Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisarelleni äitini saattoi myös luvata esimerkiksi joululahjaksi jotakin hyvin kallista, mutta kun joulun tullessa tätä tavaraa sisareni ei sitten saanut, piti hänen huutamalla ja itkemällä vaatia sitä, ennen kuin äiti suostui siihen uudelleen. En itse koskaan kehdannut alkaa vaatimalla vaatimaan, vaan mieluummin en vain pyytänyt mitään = en lähtenyt koko "leikkiin" mukaan. Tämän seurauksena sisareni sai sitten mm. minua suurempaa viikkorahaa, tuhansien eurojen autokoulun ja ylipäätään kalliimpia lahjoja.
Eikä siis ollut mitään puhetta, että voisin esimerkiksi rippukouluiässä toivoa jotakin yhtä suurta lahjaa kuin sisareni sai (=moottoripyörä) vaan sain sitten 50 euron rahasetelin.
Äitini harrasti myös sitä, että kun kavereita oli kylässä, vedettiin naamarit päähän ja oltiin niin pullantuoksuista äitiä että. Samaan aikaan minua lytättiin kavereiden edessä, ja hiveltiin kavereiden egoja. "Onpas sinulla Silja niin hienosti laitettu nuo hiukset, ei meidän Memmi koskaan tykkää laittaa hiuksiaan, aina sillä on hiukset laittamatta vaikka kyllä minä yritän sanoa hänelle..". Kavereideni mielestä äitini oli tietysti "tosi mukava". Myös jos sanoin muiden ihmisten edessä jotain äitini mielestä "hassua", hän saattoi revähtää nauramaan sellaista hermostunutta naurua ja toistaa mitä olin juuri sanonut, vaikka yhtään kukaan muu porukassa ei olisi yhtynyt nauruun tai todennäköisesti edes pitänyt sanomaani hassuna.
Nuo kokemukset on vaikuttaneet siihen, että pitkään en edes halunnut omia lapsia. Tiedän, että voisin olla omille lapsilleni erilainen äiti, mutta pelkään silti, etten pystyisi vaan olisin jollain primitiivisellä tunnetasolla jäänyt ikuisesti vellomaan oman äitini aiheuttamaan pahaan oloon, mitä siirtäisin eteenpäin lapsilleni. Jo sana "äiti" saa minussa aikaan lähinnä ällötysreaktion.
t. 8062
On kyllä ikävä äiti ollut sinulla(kin).
Kyllähän sitä ihminen on menneisyytensä summa. Mun piti läpikäydä oma hankala isäsuhde ja veljeni itsemurha ennen kuin uskaltauduin vakavaan parisuhteeseen, johon on syntynyt kaksi lasta. Kyllä nuo menneisyyden haamut joskus kummittelevat, mutta ehdottomasti tuollaiset asiat kannattaa käsitellä ennen kuin alkaa tehdä lapsia. Tai vaikka jättää ne tekemättä. Ainakaan noin isoja traumoja ei saa jättää oman hyvinvoinnin takia hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä25323 kirjoitti:
Kyllä monessa perheessä isovanhemmat ovat päivän pelastajia. Ottavat lapset kun vanhemmilla työmatkoja. Täällä olevilla Kotiäideillä ei liene työmatkoja
Useimmilla lapsilla on äidin ja isän puolelta isovanhemmat. Jos toisiin on välit poikki niin ei se tarkoita että toisiin olisi myös välit poikki.
Meillä ei olla tekemisissä miehen vanhempien kanssa mutta mun vanhempien kanssa ollaan. Isovanhemmuus ei ole pelkästään sen yhden päällepäsmärimummon oikeus vaikka mummo niin kuvitteleekin.
No meillä se päsmärimummo puhuu juurikin siitä, että mummolla on oikeus esim syöttää lapsenlapsille mielin määrin herkkuja. Ja oikeus ottaa syliin jne. Ja jostain syystä tällä päsmärimummolla on enemmän oikeuksia kuin lapsen vanhemmilla puhumattakaan siitä toisesta isoäidistä. Hän ei päsmärin mielestä saisi olla lastenlasten kanssa tekemisissä, kun päsmäri on niin paljon parempi kaikessa.
