Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt jo edesmennyt anoppi olisi halunnut hoitaa meidän lastamme. Kun lapselle oli ehkä 8kk niin annoimme hänen vahtia vauvaa kun kävimme kaupassa. Kun tulimme kotiin niin vauvalla oli naarmu otsassa. Ihmettelimme sitä ja anoppi sanoi että lapsille nyt sattuu.
Kun lapsi oli vähän päälle kaksi vuotta niin olimme mökillä anopin kanssa. Mökillä on rantasauna jota lämmitimme. Tarkoituksena oli että menemme ensin lapsen kanssa ja sitten anoppi niin saamme lapsen nukkumaan. Lapsi kuitenkin nukkui ja kehoitimme anoppia menemään ensin mutta hän sanoi että menkää te niin saatte käydä rauhassa että hän vahtii lasta.
No menimme saunaan ja olimme hetkeksi löylyyn ehtineet kun alkoi kuulua lapsenparku ja kun menimme ulos niin siellä lapsemme tuli juuri rantasaunalle. Anoppi oli mennyt viemään jätteitä kompostiin talon taakse ja lapsi oli herännyt oven kolaukseen ja säikähtänyt kun heräsi yksin. Anoppi mökötti meille loppuillan kun moitimme häntä turhasta. Niinpä mitä jos lapsi olisikin kiinnostunut vedestä ja mennyt sinne? Tuon jälkeen emme antaneet anopin valvoa lastamme.No äkkiä sekin sitten tapahtui, että lapsi kerkesi kömpiä sängystä ylös ja ovesta ulos ja saunapolulle. Ja anoppi vei vain jätteitä kompostiin talon taakse, eiköhän se olisi kuullut sen lapsen parkumisen yhtä lailla jo ennen kuin lapsi olisi joutunut veteen?
Juu älkää antako lastanne anopille. Se on aina parempi niin, että kun niitä haavereita kuitenkin tapahtuu, niin syyllisiä on sitten ne vanhemmat itse, eikä anoppi.
Ja sitten murrosiässä kun teinit kiukuttelee ja tekee vaikka mitä typerää, niin on aina parempi, että syyllistetään vanhempia, eikä sitä anoppia. Jos se olisi sitä lasta hoitanut, niin siitähän sitä syytä sitten etsittäisiin.
Jossain mökillä tuskin on kovin pitkä matka itäsiiven nukkumapaikasta ulko-ovelle. Mun anoppi olisi tuossa tilanteessa siemaillut ihan kaikessa rauhassa olutta tai viiniä ja kot-kot-kotkottanut, että kyllä pikkupirkon keuhkot ainakin on kunnossa. Eihän se lapsenlapsi voi hukkua, kun yksikään hänenkään lapsista ole hukkunut, vaikka niidenkään perään ei ole kukaan mökillä katsonut.
Syyttäkää sitten itteänne, kun jätitte nukkuvan lapsen anopin huomaan, vaikka siihen ei voi luottaa.
Virheestä oppii, enää ei jätetä. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt jo edesmennyt anoppi olisi halunnut hoitaa meidän lastamme. Kun lapselle oli ehkä 8kk niin annoimme hänen vahtia vauvaa kun kävimme kaupassa. Kun tulimme kotiin niin vauvalla oli naarmu otsassa. Ihmettelimme sitä ja anoppi sanoi että lapsille nyt sattuu.
Kun lapsi oli vähän päälle kaksi vuotta niin olimme mökillä anopin kanssa. Mökillä on rantasauna jota lämmitimme. Tarkoituksena oli että menemme ensin lapsen kanssa ja sitten anoppi niin saamme lapsen nukkumaan. Lapsi kuitenkin nukkui ja kehoitimme anoppia menemään ensin mutta hän sanoi että menkää te niin saatte käydä rauhassa että hän vahtii lasta.
No menimme saunaan ja olimme hetkeksi löylyyn ehtineet kun alkoi kuulua lapsenparku ja kun menimme ulos niin siellä lapsemme tuli juuri rantasaunalle. Anoppi oli mennyt viemään jätteitä kompostiin talon taakse ja lapsi oli herännyt oven kolaukseen ja säikähtänyt kun heräsi yksin. Anoppi mökötti meille loppuillan kun moitimme häntä turhasta. Niinpä mitä jos lapsi olisikin kiinnostunut vedestä ja mennyt sinne? Tuon jälkeen emme antaneet anopin valvoa lastamme.No äkkiä sekin sitten tapahtui, että lapsi kerkesi kömpiä sängystä ylös ja ovesta ulos ja saunapolulle. Ja anoppi vei vain jätteitä kompostiin talon taakse, eiköhän se olisi kuullut sen lapsen parkumisen yhtä lailla jo ennen kuin lapsi olisi joutunut veteen?
Juu älkää antako lastanne anopille. Se on aina parempi niin, että kun niitä haavereita kuitenkin tapahtuu, niin syyllisiä on sitten ne vanhemmat itse, eikä anoppi.
Ja sitten murrosiässä kun teinit kiukuttelee ja tekee vaikka mitä typerää, niin on aina parempi, että syyllistetään vanhempia, eikä sitä anoppia. Jos se olisi sitä lasta hoitanut, niin siitähän sitä syytä sitten etsittäisiin.
