Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Tuo napakasti sanominen saattaa auttaa, jos vastassa ns. normaali ihminen. Näiden kammomummujen tai narsistin kanssa tuollaisesta sanomisesta ei seuraa yhtään mitään, vaihtoehtoisesti saa kasan kakkaa niskaansa.
Nimim. Kokemus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeät appivanhemmat pilaavat parisuhteen, perhe-elämän ja lastenkasvatuksen! Olen lastemme äiti, anoppi ei ole lastemme äiti. Puoliso on lastemme isä, appiukko ei ole lastemme isä.
Räikeimmästä päästä miniän kiusaamista ovat anopin töykeät loukkaukset ja ilkeät kommentit vauvaa odottavalle miniälleen. Anopin vauvaonnittelut ovat "Ei kai taas??!!" jne. Anoppi ja appiukko ovat niitä ihmisiä, jotka eivät osaa ja tajua pyytää ilkeitä puheitaan edes anteeksi. Anoppi ja appiukko haluaisivat puuttua, sekaantua ja määräillä perheemme ja lastemme asioista, jotka eivät heille mitenkään kuulu.
Kurjinta on, että ristiriitatilanteissa mies puolustaa usein vanhempiaan. Mies ei myöskään ymmärrä, miksi hänen äiti ja isä eivät voisi sanoa ja tehdä sitä ja tätä ja tuota. Kun vedät rajat anopille ja appiukolle, niin sinusta tulee myös miehen suvussa vi##umainen akka ja paha miniä, joka kiusaa miehen vanhempia!
Mitä niitä pahoja sanoja anteeksi pyytämään, kun miniä ymmärsi väärin. Pahoja sanoja ei ole sanottu. Sitä paitsi mielipiteensä saa sanoa ja kun mä nyt vaan oon tällainen plus muut typerät tekosyyt jatkuviin loukkauksiin.
Anoppi onnitteli meidän kuopuksesta miestä sanoin oottepas te olleet aikaansaapia, mua sanoin olisi teille riittänyt yksi lapsi kun ette edes "Jullen" kanssa pärjää. "Me emme pärjää" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että emme toimineet kuten anoppi ohjeisti.
Niin pientä asiaa ei ole,mitä anoppi ei tekisi toisin, eli paremmin. Ja pokkaa riittää kitistä kaikesta. Sitten kehtaa vielä ihmetellä miksi välit ovat huonot.
Ai teillä on mennyt noinpäin, meillä anoppi kysyi terapeutilta jos parantuisin mun mielenterveydenhäiriöistä jos saisin lisää lapsia. Ennen sitä hän kehuskeli erilaisilla tutkinnoilla (joita hänellä siis ei oikeasti ole) ja antoi minulle diagnooseja..meidän omalle psykologille...anoppi tunnistakoot tästä tekstistä. Ole hyvä vaan, tuollainen on minun anoppini.
En oikein tiedä miksi tuo kuopus oli punainen vaate anopille jo ennen syntymäänsä. Kai se on sitä, kun esikoinen oli täydellinen kopio isästään, niin tuli kerralla riittävän hyvä. Anoppi ei ole lapsirakas, hänelle on koirat kaikki kaikessa. Lapsenlapset tarvitsisi kuitenkin statuksen pönkittämiseen.
Koiraihmiset ovat syöpäisin ihmislaji. Ei siis niin että tykkää koirista, vaan nimenomaan ne koiraihmiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Tuo napakasti sanominen saattaa auttaa, jos vastassa ns. normaali ihminen. Näiden kammomummujen tai narsistin kanssa tuollaisesta sanomisesta ei seuraa yhtään mitään, vaihtoehtoisesti saa kasan kakkaa niskaansa.
Nimim. Kokemus
Vaihtoehtoisesti? Aivan tasan varmasti saa aika pahastikin kakkaa niskaansa, jopa niinkin paljon, että pitää mahdollisesti poliisille tehdä ilmoituksen häirinnästä, enkä olisi edes eka tämän mummon elämässä joka on joutunut niin tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Mummo on sukulainen.
Hän ei ole perhettä.
Älä tule, jos et pidä kirjoituksista.
Yksinkertaista.
Sissus miten raskas tyyli kirjoittaa. Älä enää ikinä postaa tänne, okei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tarvitko sukuasi johonkin? Itse valitsen oman seurani, ja jos suvussa joku alkaa kiukuttelemaan tai vaikka lähtee tuollaiselle linjalle että uskoo kaiken mitä minusta haukutaa, saa puolestani jäädä omaan rauhaansa. Onko se naisille vaikeampi "katkaista" välejä tai lähinnä siis jättää ihmiset rypemään omassa tyytyväisyydessään? Miehet tuntuvat tässä olevan helpommin oman tiensä kulkijoita. Useinhan se on juuri naispuolinen, joka stressaa kaiken maailman joulukorteista yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Ei hemmetti miten ärsyttävältä kuulostaa! Miksi ihmeessä ihmiset sekaantuvat toisten asioihin? Onneksi omassa suvussa ei ole tuollaisia yksilöitä. Toisaalta olen aina ollut melko omapäinen ja suorasanainen, niin voi olla ettei uskallusta moiseen riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen VAUVA tuo nyt enää on?
