Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
1. Puhu miehesi kanssa
2. Lopeta tai edes vähennä yhteydenpito anopin kanssa.
3. Jos ne sukulaiset uskovat kaiken mitä anoppi teistä valehtelee, niin mihin tarvitset heitä?
äitiäiti kirjoitti:
Yökyläily on tietenkin hankalaa, jos vielä imetät. Mutta anna ihmeessä päiväkylään ja mene itse kaverille tms mitä nyt tykkäätkin ilman vauvaa tehdä. Mumo oppii tulkirsemaan vauvaa paremmin itse, jos saa viettää aikaa häne kanssaan ilman, että joku toinen kertoo hänelle vauvan tarpeista. Ei vauva rikki mene mummon käsittelyssä, mutta ymmärrän, että sinua voi ärsyttää. Siksi voitkin tehdä jotain mukavampaa kuin pyöriä mummon vieressä.
Kun lapseni olivat vauvoja niin halusin olla heidän kanssaan. En halunnut liehua missään kavereilla tms ilman vauvaani. Äidin ja vauvan välillä on symbioosi. Pienen vauvan turvallisuudentunteella on parasta että saa olla äidin ja isän kanssa eli tuttujen ja turvallisten perheenjäsenten kanssa. Vauvalle ei ole mitään hyötyä siitä että joku muu hoitaa eikä omia vanhempia ole mailla halmeilla.
Terveisin, anoppi.
Mulla ei ole kokemusta kauhuanopeista mutta muista vastaavista kaheleista ihmisistä kylläkin jotka haukkuvat ja syyttelevät minua ilman mitään syytä. Olen oppinut käsittelemään näitä ihmisiä. Tiedän että olen moraalisesti heidän yläpuolella enkä alennu riitelemään heidän kanssaan. Otan haukut huumorilla ja vastaan suunnilleen että joo, olen huono ihminen, joo, en kunnioita vanhempia ihmisiä, joo olen ihan kurja äiti jne. Myöntelen iloisesti hymyillen ja naureskellen kaikkia syytöksiä ja lyön tilanteen läskiksi. Se saa tavallisesti luun kurkkuun näille häiriköille. Eivät tykkää siitä tunteesta että eivät pääse niskan päälle, eivät saa minua loukkaantumaan, puolustautumaan tai menemään mukaan riitelyn.
Tämä strategia on tietysti hankalampi käyttää anopin kanssa jos oma mies on vätys joka on kiinni mammansa esiliinannauhoissa eikä osaa toimia oman perheensä parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä ei ole ollut tarvetta antaa lapsia anoppilaan hoitoon edes päiväsaikaan. Yökyläilystä nyt puhumattakaan! En saisi edes unta, jos lapset olisivat anopin ja appiukon kotona yötä! Ihan karmea ajatus!
Kenenkään ei ole PAKKO antaa vauvaa ja lasta isovanhemmille kylään ja hoitoon, jos ei halua! Älä anna isovanhempien pompottaa ja määrätä perheessäsi. Vaan ota se vanhemmuus nyt haltuun ja vähän äkkiä!
Miksi vauvojen ja pienten lasten äitien pitäisi olla erossa omasta lapsestaan??? Jopa yölläkin? Korona-aikana ei kannata kutsua vieraita omaan kotiin tai kyläillä. Pysykää hyvät ihmiset nyt siellä kotona. Myös jouluna ja uutena vuotena. Ja hoitakaa itse vauvanne ja lapsenne!
äitiäiti kirjoitti:
Yökyläily on tietenkin hankalaa, jos vielä imetät. Mutta anna ihmeessä päiväkylään ja mene itse kaverille tms mitä nyt tykkäätkin ilman vauvaa tehdä. Mumo oppii tulkirsemaan vauvaa paremmin itse, jos saa viettää aikaa häne kanssaan ilman, että joku toinen kertoo hänelle vauvan tarpeista. Ei vauva rikki mene mummon käsittelyssä, mutta ymmärrän, että sinua voi ärsyttää. Siksi voitkin tehdä jotain mukavampaa kuin pyöriä mummon vieressä.
