Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä on varsin vapauttava keskustelu siinäkin mielessä, että melkein jo ahdistuin siitä, että lapsenlapsia on pakko hoitaa ja lällyttää koko ajan, jotta välit pysyvät hyvinä. En halunnut sitä pienen lapsen äitinä, enkä halua aikuisen äitinä ajatella joutuvani lapsiperhehumppaan mukaan enää uudestaan, jos lapsenlapsia tulee. On jo muuta tekemistä. Ja on oikein hyvä, että voi antaa kätisevän ja itkevän vauvan vanhemmilleen, eikä tarvitse erityisemmin lohdutella...! Olen seurannut keskustelua piittaamattomista isovanhemmista, siitä kai nämä mielikuvat. Ohis, anteeksi.
Onhan tällä keskustelulla toinenkin hyöty kuin seinähullunjen anoppien miniöiden tuki.Jokainen ei vielä mummo tai anoppi miettii tarkkaan haluaako hän edes sellaiseksi , kun odotettavissa saattaa olla varsinainen ihmissuhde helvetti.Kumpi painaa enemmän lapsenlapset vai mielenrauha.
Ei kenenkään päästään terveen tarvitse pelätä. Jos tää keskustelu nyt pelottaa ja ahdistaa niin se johtuu siitä että tiedät itse olevasi häirikkötyyppiä.
No en ole tiennyt, sitäpaitsi täällähän on kerrottu montakin esimerkkiä kuinka ihan mukavasta anopista tuli aivan höyrypää lapsenlapsen myötä.
Mielenrauhaksenne , en ole anoppi enkä mummo.Se voi tosiaan tapahtua yllättäen. Mutta ei se mummo silti oikeasti järkeään menetä, huomaa itsekin kun soveliaat rajat paukkuvat mutta antaa mennä vaan kun kukaan ei tohdi puuttua. Minulla on kertakaikkiaan mahtavan hyvät välit molempiin miniöihini, ihania nuoria naisia joiden seura tuo iloa. Olen tehnyt selväksi että tämmöistä höpsähtämistä voi käydä, jos lapsenlapsia tulee. mutta se ei ole Ok. Heti stoppi ja pojan pitää olla se joka sanoo. Haluan pitää nuoret elämässäni ja pakottamalla käy päinvastoin.
Voi, ihana viesti. Kateeksi käy sinun miniöitä :) Jännästi minunkin anoppi käyttäytyy täysin toisin kun paikalla on muutakin sukua saati minun vanhemmat tai kavereita. Silloinkin on innokas mutta fiksulla tavalla. Jostain syystä näkisi vauvaa mieluiten niin että mies on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Nähtiin tänään sattumalta mummo. Pappaa ei olla nähty kolmeen päivään. Siispä ensimmäisenä tuli lapselle " miksi ette ole käyneet katsomassa pappaa. Papalla on ikävä ". Joo, kyllä tiedän, että joka päivä pitäisi nähdä. Tai parasta olisi, jos lapsi ei olisi päiväkodissa vaan mummolassa hoidossa. Mutta perheemme ei halua rasittaa sairaita isovanhempia 2 v lapsen hoidolla päivittäin ja muutenkin on parempi saada vähän omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Nähtiin tänään sattumalta mummo. Pappaa ei olla nähty kolmeen päivään. Siispä ensimmäisenä tuli lapselle " miksi ette ole käyneet katsomassa pappaa. Papalla on ikävä ". Joo, kyllä tiedän, että joka päivä pitäisi nähdä. Tai parasta olisi, jos lapsi ei olisi päiväkodissa vaan mummolassa hoidossa. Mutta perheemme ei halua rasittaa sairaita isovanhempia 2 v lapsen hoidolla päivittäin ja muutenkin on parempi saada vähän omaa tilaa.
Tosi reilua lapselle! Oletko sanonut mummolle että lapselta ei kysytä tapaamisia, toinen miettii ennen nukkumaanmenoa että onkohan pappa nyt hänen takiaan surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Nähtiin tänään sattumalta mummo. Pappaa ei olla nähty kolmeen päivään. Siispä ensimmäisenä tuli lapselle " miksi ette ole käyneet katsomassa pappaa. Papalla on ikävä ". Joo, kyllä tiedän, että joka päivä pitäisi nähdä. Tai parasta olisi, jos lapsi ei olisi päiväkodissa vaan mummolassa hoidossa. Mutta perheemme ei halua rasittaa sairaita isovanhempia 2 v lapsen hoidolla päivittäin ja muutenkin on parempi saada vähän omaa tilaa.
Tosi reilua lapselle! Oletko sanonut mummolle että lapselta ei kysytä tapaamisia, toinen miettii ennen nukkumaanmenoa että onkohan pappa nyt hänen takiaan surullinen.
