Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Minun suvussani on aina ollut pieniä lapsia, sisaruksilla ja minulla muutama vuosikymmen sitten. En ikinä ole kuullut keltään tämmöisestä. Kukaan isovanhempi ei ole ominut kenenkään lasta ym. mitä oli tuossa aikasemmin kirjoitettu. Apua ja huolehtimista puolin ja toisin vuosien aikana. Ei koskaan riidelty.ym.
Nyt pojallani ja avokilla tyttö, 3...olen hoitanut jaksamisen ehdoilla. Muutamia ( 4-5 )tunteja ja nyt yökylään. Iloitaan puolin ja toisin.
Mietin, tuossa onko isovanhemman kanssa jo ennen lasta riitaiset välit, loukkaukset ym.
Kerranhan täällä eletään. Sovinto ja anteeksianto sekä jonkinlaiset "säännöt",jos tarvii, normaali aikusten keskustelu, ei huutamalla tai haukkumalla.
Videoterveiset, puhelut silloitällöin, tapaamishetket. Ne on arvokkaita isovanhemmille, lapselle, ja vanhemmille. Perhearvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun suvussani on aina ollut pieniä lapsia, sisaruksilla ja minulla muutama vuosikymmen sitten. En ikinä ole kuullut keltään tämmöisestä. Kukaan isovanhempi ei ole ominut kenenkään lasta ym. mitä oli tuossa aikasemmin kirjoitettu. Apua ja huolehtimista puolin ja toisin vuosien aikana. Ei koskaan riidelty.ym.
Nyt pojallani ja avokilla tyttö, 3...olen hoitanut jaksamisen ehdoilla. Muutamia ( 4-5 )tunteja ja nyt yökylään. Iloitaan puolin ja toisin.
Mietin, tuossa onko isovanhemman kanssa jo ennen lasta riitaiset välit, loukkaukset ym.
Kerranhan täällä eletään. Sovinto ja anteeksianto sekä jonkinlaiset "säännöt",jos tarvii, normaali aikusten keskustelu, ei huutamalla tai haukkumalla.
Videoterveiset, puhelut silloitällöin, tapaamishetket. Ne on arvokkaita isovanhemmille, lapselle, ja vanhemmille. Perhearvot.
Sitä pitää väkisin yrittää vääntää isovanhemman mielnterveysongelmat ja stalkkaaminen jne ”riidaksi”. Oikeasti se on ihan yksipuolista rajattomuutta ja törkeää käytöstä. Eikä todellakaan vaadi kahta.
Ei meillä mitään riitoja ollut. Appivanhemmat eivät käyneet kylässä kutsumatta ja muutenkin olivat ihan ok. Kaikki muuttui kun ensimmäinen vauvamme syntyi. Näin myöhemmin olen miettinyt, että olisiko pitänyt tajuta tulevat ongelmat siitä, että anoppi jossain vaiheessa sanoi, että kyllä Simo (poikansa) tykkäisi lapsista ja alkaa olla aika vanha. Mutta en tajunnut tästä huolestua, koska kyllähän minä tiesin, että Simo tykkää lapsista ja alkaahan 39 vuotias olemaan vanhakin.
Minun appivanhempani vaikuttivat ihan normaaleilta siihen asti, kun ostettiin eka yhteinen asunto. Yhtäkkiä he alkoi ilmestyä itkuisina oven taa kutsumatta, sekaantumaan voimallisesti raha-asioihimme ja anoppi alkoi raahata verhojaan yms meille. Olivat minua kohtaan ilkeitä. Haukkuivat sukulaisille jne. Yritimme puhua apelle, joka vaikutti heistä järkevämmältä ja hän vain sössötti ”emän vaistosta”.
Tässä vaiheessa mies kuitenkin asunut poissa kotoa jo kahdeksan vuotta, eikä anoppia ollut poikansa sen vertaa kiinnostanut, että oliisi ottanut selvää edes tämän pääaineesta.
Ja ei, en todellakaan edes tiennyt riiteleväni heidän kanssaan. Käytös tuli täysin puskista.
Vierailija kirjoitti:
Minun suvussani on aina ollut pieniä lapsia, sisaruksilla ja minulla muutama vuosikymmen sitten. En ikinä ole kuullut keltään tämmöisestä. Kukaan isovanhempi ei ole ominut kenenkään lasta ym. mitä oli tuossa aikasemmin kirjoitettu. Apua ja huolehtimista puolin ja toisin vuosien aikana. Ei koskaan riidelty.ym.
Nyt pojallani ja avokilla tyttö, 3...olen hoitanut jaksamisen ehdoilla. Muutamia ( 4-5 )tunteja ja nyt yökylään. Iloitaan puolin ja toisin.
Mietin, tuossa onko isovanhemman kanssa jo ennen lasta riitaiset välit, loukkaukset ym.
Kerranhan täällä eletään. Sovinto ja anteeksianto sekä jonkinlaiset "säännöt",jos tarvii, normaali aikusten keskustelu, ei huutamalla tai haukkumalla.
