Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Paha on tuokin tilanne. Ei lastenlasten eriarvoinen kohtelu ole ok.
Mun sisarukset kokivat tuon, mutta se kostautui mummolle yksinäisyytenä kun lähisisarukset kasvettuaan eivät enää käyneetkään mummon luona ja kauempana asuvat viisveisasivat mummostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Miten tuo eriarvoisuus vaikutti väleihisi serkkujen kanssa? Oletteko koskaan jutelleet asiasta?
Ihan oikein, että vanha polvi niittää nyt sitä mitä kylvi. Hoitokodissa on aikaa miettiä virheitään kuolemaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Miten tuo eriarvoisuus vaikutti väleihisi serkkujen kanssa? Oletteko koskaan jutelleet asiasta?
Ihan oikein, että vanha polvi niittää nyt sitä mitä kylvi. Hoitokodissa on aikaa miettiä virheitään kuolemaa odotellessa.
Serkkujen kanssa ihan ok välit. Ei juurikaan olla tekemisissä mutta siihen syy on isohko ikäero, ei se miten isovanhemmat meitä kohteli. Jotenkin ei vaan oma elämä päälle 30v perheellisenä kohtaa 20v opiskelijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Kiitos kun kerroit. Tästäkin tosiaan tulee ilmi, että lapsia pitää suojella epäasiallisilta ihmisiltä, vaikka nämä epäasialliset ovat läheistä sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Meidän isoäiti oli myös haitallinen meille, mm puhui pahaa äidistä meille lapsille. Vanhemmat ovat eronneet koska isä oli väkivaltainen. Isoäiti tarjoili meille jäätelöä, mutta sanoi siskolleni ettei saisi syödä sitä koska oli liian lihava. Hän myös syyllisti meitä lapsia siitä, että meidän isä ei halunnut nähdä meitä. Syy oli se, että isä oli lähes aina kännissä, sitä isoäiti ei ole tosin koskaan voinut myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa että koittakaa selittää lapsille ettei syy ole missään nimessä heissä.
Itse olin sisarusteni kanssa niitä huonompia lastenlapsia ja serkuille on isovanhemmat tarjonneet kaiken, koulut, valmennuskurssit, autokoulut, asunnot, kaikki on isovanhemmat maksaneet eikä näitä ole edes yritetty peitellä. En muista koska olisin saanut isovanhemmilta synntärionnittelua. Ylioppilaaksi kun kirjoitin sain mummilta kommentin ”ei olis susta koskaan uskonut!” ja ammattiin kun valmistuin pappa totes ”aika hyvin ku sullahan on aina ollut ongelmia koulun kanssa”. Olin siis 8 oppilas eli en mistään huonoimmasta päästä mutta silti heidän piti kommentoida negatiiviseen sävyyn.
Jo teininä päätin etten halua olla tekemisissä isovanhempieni kanssa mutta pakotettuna oli kutsuttava valmistujaisiin. Nyt aikuisena isovanhemmat hoitokodissa ihmettelee kun en halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Itse vanhempana pyrin lapsilleni opettamaan että he kelpaavat juuri sellaisina kun ovat ja jos joku on erimieltä niin se ei muuta sitä tosiasiaa että jokainen meistä on hyvä omana itsenään eikä muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä. Se jos en jollekin kelpaa tällaisena on hänen ongelmansa ei minun.
Onko tuohon joku syy, jolla voi asiaa selittää? Serkkujen äiti/isä valitsi oikean ammatin, paremman puolison, ollut aina kultalapsi ja sun isä/äiti perheensä syntipukki? Ei nyt varsinaisesti liity tämän ketjun aiheeseen, mutta mielenkiintoinen aihe.
