Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut mielenterveyspotilasminiän takia hoitamaan lapsenlapsia kun miniä on huolimaton ja laiska ja sotkuinen. Ei ota lääkkeitään ja viilettää.
Missäs se sinun poikasi on?
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut mielenterveyspotilasminiän takia hoitamaan lapsenlapsia kun miniä on huolimaton ja laiska ja sotkuinen. Ei ota lääkkeitään ja viilettää.
Toivottavasti miniä saa asiat kuntoon, ja muutakin apua ongelmiinsa kuin lääkkeet. Hienoa, että autat lasten kanssa, mitta kyllä se hoitovastuu pitäisi ensisijaisesti olla vanhemmilla. Onko poikasi samanlainen kuin miniä, jos ei ymmärrä tuossa tilanteessa hoitaa lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on näköjään muuttunut rajattomien isovanhempien pohdiskelusta huolimattomien isovanhempien pohdiskeluksu. Kaksi ihan eri asiaa mielestäni.
Minusta tää ketju on pitkään ollut miniät vs anopit, kumpi on oikeassa. Huoh! Aina kun miniä kirjoittelee kokemuksistaan niin täällä joku on haukkumassa tätä. Sitten tää trolli vielä joka on leikkinyt hullua miniää joka vaatii rahaa anopilta ja anoppisertifikaattia jotta anoppi saisi pitää vauvaa sylissä 5 minuuttia..ei mikään ihme että Suomessa nää suhteet on vähän kireät kun "keskustellaan" tällä tavalla. Näin sitä kuunnellaan miniöitä, haukutaan ja pilkataan koska se on liian epämukavaa oikeasti kuunnella ja yrittää sisäistää mitä toinen sanoo. En ihmettele yhtään että miniä välillä saattaa ylireagoida kun ei sitä tukea saa mistään.
Tuo viimeinen lause. Saa nieleskellä kyyneliä. Tuo on niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on näköjään muuttunut rajattomien isovanhempien pohdiskelusta huolimattomien isovanhempien pohdiskeluksu. Kaksi ihan eri asiaa mielestäni.
Minusta tää ketju on pitkään ollut miniät vs anopit, kumpi on oikeassa. Huoh! Aina kun miniä kirjoittelee kokemuksistaan niin täällä joku on haukkumassa tätä. Sitten tää trolli vielä joka on leikkinyt hullua miniää joka vaatii rahaa anopilta ja anoppisertifikaattia jotta anoppi saisi pitää vauvaa sylissä 5 minuuttia..ei mikään ihme että Suomessa nää suhteet on vähän kireät kun "keskustellaan" tällä tavalla. Näin sitä kuunnellaan miniöitä, haukutaan ja pilkataan koska se on liian epämukavaa oikeasti kuunnella ja yrittää sisäistää mitä toinen sanoo. En ihmettele yhtään että miniä välillä saattaa ylireagoida kun ei sitä tukea saa mistään.
👆🏻Tämä.
Juuri tämän takia tämä ketju on niin tärkeä. Vertaistukea tarvitaan, kun tämä aihe on vähän tabu. Eikä tätä tuskaa voi ymmärtää kuin joku, jolla on omakohtaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut mielenterveyspotilasminiän takia hoitamaan lapsenlapsia kun miniä on huolimaton ja laiska ja sotkuinen. Ei ota lääkkeitään ja viilettää.
Miniä mt-ongelmainen ja selkeästi huonolla tolalla, kun ei ota edes lääkkeitään. Anoppi haukkuu sotkuiseksi ja laiskaksi. Priceless.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tätä rasittavaa ketjua täytyy jatkuvasti pitää pinnalla??? Tuo otsikko itsessään on niin rasittava että vtuttaa. 😑
Kiitos kun nostit, oli monta uutta viestiä jäänyt lukematta.
Nostetaan uudestaan 🥳
sain eilen viestin anopilta. Lapset pitäisi viedä anopin mökille, että mä ja mies saadaan vietettyä kunnon juhannus.
Lapset on nähneet anopin viimeksi kuukausia sitten, eivätkä muutenkaan ole kovin usein tekemisissä. Vieraan ihmisen luo siis pitäisi viedä lapset. Mökki on likainen ja piha täynnä koiran jätöksiä. Mökki on järven rannalla, ja anoppia ei yhtään huoleta jättää lapsia keskenään rantaan.
Kunhan mies tulee kotiin, saa vastata äidilleen, ettei lapset ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
sain eilen viestin anopilta. Lapset pitäisi viedä anopin mökille, että mä ja mies saadaan vietettyä kunnon juhannus.