Nämä mummon oikeudet on kyllä mielenkiintoinen juttu. Meillä kanssa mummo saa syöttää lapselle mitä vain, ja silloin kun vielä hoiti lasta, päätti ette minun tekemä ruoka ( kasvis-lihasose) ei ole 10 kk vanhalle lapselle hyväksi, mutta pelkkä perunamössö ja pulla on. Ei osannut vastata kun kysyin, että mitä terveyshyötyä sokerista on tuon ikäiselle lapselle, mutta kuulemma mummolla on oikeus. Heti kun vauva syntyi minulle ilmoitettiin, että minun ei tarvitse enää käydä kotiseudullani, vaan jos joku sukulainen tai ystävä tahtoo minut nähdä niin tulevat sitten käymään. No tämä idea ei oikein onnistunut, mutta aina kun meillä oli vieras auto pihassa mummo tuli vahtimaan mitä tehdään.
Voi luoja noita kyylämummoja. Meillä oli ihan sama juttu. Vieras auto pihassa, niin pitää käydä tarkistamassa, ettei vaan ole miniä tekemässä syntiä jonkun vieraan kanssa pojan ollessa töissä! Täytyi tässäkin asiassa tuottaa pettymys anopille! Kerran jopa mainitsi että voisin hänelle laittaa viestiä vieraistanu, ettei tarvitse huolestua. Huolestua siitä, että mulla on muutakin sosiaalista elämää kuin mun mies, lapsi ja anoppi?
Meillä kanssa anoppi kehui toista poikaansa ja miniäänsä ja minua ja minun miestäni moitiskeli. Minua tämä asetelma ensin kummastutti, kun olin ensimmäisiä kertoja poikaystäväni (myöhemmin siis aviomieheni) kotona. Aina oli tämä minun poikaystäväni tehnyt jotain väärin ja aina sitä velipoikaa kehuttiin. Ja sitten kun tälle tuli tyttöystävä, niin johan oli sitten mainio tapaus, kaikin tavoin mallikelpoinen miniä.
Maailma ei oikein sitten mennyt niin kuin anoppi kuvitteli. Tämän toisen poikansa vaimo ei niin mallikansalainen sitten ollutkaan eikä ollut se poikakaan, ja tapahtui kaikenlaista, mitä en tässä viitsi selostaa.
Minua se oman mieheni jatkuva vähättely loukkasi. Ja aina löytyi sanomista minustakin, vaikka periaatteessa elettiin ihan kunniallista ja kunnollista elämää. En vieläkään, aikojen kuluttua, ymmärrä, mistä se johtui, että meissä oli aina joku vika.
Anoppi on jo manan majoilla, joten ei voi kysyäkään. Pysyttelin enimmäkseen hänestä kaukana, mutta tietysti jotain kanssakäymistä piti olla. Joka kerta tuli joku "piikki" jostain. Mies sanoi, että hän on tähän tottunut jo pienestä, että hän oli aina se syntipukki, mutta molemmat isovanhemmat taas tykkäsi hänestä ehkä jopa enemmän, joten se vähän tasasi tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä25323 kirjoitti:
Kyllä monessa perheessä isovanhemmat ovat päivän pelastajia. Ottavat lapset kun vanhemmilla työmatkoja. Täällä olevilla Kotiäideillä ei liene työmatkoja
Useimmilla lapsilla on äidin ja isän puolelta isovanhemmat. Jos toisiin on välit poikki niin ei se tarkoita että toisiin olisi myös välit poikki.
Meillä ei olla tekemisissä miehen vanhempien kanssa mutta mun vanhempien kanssa ollaan. Isovanhemmuus ei ole pelkästään sen yhden päällepäsmärimummon oikeus vaikka mummo niin kuvitteleekin.
No meillä se päsmärimummo puhuu juurikin siitä, että mummolla on oikeus esim syöttää lapsenlapsille mielin määrin herkkuja. Ja oikeus ottaa syliin jne. Ja jostain syystä tällä päsmärimummolla on enemmän oikeuksia kuin lapsen vanhemmilla puhumattakaan siitä toisesta isoäidistä. Hän ei päsmärin mielestä saisi olla lastenlasten kanssa tekemisissä, kun päsmäri on niin paljon parempi kaikessa.
