Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on anopin kannalta helpotus kun koronan takia ei tarvitse tavata miniää. Miniä ajatellee samoin mutta ei saa rahaakaan mitä kärkkyy 😛
Menehän nyt kiikkutuoliisi itkemään yksinäisyyttäsi, kun "minä ihan hyvää hyvyyttäni tunkeilin ja luulin ostavani lapsenlapset itselleni rahalla, se kamala miniä ei suostunut, nyyhkis nyyh."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selittäkää pliis, miten miniän on tarkoitus saada ne kärkkymänsä rahat.
Nimim. En vaan tajuu
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää pliis, miten miniän on tarkoitus saada ne kärkkymänsä rahat.
Nimim. En vaan tajuu
No eihän miniä oikeasti mitään kärky, vaan mielipuoli mummeli hallusinoi niin ja lisäksi rääkyy, kun asioita ei tehdä niin kun hän määrää. Miniä vaan toivoo, että kahelimummeli jättäisi heidän perheensä rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Kiitos kun kerroit. Tästäkin tosiaan tulee ilmi, että lapsia pitää suojella epäasiallisilta ihmisiltä, vaikka nämä epäasialliset ovat läheistä sukua.
Puolisoni jätti minut ja yhteisen lapsemme. Halusin kuitenkin että lapsella on hyvät välit mummiinsa, isän äiti, (300km päässä) joten lapsi vietti viikon mummilassa pari kertaa vuodessa. Yhden vierailun jälkeen lapsi, silloin n. 10v, kertoi kuinka mummi oli haukkunut ja mustamaalannut minua hänelle. Ja minä kun olin hyvää hyvyyttäni koittanut pitää yllä mummin ja lapsen suhdetta. Siihen loppuivat lapsen vierailut mummilaan sekä lapsen että minut tahdosta. Mummi oli sotkenut asiaan muitakin sukulaisia. Kyllä lapsia pitää suojella ilkeltä ja vahingollisilta sukulaisilta.
Ollaan lapsen kanssa käsitelty asiaa vuosien varrella joten luulen että hänelle ei jäänyt mitään suurempia traumoja asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekee pahaa kun täällä kaikki miniät ovat noin henkisesti pahoinvoipia. Olisi pitänyt miettiä millaisen anopin saa. Elämäsi on kovin vaikeaa ja ankeaa rahapulassa ja työttömänä kotiäitinä kun koko elämä on anopin vallassa. Minulla on kaikki hyvin.
Onko ihme, että miniä voi huonosti, kun joku kotka kaartelee yllä 24/7 ja raakkuu solvauksia?
Tämä! 😅 Terv. Ihan tavallinen anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää pliis, miten miniän on tarkoitus saada ne kärkkymänsä rahat.
Nimim. En vaan tajuu
No eihän miniä oikeasti mitään kärky, vaan mielipuoli mummeli hallusinoi niin ja lisäksi rääkyy, kun asioita ei tehdä niin kun hän määrää. Miniä vaan toivoo, että kahelimummeli jättäisi heidän perheensä rauhaan.
Mun anoppi luuli, että olen hänen poikansa kanssa vain rahan takia, kun eihän hänen pojallaan tietenkään voi olla naiselle muuta annettavaa?!?!
Anoppi oli penkonut kissanruokintareissullaan meidän ollessa reissussa kaappeja, ja löytänyt mun työsopimuksen. Siitä ilmeni, että ihan samassa palkkaluokassa olen kuin mieheni, tienaan joitakin satkuja enemmän. Kehtasi vielä kysyä minulta, että tienaanko "muka" x euroa kuukaudessa? Oli "sattumalta" nähnyt työsopimukseni, jota säilytän työhuoneessa mapissa, kun oli etsinyt kissanruokaa. Kissan eväät olivat keittiössä, paikan anoppi kyllä tietää.
Loppui se puhe, että olen vain rahan vuoksi mieheni kanssa, ja kissavahdiksi etsittiin luotettavampi henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ví**u tätä rasittavaa jankutusta😑 VAUVVVVVAN TEHTÄVÄ HOITAA ISOÄITIÄ??? ::OOOOO Tuo otsikkokin on niin raivostuttavan řetařdì. Huoh.
