Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Ysikymppinen äitimuorini tapaa sanoa, että "voin antaa anteeksi, mutta en unohda ikinä." Mielestäni tuo käytännössä tarkoittaa, ettei anna myöskään anteeksi. Äidillä on norsun muisti, muistaa asiat sadan vuoden takaa, paitsi mitä on itse joskus tullut sanoneeksi.
Mä oon kyllä muorin kanssa samoilla linjoilla. Olen antanut anteeksi ja antanut uusia mahdollisuuksia mutta unohtaa en niitä "rikkomuksia" voi.
Harmi vaan, että meidä mummo on just niitä jotka ajattelee, että jos hänelle sanoo ystävällisen sanankin niin se tarkoittaa, että hän voi surutta taas jatkaa huonoa käytöstään koska kaikki on anteeksi annettu ja unohdettu.
Vaikka anteeksi pystynkin antamaan niin uusia mahdollisuuksia en pysty enää jakamaan ja unohtamaan edellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Saako teiltä kykyä, minkä ikäisiä olette?
Kun teidän anoppinne ja tietenkin sitten myös omat vanhempanne kuuluvat kirjoitustenne mukaan niihin suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat syntyivät 40-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 50-luvun puolella, enkä kuulu enää suuriin ikäluokkiin. Ja minunkin lapsenlapseni ovat jo aikaihmisiä.
Eikös näiden suurten ikäluokkien lapset ole jo nekin lapsensa tehneet jo parikymmentä vuotta sitten?
Nykyiset mummot ja papat on monet vielä työelämässä, eli alle 65-vuotiaita ja ei todellakaan ole niihin suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Eikä sitä ole kaikki ns. virkeät eläkeläisetkään, ja vaikka olisivat, heidän lapsenlapsensa ei ole enää pikkulapsia. Suurin osa täällä olevista miniöistä kuitenkin puhuu vauvoistaan, joten heidän täyty olla alle nelikymppisiä. Jos olet 30-vuotias, olet syntynyt v. 1990. Ja anoppisi ilmeisesti joskus 50-luvulla, joten ei kannata enää rääpiä niistä suurista ikäluokista. Ne alkaa olla kaikki sitä ikäluokkaa, joka on lapsenlapsensa jo hoitaneet tai ei-hoitaneet jo iät ja ajat sitten.
Parikymmentä vuotta, ja olette itse niitä anoppeja tai anoppiehdokkaita, joiden käytöksestä takuuvarmasti löydetään sanomista ja haukkumista ihan riittämiin. Älkää kuvitelko olevanne mitään yli-ihmisiä. Teidän lapsenhoito-metodinne on heille vanhanaikaista ja naurettavaa ja teidän suustanne tulee sammakoita yhtä mittaa. Miniät rajoittavat teidän mahdollisuuksianne tavata lapsenlapsia aivan samoin, kuin te teette nyt. Tässä suhteessa maailma ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Saako teiltä kykyä, minkä ikäisiä olette?
Kun teidän anoppinne ja tietenkin sitten myös omat vanhempanne kuuluvat kirjoitustenne mukaan niihin suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat syntyivät 40-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 50-luvun puolella, enkä kuulu enää suuriin ikäluokkiin. Ja minunkin lapsenlapseni ovat jo aikaihmisiä.
Eikös näiden suurten ikäluokkien lapset ole jo nekin lapsensa tehneet jo parikymmentä vuotta sitten?
Nykyiset mummot ja papat on monet vielä työelämässä, eli alle 65-vuotiaita ja ei todellakaan ole niihin suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Eikä sitä ole kaikki ns. virkeät eläkeläisetkään, ja vaikka olisivat, heidän lapsenlapsensa ei ole enää pikkulapsia. Suurin osa täällä olevista miniöistä kuitenkin puhuu vauvoistaan, joten heidän täyty olla alle nelikymppisiä. Jos olet 30-vuotias, olet syntynyt v. 1990. Ja anoppisi ilmeisesti joskus 50-luvulla, joten ei kannata enää rääpiä niistä suurista ikäluokista. Ne alkaa olla kaikki sitä ikäluokkaa, joka on lapsenlapsensa jo hoitaneet tai ei-hoitaneet jo iät ja ajat sitten.