Nämä mummon oikeudet on kyllä mielenkiintoinen juttu. Meillä kanssa mummo saa syöttää lapselle mitä vain, ja silloin kun vielä hoiti lasta, päätti ette minun tekemä ruoka ( kasvis-lihasose) ei ole 10 kk vanhalle lapselle hyväksi, mutta pelkkä perunamössö ja pulla on. Ei osannut vastata kun kysyin, että mitä terveyshyötyä sokerista on tuon ikäiselle lapselle, mutta kuulemma mummolla on oikeus. Heti kun vauva syntyi minulle ilmoitettiin, että minun ei tarvitse enää käydä kotiseudullani, vaan jos joku sukulainen tai ystävä tahtoo minut nähdä niin tulevat sitten käymään. No tämä idea ei oikein onnistunut, mutta aina kun meillä oli vieras auto pihassa mummo tuli vahtimaan mitä tehdään.
Voi luoja noita kyylämummoja. Meillä oli ihan sama juttu. Vieras auto pihassa, niin pitää käydä tarkistamassa, ettei vaan ole miniä tekemässä syntiä jonkun vieraan kanssa pojan ollessa töissä! Täytyi tässäkin asiassa tuottaa pettymys anopille! Kerran jopa mainitsi että voisin hänelle laittaa viestiä vieraistanu, ettei tarvitse huolestua. Huolestua siitä, että mulla on muutakin sosiaalista elämää kuin mun mies, lapsi ja anoppi?
Joo, ei saa olla muuta elämää, koska pitää olla koko ajan valmiudessa viihdyttämään anoppia ;D Meillä anoppi kävi ihan kuumana kun kehtasin palkata kotiin tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa siivoojan. Täytyy olla huono nainen kun ei itse siivoa. Ja sittenpä vasta katsottiinkin paheksuen kun totesin, että en ole piika vaan talon toinen aikuinen ja kotityöt kuuluu kummallekin aikuiselle. Anopin mielestä ne kuului vain minulle, koska mies käy töissä. Anoppi ei nähtävästi ollut tajunnut, että myös minä olin töissä.
Tää keskustelu ei vaan vuosien jälkeenkään lopu. Luultavasti ensimmäiset tähän keskusteluun osallistuneet ovat nyt isoäitejä ja anoppeja mutta ei tietenkään yhtään samanlaisia kuin joita ovat kritisoineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä25323 kirjoitti:
Kyllä monessa perheessä isovanhemmat ovat päivän pelastajia. Ottavat lapset kun vanhemmilla työmatkoja. Täällä olevilla Kotiäideillä ei liene työmatkoja
Useimmilla lapsilla on äidin ja isän puolelta isovanhemmat. Jos toisiin on välit poikki niin ei se tarkoita että toisiin olisi myös välit poikki.
Meillä ei olla tekemisissä miehen vanhempien kanssa mutta mun vanhempien kanssa ollaan. Isovanhemmuus ei ole pelkästään sen yhden päällepäsmärimummon oikeus vaikka mummo niin kuvitteleekin.
No meillä se päsmärimummo puhuu juurikin siitä, että mummolla on oikeus esim syöttää lapsenlapsille mielin määrin herkkuja. Ja oikeus ottaa syliin jne. Ja jostain syystä tällä päsmärimummolla on enemmän oikeuksia kuin lapsen vanhemmilla puhumattakaan siitä toisesta isoäidistä. Hän ei päsmärin mielestä saisi olla lastenlasten kanssa tekemisissä, kun päsmäri on niin paljon parempi kaikessa.
Nämä mummon oikeudet on kyllä mielenkiintoinen juttu. Meillä kanssa mummo saa syöttää lapselle mitä vain, ja silloin kun vielä hoiti lasta, päätti ette minun tekemä ruoka ( kasvis-lihasose) ei ole 10 kk vanhalle lapselle hyväksi, mutta pelkkä perunamössö ja pulla on. Ei osannut vastata kun kysyin, että mitä terveyshyötyä sokerista on tuon ikäiselle lapselle, mutta kuulemma mummolla on oikeus. Heti kun vauva syntyi minulle ilmoitettiin, että minun ei tarvitse enää käydä kotiseudullani, vaan jos joku sukulainen tai ystävä tahtoo minut nähdä niin tulevat sitten käymään. No tämä idea ei oikein onnistunut, mutta aina kun meillä oli vieras auto pihassa mummo tuli vahtimaan mitä tehdään.
