Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.

Miten saisin poikani mummoa vastaan?

Sellainen provofantasia tällä kertaa :)

Minun anoppini tulkitsee lapsen normaalin lähellä kävelyn tai keskusteluetäisyyden niin että "lapsi juoksee syliin". Eli jos lapsi on puolentoista metrin etäisyydellä anopista, niin se tarkoittaa että lapsi on juoksemassa hänen syliin.

Lapseni ei tykkää halata mummoaan. Tähän on monta syytä mitä en avaa. Valitettavasti olen joutunut opettamaan, että kiertää mummon kauempaa. Mummolle yritettiin opettaa, että kysyisi että halataanko, mutta eihän hän sitä tee kun vastaus voi olla ei ;)

Voisin hyvin kuvitella että hän näkee nämä tilanteet noin. Lapsi yrittää juosta mummon syliin, ja minä äiti otan kädestä kiinni ja ohjaan kaueammas tai tuon yhtäkkiä lelulaatikon lapsen eteen. Eli sabotoin heidän suhdetta. Minä taas näen asian niin, että lapsi yrittää juosta lelulaatikolle mummon vierestä n. 1 metrin etäisyydeltä, ja tiedän että mummo nappaa rutistukseen jos lapsi mene liian läheltä ohi. Samoin jos lapsi menee tervehtimään ja sanomaan hei hymyillen n. metrin etäisyydelle niin anoppi nappaa syliin (3-vuotiaan, joka osaa puhua), ja huutaa kaikille kuinka lapsi juoksi hänen syliinsä. Joudun menemään aina lapsen kanssa käsi kädessä sitten sanomaan hei.

Haluan opettaa lapselleni, ettei lapsen täydy halata jos ei halua. Ja hän ei halua mummoaan halata, monesti sen tuonut esille.

Itseasiassa en yhtään yllättyisi vaikka oma anoppini olisi tämän kirjoittanut. Terkkuja sinne jos näin!

Pahoittelut minulla tuli kahteen kertaan viesti. Aluksi omaa kirjoitusta ei julkaistu, joten ajattelin että siinä on joku kielletty sana ja kirjoitin uudestaan pidemmin ja ajatuksella.

-edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan. 

Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.

Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan. 

Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.

On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan. 

Eli tuppaudut ja yrität vääntää miniälle jotain diagnoosia---> on ehkä masentunut, ahdistunut, ei ystäviä sukua, ei usko pärjäävänsä...

Ei tullut mieleen, että jospa miniä on introvertti tai jospa sinun nenän työntämisesi heidän asioihinsa, ei tunnu miniästä mitenkään ystävälliseltä, vaan iholle tunkemisena. Voi olla, että minä nauttii olla rauhassa oman perheensä kanssa ja vaikka ystäviä ei juuri olisikaan, ei se hänestä mitenkään masentunutta ja huono ihmistä tee, vaikka niin tunnut kuvittelevan.

Nyt tulee ihan esikoisen vauva-aika mieleen. Anoppi tuli n. 4 kertaa viikossa kylään, vaati vauvan heti itselleen ja kun kieltäydyin alkoi selostus:"Sinulla on niin rankkaa, minä autan..." Kun vastasin, että vauva on helppo enkä tarvitse apua, vastaus oli:"Voi tulla masennus, minä hoidan vauvan. Lähde lenkille." Juu, varmasti oli masennus lähellä, mutta ei vauvan vaan mummon takia.

Minä kyllä oikeasti haluan ettei anoppi koske lapsiin. Hänessä on demoni joka voi tarttua tai paha henki . niin ilkeä hän on minulle lasten äidille.

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä.

"Hei, nyt on huono hetki vierailulle. Sovitaan seuraava kyläily puhelimessa, niin sinun ei turhaan tarvitse ajella tänne. Heippa!" Ja OVI KIINNI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä.

"Hei, nyt on huono hetki vierailulle. Sovitaan seuraava kyläily puhelimessa, niin sinun ei turhaan tarvitse ajella tänne. Heippa!" Ja OVI KIINNI.

Yritetty on. Ei tehoa. Jää sinne koputtelemaan ja huutelemaan niin, että koko kylänraitti raikaa. Ja seuraavan kerran nähdessä miltei kynsii silmät päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan. 

Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.

Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan. 

Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.

On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan. 

Arvioit, arvostelet ja kyökkdiagnosoit ja sitten ihmettelet kun toinen ei pidä sinusta?

Niinpä niin. On pakko ollut miettiä mikä on kaiken takana, kun ihminen ei puhu ei pukahda. Ei ole koskaan ottanut kontaktia. Tutustumista ei ole tapahtunut näiden viidevuoden aikana koskaan. Miten itse ottaisit asian esille tässä tilanteessa. 

Saattaa vaan olla että kemiat ei kohtaa, oletko erityisen puhelias ihminen ja miniä taas hiljainen normaalistikin? Ei siinä ole mitään vikaa, introvertti ei vaan jaksa tai halua hirveästi jutella niitä näitä. Voi olla että hän kaipaa sitä omaa aikaa hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan. 

Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.

Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan. 

Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.

On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan. 

Miten olisi, jos vierailisit vain kun poikasi on kotona, tai poika tuli lapsen kanssa luoksesi. Selkeästi miniä kokee kanssakäymisen kanssasi hankalaksi. Vai kutsuuko miniä sinut hoitamaan, jotta saa hetken omaa rauhaa, mutta silti on etäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan. 

Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.

Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan. 

Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.

On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan. 

Miten olisi, jos vierailisit vain kun poikasi on kotona, tai poika tuli lapsen kanssa luoksesi. Selkeästi miniä kokee kanssakäymisen kanssasi hankalaksi. Vai kutsuuko miniä sinut hoitamaan, jotta saa hetken omaa rauhaa, mutta silti on etäinen?

"..mutta silti on etäinen?" Eihän se ole silloin omaa aikaa jos pitää anoppia viihdyttää. Keskittyisi anoppi niihin lapsenlapsiin, niitähän hän tuli katsomaan, eikö?

Minä olen hiirenhiljainen ja etäinen kun mummo on käymässä. Ei kuitenkaan kuuntele mitään tai edes näe minua, kun pitää yllä sitä mummoteatteria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saisi lapsen mummoaan vastaan. Vauvaa en antanut anopin syliin mutta nyt yli 3v poikani on kovasti mummon perään ja pyrkii syliin mummolle. En voi sietää anoppia ja sitä että lapsi on ollut kosketuksissa anoppiin. Anopilla oli syöpä ja se haiseekin pahalle. En nyt suoraan Estelle ettei anoppi vaan testamentissaan jätä minua ilman perintöä.

Miten saisin poikani mummoa vastaan?

Tässä taas varmaan joku anoppi fantasioi pojanpojasta, joka vain pyrkii mummon syliin ja paha miniä estää :D

Minä monesti yritän saada lapseni kiertämään kauempaa anopin, joka tulkitsee että kun lapsi kävelee 1,5m säteellä hänestä, niin se on tulossa syliin ja silloin voi ihan kysymättä kaapata lapsen omaan puristukseen. Lapsellani ahdistaa tuo paljon, ja usein mummon lähdettyä sanoo että ei tykkää kun mummo halaa.

Varmaan se anopille voi näyttäytyä siltä, että minä yritän estää heidän läheisyyden hetkiä, mutta oikeasti ongelma on siinä että anoppi tulkitsee normaalin keskusteluetäisyyden ja ohi kävelyn syliin juoksuksi.

Veikkaan että tuo on ihan trolli, tunnen tällaisia jotka menevät netissä keskusteluihin mukaan ihan vaan huvin vuoksi ja kirjoittavat kaikkea outoa, usein huvittavilla kirjoitusvirheillä. Ei kannata huomioida. Tarkoitus on kuulostaa mahdollisimman vinksahtaneelta ja yksinkertaiselta ja sitten nauraa ihmisten reaktioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä.

"Hei, nyt on huono hetki vierailulle. Sovitaan seuraava kyläily puhelimessa, niin sinun ei turhaan tarvitse ajella tänne. Heippa!" Ja OVI KIINNI.

Yritetty on. Ei tehoa. Jää sinne koputtelemaan ja huutelemaan niin, että koko kylänraitti raikaa. Ja seuraavan kerran nähdessä miltei kynsii silmät päästä.