Parikymmentä vuotta, ja olette itse niitä anoppeja tai anoppiehdokkaita, joiden käytöksestä takuuvarmasti löydetään sanomista ja haukkumista ihan riittämiin. Älkää kuvitelko olevanne mitään yli-ihmisiä. Teidän lapsenhoito-metodinne on heille vanhanaikaista ja naurettavaa ja teidän suustanne tulee sammakoita yhtä mittaa. Miniät rajoittavat teidän mahdollisuuksianne tavata lapsenlapsia aivan samoin, kuin te teette nyt. Tässä suhteessa maailma ei muutu.
Minä en ole lainkaan huolissani. Osaan kontrolloida käytöstäni. Aion tarjota apua tyrkyttämättä sitä. Hoitaa kun kysytään hoitamaan ja se itselleni sopii. Kutsun itseäni ihan mummoksi enkä yritä jatkuvasti erottaa lapsenlapsia äidistään. Joskus saatan muistella ääneen millaista oma äitiysaika oli, mutta en neuvo. En tuppaa toisen kotiin, vaan tulen kutsuttuna ja kutsun 1-2 kertaa kuussa itsetäkin kahville jos asutaan samalla paikkakunnalla. Kutsusta voi kieltäytyä ilman pelkoa että loukkaannun. En odota että tavataan säännöllisesti tietyin väliajoin, vaan ymmärrän että elämä välillä vie ja joskus tulee pidempiäkin taukoja näkemiseen. Olen kiinnostunut lapseni ja hänen perheensä asioista, mutta ymmärrän etteivät kaikki asiat minulle kuulu. Osaan normaalit käytöstavat ja kyläillessä osaan huomioida kaikki, enkä kyynärpäällä tunge vanhempia lastenlasten edestä pois.
Ylipäätään ymmärrän mikä on mummon ja äidin ero, enkä pyri toisten lapselle miksikään varaäidiksi. Mummo on mummo ja äiti on äiti. Jos nämä eivät riitä, niin minkäs tekee. Onneksi elämässä on muutakin sisältöä varmasti kuin lapsenlapset, jos miniä tai oma aikuinen poikani on todella vaikea ihminen, tai kemiat kohtaavat kovin huonosti. Eivät ne kuitenkaan minun lapsiani ole, ja sekin on vain siedettävä menettämättä omaa mielenterveyttä, jos välit eivät ole niin hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Saako teiltä kykyä, minkä ikäisiä olette?
Kun teidän anoppinne ja tietenkin sitten myös omat vanhempanne kuuluvat kirjoitustenne mukaan niihin suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat syntyivät 40-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 50-luvun puolella, enkä kuulu enää suuriin ikäluokkiin. Ja minunkin lapsenlapseni ovat jo aikaihmisiä.
Eikös näiden suurten ikäluokkien lapset ole jo nekin lapsensa tehneet jo parikymmentä vuotta sitten?
Nykyiset mummot ja papat on monet vielä työelämässä, eli alle 65-vuotiaita ja ei todellakaan ole niihin suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Eikä sitä ole kaikki ns. virkeät eläkeläisetkään, ja vaikka olisivat, heidän lapsenlapsensa ei ole enää pikkulapsia. Suurin osa täällä olevista miniöistä kuitenkin puhuu vauvoistaan, joten heidän täyty olla alle nelikymppisiä. Jos olet 30-vuotias, olet syntynyt v. 1990. Ja anoppisi ilmeisesti joskus 50-luvulla, joten ei kannata enää rääpiä niistä suurista ikäluokista. Ne alkaa olla kaikki sitä ikäluokkaa, joka on lapsenlapsensa jo hoitaneet tai ei-hoitaneet jo iät ja ajat sitten.
Parikymmentä vuotta, ja olette itse niitä anoppeja tai anoppiehdokkaita, joiden käytöksestä takuuvarmasti löydetään sanomista ja haukkumista ihan riittämiin. Älkää kuvitelko olevanne mitään yli-ihmisiä. Teidän lapsenhoito-metodinne on heille vanhanaikaista ja naurettavaa ja teidän suustanne tulee sammakoita yhtä mittaa. Miniät rajoittavat teidän mahdollisuuksianne tavata lapsenlapsia aivan samoin, kuin te teette nyt. Tässä suhteessa maailma ei muutu.
Tämä ketju käsittelee rajattomia mt-ongelmaisia mummoja, ei mummoja ylimalkaan.
