Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole yli 50-v teinien äiti. Olin yli 30 kun sain lapseni. Omat vanhemmat asuvat lähellä ja heidän kanssaan oltiin enemmän tekemisissä aina. Aika paljon pari vuotiaasta saakka yökylässäkin. Annoin lasten mennä isovanhempien kanssa eri tapahtumiin. He olivat isovanhempina paljon parempia kuin vanhempina. Nykyään teinit käyvät mummoa auttamassa "kesätyönä" ja saavat hyvin rahaa. Äitini osti aina hienot toiveen mukaiset lahjat ja keräsi rahaa tilille molemmille. Joskus ärsytti, kun pärähtivät usein paikalle.
Anoppi osteli muovikrääsää paljon ja teki itse vaatteita, mm 1-v mekon. Tein sitten niin, että kuva otettiin sekä minun että mummin mekossa. Nykyään kaduttaa, se mummin mekko olisi kyllä riittänyt. Toi leipomuksia ym. Kiitin aina, vaikkei se vaate tai lelu meidän toiveen mukainen ollut ja laitoin leipomukset juhlapöytään, vaikka omiakin oli. Asuivat kaukana ja käytiin kylässä. Mökillä koko katras pikkumökissä. Kerran olivat hoitamassa lapsia 4 yötä meillä, kun olimme matkalla. Olivat viihtyneet kaikki. Tykkäsivät pitää sylissä ja hauskuttaa lapsia, jopa käydä vaunulenkillä yksin.
Yksi joulu vietettiin minun vanhemmilla. Muuten kotona, omat vanhemmat tulivat meille.
Nyt toivon, että olisin antanut mummuille ja vaareille vielä enemmän mahdollisuutta olla lasten kanssa. Se suhde on ainutlaatuinen. Se on jotenkin samalla rakkautta meitä heidän lapsiaan kohtaan.
Omat lapset ovat avarakatseisia ja ystävällisiä. En usko, että he laittavat hanat kiinni, jos lapsia saavat. Ovat myötätuntoisia. Ja siitä olen tyytyväinen. En usko, että he miettivät "miksi isovanhempia tarvitaan?"
Minä vähän veikkaan, että näitä joko joku tarinoi luodakseen kuvaa kuinka myöhemmin kaduttaa jos nyt ei ota mummoja huomioon, tai sitten on ehkä vielä vähän kehittymistä edessä elämässä. Kaikella rakkaudella siis, jos näin on.
Tämä ikä on opettanut jo sen, että eniten kaduttaa ne omat vanhemmuuden virheet ja oman läsnäolon puute lapsia kohtaan. Ei se miten aikuisia kohteli, vaan se miten niitä pieniä ja avuttomia lapsia kohteli. Milloin oli liian ankara, milloin vei liikaa hoitoon, miksi ei hoitanut itse päivähoidon sijaan kun olivat vielä äidissä kiinni jne. Ei niistä yöunia menetä, mutta se on sellaista ajan tuottamaa oivallusta ja kypsymistä.
Uskonpa että hyvin harvalla kaduttaa että olisi pitänyt antaa mummojen osallistua enemmän (ellei ole esimerkiksi välit menneet täysin ja niitä ei ole yritetty edes paikata tai muuta jotain oikeasti traagista suhteessa). Oikeasti lähes kaikilla kaduttaa vanhemmuuttaan se, että olisinpa ollut lempeämpi ja rennompi omia lapsia kohtaan, tehnyt vähemmän töitä, laittanut lapset edelle tai vaikkapa sekin etten tehnyt enemmän jo nuorena juuri niin kuin halusin vaan laitoin muut aikuiset edelle. Toki kaikki eivät tätä oivalla, tai oivaltavat ehkä lastenlasten myötä ja jotkut vasta saattohoidossa. Mutta kyllä ihmiset suurimmat katumiset liittyvät aina niihin omiin lapsiin tai puolisoonkin.
Ehkäpä osa mummoista sitten yrittää paikata noita asioita lastenlasten kanssa, vaikka oikeasti korjausliikehän pitäisi tehdä niiden omien aikuisten lasten kanssa.
T. Yksi kuusikymppinen, jolla ei siis ole mitään anoppiongelmia, vaan ihan mielenkiinnolla seuraan ketjua. Ei ole vielä lapsenlapsiakaan.
