Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Tyytyväinen miniä kirjoitti:

Olenko ainoa jonka asiat ovat hyvin. Minulla on hyvät asialliset välit anoppiin joka ei todellakaan tunkeudu meille. Saisi olla enemmänkin lapsiin yhteydessä. Minulla on hyvä mies jolla hyvät välit äitiini. Olemme koulutettuja ja hyvätuloisia joten emme joudu nöyristelemään rahan takia. Jokainen hankkikoon tahansa itse. On meilläkin omat kotkotuksrmme mutta ei anoppiongelmia.

Onnea. Me emme kaikki ole yhtä onnekkaita kuin sinä.

T. Koulutettu ja hyvätuloinen, mutta valtaisa ongelma anopin kanssa siitä huolimatta. Miehelläni asiallinen suhde omaan anoppiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.

Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.

Miten voi olla niin väärin

Mun anoppi on myös aktiivinen kokoomusmummo. Siitä huolimatta löytää aikaa piinata poikansa perhettä. Yhden kuplan haluan kuitenkin puhkaista. , Tämä mummu ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan pätkääkään. Hän haluaa valtaa (myös) poikansa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.

Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.

Miten voi olla niin väärin

Laitapa osoitteesi. Voin saman tien lähettää tän oman aktiivisen häirikköni teille.

Täältä löytyisi toinen "aktiivinen" mummeli vaihdossa. Ei palautusoikeutta! Voin maksaa rahtikulut! Toivottavasti sua ei haittaa leviä pohojammaan murre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.

Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.

Miten voi olla niin väärin

Olisiko asia vain niin, että ajat on muuttuneet.  Ennen isovanhemmista mummo ei välttämättä käynyt ansiotyössä, ja oli mahdollista hoitaa lapsenlapsia enemmän, myös yleinen ilmapiiri suosi sellaista.  Eikä eläkeläisille ollut harrastuspiirejä, ei eläkeläisrientoja eikä kaikenmaailman golffareita.  Ei ne minunkaan isovanhemmat ikinä matkustelleet missään.  Pappa matkusti muutaman kerran Kannakselta kantaSuomeen, pakon sanelemana.  Lehmätkin matkusti mukana.

Sitten alkoi toisenlainen aika.  Totta kai sinä ottaisit mielelläsi lapsillesi sen vanhan ajan mummelin, mutta ei niitä enää niin paljon ole.  Nykyaika suosii ihmisten aktiivisuutta kodin ulkopuolella niin pitkään kuin vain suinkin on mahdollista.  Pitkien työvuosien jälkeen moni haluaisi jo aikaa itselleenkin ja omille mielenkiinnon kohteilleen, niille, mihin ei koskaan työssä käydessään ehtinyt.  

En usko, että sinä itsekään haluaisit sitten vanhana olla vain sellainen kotimummo, et harrastaisi mitään, et matkustaisi minnekään, et ylipäätään tekisi mitään muuta kuin hoitaisit lapsia.  Ja politiikka on muuten hurjan aikaa vievää, tiedän sen omasta kokemuksesta.  Eikö siinä saisi olla mukana, jos kuitenkin tuntee siihen vetoa, ja tuntee, että on vielä tehtävää sillä saralla?  

Ajat vaan on toisenlaiset nykyään.  Harvemmilla isovanhemmillakaan on enää sitä maalaismummolaa, minne voi lapset tulla kesällä vaikka koko kesäksi viettämään maalaiselämää.  

Ja vähän ajattelen niinkin, että jos lapsenlapsia pitää hoitaa niiden vanhempien laatimien kireiden kaavojen mukaan, se ei välttämättä myöskään tunnu oikein mukavalta.   Minä en ottaisi toisen kissaakaan hoitooni, jos siinä samalla tulisi pilkuntarkat ohjeet, miten sen kanssa on meneteltävä.

Onhan se vähän niinkin, että vanhemmat (ainakin yleensä) tietävät, mitkä asiat toimivat parhaiten lastensa kanssa. Siksi niitä ohjeita jaellaan. Isovanhemmatkin pääsevät helpommalla, kun toimitaan samojen kaavojen mukaan. Esimerkiksi rutiinit pysyvät samoina. Olen tehnyt kirjalliset ohjeet taaperon aikataulusta joka sisältää mm. ruokailuajat ja mitä lapselle milloinkin syötetään. Mikä ruoka on kiellettyjen listalla ym. Ei saa antaa puhelimella katsoa mitään tai leikkiä ruokapöydässä. Näitä ohjeita on kysytty etukäteen, koska on haluttu tehdä kaikki lapselle (ja itselleen) helpommaksi.