Paljonpuhuvaa jos tunnistat itsesi hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Saako teiltä kykyä, minkä ikäisiä olette?
Kun teidän anoppinne ja tietenkin sitten myös omat vanhempanne kuuluvat kirjoitustenne mukaan niihin suuriin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat syntyivät 40-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 50-luvun puolella, enkä kuulu enää suuriin ikäluokkiin. Ja minunkin lapsenlapseni ovat jo aikaihmisiä.
Eikös näiden suurten ikäluokkien lapset ole jo nekin lapsensa tehneet jo parikymmentä vuotta sitten?
Nykyiset mummot ja papat on monet vielä työelämässä, eli alle 65-vuotiaita ja ei todellakaan ole niihin suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Eikä sitä ole kaikki ns. virkeät eläkeläisetkään, ja vaikka olisivat, heidän lapsenlapsensa ei ole enää pikkulapsia. Suurin osa täällä olevista miniöistä kuitenkin puhuu vauvoistaan, joten heidän täyty olla alle nelikymppisiä. Jos olet 30-vuotias, olet syntynyt v. 1990. Ja anoppisi ilmeisesti joskus 50-luvulla, joten ei kannata enää rääpiä niistä suurista ikäluokista. Ne alkaa olla kaikki sitä ikäluokkaa, joka on lapsenlapsensa jo hoitaneet tai ei-hoitaneet jo iät ja ajat sitten.
Parikymmentä vuotta, ja olette itse niitä anoppeja tai anoppiehdokkaita, joiden käytöksestä takuuvarmasti löydetään sanomista ja haukkumista ihan riittämiin. Älkää kuvitelko olevanne mitään yli-ihmisiä. Teidän lapsenhoito-metodinne on heille vanhanaikaista ja naurettavaa ja teidän suustanne tulee sammakoita yhtä mittaa. Miniät rajoittavat teidän mahdollisuuksianne tavata lapsenlapsia aivan samoin, kuin te teette nyt. Tässä suhteessa maailma ei muutu.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta multa ainakin saa kysyä.
Itse olen 35, nuorimmainen on kaksi, mummot vähän yli ja vahän alle 70.
Mun "lapsenhoitometodit" oli esikoisen jäljiltä jo vanhentuneita kun nuorempaa aloin odottaa, ikäeroa kaksi vuotta. Mutta ihan internetistä pystyy tarkistamaan ajankohtaiset suositukset, varmaan joku vastaava systeemi on sit 20-30 vuoden päästäkin. Ja parhaat vauvan asiantuntijathan on ne vauvan vanhemmat.
Olishan se nyt outoa jos mun (mahdollisten) tulevien lastenlasten vanhemmat ei itse päättäis minkä verran heidän perheessän saisi kyläillä tai paljonko he kyläilevät tai tarvitsevat lapsilleen hoitajaa.
Kenet sinä ajattelit tekemään niitä päätöksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä näkee ihan kummallisia kommentteja. Mitä tarkoittaa "Paljonpuhuvaa, jos tunnistat itsesi hulluksi?"
Tämä ei ole sinulle, vaan tuolle edelliselle siis. Kuka täällä tunnistaa itsensä hulluksi?
No, okei, jääköön itselleen mietittäväksi.
Mutta siis tarkoitan nyt, että se, mitä nyt tällä hetkellä ajattelee, ei välttämättä kuitenkaan toimi tulevaisuudessa. Jokainen varmasti ajattelee olevansa hyvä ja fiksu anoppi vävylleen ja miniälleen, ja lapsenlapselleen hyvä ja fiksu isoäiti. Voi tosiaan jopa ajatella ja suunnitella ja päättää etukäteen, miten on ja toimii.