Jossain mökillä tuskin on kovin pitkä matka itäsiiven nukkumapaikasta ulko-ovelle. Mun anoppi olisi tuossa tilanteessa siemaillut ihan kaikessa rauhassa olutta tai viiniä ja kot-kot-kotkottanut, että kyllä pikkupirkon keuhkot ainakin on kunnossa. Eihän se lapsenlapsi voi hukkua, kun yksikään hänenkään lapsista ole hukkunut, vaikka niidenkään perään ei ole kukaan mökillä katsonut.
Syyttäkää sitten itteänne, kun jätitte nukkuvan lapsen anopin huomaan, vaikka siihen ei voi luottaa.
Virheestä oppii, enää ei jätetä. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse.
Mun anoppi on ollut aina hankala, mutta kovasti on väittänyt ja väittää edelleen, että lapsenlapset ovat tärkeitä. Tuli aika puskista, että ensin anoppi hinkuu ja vinkuu ja tyrkyttää itseään hoitamaan, ja kun saa siihen tilaisuuden, niin se hoitaminen ei sitten kiinnostakaan. Paljon tärkeämpää juoruta puhelimessa eri huoneessa kuin se joka paikkaan kiipeävä 1-vuotias, tehdä käsitöitä tai tuijottaa töllöstä tanssii tollojen kanssa volyymit täysillä.
"muistakaa kuitenkin te pikkulasten äidit ja isät, että jos ja kun lasta jatkuvasti tuodaan mummoille hoitoon, että päästään itse sinne bilettämään, niin pitäkää sitten sen hoitamisen suhteen myös ne mölyt mahassanne."
Sepä just taas unohtui, että kun ei haluta bilettää, ei haluta antaa lasta hoitoon, ei haluta nähdä edes joka viikko. Yritetään vain selvitä jatkuvan painostuksen ja haukkumisen alla.
Vierailija kirjoitti:
"muistakaa kuitenkin te pikkulasten äidit ja isät, että jos ja kun lasta jatkuvasti tuodaan mummoille hoitoon, että päästään itse sinne bilettämään, niin pitäkää sitten sen hoitamisen suhteen myös ne mölyt mahassanne."
Sepä just taas unohtui, että kun ei haluta bilettää, ei haluta antaa lasta hoitoon, ei haluta nähdä edes joka viikko. Yritetään vain selvitä jatkuvan painostuksen ja haukkumisen alla.
Täällä on todella karmaisevia tarinoita hulluista mummuista ja vaareista. Yksikään täysjärkinen vanhempi ei jätä lastaan sellaisen hoitoon vaikka kuinka menojalkaa vipattaa.
Miksi monet olettavat, että huonoista väleistä huolimatta halutaan niitä isovanhempia hoitamaan? Sehän on pahin painajainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Saako teiltä kykyä, minkä ikäisiä olette?
Kun teidän anoppinne ja tietenkin sitten myös omat vanhempanne kuuluvat kirjoitustenne mukaan niihin suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat syntyivät 40-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 50-luvun puolella, enkä kuulu enää suuriin ikäluokkiin. Ja minunkin lapsenlapseni ovat jo aikaihmisiä.
Eikös näiden suurten ikäluokkien lapset ole jo nekin lapsensa tehneet jo parikymmentä vuotta sitten?
Nykyiset mummot ja papat on monet vielä työelämässä, eli alle 65-vuotiaita ja ei todellakaan ole niihin suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Eikä sitä ole kaikki ns. virkeät eläkeläisetkään, ja vaikka olisivat, heidän lapsenlapsensa ei ole enää pikkulapsia. Suurin osa täällä olevista miniöistä kuitenkin puhuu vauvoistaan, joten heidän täyty olla alle nelikymppisiä. Jos olet 30-vuotias, olet syntynyt v. 1990. Ja anoppisi ilmeisesti joskus 50-luvulla, joten ei kannata enää rääpiä niistä suurista ikäluokista. Ne alkaa olla kaikki sitä ikäluokkaa, joka on lapsenlapsensa jo hoitaneet tai ei-hoitaneet jo iät ja ajat sitten.
Parikymmentä vuotta, ja olette itse niitä anoppeja tai anoppiehdokkaita, joiden käytöksestä takuuvarmasti löydetään sanomista ja haukkumista ihan riittämiin. Älkää kuvitelko olevanne mitään yli-ihmisiä. Teidän lapsenhoito-metodinne on heille vanhanaikaista ja naurettavaa ja teidän suustanne tulee sammakoita yhtä mittaa. Miniät rajoittavat teidän mahdollisuuksianne tavata lapsenlapsia aivan samoin, kuin te teette nyt. Tässä suhteessa maailma ei muutu.
Mun anoppi on 73, lapseni 5 ja 7. Anoppini sekä hänen poikansa ovat hankkineet lapsensa vähän kypsemmällä iällä.
En ole yli-ihminen, mutta sen verran minulla on käytöstapoja, etten mene kenenkään kotiin väkisin ja ala siellä haukkua poikaani ja miniääni, en vie heille väkisin tavaraa jota he eivät haluaa enkä hauku heitä jokaiselle vastaantulijalle.
No ei, et varmaan tee niin. Mutta jotain muuta sä teet ihan varmaan. Sellaista mistä sua miniät arvostelee ja keskenään teitä (tulevia) anoppeja haukkuu.
