Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
”Yksi yleisimmistä syistä tehdä testamentti on se, että lasten puolisoiden pääsy perintöön käsiksi halutaan estää. Moni suomalainen on tehnyt testamentin ja jos ei ole, niin ainakin se on suunnitelmissa. Tämä käy ilmi Taloussanomien perintökyselystä.”
Vastaavat artikkelit saivat meidät ajattelemaan tulevaisuutta ja teimme testamentin, mistä miniä rajattiin ulos. Se on yksi yleisimmistä syistä testamentille. Ihan siksi ettei avioerotilanteessa tulisi mitään epäselvää pojallemme sekä teimme vielä osittaisen omaisuutemme siirtämisen sukupolven yli testamentilla. Riittää rauhalliseen yöuneen. Poika tietää asiasta, miniä ei. Parempi olla kertomatta miniälle ettei hän ala mihinkään kostotoimiin lastenlasten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Yksi yleisimmistä syistä tehdä testamentti on se, että lasten puolisoiden pääsy perintöön käsiksi halutaan estää. Moni suomalainen on tehnyt testamentin ja jos ei ole, niin ainakin se on suunnitelmissa. Tämä käy ilmi Taloussanomien perintökyselystä.”
Vastaavat artikkelit saivat meidät ajattelemaan tulevaisuutta ja teimme testamentin, mistä miniä rajattiin ulos. Se on yksi yleisimmistä syistä testamentille. Ihan siksi ettei avioerotilanteessa tulisi mitään epäselvää pojallemme sekä teimme vielä osittaisen omaisuutemme siirtämisen sukupolven yli testamentilla. Riittää rauhalliseen yöuneen. Poika tietää asiasta, miniä ei. Parempi olla kertomatta miniälle ettei hän ala mihinkään kostotoimiin lastenlasten kautta.
Ja taaaaaaas näitä kultamummin kostofantasioita...
Ihan siksi kirjoitin meidän päätöksistä ja mm. Taloussanomiem tutkimuksesta kun luin mielipiteesi anopin kostofantasiasta, faktat on faktoja. Voit itse googlata testamentin tekemisen syitä.
Meillä on ihan asialliset välit miniän kanssa mutta tiedetään että vain lastenlasten vuoksi, emme pidä hänestä eikä hän meistä. Yli 60 % testamentista tehdään siksi, että halutaan rajata lapsen puoliso ulos testamentista niin kertoohan se suomalaisten lämpimistä väleistä lasten puolisoihin ja appivanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan siksi kirjoitin meidän päätöksistä ja mm. Taloussanomiem tutkimuksesta kun luin mielipiteesi anopin kostofantasiasta, faktat on faktoja. Voit itse googlata testamentin tekemisen syitä.
Meillä on ihan asialliset välit miniän kanssa mutta tiedetään että vain lastenlasten vuoksi, emme pidä hänestä eikä hän meistä. Yli 60 % testamentista tehdään siksi, että halutaan rajata lapsen puoliso ulos testamentista niin kertoohan se suomalaisten lämpimistä väleistä lasten puolisoihin ja appivanhempiin.
Kai sinä käsität että se sun poikasi ja sun lapsenlapsesi voi ihan itse sitten oäättää perinnöistään kun susta aika jättää.
Eikä niitä miniöitä kiinnosta teidän homeiset rintsikkanne jossain Öllölässä.
Oma anoppini muuten vei tämän nextille levelille vaatimalla että ostan hänelle talon jonka hän sotten voi kuulemma jättää perinnöksi meille ja tyttärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, ja olen pari vuotta tätä seurannut. Mutta tämä on myös vaarallinen ketju, itsekin ajattelen moneen asiaan, että onneksi meillä ei tilanne ole noin paha! Sitä voi helpommin hyväksyä päälle kävelemisen!
Meidän isoäideistä, olkoot nyt iä1 ja iä2, niin ei tarvitse kenenkään suuttua että taas haukutaan anoppia. Mutta kirjoitan siis minun ja puolisoni äideistä, en kerro kumpi on kumpi. Molemmat asuvat kaukana meistä.