Kuinka kauan tätä huutoa ja koputtelua sitten jatkuu, jos pidät pääsi, etkä mene avaamaan? Eikö jossain vaiheessa voisi jo soittaa poliisin, jos häirintä jatkuu ja jatkuu? Seuraavaa tapaamiskertaa ei tarvitse tulla, jos anoppi käyttäytyy raivoten.

Sulla on täysi oikeus päättää itse, ketä teidän kotiin tulee ja milloin tai ketä tapaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä.

"Hei, nyt on huono hetki vierailulle. Sovitaan seuraava kyläily puhelimessa, niin sinun ei turhaan tarvitse ajella tänne. Heippa!" Ja OVI KIINNI.

Yritetty on. Ei tehoa. Jää sinne koputtelemaan ja huutelemaan niin, että koko kylänraitti raikaa. Ja seuraavan kerran nähdessä miltei kynsii silmät päästä.

Sitten lähestyiskieltoa hakemaan. Älä ainakaan päästä sitä sisään tollasen käytöksen jälkeen. Sähän voisit tehä empiirisen tutkimuksen, kauanko jaksaa rääkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa jos vieraailen 2sx2tuntia lapsenlapsien luona kuukaudessa. Miniä on antanut ymmärtää ettei halua näin tapahtuvan. Ollaan pihassa leikitty ja joskus sisälläkin. Lopetanko kokonaan kyläilyt jotta hän saa rauhan. 

Riippuu ihan siitä, miten käyttäydyt noilla kyläilyreissuilla.

Ihan ihmisiksi luulisin. Leikitään leikkejä ja jutellaan lasten kanssa. Miniä ei tule ulos, mutta sisällä viihtyy jotenkin seurassa. Juttelemaan miniä ei innostu. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja poistuu usein parvekkeelle tupakoimaan. Asennetta ei ole vaikea tulkita. Itse olen jo iäkäs ja jokseenkin tavallinen mummo. En esim. ole koskaan neuvonut miniää mistään aiheesta. Jokainen hoitaa asiansa tavallaan. 

Luulisi, että suurin osa vanhemmista ilahtuu siitä, että mummo tulee sillloin tällöin leikittämään lapsia. Oletko sopinut näistä kyläilyistä miniän kanssa? Monet ei tykkää, jos tullaan ilmoittamatta tai lyhyellä varoitusajalla. Kyläiletko silloin, kun poikasi on kotona? Jos miniän kanssa ei ole hyvät puhevälit, juttelisin oman lapsen kanssa ja kysyisin, osaako hän sanoa, miksi miniä vaikuttaa siltä, ettei pidä siitä että tulet käymään. On tosi sääli, jos välit on nihkeät esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen takia.

On kutsuttu aina ja välillä poika on kotona. Kiva tavata häntäkin. Olen kysynyt onko kaikki hyvin. Vastaus joo. Itse olen ajatellut jos olisi masentunut tai ahdistunut. Mistäpä sitä toisen taustoja tietäisi. Voi vaikka vain jännitää pärjäämistään. Minulle on välittynyt kuva aika huonosta itsetunnosta kenties. Voi olla jotain syvempääkin. Poika ei tiedä kertomansa mukaan, että olis mitään huolia. Sen kertoi ettei miniällä ole sukua eikä ystäviä juuri ollenkaan. Voi olla että kotiäiti rooli ei ole se paras hänelle. Liikaa eristäytymistä ehkä. Enpä rupea enempiä miettimään liian vaikeita. Yritän tutustua ja auttaa kykyni mukaan. 

Arvioit, arvostelet ja kyökkdiagnosoit ja sitten ihmettelet kun toinen ei pidä sinusta?

Niinpä niin. On pakko ollut miettiä mikä on kaiken takana, kun ihminen ei puhu ei pukahda. Ei ole koskaan ottanut kontaktia. Tutustumista ei ole tapahtunut näiden viidevuoden aikana koskaan. Miten itse ottaisit asian esille tässä tilanteessa. 

Saattaa vaan olla että kemiat ei kohtaa, oletko erityisen puhelias ihminen ja miniä taas hiljainen normaalistikin? Ei siinä ole mitään vikaa, introvertti ei vaan jaksa tai halua hirveästi jutella niitä näitä. Voi olla että hän kaipaa sitä omaa aikaa hiljaisuudessa.