Voi luoja noita kyylämummoja. Meillä oli ihan sama juttu. Vieras auto pihassa, niin pitää käydä tarkistamassa, ettei vaan ole miniä tekemässä syntiä jonkun vieraan kanssa pojan ollessa töissä! Täytyi tässäkin asiassa tuottaa pettymys anopille! Kerran jopa mainitsi että voisin hänelle laittaa viestiä vieraistanu, ettei tarvitse huolestua. Huolestua siitä, että mulla on muutakin sosiaalista elämää kuin mun mies, lapsi ja anoppi?
Joo, ei saa olla muuta elämää, koska pitää olla koko ajan valmiudessa viihdyttämään anoppia ;D Meillä anoppi kävi ihan kuumana kun kehtasin palkata kotiin tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa siivoojan. Täytyy olla huono nainen kun ei itse siivoa. Ja sittenpä vasta katsottiinkin paheksuen kun totesin, että en ole piika vaan talon toinen aikuinen ja kotityöt kuuluu kummallekin aikuiselle. Anopin mielestä ne kuului vain minulle, koska mies käy töissä. Anoppi ei nähtävästi ollut tajunnut, että myös minä olin töissä.
Vähän on anopisss havaittavissa asennetta, että miehet käyvät oikeasti töissä, naiset taas käyvät töissä viilaamassa kynsiä ja juoruilemassa kahvikupposen äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös kytättiin sitä että varmasti saa millimitalla ”oman osuutensa”. En ymmärrä että jos hän ei pidä minusta eikä miehestä enkä minä hänestä niin MIKSI meidän pitäisi jakaa lapsemme hänen kanssaan? Ei aukene tämä ajatusmalli.
Tämä tuttua. Meillä seuraa raivareita jos selviää, että ukki nähnyt esikoista enemmän. Kuopuksesta ei niin väliä.
Onko muuten monella tätä, että esikoinen on mummulle kaikki kaikesta, ja muut/kuopus ei ole tärkeä? Meillä just näin, molemmat poikia
T. Se, jolle anoppi sanoi, että olisi tuo esikoinen teille riittänyt
Se on hyvin tyypillistä käytöstä narsistille. Eriarvoistaa jo omatkin lapsensa.
Minä olen oman lapsuudenperheen ex kultalapsi josta tuli syntipukki kun kehtasin panna vastaan.
Nyt mun esikoinen on kultalapsi ja kuopukseni näkymätön.
Tai siis olisi jos antaisin heidän olla äitini kanssa tekemisissä.
Juuri näin. Hän rakastaa pilata ihmisten välejä ja lyödä kiilaa muiden väliin. Lastenlapset eivät ole poikkeus. Mulle esim valehdellut mun isän olevan huolissaan mun mielenterveysongelmista, isälle taas mten minäKIN inhoan häntä jne.
Meillä anoppi mustamaalaa omaa ainutta poikaansa mulle ja samalla mustamaalaa mua miehelle. Mies just yks ilta kertoi et äitinsä on onnistunut pilaamaan miehen pari aikasempaa suhdetta juurikin tällä mustamaalaamisella. Onneks mies nyt päätti pistää viimein välit poikki äitiinsä niin ei enää tarvii kuunnella miten pahasti voi äiti lapsestaan puhua
Miehen veljellä petti kerran Facebookin alkolukko, ja avautui äidistään pitkään ja hartaasti. On kuulemma lohduttanut kolmea tyttöystäväänsä, kun nämä ovat olleet varmoja että anoppikokelas vihaa heitä. Mä en usko, että anopin vihaa ketään, ei yksinkertaisesti välitä kenestäkään riittävästi vihatakseen. Mulle tuo oli hyvin lohduttava viesti lukea, en ole ainoa jolla on sen riivinraudan kanssa ollut ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu ei vaan vuosien jälkeenkään lopu. Luultavasti ensimmäiset tähän keskusteluun osallistuneet ovat nyt isoäitejä ja anoppeja mutta ei tietenkään yhtään samanlaisia kuin joita ovat kritisoineet.