Iä1 on ihan ok, tulee meidän molempien kanssa toimeen, eikä kävele meidän yli. Toisaalta ei koskaan tarjoa apua, kyläillessä on täysin passattavana. Ei tuo ruokaa eikä auta kotitöissä, ellei pyydetä. Jos meillä on pakollista menoa ja pyydämme katsomaan lapsen perään, suostuu, muttei selvästi jää mielellään lapsen kanssa kaksin. Ei mikään pullantuoksuinen, muttei rajaton, kuten täällä monet isoäidit. Yksi hänen tyttäristään stressaantuu tuostakin käytöksestä ja haukkuu äitiään. Saattaa tulla lyhyellä varoitusajalla yökylään, ei osallistu menoihin (ellei erikseen pyydetä), nuo ovat hänen suurimmat synnit.
Iä2 on jossain määrin rajaton. Harrastaa käsitöitä ja lemppaa meille kaikki epämääräiset väkerrykset. Toinen hänen lapsistaan saa kauniit matot, lapsille ihanat viltit ja koko perheelle sievät villapuserot. Me saadaan kutomisten jämäpaloja tyyliin 15*40 kokoisia, joille ei mitään käyttöä, liian suuria ja muodottomia neuleita, koevedokset pipoista. Lisäksi tuo jostain niin rumia pehmoleluja, että on varmaan tonkinut ne roskiksesta, rikkinäisiä leluja ym. Lisäksi käydessään ostaa kaapit täyteen ruokaa, mikä sinänsä kiva, mutta ruoka on sellaista mitä me ei normaalisti syödä. Pienessä keittiössä tämä ahdistaa. Tarjoaa apua, minkä mielelläni otan vastaan, mutta ei kuitenkaan ole valmis auttamaan siinä missä apua tarvitsee. Esim kysyy, tarvitaanko villasukkia tai lapasia, jos pyydän lapasia niin tuo villasukkia. Sanoo että voi auttaa siivouksessa. Pyydän hoitamaan tiskit niin siivoaakin lattiat. Jos kysyn, mitä tahtoisit auttaa, sanoo ”mitä vain, kerro sinä”. Silti tekee päin vastoin. Ja lattiat siivoaa kielloista huolimatta! Asutaan kerrostalossa ja meillä parkettilattia, hän saattaa kaataa vettä lattialle ja alkaa luutuamaan! Tai ruoka, ei osta mitä pyydetään (haluaa siis itse ostaa ja kysyy, mitä tarvitaan). Monesti hänen halu auttaa aiheuttaa vain stressiä! Hän kehuu suurieleisesti joitain meidän kasvatukseen liittyviä asioita, mutta saa sen kuulostamaan siltä, että olemme koko ajan suurennuslasin alla. Ja vielä suurieleisemmin haukkuu joitain tekemiämme valintoja. Tuputtaa 80-90 vaihteen lastenhoitovinkkejä. Tuttelia ja pilttiä pitäs lapselle antaa, ei sormiruokaa ja rintamaitoa jne. Haluaisi hoitaa lasta, mutta vaipanvaihto ja ruokailu ei oikein luonnistu. Saattaa avata kaikki lastenruokapurkit ja antaa lapselle jokaisesta lusikallisen. Jos lapsi itkee, se on mun syytä ( annoin vääränlaista ruokaa tjms) ja jos se rauhoittuu, on se hänen kunnia ( antoi kaurapuuroa ja vatsa rauhottui tjms). Huutaa lapselle. Tietää paremmin, mikä on lapselle hyväksi, tietää paremmin mikä on vanhemmille hyväksi. Meillä käydessään haukkuu toista meistä eli omaa lastaan läskiksi ja siaksi. Huutaa meidän kotona, ollaan heitetty hänet pois sen takia. Silti halutaan olla tekemisissä kun hän on toisen meidän vanhempi ja lapsemme isoäiti. Ihmettelen silti, että miksi ihmeessä.
Melkein pistäisin iä2n jäähylle muutamaksi kuukaudeksi, ja tarkastelisin tilannetta puolison kanssa sitten uudelleen. Vaikka on oma/puolison äiti, niin kaikkea ei tarvitse sietää. Esim siaksi haukkuminen on todella törkeää.
Tämäpä juuri, ja vasta lapsen saannin jälkeen olemme oppineet, että isoäidille voi näyttää ovea, jos ei muuten rauhoitu. Vuosia silti siedimme huonoa käytöstä omassa kodissamme. Anteeksipyyntö tulee tekstiviestillä jälkeenpäin, mutta käytös ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jo antaa mielenrauhan kun poika ja lapsenlapset saavat itse päättää eikä miniälle tule omaisuudesta mitään ilman heidän päätösvaltaa. Lähinnä avioeron varalle halusimme testamentin. Ei se niin haittaa mitä päättävät kun meitä ei enää ole, elämä loppuu eikä muiden päätökset enää vaivaa.