Ai, teilläkin mummo tietää paremmin mitä te haluatte. Meillä vauva ei olisi saanut lähteä isovanhempansa hautajaisiin, koska mummo:" Kyllä minä sen hoidan, niin saatte juhlia rauhassa". Olin niin tyrmistynyt, että en tajunnut edes kysyä, että miten hän ajatteli pärjätä 2 kuukauden ikäisen rintaruokinnassa olevan vauvan kanssa viikonlopun. Siitä eteenpäin onkin sitten ollut puheita siitä miten kaikkiin kuusiin pikkujouluihin mihin kutsu tulee pitää mennä, hän hoitaa lapsen. Sitten suututaan kun ilmoitetaan, että käymme vain yksissä pikkujouluissa, koska olemme mieluummin lapsen kanssa. En tiedä, että ovatko he kokeneet perheen kanssa vietetyn ajan niin huonona, että ei muutkaan voi nauttia esim. Juhannuksesta perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sain eilen viestin anopilta. Lapset pitäisi viedä anopin mökille, että mä ja mies saadaan vietettyä kunnon juhannus.
Ai, teilläkin mummo tietää paremmin mitä te haluatte. Meillä vauva ei olisi saanut lähteä isovanhempansa hautajaisiin, koska mummo:" Kyllä minä sen hoidan, niin saatte juhlia rauhassa". Olin niin tyrmistynyt, että en tajunnut edes kysyä, että miten hän ajatteli pärjätä 2 kuukauden ikäisen rintaruokinnassa olevan vauvan kanssa viikonlopun. Siitä eteenpäin onkin sitten ollut puheita siitä miten kaikkiin kuusiin pikkujouluihin mihin kutsu tulee pitää mennä, hän hoitaa lapsen. Sitten suututaan kun ilmoitetaan, että käymme vain yksissä pikkujouluissa, koska olemme mieluummin lapsen kanssa. En tiedä, että ovatko he kokeneet perheen kanssa vietetyn ajan niin huonona, että ei muutkaan voi nauttia esim. Juhannuksesta perheen.
Kyllähän hautajaiset on aina sellainen tilaisuus, että niitä pitää saada juhlia ihan rauhassa. Tsiisus mikä tilannetaju!
Mutta joo. Kyllä anoppi tietää mun ja mieheni juhlimis- ja muut menotarpeet paremmin kuin me itse. Ollaan molemmat hankittu lapset yli 30-vuotiaina, joten eiköhän tässä ole ehditty jo juhlia muutamat juhannukset tullut vietettyä kavereiden kanssa. Mieluiten mä vietän juhannuksen kotona lasten kanssa, pyöräillään, käydään ehkä uimassa ja jätskillä sään salliessa.
Anoppi kierrättää kaiken. Myös Apet. Nyt hän luki sementoinnista. Anoppi sementoi kaiken. Pitdiliinoista tehdään sementtikulhoja. Mulla on niitä 7. Uusin on uittaa pehmoeläimet sementissä ja nuket joita ei käytetä
. Näistä tulee patsaita. Nyt pihassamme on kymmeniä ns patsaita leikkinalleista poroista koirista nukeista. Lapsemme pelkää patsaita.
Kiitos vaan kierrätysryhmälle😬
usein tuo kierrätys tuottaa jatkojätettä. kierrätys on itsetarkootus
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kierrättää kaiken. Myös Apet. Nyt hän luki sementoinnista. Anoppi sementoi kaiken. Pitdiliinoista tehdään sementtikulhoja. Mulla on niitä 7. Uusin on uittaa pehmoeläimet sementissä ja nuket joita ei käytetä
. Näistä tulee patsaita. Nyt pihassamme on kymmeniä ns patsaita leikkinalleista poroista koirista nukeista. Lapsemme pelkää patsaita.Kiitos vaan kierrätysryhmälle😬
Onneksi mun anoppi ei ole vielä innostunut tästä harrastuksesta! Paras olla vihjaamatta, muuten käy ostamassa säkin sementtiä ja tyhjää kirpparin pehmoleluista.
On tuokin villitys....
Mun anoppi taas kierrättää heinäseipöitä ja tuonut pihaamme luomuksiaan. Heinäseioöistä saa aitoja. Eristetyn nurkkauksrn. Amppelitelineen. Tikapuut kukille. Pergolan seinät.. Taideteoksia mihin yhdistetty lakanoita ja kattiloita ja mukeja. Tosi kauniita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Saako teiltä kykyä, minkä ikäisiä olette?