No voi kyynel. Asia on ratkaistavissa sillä, että et lue tämän ketjun viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää pliis, miten miniän on tarkoitus saada ne kärkkymänsä rahat.
Nimim. En vaan tajuu
No eihän miniä oikeasti mitään kärky, vaan mielipuoli mummeli hallusinoi niin ja lisäksi rääkyy, kun asioita ei tehdä niin kun hän määrää. Miniä vaan toivoo, että kahelimummeli jättäisi heidän perheensä rauhaan.
Mun anoppi luuli, että olen hänen poikansa kanssa vain rahan takia, kun eihän hänen pojallaan tietenkään voi olla naiselle muuta annettavaa?!?!
Anoppi oli penkonut kissanruokintareissullaan meidän ollessa reissussa kaappeja, ja löytänyt mun työsopimuksen. Siitä ilmeni, että ihan samassa palkkaluokassa olen kuin mieheni, tienaan joitakin satkuja enemmän. Kehtasi vielä kysyä minulta, että tienaanko "muka" x euroa kuukaudessa? Oli "sattumalta" nähnyt työsopimukseni, jota säilytän työhuoneessa mapissa, kun oli etsinyt kissanruokaa. Kissan eväät olivat keittiössä, paikan anoppi kyllä tietää.
Loppui se puhe, että olen vain rahan vuoksi mieheni kanssa, ja kissavahdiksi etsittiin luotettavampi henkilö.
Meillä vähän sama. Minulle kerrottiin, että pojan puoliso ei sitten peri mitään. Anopin ilme oli hämmentynyt kun totesin tämän olevan erittäin hyvä juttu ja itsekin suosin avioehtoa. Myöhemmin anoppi näki (kirjekuoren läpi) verotietoni ja sitähän sitten taivasteltiin miten ihminen joka ei tee mitään saa moninkertaisen palkan duunariin nähden. Olen siis asiantuntijatehtävissä ja työni ei kuormita fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää pliis, miten miniän on tarkoitus saada ne kärkkymänsä rahat.
Nimim. En vaan tajuu
No eihän miniä oikeasti mitään kärky, vaan mielipuoli mummeli hallusinoi niin ja lisäksi rääkyy, kun asioita ei tehdä niin kun hän määrää. Miniä vaan toivoo, että kahelimummeli jättäisi heidän perheensä rauhaan.
Mun anoppi luuli, että olen hänen poikansa kanssa vain rahan takia, kun eihän hänen pojallaan tietenkään voi olla naiselle muuta annettavaa?!?!
Anoppi oli penkonut kissanruokintareissullaan meidän ollessa reissussa kaappeja, ja löytänyt mun työsopimuksen. Siitä ilmeni, että ihan samassa palkkaluokassa olen kuin mieheni, tienaan joitakin satkuja enemmän. Kehtasi vielä kysyä minulta, että tienaanko "muka" x euroa kuukaudessa? Oli "sattumalta" nähnyt työsopimukseni, jota säilytän työhuoneessa mapissa, kun oli etsinyt kissanruokaa. Kissan eväät olivat keittiössä, paikan anoppi kyllä tietää.
Loppui se puhe, että olen vain rahan vuoksi mieheni kanssa, ja kissavahdiksi etsittiin luotettavampi henkilö.
Meillä vähän sama. Minulle kerrottiin, että pojan puoliso ei sitten peri mitään. Anopin ilme oli hämmentynyt kun totesin tämän olevan erittäin hyvä juttu ja itsekin suosin avioehtoa. Myöhemmin anoppi näki (kirjekuoren läpi) verotietoni ja sitähän sitten taivasteltiin miten ihminen joka ei tee mitään saa moninkertaisen palkan duunariin nähden. Olen siis asiantuntijatehtävissä ja työni ei kuormita fyysisesti.