Ei ole ne kauheat isovanhemmat kadonneet mihinkään.
PS. Kyllä minäkin toivon, että minulla ei olisi tähän ketjuun muuta kommentoitavaa, että miksi tätä täytyy vieläkin jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisarelleni äitini saattoi myös luvata esimerkiksi joululahjaksi jotakin hyvin kallista, mutta kun joulun tullessa tätä tavaraa sisareni ei sitten saanut, piti hänen huutamalla ja itkemällä vaatia sitä, ennen kuin äiti suostui siihen uudelleen. En itse koskaan kehdannut alkaa vaatimalla vaatimaan, vaan mieluummin en vain pyytänyt mitään = en lähtenyt koko "leikkiin" mukaan. Tämän seurauksena sisareni sai sitten mm. minua suurempaa viikkorahaa, tuhansien eurojen autokoulun ja ylipäätään kalliimpia lahjoja.
Eikä siis ollut mitään puhetta, että voisin esimerkiksi rippukouluiässä toivoa jotakin yhtä suurta lahjaa kuin sisareni sai (=moottoripyörä) vaan sain sitten 50 euron rahasetelin.
Äitini harrasti myös sitä, että kun kavereita oli kylässä, vedettiin naamarit päähän ja oltiin niin pullantuoksuista äitiä että. Samaan aikaan minua lytättiin kavereiden edessä, ja hiveltiin kavereiden egoja. "Onpas sinulla Silja niin hienosti laitettu nuo hiukset, ei meidän Memmi koskaan tykkää laittaa hiuksiaan, aina sillä on hiukset laittamatta vaikka kyllä minä yritän sanoa hänelle..". Kavereideni mielestä äitini oli tietysti "tosi mukava". Myös jos sanoin muiden ihmisten edessä jotain äitini mielestä "hassua", hän saattoi revähtää nauramaan sellaista hermostunutta naurua ja toistaa mitä olin juuri sanonut, vaikka yhtään kukaan muu porukassa ei olisi yhtynyt nauruun tai todennäköisesti edes pitänyt sanomaani hassuna.
Nuo kokemukset on vaikuttaneet siihen, että pitkään en edes halunnut omia lapsia. Tiedän, että voisin olla omille lapsilleni erilainen äiti, mutta pelkään silti, etten pystyisi vaan olisin jollain primitiivisellä tunnetasolla jäänyt ikuisesti vellomaan oman äitini aiheuttamaan pahaan oloon, mitä siirtäisin eteenpäin lapsilleni. Jo sana "äiti" saa minussa aikaan lähinnä ällötysreaktion.
t. 8062
Tämä tarina kuulostaa aika tutulta, mutta meillä äiti oli yksinhuoltaja ja olisi oikeasti halunnut ostaa meille vaikka mitä, isosisko sai ajokortin mutta sitten meille muille ei enää riittänyt rahaa, eli ajokortit jäivät saamatta. Isosisko osasi vaatia itselleen vaikka mitä ja äiti yritti parhaansa mukaan saada rahat kasaan, isosisko kun kärsi myös masennuksesta. Me muut ei samalla tavalla vaadittu tavaraa joten oltiin ilman, ei me haluttu aiheuttaa äitille enempää murheita. Rahaa meidän perheellä ei oikeasti ollut, lukiossa opettajat haukkuivat laiskaksi kun ei ollut varaa kaikkiin kirjoihin, että "miksi et viitsi käydä niitä ostamassa? Sano nyt äitillesi että ostaa." Niille ei tullut mieleenkään että meillä ei ollut varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa jonka asiat ovat hyvin. Minulla on hyvät asialliset välit anoppiin joka ei todellakaan tunkeudu meille. Saisi olla enemmänkin lapsiin yhteydessä. Minulla on hyvä mies jolla hyvät välit äitiini. Olemme koulutettuja ja hyvätuloisia joten emme joudu nöyristelemään rahan takia. Jokainen hankkikoon tahansa itse. On meilläkin omat kotkotuksrmme mutta ei anoppiongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisarelleni äitini saattoi myös luvata esimerkiksi joululahjaksi jotakin hyvin kallista, mutta kun joulun tullessa tätä tavaraa sisareni ei sitten saanut, piti hänen huutamalla ja itkemällä vaatia sitä, ennen kuin äiti suostui siihen uudelleen. En itse koskaan kehdannut alkaa vaatimalla vaatimaan, vaan mieluummin en vain pyytänyt mitään = en lähtenyt koko "leikkiin" mukaan. Tämän seurauksena sisareni sai sitten mm. minua suurempaa viikkorahaa, tuhansien eurojen autokoulun ja ylipäätään kalliimpia lahjoja.