Eikä munkaan nyt jo edesmennyt äitini mitään tollasta tehnyt, mutta miniältä (nyt ex-sellaiselta) tuli kyllä viestiä milloin mistäkin, jopa siitä, kun olivat markkinoilla vauvan kanssa ja äitini työnsi rattaita. Miniä sanoi äidille, että käy katsomassa tuota jotain, ja häipyi tungokseen. Äiti odotteli sitten lapsen kanssa siinä vaikka kuinka kauan, ja viimein miniä tulee jostain ihan muusta suunnasta helkkarin vihaisena, että ei löytänyt teitä, missä te oikein olette olleet ja vielä lapsi mukana! Huuti mullekin puhelimessa siitä vielä jälkeenpäin, että kun ei voi ihmiseen luottaa. Älytöntä meininkiä.
Tämä ei ole nyt sulle, mutta siis muistakaa kuitenkin te pikkulasten äidit ja isät, että jos ja kun lasta jatkuvasti tuodaan mummoille hoitoon, että päästään itse sinne bilettämään, niin pitäkää sitten sen hoitamisen suhteen myös ne mölyt mahassanne. Kun itse ehdotatte tai paremminkin vaaditte, että lapsi tulee nyt sinne viikonlopuksi, niin tulkoon vaan mutta mummojen ehdoilla. Toivottavasti tämän ottaa onkeensa ne vanhemmat, joitten mielestä mummojen on hoidettava siksi, että heillä vanhemmilla on jotenkin oikeus saada lapsistaan vapaata ja mummoilla näinollen velvollisuus se vapaa heille järjestää.
Ja anopit kannattaa tosiaan unohtaakin lapsenhoitajina, älkää edes antako mahdollisuutta. Silloin säästyy monilta harmeilta. Ainakin anoppi.
No tuo tori-juttu oli kyllä miniän moka.
Ja ei, ei sille anopille edelleenkään viedä lapsia hoitoon, koskaan. Lasten turvallisuus edellä mennään, ja anoppi ei ole turvallinen. Hassua vaan, että se anoppi tyrkyttää itseään hoitamaan, kun olisi niin kivaa sen lapsen kanssa, mutta ainoa mitä tuntuu haluavan hoidosta on syöttää lapsille mahdollisimman paljon nameja ja kertoa mummelikavereilleen, kuinka häntä TAAS on tarvittu, kun ei se poika puolisonsa kanssa mitenkään pärjää ilman häntä.
En ole muuten ikinä pyytänyt anoppia hoitamaan, saati vaatinut. Ne pari kertaa kun on saanut hoitaa, on lähtenyt täysin anopin aloitteesta.
Ehkä johtuu iästäkin, mutta en harrasta bilettämistä, enkä sen varjolla ole tarvinnut lapsenvahtia ikinä. Ei sillä, että bilettämisessä mitään pahaa olisi. Hoidin sen puolen elämästä ennen lasten hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia tätä rasittavaa ketjua täytyy jatkuvasti pitää pinnalla??? Tuo otsikko itsessään on niin rasittava että vtuttaa. 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt jo edesmennyt anoppi olisi halunnut hoitaa meidän lastamme. Kun lapselle oli ehkä 8kk niin annoimme hänen vahtia vauvaa kun kävimme kaupassa. Kun tulimme kotiin niin vauvalla oli naarmu otsassa. Ihmettelimme sitä ja anoppi sanoi että lapsille nyt sattuu.
Kun lapsi oli vähän päälle kaksi vuotta niin olimme mökillä anopin kanssa. Mökillä on rantasauna jota lämmitimme. Tarkoituksena oli että menemme ensin lapsen kanssa ja sitten anoppi niin saamme lapsen nukkumaan. Lapsi kuitenkin nukkui ja kehoitimme anoppia menemään ensin mutta hän sanoi että menkää te niin saatte käydä rauhassa että hän vahtii lasta.
No menimme saunaan ja olimme hetkeksi löylyyn ehtineet kun alkoi kuulua lapsenparku ja kun menimme ulos niin siellä lapsemme tuli juuri rantasaunalle. Anoppi oli mennyt viemään jätteitä kompostiin talon taakse ja lapsi oli herännyt oven kolaukseen ja säikähtänyt kun heräsi yksin. Anoppi mökötti meille loppuillan kun moitimme häntä turhasta. Niinpä mitä jos lapsi olisikin kiinnostunut vedestä ja mennyt sinne? Tuon jälkeen emme antaneet anopin valvoa lastamme.No äkkiä sekin sitten tapahtui, että lapsi kerkesi kömpiä sängystä ylös ja ovesta ulos ja saunapolulle. Ja anoppi vei vain jätteitä kompostiin talon taakse, eiköhän se olisi kuullut sen lapsen parkumisen yhtä lailla jo ennen kuin lapsi olisi joutunut veteen?
Juu älkää antako lastanne anopille. Se on aina parempi niin, että kun niitä haavereita kuitenkin tapahtuu, niin syyllisiä on sitten ne vanhemmat itse, eikä anoppi.