Anopin kanssa oli jotain erimielisyyttä (taas kerran), ja hän ilmoitti että minä en peri häneltä mitään. Kerroin tyynesti, että tunnen Suomen lakia sen verran, että asia on tiedossa. Ja toisekseen, että anoppi ei omista mitään, mitä minä haluaisin saati tarvitsisin. Tästä yltyi kierrokset entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää pliis, miten miniän on tarkoitus saada ne kärkkymänsä rahat.
Nimim. En vaan tajuu
No eihän miniä oikeasti mitään kärky, vaan mielipuoli mummeli hallusinoi niin ja lisäksi rääkyy, kun asioita ei tehdä niin kun hän määrää. Miniä vaan toivoo, että kahelimummeli jättäisi heidän perheensä rauhaan.
Mun anoppi luuli, että olen hänen poikansa kanssa vain rahan takia, kun eihän hänen pojallaan tietenkään voi olla naiselle muuta annettavaa?!?!
Anoppi oli penkonut kissanruokintareissullaan meidän ollessa reissussa kaappeja, ja löytänyt mun työsopimuksen. Siitä ilmeni, että ihan samassa palkkaluokassa olen kuin mieheni, tienaan joitakin satkuja enemmän. Kehtasi vielä kysyä minulta, että tienaanko "muka" x euroa kuukaudessa? Oli "sattumalta" nähnyt työsopimukseni, jota säilytän työhuoneessa mapissa, kun oli etsinyt kissanruokaa. Kissan eväät olivat keittiössä, paikan anoppi kyllä tietää.
Loppui se puhe, että olen vain rahan vuoksi mieheni kanssa, ja kissavahdiksi etsittiin luotettavampi henkilö.
Meillä vähän sama. Minulle kerrottiin, että pojan puoliso ei sitten peri mitään. Anopin ilme oli hämmentynyt kun totesin tämän olevan erittäin hyvä juttu ja itsekin suosin avioehtoa. Myöhemmin anoppi näki (kirjekuoren läpi) verotietoni ja sitähän sitten taivasteltiin miten ihminen joka ei tee mitään saa moninkertaisen palkan duunariin nähden. Olen siis asiantuntijatehtävissä ja työni ei kuormita fyysisesti.
Anopin kanssa oli jotain erimielisyyttä (taas kerran), ja hän ilmoitti että minä en peri häneltä mitään. Kerroin tyynesti, että tunnen Suomen lakia sen verran, että asia on tiedossa. Ja toisekseen, että anoppi ei omista mitään, mitä minä haluaisin saati tarvitsisin. Tästä yltyi kierrokset entisestään.
Ja tähän vielä päälle kaino pyyntö, että jättäisi meidät rauhaan, se on ainoa asia, mitä häneltä tarvitsemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko on anopille hankittu lahja?
Anoppi toi meille taas "Perähikiäseuran joulu" -lehden. Anoppi on tuon lehden puuhanaisena. Ei tuosta ole edes sytykkeeksi, kierrätyspinossa on. Ei kiinnosta meillä ketään tuo lehti.
Ja siinäpä se. Joskus on parempi olla antamatta mitään. Mies vei äidilleen herkkukorin ja joulukukan. Luojan kiitos mies hoiti asian itsekseen, niin mun joulu ei mennyt pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Kiitos kun kerroit. Tästäkin tosiaan tulee ilmi, että lapsia pitää suojella epäasiallisilta ihmisiltä, vaikka nämä epäasialliset ovat läheistä sukua.
Puolisoni jätti minut ja yhteisen lapsemme. Halusin kuitenkin että lapsella on hyvät välit mummiinsa, isän äiti, (300km päässä) joten lapsi vietti viikon mummilassa pari kertaa vuodessa. Yhden vierailun jälkeen lapsi, silloin n. 10v, kertoi kuinka mummi oli haukkunut ja mustamaalannut minua hänelle. Ja minä kun olin hyvää hyvyyttäni koittanut pitää yllä mummin ja lapsen suhdetta. Siihen loppuivat lapsen vierailut mummilaan sekä lapsen että minut tahdosta. Mummi oli sotkenut asiaan muitakin sukulaisia. Kyllä lapsia pitää suojella ilkeltä ja vahingollisilta sukulaisilta.