Ja sittenkään se ei välttämättä mene niin, niin kuin itse on ajatellut. Ajat muuttuu niin valtavasti. En nyt tarkoitakaan pelkästään jotain vauvanhoitometodeja, vaan ihan yksinkertaisesti ajat muuttuvat ja tulee sellaisia uusia juttuja, joista ei voi nyt tietää eikä niihin mitenkään varautua. Emme tiedä tulevista yhteiskuntarakenteista. Emmekä sitä, kuinka monet ihmiset muuttaa pois Suomesta ihan siksi, että se on enemmän mahdollista tulevaisuudessa ja voi olla myös taloudellisesti viisasta. Pysyykö perhe samanlaisena kuin nyt sen käsitämme ja onko sukulaisuussuhteilla enää samanlaista merkitystä, kun ihmiset hajaantuu entistä enemmän ympäri maailmaa. Voi olla, että tulee mummoja ja pappoja, jotka ei ihan maantieteellisistä syistä edes näe lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuin harvoin jos edes ikinä. Voi tulla entistä enemmän perheitä, joissa vanhemmat on eri kulttuureista ja sitä myöten myös isovanhemmat ja muut sukulaiset. Tuleeko ihan uudenlaisia kysymyksiä ja ongelmia, joihin ei pysty varautumaan?
Tietysti voi sitten ajatella niin, että isovanhemmilla on suurikin rooli perinteiden välittämisessä ja sen sellaisessa, mutta onko varmasti? Halutaanko sitä edes?
Kyllä se vaan maailma muuttuu kovastikin koko ajan, ja valitettavasti se jokaisen kohdalla alkaa jossain vaiheessa vetää eri suuntaan, kuin mihin itse osaa katsoa. Jokainen meistä käy aikanaan vanhanaikaiseksi ja vieläpä siinä vaiheessa, kun ei itse sitä tajuta eikä osata nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkee ihan kummallisia kommentteja. Mitä tarkoittaa "Paljonpuhuvaa, jos tunnistat itsesi hulluksi?"
Tämä ei ole sinulle, vaan tuolle edelliselle siis. Kuka täällä tunnistaa itsensä hulluksi?
No, okei, jääköön itselleen mietittäväksi.
Mutta siis tarkoitan nyt, että se, mitä nyt tällä hetkellä ajattelee, ei välttämättä kuitenkaan toimi tulevaisuudessa. Jokainen varmasti ajattelee olevansa hyvä ja fiksu anoppi vävylleen ja miniälleen, ja lapsenlapselleen hyvä ja fiksu isoäiti. Voi tosiaan jopa ajatella ja suunnitella ja päättää etukäteen, miten on ja toimii.
Ja sittenkään se ei välttämättä mene niin, niin kuin itse on ajatellut. Ajat muuttuu niin valtavasti. En nyt tarkoitakaan pelkästään jotain vauvanhoitometodeja, vaan ihan yksinkertaisesti ajat muuttuvat ja tulee sellaisia uusia juttuja, joista ei voi nyt tietää eikä niihin mitenkään varautua. Emme tiedä tulevista yhteiskuntarakenteista. Emmekä sitä, kuinka monet ihmiset muuttaa pois Suomesta ihan siksi, että se on enemmän mahdollista tulevaisuudessa ja voi olla myös taloudellisesti viisasta. Pysyykö perhe samanlaisena kuin nyt sen käsitämme ja onko sukulaisuussuhteilla enää samanlaista merkitystä, kun ihmiset hajaantuu entistä enemmän ympäri maailmaa. Voi olla, että tulee mummoja ja pappoja, jotka ei ihan maantieteellisistä syistä edes näe lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuin harvoin jos edes ikinä. Voi tulla entistä enemmän perheitä, joissa vanhemmat on eri kulttuureista ja sitä myöten myös isovanhemmat ja muut sukulaiset. Tuleeko ihan uudenlaisia kysymyksiä ja ongelmia, joihin ei pysty varautumaan?
Tietysti voi sitten ajatella niin, että isovanhemmilla on suurikin rooli perinteiden välittämisessä ja sen sellaisessa, mutta onko varmasti? Halutaanko sitä edes?
Kyllä se vaan maailma muuttuu kovastikin koko ajan, ja valitettavasti se jokaisen kohdalla alkaa jossain vaiheessa vetää eri suuntaan, kuin mihin itse osaa katsoa. Jokainen meistä käy aikanaan vanhanaikaiseksi ja vieläpä siinä vaiheessa, kun ei itse sitä tajuta eikä osata nähdä.
Ei tässä ole kyse kasvatuskysymystwn vanhenemisesta vaan rajattomuudesta ja mielentwrveysongelmista.
Kyvyttömyydwstä tajuta oma hulluutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkee ihan kummallisia kommentteja. Mitä tarkoittaa "Paljonpuhuvaa, jos tunnistat itsesi hulluksi?"
Tämä ei ole sinulle, vaan tuolle edelliselle siis. Kuka täällä tunnistaa itsensä hulluksi?
