Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Mutta erityisesti ruskean moskan kuskaaminen? Ensimmäisen kerran pohdin millaiset tyypit kommentoivat. Ei siinä mitään mutta aika hassua, että ruskea nuttu, verhot ja maljakko on aiheuttanut tuollaista ahdistusta. En usko, että olette erityisemmän kiintyneitä anoppiin tai arvostatte häntä niin mikä on ongelma. Ette ota vastaan, pakotatte viemään takaisinpäin Kuskaatte takaisin anopin ovelle tai suoraan roskiin.
Ei tarvitse perustella miksi ei onnistu enkä minä tiedä miksi anoppi tekee niin. Voi olla pakotusta nuorempien kunnioitukseen vanhempia ihmisiä kohtaan jotenkin oudolla tavalla. Sen tiedän ettei minun kotonani ole sellaista mitä muut ihmiset sinne yrittävät väkisin tuoda ja jos sellainen tarve on puolisollani tai lapsillani niin sitten keskustelun jälkeen voin joustaa, se on heidänkin kotinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta erityisesti ruskean moskan kuskaaminen? Ensimmäisen kerran pohdin millaiset tyypit kommentoivat. Ei siinä mitään mutta aika hassua, että ruskea nuttu, verhot ja maljakko on aiheuttanut tuollaista ahdistusta. En usko, että olette erityisemmän kiintyneitä anoppiin tai arvostatte häntä niin mikä on ongelma. Ette ota vastaan, pakotatte viemään takaisinpäin Kuskaatte takaisin anopin ovelle tai suoraan roskiin.
Ei tarvitse perustella miksi ei onnistu enkä minä tiedä miksi anoppi tekee niin. Voi olla pakotusta nuorempien kunnioitukseen vanhempia ihmisiä kohtaan jotenkin oudolla tavalla. Sen tiedän ettei minun kotonani ole sellaista mitä muut ihmiset sinne yrittävät väkisin tuoda ja jos sellainen tarve on puolisollani tai lapsillani niin sitten keskustelun jälkeen voin joustaa, se on heidänkin kotinsa.
Ruskea moska on erityisen rumaa. Siksi siihen reagoi.
Minä olisin ihan onnellinen jos saisin lahjaksi Oiva Toikan Riihipöllön (400 e) se on sympaattinen, pyöreäsilmäinen lasilintu, Ei missään mielessä ruma.
Anoppi on ilmeisesti kouluttanut mielestään liian vaativaista miniää kun on lahjasta kehdannut kertoa tarkempia määrityksiä mikä kelpaa ja mikä ei. Itse ostan lahjan saajan mieltymysten mukaan mutta hirveän moni ostaa lahjan just sen perusteella mistä itse tykkää. Ei viitsi nähdä vaivaa selvittääkseen mistä tykätään tai se ei ole niin tärkeää kuin oma mielipide. Yllättääkö teitä ihmisten itsekkyys?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ilmeisesti kouluttanut mielestään liian vaativaista miniää kun on lahjasta kehdannut kertoa tarkempia määrityksiä mikä kelpaa ja mikä ei. Itse ostan lahjan saajan mieltymysten mukaan mutta hirveän moni ostaa lahjan just sen perusteella mistä itse tykkää. Ei viitsi nähdä vaivaa selvittääkseen mistä tykätään tai se ei ole niin tärkeää kuin oma mielipide. Yllättääkö teitä ihmisten itsekkyys?
Oudointa on se että ostetaan väkisin jotain josta tietää erikseen ettei tykätä tai jotain niin että ensin kysyy mitä toivotaan ja sitten silti ostetaan jotain muuta.
Olen muuten nyt viimeiset kaksi viikkoa systemaattisesti myynyt kaikkea tänne kärrättyä roinaa pois. Käsittämättömän vapauttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta erityisesti ruskean moskan kuskaaminen? Ensimmäisen kerran pohdin millaiset tyypit kommentoivat. Ei siinä mitään mutta aika hassua, että ruskea nuttu, verhot ja maljakko on aiheuttanut tuollaista ahdistusta. En usko, että olette erityisemmän kiintyneitä anoppiin tai arvostatte häntä niin mikä on ongelma. Ette ota vastaan, pakotatte viemään takaisinpäin Kuskaatte takaisin anopin ovelle tai suoraan roskiin.
