Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia useimmat suomalaiset isovanhemmat jättävät lapsenlapsensa hoitovuorot väliin ja vanhemmat saavat itse kantaa ristinsä :D
Syyttäkää itseänne kun ei ole sitä isovanhempaa auttamassa!
Tarkoitatko, että se olisi jotenkin virhe suojella lasta ja lopulta jokainen äiti ymmärtää, että oma-aika ja hoitoapu on tärkeämpää kuin lapsen tarpeet ja turvallisuus?
Eri, mut sitä hoitoapua saa myös ihan ostettuakin eli ei niitä isovanhempia välttämättä tarvita edes hoitamaan niitä omia lapsia vaan sitä varten voi palkata lastenhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Tämä asia on meille uhreille raskas.
Sinä hellantelttu voit nyt mennä jonnekin ihan muualle kitisemään.
Kukaan ei ole väheksynytkään uhreja näissä tapauksissa. Voi myös olla, että olet tehnyt uhreja ja nyt uhriudut itse. Joskus on syytä miettiä omaakin käytöstä, Sinunkin.
Mene kuule lapsettomuudesta kärsuvien ryhmään ja kerro siellä että sinä oot saanut viidi lasta helposti, pohdi johtuuko ihmisten lapsettomuus siitä wttä he on syöneet sieniä ja pillastu sitten, kun joku hikeentyy sinuun.
Koska just sillä tasolla sinä nyt täälkä riehut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia useimmat suomalaiset isovanhemmat jättävät lapsenlapsensa hoitovuorot väliin ja vanhemmat saavat itse kantaa ristinsä :D
Syyttäkää itseänne kun ei ole sitä isovanhempaa auttamassa!
Tarkoitatko, että se olisi jotenkin virhe suojella lasta ja lopulta jokainen äiti ymmärtää, että oma-aika ja hoitoapu on tärkeämpää kuin lapsen tarpeet ja turvallisuus?
Eri, mut sitä hoitoapua saa myös ihan ostettuakin eli ei niitä isovanhempia välttämättä tarvita edes hoitamaan niitä omia lapsia vaan sitä varten voi palkata lastenhoitajan.
Mä kävin terapiassa äitiys- ja hoitovapaan aikana. Aluksi anoppi hoiti lapsia, mutta en pystynyt yhtään keskittymään terapiassa olennaiseen, kun huoli oli jatkuvasti lasten hyvinvoinnista. Hankin maksullisen hoitajan terapian ajaksi, ja kappas! huoli katosi, ja tuloksiakin alkoi näkyä! Iso osa ahdistustakin katosi sillä sekunnilla, kun kerroin anopille, että hänen palveluksiaan ei enää tarvita.
Anoppi kyllä piti tätä hyvin pahana, monta kertaa kyseli, että koska on seuraava kerta, kun eihän se maksettu hoitaja voi olla hänen vertaisensa. Ei ollut anopin vertainen hoitaja, vaan miljoona kertaa parempi!
Olihan tuo talousellisesti iso paukku maksaa vähistä varoista, mutta voiko mielenrauhalle laittaa hintalapun? Ainoa asia mikä harmittaa jälkeenpäin on se, että ylipäätään pyysin rajattomaksi ja hankalaksi tietämäni anopin apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Tämä asia on meille uhreille raskas.
Sinä hellantelttu voit nyt mennä jonnekin ihan muualle kitisemään.
Kukaan ei ole väheksynytkään uhreja näissä tapauksissa. Voi myös olla, että olet tehnyt uhreja ja nyt uhriudut itse. Joskus on syytä miettiä omaakin käytöstä, Sinunkin.
Mene kuule lapsettomuudesta kärsuvien ryhmään ja kerro siellä että sinä oot saanut viidi lasta helposti, pohdi johtuuko ihmisten lapsettomuus siitä wttä he on syöneet sieniä ja pillastu sitten, kun joku hikeentyy sinuun.
Koska just sillä tasolla sinä nyt täälkä riehut.
Lapsettomien ketjut ovat pahinta itsesäälissä kiereskelyä, mitä ikinä olen lukenut. Tätä ei sen takia oikein voi siihen verrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Tämä asia on meille uhreille raskas.
Sinä hellantelttu voit nyt mennä jonnekin ihan muualle kitisemään.
Kukaan ei ole väheksynytkään uhreja näissä tapauksissa. Voi myös olla, että olet tehnyt uhreja ja nyt uhriudut itse. Joskus on syytä miettiä omaakin käytöstä, Sinunkin.
Mene kuule lapsettomuudesta kärsuvien ryhmään ja kerro siellä että sinä oot saanut viidi lasta helposti, pohdi johtuuko ihmisten lapsettomuus siitä wttä he on syöneet sieniä ja pillastu sitten, kun joku hikeentyy sinuun.
Koska just sillä tasolla sinä nyt täälkä riehut.
Lapsettomien ketjut ovat pahinta itsesäälissä kiereskelyä, mitä ikinä olen lukenut. Tätä ei sen takia oikein voi siihen verrata.