Vierailija kirjoitti:
äitiäiti kirjoitti:
Yökyläily on tietenkin hankalaa, jos vielä imetät. Mutta anna ihmeessä päiväkylään ja mene itse kaverille tms mitä nyt tykkäätkin ilman vauvaa tehdä. Mumo oppii tulkirsemaan vauvaa paremmin itse, jos saa viettää aikaa häne kanssaan ilman, että joku toinen kertoo hänelle vauvan tarpeista. Ei vauva rikki mene mummon käsittelyssä, mutta ymmärrän, että sinua voi ärsyttää. Siksi voitkin tehdä jotain mukavampaa kuin pyöriä mummon vieressä.
Kun lapseni olivat vauvoja niin halusin olla heidän kanssaan. En halunnut liehua missään kavereilla tms ilman vauvaani. Äidin ja vauvan välillä on symbioosi. Pienen vauvan turvallisuudentunteella on parasta että saa olla äidin ja isän kanssa eli tuttujen ja turvallisten perheenjäsenten kanssa. Vauvalle ei ole mitään hyötyä siitä että joku muu hoitaa eikä omia vanhempia ole mailla halmeilla.
Terveisin, anoppi.
Toki on näitäkin äitejä, jotka ovat hoitajaa vailla heti kun lähtevät vauvan kanssa sairaalasta kotiin, kun pitää päästä pitkästä aikaa baariin. Mutta noissa on ihan toisenlainen problematiikka kuin ahdistavan narsistimummun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äitiäiti kirjoitti:
Yökyläily on tietenkin hankalaa, jos vielä imetät. Mutta anna ihmeessä päiväkylään ja mene itse kaverille tms mitä nyt tykkäätkin ilman vauvaa tehdä. Mumo oppii tulkirsemaan vauvaa paremmin itse, jos saa viettää aikaa häne kanssaan ilman, että joku toinen kertoo hänelle vauvan tarpeista. Ei vauva rikki mene mummon käsittelyssä, mutta ymmärrän, että sinua voi ärsyttää. Siksi voitkin tehdä jotain mukavampaa kuin pyöriä mummon vieressä.
Kun lapseni olivat vauvoja niin halusin olla heidän kanssaan. En halunnut liehua missään kavereilla tms ilman vauvaani. Äidin ja vauvan välillä on symbioosi. Pienen vauvan turvallisuudentunteella on parasta että saa olla äidin ja isän kanssa eli tuttujen ja turvallisten perheenjäsenten kanssa. Vauvalle ei ole mitään hyötyä siitä että joku muu hoitaa eikä omia vanhempia ole mailla halmeilla.
Terveisin, anoppi.Toki on näitäkin äitejä, jotka ovat hoitajaa vailla heti kun lähtevät vauvan kanssa sairaalasta kotiin, kun pitää päästä pitkästä aikaa baariin. Mutta noissa on ihan toisenlainen problematiikka kuin ahdistavan narsistimummun kanssa.
Esim. Tuksu.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä ei ole ollut tarvetta antaa lapsia anoppilaan hoitoon edes päiväsaikaan. Yökyläilystä nyt puhumattakaan! En saisi edes unta, jos lapset olisivat anopin ja appiukon kotona yötä! Ihan karmea ajatus!
Kenenkään ei ole PAKKO antaa vauvaa ja lasta isovanhemmille kylään ja hoitoon, jos ei halua! Älä anna isovanhempien pompottaa ja määrätä perheessäsi. Vaan ota se vanhemmuus nyt haltuun ja vähän äkkiä!
Miksi vauvojen ja pienten lasten äitien pitäisi olla erossa omasta lapsestaan??? Jopa yölläkin? Korona-aikana ei kannata kutsua vieraita omaan kotiin tai kyläillä. Pysykää hyvät ihmiset nyt siellä kotona. Myös jouluna ja uutena vuotena. Ja hoitakaa itse vauvanne ja lapsenne!