Videoterveiset, puhelut silloitällöin, tapaamishetket. Ne on arvokkaita isovanhemmille, lapselle, ja vanhemmille. Perhearvot.
No mutta sehän on kiva, ettei teidän suvussa ole riitoja. Munkaan suvussa ei ole, miehen suvuvussa ilmeisesti on.
Anoppi yritti muhunkin ulottaa riitelynsä, aiheena juurikin mun lapset ja tietty siinä sivussa haukkui mut ja mun suvun, kun en antanut mummon tehdä mitä halusi lapseni kanssa.
Kuitenkaan en lähtenyt mukaan mihinkään riitelyyn vaan ihan rauhallisesti viilensin välit.
Anoppi ei koskaan tule hoitamaan yhtäkään lastenlapsistaan mutta saa valvotusti tavata heitä kunhan osaa käyttäytyä ihmisiksi.
Kaiken tämän olemme mieheni kanssa päättäneet (omien lastemme osalta) ihan ilman riitaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
No he eivät edes tajua, että ovat puuttuneet toisten asioihin ja pahoittaneet toisen mielen. Kun hehän vain "hyvää hyvyyttään auttavat, kun pakkohan jonkun on, kun teistä ei mihinkään ole."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No he eivät edes tajua, että ovat puuttuneet toisten asioihin ja pahoittaneet toisen mielen. Kun hehän vain "hyvää hyvyyttään auttavat, kun pakkohan jonkun on, kun teistä ei mihinkään ole."
Mun anoppi on suureen ääneen selittänyt esim kaupassa, kuinka hän ei kelpaa mulle. Kuulin tämän itse kaupassa, ei huomannut että olin melkein vieressä. Oli aika herkullinen tilanne, kun menin siitä kärryn kanssa ohi, ja totesin, että kyllä tälle kelpaamattomuudelle on ihan perusteltu syy, ja jatkoin matkaa.
Ei kelpaa ei, on huolimattomuuttaan vaarantanut mun lapsen hengen, puhuu minusta, miehestäni ja mun suvusta pahaa lapsille jne. Nämä asiat tietysti jättää mainitsematta, kun kokemalleen vääryydelle kaipaa vertaistukea. Sai useamman kuin yhden mahdollisuuden, mutta mokasi ne kaikki. Enempää ei tule mahdollisuuksia tämän elämän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Näille kahjoille rajattomille suurille ikäluokille se ”sovinto ja anteeksianto” tarkoittaa sitä, että vanhat p*rseilyt pitää unohtaa ja sitten voi aloittaa saman rallin uudelleen ihan puhtaalta pöydältä.
Ei kiitos.
Mä suutuin lopulta ja korotin ääntäni, kun olin yrittänyt sietää ja painaa villaisella anopin huonoa, ilkeää käytöstä ja päälle päsmäröintiä melkein 2 vuotta. Mun olisi pitänyt pyytää huutoani anteeksi. En pyytänyt. En ollut, enkä ole, pahoillani. Korkeintaan pahoillani siitä, että annoin kohdella itseäni ala-arvoisesti noin kauan. Anoppihan ei ole tehnyt mitään pahaa, kun se iankaikkinen hyvä hyvyys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun appivanhempani vaikuttivat ihan normaaleilta siihen asti, kun ostettiin eka yhteinen asunto. Yhtäkkiä he alkoi ilmestyä itkuisina oven taa kutsumatta, sekaantumaan voimallisesti raha-asioihimme ja anoppi alkoi raahata verhojaan yms meille. Olivat minua kohtaan ilkeitä. Haukkuivat sukulaisille jne. Yritimme puhua apelle, joka vaikutti heistä järkevämmältä ja hän vain sössötti ”emän vaistosta”.
Tässä vaiheessa mies kuitenkin asunut poissa kotoa jo kahdeksan vuotta, eikä anoppia ollut poikansa sen vertaa kiinnostanut, että oliisi ottanut selvää edes tämän pääaineesta.
Ja ei, en todellakaan edes tiennyt riiteleväni heidän kanssaan. Käytös tuli täysin puskista.
Meillä triggeri oli vauva. Sitä ennen oli hyvinkin etäiset mutta asialliset välit. Yllätys oli meilläkin, kun alettiin puuttumaan esim sisustukseen hyvin voimallisesti, ja suututtiin kun ei anopin ehdotuksesta tehtykään halutunlaista remppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun suvussani on aina ollut pieniä lapsia, sisaruksilla ja minulla muutama vuosikymmen sitten. En ikinä ole kuullut keltään tämmöisestä. Kukaan isovanhempi ei ole ominut kenenkään lasta ym. mitä oli tuossa aikasemmin kirjoitettu. Apua ja huolehtimista puolin ja toisin vuosien aikana. Ei koskaan riidelty.ym.
Nyt pojallani ja avokilla tyttö, 3...olen hoitanut jaksamisen ehdoilla. Muutamia ( 4-5 )tunteja ja nyt yökylään. Iloitaan puolin ja toisin.
Mietin, tuossa onko isovanhemman kanssa jo ennen lasta riitaiset välit, loukkaukset ym.