No, okei, jääköön itselleen mietittäväksi.
Mutta siis tarkoitan nyt, että se, mitä nyt tällä hetkellä ajattelee, ei välttämättä kuitenkaan toimi tulevaisuudessa. Jokainen varmasti ajattelee olevansa hyvä ja fiksu anoppi vävylleen ja miniälleen, ja lapsenlapselleen hyvä ja fiksu isoäiti. Voi tosiaan jopa ajatella ja suunnitella ja päättää etukäteen, miten on ja toimii.
Ja sittenkään se ei välttämättä mene niin, niin kuin itse on ajatellut. Ajat muuttuu niin valtavasti. En nyt tarkoitakaan pelkästään jotain vauvanhoitometodeja, vaan ihan yksinkertaisesti ajat muuttuvat ja tulee sellaisia uusia juttuja, joista ei voi nyt tietää eikä niihin mitenkään varautua. Emme tiedä tulevista yhteiskuntarakenteista. Emmekä sitä, kuinka monet ihmiset muuttaa pois Suomesta ihan siksi, että se on enemmän mahdollista tulevaisuudessa ja voi olla myös taloudellisesti viisasta. Pysyykö perhe samanlaisena kuin nyt sen käsitämme ja onko sukulaisuussuhteilla enää samanlaista merkitystä, kun ihmiset hajaantuu entistä enemmän ympäri maailmaa. Voi olla, että tulee mummoja ja pappoja, jotka ei ihan maantieteellisistä syistä edes näe lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuin harvoin jos edes ikinä. Voi tulla entistä enemmän perheitä, joissa vanhemmat on eri kulttuureista ja sitä myöten myös isovanhemmat ja muut sukulaiset. Tuleeko ihan uudenlaisia kysymyksiä ja ongelmia, joihin ei pysty varautumaan?
Tietysti voi sitten ajatella niin, että isovanhemmilla on suurikin rooli perinteiden välittämisessä ja sen sellaisessa, mutta onko varmasti? Halutaanko sitä edes?
Kyllä se vaan maailma muuttuu kovastikin koko ajan, ja valitettavasti se jokaisen kohdalla alkaa jossain vaiheessa vetää eri suuntaan, kuin mihin itse osaa katsoa. Jokainen meistä käy aikanaan vanhanaikaiseksi ja vieläpä siinä vaiheessa, kun ei itse sitä tajuta eikä osata nähdä.
Nyt oli kyllä ympäripyöreä kommentti asian vierestä.
Joo, me ei voida tietää millainen yhteiskuntarakenne on parinkymmenen vuoden päästä.
Mutta mitä sä voit päättää jo nyt on se, että aiotko kohdella lapsesi perhettä kunnioittavasti. Voit miettiä millaisen suhteen lastenlapsiisi haluat ja keskustella asiasta lastesi kanssa. Ainoa, kenen käytöstä voit kontrolloida, on omasi, etkä voi yksipuolisesti päättää lastesi puolesta, miten he haluavat omat lapsensa kasvattaa ja millaisen perheen haluavat muodostaa. Kaikki muu on sitten sopeutumista vallitsevaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit päättää, voit.
Mutta et voi sittenkään määritellä sitä, miten tulet jonkun asian ottamaan sitten joskus kaukana tulevaisuudessa. Siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin se, mitä sinä joskus nuorena ajattelit. Voit saada niin vaikeita ihmisiä lähipiiriisi, että hyvätkin periaatteesi voit heittää roskakoriin. Kunnioittaminenkin on sellainen asia, että se vaatii sitä molemmin puolin. Entä jos et pystykään kunnioittamaan? Ja entä jos sinun hyviä periaatteitasi ei kunnioiteta?
Et voi yksipuolisesti päättää lastesi puolesta kasvatus- ym muista asioista? Ei, et todellakaan. Et voi päättää sitä ollenkaan. Et yksi- etkä kaksipuolisestikaan. Ja entä jos keskusteluyrityksesi ei onnistu?
Sanotaan, että niin makaa kuin petaa, ja se on tietysti totta, mutta vain osittain. Emme voi pedata asioita viimeisen päälle. Ei kaikki riipu sinusta, vaan kaikki riippuu kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.
Miten saisin poikani mummoa vastaan?