Provo. Älkää ruokkiko :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enskatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Tämä asia on meille uhreille raskas.
Sinä hellantelttu voit nyt mennä jonnekin ihan muualle kitisemään.
Kukaan ei ole väheksynytkään uhreja näissä tapauksissa. Voi myös olla, että olet tehnyt uhreja ja nyt uhriudut itse. Joskus on syytä miettiä omaakin käytöstä, Sinunkin.
Mene kuule lapsettomuudesta kärsuvien ryhmään ja kerro siellä että sinä oot saanut viidi lasta helposti, pohdi johtuuko ihmisten lapsettomuus siitä wttä he on syöneet sieniä ja pillastu sitten, kun joku hikeentyy sinuun.
Koska just sillä tasolla sinä nyt täälkä riehut.
Lapsettomien ketjut ovat pahinta itsesäälissä kiereskelyä, mitä ikinä olen lukenut. Tätä ei sen takia oikein voi siihen verrata.
Provo. Älkää ruokkiko :)
Ei ole provo, vaan mun mielipide kyseisistä ketjuista. En ole hetkeen käynyt lapsettomuusketjuja lukemassa, mutta tuo itsesääli on jäänyt mieleen niistä ketjuista, joita olen lukenut. Mutta, ei tuosta kannata tässä ketjussa tämän enempää jatkaa.
Sitä on niitä hössöjä, joiden voi antaa olla tekemisissä lasten kanssa kun vähän opastaa ja rajoittaa, ja sitten niitä hössöjä, joiden vuorovaikutus on lapsen kehitykselle haitallista usein tavatessa. En usko, että vaikka vauva yhdestä huonosta vuorovaikutustilanteesta traumatisoituu, mutta mitä enemmän lapsi kasvaa niin sen enemmän hän luo itsestään ja vanhemmistaan käsitystä muiden kautta.
Esimerkiksi mun pikkusisko on sellainen harmiton hössö. On saattanut joskus mun kuullen heittää "ei kerrota äidille" ilkikurisen hymyn ja kanssa, mutta olen kyllä 99% varma ettei tuollaista sano lapselle kun häntä hoitaa. Joskus saattanut rynnätä mun ohitse lasta lohduttamaan, mutta siperia on opettanut lapsen huutaessa äiti itkien. Uskon että tuollaisissa tilanteissa on yhdistynyt nuoruus, vauvakuume ja ehkä tietynlainen nuoruuteen liittyvä rajattomuus sisarusta kohtaan.
Se mikä puolestaan on sitä vakavemman luokan "hössöyttä" (lainausmerkeissä, koska sanana rajattomuus olisi parempi) on kun joku tietoisesti asettuu vanhemman ja lapsen väliin, ja tarkoituksellisesti vaikeuttaa vanhemman suhdetta lapseensa. Sellaisesta on leikki kaukana. Tämä voi näkyä niin, että vanhempaa mitätöidään vanhempana ja hänelle luodaan tunne, ettei ole hyvä vanhempi lapselleen, tai sitten niin, että lasta manipuloidaan vanhempaa vastaan. Ja tällaistahan voi tapahtua myös parisuhteessa äidin ja isän kesken.
Varmasti joku miettii, että kuka hullu noin toimisi. No kyllä niitä on. Ovat sellaisia, jotka ovat niin pahasti jääneet ilman rakkautta ja rajoja lapsena, etteivät tiedä mihin itse loppuvat ja mistä toinen alkaa. Isovanhempi näkee lapsenlapsesta tilaisuuden kokea tärkeyttä, ihailua itseään kohtaan, rakkautta&,läheisyyttä vanhemman roolista käsin jne. Mun ex-anoppi oli tällainen toisen miniänsä ja poikansa perhettä kohtaan. Sen kiukun mikä sihisi pystyi hengitysilmassa aistimaan, kun lapsi halusi äitinsä syliin. Kasvot olivat kireinä ärtymyksestä kälyn läheisyydessä, vaikka ei sanaakaan sanonut, niin viesti oli selvä: miksi sinä tänne tulit, olisi tullut vain lapsi isänsä kanssa. Oli kaikkea näitä mitä tässäkin ketjussa ollut, mm. keinutteli vauvaa sylissä hokien "äidin rakas" itseään tarkoittaen (silloin muuten kysyin exältä, että eikö hänestä äitinsä käyttäydy hullusti), yritti kaikin tavoin saada lapsen irti äidistä, riemuitsi ihan silminnähden kun lapsi tuli minun syliini ja sanoi jotenkin näin: Eikö olekin Emma-täti ihanin, paras ja lämpimin syli täällä. En muista tarkalleen kun tästä on jo kauan, mutta sen muistan että teki selvän viittauksen että minulla syli olisi "ihanampi" kuin äitinsä. Niin ja erittäin koomisena on jäänyt mieleen kerta, kun yritti saada minut ja exän sanomaan, että lapsi näyttää enemmän mummoltaan kuin äidiltään.