Ehkä miniä jopa haluaa antaa anopille "omaa rauhaa" olla lasten kanssa? Ainakin tämän ketjun perusteella moni mummo näyttää toivovan, että äiti menisi muualle. Meillä anoppi on yleensä niin keskittynyt lapsiin (ja lapset erittäin puheliaita), että enhän minä saisi mukana ollessani edes suunvuoroa, joten siirryn yleensä nauttimaan hetken omasta rauhasta, kun anoppi viihdyttää lapsia. Ja koska anoppi on fiksu ja luotettava ihminen, en koe tarpeelliseksi seurata anopin ja lasten puuhailua haukkana vieressä. Kun miniä oma-alotteisesti kutsuu anoppia käymään, hän ei selvästikään inhoa anoppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli kotona 5 vuotta lastensa kanssa, eli tämä EI ole se syy miksi hän epätoivoisesti yrittää omia mun lasta. Luulen että kyseessä on ihan vaan siitä, että hän haluaa kokea olevansa vauvan äiti taas, ehkä hän olisi jopa halunnut enemmän lapsia. Ja nyt minä, vauvan oikea äiti olen siinä häiritsemässä. En keksi mitään muuta syytä anopin käytökselle.

Mutta ettehän et edes asu samassa talossa tai pihapiirissä. Miten hän voi "omia" lapsesi käydessään teillä kylässä?! Vai onko kyse siitä, että itse olet kontrollifriikki tai  sairaalloisen omistushaluinen?

Miten anoppi on haldannut elämänsä, onko mies vierellä, onko ystäviä, elämää? Ja millaisen miehennyhverön tämä nainen on mahtanut kasvattaa sinulle aviomieheksi? Ja millainen on miehen suhde äitiinsä. 

En ole ap, mutta mummo osaa tulla ovelle ihan itse. Jos hänelle sanoo, että nyt ei sovi vastaus on "no minä olen jo tässä..." Eli ei-sanalla ei ole merkitystä. Mies on töissä joten ei ole päivällä paikalla ja hänet ja veljensä on opetettu niin, että äidin mieltä ei saa pahoittaa. Nykyisin kyllä välillä näin käy, mutta hirmu harvoin, koska ainakin pappa puuttuu sitten asiaan. Anoppi on jäänyt juuri eläkkeelle eikä hänellä ole ystäviä eikä hän harrasta nuuta kuin lapsiensa elämää, tai lähinnä lapsenlapsien. Minusta hän on kontrollifriikki halutessaan minut kotoani pois lähes päivittäin, että saisi jäädä sinne lapsieni kanssa. Sitten tietty

pahoittaa mielensä ja vääntelee käsiään kun en tottele.

Miksi avaat oven?

Mistä hän voi tuetää kuka siellä on? Eikö kellekään saa avata?

Jos hänelle olisi oikea ongelma tuo mummon ilmestyminen kylään, hän pitäisi oven lukossa ja asentaisi ovisilmän. Mutta onhan se tottakai helpompi keskittyä valittamaan.

Ei auta ovisilmä, kun rappusilta näkee meidän porstuaan :(

Meillä anoppi kierteli taloa, koputteli ikkunoihin ja soitteli, jos ovi ei avautunut. Jos en vastannut, soitteli mun miehelle. Ihan hullu ämmä. Onneksi on välit katkenneet. En käsitä, miksi en soittanut poliisille, kun toinen käy koputtelemassa ikkunoihin.

Hakanen, lukko, ovisilmä, verhot, poliisi.

Te jotka olette sitä mieltä, että soita poliisille, niin uskotteko sen olevan helppoa, jos kyseinen häiriköitsijä on kuitenkin puolisosi vanhempi?

Omalle vanhemmalleen olisi huomattavasti matalampi kynnys soittaa poliisit, koska tuntee omat vanhempansa niin hyvin, että tietää miten he toimivat, mutta jos puoliso ei edes pidä perheensä kotiin väkisin tunkeutumista kovin pahana asiana (siis jos ei ole herännyt/tajunnut ongelman syvyyttä, koska on tapahtuma aikaan aina poissa) niin ei se mitään niin mustavalkoista ole, että joo, poliisia vaan paikalle ja mummo saisi hyvän syyn haukkua miniän hulluksi, kun poliisitkin mummu paralle soittelee, joka hyvää hyvyyttään tuli lasten kanssa auttamaan.