Ollaan lapsen kanssa käsitelty asiaa vuosien varrella joten luulen että hänelle ei jäänyt mitään suurempia traumoja asiasta.
Juuri tällaista en ymmärrä yhtään. Olisi vain nauttinut lapsenlapsensa seurasta. Miksi on pakko päästä haukkumaan lapsenlapsen äitiä? Miten häijy ja kateellinen ihminen voi oikein olla, ja tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Kiitos kun kerroit. Tästäkin tosiaan tulee ilmi, että lapsia pitää suojella epäasiallisilta ihmisiltä, vaikka nämä epäasialliset ovat läheistä sukua.
Puolisoni jätti minut ja yhteisen lapsemme. Halusin kuitenkin että lapsella on hyvät välit mummiinsa, isän äiti, (300km päässä) joten lapsi vietti viikon mummilassa pari kertaa vuodessa. Yhden vierailun jälkeen lapsi, silloin n. 10v, kertoi kuinka mummi oli haukkunut ja mustamaalannut minua hänelle. Ja minä kun olin hyvää hyvyyttäni koittanut pitää yllä mummin ja lapsen suhdetta. Siihen loppuivat lapsen vierailut mummilaan sekä lapsen että minut tahdosta. Mummi oli sotkenut asiaan muitakin sukulaisia. Kyllä lapsia pitää suojella ilkeltä ja vahingollisilta sukulaisilta.
Ollaan lapsen kanssa käsitelty asiaa vuosien varrella joten luulen että hänelle ei jäänyt mitään suurempia traumoja asiasta.Juuri tällaista en ymmärrä yhtään. Olisi vain nauttinut lapsenlapsensa seurasta. Miksi on pakko päästä haukkumaan lapsenlapsen äitiä? Miten häijy ja kateellinen ihminen voi oikein olla, ja tyhmä.
Ihan pohjattomaan häijy. Ja tuollaista haukkumista vielä kehdataan puolustella "totuuden saa aina sanoa" -fraasilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Kiitos kun kerroit. Tästäkin tosiaan tulee ilmi, että lapsia pitää suojella epäasiallisilta ihmisiltä, vaikka nämä epäasialliset ovat läheistä sukua.
Puolisoni jätti minut ja yhteisen lapsemme. Halusin kuitenkin että lapsella on hyvät välit mummiinsa, isän äiti, (300km päässä) joten lapsi vietti viikon mummilassa pari kertaa vuodessa. Yhden vierailun jälkeen lapsi, silloin n. 10v, kertoi kuinka mummi oli haukkunut ja mustamaalannut minua hänelle. Ja minä kun olin hyvää hyvyyttäni koittanut pitää yllä mummin ja lapsen suhdetta. Siihen loppuivat lapsen vierailut mummilaan sekä lapsen että minut tahdosta. Mummi oli sotkenut asiaan muitakin sukulaisia. Kyllä lapsia pitää suojella ilkeltä ja vahingollisilta sukulaisilta.
Ollaan lapsen kanssa käsitelty asiaa vuosien varrella joten luulen että hänelle ei jäänyt mitään suurempia traumoja asiasta.Juuri tällaista en ymmärrä yhtään. Olisi vain nauttinut lapsenlapsensa seurasta. Miksi on pakko päästä haukkumaan lapsenlapsen äitiä? Miten häijy ja kateellinen ihminen voi oikein olla, ja tyhmä.
Ihan pohjattomaan häijy. Ja tuollaista haukkumista vielä kehdataan puolustella "totuuden saa aina sanoa" -fraasilla.
"Totuuden saa aina sanoa" - tyyppi kuitenkin myöntää tekonsa, vaikka ei tajuakaan olevansa törkeä. Meillä mummo ei myönnä mitään. Aivan sama, vaikka kymmenen ihmistä tulee kysymään, että mikä meillä on ongelmana kun mummo on kertonut, että... Sitten kun kysyy mummolta, että miksi kylillä puhutaan meistä, hän on ihan tietämätön.