äitiäiti kirjoitti:
Yökyläily on tietenkin hankalaa, jos vielä imetät. Mutta anna ihmeessä päiväkylään ja mene itse kaverille tms mitä nyt tykkäätkin ilman vauvaa tehdä. Mumo oppii tulkirsemaan vauvaa paremmin itse, jos saa viettää aikaa häne kanssaan ilman, että joku toinen kertoo hänelle vauvan tarpeista. Ei vauva rikki mene mummon käsittelyssä, mutta ymmärrän, että sinua voi ärsyttää. Siksi voitkin tehdä jotain mukavampaa kuin pyöriä mummon vieressä.
Mä en jättänyt edes oman äitini hoidettavaksi lapsiani, yön yli kun olivat vauvoja. On niitä yökyläilyjä ehtinyt myöhemminkin. Silloin, kun lapsi oli siihen valmis. Anoppi vielä odottaa vuoroaan. Saa odottaa, kunnes lapset ovat aikuisia, ja tekevät omat päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äitiäiti kirjoitti:
Yökyläily on tietenkin hankalaa, jos vielä imetät. Mutta anna ihmeessä päiväkylään ja mene itse kaverille tms mitä nyt tykkäätkin ilman vauvaa tehdä. Mumo oppii tulkirsemaan vauvaa paremmin itse, jos saa viettää aikaa häne kanssaan ilman, että joku toinen kertoo hänelle vauvan tarpeista. Ei vauva rikki mene mummon käsittelyssä, mutta ymmärrän, että sinua voi ärsyttää. Siksi voitkin tehdä jotain mukavampaa kuin pyöriä mummon vieressä.
Kun lapseni olivat vauvoja niin halusin olla heidän kanssaan. En halunnut liehua missään kavereilla tms ilman vauvaani. Äidin ja vauvan välillä on symbioosi. Pienen vauvan turvallisuudentunteella on parasta että saa olla äidin ja isän kanssa eli tuttujen ja turvallisten perheenjäsenten kanssa. Vauvalle ei ole mitään hyötyä siitä että joku muu hoitaa eikä omia vanhempia ole mailla halmeilla.
Terveisin, anoppi.Toki on näitäkin äitejä, jotka ovat hoitajaa vailla heti kun lähtevät vauvan kanssa sairaalasta kotiin, kun pitää päästä pitkästä aikaa baariin. Mutta noissa on ihan toisenlainen problematiikka kuin ahdistavan narsistimummun kanssa.
Et tainnut lukea kommenttia johon vastasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä ei ole ollut tarvetta antaa lapsia anoppilaan hoitoon edes päiväsaikaan. Yökyläilystä nyt puhumattakaan! En saisi edes unta, jos lapset olisivat anopin ja appiukon kotona yötä! Ihan karmea ajatus!
Kenenkään ei ole PAKKO antaa vauvaa ja lasta isovanhemmille kylään ja hoitoon, jos ei halua! Älä anna isovanhempien pompottaa ja määrätä perheessäsi. Vaan ota se vanhemmuus nyt haltuun ja vähän äkkiä!
Miksi vauvojen ja pienten lasten äitien pitäisi olla erossa omasta lapsestaan??? Jopa yölläkin? Korona-aikana ei kannata kutsua vieraita omaan kotiin tai kyläillä. Pysykää hyvät ihmiset nyt siellä kotona. Myös jouluna ja uutena vuotena. Ja hoitakaa itse vauvanne ja lapsenne!
äitiäiti kirjoitti:
Yökyläily on tietenkin hankalaa, jos vielä imetät. Mutta anna ihmeessä päiväkylään ja mene itse kaverille tms mitä nyt tykkäätkin ilman vauvaa tehdä. Mumo oppii tulkirsemaan vauvaa paremmin itse, jos saa viettää aikaa häne kanssaan ilman, että joku toinen kertoo hänelle vauvan tarpeista. Ei vauva rikki mene mummon käsittelyssä, mutta ymmärrän, että sinua voi ärsyttää. Siksi voitkin tehdä jotain mukavampaa kuin pyöriä mummon vieressä.