Tuosta näkee oikein tyylipuhtaasti, miten tuo syyllistäminen toimii.
Ja oikein oppikirjaesimerkki myös siitä, että äiti tuntee itsensä pöpiksi, jos alkaa tällaisista pikkujutuista huomauttelemaan.
Aiheesta pitäisi taas keskustella, mutta eipä mene jakeluun. Raskausaikana minut yritettiin "sitoa" sohvalle makaamaan, ettei vaan käy mitään. Sen jälkeen on puututtu joka asiaan ristiäistarjoiluista lähtien. En tietystikään osaa hoitaa lasta ja kun lapsi oli 5 kk vanha mummo alkoi puhumaan, "nyt kun imetyksenkin voit lopettaa, niin menet x:n (mieheni) yritykseen apulaiseksi ja me hoidetaan vauva. No en mennyt koska A. Olin vanhempainvapaalla B. On ollut aina selvää, että meillä kummallakin on omat työt, anopin on vain vaikea ymmärtää sitä ja C. Tienaan paremmin omassa työssäni kuin mitä mieheni pystyisi minulle maksamaan. Joten joo, kyllä on puhuttu ennenkin. Jännä nähdä minkälainen joulusta tulee. Nimittäin tänä jouluna olisi minun suvun vuoro saada meidät aatoksi kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheesta pitäisi taas keskustella, mutta eipä mene jakeluun. Raskausaikana minut yritettiin "sitoa" sohvalle makaamaan, ettei vaan käy mitään. Sen jälkeen on puututtu joka asiaan ristiäistarjoiluista lähtien. En tietystikään osaa hoitaa lasta ja kun lapsi oli 5 kk vanha mummo alkoi puhumaan, "nyt kun imetyksenkin voit lopettaa, niin menet x:n (mieheni) yritykseen apulaiseksi ja me hoidetaan vauva. No en mennyt koska A. Olin vanhempainvapaalla B. On ollut aina selvää, että meillä kummallakin on omat työt, anopin on vain vaikea ymmärtää sitä ja C. Tienaan paremmin omassa työssäni kuin mitä mieheni pystyisi minulle maksamaan. Joten joo, kyllä on puhuttu ennenkin. Jännä nähdä minkälainen joulusta tulee. Nimittäin tänä jouluna olisi minun suvun vuoro saada meidät aatoksi kylään.
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta pitäisi taas keskustella, mutta eipä mene jakeluun. Raskausaikana minut yritettiin "sitoa" sohvalle makaamaan, ettei vaan käy mitään. Sen jälkeen on puututtu joka asiaan ristiäistarjoiluista lähtien. En tietystikään osaa hoitaa lasta ja kun lapsi oli 5 kk vanha mummo alkoi puhumaan, "nyt kun imetyksenkin voit lopettaa, niin menet x:n (mieheni) yritykseen apulaiseksi ja me hoidetaan vauva. No en mennyt koska A. Olin vanhempainvapaalla B. On ollut aina selvää, että meillä kummallakin on omat työt, anopin on vain vaikea ymmärtää sitä ja C. Tienaan paremmin omassa työssäni kuin mitä mieheni pystyisi minulle maksamaan. Joten joo, kyllä on puhuttu ennenkin. Jännä nähdä minkälainen joulusta tulee. Nimittäin tänä jouluna olisi minun suvun vuoro saada meidät aatoksi kylään.
Meillä anoppi etsi minulle työpaikkoja.
Hän oli keittäjä, minä olen akateeminen ja minulla oli työpaikka. Silti sain aina lehdestä leikattuja työpaikkailmoituksia, joiden hän arveli minulle sopivan.
Mystistä, koska hänen omat tyttärensä olivat työttminä kotinurkissa ja silti minä olin se, jolle etsittiin töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
En täysin hahmota että miten se toisen perheessä valtataisteleva ihminen olisi koskaan terve?
ihminen voi olla ihan vain ilkeä, tyhmä tai mulkku ilman mielenterveysongelmiakin.
Ja siltikö hänellä on kovastikn annettavaa? Niin että pikkulapsiperheen pitää venyä erikoisjärjestelyihin jotta hän saa kaiken tän annettua lapsenlapselle? Ja tää on lapselle hyväksi? Miten?
Mitä ihmettä selität? Mitä vastaan hyökkäät, olkiukkoa?
Vierailija kirjoitti:
Näitä ihan vastaavan kaltaisia anoppi-miniä-lapsenlapsi-asetelmia on täällä ainakin pari kertaa viikossa ja, jos ovat kaikki totta, niin en voi sanoa muuta, kuin että kyllä miehet muuttuu vielä isäksikin päästyään ihan velliksi ja pullamössöksi äitinsä edessä. Aletaan pälyillä varpaita ja hiljaa myötäillään äippää. Mitä silloin murrosiässä näille miehille oikein tapahtui, kun napanuoraa ei onnistuttu lyhentämään, vaan jatketaan vielä aikuisenakin mammanpoikalinjalla? Ja minä, kun luulin, että suomalaiset nuoret aikuiset on sitä itsenäistä väkeä
No Kannattaa sitten varmaan katsoa miten sen poikansa kasvattaa. Vähättelevän ja ivallisen teksisi puolesta sovellut varmaan hyvin kyykyttämään pienen poikalapsen mammanpojaksi.