En enää hahmota että onko sittenkin kaikki vika vain minussa. Kirjoittelin joku aika sitten siitä kun sanoin lopulta anopille että tuntuu pahalta hänen arvostelunsa yms, ja tästä mies sitten suuttui minulle ja sanoi että avioero on ainoa mahdollisuus.
Anoppi ei ole vieläkään sanonut aiheesta minulle sanaakaan. Miehen kanssa tilanne oli jo melko tyyni, mutta kyllähän nämä asiat aina painaa takana jos niitä ei selvitetä. Pariterapiaan hän ei suostunut lähtemään, ei yksin eikä yhdessä. Itse kävin kerran, en tiedä hyödyttääkö minun yksin siellä purkaa tuntojani.
Nyt oltiin taas appivanhemmilla käymässä. Mies körötteli ja lauleskeli lapselle kun anoppi tuli väliin häsäämään. Mies totesi että äiti, sä keskeytit. Anoppi nauroi että niin tein ja jatkoi showtaan. Sanoin miehelle että jatka vaan kun sulla jäi kesken. Mies katse lattiassa mumisi jotain ei mun tarvii ja anoppi pyöritti showta.
Sanoin kotona että pistää niin vihaksi että on noin huonokäytöksinen henkilö ja mies vaan hyväksyy hiljaa hymyillen kaiken. Miehen mielestä asia ei vaikuta hänen elämäänsä millään lailla, ihan sama jos joku käyttäytyy huonosti, ei se häneen vaikuta. Sitten suuttui minulle kun puutuin asiaan joka ei minulle kuulu.
Nyt en enää tiedä mitä ajatella. Tottahan se on ettei tuo asia minulle kuulu, ja jos miehen mielestä on ok että hänen yli kävellään niin ei kai sitten multa ole pois. (huom, miehen mielestä tuo ei tietenkään ole ylikävelyä). Haukkui mut taas pystyyn kaikesta ja yritti loukata kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yritin selittää että sattuu katsoa kun rakastamaani ihmistä kohdellaan huonosti mutta ei kuulemma miestä kohdella huonosti eikä se haittaa häntä.
Satuttaa myös se että suuutuspäissään on nyt alkanut loukata mua kaikilla mahdollisilla tavoilla, aina mun nuoruuden masennuksesta alkaen. Jos huomaa ettei joku asia mua satu niin alkaa käymään loukkauksia läpi kunnes joku sattuu. Itse yritän olla loukkaamatta mutta hänen mielestään kaikki sanomani on loukkauksia, koska hän loukkaantuu kun sanon että tuntuu pahalta kun äitinsä haukkuu minua. Eli en voi kuin hävitä. Nyt hän lähti vihaisena töiöhin ja huusi lopuksi että ei auta muu kuin avioero, nyt se on varma.
Anteeksi, menee ihan ohi aiheen mutten kehtaa puhua tästä livenä kellekään.
Vierailija kirjoitti:
En enää hahmota että onko sittenkin kaikki vika vain minussa. Kirjoittelin joku aika sitten siitä kun sanoin lopulta anopille että tuntuu pahalta hänen arvostelunsa yms, ja tästä mies sitten suuttui minulle ja sanoi että avioero on ainoa mahdollisuus.
Anoppi ei ole vieläkään sanonut aiheesta minulle sanaakaan. Miehen kanssa tilanne oli jo melko tyyni, mutta kyllähän nämä asiat aina painaa takana jos niitä ei selvitetä. Pariterapiaan hän ei suostunut lähtemään, ei yksin eikä yhdessä. Itse kävin kerran, en tiedä hyödyttääkö minun yksin siellä purkaa tuntojani.
Nyt oltiin taas appivanhemmilla käymässä. Mies körötteli ja lauleskeli lapselle kun anoppi tuli väliin häsäämään. Mies totesi että äiti, sä keskeytit. Anoppi nauroi että niin tein ja jatkoi showtaan. Sanoin miehelle että jatka vaan kun sulla jäi kesken. Mies katse lattiassa mumisi jotain ei mun tarvii ja anoppi pyöritti showta.