Ei mitään tarinointia ollut tässä. Täysin totta! Ei se sitä poista, että on monta muutakun asiaa, joita olisin toivonut tehneeni toisin lasteni kanssa!
Nämä isovanhempiasiat liittyy siihen, että vain äitini on hengissä ja hänkin on huonossa kunnossa.Olen saanut perspektiiviä siihen pikkulapsiaikaan ja todellakin olisin voinut enemmän antaa lasten olla vanhempiemme kanssa. Kai tässä iässä on enemmän myötätuntoa niitä vanhempiakin kohtaan.
En itse ajattele niin, että omat vanhempani olisivat mielummin korjanneet välit minuun. He osoittivat sen rakkautensa minuun lasten kautta. Heille he olivat parempia kuin minulle. Saattaa johtua siitä, että olen sinut oman lapsuuteni kanssa nykyään.
Mene muualle satuilemaan.
Totean vielä kerran, että tämä tarina on tosi, minun elämääni.
Ei siitä tarvitse tykätä. Mutta voisiko ihan neutraalisti lukea. Ymmärtääkseni käytän ihan neutraalia kieltä. Se ei vaan ole ketjun "aatteen mukaista".
Ehkäpä olet oikeassa. Tätä ketjua pitävät hengissä vain me eri mieltä olevat. Ilman meitä ketju kuolee. Samanmielisten keskustelu jatkuu aikansa, kunnes toistoa tulee liikaa.
Joten kiitos ja anteeksi. Poustun takavasemmalle.
Hyvä, hei hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole yli 50-v teinien äiti. Olin yli 30 kun sain lapseni. Omat vanhemmat asuvat lähellä ja heidän kanssaan oltiin enemmän tekemisissä aina. Aika paljon pari vuotiaasta saakka yökylässäkin. Annoin lasten mennä isovanhempien kanssa eri tapahtumiin. He olivat isovanhempina paljon parempia kuin vanhempina. Nykyään teinit käyvät mummoa auttamassa "kesätyönä" ja saavat hyvin rahaa. Äitini osti aina hienot toiveen mukaiset lahjat ja keräsi rahaa tilille molemmille. Joskus ärsytti, kun pärähtivät usein paikalle.
Anoppi osteli muovikrääsää paljon ja teki itse vaatteita, mm 1-v mekon. Tein sitten niin, että kuva otettiin sekä minun että mummin mekossa. Nykyään kaduttaa, se mummin mekko olisi kyllä riittänyt. Toi leipomuksia ym. Kiitin aina, vaikkei se vaate tai lelu meidän toiveen mukainen ollut ja laitoin leipomukset juhlapöytään, vaikka omiakin oli. Asuivat kaukana ja käytiin kylässä. Mökillä koko katras pikkumökissä. Kerran olivat hoitamassa lapsia 4 yötä meillä, kun olimme matkalla. Olivat viihtyneet kaikki. Tykkäsivät pitää sylissä ja hauskuttaa lapsia, jopa käydä vaunulenkillä yksin.
Yksi joulu vietettiin minun vanhemmilla. Muuten kotona, omat vanhemmat tulivat meille.
Nyt toivon, että olisin antanut mummuille ja vaareille vielä enemmän mahdollisuutta olla lasten kanssa. Se suhde on ainutlaatuinen. Se on jotenkin samalla rakkautta meitä heidän lapsiaan kohtaan.
Omat lapset ovat avarakatseisia ja ystävällisiä. En usko, että he laittavat hanat kiinni, jos lapsia saavat. Ovat myötätuntoisia. Ja siitä olen tyytyväinen. En usko, että he miettivät "miksi isovanhempia tarvitaan?"
Kiva kirjoitus ja mukavia muistoja. Mummola on lapselle maailman paras paikka. Erilainen lämpö, kiireettömyys, hyväksyntä mitä kotona, vaikka sielläkin on hyvä. Minä kaipaan vieläkin lapsuuden mummolaa ja Liisa-mummua. Kotona oli askareet ja kiireinen äiti, melua ja pienet sisaret. Hekin kaikki tietenkin myös rakkaita.
Nykyään lapsia on 1,2 per äiti ja vanhemmat on lasrensa kanssa toisin kuin se sinun sukupolvesi.