Ei tarvitse perustella miksi ei onnistu enkä minä tiedä miksi anoppi tekee niin. Voi olla pakotusta nuorempien kunnioitukseen vanhempia ihmisiä kohtaan jotenkin oudolla tavalla. Sen tiedän ettei minun kotonani ole sellaista mitä muut ihmiset sinne yrittävät väkisin tuoda ja jos sellainen tarve on puolisollani tai lapsillani niin sitten keskustelun jälkeen voin joustaa, se on heidänkin kotinsa.
Se ruskean roskan roudaaminen on kyllä ollut vain yksi monista ongelmista. Paljon pahempaakin olen anoppini toimesta kokenut.
Kyllä se roudaaminen loppui, kun pistin kasaan meille pyytämättä tuodun paskan ja palautin antajalleen.
Kyllä se anoppi on tässäkin ihan vallanhimossaan toiminut. Ei ole normaalia, että tuodaan vaikka se ruma, ruskea lasimöykky ja asetellaan se paraatipaikalle lipaston päälle ja siirretään muut tavarat sivuun. Sitten ilmoitusluontoisesti kerrotaan, että näin tuon kirpparilla ja tiesin että tuohon se sopii täydellisesti. Kyllä niitä aina siivottiin pois, mutta siitäkin tuli sanomista ja marttyyri-performanssi. No, onneksi ihminen on oppivainen, ja opin sanomaan riittävän kuuluvalla äänellä EI!
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ihan onnellinen jos saisin lahjaksi Oiva Toikan Riihipöllön (400 e) se on sympaattinen, pyöreäsilmäinen lasilintu, Ei missään mielessä ruma.
Voi, kun olisikin tuonut jotain tuollaista. Mutta ne lasimöykyt mitä meille tuotiin oli jotain ihan muuta. Kyllähän määrä korvaa laadun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ihan onnellinen jos saisin lahjaksi Oiva Toikan Riihipöllön (400 e) se on sympaattinen, pyöreäsilmäinen lasilintu, Ei missään mielessä ruma.
Voi, kun olisikin tuonut jotain tuollaista. Mutta ne lasimöykyt mitä meille tuotiin oli jotain ihan muuta. Kyllähän määrä korvaa laadun?
Anoppini kokee olevansa "diy"-ihminen. Katsoo strömsöjä ym näitä "tee-itse-avaruusraketti-pullonkorkeista"- juttuja.
Mutta! Hänen harrastuksensa ei ilmene siten kuin luulisi, että hän tekisi kaikenlaista kierrätystavarasta itse jne. vaan hän haalii roskalavoilta ja annetaan-ryhmistä ihan hirveää kaatopaikkajätettä ja tuo sen sitten sellaisenaan meille. Kävelee siis sisään, keskeltä haljennut vanha Ikean lasinen sohvapöytä kainalossaan ja asettaa sen olohuoneeseen. Hakee rätin ja pyyhkii siitä pölyt, toistelee itsekseen "ai ku hyvä!".
Romujen palauttaminen = marttyyrikohtaus, kun ei mikkään kelepaa. Kerran sitten tulin töistä kotiin ja löysin anopin laittamassa ruokaa koulusta palanneille lapsille. Valmis ruoka olisi ollut jääkaapissa. Ihmettelin että jaa päivää vaan, kun olimme aiemmin sopineet ettei meille tulla jos aikuisia ei ole paikalla. Silloin 6lk esikoinen selitti hämmentyneenä että olin kuulemma sopinut mummon kanssa että tulee käymään kun tuo korin. Minkä korin? Anoppi hymyili itsekseen kun lähdin katsomaan olohuoneeseen ja siellä oli valtava huonosti maalattu 80-luvun halpa rottinkikirstu ja lattiat täynnä sitä rottinkimurua ja pieniä palasia. Nostin kirstun kuistille ja pidin ovea auki, en sanonut mitään. Anoppi puki verkkaisesti ja hymyili vaan.
Hän tekee sitä puhtaasti vit tuil laks seen, olen pohtinut asiaa monta vuotta ja se on just niin. Nauttii siitä hämmingistä.
Lapset saivat uudet ohjeet tuon tapauksen jälkeen.
Ihan kuin merkkailisi tonttiaan niin kuin mikäkin narttukoira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ihan onnellinen jos saisin lahjaksi Oiva Toikan Riihipöllön (400 e) se on sympaattinen, pyöreäsilmäinen lasilintu, Ei missään mielessä ruma.
Voi, kun olisikin tuonut jotain tuollaista. Mutta ne lasimöykyt mitä meille tuotiin oli jotain ihan muuta. Kyllähän määrä korvaa laadun?