En kyllä tiedä miten tuolla porukalla menee nykyään, mutta nyt äitinä itse olen iloinen että erottiin exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tässä ilmiössä olla kyse meidän mummo-ikäluokan itsereflektoinnin vaikeudesta. Ollaan synnytty kasvukauden aikaan ja reitti hyvään elämään on ollut eritavoin pedattu kuin nykyään. Ollaan oltu ihmisenä ja naisena arvostetuimmillaan aikoinaan pienten lasten äitinä, siihen aikaan kun valvonta ja ohjeistukset olivat mitä olivat ja kyseenalaistakin tapaa toimia äitinä ei arvosteltu samoin kuin nykyään. Identiteetti on rakentunut äitiyden ympärille ja valmiudet henkiseen kasvuun ja analyyttiseen itsetutkiskeluun puuttuvat. Toimintaa jää siten ohjaamaan epämääräinen, valtava tarve ja kaipuu olla taas se ensisijainen hoivaaja, KORVAAMATON ihmisenä, tarpeisiin vastaaja. Jos tällaisten toiveiden ja tarpeiden kanssa painii, ei siinä miniän tai oman tyttären paha mieli paina yhtään mitään. Sitä on mahdoton nähdä että se vauva EI TARVITSEKAAN MINUA vaan synnyttäjäänsä - tuota typerää nuorta naikkosta. Rajanvedosta jopa hätäännytään, miten vauva voi pärjätä ilman minun sylini lämpöä?? Vihataan tietämätöntä miniää/tytärtä joka pilaa kaiken.
Lopulta istutaan yksin ikkunan ääressä ja katkeruus kalvaa sisuksia. Yritetään vielä syyllistämistä, marttyrointia, että tajuaisivat.
enskatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkään asiassa ei voi yleistää. Kun odotin, niin äitini sanoi suoraan, että voi auttaa jos apua pyydetään mutta että vauvat ei häntä kovasti kiinnosta. Edelleen hän totesi, että on omassa elämäntilanteessaan onnellinen eikä tunne kaipuuta mummoksi. On pysynyt valitsemallaan linjalla. Kaikki mummot ei muutu lähestymiskieltoa kerjääviksi tikittäviksi aikapommeiksi.
Onko jossakin väitetty mitään tämänsuuntaistakaan? Ei ole.
Kyllä nämä kokemukset täällä ovat toinen toistaan kamalampia. Halusin tuoda esille oman kokemukseni ja todeta, että mummojakin on monenlaisia.
No kas kun tämä on VERTAISTUKIketju.
Menetkö sinä esim lapsensa menettäneiden ketjuunkin sössöttämään, että "muitakin kokemuksia on, mullakin lapset elää"?[/
Taitaa olla enemmän oma toimintatapasi olla loukkaava.
Ei ole. Vastasin samalla loukkaavalla tavalla kuin tuo kirjoittajakin.
Tämä on vertaistukiketju. Tänne ei tarvitse tulla pätemään tai väen väkisin keksimään uhreista syytä.
Mene vaikka jonnekin raiskattujen tuki ryhyn sössöttämään minihameista. Sama asia.
Olen tuon kirjoittaja ja vastasit minulle. Olet asiaton ja tiedät sen itsekin.
No voi kyynel. Kyllä minä sen tiedän. MINÄ en ole tyhmä.
Sinä olit itse ensin asiaton.
Sinä voit mennä ihan milloin vain minne tahansa huokumaan noita "meidän lapsilla on niiiiiiin ihana mummo"-juttujasi.
Tämä on vertaistukiketju meille, joilla ei lapsilla ole iiiiiiihanaa mummoa.
Ei meidän mummi ole ihana vaan ihan tavallinen, joka preferoi oman elämänlaatunsa lapsenlapsensa edelle ja se on hänen valintansa. Mummoja kuten meitä muitakin on erilaisia. Sinulle vertaistukiryhmäksi Anger Management olisi ehkä parempi? Et voi olla tasapainoinen kasvattaja jos olet sellainen ollenkaan.
Tämä asia on meille uhreille raskas.
Sinä hellantelttu voit nyt mennä jonnekin ihan muualle kitisemään.
Kukaan ei ole väheksynytkään uhreja näissä tapauksissa. Voi myös olla, että olet tehnyt uhreja ja nyt uhriudut itse. Joskus on syytä miettiä omaakin käytöstä, Sinunkin.
Mene kuule lapsettomuudesta kärsuvien ryhmään ja kerro siellä että sinä oot saanut viidi lasta helposti, pohdi johtuuko ihmisten lapsettomuus siitä wttä he on syöneet sieniä ja pillastu sitten, kun joku hikeentyy sinuun.
Koska just sillä tasolla sinä nyt täälkä riehut.
Lapsettomien ketjut ovat pahinta itsesäälissä kiereskelyä, mitä ikinä olen lukenut. Tätä ei sen takia oikein voi siihen verrata.