Mene muualle satuilemaan lööperiä.
Meilläkin kaksi lasta, olivat kotona 3- ja 5-vuotiaiksi asti ja senkin jälkeen menin puolipäiväisesti töihin, eli olen kotona aina klo 13 eteenpäin. Lapsillehan tämä on ollut mahtavaa, saavat heti koulun jälkeen apua läksyihin ja keskustelua kaverisuhteista yms. Todella kiitollinen olen tästä miehelleni että sopii hänellekin
Siis ainoahan jolle tämä on ollut ongelma on anoppini. Hän olisi halunnut hoitaa lapsiamme kotona ja olla iltapäivisin kotona kouluaikoina yms. Ei onneksi meille tuosta suoraan puhunut, mutta oli itkenyt mm. kälylle ja parille muulle sukulaiselle kun ei ole saanut osallistua tällä tavalla kasvatukseen. Anopilla on varmaan itsellä jokin suurempi trauma omasta vanhemmuudestaan, mutta ne ovat niin henkilökohtaisia asioita etten tänne halua kirjoittaa.
Mutta siis aivan mahtavaa, että vanhempien merkitys lasten elämässä on alettu ymmärtämään paremmin kuin ennen ja suurin osa nykyvanhemmista ei kaada vastuuta lapsista toisten niskaan. Tämä ei tietenkään poissulje sitä etteikö lapset voisi olla hoidossa yms. mutta sellainen oman merkityksen pienentäminen on onneksi katoamassa ja ajatus siitä, että lapsi tarvitsee eniten vanhempiaan on yleistynyt.
Meillä mummo kuvitteli että lapset tarvitsee alakoulussa kesähoitoa. Minä teen kotona töitä joten en tietenkään sellaista ole tarvinnut, enkä
Myöskään iltapäivisin.
Meillä mummo hoiti lapsia, kun menin töihin toisen ollessa 1,2v ja toisen 3v. Hän otti vuorotteluvapaata ja sai lisäksi kotihoidontuen. Ei tarvinnut viedä hoitoon noin pieniä. Mummo tuli meille, joten ei tarvinnut aamulla herättää.
Hoiti myös kesällä pari viikkoa alakouluaikana, että saatiin kesä järjestymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole yli 50-v teinien äiti. Olin yli 30 kun sain lapseni. Omat vanhemmat asuvat lähellä ja heidän kanssaan oltiin enemmän tekemisissä aina. Aika paljon pari vuotiaasta saakka yökylässäkin. Annoin lasten mennä isovanhempien kanssa eri tapahtumiin. He olivat isovanhempina paljon parempia kuin vanhempina. Nykyään teinit käyvät mummoa auttamassa "kesätyönä" ja saavat hyvin rahaa. Äitini osti aina hienot toiveen mukaiset lahjat ja keräsi rahaa tilille molemmille. Joskus ärsytti, kun pärähtivät usein paikalle.
Anoppi osteli muovikrääsää paljon ja teki itse vaatteita, mm 1-v mekon. Tein sitten niin, että kuva otettiin sekä minun että mummin mekossa. Nykyään kaduttaa, se mummin mekko olisi kyllä riittänyt. Toi leipomuksia ym. Kiitin aina, vaikkei se vaate tai lelu meidän toiveen mukainen ollut ja laitoin leipomukset juhlapöytään, vaikka omiakin oli. Asuivat kaukana ja käytiin kylässä. Mökillä koko katras pikkumökissä. Kerran olivat hoitamassa lapsia 4 yötä meillä, kun olimme matkalla. Olivat viihtyneet kaikki. Tykkäsivät pitää sylissä ja hauskuttaa lapsia, jopa käydä vaunulenkillä yksin.
Yksi joulu vietettiin minun vanhemmilla. Muuten kotona, omat vanhemmat tulivat meille.
Nyt toivon, että olisin antanut mummuille ja vaareille vielä enemmän mahdollisuutta olla lasten kanssa. Se suhde on ainutlaatuinen. Se on jotenkin samalla rakkautta meitä heidän lapsiaan kohtaan.
Omat lapset ovat avarakatseisia ja ystävällisiä. En usko, että he laittavat hanat kiinni, jos lapsia saavat. Ovat myötätuntoisia. Ja siitä olen tyytyväinen. En usko, että he miettivät "miksi isovanhempia tarvitaan?"