Kerranhan täällä eletään. Sovinto ja anteeksianto sekä jonkinlaiset "säännöt",jos tarvii, normaali aikusten keskustelu, ei huutamalla tai haukkumalla.
Videoterveiset, puhelut silloitällöin, tapaamishetket. Ne on arvokkaita isovanhemmille, lapselle, ja vanhemmille. Perhearvot.Sitä pitää väkisin yrittää vääntää isovanhemman mielnterveysongelmat ja stalkkaaminen jne ”riidaksi”. Oikeasti se on ihan yksipuolista rajattomuutta ja törkeää käytöstä. Eikä todellakaan vaadi kahta.
Mäkin luulin että riitaan tarvitaan kaksi. Sitten tapasin anoppini.
En tosin ole ainoa, jonka kanssa anopillani on huonot välit. On ollut siskonsa kanssa vuosia mykkäkoulua, samoin äitinsä kanssa, kun tämä vielä eli. Toisaalta lohduttavaa, että en ole ainoa, jolla on ollut anopin kanssa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katkaisin välit anoppiin. asumme anopin meille ostamassa asunnossa joka on kiva meren rannalla. Olin jopa ajatellut että omistan asunnosta puolet. mutta mieheni sanoi etten vaan testamentissa on että lasten puolisot ei peri mitään. Talvisin koko päivän. Miten anoppi voi olla noin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
katkaisin välit anoppiin. asumme anopin meille ostamassa asunnossa joka on kiva meren rannalla. Olin jopa ajatellut että omistan asunnosta puolet. mutta mieheni sanoi etten vaan testamentissa on että lasten puolisot ei peri mitään. Talvisin koko päivän. Miten anoppi voi olla noin itsekäs.
Golddiggeröijätrollin suunnitelmien vesittäminen ei tee ihmisestä, edes anopista, itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
katkaisin välit anoppiin. asumme anopin meille ostamassa asunnossa joka on kiva meren rannalla. Olin jopa ajatellut että omistan asunnosta puolet. mutta mieheni sanoi etten vaan testamentissa on että lasten puolisot ei peri mitään. Talvisin koko päivän. Miten anoppi voi olla noin itsekäs.
No minun anoppini vaati minua ostamaan hänelle talon. Ja tämä on oikeasti tosijuttu.
Olisi kuulemma sitten mieheni siskoineen ”perinyt” ko talon kun anoppi kuolee.
Ja kun en suostunut, olin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
katkaisin välit anoppiin. asumme anopin meille ostamassa asunnossa joka on kiva meren rannalla. Olin jopa ajatellut että omistan asunnosta puolet. mutta mieheni sanoi etten vaan testamentissa on että lasten puolisot ei peri mitään. Talvisin koko päivän. Miten anoppi voi olla noin itsekäs.
Siis käykö tää sama tyyppi kirjoittelemassa näitä juttujaan tänne aina välillä? Luuleeko se olevansa hauska, nokkela vai jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
katkaisin välit anoppiin. asumme anopin meille ostamassa asunnossa joka on kiva meren rannalla. Olin jopa ajatellut että omistan asunnosta puolet. mutta mieheni sanoi etten vaan testamentissa on että lasten puolisot ei peri mitään. Talvisin koko päivän. Miten anoppi voi olla noin itsekäs.
Siis käykö tää sama tyyppi kirjoittelemassa näitä juttujaan tänne aina välillä? Luuleeko se olevansa hauska, nokkela vai jotain muuta?
Se on se ”vitsikäs kultamummi”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
katkaisin välit anoppiin. asumme anopin meille ostamassa asunnossa joka on kiva meren rannalla. Olin jopa ajatellut että omistan asunnosta puolet. mutta mieheni sanoi etten vaan testamentissa on että lasten puolisot ei peri mitään. Talvisin koko päivän. Miten anoppi voi olla noin itsekäs.
Siis käykö tää sama tyyppi kirjoittelemassa näitä juttujaan tänne aina välillä? Luuleeko se olevansa hauska, nokkela vai jotain muuta?
Se on se ”vitsikäs kultamummi”.
Sama tyyppi käy alapeukuttamassa kaikki viestit, joissa mitenkään kritisöidään isovanhempien toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.
Miten saisin poikani mummoa vastaan?
Kuinkahan moni miniä ylipäätään on anopin testamentissa?
Meillä mimiä mainittuna,ettei ole oikeutettu pojan meiltä saavaan perintöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.
Miten saisin poikani mummoa vastaan?
Kuinkahan moni miniä ylipäätään on anopin testamentissa?
Meillä mimiä mainittuna,ettei ole oikeutettu pojan meiltä saavaan perintöön.
Eri
Näin varmaan usein on. Munkin vanhemmat on jo ajat sitten ennen miniöitä tai vävyjä tehnyt testamentin, että lasten puolisot on perinnön ulkopuolella. Olettaisin, että melkeen kaikki laittaa sen asian testamenttiinsa jos sellaisen tekee.
Tämä on ihan kuin omasta kynästäni :( Eihän näitä juttuja olis itsekään todeksi uskonut, jos ei olisi joutunut itse siihen näytelmään mukaan.