En minäkään improvisoi toisten lasten kanssa, vaan kyselen vanhemmilta ensin totutut tavat. Tietenkin jokaisen kodissa on omat säännöt ja on varmasti asioita joita kotona saa tehdä ja mummolassa ei saa. Sen määrittelee jokainen itse.

Noinhan se on. Itsekin annan lapsen hoitajalle oli se mummo tai palkattu hoitsu ohjeet

Mitä syödään ja juodaan.

Ruoka ajat

Ruoan määrä

Pöytätavat

Ulkoiluajat vaatteet leikit kenen kaa leikitään ja missä

Nukutusajat

Leikkiminen mitä leikitään

Mitä luetaan kirjat

Hoitsu ei saa käyttää mitään elektronisia laitteita vaan keskittyy lapseen. Meillä ei tvtä.

Lapselle puhutaan huoliteltua kirjakieltä

Perheen arvot tuon esille.Mihin pyrimme ja mitä haluamme lapsen oppivan.

Mieheni on Keniasta niin on eri arvot kuin Pihtiputaalla. Mieheni puhuu lapselle Keniaa tai Afrikkaa ja minä suomea.

Onko 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla ollut enemmän isovanhempia hyväksikäyttäviä äitejä ja isiä? Esimerkiksi anoppini on ollut kotiäitinä ja on silti hoidattanut omia lapsiaan hyvin paljon mummoloissa. Eli anoppi on itse ollut 24/7 kotona, mutta lapset ovat olleet mummoloissa viikkotolkulla hoidossa yötä päivää. Pidän tätä todella omituisena!

Ennen lapsilla ei välttämättä ole ollut päivähoitopaikkoja. Joku kouluttamaton sukulaisnainen tai naapuri on hoitanut lapsia, jos äiti ja isä ovat käyneet töissä kodin ulkopuolella. Perhepäivähoitajillakaan ei ole ollut mitään lastenhoitoalan koulutusta. Nykyään tilanne on eri ja joka kunnassa on päivähoitopaikkoja. Isovanhempien lastenhoitoapu ei ole lapsiperheille mitenkään välttämätöntä.

Jos vanhemmat eivät pidä isovanhempien tavasta hoitaa lapsia, niin sitten isovanhemmat eivät lapsia hoida eivätkä lapset yökyläile mummoloissa. Työssäkäyvien vanhempien lapsilla on yleensä päivähoitopaikka ja pienet koululaiset käyvät iltapäiväkerhossa. Isovanhempia ei tarvita joka perheessä lastenhoitajiksi eikä isovanhempien avusta olla riippuvaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.

Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.

Miten voi olla niin väärin

Ei sitä tiedä, oliko ne sinunkaan isovanhemmat niin ihastuneita siihen asiaan, että lapsenlapsi aina tuotiin heille loman ajaksi.  Se vaan taisi olla vähän niin kuin pakko, jos ei muutakaan vaihtoehtoa ollut.  Ja kysyttiinkö niiltä isovanhemmilta kunnolla koskaan.  Tuotiin vaan.

Kyllä muistan nuoruudestani naapurin vanhan tädin, joka huokaisi äidilleni meillä käydessään, että taas ne Matin ja Maijan lapset tuodaan hänelle, kun on lomaa koulusta.  Ei hänellä olisi varaa niitä edes ruokkia, kun ei ollut kuin pienen pieni eläke ja yksi huone.  Mutta siellä ne muksut kirmaili vähän väliä, roikkui mummossaan kiinni ja mankui karkkia.

Ei se aina niin ihanteellista ole ollut, se vain näyttäytyy sellaisena sille hoidettavalle lapselle.  Eihän sitä mieltä lapselle näytetä.  Tietenkin on niitä aidosti ihaniakin tapauksia, eihän sitä voi kiistää.  Minä en ole ollut koskaan kellään hoidossa.  Äiti meni töihin, kun minä menin kouluun, ja koulun jälkeen sitten haahuilin yksinäni kotona ja odotin äitiä ja isää töistä.  

Vierailija kirjoitti:

Onko 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla ollut enemmän isovanhempia hyväksikäyttäviä äitejä ja isiä? Esimerkiksi anoppini on ollut kotiäitinä ja on silti hoidattanut omia lapsiaan hyvin paljon mummoloissa. Eli anoppi on itse ollut 24/7 kotona, mutta lapset ovat olleet mummoloissa viikkotolkulla hoidossa yötä päivää. Pidän tätä todella omituisena!