Kiva kirjoitus ja mukavia muistoja. Mummola on lapselle maailman paras paikka. Erilainen lämpö, kiireettömyys, hyväksyntä mitä kotona, vaikka sielläkin on hyvä. Minä kaipaan vieläkin lapsuuden mummolaa ja Liisa-mummua. Kotona oli askareet ja kiireinen äiti, melua ja pienet sisaret. Hekin kaikki tietenkin myös rakkaita.
Nykyään lapsia on 1,2 per äiti ja vanhemmat on lasrensa kanssa toisin kuin se sinun sukupolvesi.
Mene muualle satuilemaan lööperiä.
Meilläkin kaksi lasta, olivat kotona 3- ja 5-vuotiaiksi asti ja senkin jälkeen menin puolipäiväisesti töihin, eli olen kotona aina klo 13 eteenpäin. Lapsillehan tämä on ollut mahtavaa, saavat heti koulun jälkeen apua läksyihin ja keskustelua kaverisuhteista yms. Todella kiitollinen olen tästä miehelleni että sopii hänellekin
Siis ainoahan jolle tämä on ollut ongelma on anoppini. Hän olisi halunnut hoitaa lapsiamme kotona ja olla iltapäivisin kotona kouluaikoina yms. Ei onneksi meille tuosta suoraan puhunut, mutta oli itkenyt mm. kälylle ja parille muulle sukulaiselle kun ei ole saanut osallistua tällä tavalla kasvatukseen. Anopilla on varmaan itsellä jokin suurempi trauma omasta vanhemmuudestaan, mutta ne ovat niin henkilökohtaisia asioita etten tänne halua kirjoittaa.
Mutta siis aivan mahtavaa, että vanhempien merkitys lasten elämässä on alettu ymmärtämään paremmin kuin ennen ja suurin osa nykyvanhemmista ei kaada vastuuta lapsista toisten niskaan. Tämä ei tietenkään poissulje sitä etteikö lapset voisi olla hoidossa yms. mutta sellainen oman merkityksen pienentäminen on onneksi katoamassa ja ajatus siitä, että lapsi tarvitsee eniten vanhempiaan on yleistynyt.
Meillä mummo kuvitteli että lapset tarvitsee alakoulussa kesähoitoa. Minä teen kotona töitä joten en tietenkään sellaista ole tarvinnut, enkä
Myöskään iltapäivisin.Meillä mummo hoiti lapsia, kun menin töihin toisen ollessa 1,2v ja toisen 3v. Hän otti vuorotteluvapaata ja sai lisäksi kotihoidontuen. Ei tarvinnut viedä hoitoon noin pieniä. Mummo tuli meille, joten ei tarvinnut aamulla herättää.
Hoiti myös kesällä pari viikkoa alakouluaikana, että saatiin kesä järjestymään.
Älä valehtele! Tai olet eri sukupolvea.
Nykyään lapset hoitaa joko vanhemmat tai laadukas varhaiskasvatus. Kukaan nykyinen välittävä äiti ei antaisi mummun tulla hoitamaan noin pieniä lapsia.
Onneksi nykyään äidit välittävät lapsistaan ja osaavat pitää mummut etäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole yli 50-v teinien äiti. Olin yli 30 kun sain lapseni. Omat vanhemmat asuvat lähellä ja heidän kanssaan oltiin enemmän tekemisissä aina. Aika paljon pari vuotiaasta saakka yökylässäkin. Annoin lasten mennä isovanhempien kanssa eri tapahtumiin. He olivat isovanhempina paljon parempia kuin vanhempina. Nykyään teinit käyvät mummoa auttamassa "kesätyönä" ja saavat hyvin rahaa. Äitini osti aina hienot toiveen mukaiset lahjat ja keräsi rahaa tilille molemmille. Joskus ärsytti, kun pärähtivät usein paikalle.
Anoppi osteli muovikrääsää paljon ja teki itse vaatteita, mm 1-v mekon. Tein sitten niin, että kuva otettiin sekä minun että mummin mekossa. Nykyään kaduttaa, se mummin mekko olisi kyllä riittänyt. Toi leipomuksia ym. Kiitin aina, vaikkei se vaate tai lelu meidän toiveen mukainen ollut ja laitoin leipomukset juhlapöytään, vaikka omiakin oli. Asuivat kaukana ja käytiin kylässä. Mökillä koko katras pikkumökissä. Kerran olivat hoitamassa lapsia 4 yötä meillä, kun olimme matkalla. Olivat viihtyneet kaikki. Tykkäsivät pitää sylissä ja hauskuttaa lapsia, jopa käydä vaunulenkillä yksin.