Sanoin kotona että pistää niin vihaksi että on noin huonokäytöksinen henkilö ja mies vaan hyväksyy hiljaa hymyillen kaiken. Miehen mielestä asia ei vaikuta hänen elämäänsä millään lailla, ihan sama jos joku käyttäytyy huonosti, ei se häneen vaikuta. Sitten suuttui minulle kun puutuin asiaan joka ei minulle kuulu.
Nyt en enää tiedä mitä ajatella. Tottahan se on ettei tuo asia minulle kuulu, ja jos miehen mielestä on ok että hänen yli kävellään niin ei kai sitten multa ole pois. (huom, miehen mielestä tuo ei tietenkään ole ylikävelyä). Haukkui mut taas pystyyn kaikesta ja yritti loukata kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yritin selittää että sattuu katsoa kun rakastamaani ihmistä kohdellaan huonosti mutta ei kuulemma miestä kohdella huonosti eikä se haittaa häntä.
Satuttaa myös se että suuutuspäissään on nyt alkanut loukata mua kaikilla mahdollisilla tavoilla, aina mun nuoruuden masennuksesta alkaen. Jos huomaa ettei joku asia mua satu niin alkaa käymään loukkauksia läpi kunnes joku sattuu. Itse yritän olla loukkaamatta mutta hänen mielestään kaikki sanomani on loukkauksia, koska hän loukkaantuu kun sanon että tuntuu pahalta kun äitinsä haukkuu minua. Eli en voi kuin hävitä. Nyt hän lähti vihaisena töiöhin ja huusi lopuksi että ei auta muu kuin avioero, nyt se on varma.
Anteeksi, menee ihan ohi aiheen mutten kehtaa puhua tästä livenä kellekään.
Mies on ikävä kyllä valinnut puolensa. Ja se puoli on anoppi. Ehkä hänelle on liian traumaattista yrittää muuttaa suhdettaan äitiinsä (jos lapsesta asti on opetettu olemaan kuramatto ja vain toisen miellyttää, tätä roolia vastaan on todella ahdistavaa taistella. Pelko siitä, mitä vastaan sanominen voi aiheuttaa, voi olla todella lamaava.). Siksi ehkä satuttaa sinua, ettei joutuisi omia kipujaan kohtaamaan.
Jos ei terapiaan suostu, on varmasti ero paras vaihtoehto.
Tyttären ja vävyn kanssa ollut asialliset ja hyvät välit. Nyt ei viikkoon tytär ole ollut yhteydessä vaikka ennen oli päivittäin netin kautta. Korona estää muuten tapaamisen. Lähetti vaan kuvan lapsenlapsen joululahjasta. Olen huolesta sekaisin. Miksi välttelevät yhteydenpitoa.Ei vastaa viestiin. En saa nukuttua ja on epävarma olo. Mikset sä soita. Sua turhaan odotan. Epäilen että
Ovat eroamassa
Tytär ei saanut jatkoa työssään opena tai
Jotain muuta mitä ei halua kertoa.
En ymmärrä vaiteliaisuutta isovanhempien jotka ovat eläkkeellä ja joiden elämä sisältö on tietää että lapsen perhe voi ok.
Vierailija kirjoitti:
En enää hahmota että onko sittenkin kaikki vika vain minussa. Kirjoittelin joku aika sitten siitä kun sanoin lopulta anopille että tuntuu pahalta hänen arvostelunsa yms, ja tästä mies sitten suuttui minulle ja sanoi että avioero on ainoa mahdollisuus.
Anoppi ei ole vieläkään sanonut aiheesta minulle sanaakaan. Miehen kanssa tilanne oli jo melko tyyni, mutta kyllähän nämä asiat aina painaa takana jos niitä ei selvitetä. Pariterapiaan hän ei suostunut lähtemään, ei yksin eikä yhdessä. Itse kävin kerran, en tiedä hyödyttääkö minun yksin siellä purkaa tuntojani.