Anoppini kokee olevansa "diy"-ihminen. Katsoo strömsöjä ym näitä "tee-itse-avaruusraketti-pullonkorkeista"- juttuja.
Mutta! Hänen harrastuksensa ei ilmene siten kuin luulisi, että hän tekisi kaikenlaista kierrätystavarasta itse jne. vaan hän haalii roskalavoilta ja annetaan-ryhmistä ihan hirveää kaatopaikkajätettä ja tuo sen sitten sellaisenaan meille. Kävelee siis sisään, keskeltä haljennut vanha Ikean lasinen sohvapöytä kainalossaan ja asettaa sen olohuoneeseen. Hakee rätin ja pyyhkii siitä pölyt, toistelee itsekseen "ai ku hyvä!".
Romujen palauttaminen = marttyyrikohtaus, kun ei mikkään kelepaa. Kerran sitten tulin töistä kotiin ja löysin anopin laittamassa ruokaa koulusta palanneille lapsille. Valmis ruoka olisi ollut jääkaapissa. Ihmettelin että jaa päivää vaan, kun olimme aiemmin sopineet ettei meille tulla jos aikuisia ei ole paikalla. Silloin 6lk esikoinen selitti hämmentyneenä että olin kuulemma sopinut mummon kanssa että tulee käymään kun tuo korin. Minkä korin? Anoppi hymyili itsekseen kun lähdin katsomaan olohuoneeseen ja siellä oli valtava huonosti maalattu 80-luvun halpa rottinkikirstu ja lattiat täynnä sitä rottinkimurua ja pieniä palasia. Nostin kirstun kuistille ja pidin ovea auki, en sanonut mitään. Anoppi puki verkkaisesti ja hymyili vaan.
Hän tekee sitä puhtaasti vit tuil laks seen, olen pohtinut asiaa monta vuotta ja se on just niin. Nauttii siitä hämmingistä.
Lapset saivat uudet ohjeet tuon tapauksen jälkeen.
Ihan kuin merkkailisi tonttiaan niin kuin mikäkin narttukoira.
Tismalleen tuolta se minustakin tuntui. Muistan vieläkin sen kun olin liki 40 asteen kuumeessa ja hän tunki meille. Raahauduin vessaan ja tää hääräsi jörjestelemässä meidän olohuoneessa sellainen kummallinen vino hymy huulilla.
Tuli myös sellainen olo että hän tahallaan sotkee täällä ja rikkoo tavaroitani. Jauhoi miten lasten pitää saada näkyä ja mylläsi vastasiivotun huushollin ylösalaisin. Patjat ja peitot yms vastapedatuista sängyisyä majoiksi jne.
Ja tosiaan sitä krääsää ja romua loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on ilmeisesti kouluttanut mielestään liian vaativaista miniää kun on lahjasta kehdannut kertoa tarkempia määrityksiä mikä kelpaa ja mikä ei. Itse ostan lahjan saajan mieltymysten mukaan mutta hirveän moni ostaa lahjan just sen perusteella mistä itse tykkää. Ei viitsi nähdä vaivaa selvittääkseen mistä tykätään tai se ei ole niin tärkeää kuin oma mielipide. Yllättääkö teitä ihmisten itsekkyys?
Ei yllätä.
Ei kaikilla ole kykyä ajatella, mitä toinen haluaa tai tarvitsee. Tässä pari sivua sitten joku kertoi äidistään, joka oli ostanut vaatteita, joille ei edes ole perheessä käyttäjää, mutta tarpeeseen ei voinut ostaa lakanoita. Ihan ilkeyttään oli ostellut jotain ihan muuta.
Oma anoppi ostelee lahjoiksi just sitä mitä itse haluaa suomatta sekuntiakaan lahjan saajan. Mun miehellä on viisi pellavasta lannevaatetta, kaikki lahjoja äidiltään. Paketissa ovat. Kyllähän tuo mies saunoo, ehkä löytää sisäisen tarzaninsa jos saa kuudennen lannevaatteen? Ja lapsille tietysti mahdollisimman isot lahjat. Lapsi itse pyysi myymään sellaisen metrin korkuisen nostokurjen, että voi ostaa jotain kivempaa tilalle. Ja niitä kotiseututuotteiden määrää. En ihan ymmärrä, miksi vaatteissa pitäisi olla kotikunnan nimi? Niitäkin on runsaasti meillä, samoin pyyhkeitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ihan onnellinen jos saisin lahjaksi Oiva Toikan Riihipöllön (400 e) se on sympaattinen, pyöreäsilmäinen lasilintu, Ei missään mielessä ruma.