Provo. Älkää ruokkiko :)
Täytyy olla. Ei kukaan voi olla noin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen yksi kerta, kun anoppi oli meillä taas kerran ilahduttamassa läsnäolollaan. Oli melkoisen varhainen aamu, vain vauva oli hereillä mun kanssa, mies töissä ja esikoinen vielä nukkui. Vauva siinä jotain jokelteli ja otti kovasti kontaktia. Otin vauvan syliin ja lepertelin vauvalle, että oletpas sinä ihana. Anoppi siinä hyvin tiukasti, että niin on "Taavettikin". Mä siinä olin ihan sanaton. Olisiko mun pitänyt sitä velipojan ihanuutta sille vauvalle höpöttää?
terveisin se, jonka anoppi on hyvin tyytymätön siihen, että hankimme toisen lapsen
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen yksi kerta, kun anoppi oli meillä taas kerran ilahduttamassa läsnäolollaan. Oli melkoisen varhainen aamu, vain vauva oli hereillä mun kanssa, mies töissä ja esikoinen vielä nukkui. Vauva siinä jotain jokelteli ja otti kovasti kontaktia. Otin vauvan syliin ja lepertelin vauvalle, että oletpas sinä ihana. Anoppi siinä hyvin tiukasti, että niin on "Taavettikin". Mä siinä olin ihan sanaton. Olisiko mun pitänyt sitä velipojan ihanuutta sille vauvalle höpöttää?
terveisin se, jonka anoppi on hyvin tyytymätön siihen, että hankimme toisen lapsen
Sinä sentään voit pidellä vauvaasi ja leperrellä tälle anopinkin läsnäollessa. Meillä menee niin että on "mummu-aikaa" eli vauvaan ei kukaan muu saisi koskea kun mummu silloin kun hän on paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun mummut ovat kuin oma äitini. Äitini käytös on aina ollut aika määräilevää ja jo silloin, kun odotin esikoistani, hän uhkailemalla sai minut tekemään tiettyjä asioita. Sama jatkui, kun lapsi syntyi. Hän ei kuitenkaan itse vauvasta näyttänyt niin olevan kiinnostunut (halailu yms. ei kiinnostanut), mutta meidän elämän suurimpien asioiden kohdalla hän halusi määrätä. Asiat vaan pahenivat, kun sairastuin vakavasti.
Nyt lapseni ovat jo molemmat n.10v ja ovat itsekin huomanneet mummon käytöksen. Jos lapset sanovat jotain mummolle hänen käytöksestään, hän kuvittelee, että minä olen pakottanut lapset sanomaan niin, eikä hän todellakaan näe, että olisi itse oikeasti tehnyt mitään väärää. Hän on vuosien varrella muuttunut niin, että pahimmat huutomatsit ovat jo takana, mutta käytös on silti marttyyriutta, piilovittuilua ja vähättelyä. Niin kuin aikaisemmin tässä ketjussa on sanottu, että jos joku näkisi yksittäisen tilanteen ja minun reaktion, niin ajattelisi, että minä vaan olen yliherkkä, mutta kun niitä tilanteita on ollut miljoonia.
Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan monia kertoja mutta viimeisimmän keskustelun aikana tajusin, että tämä on täysin turhaa, koska hän ei näytä tuntevan itseään tai minua ollenkaan. Hänen mielestään hän on suloinen mummeli, joka vaan aina yrittää auttaa kiittämätöntä tytärtään. Minun mielestäni hän on tunnekylmä, hallitseva kiusaaja. Se on pahinta, kun en vaan ymmärrä häntä, hän toisaalta on myös oikeasti auttanut minua, mutta sitten muuten hän osaa olla hirviö.
Minä kirjoitin tuonne aikaisemmin että omalla rajattomalla vanhemmalla ei ole stressinsieto kykyä ollenkaan. Tästä kommentista muistan myös sen että hän ei tiedosta itseään ollenkaan. Pitää minua jonain toisena kuin olen ja varmaan näkee itsensäkin jonain muuna. Pähkinänkuoressa olen kokenut että hän on pikkulapsi aikuisen kaavussa. Kerta toisensa jälkeen se sokeus omaa toimintaa ja itseä kohtaa ihmetyttää. Minkälaisessa todellisuudessa tai tietoisuuden tilassa nämä ihmiset elävät? Minunkin äitini osaa olla auttavainen myös ja vaikuttaa hetkittäin hyväntahtoiselta, mikä tekee rajanvedosta hankalaa.
Hyvä huomio tuo, että stressinsietokyky puuttuu. Jos on täysin riippuvainen muista ihmisistä, on silloin aivan tuuliajolla. Ei ole mitään todellista itseä, jonka turviin mennä, kun tuntuu siltä, että muut ihmiset ja tapahtumat ovat ikäviä. Samasta syystä muiden pakottaminen ja muiden elämän ohjaaminen tuntuu tärkeältä, koska heiltä puuttuu oma elämä ja kyvyt sen hallitsemiseen. Ei ole mitää "minää", on vain minän jatkeita, joita liikuttelemalla omassa elämässä tapahtuu jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun mummut ovat kuin oma äitini. Äitini käytös on aina ollut aika määräilevää ja jo silloin, kun odotin esikoistani, hän uhkailemalla sai minut tekemään tiettyjä asioita. Sama jatkui, kun lapsi syntyi. Hän ei kuitenkaan itse vauvasta näyttänyt niin olevan kiinnostunut (halailu yms. ei kiinnostanut), mutta meidän elämän suurimpien asioiden kohdalla hän halusi määrätä. Asiat vaan pahenivat, kun sairastuin vakavasti.