Kun teidän anoppinne ja tietenkin sitten myös omat vanhempanne kuuluvat kirjoitustenne mukaan niihin suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat syntyivät 40-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 50-luvun puolella, enkä kuulu enää suuriin ikäluokkiin. Ja minunkin lapsenlapseni ovat jo aikaihmisiä.
Eikös näiden suurten ikäluokkien lapset ole jo nekin lapsensa tehneet jo parikymmentä vuotta sitten?
Nykyiset mummot ja papat on monet vielä työelämässä, eli alle 65-vuotiaita ja ei todellakaan ole niihin suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Eikä sitä ole kaikki ns. virkeät eläkeläisetkään, ja vaikka olisivat, heidän lapsenlapsensa ei ole enää pikkulapsia. Suurin osa täällä olevista miniöistä kuitenkin puhuu vauvoistaan, joten heidän täyty olla alle nelikymppisiä. Jos olet 30-vuotias, olet syntynyt v. 1990. Ja anoppisi ilmeisesti joskus 50-luvulla, joten ei kannata enää rääpiä niistä suurista ikäluokista. Ne alkaa olla kaikki sitä ikäluokkaa, joka on lapsenlapsensa jo hoitaneet tai ei-hoitaneet jo iät ja ajat sitten.
Parikymmentä vuotta, ja olette itse niitä anoppeja tai anoppiehdokkaita, joiden käytöksestä takuuvarmasti löydetään sanomista ja haukkumista ihan riittämiin. Älkää kuvitelko olevanne mitään yli-ihmisiä. Teidän lapsenhoito-metodinne on heille vanhanaikaista ja naurettavaa ja teidän suustanne tulee sammakoita yhtä mittaa. Miniät rajoittavat teidän mahdollisuuksianne tavata lapsenlapsia aivan samoin, kuin te teette nyt. Tässä suhteessa maailma ei muutu.
Mun anoppi on 73, lapseni 5 ja 7. Anoppini sekä hänen poikansa ovat hankkineet lapsensa vähän kypsemmällä iällä.
En ole yli-ihminen, mutta sen verran minulla on käytöstapoja, etten mene kenenkään kotiin väkisin ja ala siellä haukkua poikaani ja miniääni, en vie heille väkisin tavaraa jota he eivät haluaa enkä hauku heitä jokaiselle vastaantulijalle.
No ei, et varmaan tee niin. Mutta jotain muuta sä teet ihan varmaan. Sellaista mistä sua miniät arvostelee ja keskenään teitä (tulevia) anoppeja haukkuu.
Eikä munkaan nyt jo edesmennyt äitini mitään tollasta tehnyt, mutta miniältä (nyt ex-sellaiselta) tuli kyllä viestiä milloin mistäkin, jopa siitä, kun olivat markkinoilla vauvan kanssa ja äitini työnsi rattaita. Miniä sanoi äidille, että käy katsomassa tuota jotain, ja häipyi tungokseen. Äiti odotteli sitten lapsen kanssa siinä vaikka kuinka kauan, ja viimein miniä tulee jostain ihan muusta suunnasta helkkarin vihaisena, että ei löytänyt teitä, missä te oikein olette olleet ja vielä lapsi mukana! Huuti mullekin puhelimessa siitä vielä jälkeenpäin, että kun ei voi ihmiseen luottaa. Älytöntä meininkiä.
Tämä ei ole nyt sulle, mutta siis muistakaa kuitenkin te pikkulasten äidit ja isät, että jos ja kun lasta jatkuvasti tuodaan mummoille hoitoon, että päästään itse sinne bilettämään, niin pitäkää sitten sen hoitamisen suhteen myös ne mölyt mahassanne. Kun itse ehdotatte tai paremminkin vaaditte, että lapsi tulee nyt sinne viikonlopuksi, niin tulkoon vaan mutta mummojen ehdoilla. Toivottavasti tämän ottaa onkeensa ne vanhemmat, joitten mielestä mummojen on hoidettava siksi, että heillä vanhemmilla on jotenkin oikeus saada lapsistaan vapaata ja mummoilla näinollen velvollisuus se vapaa heille järjestää.
Ja anopit kannattaa tosiaan unohtaakin lapsenhoitajina, älkää edes antako mahdollisuutta. Silloin säästyy monilta harmeilta. Ainakin anoppi.