Yksi joulu vietettiin minun vanhemmilla. Muuten kotona, omat vanhemmat tulivat meille.
Nyt toivon, että olisin antanut mummuille ja vaareille vielä enemmän mahdollisuutta olla lasten kanssa. Se suhde on ainutlaatuinen. Se on jotenkin samalla rakkautta meitä heidän lapsiaan kohtaan.
Omat lapset ovat avarakatseisia ja ystävällisiä. En usko, että he laittavat hanat kiinni, jos lapsia saavat. Ovat myötätuntoisia. Ja siitä olen tyytyväinen. En usko, että he miettivät "miksi isovanhempia tarvitaan?"
Kiva kirjoitus ja mukavia muistoja. Mummola on lapselle maailman paras paikka. Erilainen lämpö, kiireettömyys, hyväksyntä mitä kotona, vaikka sielläkin on hyvä. Minä kaipaan vieläkin lapsuuden mummolaa ja Liisa-mummua. Kotona oli askareet ja kiireinen äiti, melua ja pienet sisaret. Hekin kaikki tietenkin myös rakkaita.
Mä oon tosi pahoillani, että sulle mummola oli se paras paikka, ellet sitten asunut siellä :(
Toivottavasti onnistut omien lastesi kanssa paremmin kuin omat vanhempasi sinun kanssasi, ja saat luotua kodistasi parhaan paikan itsellesi ja lapsillesi 💛
Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Sitten on ketjun terhakka rakkikoirakommentoija, joka aina räkyttää vastauksensa jos kommentti avaa toista näkökulmaa, vähän häiriintynyt varmaan hänkin - siinä missä mummot - mutta onhan hänellä muutama tukikommentoija.
Tämmöisiä havaintoja tällä kertaa. Mukavaa iltaa kun tätä pohdiskelette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Sitten on ketjun terhakka rakkikoirakommentoija, joka aina räkyttää vastauksensa jos kommentti avaa toista näkökulmaa, vähän häiriintynyt varmaan hänkin - siinä missä mummot - mutta onhan hänellä muutama tukikommentoija.
Tämmöisiä havaintoja tällä kertaa. Mukavaa iltaa kun tätä pohdiskelette.
No mutta elämässä nyt vain on luonnollisia seuraamuksia ihan kaikesta meillä jokaisella. Et voi sanoa ihan mitä tahansa vaikkapa ystävällesi, ilman että olet varautunut että sillä myös on merkitystä suhteeseenne.
Ja kun huomaat toisen ottavan etäisyyttä, niin aikuisena ihmisenä osaat kysyä mikä mättää ja olenko loukannut, eikö?
Ei sukulaiset ole poikkeus näissä asioissa. Elämässä sanoilla ja teoilla on seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Sitten on ketjun terhakka rakkikoirakommentoija, joka aina räkyttää vastauksensa jos kommentti avaa toista näkökulmaa, vähän häiriintynyt varmaan hänkin - siinä missä mummot - mutta onhan hänellä muutama tukikommentoija.
Tämmöisiä havaintoja tällä kertaa. Mukavaa iltaa kun tätä pohdiskelette.
Jos on jo keskusteltu että lapsi menossa allergiatutkimuksiin ja mummo salaa suöttää silti joulutorttua niin kyllä se etäisyydenotto on se keino. Ei siinä enää keskustella.’
Tai jos lapsi kaapataan ilman lääkkeitään niin sama juttu.
Ekaa kertaa huonosta käytöksestä joka mahd voi olla vahinko voi keskustella mutta tuollaisista ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä jo siinäkin otetaan vain ja ainoastaan etäisyyttä, jos mummo systemaattisesti kutsuu itseään äidiksi lapsenlapsille. Todellakaan tuollaisia ongelmia keskustelemalla ratkota.
Jos ei halua että muut ottaa etäisyyttä, niin sitten käyttäytyy kunnolla ja ei leiki äitiä.