Nyt lapseni ovat jo molemmat n.10v ja ovat itsekin huomanneet mummon käytöksen. Jos lapset sanovat jotain mummolle hänen käytöksestään, hän kuvittelee, että minä olen pakottanut lapset sanomaan niin, eikä hän todellakaan näe, että olisi itse oikeasti tehnyt mitään väärää. Hän on vuosien varrella muuttunut niin, että pahimmat huutomatsit ovat jo takana, mutta käytös on silti marttyyriutta, piilovittuilua ja vähättelyä. Niin kuin aikaisemmin tässä ketjussa on sanottu, että jos joku näkisi yksittäisen tilanteen ja minun reaktion, niin ajattelisi, että minä vaan olen yliherkkä, mutta kun niitä tilanteita on ollut miljoonia.
Olen yrittänyt jutella hänen kanssaan monia kertoja mutta viimeisimmän keskustelun aikana tajusin, että tämä on täysin turhaa, koska hän ei näytä tuntevan itseään tai minua ollenkaan. Hänen mielestään hän on suloinen mummeli, joka vaan aina yrittää auttaa kiittämätöntä tytärtään. Minun mielestäni hän on tunnekylmä, hallitseva kiusaaja. Se on pahinta, kun en vaan ymmärrä häntä, hän toisaalta on myös oikeasti auttanut minua, mutta sitten muuten hän osaa olla hirviö.
Minä kirjoitin tuonne aikaisemmin että omalla rajattomalla vanhemmalla ei ole stressinsieto kykyä ollenkaan. Tästä kommentista muistan myös sen että hän ei tiedosta itseään ollenkaan. Pitää minua jonain toisena kuin olen ja varmaan näkee itsensäkin jonain muuna. Pähkinänkuoressa olen kokenut että hän on pikkulapsi aikuisen kaavussa. Kerta toisensa jälkeen se sokeus omaa toimintaa ja itseä kohtaa ihmetyttää. Minkälaisessa todellisuudessa tai tietoisuuden tilassa nämä ihmiset elävät? Minunkin äitini osaa olla auttavainen myös ja vaikuttaa hetkittäin hyväntahtoiselta, mikä tekee rajanvedosta hankalaa.
Hyvä huomio tuo, että stressinsietokyky puuttuu. Jos on täysin riippuvainen muista ihmisistä, on silloin aivan tuuliajolla. Ei ole mitään todellista itseä, jonka turviin mennä, kun tuntuu siltä, että muut ihmiset ja tapahtumat ovat ikäviä. Samasta syystä muiden pakottaminen ja muiden elämän ohjaaminen tuntuu tärkeältä, koska heiltä puuttuu oma elämä ja kyvyt sen hallitsemiseen. Ei ole mitää "minää", on vain minän jatkeita, joita liikuttelemalla omassa elämässä tapahtuu jotain.
Oletko lukenut tällaisesta jostain enemmänkin? Olisi kiva saada kirjallisuus ja/tai linkkivinkkejä. Olen siis eri jota lainasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Siis ihan oikeastikko et nää mitään eroa siinä, että vieras/perheen ulkopuolinen tekee päätöksiä toisen lapsesta vs. lapsen vanhempi tekee päätöksiä koskien lasta?
Näen kyllä, mutta tietääkseni lusikallinen jäätelöä ei aiheuta minkäänlaista oikeaa vaaratilannetta lapselle, joten YHDEN kerran varmaan voisi kuka tahansa katsoa läpi sormien. Eri asia jos mummo ei ota opiksi.
Huoh. Toiset meistä haluavat kasvattaa lapsistamme tasapainoisia ihmisiä, joille ruoka on ruokaa. Nautinnollista, hyvää, terveellistä, mutta ei mikään palkinto tai herkut mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Meidän koko perhe myös syö vain ruoka-aikoina kuten sivistyneet ihmiset.
Meillä kyllä lapset saavat pieniä määriä sokeria, jos sitä sattuu jälkiruoassa olemaan. Hyvin pieniä määriä. Mutta koskaan, missään olosuhteissa meillä ei ole mitään tuollaista "mamma antaa nannaa" juttuja. Pelkästään se, että jostain ruoasta käytetään ilmaisuja kuten "nanna" tai "lällä", kertoo että asenne syömiseen on aivan väärä.
Ihmisen suu ei isommin edes kaipaa keinotekoista makeaa jos siihen ei sitä totuteta. Jokainen, joka antaa lapselle sokeria tekee sille hirveän karhunpalveluksen.
En ymmärrä näitä mummoja ja pappoja joita sen ah niin rakkaan lapsenlapsen terveys ei kiinnosta pätkääkään. Syötetään sokeria vanhempien selän takana että oikein saadaan verensokerit heittelehtimään ja kiukku päälle ja lusikkaa käytetään omassa saastaisessa suussa.