Kuinkahan moni miniä ylipäätään on anopin testamentissa?
Meillä mimiä mainittuna,ettei ole oikeutettu pojan meiltä saavaan perintöön.
Eri
Näin varmaan usein on. Munkin vanhemmat on jo ajat sitten ennen miniöitä tai vävyjä tehnyt testamentin, että lasten puolisot on perinnön ulkopuolella. Olettaisin, että melkeen kaikki laittaa sen asian testamenttiinsa jos sellaisen tekee.
Sama meillä. Vastuulliset vanhemmat tekevät noin, jos on jotain perittävää.
Ironista, miten nämä trollit aina ajattelevat että miniä olisi persaukinen ja golddigger. Oikeastihan se menee aika usein niin että niillä, joilla ei ole henkisesti mitään annettavaa, ei ole mitään annettavaa aineellisestikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit päättää, voit.
Mutta et voi sittenkään määritellä sitä, miten tulet jonkun asian ottamaan sitten joskus kaukana tulevaisuudessa. Siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin se, mitä sinä joskus nuorena ajattelit. Voit saada niin vaikeita ihmisiä lähipiiriisi, että hyvätkin periaatteesi voit heittää roskakoriin. Kunnioittaminenkin on sellainen asia, että se vaatii sitä molemmin puolin. Entä jos et pystykään kunnioittamaan? Ja entä jos sinun hyviä periaatteitasi ei kunnioiteta?
Et voi yksipuolisesti päättää lastesi puolesta kasvatus- ym muista asioista? Ei, et todellakaan. Et voi päättää sitä ollenkaan. Et yksi- etkä kaksipuolisestikaan. Ja entä jos keskusteluyrityksesi ei onnistu?
Sanotaan, että niin makaa kuin petaa, ja se on tietysti totta, mutta vain osittain. Emme voi pedata asioita viimeisen päälle. Ei kaikki riipu sinusta, vaan kaikki riippuu kaikesta.
Saako ihan kysyä, että mikä sun pointtis näissä kirjotuksissa on?
Kuulostaisi siltä, että et usko että mummon rajaaminen on koskaan mummon oman käytöksen seuraus, vaan jokin yhteiskunnan ja seuraavan sukupolven (erityisesti miniän) aiheuttama virhe.
Vierailija kirjoitti:
Voit päättää, voit.
Mutta et voi sittenkään määritellä sitä, miten tulet jonkun asian ottamaan sitten joskus kaukana tulevaisuudessa. Siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin se, mitä sinä joskus nuorena ajattelit. Voit saada niin vaikeita ihmisiä lähipiiriisi, että hyvätkin periaatteesi voit heittää roskakoriin. Kunnioittaminenkin on sellainen asia, että se vaatii sitä molemmin puolin. Entä jos et pystykään kunnioittamaan? Ja entä jos sinun hyviä periaatteitasi ei kunnioiteta?
Et voi yksipuolisesti päättää lastesi puolesta kasvatus- ym muista asioista? Ei, et todellakaan. Et voi päättää sitä ollenkaan. Et yksi- etkä kaksipuolisestikaan. Ja entä jos keskusteluyrityksesi ei onnistu?
Sanotaan, että niin makaa kuin petaa, ja se on tietysti totta, mutta vain osittain. Emme voi pedata asioita viimeisen päälle. Ei kaikki riipu sinusta, vaan kaikki riippuu kaikesta.
Mitä ihmeen sössötystä?
Et sinä sen kummemmin saa helpon kuin vaikeankaan ihmosen kotiin tai perheeseen tunkea! Jeesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit päättää, voit.
Mutta et voi sittenkään määritellä sitä, miten tulet jonkun asian ottamaan sitten joskus kaukana tulevaisuudessa. Siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin se, mitä sinä joskus nuorena ajattelit. Voit saada niin vaikeita ihmisiä lähipiiriisi, että hyvätkin periaatteesi voit heittää roskakoriin. Kunnioittaminenkin on sellainen asia, että se vaatii sitä molemmin puolin. Entä jos et pystykään kunnioittamaan? Ja entä jos sinun hyviä periaatteitasi ei kunnioiteta?
Et voi yksipuolisesti päättää lastesi puolesta kasvatus- ym muista asioista? Ei, et todellakaan. Et voi päättää sitä ollenkaan. Et yksi- etkä kaksipuolisestikaan. Ja entä jos keskusteluyrityksesi ei onnistu?