Voi, kun olisikin tuonut jotain tuollaista. Mutta ne lasimöykyt mitä meille tuotiin oli jotain ihan muuta. Kyllähän määrä korvaa laadun?
Anoppini kokee olevansa "diy"-ihminen. Katsoo strömsöjä ym näitä "tee-itse-avaruusraketti-pullonkorkeista"- juttuja.
Mutta! Hänen harrastuksensa ei ilmene siten kuin luulisi, että hän tekisi kaikenlaista kierrätystavarasta itse jne. vaan hän haalii roskalavoilta ja annetaan-ryhmistä ihan hirveää kaatopaikkajätettä ja tuo sen sitten sellaisenaan meille. Kävelee siis sisään, keskeltä haljennut vanha Ikean lasinen sohvapöytä kainalossaan ja asettaa sen olohuoneeseen. Hakee rätin ja pyyhkii siitä pölyt, toistelee itsekseen "ai ku hyvä!".
Romujen palauttaminen = marttyyrikohtaus, kun ei mikkään kelepaa. Kerran sitten tulin töistä kotiin ja löysin anopin laittamassa ruokaa koulusta palanneille lapsille. Valmis ruoka olisi ollut jääkaapissa. Ihmettelin että jaa päivää vaan, kun olimme aiemmin sopineet ettei meille tulla jos aikuisia ei ole paikalla. Silloin 6lk esikoinen selitti hämmentyneenä että olin kuulemma sopinut mummon kanssa että tulee käymään kun tuo korin. Minkä korin? Anoppi hymyili itsekseen kun lähdin katsomaan olohuoneeseen ja siellä oli valtava huonosti maalattu 80-luvun halpa rottinkikirstu ja lattiat täynnä sitä rottinkimurua ja pieniä palasia. Nostin kirstun kuistille ja pidin ovea auki, en sanonut mitään. Anoppi puki verkkaisesti ja hymyili vaan.
Hän tekee sitä puhtaasti vit tuil laks seen, olen pohtinut asiaa monta vuotta ja se on just niin. Nauttii siitä hämmingistä.
Lapset saivat uudet ohjeet tuon tapauksen jälkeen.
Ihan kuin merkkailisi tonttiaan niin kuin mikäkin narttukoira.Tismalleen tuolta se minustakin tuntui. Muistan vieläkin sen kun olin liki 40 asteen kuumeessa ja hän tunki meille. Raahauduin vessaan ja tää hääräsi jörjestelemässä meidän olohuoneessa sellainen kummallinen vino hymy huulilla.
Tuli myös sellainen olo että hän tahallaan sotkee täällä ja rikkoo tavaroitani. Jauhoi miten lasten pitää saada näkyä ja mylläsi vastasiivotun huushollin ylösalaisin. Patjat ja peitot yms vastapedatuista sängyisyä majoiksi jne.
Ja tosiaan sitä krääsää ja romua loputtomiin.
Meillä anoppi oli hoitamassa viimeksi, kun lapset oli vielä vaipoissa. Jos nyt ylipäätään oli viitsinyt vaihtaa vaipan, niin useamman kerran oli kylppäri sotkettu. Lavuaari oli koko reunan pituudelta kuorrutettu ulosteella, pari kertaa lavuaarissa lepäsi pökäle. Joo, en ole ikinä pyytänyt anoppia siivoamaan meillä, mutta jos edes olisi viitsinyt olla sotkematta tahallaan.
Meillä oli anopin mielestä typeriä sääntöjä siisteyden ylläpitämiseksi. Esim lapset syövät vain keittiössä pöydän ääressä. Olisi kuulemma ollut niin kivaa antaa lapsen katsoa aamupiirrettyjä ja samalla mutustella leipää sohvalla. Ja sitten olisin saanut hinkata voitahroja sohvasta kun tulen takaisin. Ei ollut anopin makuun riittävästi "elämisen jälkiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ihan onnellinen jos saisin lahjaksi Oiva Toikan Riihipöllön (400 e) se on sympaattinen, pyöreäsilmäinen lasilintu, Ei missään mielessä ruma.
Voi, kun olisikin tuonut jotain tuollaista. Mutta ne lasimöykyt mitä meille tuotiin oli jotain ihan muuta. Kyllähän määrä korvaa laadun?