Ja tässä elinaikanamme minua ei pahemmin kiinnosta teidän sukukahinat, ette vaikuta mitenkään älyn lahjoilla varustetuille.
Vierailija kirjoitti:
Se jo antaa mielenrauhan kun poika ja lapsenlapset saavat itse päättää eikä miniälle tule omaisuudesta mitään ilman heidän päätösvaltaa. Lähinnä avioeron varalle halusimme testamentin. Ei se niin haittaa mitä päättävät kun meitä ei enää ole, elämä loppuu eikä muiden päätökset enää vaivaa.
Ja tässä elinaikanamme minua ei pahemmin kiinnosta teidän sukukahinat, ette vaikuta mitenkään älyn lahjoilla varustetuille.
Ketään ei kiinnosta nää sun fantasiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa yläpeukuttaa omia kommenttejaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi on jostain loukkaantunut ja tehnyt testamentin jossa ei anna minulle mitään! Miten tämä voi näin mennä. Kuulunhan heidän sukuunsa. Olen anopin pojan kanssa naimisissa. Onko ketään muuta miniää joka ei testamentin mukaan saa anopin perintöä.
Taas jonkun kultamummin tai muun ketjun anopin fantasia tänne kirjoitettu muka miniänä. Leikitellään ajatuksella että olisi jotain perinnöksi annettavaa ja miniä itkee kun hän ei saa perintöä.
Kyllä nämä jo tässä ketjussa tunnistaa.
Onneksi mun narskuanoppi kuluttaa elinaikanaan kaiken (perityn) omaisuutensa itseensä, niin ei tarvitse pohtia, minkälaisen potin mies saa. Varmuuden vuoksi testamentti tyttären hyväksi lienee tehtynä, vaikka on katraasta se, joka vähiten on äitinsä kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nou Nou. Jollei ole avioehtoa. Iin saat puolet. Iehen omaisuudesta. Testamentissa anoppisi on mää nyt ette saa niin et.
Juu juu, hauskaa on. Pistätkö kavereille kans niin voitte yhdessä nauraa sun jutuille? Aikamoinen harrastus sulla.
Kylläpä täällä miniät hermostuvat kun kuulevat miehen vanhempien testamentista missä heidät mitätöidään. Tämä on karvas pala köyhälle työttömälle tai siivojaminiälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että, perintö. Nähtävästi anoppi on tehnyt testamentin poikiensa hyväksi, koska kertoi minulle:" Et sinä vanhemmiltasi mitään perintöä saa, koska veljesi poikina ovat tärkeämpiä." Saa nyt sitten tulevaisuudessa nähdä miten käy. Selvää on myös se, että minut on rajattu appivanhempien toimesta pois heidän testamentissaan, mutta pettyivät kun ilmoitin, että se on hyvä juttu ja lisäksi tulen vaatimaan avioehdon, ettei omaisuuteni päädy vääriin käsiin...
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä miniät hermostuvat kun kuulevat miehen vanhempien testamentista missä heidät mitätöidään. Tämä on karvas pala köyhälle työttömälle tai siivojaminiälle.
Ja taas on lääkkeet ottamatta ja eiliset fantasiat on taas tulilla. Unohdit ylipainon ja kotiäitiyden haukkumisen tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan hyvät välit lasten aviopuolisoihin mutta olemme testamenteissa sulkeneet lastemme aviopuolisot pois. Näin ovat tehneet kaikki tuttavamme ja sukulaisemme. Näin tekee suuri osa suomalaisista.
Meillä on suuri omaisuus. Miniä jää avioerossa puille paljaille meidän suhteen. Siksi hänen tulee itse vaurastua.
Vierailija kirjoitti:
Se jo antaa mielenrauhan kun poika ja lapsenlapset saavat itse päättää eikä miniälle tule omaisuudesta mitään ilman heidän päätösvaltaa. Lähinnä avioeron varalle halusimme testamentin. Ei se niin haittaa mitä päättävät kun meitä ei enää ole, elämä loppuu eikä muiden päätökset enää vaivaa.
Ja tässä elinaikanamme minua ei pahemmin kiinnosta teidän sukukahinat, ette vaikuta mitenkään älyn lahjoilla varustetuille.
Se on juuri näin kun kuvittelette että miniät on vain rahan perässä, ei mikään ihme ettei ole lämpimät suhteet...olitko kenties itse appivanhempien rahojen perässä vai miksi projisoit?