Nyt oltiin taas appivanhemmilla käymässä. Mies körötteli ja lauleskeli lapselle kun anoppi tuli väliin häsäämään. Mies totesi että äiti, sä keskeytit. Anoppi nauroi että niin tein ja jatkoi showtaan. Sanoin miehelle että jatka vaan kun sulla jäi kesken. Mies katse lattiassa mumisi jotain ei mun tarvii ja anoppi pyöritti showta.
Sanoin kotona että pistää niin vihaksi että on noin huonokäytöksinen henkilö ja mies vaan hyväksyy hiljaa hymyillen kaiken. Miehen mielestä asia ei vaikuta hänen elämäänsä millään lailla, ihan sama jos joku käyttäytyy huonosti, ei se häneen vaikuta. Sitten suuttui minulle kun puutuin asiaan joka ei minulle kuulu.
Nyt en enää tiedä mitä ajatella. Tottahan se on ettei tuo asia minulle kuulu, ja jos miehen mielestä on ok että hänen yli kävellään niin ei kai sitten multa ole pois. (huom, miehen mielestä tuo ei tietenkään ole ylikävelyä). Haukkui mut taas pystyyn kaikesta ja yritti loukata kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yritin selittää että sattuu katsoa kun rakastamaani ihmistä kohdellaan huonosti mutta ei kuulemma miestä kohdella huonosti eikä se haittaa häntä.
Satuttaa myös se että suuutuspäissään on nyt alkanut loukata mua kaikilla mahdollisilla tavoilla, aina mun nuoruuden masennuksesta alkaen. Jos huomaa ettei joku asia mua satu niin alkaa käymään loukkauksia läpi kunnes joku sattuu. Itse yritän olla loukkaamatta mutta hänen mielestään kaikki sanomani on loukkauksia, koska hän loukkaantuu kun sanon että tuntuu pahalta kun äitinsä haukkuu minua. Eli en voi kuin hävitä. Nyt hän lähti vihaisena töiöhin ja huusi lopuksi että ei auta muu kuin avioero, nyt se on varma.
Anteeksi, menee ihan ohi aiheen mutten kehtaa puhua tästä livenä kellekään.
Hyi luoja miten huonosti sinua kohdellaan. Henkistä väkivaltaa, täys lapsi tuo "miehesi".. Tilanne tulee nyt rauhoittaa. Pystyisitkö mitenkään menemään lapsen kanssa jonnekin? Ymmärrän ettei se ole helppoa, mutta itse pyrkisin lähtemään jo nyt miehen työpäivän aikana. Nuo loukkaukset hänen tulee todella ymmärtää katua ja pyytää anteeksi ennenkuin palaisin. Ja terapia on ainut ehto jatkolle. Ymmärrän todella hyvin miten vaikeaa on lähteä ja miten kovasti sitä kilttinä ihmisenä yrittää löytää itsestään vikoja ja lopulta ajaa itsensä hulluuden partaalle tai ihan hulluksikin. Tiedän minkälaista on tapella hulluutta vastaan, se on järjetöntä ja nyt oikeasti ei auta muu kuin pieni jäähy. Jäähyn aikana voit kirjoittaa ajatuksesi rauhassa paperille/koneelle ja kun olet ne jäsennellyt järkevästi voit lähettää sen miehelle. Jos suuttuu rehellisydestä, avoimuudesta sekä avunpyynnöstä (kyllä hätää kärsivän ihmisen avautuminen on avunpyyntö) niin oikeasti antaa miehen mennä äitinsä helmoihin.
Se on pikkupojille niin rankkaa vastustaa äitiä, tiedän kokemuksesta. Siihen tarvitaan joko massivinen aviokriisi tai ero, jotta pikkupoika näkisi oman kuplansa ulkopuolelle. Toivon teille parasta. Sinä et ole ansainnut loukkauksia ja nyt otat sellaisen asenteen <3 Kukaan ei ole!!
Tämä on anopin kannalta helpotus kun koronan takia ei tarvitse tavata miniää. Miniä ajatellee samoin mutta ei saa rahaakaan mitä kärkkyy 😛