Ja sitten murrosiässä kun teinit kiukuttelee ja tekee vaikka mitä typerää, niin on aina parempi, että syyllistetään vanhempia, eikä sitä anoppia. Jos se olisi sitä lasta hoitanut, niin siitähän sitä syytä sitten etsittäisiin.
Hyvä jos nyt ymmärsit, että pikkulapsia on todella vahdittava kokoajan, tilanteet todella muuttuvat ihan sekunneissa. Muista se jos joskus vaikka vahdit kaverin lasta.
Meillä mummo jättää kuulokojeen jatkuvasti pois, joten senkään takia ei voi lasta jättää edes hetkeksi hiekkalaatikolle mummon kanssa, kun ei seuraa lapsen tekemisiä vaan puuhailee omiaan eikä sitten kuule jos lapsi itkee tai lähtee pihasta.
Samantapaisia tilanteita ollut meilläkin, kuitenkin niin, että olen itse ollut aina lähettyvillä niin ettei mitään ole käynyt.
Mummo pyytää lapsen johonkin puuhaan kanssaan kun on niin kiva olla lapsen kanssa, mutta kyllästyy sitten nopeammin kuin lapsi, ja jättää lapsen yksin puuhastelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tätä rasittavaa ketjua täytyy jatkuvasti pitää pinnalla??? Tuo otsikko itsessään on niin rasittava että vtuttaa. 😑
Kiitos kun nostit, oli monta uutta viestiä jäänyt lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tätä rasittavaa ketjua täytyy jatkuvasti pitää pinnalla??? Tuo otsikko itsessään on niin rasittava että vtuttaa. 😑
Ei tätä ketjua ole pakko lukea. Täällä on kyllä muitakin aktiivisia ketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Ysikymppinen äitimuorini tapaa sanoa, että "voin antaa anteeksi, mutta en unohda ikinä." Mielestäni tuo käytännössä tarkoittaa, ettei anna myöskään anteeksi. Äidillä on norsun muisti, muistaa asiat sadan vuoden takaa, paitsi mitä on itse joskus tullut sanoneeksi.
No mut miten itse ajattelet? Säkö muka pystyt unohtamaan jonkun pahan asian tosta noin vaan sanomalla, että annan anteeksi? Ikinä ei se asia enää ajatuksiisi tule vai?
Kunpa olisikin noin, mutta kun ei ole. Voi antaa anteeksi vaikka sata kertaa, mutta silti asia ei mielestä unohdu, varsinkin jos se on joku todella ikävä juttu, jonka on saanut kokea toisen ihmisen taholta.
Anteeksi antaminen tarkoittaakin lähinnä sitä, että ei haudo kostoa toiselle eikä vaadi sitä ihmistä enää tilille mistään. Unohtaminen on kyllä jo liikaa vaadittu, eikä se keneltäkään onnistukaan. Niin kauan kuin muisti pelaa.
Sanoin tämän hieman huonosti, mutta äitini ei tosiaan anna anteeksi ja unohda, vaan palaa hyvinkin vanhoihin, muiden mielestä jo ajat sitten sovittuihin asioihin jopa vuosikymmenien päästä sopivan tilaisuuden tullen, hautoo kostoa, kantaa kaunaa ja sopivan tilaisuuden tullen noppaisee takaisin.
Mun mummu oli myös tällainen. Muisteli kokemaansa väärää usein ja hartaasti. Oman äitinsä perinnönjaosta muisti jauhaa, kun oli siinä kokenut vääryyttä. Oli katkera siskolleen asiasta vielä senkin jälkeen, kun sisko oli ollut haudan levossa jo useamman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt jo edesmennyt anoppi olisi halunnut hoitaa meidän lastamme. Kun lapselle oli ehkä 8kk niin annoimme hänen vahtia vauvaa kun kävimme kaupassa. Kun tulimme kotiin niin vauvalla oli naarmu otsassa. Ihmettelimme sitä ja anoppi sanoi että lapsille nyt sattuu.
Kun lapsi oli vähän päälle kaksi vuotta niin olimme mökillä anopin kanssa. Mökillä on rantasauna jota lämmitimme. Tarkoituksena oli että menemme ensin lapsen kanssa ja sitten anoppi niin saamme lapsen nukkumaan. Lapsi kuitenkin nukkui ja kehoitimme anoppia menemään ensin mutta hän sanoi että menkää te niin saatte käydä rauhassa että hän vahtii lasta.
No menimme saunaan ja olimme hetkeksi löylyyn ehtineet kun alkoi kuulua lapsenparku ja kun menimme ulos niin siellä lapsemme tuli juuri rantasaunalle. Anoppi oli mennyt viemään jätteitä kompostiin talon taakse ja lapsi oli herännyt oven kolaukseen ja säikähtänyt kun heräsi yksin. Anoppi mökötti meille loppuillan kun moitimme häntä turhasta. Niinpä mitä jos lapsi olisikin kiinnostunut vedestä ja mennyt sinne? Tuon jälkeen emme antaneet anopin valvoa lastamme.No äkkiä sekin sitten tapahtui, että lapsi kerkesi kömpiä sängystä ylös ja ovesta ulos ja saunapolulle. Ja anoppi vei vain jätteitä kompostiin talon taakse, eiköhän se olisi kuullut sen lapsen parkumisen yhtä lailla jo ennen kuin lapsi olisi joutunut veteen?