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä miniät hermostuvat kun kuulevat miehen vanhempien testamentista missä heidät mitätöidään. Tämä on karvas pala köyhälle työttömälle tai siivojaminiälle.
Olen sanonut ennenkin: en toivo anopilta mitään muuta kuin sen, että jättää minut ja perheeni rauhaan. Anopin rahoja en tarvitse (ei myöskään mies), eikä varsinkaan purkukuntoista rintamamiestaloa.
Vierailija kirjoitti:
Se jo antaa mielenrauhan kun poika ja lapsenlapset saavat itse päättää eikä miniälle tule omaisuudesta mitään ilman heidän päätösvaltaa. Lähinnä avioeron varalle halusimme testamentin. Ei se niin haittaa mitä päättävät kun meitä ei enää ole, elämä loppuu eikä muiden päätökset enää vaivaa.
Ja tässä elinaikanamme minua ei pahemmin kiinnosta teidän sukukahinat, ette vaikuta mitenkään älyn lahjoilla varustetuille.
Sinua ei kiinnosta mitä kuoltuasi tapahtuu, mutta kuitenkin kiinnostaa? Kyllä niin tyypillinen narsisti joka haluaa käyttää valtaa vielä kuoltuaankin. Muista nyt vielä vedota siihen, että ottaa sydänalasta, että kohta kuolet kun on niin kamalaa ja että vielä tässä itsemurhan teet, kun "kukaan ei välitä".
Kaikki on jo kyllä kuultu.
Jos perittävä haluaa, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta tähän omaisuuteen, tulee hänen määrätä perintöosa avio-oikeudesta vapaaksi testamentilla. Testamentilla voidaan siis määrätä, että lasten nykyisillä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta heidän testamentin nojalla saamaansa omaisuuteen. Näin tapahtuva lasten puolisoiden poissulkeminen on varsin yleistä. Vanhemmat tahtovat tällä tavalla varmistaa, että mahdollisen avioeron yhteydessä omaisuus ei joudu ulkopuolisen käsiin, vaan se säilyy suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jo antaa mielenrauhan kun poika ja lapsenlapset saavat itse päättää eikä miniälle tule omaisuudesta mitään ilman heidän päätösvaltaa. Lähinnä avioeron varalle halusimme testamentin. Ei se niin haittaa mitä päättävät kun meitä ei enää ole, elämä loppuu eikä muiden päätökset enää vaivaa.
Ja tässä elinaikanamme minua ei pahemmin kiinnosta teidän sukukahinat, ette vaikuta mitenkään älyn lahjoilla varustetuille.
Se on juuri näin kun kuvittelette että miniät on vain rahan perässä, ei mikään ihme ettei ole lämpimät suhteet...olitko kenties itse appivanhempien rahojen perässä vai miksi projisoit?
Vastaan vielä tähän, sitten unohdan koko asian. Taustaa on sen verran ikävästi, että muutama kesä sitten tuli sanomista miniän kanssa, joka etukäteen jakoi perintöä. Järkytyin tästä ajattelumaailmasta sen verran että kerroin toisille lapsilleni, mitä miniä suunnitteli.
Miniä tahtoi tietää, minkä arvoinen miehensä lapsuudenkoti, metsät ja kesämökki on kun vanhemmista aika jättää. Samoin kiinnosti paljonko meillä oli rahaa pankkitilillä, mieheni mm. myi yrityksensä kun jäi eläkkeelle. Sisaruksia on muitakin niin miniä korosti, että miehensä ja poikamme on sentään esikoinen.
Yleensä ei etukäteen jaeta mitään perintöjä, mutta kun miniä perinnön koki niin tärkeäksi niin teimme testamentin mistä lasten puolisot on rajattu ulos ja tehtiin myös lahjoitukset lapsenlapsille. Lapset ja lapsenlapset saavat päättää asiansa, ei miniät tai vävyt. Lähinnä avioerojen varalle turvasimme lastemme perittävän omaisuuden. Eihän miniöillä ole hätäpäivää jos perheessä asiat ovat hyvin ja avioliitot kestävät. Päätäntävalta appivanhempien omaisuudesta vaan ei mitenkään kuulu heille.
Taas jonkun kultamummin tai muun ketjun anopin fantasia tänne kirjoitettu muka miniänä. Leikitellään ajatuksella että olisi jotain perinnöksi annettavaa ja miniä itkee kun hän ei saa perintöä.
Kyllä nämä jo tässä ketjussa tunnistaa.