Eikä siis ollut mitään puhetta, että voisin esimerkiksi rippukouluiässä toivoa jotakin yhtä suurta lahjaa kuin sisareni sai (=moottoripyörä) vaan sain sitten 50 euron rahasetelin.
Äitini harrasti myös sitä, että kun kavereita oli kylässä, vedettiin naamarit päähän ja oltiin niin pullantuoksuista äitiä että. Samaan aikaan minua lytättiin kavereiden edessä, ja hiveltiin kavereiden egoja. "Onpas sinulla Silja niin hienosti laitettu nuo hiukset, ei meidän Memmi koskaan tykkää laittaa hiuksiaan, aina sillä on hiukset laittamatta vaikka kyllä minä yritän sanoa hänelle..". Kavereideni mielestä äitini oli tietysti "tosi mukava". Myös jos sanoin muiden ihmisten edessä jotain äitini mielestä "hassua", hän saattoi revähtää nauramaan sellaista hermostunutta naurua ja toistaa mitä olin juuri sanonut, vaikka yhtään kukaan muu porukassa ei olisi yhtynyt nauruun tai todennäköisesti edes pitänyt sanomaani hassuna.
Nuo kokemukset on vaikuttaneet siihen, että pitkään en edes halunnut omia lapsia. Tiedän, että voisin olla omille lapsilleni erilainen äiti, mutta pelkään silti, etten pystyisi vaan olisin jollain primitiivisellä tunnetasolla jäänyt ikuisesti vellomaan oman äitini aiheuttamaan pahaan oloon, mitä siirtäisin eteenpäin lapsilleni. Jo sana "äiti" saa minussa aikaan lähinnä ällötysreaktion.
t. 8062
Tämä tarina kuulostaa aika tutulta, mutta meillä äiti oli yksinhuoltaja ja olisi oikeasti halunnut ostaa meille vaikka mitä, isosisko sai ajokortin mutta sitten meille muille ei enää riittänyt rahaa, eli ajokortit jäivät saamatta. Isosisko osasi vaatia itselleen vaikka mitä ja äiti yritti parhaansa mukaan saada rahat kasaan, isosisko kun kärsi myös masennuksesta. Me muut ei samalla tavalla vaadittu tavaraa joten oltiin ilman, ei me haluttu aiheuttaa äitille enempää murheita. Rahaa meidän perheellä ei oikeasti ollut, lukiossa opettajat haukkuivat laiskaksi kun ei ollut varaa kaikkiin kirjoihin, että "miksi et viitsi käydä niitä ostamassa? Sano nyt äitillesi että ostaa." Niille ei tullut mieleenkään että meillä ei ollut varaa.
Niin ja äitini veti kans muiden edessä roolia, taustalla oli häpeä ja pelko. Äiti pelkäsi että jos joku saa tietää miten "huono äiti" hän oli niin lapset viedään häneltä, häpeä oli suuri kun rahaa ei ollut samoihin juttuihin kuin muilla. Näistä ollaan nyt äitin kanssa keskusteltu aika paljon, varsinkin kun itselleni sitten syntyi ensimmäinen lapsi. Odotin pitkään ennen kuin sitten päätin hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyytyväinen miniä kirjoitti:
Olenko ainoa jonka asiat ovat hyvin. Minulla on hyvät asialliset välit anoppiin joka ei todellakaan tunkeudu meille. Saisi olla enemmänkin lapsiin yhteydessä. Minulla on hyvä mies jolla hyvät välit äitiini. Olemme koulutettuja ja hyvätuloisia joten emme joudu nöyristelemään rahan takia. Jokainen hankkikoon tahansa itse. On meilläkin omat kotkotuksrmme mutta ei anoppiongelmia.