No tässä ketjussa huutelevat katkeroituneet, haavoittuneet, vaikeista lähtökohdista lähteneet äidit, jotka eivät pysty antamaan anteeksi omille vanhemmilleen, niille nykyisille isovanhemmille. Nämä äidit takertuvat lapsiinsa, mutta valitettavasti katkeroituvat vain pahemmin, kun ovat itse kohta hylättyjä mummuja, oikeastaan nopeammin, kuin aavistavatkaan.
Ohis. Popparit on kohta syöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Sitten on ketjun terhakka rakkikoirakommentoija, joka aina räkyttää vastauksensa jos kommentti avaa toista näkökulmaa, vähän häiriintynyt varmaan hänkin - siinä missä mummot - mutta onhan hänellä muutama tukikommentoija.
Tämmöisiä havaintoja tällä kertaa. Mukavaa iltaa kun tätä pohdiskelette.
No mutta elämässä nyt vain on luonnollisia seuraamuksia ihan kaikesta meillä jokaisella. Et voi sanoa ihan mitä tahansa vaikkapa ystävällesi, ilman että olet varautunut että sillä myös on merkitystä suhteeseenne.
Ja kun huomaat toisen ottavan etäisyyttä, niin aikuisena ihmisenä osaat kysyä mikä mättää ja olenko loukannut, eikö?
Ei sukulaiset ole poikkeus näissä asioissa. Elämässä sanoilla ja teoilla on seurauksia.
En suhtaudu noin ystäviini eivätkä he minuun. Kukaan ei vetäydy mököttämään, ota etäisyyttä ja odottele poterossa kunnes joku älyää kysyä mikä oikeastaan on hätänä. Jos loukkaa toista niin puhutaan suoraan tämä loukkasi/loukkasinko sinua ja pyydetään tarvittaessa anteeksi. Suora, rakentava kommunikaatio. Minusta näin on helpompi elää ja tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Sitten on ketjun terhakka rakkikoirakommentoija, joka aina räkyttää vastauksensa jos kommentti avaa toista näkökulmaa, vähän häiriintynyt varmaan hänkin - siinä missä mummot - mutta onhan hänellä muutama tukikommentoija.
Tämmöisiä havaintoja tällä kertaa. Mukavaa iltaa kun tätä pohdiskelette.
No mutta elämässä nyt vain on luonnollisia seuraamuksia ihan kaikesta meillä jokaisella. Et voi sanoa ihan mitä tahansa vaikkapa ystävällesi, ilman että olet varautunut että sillä myös on merkitystä suhteeseenne.
Ja kun huomaat toisen ottavan etäisyyttä, niin aikuisena ihmisenä osaat kysyä mikä mättää ja olenko loukannut, eikö?
Ei sukulaiset ole poikkeus näissä asioissa. Elämässä sanoilla ja teoilla on seurauksia.
En suhtaudu noin ystäviini eivätkä he minuun. Kukaan ei vetäydy mököttämään, ota etäisyyttä ja odottele poterossa kunnes joku älyää kysyä mikä oikeastaan on hätänä. Jos loukkaa toista niin puhutaan suoraan tämä loukkasi/loukkasinko sinua ja pyydetään tarvittaessa anteeksi. Suora, rakentava kommunikaatio. Minusta näin on helpompi elää ja tulla toimeen muiden ihmisten kanssa.
Anteeksi nyt mutta jos tietoisesti kaappaa toisen lapsen tai vaarantaa lapsen hengen tai uhmaa selkeästi ohjeita vastaan, ei tällausen tekijälle voi mitenkään olla epäselvää että hän tekee väärin.
Ei siinä enää nennä kiltisti kertomaan että hei, pikkusen loukkasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Sitten on ketjun terhakka rakkikoirakommentoija, joka aina räkyttää vastauksensa jos kommentti avaa toista näkökulmaa, vähän häiriintynyt varmaan hänkin - siinä missä mummot - mutta onhan hänellä muutama tukikommentoija.
Tämmöisiä havaintoja tällä kertaa. Mukavaa iltaa kun tätä pohdiskelette.
Jos on jo keskusteltu että lapsi menossa allergiatutkimuksiin ja mummo salaa suöttää silti joulutorttua niin kyllä se etäisyydenotto on se keino. Ei siinä enää keskustella.’