Mä en jättänyt edes oman äitini hoidettavaksi lapsiani, yön yli kun olivat vauvoja. On niitä yökyläilyjä ehtinyt myöhemminkin. Silloin, kun lapsi oli siihen valmis. Anoppi vielä odottaa vuoroaan. Saa odottaa, kunnes lapset ovat aikuisia, ja tekevät omat päätöksensä.
Meidän suvussa yleensä on tehty niin, että kun lapset itse pyytävät niin pääsevät yökyläilemään ja silloinkin haetaan kotiin jos lapsi sitä pyytää vaikka keskellä yötä. Täysin lapsen ehdoilla siis mennään. Näin minäkin toimin oman lapseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen VAUVA tuo nyt enää on?
Samaa skeidaa jauhettu jo vuosia. Ja eikö tuo anoppiskin ole jo haudassa. Siinäpähän harmitellaan. Ei tainnut miniä surkimus perintöjä saada. Testamentti ainakin tehty niin, ettei pääse loinen suvun rahoihin kiinni. Näin ainakin meillä!
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen VAUVA tuo nyt enää on?
Samaa skeidaa jauhettu jo vuosia. Ja eikö tuo anoppiskin ole jo haudassa. Siinäpähän harmitellaan. Ei tainnut miniä surkimus perintöjä saada. Testamentti ainakin tehty niin, ettei pääse loinen suvun rahoihin kiinni. Näin ainakin meillä!
Todella sekavaa tekstiä. Testamentti ei liity tähän keskusteluun millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
On kokeilu useampaan kertaan, ei auta. Mutta ongelma onkin ehkä se, että isovanhemmat ovat hoitaneet miestäni päivittäin, joten minun pitäisi luopua nyt omista lapsistani, koska nyt on anopin vuoro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
On kokeilu useampaan kertaan, ei auta. Mutta ongelma onkin ehkä se, että isovanhemmat ovat hoitaneet miestäni päivittäin, joten minun pitäisi luopua nyt omista lapsistani, koska nyt on anopin vuoro.
Ai kauheeta, voihan tuon neuvon käsittää noinkin, että ihan appivanhempien vuoro! Tsemppiä vaan voimain koetukseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Eri mut meillä ei oo auttanu. Ollaan miehen kanssa useampaan kertaan sanottu anopille että mummo on omansa kasvattanut ja nyt on meidän vuoro kasvattaa omamme. Nyt oon sadistinen hullu ja olen vienyt mummouden pois kun en anna määrätä meidän perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yp:t varmaan tietää mistä IP:sitä viestejä eniten tulee. Olen eri kirjoittaja kuin tuossa yllä, aika samaa mieltä myös pienisieluisuudesta, on olemassa kammo-anoppeja mutta myös kammo-miniöitä mm se joka valittaa että kamalaa kun heille tuodaan pullaa. Monet vanhemman polven ihmiset eivät osaa välittämistä ehkä muulla näyttää.
En tajua miksi miniät puhuu puhelimessa anopille tai päästää kylään omilla avaimilla. Itse puhun Max ystävien kanssa enkä sitäkään paljon. Tuollaisista on helppo päästä eroon millä vaan tekosyyllä jos konfrontaatiota tai riitaa ei halua. Jos huono kokemus, avain pois heti. Miehet hoitakoot omat äitinsä. Pitääkö miehenne yhteyttä teidän äiteihin, jotka eivät myöskään ole osa perhettä? JA on se kumma kun vain miehen äidit aina luonnehäiriöisiä, joistain täällä paistaa kyllä läpi omat mustasukkaisuudet jos poika läheinen vanhempiinsa, kaikki naiset eivät ole tasapainoisia ja terveitä.