Ennen lapsilla ei välttämättä ole ollut päivähoitopaikkoja. Joku kouluttamaton sukulaisnainen tai naapuri on hoitanut lapsia, jos äiti ja isä ovat käyneet töissä kodin ulkopuolella. Perhepäivähoitajillakaan ei ole ollut mitään lastenhoitoalan koulutusta. Nykyään tilanne on eri ja joka kunnassa on päivähoitopaikkoja. Isovanhempien lastenhoitoapu ei ole lapsiperheille mitenkään välttämätöntä.

Jos vanhemmat eivät pidä isovanhempien tavasta hoitaa lapsia, niin sitten isovanhemmat eivät lapsia hoida eivätkä lapset yökyläile mummoloissa. Työssäkäyvien vanhempien lapsilla on yleensä päivähoitopaikka ja pienet koululaiset käyvät iltapäiväkerhossa. Isovanhempia ei tarvita joka perheessä lastenhoitajiksi eikä isovanhempien avusta olla riippuvaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.

Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.

Miten voi olla niin väärin

Ei sitä tiedä, oliko ne sinunkaan isovanhemmat niin ihastuneita siihen asiaan, että lapsenlapsi aina tuotiin heille loman ajaksi.  Se vaan taisi olla vähän niin kuin pakko, jos ei muutakaan vaihtoehtoa ollut.  Ja kysyttiinkö niiltä isovanhemmilta kunnolla koskaan.  Tuotiin vaan.

Kyllä muistan nuoruudestani naapurin vanhan tädin, joka huokaisi äidilleni meillä käydessään, että taas ne Matin ja Maijan lapset tuodaan hänelle, kun on lomaa koulusta.  Ei hänellä olisi varaa niitä edes ruokkia, kun ei ollut kuin pienen pieni eläke ja yksi huone.  Mutta siellä ne muksut kirmaili vähän väliä, roikkui mummossaan kiinni ja mankui karkkia.

Ei se aina niin ihanteellista ole ollut, se vain näyttäytyy sellaisena sille hoidettavalle lapselle.  Eihän sitä mieltä lapselle näytetä.  Tietenkin on niitä aidosti ihaniakin tapauksia, eihän sitä voi kiistää.  Minä en ole ollut koskaan kellään hoidossa.  Äiti meni töihin, kun minä menin kouluun, ja koulun jälkeen sitten haahuilin yksinäni kotona ja odotin äitiä ja isää töistä.  

Mummoloissa saatettiin olla koko kesä yhteen putkeen.

Nykyään ongelmallisin kohta järjestää se lapsen hoito on koululaisten kesät. Kun leirit on päiväleirejä, niihin ei pysty menemään yksin ja vaikka vanhemmat potäisi lomansa peräkkäin, koko koululaisten lomaa ei saa katettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.

Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.

Miten voi olla niin väärin

Olisiko asia vain niin, että ajat on muuttuneet.  Ennen isovanhemmista mummo ei välttämättä käynyt ansiotyössä, ja oli mahdollista hoitaa lapsenlapsia enemmän, myös yleinen ilmapiiri suosi sellaista.  Eikä eläkeläisille ollut harrastuspiirejä, ei eläkeläisrientoja eikä kaikenmaailman golffareita.  Ei ne minunkaan isovanhemmat ikinä matkustelleet missään.  Pappa matkusti muutaman kerran Kannakselta kantaSuomeen, pakon sanelemana.  Lehmätkin matkusti mukana.

Sitten alkoi toisenlainen aika.  Totta kai sinä ottaisit mielelläsi lapsillesi sen vanhan ajan mummelin, mutta ei niitä enää niin paljon ole.  Nykyaika suosii ihmisten aktiivisuutta kodin ulkopuolella niin pitkään kuin vain suinkin on mahdollista.  Pitkien työvuosien jälkeen moni haluaisi jo aikaa itselleenkin ja omille mielenkiinnon kohteilleen, niille, mihin ei koskaan työssä käydessään ehtinyt.  