Katso peiliin h**vetti soikoon. Vika on aina muissa, ei itsessä, vai mitä? Joku saa sinusta ihanan näpäyttelevän anopin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo akkahan on selvästi hoidon tarpeessa. Joku kersakompleksi näköjään, pakkomielle saada rääpäle.
Mistä se rauhattomuus oikein tulee? Minulle anoppi kertoi, että _ vauvan _ käytös loukkaa heitä. Meidän esikoistyttö oli heille " tyttö joka ei koskaan syntynyt heille, hän kertoi että rakastaa tyttöä enemmän kuin omia lapsia. Vauva piti saada yökylään vaikka imetin. Syyttivät miestä, että "aina puolustat vaimoa, etkä ole heidän puolella jne jne. Sanoi vielä, että epäilee onko meidän lapsi normaali jne jne. Tämä aika oli ihan hullua. Eikä tuo sekoilu ole loppunut vaan muuttanut muotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000005804919.html
Tämä olisi varmasti anoppien mielen mukainen järjestely! Ja laki säädetty kun ei lapsen vanhempi miellytä. Onneksi vain brittihovissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.
Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.
Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?
Ehkä se miniä oli vain kurkkuaan myöten täynnä sitä tyttärien ylistämistä ja kehumista?
T. Miniä joka on kuulemma hiiiiiirveän tyhmä kun lukee tenttiin, anopin tytär ei ikinä lue tenttiin koska on niiiiin viisas että osaa aina ilmankin (ei tosin kyllä sitten koskaan valmistunutkaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?
Sinä ulkopuolisena näet vain pintaraapaisun anopin ja miniän välisestä kanssakäymisestä. Et voi tietää kuinka anoppi todellisuudessa miniää kohtelee.
Meillä sukulaisille ja ulkopuolisille anoppi saa tilanteet näyttämään siltä että minä ylireagoin ja anoppi on täysin syytön kaikkeen. Vasta siinä vaiheessa kun anopin kulissi meni rikki niin ulkopuoliset näkivät miten anoppi minua oikeasti kohtelee ja sain usealtakin sukulaiselta kuulla etteivät he oikeasti tajunneet kuinka vakavasta tilanteesta on kyse. Noissakin tilanteissa mitä olet "joutunut" todistamaan niin kannattanee kysyä miniältä miten hän asiat kokee eikä vain päivitellä selän takana kuinka miniä on kohtuuton ja anoppi syytön. Toki tilanne voi olla toisinkin mutta asioilla on aina kaksi puolta ja ulkopuolisen kannattaisi aina kysyä kummankin mielipide tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?
On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Meillä anoppi haukkui ristiäisissä minut itsekkääksi kun jouduin lapsen terveyden takia lopettamaan imettämisen. Hieman olin huulipyöreenä kun miehen täti tulee tilittämään imetyksen hyödyistä minulle kesken ristiäisten. Sen lisäksi kuulin myöhemmin että oli päivitellyt kasteen jälkeen kuinka ruma nimi piti lapselle antaa ja että ollaan miehen kanssa tyhmiä kun ei hänen ehdottamansa nimi kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Meillä anoppi haukkui ristiäisissä minut itsekkääksi kun jouduin lapsen terveyden takia lopettamaan imettämisen. Hieman olin huulipyöreenä kun miehen täti tulee tilittämään imetyksen hyödyistä minulle kesken ristiäisten. Sen lisäksi kuulin myöhemmin että oli päivitellyt kasteen jälkeen kuinka ruma nimi piti lapselle antaa ja että ollaan miehen kanssa tyhmiä kun ei hänen ehdottamansa nimi kelvannut.
Ah, anopit ja ristiäiset. Minä en olisi saanut kutsua sukulaisiani koska anoppi ei saanut kutsua omiaan. Tähänkään päivään mennessä tuskin uskoo, että mies valitsi itse keitä suvustaan kutsuu eikä ilkeä manipuloiva miniä puuttunut siihen lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.
Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.
t.eri
Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.
Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?
No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.
Tarkoittaako se öykkärin poissulkeminen sitten kaikkien ihmissuhteiden katkaisemista? Miten niin?
Eikö lapselle ennnemmin pidä antaa malli hyvästä käytöksestä? Ei siitä että öykkäri saa öyhöttää, eikä ko käytöksellä ole mitään seurauksia?