Toivottavasti te sanotte samoin että "mummo ei kuulu perheeseen" kun lapsenne kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia.
Kouluaikainen bestis on kammominiä, haukkuu anoppiaan jos ostaa väärää merkkiä vaatteita lapsille (ei ole pikkurahan puutetta perheessä) jos tuo pullaa, koska "mies vaan lihoo", yritti ensivuosina erottaa miehensä lapsuuden perheestään koska hällä itsellä ikävät kokemukset omastaan. Se loppui siihen että mies oli jo eroamassa, heillä ei ollut edes lapsia. On myös aivan järkky äitipuoli miehen tytölle joka nyt 12v, kohteli lasta jo 6 vuotiaana kuin aikuista, silloin heillä ei ollut omia lapsia. Eipä halua tuota ihmistä juuri tavata. En ihmettelisi jos on täällä.
Eli joo. Ei aina yksinkertaista.
Tämä ketju on toooosii negatiivinen. Eri juttu päästä purkamaan se yksi kerta niitä kokemuksia mutta se että ihminen jonka lapset jo isoja pörrää täällä haukkumassa anoppiaan ja muistelemassa vauva-aikaa pari vuotta, olisko terapian paikka.
Ehkä negatiivinen, mutta asian oikeasti kokeneelle myös terapeuttinen. Tätä tuskaa nimittäin ei ymmärrä, ellei sitä ole kokenut itse. Esim sun tekstistä huomaa, että et ymmärrä asiaa alkuunkaan.
Kamala ihminen on kamala ihminen, on hän sitten millä tittelillä tahansa elämässäsi. Tätä kruunua ei ole varattu yksin anopeille.
Meillä on tilanne päällä vielä tälläkin hetkellä, eikä loppua näy. Pitäisi vielä kestää kun mustamaalataan koko suvulle. Kiusaaja on kiusaaja, se on aika paha kun kiusaaja on sattumoisin lapsen mummo, koko suku hyökkää kiinni jos otat yhtään etäisyyttä tai sanot puolikasta sanaakaan vastaan. Miten tästä pääsee pois?
Tämä on tosiaan ollut ikävä huomata, että tilanne jatkuu vaikka vauva on jo kasvanut lapseksi. En tiedä mitä tapahtui lapsen syntymän aikaan, mutta siitä se helvetti alkoi. Päivittäiset jopa monta kertaa päivässä tapahtuneet vierailut. 3 kuukautta jaksoin ja tsemppasin itseäni, kyllä ne kohta rauhoittuu- ajatuksella. Mutta kun ei isovanhemmat rauhoittuneetkaan. Jos en totellut mummoa tuli pappa antamaan ohjeet "näin on aina tehty". Kun en uskonut pappaakaan alkoi muu suku hätyytellä, kun mummo on niiiiin surkeana kun ei saa olla pikku-irkun kanssa yksin. Ei jaksais joka viikko vääntää samoista asioista ja myöskään kaupassa tavata niitä mummon ystäviä jotka tulee kassajonossa taivastelemaan kuinka ihana se mummo on kun niin jaksaa auttaa.
Auttaisiko jos sanoisit napakasti, että mummo on jo kasvattanut omat lapsensa ja minä kasvatan nyt omani.
Eri mut meillä ei oo auttanu. Ollaan miehen kanssa useampaan kertaan sanottu anopille että mummo on omansa kasvattanut ja nyt on meidän vuoro kasvattaa omamme. Nyt oon sadistinen hullu ja olen vienyt mummouden pois kun en anna määrätä meidän perheessä.
Sama, minä olen mummon mukaan sairas ja mulla on pakkomielle mun omaan lapseen ja tarvitsen apua mun traumoihin. Ai niin ja lisää lapsia.
Tää on kyllä mahtava vertaistuki ketju. Luulin että olin ainoa jolla mummo aiheuttaa päänvaivaa mut "onneksi" on muitakin. Meillä vaan se harminaihe, kaiken kontrolloija ja maailman napa on mun äiti.