Hyvä pointti - jos miniä on itse singahtanut jonnekin torivilinään ja sitten eksyy tungoksessa mutta ei kanna vastuuta omasta möhläyksestään vaan haukkuu anopin niin onhan miniä väärässä ja on vielä huonot käytöstavat omaava ihminen. Kyllä ihmisellä pitää olla järkeä katsoa omaa toimintaansa ja miettiä milloin meni oikein, millloin väärin.
Tämä on vähimmäisvaatimus, että ihmiset tulevat keskenään toimeen. Kuuluu niin miniän kuin anopinkin velvollisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pariin kertaan kirjoittanut meidän vauvan isovanhemmasta tänne. Taas on tapahtunut jotain sellaista vähäistä mutta outoa, joka kertoo niin paljon koko dynamiikasta. Vauvamme on alkanut opetella puhumaan. Hän jokeltelee tavuja tyyliin nannannaa, tattattaa, tapailee mm. äitiä.
Tämä erikoinen isovanhempi oli aikaisemmin toivonut, että häntä kutsutaan nimellä "Elisabeth-isoäiti". Mummut ja mummit olivat hänestä rahvaanomaisia. Nyt kuitenkin, kun hän on tajunnut että todennäköisesti vauva oppii sanomaan "mummu" ennen kuin "isoäiti", hän vaihtoi kutsumanimensä. Se on nyt "maama Leelee (=jollain logiikalla lyhenne Elisabethista?)". Skype-puhelut hänen ja vauvan välillä ovat nyt sitä, että rouva hokee mairealla äänellä videolla "maamaa... maama... maama leelee..." On kyllä ihan hitusen erikoista. Mutta uskon, että jos vauva jonain päivänä sanoo tahallaan tai vahingossa "maama" niin se tulee olemaan taivaan merkki siitä, että hänhän se on vauvalle kaikkein tärkein.
Hyi nyt helv3tti.
Ensin oltiin niin erityisiä, niin erityisiä "Elisabeth-isoäiti". Aivan erityinen, kukaan muu ei varmasti ole samanniminen. Ja sehän on tärkeää.
Ja sitten kun meni tajuntaan, että ei tuollaista nimeä pikkuinen opi ensimmäisenä sanomaan, niin pitäähän se toki muuttaa.
Joten "Elisabeth-isoäiti" onkin nyt "Maama Leelee".
No, kukaan muu ei varmaankaan edelleenkään ole samanniminen, kuka täysjärkinen nyt haluaisi olla "Maama Leelee".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pariin kertaan kirjoittanut meidän vauvan isovanhemmasta tänne. Taas on tapahtunut jotain sellaista vähäistä mutta outoa, joka kertoo niin paljon koko dynamiikasta. Vauvamme on alkanut opetella puhumaan. Hän jokeltelee tavuja tyyliin nannannaa, tattattaa, tapailee mm. äitiä.
Tämä erikoinen isovanhempi oli aikaisemmin toivonut, että häntä kutsutaan nimellä "Elisabeth-isoäiti". Mummut ja mummit olivat hänestä rahvaanomaisia. Nyt kuitenkin, kun hän on tajunnut että todennäköisesti vauva oppii sanomaan "mummu" ennen kuin "isoäiti", hän vaihtoi kutsumanimensä. Se on nyt "maama Leelee (=jollain logiikalla lyhenne Elisabethista?)". Skype-puhelut hänen ja vauvan välillä ovat nyt sitä, että rouva hokee mairealla äänellä videolla "maamaa... maama... maama leelee..." On kyllä ihan hitusen erikoista. Mutta uskon, että jos vauva jonain päivänä sanoo tahallaan tai vahingossa "maama" niin se tulee olemaan taivaan merkki siitä, että hänhän se on vauvalle kaikkein tärkein.
Hyi nyt helv3tti.
Ensin oltiin niin erityisiä, niin erityisiä "Elisabeth-isoäiti". Aivan erityinen, kukaan muu ei varmasti ole samanniminen. Ja sehän on tärkeää.
Ja sitten kun meni tajuntaan, että ei tuollaista nimeä pikkuinen opi ensimmäisenä sanomaan, niin pitäähän se toki muuttaa.
Joten "Elisabeth-isoäiti" onkin nyt "Maama Leelee".
No, kukaan muu ei varmaankaan edelleenkään ole samanniminen, kuka täysjärkinen nyt haluaisi olla "Maama Leelee".