Tai jos lapsi kaapataan ilman lääkkeitään niin sama juttu.
Ekaa kertaa huonosta käytöksestä joka mahd voi olla vahinko voi keskustella mutta tuollaisista ei.
Ei tietenkään tarvitse keskustella sen enempää jos isovanhempi toiminnallaan saattaa lapsen vaaraan. Kunhan isovanhempi tietää mikä meni väärin mutta vaikea olisi luottaa tuollaiseen mummoon/pappaan enää. Ehkä ajan kanssa jos selkeästi on ymmärrystä tilanteen vakavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
No tässä ketjussa huutelevat katkeroituneet, haavoittuneet, vaikeista lähtökohdista lähteneet äidit, jotka eivät pysty antamaan anteeksi omille vanhemmilleen, niille nykyisille isovanhemmille. Nämä äidit takertuvat lapsiinsa, mutta valitettavasti katkeroituvat vain pahemmin, kun ovat itse kohta hylättyjä mummuja, oikeastaan nopeammin, kuin aavistavatkaan.
Ohis. Popparit on kohta syöty.
Näinhän se on. Surullinen ketju. Nimenomasn niiden äitien vuoksi, jotka kerran elämässään saavat omistaa jotain, mitä ei jaeta ainakaan isovanhempien kanssa. Ja ihan kohta ovat lastensa hylkäämiä isovanhempia oman omistavuutensa vuoksi
Toinen ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässä ketjussa huutelevat katkeroituneet, haavoittuneet, vaikeista lähtökohdista lähteneet äidit, jotka eivät pysty antamaan anteeksi omille vanhemmilleen, niille nykyisille isovanhemmille. Nämä äidit takertuvat lapsiinsa, mutta valitettavasti katkeroituvat vain pahemmin, kun ovat itse kohta hylättyjä mummuja, oikeastaan nopeammin, kuin aavistavatkaan.
Ohis. Popparit on kohta syöty.Näinhän se on. Surullinen ketju. Nimenomasn niiden äitien vuoksi, jotka kerran elämässään saavat omistaa jotain, mitä ei jaeta ainakaan isovanhempien kanssa. Ja ihan kohta ovat lastensa hylkäämiä isovanhempia oman omistavuutensa vuoksi
Toinen ohis
Lapsi ei ole jätskipaketti.
Lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen takia äidin pitääkin pitää hänet itsellään. Kiintymyssuhde.
Ja sitten taas osata laskea irti.
Nämä häiriintyneet isovanhemmat eivät osaa kumpaakaan. Ovat jakaneet lapsensa ja ny eivtä laske irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole yli 50-v teinien äiti. Olin yli 30 kun sain lapseni. Omat vanhemmat asuvat lähellä ja heidän kanssaan oltiin enemmän tekemisissä aina. Aika paljon pari vuotiaasta saakka yökylässäkin. Annoin lasten mennä isovanhempien kanssa eri tapahtumiin. He olivat isovanhempina paljon parempia kuin vanhempina. Nykyään teinit käyvät mummoa auttamassa "kesätyönä" ja saavat hyvin rahaa. Äitini osti aina hienot toiveen mukaiset lahjat ja keräsi rahaa tilille molemmille. Joskus ärsytti, kun pärähtivät usein paikalle.
Anoppi osteli muovikrääsää paljon ja teki itse vaatteita, mm 1-v mekon. Tein sitten niin, että kuva otettiin sekä minun että mummin mekossa. Nykyään kaduttaa, se mummin mekko olisi kyllä riittänyt. Toi leipomuksia ym. Kiitin aina, vaikkei se vaate tai lelu meidän toiveen mukainen ollut ja laitoin leipomukset juhlapöytään, vaikka omiakin oli. Asuivat kaukana ja käytiin kylässä. Mökillä koko katras pikkumökissä. Kerran olivat hoitamassa lapsia 4 yötä meillä, kun olimme matkalla. Olivat viihtyneet kaikki. Tykkäsivät pitää sylissä ja hauskuttaa lapsia, jopa käydä vaunulenkillä yksin.
Yksi joulu vietettiin minun vanhemmilla. Muuten kotona, omat vanhemmat tulivat meille.