Niin joo, ja meillä tässä ei kyse ole "äidin säännöistä" vaan meillä isä on se joka erityisesti ei hyväksy makeisten syömistä. Hänen mielestään makeanhimo on merkki siitä ettei ole syöty oikeaa ruokaa tarpeeksi, niin kuin tietysti onkin. Ja pappa (minun isäni) on se pahin makean tuputtaja. Se on yrittänyt syöttää meidän koirallekin suklaata.
Lapsen suhde ruokaan lohduttajana voi syntyä, vaikkei häntä olisi koskaan hellitty makealla. Onhan ruoka ja syöminen joka tapauksessa asia, joka on esillä juhlinnassa. Se on erilaista, parempaa tai sitä on enemmän erityistilaisuuksissa. Kukaan ei pysty välttymään siltä, että ruoka on joskus myös palkinto. Ikävää, jos näin ei voisi olla. Ehdottomuus ja jyrkkä puhetapa/asenne (verensokerin heittelyt, saastainen suu) ovat myös asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota omassa ajattelussa.
Mikähän tunne-elämän häikkä on tällaisilla ihmisillä, joiden täytyy rynnätä tänne joko kieltämään koko asia tai vähintään määräämään, mitä sanoja saa käyttää? Rajattomuutta? Sairaalloinen kontrollintarve?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Siis ihan oikeastikko et nää mitään eroa siinä, että vieras/perheen ulkopuolinen tekee päätöksiä toisen lapsesta vs. lapsen vanhempi tekee päätöksiä koskien lasta?
Näen kyllä, mutta tietääkseni lusikallinen jäätelöä ei aiheuta minkäänlaista oikeaa vaaratilannetta lapselle, joten YHDEN kerran varmaan voisi kuka tahansa katsoa läpi sormien. Eri asia jos mummo ei ota opiksi.
Huoh. Toiset meistä haluavat kasvattaa lapsistamme tasapainoisia ihmisiä, joille ruoka on ruokaa. Nautinnollista, hyvää, terveellistä, mutta ei mikään palkinto tai herkut mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Meidän koko perhe myös syö vain ruoka-aikoina kuten sivistyneet ihmiset.
Meillä kyllä lapset saavat pieniä määriä sokeria, jos sitä sattuu jälkiruoassa olemaan. Hyvin pieniä määriä. Mutta koskaan, missään olosuhteissa meillä ei ole mitään tuollaista "mamma antaa nannaa" juttuja. Pelkästään se, että jostain ruoasta käytetään ilmaisuja kuten "nanna" tai "lällä", kertoo että asenne syömiseen on aivan väärä.
Ihmisen suu ei isommin edes kaipaa keinotekoista makeaa jos siihen ei sitä totuteta. Jokainen, joka antaa lapselle sokeria tekee sille hirveän karhunpalveluksen.
En ymmärrä näitä mummoja ja pappoja joita sen ah niin rakkaan lapsenlapsen terveys ei kiinnosta pätkääkään. Syötetään sokeria vanhempien selän takana että oikein saadaan verensokerit heittelehtimään ja kiukku päälle ja lusikkaa käytetään omassa saastaisessa suussa.
Niin joo, ja meillä tässä ei kyse ole "äidin säännöistä" vaan meillä isä on se joka erityisesti ei hyväksy makeisten syömistä. Hänen mielestään makeanhimo on merkki siitä ettei ole syöty oikeaa ruokaa tarpeeksi, niin kuin tietysti onkin. Ja pappa (minun isäni) on se pahin makean tuputtaja. Se on yrittänyt syöttää meidän koirallekin suklaata.
Lapsen suhde ruokaan lohduttajana voi syntyä, vaikkei häntä olisi koskaan hellitty makealla. Onhan ruoka ja syöminen joka tapauksessa asia, joka on esillä juhlinnassa. Se on erilaista, parempaa tai sitä on enemmän erityistilaisuuksissa. Kukaan ei pysty välttymään siltä, että ruoka on joskus myös palkinto. Ikävää, jos näin ei voisi olla. Ehdottomuus ja jyrkkä puhetapa/asenne (verensokerin heittelyt, saastainen suu) ovat myös asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota omassa ajattelussa.
Kas näin yritetään valkopestä sitä tosiasiaa että suubakteerit (karies, herpes, streptokokit, eritoten perheen ulkopuolelta jolloin bakteerikanta ei ole tuttu) ja ylimääräinen sokeri vauvalle ON terveysriski.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkittu juttu että mummoillakin hyrähtää hoivahormonit lastenlasten myötä. Se on ollut ihan tärkeäkin juttu ammoisina aikoina lapsen hyvnvointia ajatellen, kun äiti ei itse ehtinyt kaikkeen. Ongelma tulee usein siitä että se hoivaamisen suodaan nykyisin enemmin äidinäidille, ei niinkään isänäidille, joka on lapsen äidille enemmän vieras ihminen kuin sukulainen.