Mä en ole ikinä kuullut kenestäkään ihmisestä, joka jäisi vaan koputtelemaan ikkunoihin ja oviin ja huutaisi niin että koko kylä kuulee, jos ei pääse johonkin sisälle.  Sitten ymmärtäisin, jos olisi olettamus, että sisällä olevalla olisi joku hätä, tyyliin saattaa maata lattialla tajuttomana tms.  Mutta jos siis ollaan käyty sanomassa, että nyt ei sovi kyläily, niin kyllä jokainen ihminen siitä ymmärtää, että pitää lähteä pois.

Kuinka jollain voisi olla noin kova tarve päästä toisen kotiin, jos kerran välitkään ei ihan hyvät ole?

Minä luovuttaisin heti, jos minulle tultaisiin noin sanomaan.

Olen elämässäni törmännyt vain yhteen äiti-ihmiseen, joka loi niin vahvan symbioottisen siteen vauvaansa, että se meni jo överin puolelle.  Se meni todella jo vaikeaksi.  Siinä täytyi olla jo jonkinlainen ongelma liittyen mielenterveyteen.  

Tätini saattoi olla jonkin verran hurahtanut mummo, mutta siinäkin oli oma puolensa asiassa.  Kun on monta lastenlasta, ei oikein ole järkeenkäyvää, että hurahtaa vain niihin lapsenlapsiin, joiden vanhemmat on hyvin menestyneitä ja arvostettuja ihmisiä, siis ns. hienoja ihmisiä.  Kauhea innostus ja mekastus niistä lapsenlapsista ja niiden hoitamisesta.  Kun muut lapset ei olleet niin korkeasti koulutettuja eikä arvostettuja ihmisiä, niin sai niitten lapsetkin olla vähemmällä huomiolla.  Ei hän niistä muista lapsenlapsistaan koskaan sellaista meteliä pitänyt ja niitä kehunut ja pallannut maasta taivaaseen.  No. täti on mennyt jo taivaaseen ja niistä "hienoista" lapsenlapsista tuli ihan tavallisia ihmisiä.  Mutta saivathan mummon rakkautta enemmän kuin serkkunsa.

Me annettiin lapset anoppilaan yökylään eräänä kesänä pitkän ruinauksen jälkeen. Lasten ollessa vauvoja/pieniä, oli erinäistä luottamusongelmaa, ajateltiin että isommat lapset pärjäävät paremmin.

Kun mentiin hakemaan seuraavana päivänä, niin anoppi kehuskeli, kuinka hyvin teidän lapset pärjää uimarannallakin vaikkei joka sekunti ole perään katsomassa. Apen kanssa olivat yhdessä vieneet (oltiin kielletty, toivomus että keksikää jotain muuta tekemistä). Kun anopin piti käydä jonottamassa vessaan pitkä aika, oli appi jättänyt muksut keskenään, sillä piti hakea vesipulloa autosta. Matkaa sinnekin. Ollaan kuulemma vanhemmat vähän ylivarovaisia kun vahditaan niin tarkkaan 3-, 5- ja 7-vuotiaita rannalla... Eihän ne opi mitään, kun koko ajan ollaan kintereillä.

Nyt ovat pahoilla mielin, kun ei luotto enää pelaa, eikä yökylää järjesty. Minä miniänä olen tietysti paskin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ikinä kuullut kenestäkään ihmisestä, joka jäisi vaan koputtelemaan ikkunoihin ja oviin ja huutaisi niin että koko kylä kuulee, jos ei pääse johonkin sisälle.  Sitten ymmärtäisin, jos olisi olettamus, että sisällä olevalla olisi joku hätä, tyyliin saattaa maata lattialla tajuttomana tms.  Mutta jos siis ollaan käyty sanomassa, että nyt ei sovi kyläily, niin kyllä jokainen ihminen siitä ymmärtää, että pitää lähteä pois.

Kuinka jollain voisi olla noin kova tarve päästä toisen kotiin, jos kerran välitkään ei ihan hyvät ole?

Minä luovuttaisin heti, jos minulle tultaisiin noin sanomaan.