Sanotaan, että niin makaa kuin petaa, ja se on tietysti totta, mutta vain osittain. Emme voi pedata asioita viimeisen päälle. Ei kaikki riipu sinusta, vaan kaikki riippuu kaikesta.
Kaikki ei riipu minusta, mutta edelleenkin minä voin kontrolloida vain omaa käytöstäni ja hillitä itseni.
Jos käyttäydyn epäkunnioittavasti, on muilla oikeus olla olematta tekemisissä kanssani. Se ei muutu miksikään, vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä olisin kuinka sitä mieltä, että minua on kohdeltu väärin.
Nuo sun mitä-jos skenaariot ei vaikuta mitenkään siihen, etteikö tulevaisuudessakin hankalia ihmisiä saisi rajata elämässä vähemmälle. Jos hankala ihminen olen minä, toisen ihmisen oikeus ei siitä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Ysikymppinen äitimuorini tapaa sanoa, että "voin antaa anteeksi, mutta en unohda ikinä." Mielestäni tuo käytännössä tarkoittaa, ettei anna myöskään anteeksi. Äidillä on norsun muisti, muistaa asiat sadan vuoden takaa, paitsi mitä on itse joskus tullut sanoneeksi.
Mun anoppi ei tiedä, mitä anteeksi tarkoittaa. Se on vain automaatio, jonka sanomisen jälkeen kaiken pitäisi olla hyvin. Ei se ihan noin mene. Itse kyllä muistelee mielellään kokemaansa pahaa, mutta jos hänen aiheuttamaansa pahaa ei ole koskaan tapahtunutkaan. Vaihtoehtoisesti hän vain hyvää hyvyyttään, sä muistat/ymmärrät väärin ja tikulla sitä silmään, joka vanhoja muistelee. Paitsi tämä viimeisin ei tietenkään koske anoppia itseään :D
Minusta anopin täytyy ehdottomasti unohtaa riidat kirjoittaessaan testamenttiaa ja antaa minulle puolet. onhan miniä jatkanut sukua. on pikumaista jättää miniä ilman rahaa jos olen joskus oikaisut anoppia. Annan kyllä anopille anteeksi kun rahatukku ilmaantuu. Olen itse kotiäiti ollut 30 v joten ei tässä rahoilla kehuta.
anopin pakko antaa kirjoitti:
Minusta anopin täytyy ehdottomasti unohtaa riidat kirjoittaessaan testamenttiaa ja antaa minulle puolet. onhan miniä jatkanut sukua. on pikumaista jättää miniä ilman rahaa jos olen joskus oikaisut anoppia. Annan kyllä anopille anteeksi kun rahatukku ilmaantuu. Olen itse kotiäiti ollut 30 v joten ei tässä rahoilla kehuta.
Mä en halua omalta anopiltani mitään muuta kuin sen, että jättää minut rauhaan. En halua häneltä edes rahaa. En osaisi siitä nauttia, jos tietäisin rahan tulleen anopilta.
Anopilta tulisi vaatia anoppisertifikaatti. Joskus on ehdotettu että lapsen saisi hankkia. vasta kun on pätevä hoitamaan lasta. voisi hankkia lapsilupasertifikaatin.
itse ajattelen että miniöissä ei ole vikaa mutta snopitvoi olla läpimärkä joten heiltä voisi vaatia maksullisen sertifikaatin. Tämän saisi kun on suorittanut anoppikurssin ja näyttö kokeen soveliaisuudesta anopiksi. Näyttääkö olisi tiedollinen ja taidollinen. Kun anoppodi on läpäissyt testit ja saanut sertifikaatin hän saa pitää lastasi minuutin. sitten puolen vuoden päästä 2 min.
vastikään miniän anopilta maksu saada nähdä lastenlasta. 50€ tuntu ja 15 € 10 min.
Jos hän hoitaa lastasi vaadi 250€ päivästä. eiköhän hakka😛
Ysikymppinen äitimuorini tapaa sanoa, että "voin antaa anteeksi, mutta en unohda ikinä." Mielestäni tuo käytännössä tarkoittaa, ettei anna myöskään anteeksi. Äidillä on norsun muisti, muistaa asiat sadan vuoden takaa, paitsi mitä on itse joskus tullut sanoneeksi.