En usko, että sinä itsekään haluaisit sitten vanhana olla vain sellainen kotimummo, et harrastaisi mitään, et matkustaisi minnekään, et ylipäätään tekisi mitään muuta kuin hoitaisit lapsia.  Ja politiikka on muuten hurjan aikaa vievää, tiedän sen omasta kokemuksesta.  Eikö siinä saisi olla mukana, jos kuitenkin tuntee siihen vetoa, ja tuntee, että on vielä tehtävää sillä saralla?  

Ajat vaan on toisenlaiset nykyään.  Harvemmilla isovanhemmillakaan on enää sitä maalaismummolaa, minne voi lapset tulla kesällä vaikka koko kesäksi viettämään maalaiselämää.  

Ja vähän ajattelen niinkin, että jos lapsenlapsia pitää hoitaa niiden vanhempien laatimien kireiden kaavojen mukaan, se ei välttämättä myöskään tunnu oikein mukavalta.   Minä en ottaisi toisen kissaakaan hoitooni, jos siinä samalla tulisi pilkuntarkat ohjeet, miten sen kanssa on meneteltävä.

Kun mä vein mun lapsia ekoja kertoja yökylään mun äidin luo, niin hän pyysi itse kirjallisena aikataulun, että saa pidettyä lapsen rutiinin samanlaisena kuin kotona, erillinen lista kielletyistä ruoista oli jääkaapin ovessa jne. Ja kielletyt ruuat olivat siksi, ettei lapsi tule kipeäksi, vatsakipuisen ja ripuloivan lapsen kanssa kun ei ole kovin kivaa.

Ei ne säännöt ja pyynnöt ole vain kontrollin vuoksi, kyllä niihin useimmiten on perusteet. Joita toki minäminät eivät halua tajuta.

Pitkä ketju, ja olen pari vuotta tätä seurannut. Mutta tämä on myös vaarallinen ketju, itsekin ajattelen moneen asiaan, että onneksi meillä ei tilanne ole noin paha! Sitä voi helpommin hyväksyä päälle kävelemisen!

Meidän isoäideistä, olkoot nyt iä1 ja iä2, niin ei tarvitse kenenkään suuttua että taas haukutaan anoppia. Mutta kirjoitan siis minun ja puolisoni äideistä, en kerro kumpi on kumpi. Molemmat asuvat kaukana meistä.

Iä1 on ihan ok, tulee meidän molempien kanssa toimeen, eikä kävele meidän yli. Toisaalta ei koskaan tarjoa apua, kyläillessä on täysin passattavana. Ei tuo ruokaa eikä auta kotitöissä, ellei pyydetä. Jos meillä on pakollista menoa ja pyydämme katsomaan lapsen perään, suostuu, muttei selvästi jää mielellään lapsen kanssa kaksin. Ei mikään pullantuoksuinen, muttei rajaton, kuten täällä monet isoäidit. Yksi hänen tyttäristään stressaantuu tuostakin käytöksestä ja haukkuu äitiään. Saattaa tulla lyhyellä varoitusajalla yökylään, ei osallistu menoihin (ellei erikseen pyydetä), nuo ovat hänen suurimmat synnit.