Anoppini kokee olevansa "diy"-ihminen. Katsoo strömsöjä ym näitä "tee-itse-avaruusraketti-pullonkorkeista"- juttuja.
Mutta! Hänen harrastuksensa ei ilmene siten kuin luulisi, että hän tekisi kaikenlaista kierrätystavarasta itse jne. vaan hän haalii roskalavoilta ja annetaan-ryhmistä ihan hirveää kaatopaikkajätettä ja tuo sen sitten sellaisenaan meille. Kävelee siis sisään, keskeltä haljennut vanha Ikean lasinen sohvapöytä kainalossaan ja asettaa sen olohuoneeseen. Hakee rätin ja pyyhkii siitä pölyt, toistelee itsekseen "ai ku hyvä!".
Romujen palauttaminen = marttyyrikohtaus, kun ei mikkään kelepaa. Kerran sitten tulin töistä kotiin ja löysin anopin laittamassa ruokaa koulusta palanneille lapsille. Valmis ruoka olisi ollut jääkaapissa. Ihmettelin että jaa päivää vaan, kun olimme aiemmin sopineet ettei meille tulla jos aikuisia ei ole paikalla. Silloin 6lk esikoinen selitti hämmentyneenä että olin kuulemma sopinut mummon kanssa että tulee käymään kun tuo korin. Minkä korin? Anoppi hymyili itsekseen kun lähdin katsomaan olohuoneeseen ja siellä oli valtava huonosti maalattu 80-luvun halpa rottinkikirstu ja lattiat täynnä sitä rottinkimurua ja pieniä palasia. Nostin kirstun kuistille ja pidin ovea auki, en sanonut mitään. Anoppi puki verkkaisesti ja hymyili vaan.
Hän tekee sitä puhtaasti vit tuil laks seen, olen pohtinut asiaa monta vuotta ja se on just niin. Nauttii siitä hämmingistä.
Lapset saivat uudet ohjeet tuon tapauksen jälkeen.
Ihan kuin merkkailisi tonttiaan niin kuin mikäkin narttukoira.
Tuo viimeinen lause. Se on ihan naulan kantaan. Omaa reviiriään merkkailee. Ei kuseskele nurkkiin (toivottavasti), vaan sisustaa lapsen kotia oman kotinsa jatkeeksi.
Otsikkoon totean: Ei ole vauvan tehtävänä hoitaa isoäitiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmaat verhot, matot, huonekalut, pyyheliinat, Teema-astiat. Aina harmaata ei mitään iloista väriä'.
Eikö myynnissä ole muuta kuin harmaata. ? Tylsää ilonpilausta. Kaikki nämä lahjat menivät hyvin kyllä Torissa kaupaksi.
Vierailija kirjoitti:
Harmaat verhot, matot, huonekalut, pyyheliinat, Teema-astiat. Aina harmaata ei mitään iloista väriä'.
Eikö myynnissä ole muuta kuin harmaata. ? Tylsää ilonpilausta. Kaikki nämä lahjat menivät hyvin kyllä Torissa kaupaksi.
Eikö näiden lahjojen perään ole kyselty?
Vierailija kirjoitti:
Harmaat verhot, matot, huonekalut, pyyheliinat, Teema-astiat. Aina harmaata ei mitään iloista väriä'.
Eikö myynnissä ole muuta kuin harmaata. ? Tylsää ilonpilausta. Kaikki nämä lahjat menivät hyvin kyllä Torissa kaupaksi.
Eikö se ole tärkeintä, että kukin koti on omistajilleen mieleinen? Sisustat oman kotisi väreillä joista tykkäät, ja joku toinen sellaisilla joista itse tykkää.
Sisustustavaraa ei kannata antaa lahjaksi, ellei tunne toisen makua kuin omia taskujaan. Huonekaluja ei viedä toisen kotiin kysymättä, vaikka kuinka tekisi mieli. Jos olen itse ostanut jotain nuorelle parikymppisenä parille, niin olen antanut itse valita mitä haluavat. Perheellisille, työssäkäyville kolmikymppisille en enää mitään sisustukseen liittyvää ole tarjonnut ostaa. Ei sen ikäiset enää tarvitse, ja jos tarvivat niin ei heidän talous ole mummon eläkerahoista kiinni.