Hyvän käytöksen malli on myös se, että itse ei alennu samaan lapselliseen pelailuun kuin mitä vastapuoli ehkä harrastaa. Hyvää ja viisasta käytöstä on olla sellaisen yläpuolella. Usein se on myös toimivin ratkaisu, koska harva pulu jaksaa loputtomasti pelata shakkiaan, kun ei saa vastakaikua.
Se että opettaa lasta tunnistamaan rajansa ei ole mitään peliä. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita, mikä vanhemman pitää lapselle opettaa.
Eikä se ole mitään peliä, jos suojelee perhettään. Jos joku ihminen ei kykene käyttäytymään asiallisesti, niin sitten ei. Mutta sillä on seurauksia, sille ihmiselle. Ei muille.
No useimmissa tämän ketjun tapauksissa ei kyllä ole kyse mistään lasten rajojen suojelusta vaan äidin omasta ylpeydestä ja nokittelutarpeesta. Siinähän oppii ärsyttävä anoppi olemaan hyppimättä silmille - ja lapsi on se todellinen kärsijä.
Tämä minuakin hirvittää tässä ketjussa.
On aivan varmasti olemassa häiriintyneitä isovanhempia ja silloin on todella parempi pitää etäisyyttä .
Mutta ei suurin osa ole pimahtaneita.Juuri pääsin todistamaan erään miniän äänekästä tuhahtelua kun anoppinsa iloitsi tyttärensä lapsenlapsen nimeä.
Anoppi piti sitä kauniina mutta miniän mielestä se oli " kauhea".
Vastaavia , sinänsä pieniä mutta tulevaisuutta ennustavia, tapauksia on useita niin että olen päässyt tai joutunut todistamaan.
Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun tämä miniä saa lapsen.
Varmasti mahdolliset ongelmat eivät ole yksin anopin syytä.
Mutta tietenkin anopin on syytä pitää kieli keskellä suuta.
Tämä miniä kyllä tulee kieltämään lapsen näkemisen syystä jos toisestakin.
Eikä ymmärrä että se on myös lapsen häviö.Sekin on rajattomuutta että joidenkin pikkusyiden takia estetään lapsen tutustuminen sukulaisiinsa.
Näyttää joskus siltä että naisten on vaikea sietää että lapsella on sukulaisia joille äiti ei itse ole sukua.
Ovatko mustasukkaisia pohjimmiltaan?On ne miniät kamalia ja anopin ihania. Meillä anoppi haukkui ristiäisissä lapsemme nimen rumaksi, kun luuli etten ole kuuloetäisyydellä.
Ja juu kyllä vaikutti "vähän" väleihin..
Pitääpä nyt harrastaa itsetutkiskelua, kun tämäkin taitaa olla vain minun mustasukkaisuudesta kiinni? Jos oma äitini olisi haukkunut lapseni nimen rumaksi, niin olisin ollut varmaan ihan että okei, ei haittaa?
Meillä anoppi haukkui ristiäisissä minut itsekkääksi kun jouduin lapsen terveyden takia lopettamaan imettämisen. Hieman olin huulipyöreenä kun miehen täti tulee tilittämään imetyksen hyödyistä minulle kesken ristiäisten. Sen lisäksi kuulin myöhemmin että oli päivitellyt kasteen jälkeen kuinka ruma nimi piti lapselle antaa ja että ollaan miehen kanssa tyhmiä kun ei hänen ehdottamansa nimi kelvannut.
Ah, anopit ja ristiäiset. Minä en olisi saanut kutsua sukulaisiani koska anoppi ei saanut kutsua omiaan. Tähänkään päivään mennessä tuskin uskoo, että mies valitsi itse keitä suvustaan kutsuu eikä ilkeä manipuloiva miniä puuttunut siihen lainkaan.
Meillä oli sama vääntö sukulaisten suhteen anopin kanssa... Lisäks anoppi tilas ristiäisiin kakut vaikka olin sanonut tekeväni kakut itse. Sit kun anopppi soitti ja ilmoitti että hän on nyt tilannut ristiäisiin kakut niin mulla oli jo omat kakut valmiina. Mun tekemät kakut (mm. lapsen nimellä oleva fantasiakakku) olis pitänyt laittaa pakkaseen jotta anopin ostamat valmiskakut ois saatu tarjolle. Suuttui kun näin ei toimittu. Ja siis tosiaan anoppi ei ees kysynyt että halutaanko tilata kakut vaan ilmoitti että hän on nyt tilannu meidän lapsen ristiäisiin kakut...
Siis sinä olet kuullut, että jollain heittää nupissa siinä määrin, että suputtelee olevansa vauvan äiti vaikka onkin vauvan mummo. Miksi et ole ohjannut hoitoon? Toihan on vakava mielenhäiriö. Tuollaisissa harhoissa täytyy olla jo suljetulla hoidossa.