Iä2 on jossain määrin rajaton. Harrastaa käsitöitä ja lemppaa meille kaikki epämääräiset väkerrykset. Toinen hänen lapsistaan saa kauniit matot, lapsille ihanat viltit ja koko perheelle sievät villapuserot. Me saadaan kutomisten jämäpaloja tyyliin 15*40 kokoisia, joille ei mitään käyttöä, liian suuria ja muodottomia neuleita, koevedokset pipoista. Lisäksi tuo jostain niin rumia pehmoleluja, että on varmaan tonkinut ne roskiksesta, rikkinäisiä leluja ym. Lisäksi käydessään ostaa kaapit täyteen ruokaa, mikä sinänsä kiva, mutta ruoka on sellaista mitä me ei normaalisti syödä. Pienessä keittiössä tämä ahdistaa. Tarjoaa apua, minkä mielelläni otan vastaan, mutta ei kuitenkaan ole valmis auttamaan siinä missä apua tarvitsee. Esim kysyy, tarvitaanko villasukkia tai lapasia, jos pyydän lapasia niin tuo villasukkia. Sanoo että voi auttaa siivouksessa. Pyydän hoitamaan tiskit niin siivoaakin lattiat. Jos kysyn, mitä tahtoisit auttaa, sanoo ”mitä vain, kerro sinä”. Silti tekee päin vastoin. Ja lattiat siivoaa kielloista huolimatta! Asutaan kerrostalossa ja meillä parkettilattia, hän saattaa kaataa vettä lattialle ja alkaa luutuamaan! Tai ruoka, ei osta mitä pyydetään (haluaa siis itse ostaa ja kysyy, mitä tarvitaan). Monesti hänen halu auttaa aiheuttaa vain stressiä! Hän kehuu suurieleisesti joitain meidän kasvatukseen liittyviä asioita, mutta saa sen kuulostamaan siltä, että olemme koko ajan suurennuslasin alla. Ja vielä suurieleisemmin haukkuu joitain tekemiämme valintoja. Tuputtaa 80-90 vaihteen lastenhoitovinkkejä. Tuttelia ja pilttiä pitäs lapselle antaa, ei sormiruokaa ja rintamaitoa jne. Haluaisi hoitaa lasta, mutta vaipanvaihto ja ruokailu ei oikein luonnistu. Saattaa avata kaikki lastenruokapurkit ja antaa lapselle jokaisesta lusikallisen. Jos lapsi itkee, se on mun syytä ( annoin vääränlaista ruokaa tjms) ja jos se rauhoittuu, on se hänen kunnia ( antoi kaurapuuroa ja vatsa rauhottui tjms). Huutaa lapselle. Tietää paremmin, mikä on lapselle hyväksi, tietää paremmin mikä on vanhemmille hyväksi. Meillä käydessään haukkuu toista meistä eli omaa lastaan läskiksi ja siaksi. Huutaa meidän kotona, ollaan heitetty hänet pois sen takia. Silti halutaan olla tekemisissä kun hän on toisen meidän vanhempi ja lapsemme isoäiti. Ihmettelen silti, että miksi ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, ja olen pari vuotta tätä seurannut. Mutta tämä on myös vaarallinen ketju, itsekin ajattelen moneen asiaan, että onneksi meillä ei tilanne ole noin paha! Sitä voi helpommin hyväksyä päälle kävelemisen!

Meidän isoäideistä, olkoot nyt iä1 ja iä2, niin ei tarvitse kenenkään suuttua että taas haukutaan anoppia. Mutta kirjoitan siis minun ja puolisoni äideistä, en kerro kumpi on kumpi. Molemmat asuvat kaukana meistä.

Iä1 on ihan ok, tulee meidän molempien kanssa toimeen, eikä kävele meidän yli. Toisaalta ei koskaan tarjoa apua, kyläillessä on täysin passattavana. Ei tuo ruokaa eikä auta kotitöissä, ellei pyydetä. Jos meillä on pakollista menoa ja pyydämme katsomaan lapsen perään, suostuu, muttei selvästi jää mielellään lapsen kanssa kaksin. Ei mikään pullantuoksuinen, muttei rajaton, kuten täällä monet isoäidit. Yksi hänen tyttäristään stressaantuu tuostakin käytöksestä ja haukkuu äitiään. Saattaa tulla lyhyellä varoitusajalla yökylään, ei osallistu menoihin (ellei erikseen pyydetä), nuo ovat hänen suurimmat synnit.