Maama Leelee kävis, jos se on lapsen oma väännös vaikeasta nimestä. Typerää, jos alkaa tuollaisia alkaa keksiä itse itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pariin kertaan kirjoittanut meidän vauvan isovanhemmasta tänne. Taas on tapahtunut jotain sellaista vähäistä mutta outoa, joka kertoo niin paljon koko dynamiikasta. Vauvamme on alkanut opetella puhumaan. Hän jokeltelee tavuja tyyliin nannannaa, tattattaa, tapailee mm. äitiä.
Tämä erikoinen isovanhempi oli aikaisemmin toivonut, että häntä kutsutaan nimellä "Elisabeth-isoäiti". Mummut ja mummit olivat hänestä rahvaanomaisia. Nyt kuitenkin, kun hän on tajunnut että todennäköisesti vauva oppii sanomaan "mummu" ennen kuin "isoäiti", hän vaihtoi kutsumanimensä. Se on nyt "maama Leelee (=jollain logiikalla lyhenne Elisabethista?)". Skype-puhelut hänen ja vauvan välillä ovat nyt sitä, että rouva hokee mairealla äänellä videolla "maamaa... maama... maama leelee..." On kyllä ihan hitusen erikoista. Mutta uskon, että jos vauva jonain päivänä sanoo tahallaan tai vahingossa "maama" niin se tulee olemaan taivaan merkki siitä, että hänhän se on vauvalle kaikkein tärkein.
Hyi nyt helv3tti.
Ensin oltiin niin erityisiä, niin erityisiä "Elisabeth-isoäiti". Aivan erityinen, kukaan muu ei varmasti ole samanniminen. Ja sehän on tärkeää.
Ja sitten kun meni tajuntaan, että ei tuollaista nimeä pikkuinen opi ensimmäisenä sanomaan, niin pitäähän se toki muuttaa.
Joten "Elisabeth-isoäiti" onkin nyt "Maama Leelee".
No, kukaan muu ei varmaankaan edelleenkään ole samanniminen, kuka täysjärkinen nyt haluaisi olla "Maama Leelee".
Maama Leelee kävis, jos se on lapsen oma väännös vaikeasta nimestä. Typerää, jos alkaa tuollaisia alkaa keksiä itse itselleen.
Mummo väitti että vauva sanoi tietyn sanan meidän lähettämässä videossa vaikka todellisuudessa vauva oli videossa täysin hiljaa. Nyt mummo hokee vauvalle "kidja, kidja,kidja" toistuvasti. Olis edes oikea sana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on näköjään muuttunut rajattomien isovanhempien pohdiskelusta huolimattomien isovanhempien pohdiskeluksu. Kaksi ihan eri asiaa mielestäni.
Välinpitämättömyys annetuista ohjeista on juurikin rajattomuutta. Meillä mummo, minun äitini, mm säännönmukaisesti laiminlöi annetut ohjeet lapsen lääkkeistä ja ruokavaliosta.
Nyt itkee kun ei saa olla koskaan yksin lastem kanssa. Miksiköhän.
Nää on näitä samoja, itsellä ei onneksi lasta (vielä), mutta tiedän jo millaista se tulisi olemaan koska lemmikkien/koirien kanssa käytös sitä enteili aina jo. Kohteella ei ole oikeastaan väliä (tavara/eläin/pieni lapsi) mutta kun sen ns. isoäidin pitää saada tehdä ihan miten itse huvittaa. Sai pari kertaa koirani hoitoon, annettu selkeästi ohjeet ruokinnasta ja ulkoilutuksesta. Alleviivattu, että ei saa päästää irti missään olosuhteissa koska koiralla saalistusvietti ja lähtee ja pahimmassa tapauksessa jää auton alle tms tms. Toistuvasti sitten rikkoi tätä ohjetta ja sain sen tietää jälkeen päin "hih sitten ihan vähän päästin sen pellolle ja karkasi mutta sain sen sitten kiinni" mikä aina kerrotaan niinkuin se olisi joku hauska kommellus - ei, vaan hän on saattanut vastuullaan olevan avuttomamman olennon vaaraan viis veisaamalla mistään säännöistä. Sitten itkee miksi ei saa koiraa tai muuta enää hoitoon. No jaa-a, mistäköhän johtuu? Jos tulee lapsi, niin en helvetissä anna hoitoon koska linja on ollut aina tämä.
Olen joutunut mielenterveyspotilasminiän takia hoitamaan lapsenlapsia kun miniä on huolimaton ja laiska ja sotkuinen. Ei ota lääkkeitään ja viilettää.