Samaa skeidaa jauhettu jo vuosia. Ja eikö tuo anoppiskin ole jo haudassa. Siinäpähän harmitellaan. Ei tainnut miniä surkimus perintöjä saada. Testamentti ainakin tehty niin, ettei pääse loinen suvun rahoihin kiinni. Näin ainakin meillä!
En tiedä oletko provo vai oikeasti tyhmä, mutta tässä keskustelussahan on satoja eri kirjoittajia kokemuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
1. Puhu miehesi kanssa
2. Lopeta tai edes vähennä yhteydenpito anopin kanssa.
3. Jos ne sukulaiset uskovat kaiken mitä anoppi teistä valehtelee, niin mihin tarvitset heitä?
Juuri noin. Ilmoitat miehellesi, että kyläilee vanhempiensa luona vastedes ilman sinua. Et pidä itse yhteyttä, koska mikään valta maailmassa ei velvoita sinua olemaan tekemisissä ilkeiden ihmisten kanssa. Sukulaisia käsket pitämään nokkansa erossa asioista, joista eivät tiedä mitään. Sillä pääset tilanteesta. Aikansa jäkättävät, mutta kun et alistu, he tottuvat kyllä ajatukseen. Jos eivät ota opikseen, se on heidän ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Tuo napakasti sanominen saattaa auttaa, jos vastassa ns. normaali ihminen. Näiden kammomummujen tai narsistin kanssa tuollaisesta sanomisesta ei seuraa yhtään mitään, vaihtoehtoisesti saa kasan kakkaa niskaansa.
Nimim. Kokemus
Vaihtoehtoisesti? Aivan tasan varmasti saa aika pahastikin kakkaa niskaansa, jopa niinkin paljon, että pitää mahdollisesti poliisille tehdä ilmoituksen häirinnästä, enkä olisi edes eka tämän mummon elämässä joka on joutunut niin tekemään.
Jos mummulla on kunnolla ignore päällä, niin ei edes huomaa, vaikka asiasta sanotaan. Tai sitten vaan ei ole huomaavinaan. Näin mun anoppi toimii. Ja kun jo vähän korottaa ääntään, niin sitten tulee marttyyri-itkupotkuraivari, kun hän kaikkensa tekee meidän puolesta, eikä mikään kelpaa. Ja kun sanoi, ettei kukaan ole pyytänyt muuta kuin saada olla rauhassa, niin melkein repii silmät päästä. Ja sitten soi puhelinlangat, kuinka sekaisin miniä on. Soitti jopa mun vanhemmille, kun oon niin hankala. Vastaanotto ei ollut anopin toivoma 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
1. Puhu miehesi kanssa
2. Lopeta tai edes vähennä yhteydenpito anopin kanssa.
3. Jos ne sukulaiset uskovat kaiken mitä anoppi teistä valehtelee, niin mihin tarvitset heitä?Juuri noin. Ilmoitat miehellesi, että kyläilee vanhempiensa luona vastedes ilman sinua. Et pidä itse yhteyttä, koska mikään valta maailmassa ei velvoita sinua olemaan tekemisissä ilkeiden ihmisten kanssa. Sukulaisia käsket pitämään nokkansa erossa asioista, joista eivät tiedä mitään. Sillä pääset tilanteesta. Aikansa jäkättävät, mutta kun et alistu, he tottuvat kyllä ajatukseen. Jos eivät ota opikseen, se on heidän ongelmansa.
Enkä ehkä päästäisi sitä lastakaan ihan joka kerta isän mukaan anoppilaan, kun siellä ei ole ihan kaikki "kunnossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
1. Puhu miehesi kanssa
2. Lopeta tai edes vähennä yhteydenpito anopin kanssa.
3. Jos ne sukulaiset uskovat kaiken mitä anoppi teistä valehtelee, niin mihin tarvitset heitä?Juuri noin. Ilmoitat miehellesi, että kyläilee vanhempiensa luona vastedes ilman sinua. Et pidä itse yhteyttä, koska mikään valta maailmassa ei velvoita sinua olemaan tekemisissä ilkeiden ihmisten kanssa. Sukulaisia käsket pitämään nokkansa erossa asioista, joista eivät tiedä mitään. Sillä pääset tilanteesta. Aikansa jäkättävät, mutta kun et alistu, he tottuvat kyllä ajatukseen. Jos eivät ota opikseen, se on heidän ongelmansa.