Iä2 on jossain määrin rajaton. Harrastaa käsitöitä ja lemppaa meille kaikki epämääräiset väkerrykset. Toinen hänen lapsistaan saa kauniit matot, lapsille ihanat viltit ja koko perheelle sievät villapuserot. Me saadaan kutomisten jämäpaloja tyyliin 15*40 kokoisia, joille ei mitään käyttöä, liian suuria ja muodottomia neuleita, koevedokset pipoista. Lisäksi tuo jostain niin rumia pehmoleluja, että on varmaan tonkinut ne roskiksesta, rikkinäisiä leluja ym. Lisäksi käydessään ostaa kaapit täyteen ruokaa, mikä sinänsä kiva, mutta ruoka on sellaista mitä me ei normaalisti syödä. Pienessä keittiössä tämä ahdistaa. Tarjoaa apua, minkä mielelläni otan vastaan, mutta ei kuitenkaan ole valmis auttamaan siinä missä apua tarvitsee. Esim kysyy, tarvitaanko villasukkia tai lapasia, jos pyydän lapasia niin tuo villasukkia. Sanoo että voi auttaa siivouksessa. Pyydän hoitamaan tiskit niin siivoaakin lattiat. Jos kysyn, mitä tahtoisit auttaa, sanoo ”mitä vain, kerro sinä”. Silti tekee päin vastoin. Ja lattiat siivoaa kielloista huolimatta! Asutaan kerrostalossa ja meillä parkettilattia, hän saattaa kaataa vettä lattialle ja alkaa luutuamaan! Tai ruoka, ei osta mitä pyydetään (haluaa siis itse ostaa ja kysyy, mitä tarvitaan). Monesti hänen halu auttaa aiheuttaa vain stressiä! Hän kehuu suurieleisesti joitain meidän kasvatukseen liittyviä asioita, mutta saa sen kuulostamaan siltä, että olemme koko ajan suurennuslasin alla. Ja vielä suurieleisemmin haukkuu joitain tekemiämme valintoja. Tuputtaa 80-90 vaihteen lastenhoitovinkkejä. Tuttelia ja pilttiä pitäs lapselle antaa, ei sormiruokaa ja rintamaitoa jne. Haluaisi hoitaa lasta, mutta vaipanvaihto ja ruokailu ei oikein luonnistu. Saattaa avata kaikki lastenruokapurkit ja antaa lapselle jokaisesta lusikallisen. Jos lapsi itkee, se on mun syytä ( annoin vääränlaista ruokaa tjms) ja jos se rauhoittuu, on se hänen kunnia ( antoi kaurapuuroa ja vatsa rauhottui tjms). Huutaa lapselle. Tietää paremmin, mikä on lapselle hyväksi, tietää paremmin mikä on vanhemmille hyväksi. Meillä käydessään haukkuu toista meistä eli omaa lastaan läskiksi ja siaksi. Huutaa meidän kotona, ollaan heitetty hänet pois sen takia. Silti halutaan olla tekemisissä kun hän on toisen meidän vanhempi ja lapsemme isoäiti. Ihmettelen silti, että miksi ihmeessä.

Niin ja kaikki nuo tavarat ja ruuat tunkee meille väkisin ja suuttuu jos ei oteta vastaan. Hävitään suuren osan kaikessa hiljaisuudessa, mutta on joskus esimerkiksi kysynyt, että mihin ollaan laitettu tyyny, jonka hän antoi 2012. Kun vihdoin tajuamme, että mistä tyynystä kyse ja kerromme heittäneemme sen roskiin, hän alkaa itkeä, että se oli perintötyyny hänen isoäidiltä. Se oli ainutkertainen tyyny eikä sitä enää koskaan saa takaisin. Nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Onko 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla ollut enemmän isovanhempia hyväksikäyttäviä äitejä ja isiä? Esimerkiksi anoppini on ollut kotiäitinä ja on silti hoidattanut omia lapsiaan hyvin paljon mummoloissa. Eli anoppi on itse ollut 24/7 kotona, mutta lapset ovat olleet mummoloissa viikkotolkulla hoidossa yötä päivää. Pidän tätä todella omituisena!

Näin oli ainakin 80-luvulla!

Ei kyllä kannata pitää yhteyttä kun noin vaikeaa on. Ei se ole sille mummollekaan hyvä ja teillä on varmasti molemmilla paha olo.

Mummojen käsityöt on ongelma. Ällöttävä tä on islantilaisesta lammaslangasta tehdyt paksut kittanat kutittavat riddarit. Kutinan lisäksi niissä on rumat värit. Kirjoneuleiden sisälangat jää kiinni kun pukee. Anoppi teki tytöllemme saamelaisten pukua jäljittelevän neule asun lakkeineen. Sanoin että se on kielletty ei saa tehdä. Vain aito saamelaiset saa. Käskin purkaa ja tehdä vaikka tiskirättejä. Mummo siinä itkua väänsi. Noin promille mummelin tekeleistä kelpaa ja oon sanonut lapsille ettei tarvitse pitää jollei haluu. Mummo voi tehdä vaikka alkoholisteille ja narkkareille sukkia. Siellä ei ole värillä väliä. Meidän Perhe käyttää vain kauniita neuleita. Yhdet sukat mulla on maalla saappaissa. Pinkit.

Jo lapsille pitää näyttää miten mummoo suhtaudutaan.

Nykyään on onneksi päiväkodit. Emme tarvitse mummo hoitoa koska päiväkodin lomiksi menemme eri puolille maailmaa lomalle. Tänä vuonna ei.