Ja tämän avautumisen idea oli mikä????
Tyytyväinen miniä kirjoitti:
Olenko ainoa jonka asiat ovat hyvin. Minulla on hyvät asialliset välit anoppiin joka ei todellakaan tunkeudu meille. Saisi olla enemmänkin lapsiin yhteydessä. Minulla on hyvä mies jolla hyvät välit äitiini. Olemme koulutettuja ja hyvätuloisia joten emme joudu nöyristelemään rahan takia. Jokainen hankkikoon tahansa itse. On meilläkin omat kotkotuksrmme mutta ei anoppiongelmia.
Tuskin olet ainoa maailmassa tai Suomessa tai edes vauvapalstalla. Tässä ketjussa kuitenkin keskustellaan rajattomista isoäideistä, ei toimivista perhesuhteista. Tästä syystä sinulle ehkä tuli tunne, että kaikilla muilla on asiat huonosti. löydät etusivua selaamalla varmasti itseäsi enemmän kiinnostavan keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kumpiakaan isovanhempia ei tippaakaan kiinnosta lapsenlapset. Kummatkaan ei halua tavata, kyläillä, nähdä lapsiamme. Tuskin muistavat nimiä ja ikiä.
Hämmentävää lukea näitä juttuja miten isovanhemmat tunkee ja komentelee, kiristää ja uhkailee. En siis tipan vertaa epäile näitä tarinoita, tosia ovat varmasti. Mutta että miten laaja se isovanhemmuuden jana onkaan. Toisessa päässä ne jotka tunkee ja haluaa olla joka sekunti siellä lastenlsten luona ja sitten toinen pää se että ei haluta nähdä eikä kuulla mitään, koskaan (kuten mun tapauksessa).
Eipä silti, samasta asiasta taitaa silti olla kyse eli kunnioituksen puutteesta ja oman lapsen arvostamisen puutteesta. Tehdään kuten itse halutaan viis siitä loukataanko lasta ja sen perhettä.
Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.
Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.
Miten voi olla niin väärin
Vierailija kirjoitti:
Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.
Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.
Miten voi olla niin väärin
Laitapa osoitteesi. Voin saman tien lähettää tän oman aktiivisen häirikköni teille.
Vierailija kirjoitti:
Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.
Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.
Miten voi olla niin väärin
Olisiko asia vain niin, että ajat on muuttuneet. Ennen isovanhemmista mummo ei välttämättä käynyt ansiotyössä, ja oli mahdollista hoitaa lapsenlapsia enemmän, myös yleinen ilmapiiri suosi sellaista. Eikä eläkeläisille ollut harrastuspiirejä, ei eläkeläisrientoja eikä kaikenmaailman golffareita. Ei ne minunkaan isovanhemmat ikinä matkustelleet missään. Pappa matkusti muutaman kerran Kannakselta kantaSuomeen, pakon sanelemana. Lehmätkin matkusti mukana.
Sitten alkoi toisenlainen aika. Totta kai sinä ottaisit mielelläsi lapsillesi sen vanhan ajan mummelin, mutta ei niitä enää niin paljon ole. Nykyaika suosii ihmisten aktiivisuutta kodin ulkopuolella niin pitkään kuin vain suinkin on mahdollista. Pitkien työvuosien jälkeen moni haluaisi jo aikaa itselleenkin ja omille mielenkiinnon kohteilleen, niille, mihin ei koskaan työssä käydessään ehtinyt.
En usko, että sinä itsekään haluaisit sitten vanhana olla vain sellainen kotimummo, et harrastaisi mitään, et matkustaisi minnekään, et ylipäätään tekisi mitään muuta kuin hoitaisit lapsia. Ja politiikka on muuten hurjan aikaa vievää, tiedän sen omasta kokemuksesta. Eikö siinä saisi olla mukana, jos kuitenkin tuntee siihen vetoa, ja tuntee, että on vielä tehtävää sillä saralla?
Ajat vaan on toisenlaiset nykyään. Harvemmilla isovanhemmillakaan on enää sitä maalaismummolaa, minne voi lapset tulla kesällä vaikka koko kesäksi viettämään maalaiselämää.