Kyllä minun sisustusmakuni eroaa kovasti aikuisten lasteni sisustusmausta, ja paras on kun kaikki sisustamme itse omat kotimme. Lastenlapsille ostan yleensä jotain mitä ovat toivoneet ja vanhemmat ehdottaneet. Ymmärrän hyvin, etteivät vanhemmat halua että kodit täytetään käyttämättömiksi jäävillä leluilla ja vaatteilla. Lahjoja ostan ylipäätään vain jouluisin ja syntymäpäivisin, joskus kysyn tarvivatko mitään isompaa ihan muuten vain. Yleensä eivät tarvi. Autan kyllä aina kun apua pyydetään, mutta mielestäni avun tai tavaran jatkuva tyrkyttäminen on vähän loukkaavaa aikuisia ihmisiä kohtaan.
Näillä eväillä välit on hyvät kaikkiin lapsiin ja heidän perheisiin. Pitää ymmärtää mihin itse loppuu ja mistä toinen ihminen alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ihan onnellinen jos saisin lahjaksi Oiva Toikan Riihipöllön (400 e) se on sympaattinen, pyöreäsilmäinen lasilintu, Ei missään mielessä ruma.
Voiko olla tyhmempää tekoa kuin ostaa toiselle ihmiselle 400 euron sisustusesine, joka ei välttämättä ole hänen makuunsa.
Järkevämpää on suosiolla ostaa itselle se kallis sisustusesine, niin kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat verhot, matot, huonekalut, pyyheliinat, Teema-astiat. Aina harmaata ei mitään iloista väriä'.
Eikö myynnissä ole muuta kuin harmaata. ? Tylsää ilonpilausta. Kaikki nämä lahjat menivät hyvin kyllä Torissa kaupaksi.
Eikö se ole tärkeintä, että kukin koti on omistajilleen mieleinen? Sisustat oman kotisi väreillä joista tykkäät, ja joku toinen sellaisilla joista itse tykkää.
Sisustustavaraa ei kannata antaa lahjaksi, ellei tunne toisen makua kuin omia taskujaan. Huonekaluja ei viedä toisen kotiin kysymättä, vaikka kuinka tekisi mieli. Jos olen itse ostanut jotain nuorelle parikymppisenä parille, niin olen antanut itse valita mitä haluavat. Perheellisille, työssäkäyville kolmikymppisille en enää mitään sisustukseen liittyvää ole tarjonnut ostaa. Ei sen ikäiset enää tarvitse, ja jos tarvivat niin ei heidän talous ole mummon eläkerahoista kiinni.
Kyllä minun sisustusmakuni eroaa kovasti aikuisten lasteni sisustusmausta, ja paras on kun kaikki sisustamme itse omat kotimme. Lastenlapsille ostan yleensä jotain mitä ovat toivoneet ja vanhemmat ehdottaneet. Ymmärrän hyvin, etteivät vanhemmat halua että kodit täytetään käyttämättömiksi jäävillä leluilla ja vaatteilla. Lahjoja ostan ylipäätään vain jouluisin ja syntymäpäivisin, joskus kysyn tarvivatko mitään isompaa ihan muuten vain. Yleensä eivät tarvi. Autan kyllä aina kun apua pyydetään, mutta mielestäni avun tai tavaran jatkuva tyrkyttäminen on vähän loukkaavaa aikuisia ihmisiä kohtaan.
Näillä eväillä välit on hyvät kaikkiin lapsiin ja heidän perheisiin. Pitää ymmärtää mihin itse loppuu ja mistä toinen ihminen alkaa.
On kyllä ihan kauheaa, kun toinen tuo lahjaksi taulun tai maton, jonka on ihan itse pikkukätösin väsännyt. Siinä miehen kanssa vähän nieleskeltiin anopin "varta vasten teille" tekemän sikaruman maton kanssa. Anoppi oli niiiin tyytyväinen, anopin lähdön jälkeen rullattiin matto rullalle ja varastoon. Kauhea huuto siitäkin tuli, mutta ei todellakaan oltu haluttu moista kauhistusta, ja kuten tuossa yläpuolella sanottiin, jokainen sisustakoon oman kotinsa.
Mun äiti on myös tuonut mulle paljon sisustustavaraa, meillä on monessa asiassa yhteneväinen maku. Mutta kenelläkään ei ole rajattomasti tilaa edes kivolle esineille. Äitini on kirppishaukka, ja nykyään jotain mielestään sopivaa bongattuaan lähettää kuvan, että ostaako vai ei. Tämä on mun mielestä hyvä systeemi.
Tai sitten se moskan kuskaaminen toisen kotiin on yleinen ongelma.