Nimenomaan näin. Aina on mies äidissä kiinni, anoppi pahana ja vaikea, tulee liian usein kylään ja ja ja
Ei haittaa, vaikka oma äiti asuisi nurkissa, on aina tietäväinen, eikä siinä ole ongelmaa, ettei kolmikymppinen nainen osaa tehdä omia päätöksiä ilman äidin neuvoja jne.
On näitä nähty. Ennen kuin joku ehtii huutelemaan anoppia, niin en ole. Raavituttaa lähinnä katsoa ja kuunnella kuinka sokeita jotkut naiset ovat omalle toiminalleen ja katkeamattomalle napanuoralleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono kommunikointi on perimmäinen syy. Veljeni vaimo käyttäytyi iloisesti ja normaalisti lapsiensa mummua eli minun äitiä kohtaan mutta kuin salama kirkkaalta taivalta välit poikki. Oli pitkän aikaa hautonut vihaansa sisällään. Viimenen pisara oli, kun mummu antoi 1,5 v. tytön maistaa noin max. ruokalusikallisen jäätelöä. Tyttö ei ollut saanut mitään, yhtään mitään sokeria koskaan. (Jopa 1v kakku sokeriton) tarkkaa siis eikä ollut terveyssyy olla antamatta. Mummu halusi että edes joskus...! Veljen vaimo ei tehnyt riittävän selväksi asiaa meidän mielestå.
Äitini otti asian esille kun ilmeni että veljen vaimo oli pitänyt pahana. Rakentavasti, kauniisti oli puhunut. Toinen osapuoli sattui olemaa "vastaanotto kiinni", valitti vanhoja asioita mitä ei oltu edes puhuttu ennemmin ja arvosteli oikein vaahto suussa. Selitystä sokerin ylivarovaisuuten ei tullut vaan eipä se ollut meille yllätys. Ennemmin kyse mielestäni on periaatteesta "et anna kun MINÄ kiellän".
Pyysikö äitisi anteeksi?
Siihen pisteeseen ei päässyt kun miniänsä laittoi lunta tupaan oikein kunnolla. Pahoitti äitimme mielen tarkoituksellisesti. Anteeksi olisi pyytänyt jos miniä olisi sanonut edes jonkun syyn 100% kiellolle. Täälläkin yhdessä kuorossa nostetaan lapsen äidin joka sana jalustalle, mitä olisi maksanut kertoa se syy ja laittaa riita poikki. Aina se maailman viisain kaiken päättävä yliolento äiti ei ole se paras sanoja. Vähän väliä tapahtuu lasten kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä myös Suomessa. Mutta täällä äiti on periaatteesta aina oikeassa?
Eli siis äitisi rikkoo tarkoituksellisesti sääntöä, joka koskee toisen ihmisen lasta, ja sitten kun miniä yllättäen pahoittaa mielensä, niin hän "myy" anteeksipyyntöään miniän antamaa selitystä vastaan. Ja kun sitä selitystä ei tullut, sinä vaahtoat täällä lasten kaltoinkohtelusta. Äidin ei tarvitse antaa perheen ulkopuolisille ihmisille. Ihan itse se äitisi on tämän valinnan tehnyt, kärsikööt nyt tekojensa seuraukset. Ei kannata vinkua kun p*ska on jo housussa.
Voe ristus mitä settiä taas.
Voe ristus, kannattaako välit katkoa yhden jäätelölusikallisen vuoksi? Kerrotaanko lapselle aikuisena, että ei me aikuiset ihmiset voitu sopia tätä asiaa jäätelölusikallisesta niin sulla ei nyt ole isovanhempia?? Nyt vähän suhteellisuudentajua tarvittais tähän ketjuun...
Tuon mummon ja tuon tädin ns menettäminen on vain positiivinen juttu.
Ihan sairaaksi mennyt koko keskustelu. Kai mieskin heivataan helvettiin, jos se erehtyy vastoin lupaa antamaan kerran sokeria lapselle vai koskeeko tämä vain psykomummoja.
Siis ihan oikeastikko et nää mitään eroa siinä, että vieras/perheen ulkopuolinen tekee päätöksiä toisen lapsesta vs. lapsen vanhempi tekee päätöksiä koskien lasta?
Näen kyllä, mutta tietääkseni lusikallinen jäätelöä ei aiheuta minkäänlaista oikeaa vaaratilannetta lapselle, joten YHDEN kerran varmaan voisi kuka tahansa katsoa läpi sormien. Eri asia jos mummo ei ota opiksi.
Huoh. Toiset meistä haluavat kasvattaa lapsistamme tasapainoisia ihmisiä, joille ruoka on ruokaa. Nautinnollista, hyvää, terveellistä, mutta ei mikään palkinto tai herkut mikään tavoittelemisen arvoinen asia. Meidän koko perhe myös syö vain ruoka-aikoina kuten sivistyneet ihmiset.
Meillä kyllä lapset saavat pieniä määriä sokeria, jos sitä sattuu jälkiruoassa olemaan. Hyvin pieniä määriä. Mutta koskaan, missään olosuhteissa meillä ei ole mitään tuollaista "mamma antaa nannaa" juttuja. Pelkästään se, että jostain ruoasta käytetään ilmaisuja kuten "nanna" tai "lällä", kertoo että asenne syömiseen on aivan väärä.