Olen elämässäni törmännyt vain yhteen äiti-ihmiseen, joka loi niin vahvan symbioottisen siteen vauvaansa, että se meni jo överin puolelle.  Se meni todella jo vaikeaksi.  Siinä täytyi olla jo jonkinlainen ongelma liittyen mielenterveyteen.  

Tätini saattoi olla jonkin verran hurahtanut mummo, mutta siinäkin oli oma puolensa asiassa.  Kun on monta lastenlasta, ei oikein ole järkeenkäyvää, että hurahtaa vain niihin lapsenlapsiin, joiden vanhemmat on hyvin menestyneitä ja arvostettuja ihmisiä, siis ns. hienoja ihmisiä.  Kauhea innostus ja mekastus niistä lapsenlapsista ja niiden hoitamisesta.  Kun muut lapset ei olleet niin korkeasti koulutettuja eikä arvostettuja ihmisiä, niin sai niitten lapsetkin olla vähemmällä huomiolla.  Ei hän niistä muista lapsenlapsistaan koskaan sellaista meteliä pitänyt ja niitä kehunut ja pallannut maasta taivaaseen.  No. täti on mennyt jo taivaaseen ja niistä "hienoista" lapsenlapsista tuli ihan tavallisia ihmisiä.  Mutta saivathan mummon rakkautta enemmän kuin serkkunsa.

Kyllä se on siellä huhuillut ja koputellut ikkunoihin. En siis ole avannut ovea ollenkaan, enkä vastannut puheluihin. Pakkohan miniän on olla lapsen kanssa kotona kun autokin on pihassa. Oli hyvin ”huolissaan”. Ovea ei voinut mennä avaamaan, kun työnsi oven väkisin auki, kun eihän se ole mahdollista, ettei mummu ole tervetullut.

Tilanne on kyllä rauhoittunut, kun välit on käytännössä poikki. Anopin aloitteesta. Kyllä se olisi kiva, jos tulisi edes joten kuten toimeen anopin kanssa ja lapsilla olisi yksi turvallinen aikuinen enemmän elämässään. Mutta aina ei asiat mene kuten toivoo. Parempi tämä tilanne kuin tuo aika, kun vielä yritin tulla toimeen anopin oikkujen kanssa. Se maksoi miltei parisuhteeni ja mielenterveyteni. Tähän on tyytyminen. Kyllä mun hulluus on vieläkin anopille läheinen puheenaihe, mutta en jaksa välittää. Kyllä suurin osa hänen tuttavistaan tietää, että anopillani ei ole kenestäkään mitään hyvää sanottavaa muutenkaan, ja lisäilen kertomuksiin reilusti värikynää.

Vierailija kirjoitti:

Me annettiin lapset anoppilaan yökylään eräänä kesänä pitkän ruinauksen jälkeen. Lasten ollessa vauvoja/pieniä, oli erinäistä luottamusongelmaa, ajateltiin että isommat lapset pärjäävät paremmin.

Kun mentiin hakemaan seuraavana päivänä, niin anoppi kehuskeli, kuinka hyvin teidän lapset pärjää uimarannallakin vaikkei joka sekunti ole perään katsomassa. Apen kanssa olivat yhdessä vieneet (oltiin kielletty, toivomus että keksikää jotain muuta tekemistä). Kun anopin piti käydä jonottamassa vessaan pitkä aika, oli appi jättänyt muksut keskenään, sillä piti hakea vesipulloa autosta. Matkaa sinnekin. Ollaan kuulemma vanhemmat vähän ylivarovaisia kun vahditaan niin tarkkaan 3-, 5- ja 7-vuotiaita rannalla... Eihän ne opi mitään, kun koko ajan ollaan kintereillä.

Nyt ovat pahoilla mielin, kun ei luotto enää pelaa, eikä yökylää järjesty. Minä miniänä olen tietysti paskin.

Se vesipullo oli ihan välttämätöntä hakea just silloin, kun toinen on vessajonossa?

Eipä ne lapset opi enää yhtään mitään, jos sen vedenhakureissun aikana hukkuvat. Todella vastuutonta. Totaalisesti menisi luottamus täälläkin tällaisen jälkeen. Varsinkin, kun oli erikseen sanottu, että ei uimaan.