Juu älkää antako lastanne anopille. Se on aina parempi niin, että kun niitä haavereita kuitenkin tapahtuu, niin syyllisiä on sitten ne vanhemmat itse, eikä anoppi.
Ja sitten murrosiässä kun teinit kiukuttelee ja tekee vaikka mitä typerää, niin on aina parempi, että syyllistetään vanhempia, eikä sitä anoppia. Jos se olisi sitä lasta hoitanut, niin siitähän sitä syytä sitten etsittäisiin.
Jossain mökillä tuskin on kovin pitkä matka itäsiiven nukkumapaikasta ulko-ovelle. Mun anoppi olisi tuossa tilanteessa siemaillut ihan kaikessa rauhassa olutta tai viiniä ja kot-kot-kotkottanut, että kyllä pikkupirkon keuhkot ainakin on kunnossa. Eihän se lapsenlapsi voi hukkua, kun yksikään hänenkään lapsista ole hukkunut, vaikka niidenkään perään ei ole kukaan mökillä katsonut.
Syyttäkää sitten itteänne, kun jätitte nukkuvan lapsen anopin huomaan, vaikka siihen ei voi luottaa.
Virheestä oppii, enää ei jätetä. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse.
Mun anoppi on ollut aina hankala, mutta kovasti on väittänyt ja väittää edelleen, että lapsenlapset ovat tärkeitä. Tuli aika puskista, että ensin anoppi hinkuu ja vinkuu ja tyrkyttää itseään hoitamaan, ja kun saa siihen tilaisuuden, niin se hoitaminen ei sitten kiinnostakaan. Paljon tärkeämpää juoruta puhelimessa eri huoneessa kuin se joka paikkaan kiipeävä 1-vuotias, tehdä käsitöitä tai tuijottaa töllöstä tanssii tollojen kanssa volyymit täysillä.
Lasten hoito muutama vuosikymmen sitten oli erilaista. Ei vanhempien tehtävä ole aikaisemmin ole ollut kaikilla rintamilla vastata lasten kaikkiin tarpeisiin ja korvata leikkiseurat ja päiväkodin ammattilaiset .
Vanhempien ihmisten tottumukset elellä ja toimittaa asioita on erilaisia. Telkkari huutaa, koska kuulo ei ole sitä mitä ennen. Lasten "hoitaminen" on laaja käsite ja heille omien lasten perheiden odotus, että lapsenlapsen kanssa on oltava 24/7 100% kaikilla aisteilla, voi olla aivan uusi ja yllättävä. Sen voi tuomita paheksuen tai ottaa fiksusti puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös anopilla oli lasten ollessa vauvoja/pieniä tapana puhella ääneen, kuinka mummin sylissä on hyvä olla ja korostaa, kuinka hän saa vauvan rauhoitettua, kuinka lapset NIIN haluaa olla mummin kanssa jne. Ja siis katsoi aina samalla vihjaisten minuun. Tämä siis alkoi jo laitoksella, kun esikoinen oli tosi itkuinen ja kerran rauhoittui anopin syliin. Minusta isoäidin pitäisi tuossa tilanteessa korostaa vanhempien osaamista ja kannustaa. Eikä kohottaa itseään parhaaksi hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt jo edesmennyt anoppi olisi halunnut hoitaa meidän lastamme. Kun lapselle oli ehkä 8kk niin annoimme hänen vahtia vauvaa kun kävimme kaupassa. Kun tulimme kotiin niin vauvalla oli naarmu otsassa. Ihmettelimme sitä ja anoppi sanoi että lapsille nyt sattuu.
Kun lapsi oli vähän päälle kaksi vuotta niin olimme mökillä anopin kanssa. Mökillä on rantasauna jota lämmitimme. Tarkoituksena oli että menemme ensin lapsen kanssa ja sitten anoppi niin saamme lapsen nukkumaan. Lapsi kuitenkin nukkui ja kehoitimme anoppia menemään ensin mutta hän sanoi että menkää te niin saatte käydä rauhassa että hän vahtii lasta.
No menimme saunaan ja olimme hetkeksi löylyyn ehtineet kun alkoi kuulua lapsenparku ja kun menimme ulos niin siellä lapsemme tuli juuri rantasaunalle. Anoppi oli mennyt viemään jätteitä kompostiin talon taakse ja lapsi oli herännyt oven kolaukseen ja säikähtänyt kun heräsi yksin. Anoppi mökötti meille loppuillan kun moitimme häntä turhasta. Niinpä mitä jos lapsi olisikin kiinnostunut vedestä ja mennyt sinne? Tuon jälkeen emme antaneet anopin valvoa lastamme.No äkkiä sekin sitten tapahtui, että lapsi kerkesi kömpiä sängystä ylös ja ovesta ulos ja saunapolulle. Ja anoppi vei vain jätteitä kompostiin talon taakse, eiköhän se olisi kuullut sen lapsen parkumisen yhtä lailla jo ennen kuin lapsi olisi joutunut veteen?
Juu älkää antako lastanne anopille. Se on aina parempi niin, että kun niitä haavereita kuitenkin tapahtuu, niin syyllisiä on sitten ne vanhemmat itse, eikä anoppi.