Minusta oli ihanaa viettää aikaa molemmissa mummoloissa lapsena. Niitä aikoja ei takaisin saa. Kaikki isovanhempani ovat olleet haudassa jo pitkän aikaa, on tosi lämpimät muistot heistä. Olen halunnut, että lapseni viettää isovanhempien kanssa aikaa, että hänellekin tulee hyviä muistoja isovanhemmista. Silloin, kun kesät olivat aina poutaisia ja syli oli lämmin ja turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli ihanaa viettää aikaa molemmissa mummoloissa lapsena. Niitä aikoja ei takaisin saa. Kaikki isovanhempani ovat olleet haudassa jo pitkän aikaa, on tosi lämpimät muistot heistä. Olen halunnut, että lapseni viettää isovanhempien kanssa aikaa, että hänellekin tulee hyviä muistoja isovanhemmista. Silloin, kun kesät olivat aina poutaisia ja syli oli lämmin ja turvallinen.

Mummo joka käyttää lapsenlasta terapialelunaan ei tällaisia muistoja tarjoa.

Ja heistä tädsä puhutaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, ja olen pari vuotta tätä seurannut. Mutta tämä on myös vaarallinen ketju, itsekin ajattelen moneen asiaan, että onneksi meillä ei tilanne ole noin paha! Sitä voi helpommin hyväksyä päälle kävelemisen!

Meidän isoäideistä, olkoot nyt iä1 ja iä2, niin ei tarvitse kenenkään suuttua että taas haukutaan anoppia. Mutta kirjoitan siis minun ja puolisoni äideistä, en kerro kumpi on kumpi. Molemmat asuvat kaukana meistä.

Iä1 on ihan ok, tulee meidän molempien kanssa toimeen, eikä kävele meidän yli. Toisaalta ei koskaan tarjoa apua, kyläillessä on täysin passattavana. Ei tuo ruokaa eikä auta kotitöissä, ellei pyydetä. Jos meillä on pakollista menoa ja pyydämme katsomaan lapsen perään, suostuu, muttei selvästi jää mielellään lapsen kanssa kaksin. Ei mikään pullantuoksuinen, muttei rajaton, kuten täällä monet isoäidit. Yksi hänen tyttäristään stressaantuu tuostakin käytöksestä ja haukkuu äitiään. Saattaa tulla lyhyellä varoitusajalla yökylään, ei osallistu menoihin (ellei erikseen pyydetä), nuo ovat hänen suurimmat synnit.

Iä2 on jossain määrin rajaton. Harrastaa käsitöitä ja lemppaa meille kaikki epämääräiset väkerrykset. Toinen hänen lapsistaan saa kauniit matot, lapsille ihanat viltit ja koko perheelle sievät villapuserot. Me saadaan kutomisten jämäpaloja tyyliin 15*40 kokoisia, joille ei mitään käyttöä, liian suuria ja muodottomia neuleita, koevedokset pipoista. Lisäksi tuo jostain niin rumia pehmoleluja, että on varmaan tonkinut ne roskiksesta, rikkinäisiä leluja ym. Lisäksi käydessään ostaa kaapit täyteen ruokaa, mikä sinänsä kiva, mutta ruoka on sellaista mitä me ei normaalisti syödä. Pienessä keittiössä tämä ahdistaa. Tarjoaa apua, minkä mielelläni otan vastaan, mutta ei kuitenkaan ole valmis auttamaan siinä missä apua tarvitsee. Esim kysyy, tarvitaanko villasukkia tai lapasia, jos pyydän lapasia niin tuo villasukkia. Sanoo että voi auttaa siivouksessa. Pyydän hoitamaan tiskit niin siivoaakin lattiat. Jos kysyn, mitä tahtoisit auttaa, sanoo ”mitä vain, kerro sinä”. Silti tekee päin vastoin. Ja lattiat siivoaa kielloista huolimatta! Asutaan kerrostalossa ja meillä parkettilattia, hän saattaa kaataa vettä lattialle ja alkaa luutuamaan! Tai ruoka, ei osta mitä pyydetään (haluaa siis itse ostaa ja kysyy, mitä tarvitaan). Monesti hänen halu auttaa aiheuttaa vain stressiä! Hän kehuu suurieleisesti joitain meidän kasvatukseen liittyviä asioita, mutta saa sen kuulostamaan siltä, että olemme koko ajan suurennuslasin alla. Ja vielä suurieleisemmin haukkuu joitain tekemiämme valintoja. Tuputtaa 80-90 vaihteen lastenhoitovinkkejä. Tuttelia ja pilttiä pitäs lapselle antaa, ei sormiruokaa ja rintamaitoa jne. Haluaisi hoitaa lasta, mutta vaipanvaihto ja ruokailu ei oikein luonnistu. Saattaa avata kaikki lastenruokapurkit ja antaa lapselle jokaisesta lusikallisen. Jos lapsi itkee, se on mun syytä ( annoin vääränlaista ruokaa tjms) ja jos se rauhoittuu, on se hänen kunnia ( antoi kaurapuuroa ja vatsa rauhottui tjms). Huutaa lapselle. Tietää paremmin, mikä on lapselle hyväksi, tietää paremmin mikä on vanhemmille hyväksi. Meillä käydessään haukkuu toista meistä eli omaa lastaan läskiksi ja siaksi. Huutaa meidän kotona, ollaan heitetty hänet pois sen takia. Silti halutaan olla tekemisissä kun hän on toisen meidän vanhempi ja lapsemme isoäiti. Ihmettelen silti, että miksi ihmeessä.