Enkä ehkä päästäisi sitä lastakaan ihan joka kerta isän mukaan anoppilaan, kun siellä ei ole ihan kaikki "kunnossa".
No juu, ajattelin sitä puolta myös, mutta jätin sen harkinnan varaan 😁.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että välien viilentäminen ja kieltäytyminen tekemisissä olemisesta on voimaannuttavaa, kun vastassa on energiasyöppö. Huonosti käyttäytyvät mummot ja papat ovat tottuneet jyräämään, mutta kun he menettävät valtansa, kirveleehän se. Ei vaan pidä välittää siitä.
Joku jossain puhui kunnioituksesta. Vanhempi polvi on oppinut vaatimaan kunnioitusta, ymmärtämättä, että sen saa vain, jos on sen ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Eri mut meillä ei oo auttanu. Ollaan miehen kanssa useampaan kertaan sanottu anopille että mummo on omansa kasvattanut ja nyt on meidän vuoro kasvattaa omamme. Nyt oon sadistinen hullu ja olen vienyt mummouden pois kun en anna määrätä meidän perheessä.
Sama, minä olen mummon mukaan sairas ja mulla on pakkomielle mun omaan lapseen ja tarvitsen apua mun traumoihin. Ai niin ja lisää lapsia.
Mullakin on kuulema pakkomielle mun lapseen ja on sairasta ettei 2vk ikäistä vauvaa anneta mummolle yökylään ku mummo niin tykkäis hoitaa vauvaa. Meillä kun mummo kuule et oon uudelleen raskaana niin totes ottavansa esikoisen luokseen asumaan kun eihän me millään pystytä kahta lasta hoitamaan. Kuopus on nyt 1,5v ja ihan hyvin pärjätty ilman mummon apua. Tosin viikottain tulee viestiä josko esikoinen tulisi mummolle yökylään kun meillä varmasti loppuu voimat kahden lapsen kanssa. Kuopusta kutsut ei koske vaan ainostaan esikoista. Eipä esikoinen ole mummola yökylässä nyt ollut eikä tule olemaan niin kauan kun ei mene perille se ettei allergisoivia (anafylaksia) ruoka-aineita syötetä edes ”ihan vaan vähän”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.
Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Eri mut meillä ei oo auttanu. Ollaan miehen kanssa useampaan kertaan sanottu anopille että mummo on omansa kasvattanut ja nyt on meidän vuoro kasvattaa omamme. Nyt oon sadistinen hullu ja olen vienyt mummouden pois kun en anna määrätä meidän perheessä.
Sama, minä olen mummon mukaan sairas ja mulla on pakkomielle mun omaan lapseen ja tarvitsen apua mun traumoihin. Ai niin ja lisää lapsia.
Mullakin on kuulema pakkomielle mun lapseen ja on sairasta ettei 2vk ikäistä vauvaa anneta mummolle yökylään ku mummo niin tykkäis hoitaa vauvaa. Meillä kun mummo kuule et oon uudelleen raskaana niin totes ottavansa esikoisen luokseen asumaan kun eihän me millään pystytä kahta lasta hoitamaan. Kuopus on nyt 1,5v ja ihan hyvin pärjätty ilman mummon apua. Tosin viikottain tulee viestiä josko esikoinen tulisi mummolle yökylään kun meillä varmasti loppuu voimat kahden lapsen kanssa. Kuopusta kutsut ei koske vaan ainostaan esikoista. Eipä esikoinen ole mummola yökylässä nyt ollut eikä tule olemaan niin kauan kun ei mene perille se ettei allergisoivia (anafylaksia) ruoka-aineita syötetä edes ”ihan vaan vähän”
Ilman anafylaksiaa tuo vois olla mun näppäimistöltä. Mun lapsilla on pieni ikäero (
Ensimmäistäkään kertaa ei viety esikoista mummille hoitoon, pärjäsin silti ihan mallikkaasti kotona. Vielä paremmin olisi mennyt, jos se mummeli ei olisi tullut joka päivä käymään, narisemaan milloin mistäkin. Tai mankumaan sitä esikoista mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Eri mut meillä ei oo auttanu. Ollaan miehen kanssa useampaan kertaan sanottu anopille että mummo on omansa kasvattanut ja nyt on meidän vuoro kasvattaa omamme. Nyt oon sadistinen hullu ja olen vienyt mummouden pois kun en anna määrätä meidän perheessä.
Sama, minä olen mummon mukaan sairas ja mulla on pakkomielle mun omaan lapseen ja tarvitsen apua mun traumoihin. Ai niin ja lisää lapsia.