Ja sitten murrosiässä kun teinit kiukuttelee ja tekee vaikka mitä typerää, niin on aina parempi, että syyllistetään vanhempia, eikä sitä anoppia. Jos se olisi sitä lasta hoitanut, niin siitähän sitä syytä sitten etsittäisiin.
Jossain mökillä tuskin on kovin pitkä matka itäsiiven nukkumapaikasta ulko-ovelle. Mun anoppi olisi tuossa tilanteessa siemaillut ihan kaikessa rauhassa olutta tai viiniä ja kot-kot-kotkottanut, että kyllä pikkupirkon keuhkot ainakin on kunnossa. Eihän se lapsenlapsi voi hukkua, kun yksikään hänenkään lapsista ole hukkunut, vaikka niidenkään perään ei ole kukaan mökillä katsonut.
Syyttäkää sitten itteänne, kun jätitte nukkuvan lapsen anopin huomaan, vaikka siihen ei voi luottaa.
Virheestä oppii, enää ei jätetä. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse.
Mun anoppi on ollut aina hankala, mutta kovasti on väittänyt ja väittää edelleen, että lapsenlapset ovat tärkeitä. Tuli aika puskista, että ensin anoppi hinkuu ja vinkuu ja tyrkyttää itseään hoitamaan, ja kun saa siihen tilaisuuden, niin se hoitaminen ei sitten kiinnostakaan. Paljon tärkeämpää juoruta puhelimessa eri huoneessa kuin se joka paikkaan kiipeävä 1-vuotias, tehdä käsitöitä tai tuijottaa töllöstä tanssii tollojen kanssa volyymit täysillä.
Lasten hoito muutama vuosikymmen sitten oli erilaista. Ei vanhempien tehtävä ole aikaisemmin ole ollut kaikilla rintamilla vastata lasten kaikkiin tarpeisiin ja korvata leikkiseurat ja päiväkodin ammattilaiset .
Vanhempien ihmisten tottumukset elellä ja toimittaa asioita on erilaisia. Telkkari huutaa, koska kuulo ei ole sitä mitä ennen. Lasten "hoitaminen" on laaja käsite ja heille omien lasten perheiden odotus, että lapsenlapsen kanssa on oltava 24/7 100% kaikilla aisteilla, voi olla aivan uusi ja yllättävä. Sen voi tuomita paheksuen tai ottaa fiksusti puheeksi.
No jos on uutta ja yllättävää, ettei pientä lasta jätetä esim rannalla vahtimatta tai antaa 1-vuotiaan leikkiä yksin viereisessä huoneessa muovipussilla, niin voin kertoa, että siinä ei vaihtoehto ottaa fiksusti puheeksi ole mahdollinen. On kuinka asiallinen tahansa, saa vain saavillisen marttyyrikyyneleitä ja pskaa niskaansa kera ”hyvää hyvyyttä”.
Me ratkaistiin tämä ongelma niin, että saa mummu olla hyvän hyvyytensä kanssa ihan keskenään, kun lasten hyvinvointi on hänelle täysin toissijainen asia. Haukkunut pilkallisesti naureskellen meidät esim turvaistuimen käytöstä, kun omat lapsensa on aikoinaan pyykkikorissa matkustaneet.
Ei siis hoitohommia mummulle, koska haluan lapset takaisin ehjänä ja elossa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on näköjään muuttunut rajattomien isovanhempien pohdiskelusta huolimattomien isovanhempien pohdiskeluksu. Kaksi ihan eri asiaa mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt jo edesmennyt anoppi olisi halunnut hoitaa meidän lastamme. Kun lapselle oli ehkä 8kk niin annoimme hänen vahtia vauvaa kun kävimme kaupassa. Kun tulimme kotiin niin vauvalla oli naarmu otsassa. Ihmettelimme sitä ja anoppi sanoi että lapsille nyt sattuu.
Kun lapsi oli vähän päälle kaksi vuotta niin olimme mökillä anopin kanssa. Mökillä on rantasauna jota lämmitimme. Tarkoituksena oli että menemme ensin lapsen kanssa ja sitten anoppi niin saamme lapsen nukkumaan. Lapsi kuitenkin nukkui ja kehoitimme anoppia menemään ensin mutta hän sanoi että menkää te niin saatte käydä rauhassa että hän vahtii lasta.
No menimme saunaan ja olimme hetkeksi löylyyn ehtineet kun alkoi kuulua lapsenparku ja kun menimme ulos niin siellä lapsemme tuli juuri rantasaunalle. Anoppi oli mennyt viemään jätteitä kompostiin talon taakse ja lapsi oli herännyt oven kolaukseen ja säikähtänyt kun heräsi yksin. Anoppi mökötti meille loppuillan kun moitimme häntä turhasta. Niinpä mitä jos lapsi olisikin kiinnostunut vedestä ja mennyt sinne? Tuon jälkeen emme antaneet anopin valvoa lastamme.No äkkiä sekin sitten tapahtui, että lapsi kerkesi kömpiä sängystä ylös ja ovesta ulos ja saunapolulle. Ja anoppi vei vain jätteitä kompostiin talon taakse, eiköhän se olisi kuullut sen lapsen parkumisen yhtä lailla jo ennen kuin lapsi olisi joutunut veteen?