Melkein pistäisin iä2n jäähylle muutamaksi kuukaudeksi, ja tarkastelisin tilannetta puolison kanssa sitten uudelleen. Vaikka on oma/puolison äiti, niin kaikkea ei tarvitse sietää. Esim siaksi haukkuminen on todella törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kannata pitää yhteyttä kun noin vaikeaa on. Ei se ole sille mummollekaan hyvä ja teillä on varmasti molemmilla paha olo.

Mummojen käsityöt on ongelma. Ällöttävä tä on islantilaisesta lammaslangasta tehdyt paksut kittanat kutittavat riddarit. Kutinan lisäksi niissä on rumat värit. Kirjoneuleiden sisälangat jää kiinni kun pukee. Anoppi teki tytöllemme saamelaisten pukua jäljittelevän neule asun lakkeineen. Sanoin että se on kielletty ei saa tehdä. Vain aito saamelaiset saa. Käskin purkaa ja tehdä vaikka tiskirättejä. Mummo siinä itkua väänsi. Noin promille mummelin tekeleistä kelpaa ja oon sanonut lapsille ettei tarvitse pitää jollei haluu. Mummo voi tehdä vaikka alkoholisteille ja narkkareille sukkia. Siellä ei ole värillä väliä. Meidän Perhe käyttää vain kauniita neuleita. Yhdet sukat mulla on maalla saappaissa. Pinkit.

Jo lapsille pitää näyttää miten mummoo suhtaudutaan.

Tämä oli provo, mutta kuitenkin, ei tuo käsityöihmisten teosten tunkeminen toisen nurkkiin mukavaa ole . Meillä mummu kyseli ennen lapsen syntymää, millaisen villahaalarin / housut + villatakki -setin haluaisin vauvalle. Kerroin, ja sieltä tuli ruskea hirvitys, vaikka sanoin että kaikki muut värit käy, paitsi se ruskea. Malli oli sama, jonka oli tehnyt esikoiselleen 1973, vaikka olin sanonut että joku muu olisi kivempi. Villatakista oli unohtunut napinlävet, mutta kyllähän tuosta saa napin näppärästi läpi, sanoi mummo. Niin näppärä oli, että käyttämättä on tuolla vieläkin. Esikoinen aloitti just ekaluokan. Mutta ei tuota voi poiskaan pistää, jos joku miehen sisaruksista lisääntyy, niin anoppi taatusti alkaa kysellä sen perään.

Ihan kiva että teki, mutta miksi kyselee etukäteen toiveita, kun ei ole aikomustakaan noudattaa toiveita? Ja tosiaan, ne napinlävet. Kyllä siinä pikkuista pukeissa haluaa niitä nappeja yrittää saada kiinni 5 minuuttia.

Meillä anoppi on jostain loukkaantunut ja tehnyt testamentin jossa ei anna minulle mitään! Miten tämä voi näin mennä. Kuulunhan heidän sukuunsa. Olen anopin pojan kanssa naimisissa. Onko ketään muuta miniää joka ei testamentin mukaan saa anopin perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi on jostain loukkaantunut ja tehnyt testamentin jossa ei anna minulle mitään! Miten tämä voi näin mennä. Kuulunhan heidän sukuunsa. Olen anopin pojan kanssa naimisissa. Onko ketään muuta miniää joka ei testamentin mukaan saa anopin perintöä.

Et sinä häne sukuunsa kuulu. Sen sijaan sulla on kyllä oikeus puoleen miehesi omaisuudesta.

Nou Nou. Jollei ole avioehtoa. Iin saat puolet. Iehen omaisuudesta. Testamentissa anoppisi on mää nyt ette saa niin et.