Serkkujen isä teki niinkun vanhempansa halusivat. Päästi omat vanhempansa tuhoamaan ensimmäisen avioliiton kun oli sitä mieltä että vanhemmat saa päättää hänen asioistaan vielä avioliitossa. Toinen vaimo antoi ja antaa edelleen miehensä vanhempien päättää heidän perheen asioista. Mun isä ja äiti ei tähän suostunut. Isä pisti omille vanhemmilleen rajat eikä antanut heidän kävellä meidän äidin yli. Isä on siis vanhempiensa mielestä tehnyt kaiken väärin. Väärä puoliso, väärä tapa elää, väärin kasvatetut lapset. Oon toisaalta todella kiitollinen omille vanhemmille ettei he antanut isovanhempien päättää miten meillä kotona elettiin mutta olisin toivonut että he olis puuttunut siihen miten isovanhemmat meitä ja etenkin mua kohteli. Isän kanssa asiat on juteltu läpi ja on itsekin sanonut että katuu sitä ettei puuttunut tarpeeksi ja ajoissa. Oon aiemminkin tänne ketjuun kirjottanut että olisin voinut elää elämäni tyytyväisenä ilman isän vanhempia ja kaikkea sitä mitä he aiheutti. Edelleen käyn terapiassa näitä asioita läpi kun vaikuttaa ihan kaikkeen se ettei isovanhemmat koskaan ole hyväksynyt sellaisena kun on.
Sen takia toivonkin että jokaisella vanhemmalla olis rohkeutta pitää oma päänsä ja suojata lapsia haitallisilta isovanhemmilta. Mikään ei oikeuta isovanhempia kävelemään lapsen vanhempien yli ja määräilemään näitä. Vanhempien tehtävä on huolehtia omien lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ja jos se tarkoittaa isovanhemman rajaamista pois lapsen elämästä niin sitten se on vaan tehtävä.
Meidän isoäiti oli myös haitallinen meille, mm puhui pahaa äidistä meille lapsille. Vanhemmat ovat eronneet koska isä oli väkivaltainen. Isoäiti tarjoili meille jäätelöä, mutta sanoi siskolleni ettei saisi syödä sitä koska oli liian lihava. Hän myös syyllisti meitä lapsia siitä, että meidän isä ei halunnut nähdä meitä. Syy oli se, että isä oli lähes aina kännissä, sitä isoäiti ei ole tosin koskaan voinut myöntää.
Toki se on lasten vika, jos heidän isänsä on juoppo tai muuten epäkelpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Paha on tuokin tilanne. Ei lastenlasten eriarvoinen kohtelu ole ok.
Ei ole ok mutta on aika yleistä. Meillä appivanhemmat on ainoat isovanhemmat ja heitä ei kiinnosta pojan lapset. Sanoivat miehelle päin naamaa että vain tyttären lapset tuntuu oikeilta lapsenlpsilta ja pojan lapset on ihan eri asia, ja että he haluavat olla vain tyttären lapsille isovanhempia.
No sepä siinä sitten, ei väkisin kun ei kiinnosta. Ei olla nähty 5 vuoteen eikä tule edes synttärikorttia lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Paha on tuokin tilanne. Ei lastenlasten eriarvoinen kohtelu ole ok.
Ei ole ok mutta on aika yleistä. Meillä appivanhemmat on ainoat isovanhemmat ja heitä ei kiinnosta pojan lapset. Sanoivat miehelle päin naamaa että vain tyttären lapset tuntuu oikeilta lapsenlpsilta ja pojan lapset on ihan eri asia, ja että he haluavat olla vain tyttären lapsille isovanhempia.
No sepä siinä sitten, ei väkisin kun ei kiinnosta. Ei olla nähty 5 vuoteen eikä tule edes synttärikorttia lapsille.
Kun tuolla tavalla kaataa kylmää vettä oman lapsen ja tämän lapsien niskaan, niin on ihme jos suhde pysyy lämpimänä. Ei varmasti houkuttele pitämään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina se huonompi miniä, joten meidän lapsetkaan eivät ole kiinnostaneet anoppia.