Juu älkää antako lastanne anopille. Se on aina parempi niin, että kun niitä haavereita kuitenkin tapahtuu, niin syyllisiä on sitten ne vanhemmat itse, eikä anoppi.
Ja sitten murrosiässä kun teinit kiukuttelee ja tekee vaikka mitä typerää, niin on aina parempi, että syyllistetään vanhempia, eikä sitä anoppia. Jos se olisi sitä lasta hoitanut, niin siitähän sitä syytä sitten etsittäisiin.
Jossain mökillä tuskin on kovin pitkä matka itäsiiven nukkumapaikasta ulko-ovelle. Mun anoppi olisi tuossa tilanteessa siemaillut ihan kaikessa rauhassa olutta tai viiniä ja kot-kot-kotkottanut, että kyllä pikkupirkon keuhkot ainakin on kunnossa. Eihän se lapsenlapsi voi hukkua, kun yksikään hänenkään lapsista ole hukkunut, vaikka niidenkään perään ei ole kukaan mökillä katsonut.
Syyttäkää sitten itteänne, kun jätitte nukkuvan lapsen anopin huomaan, vaikka siihen ei voi luottaa.
Virheestä oppii, enää ei jätetä. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse.
Mun anoppi on ollut aina hankala, mutta kovasti on väittänyt ja väittää edelleen, että lapsenlapset ovat tärkeitä. Tuli aika puskista, että ensin anoppi hinkuu ja vinkuu ja tyrkyttää itseään hoitamaan, ja kun saa siihen tilaisuuden, niin se hoitaminen ei sitten kiinnostakaan. Paljon tärkeämpää juoruta puhelimessa eri huoneessa kuin se joka paikkaan kiipeävä 1-vuotias, tehdä käsitöitä tai tuijottaa töllöstä tanssii tollojen kanssa volyymit täysillä.
Lasten hoito muutama vuosikymmen sitten oli erilaista. Ei vanhempien tehtävä ole aikaisemmin ole ollut kaikilla rintamilla vastata lasten kaikkiin tarpeisiin ja korvata leikkiseurat ja päiväkodin ammattilaiset .
Vanhempien ihmisten tottumukset elellä ja toimittaa asioita on erilaisia. Telkkari huutaa, koska kuulo ei ole sitä mitä ennen. Lasten "hoitaminen" on laaja käsite ja heille omien lasten perheiden odotus, että lapsenlapsen kanssa on oltava 24/7 100% kaikilla aisteilla, voi olla aivan uusi ja yllättävä. Sen voi tuomita paheksuen tai ottaa fiksusti puheeksi.
Näin on.
Ja se kannattaa tosiaan ottaa puheeksi ennen kuin lapsi jää isovanhempien vastuulle.
Ja jos vaikuttaa, ettei isovanhemmat ole kovin vastaanottavaisia ohjeille niin sitten ei vaan lasta kannata jättääkkään isovanhempien vastuulle vaan tavata isovanhempia vain perheenä.
Niin mekin tehdään toisen mummon kanssa, ja on toiminut ihan hyvin. Satunnaisia vaatimuksia saada lapsi hoitoon tulee sillointällöin, mutta nyt kun lapsia on kaksi niin varmaan pelkää, että annettaiskin molemmat hoitoon, myös se huonompi lapsi jolla on paljon omaa tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt jo edesmennyt anoppi olisi halunnut hoitaa meidän lastamme. Kun lapselle oli ehkä 8kk niin annoimme hänen vahtia vauvaa kun kävimme kaupassa. Kun tulimme kotiin niin vauvalla oli naarmu otsassa. Ihmettelimme sitä ja anoppi sanoi että lapsille nyt sattuu.
Kun lapsi oli vähän päälle kaksi vuotta niin olimme mökillä anopin kanssa. Mökillä on rantasauna jota lämmitimme. Tarkoituksena oli että menemme ensin lapsen kanssa ja sitten anoppi niin saamme lapsen nukkumaan. Lapsi kuitenkin nukkui ja kehoitimme anoppia menemään ensin mutta hän sanoi että menkää te niin saatte käydä rauhassa että hän vahtii lasta.
No menimme saunaan ja olimme hetkeksi löylyyn ehtineet kun alkoi kuulua lapsenparku ja kun menimme ulos niin siellä lapsemme tuli juuri rantasaunalle. Anoppi oli mennyt viemään jätteitä kompostiin talon taakse ja lapsi oli herännyt oven kolaukseen ja säikähtänyt kun heräsi yksin. Anoppi mökötti meille loppuillan kun moitimme häntä turhasta. Niinpä mitä jos lapsi olisikin kiinnostunut vedestä ja mennyt sinne? Tuon jälkeen emme antaneet anopin valvoa lastamme.No äkkiä sekin sitten tapahtui, että lapsi kerkesi kömpiä sängystä ylös ja ovesta ulos ja saunapolulle. Ja anoppi vei vain jätteitä kompostiin talon taakse, eiköhän se olisi kuullut sen lapsen parkumisen yhtä lailla jo ennen kuin lapsi olisi joutunut veteen?
Juu älkää antako lastanne anopille. Se on aina parempi niin, että kun niitä haavereita kuitenkin tapahtuu, niin syyllisiä on sitten ne vanhemmat itse, eikä anoppi.