Ihmisen suu ei isommin edes kaipaa keinotekoista makeaa jos siihen ei sitä totuteta. Jokainen, joka antaa lapselle sokeria tekee sille hirveän karhunpalveluksen.
En ymmärrä näitä mummoja ja pappoja joita sen ah niin rakkaan lapsenlapsen terveys ei kiinnosta pätkääkään. Syötetään sokeria vanhempien selän takana että oikein saadaan verensokerit heittelehtimään ja kiukku päälle ja lusikkaa käytetään omassa saastaisessa suussa.
Niin joo, ja meillä tässä ei kyse ole "äidin säännöistä" vaan meillä isä on se joka erityisesti ei hyväksy makeisten syömistä. Hänen mielestään makeanhimo on merkki siitä ettei ole syöty oikeaa ruokaa tarpeeksi, niin kuin tietysti onkin. Ja pappa (minun isäni) on se pahin makean tuputtaja. Se on yrittänyt syöttää meidän koirallekin suklaata.
Lapsen suhde ruokaan lohduttajana voi syntyä, vaikkei häntä olisi koskaan hellitty makealla. Onhan ruoka ja syöminen joka tapauksessa asia, joka on esillä juhlinnassa. Se on erilaista, parempaa tai sitä on enemmän erityistilaisuuksissa. Kukaan ei pysty välttymään siltä, että ruoka on joskus myös palkinto. Ikävää, jos näin ei voisi olla. Ehdottomuus ja jyrkkä puhetapa/asenne (verensokerin heittelyt, saastainen suu) ovat myös asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota omassa ajattelussa.
Kas näin yritetään valkopestä sitä tosiasiaa että suubakteerit (karies, herpes, streptokokit, eritoten perheen ulkopuolelta jolloin bakteerikanta ei ole tuttu) ja ylimääräinen sokeri vauvalle ON terveysriski.
Äitini oli tosi kylmä ja arvaamaton (jo) kun olin lapsi. Sain käytännössä kaiken hellyyden mummoltani, jolle äitini aika hyvin ulkoisti hoitoni n. 1-vuotiaasta lähtien. Mummo oli silloin työelämässä, nelikymppinen sinkku ja silti hoiti minua kaikki viikonloput. Harmi vaan, kun ryyppäsi samalla, ja meno yltyi vuosien varrella kun mummo jäi työttömäksi.
Äitini haukkui minulle arkisin kotona mummoa, ja kertoi miten kamala äiti mummo oli hänelle ollut. Mummo taas oli ainoa, jolta sain lohtua, tosin lähinnä ruoan muodossa, ja hänen luonaan pääsin aina kylpyyn ja hän selvitti takkuiset hiukseni. Ei koskaan korottanut ääntään tms. Harmi vaan, että oli humalassa, ja pienenä lapsena koin känniläisten touhut tosi pelottavina...
Äitini oli todella katkera mun ja mummon hyvistä väleistä, ja rankaisi mua siitä monella tavoin. Itse mummoksi tultuaan oletti varmaan pääsevänsä mun yli tärkeään mummon rooliin.
Aloitti sen jo synnytyssairaalassa, jonne ilmestyi pätemään, vaikka olin ilmoittanut, ettemme jaksaisi vierailua sinä päivänä. Oli siis käynyt jo aikaisemminkin, pari tuntia lapsen syntymän jälkeen. Vierailuaika meni jo ohi, ja äitini vaan pysyi. Selitti omia synnytyskokemuksiaan kätilölle, joka myös vihjaisi vierailuajan päättyneen, mutta äiti ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa. Imetys tuotti mulle vaikeuksia, vauva oli tosi pieni, ja nännit rikki, äitini vaan mulkoili, kun yritin itku silmissä imettää, ja näytti todella halveksivalta. Sen jälkeen lähtikin vastusteluistani huolimatta metsästämään rintakumeja eri kaupoista ja toi niitä jalastin korviketta meille, kun pääsimme kotiin. Imetys kyllä lähti rullaamaan alkuvaikeuksien jälkeen ja sekös äitiäni harmitti. Itse hän ei koskaan ollut halunnut imettää, ja olisi halunnut antaa mieluummin "kunnon maitoa" ettei vauvan tarvitse parkua nälkäänsä...
Siitä alkoi mun vähättely äitinä, ja ilmenee nykyään mm. näillä oman suun kautta lusikoimisina, ja yllättävillä kyläilyillä aivan kummallisina kellonaikoina. Pyrkii myös meille, jos tietää mieheni olevan reissussa, ja yritämmekin pitää kaikki miehen menot salassa. Haluaisi myös päästä lasten päivähoitopaikkaan "vähän keskustelemaan niiden tyhmien akkojen" kanssa, joilla tarkoittaa lastemme ihania hoitajia...
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitatko, että se olisi jotenkin virhe suojella lasta ja lopulta jokainen äiti ymmärtää, että oma-aika ja hoitoapu on tärkeämpää kuin lapsen tarpeet ja turvallisuus?