Ja ihan hyvä näin, kun näitä keskusteluja lukee. Varhaisteineille on vaan vaikea vastata miksi mummo käy sekkujen kanssa Särkänniemessä ja laivaristeilyillä, miksi serkut pääsevät sinne ja tänne ja heitä ei onnitella edes syntymäpäivänä.Mielestäni kaikkien isovanhempien tulisi edes esittää tasapuolista niiden lastenlasten edessä.
Paha on tuokin tilanne. Ei lastenlasten eriarvoinen kohtelu ole ok.
Ei ole ok mutta on aika yleistä. Meillä appivanhemmat on ainoat isovanhemmat ja heitä ei kiinnosta pojan lapset. Sanoivat miehelle päin naamaa että vain tyttären lapset tuntuu oikeilta lapsenlpsilta ja pojan lapset on ihan eri asia, ja että he haluavat olla vain tyttären lapsille isovanhempia.
No sepä siinä sitten, ei väkisin kun ei kiinnosta. Ei olla nähty 5 vuoteen eikä tule edes synttärikorttia lapsille.
Mun kaverin äiti on kanssa tällainen. Tärkeämpää on juhlia. Kännipäissään kyllä kehuu kuinka hyvä mummu hän on ja tykkää lapsenlapsistaan. Asuu 2 km päässä kaverin kotoa, mutta vuosiin ei ole nähnyt kuin kaupassa sattumalta, ei tytärtään eikä tämän perhettä. Surullista, kuin kännissä oleminen on tärkeintä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva tietää, miten AP:lla menee nyt. Onko tilanne rauhoittunut kun vauva ei ole vauva enää.
Kyllä tekee pahaa kun täällä kaikki miniät ovat noin henkisesti pahoinvoipia. Olisi pitänyt miettiä millaisen anopin saa. Elämäsi on kovin vaikeaa ja ankeaa rahapulassa ja työttömänä kotiäitinä kun koko elämä on anopin vallassa. Minulla on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekee pahaa kun täällä kaikki miniät ovat noin henkisesti pahoinvoipia. Olisi pitänyt miettiä millaisen anopin saa. Elämäsi on kovin vaikeaa ja ankeaa rahapulassa ja työttömänä kotiäitinä kun koko elämä on anopin vallassa. Minulla on kaikki hyvin.
Hullu mummelin haavemaailmassa miniät olisivat anopin vallan alla. Oikeasti olet yksin, koska kukaan ei halua sinua elämäänsä pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekee pahaa kun täällä kaikki miniät ovat noin henkisesti pahoinvoipia. Olisi pitänyt miettiä millaisen anopin saa. Elämäsi on kovin vaikeaa ja ankeaa rahapulassa ja työttömänä kotiäitinä kun koko elämä on anopin vallassa. Minulla on kaikki hyvin.
Onko ihme, että miniä voi huonosti, kun joku kotka kaartelee yllä 24/7 ja raakkuu solvauksia?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekee pahaa kun täällä kaikki miniät ovat noin henkisesti pahoinvoipia. Olisi pitänyt miettiä millaisen anopin saa. Elämäsi on kovin vaikeaa ja ankeaa rahapulassa ja työttömänä kotiäitinä kun koko elämä on anopin vallassa. Minulla on kaikki hyvin.
Mä en valinnut anoppia, vaan puolison. Anoppi tuli kaupan päälle. Lisäksi hirviö-ominaisuus ilmaantui vasta mun esikoisen synnyttyä.
Joko on anopille hankittu lahja?
Mun äiti eli nykyinen kauhumummo on ikänsä toivonut poikaa. Siitä minä ja isosiskoni ollaan saatu kuulla syyllistämistä ja itkemistä 40 vuotta. Tajusi onneksi olla ruikuttamatta pettymystään kun mulle tuli tytär, mutta näkihän sen ja vähän sai taas niitä Antti juttuja kuulla astetta useammin (antti siis unelmapojan nimi, minun nimeksi tuli sitten sisko kun ei muuta viitsinyt keksiä). Nyt sitten esittää kuitenkin supermummoa. Me yritettään nyt miehen kanssa toista, toivon tyttöä koska muuten tuo ämmä sekoaa täysin....