Mullakin on kuulema pakkomielle mun lapseen ja on sairasta ettei 2vk ikäistä vauvaa anneta mummolle yökylään ku mummo niin tykkäis hoitaa vauvaa. Meillä kun mummo kuule et oon uudelleen raskaana niin totes ottavansa esikoisen luokseen asumaan kun eihän me millään pystytä kahta lasta hoitamaan. Kuopus on nyt 1,5v ja ihan hyvin pärjätty ilman mummon apua. Tosin viikottain tulee viestiä josko esikoinen tulisi mummolle yökylään kun meillä varmasti loppuu voimat kahden lapsen kanssa. Kuopusta kutsut ei koske vaan ainostaan esikoista. Eipä esikoinen ole mummola yökylässä nyt ollut eikä tule olemaan niin kauan kun ei mene perille se ettei allergisoivia (anafylaksia) ruoka-aineita syötetä edes ”ihan vaan vähän”
Vaikka mulla olisi 20 lasta, ei mulla olisi yhtäkään ylimääräistä anopille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Tuo napakasti sanominen saattaa auttaa, jos vastassa ns. normaali ihminen. Näiden kammomummujen tai narsistin kanssa tuollaisesta sanomisesta ei seuraa yhtään mitään, vaihtoehtoisesti saa kasan kakkaa niskaansa.
Nimim. Kokemus
Vaihtoehtoisesti? Aivan tasan varmasti saa aika pahastikin kakkaa niskaansa, jopa niinkin paljon, että pitää mahdollisesti poliisille tehdä ilmoituksen häirinnästä, enkä olisi edes eka tämän mummon elämässä joka on joutunut niin tekemään.
Jos mummulla on kunnolla ignore päällä, niin ei edes huomaa, vaikka asiasta sanotaan. Tai sitten vaan ei ole huomaavinaan. Näin mun anoppi toimii. Ja kun jo vähän korottaa ääntään, niin sitten tulee marttyyri-itkupotkuraivari, kun hän kaikkensa tekee meidän puolesta, eikä mikään kelpaa. Ja kun sanoi, ettei kukaan ole pyytänyt muuta kuin saada olla rauhassa, niin melkein repii silmät päästä. Ja sitten soi puhelinlangat, kuinka sekaisin miniä on. Soitti jopa mun vanhemmille, kun oon niin hankala. Vastaanotto ei ollut anopin toivoma 😁
No huhuh! Miten jaksat? Näettekö vielä ja miten mummu sun lasten kanssa toimii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Tuo napakasti sanominen saattaa auttaa, jos vastassa ns. normaali ihminen. Näiden kammomummujen tai narsistin kanssa tuollaisesta sanomisesta ei seuraa yhtään mitään, vaihtoehtoisesti saa kasan kakkaa niskaansa.
Nimim. Kokemus
Vaihtoehtoisesti? Aivan tasan varmasti saa aika pahastikin kakkaa niskaansa, jopa niinkin paljon, että pitää mahdollisesti poliisille tehdä ilmoituksen häirinnästä, enkä olisi edes eka tämän mummon elämässä joka on joutunut niin tekemään.
Jos mummulla on kunnolla ignore päällä, niin ei edes huomaa, vaikka asiasta sanotaan. Tai sitten vaan ei ole huomaavinaan. Näin mun anoppi toimii. Ja kun jo vähän korottaa ääntään, niin sitten tulee marttyyri-itkupotkuraivari, kun hän kaikkensa tekee meidän puolesta, eikä mikään kelpaa. Ja kun sanoi, ettei kukaan ole pyytänyt muuta kuin saada olla rauhassa, niin melkein repii silmät päästä. Ja sitten soi puhelinlangat, kuinka sekaisin miniä on. Soitti jopa mun vanhemmille, kun oon niin hankala. Vastaanotto ei ollut anopin toivoma 😁
No huhuh! Miten jaksat? Näettekö vielä ja miten mummu sun lasten kanssa toimii?
No enhän mä kestänytkään. Nykyään nähdään pari kertaa vuodessa (mies kutsuu anopin lasten synttäreillä), ja sekin on mielestäni liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Paha on tuokin tilanne. Ei lastenlasten eriarvoinen kohtelu ole ok.
Miniä tai vävy ei ilman testamenttia peri appivanhempiaan. Joten tuon pohtiminen on turhaa.
Mun kohtuullisen varakas anoppi elää varsin leveästi, tuskin jää jaettavaksi muuta kuin purkukunnossa oleva rintamamiestalo miehelleni ja sisaruksilleen. Enempi taitaa olla harmia ja työtä kuin euroja tiedossa.