Ja sitten murrosiässä kun teinit kiukuttelee ja tekee vaikka mitä typerää, niin on aina parempi, että syyllistetään vanhempia, eikä sitä anoppia. Jos se olisi sitä lasta hoitanut, niin siitähän sitä syytä sitten etsittäisiin.
Jossain mökillä tuskin on kovin pitkä matka itäsiiven nukkumapaikasta ulko-ovelle. Mun anoppi olisi tuossa tilanteessa siemaillut ihan kaikessa rauhassa olutta tai viiniä ja kot-kot-kotkottanut, että kyllä pikkupirkon keuhkot ainakin on kunnossa. Eihän se lapsenlapsi voi hukkua, kun yksikään hänenkään lapsista ole hukkunut, vaikka niidenkään perään ei ole kukaan mökillä katsonut.
Syyttäkää sitten itteänne, kun jätitte nukkuvan lapsen anopin huomaan, vaikka siihen ei voi luottaa.
Virheestä oppii, enää ei jätetä. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse.
Mun anoppi on ollut aina hankala, mutta kovasti on väittänyt ja väittää edelleen, että lapsenlapset ovat tärkeitä. Tuli aika puskista, että ensin anoppi hinkuu ja vinkuu ja tyrkyttää itseään hoitamaan, ja kun saa siihen tilaisuuden, niin se hoitaminen ei sitten kiinnostakaan. Paljon tärkeämpää juoruta puhelimessa eri huoneessa kuin se joka paikkaan kiipeävä 1-vuotias, tehdä käsitöitä tai tuijottaa töllöstä tanssii tollojen kanssa volyymit täysillä.
Lasten hoito muutama vuosikymmen sitten oli erilaista. Ei vanhempien tehtävä ole aikaisemmin ole ollut kaikilla rintamilla vastata lasten kaikkiin tarpeisiin ja korvata leikkiseurat ja päiväkodin ammattilaiset .
Vanhempien ihmisten tottumukset elellä ja toimittaa asioita on erilaisia. Telkkari huutaa, koska kuulo ei ole sitä mitä ennen. Lasten "hoitaminen" on laaja käsite ja heille omien lasten perheiden odotus, että lapsenlapsen kanssa on oltava 24/7 100% kaikilla aisteilla, voi olla aivan uusi ja yllättävä. Sen voi tuomita paheksuen tai ottaa fiksusti puheeksi.
Näin on.
Ja se kannattaa tosiaan ottaa puheeksi ennen kuin lapsi jää isovanhempien vastuulle.Ja jos vaikuttaa, ettei isovanhemmat ole kovin vastaanottavaisia ohjeille niin sitten ei vaan lasta kannata jättääkkään isovanhempien vastuulle vaan tavata isovanhempia vain perheenä.
Niin mekin tehdään toisen mummon kanssa, ja on toiminut ihan hyvin. Satunnaisia vaatimuksia saada lapsi hoitoon tulee sillointällöin, mutta nyt kun lapsia on kaksi niin varmaan pelkää, että annettaiskin molemmat hoitoon, myös se huonompi lapsi jolla on paljon omaa tahtoa.
Kyllä otettiin puheeksi etukäteen. Mutta kaikki mitä sanottiin meni korvasta sisään, toisesta ulos, ja mummeli teki juuri kuten itse halusi.
Meilläkin on kuopus kovin tempperamenttinen, ja tämä on mummulle punainen vaate.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on näköjään muuttunut rajattomien isovanhempien pohdiskelusta huolimattomien isovanhempien pohdiskeluksu. Kaksi ihan eri asiaa mielestäni.
Mulla on käynyt sellainen tupla-jackpot, että mun anoppi on sekä rajaton että huolimaton.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on näköjään muuttunut rajattomien isovanhempien pohdiskelusta huolimattomien isovanhempien pohdiskeluksu. Kaksi ihan eri asiaa mielestäni.
Minusta tää ketju on pitkään ollut miniät vs anopit, kumpi on oikeassa. Huoh! Aina kun miniä kirjoittelee kokemuksistaan niin täällä joku on haukkumassa tätä. Sitten tää trolli vielä joka on leikkinyt hullua miniää joka vaatii rahaa anopilta ja anoppisertifikaattia jotta anoppi saisi pitää vauvaa sylissä 5 minuuttia..ei mikään ihme että Suomessa nää suhteet on vähän kireät kun "keskustellaan" tällä tavalla. Näin sitä kuunnellaan miniöitä, haukutaan ja pilkataan koska se on liian epämukavaa oikeasti kuunnella ja yrittää sisäistää mitä toinen sanoo. En ihmettele yhtään että miniä välillä saattaa ylireagoida kun ei sitä tukea saa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on näköjään muuttunut rajattomien isovanhempien pohdiskelusta huolimattomien isovanhempien pohdiskeluksu. Kaksi ihan eri asiaa mielestäni.
Välinpitämättömyys annetuista ohjeista on juurikin rajattomuutta. Meillä mummo, minun äitini, mm säännönmukaisesti laiminlöi annetut ohjeet lapsen lääkkeistä ja ruokavaliosta.
Nyt itkee kun ei saa olla koskaan yksin lastem kanssa. Miksiköhän.
Niinhän tuon tapahtuman kertonut sanoikin, että tuon jälkeen lasta ei anopin valvontaan jätetty.