Ja vähän ajattelen niinkin, että jos lapsenlapsia pitää hoitaa niiden vanhempien laatimien kireiden kaavojen mukaan, se ei välttämättä myöskään tunnu oikein mukavalta. Minä en ottaisi toisen kissaakaan hoitooni, jos siinä samalla tulisi pilkuntarkat ohjeet, miten sen kanssa on meneteltävä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kovasti haluaisin että isovanhemmat olisivat yhteydessä lapsiimme. Minulla oli ihanat isovanhemmat ja vietin heillä lomia kun omat vanhemmat töissä. Nyt kuitenkin minun vanhemmilla ja mieheni vanhemmilla on muita harrasteita. He osallistuvat mm kuntapolitiikkaaa ja golfiin ja matkailevat.
Tasan ei käy onnen lahjat. Ottaisin mieluummin lapsistani kiinnostuneen aktiivisen mummon kuin lapsilleni kuolleen kokoomusmummon.
Miten voi olla niin väärin
Ei sitä tiedä, oliko ne sinunkaan isovanhemmat niin ihastuneita siihen asiaan, että lapsenlapsi aina tuotiin heille loman ajaksi. Se vaan taisi olla vähän niin kuin pakko, jos ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Ja kysyttiinkö niiltä isovanhemmilta kunnolla koskaan. Tuotiin vaan.
Kyllä muistan nuoruudestani naapurin vanhan tädin, joka huokaisi äidilleni meillä käydessään, että taas ne Matin ja Maijan lapset tuodaan hänelle, kun on lomaa koulusta. Ei hänellä olisi varaa niitä edes ruokkia, kun ei ollut kuin pienen pieni eläke ja yksi huone. Mutta siellä ne muksut kirmaili vähän väliä, roikkui mummossaan kiinni ja mankui karkkia.
Ei se aina niin ihanteellista ole ollut, se vain näyttäytyy sellaisena sille hoidettavalle lapselle. Eihän sitä mieltä lapselle näytetä. Tietenkin on niitä aidosti ihaniakin tapauksia, eihän sitä voi kiistää. Minä en ole ollut koskaan kellään hoidossa. Äiti meni töihin, kun minä menin kouluun, ja koulun jälkeen sitten haahuilin yksinäni kotona ja odotin äitiä ja isää töistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kumpiakaan isovanhempia ei tippaakaan kiinnosta lapsenlapset. Kummatkaan ei halua tavata, kyläillä, nähdä lapsiamme. Tuskin muistavat nimiä ja ikiä.
Hämmentävää lukea näitä juttuja miten isovanhemmat tunkee ja komentelee, kiristää ja uhkailee. En siis tipan vertaa epäile näitä tarinoita, tosia ovat varmasti. Mutta että miten laaja se isovanhemmuuden jana onkaan. Toisessa päässä ne jotka tunkee ja haluaa olla joka sekunti siellä lastenlsten luona ja sitten toinen pää se että ei haluta nähdä eikä kuulla mitään, koskaan (kuten mun tapauksessa).
Eipä silti, samasta asiasta taitaa silti olla kyse eli kunnioituksen puutteesta ja oman lapsen arvostamisen puutteesta. Tehdään kuten itse halutaan viis siitä loukataanko lasta ja sen perhettä.
Hoitivatko nämä isovanhemmat omat lapsensa itse vai olivatko kokopäiväinen työssä? Eli olivatko lapset päiväkodissa ja kesät/lomat isovanhemmilla?
Alue: Aihe vapaa
Mulle kanssa anoppi mustamaalaa puolisoani. Tehnyt niin alusta asti. Kaihoisasti myös muistellut miehen teiniaikaista ystävää useamman kerran, kun olisi ollut niin ihana puoliso "Ilkalle". Ei heillä mieheni mukaan ole ikinä ollut mitään sutinaa. Kerran kysyin anopilta, että mikä minussa on niin pahasti pielessä, kun kaikin keinoin yrittää saada mua lähtemään. Kuulemma ei ole ikinä moista yrittänyt.
Ainoa kerta kun anoppi on miestäni kehunut on ollut, kun olisi jotain remppaa tai rakennushommaa tai joku laite on rikki, ja haluaa asiat hoitumaan ilmaiseksi. Kyllä Ilkka on niin kätevä käsistään...