Nyt toivon, että olisin antanut mummuille ja vaareille vielä enemmän mahdollisuutta olla lasten kanssa. Se suhde on ainutlaatuinen. Se on jotenkin samalla rakkautta meitä heidän lapsiaan kohtaan.
Omat lapset ovat avarakatseisia ja ystävällisiä. En usko, että he laittavat hanat kiinni, jos lapsia saavat. Ovat myötätuntoisia. Ja siitä olen tyytyväinen. En usko, että he miettivät "miksi isovanhempia tarvitaan?"
Kiva kirjoitus ja mukavia muistoja. Mummola on lapselle maailman paras paikka. Erilainen lämpö, kiireettömyys, hyväksyntä mitä kotona, vaikka sielläkin on hyvä. Minä kaipaan vieläkin lapsuuden mummolaa ja Liisa-mummua. Kotona oli askareet ja kiireinen äiti, melua ja pienet sisaret. Hekin kaikki tietenkin myös rakkaita.
Meillä omi Liisa-mummi. Tuo anoppini, oikein kiva ihminen, vaikka minulle hänen olemisensa ei aina ollut helppoa.
Samaa kertoo työkaverini, joka on nyt mummi. Hän on saanut alkaen alle 1-v lapsenlapsensa yöhoitoon usein. Viettävät paljon aikaa yhdessä. Mm vie lapsen kerran viikossa uimaan. Tuo työkaverini kertoi, että rakkaus tähän lapseen on vielä enemmän kuin omiin aikanaan. Kai sen tekee se, että isovanhemman velvollisuudet on erilaiset kuin äidin. Taakka on poissa.
Onneksi tämä äiti ei koe, että se on häneltä pois.
T. Edellinen yli 50-v
Kuinka kukaan voi ylpeillä tuollaisella. Kuinka kylmäsydäminen onkaan äiti, joka rakastaa toisten lapsia enemmän kuin omiaan!?
T. Äiti, anoppi ja mummi.
Oletko mummi?
Aika monet isovanhemmat sanovat kuinka paljon helpompaa on rakastaa omia lastenlapsiaan. Miten se tunne on suurempi ja se on helpimpi osoittaa. Liittyy varmaan moniin vanhempien velvollisuuksiin. En usko, että se on pois omien lapsien rakastamisesta, se on osa sitä: tämä on minun Lapseni Lapsi. Samalla rakastan sitä lastani. Teen kuten olisin tehnyt jos olisin ollut velvollusuuksista vspaa ( jota yksikään vanhempi ei ole).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässä ketjussa huutelevat katkeroituneet, haavoittuneet, vaikeista lähtökohdista lähteneet äidit, jotka eivät pysty antamaan anteeksi omille vanhemmilleen, niille nykyisille isovanhemmille. Nämä äidit takertuvat lapsiinsa, mutta valitettavasti katkeroituvat vain pahemmin, kun ovat itse kohta hylättyjä mummuja, oikeastaan nopeammin, kuin aavistavatkaan.
Ohis. Popparit on kohta syöty.Näinhän se on. Surullinen ketju. Nimenomasn niiden äitien vuoksi, jotka kerran elämässään saavat omistaa jotain, mitä ei jaeta ainakaan isovanhempien kanssa. Ja ihan kohta ovat lastensa hylkäämiä isovanhempia oman omistavuutensa vuoksi
Toinen ohis
Onneks tässä ketjussa ei tollasia pientenlasten äitejä ainakaan montaa ole ollut.
Itsekään en tietenkään jaa lapsiani kenenkään kanssa, he ovat ihmisiä joten heitä ei kukaan omista.
Kuitenkin lapset ovat vanhempiensa vastuulla ja teen kaikkeni, että he ovat turvassa. Heitä hoitaa kyllä moni ihminen ja tapaavat muutenkin useita ihmisiä, mutta toinen mummo ei hoida koska en häneen pysty luottamaan.
Se ei ole katkeruutta tai omistushalua vaan ihan tavallista vanhemmuutta, kun haluaa lapselleen vain parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma fiilis ketjusta; jos isovanhempi tekee jotain väärin niin häntä rangaistaan ottamalla etäisyyttä, laittamalla isovanhempi jäähynurkkaan miettimään tekojaan niin oppiipa, että tuhmuuksilla on seuraukset. Tai jos isovanhempi alkaa ehdottelemaan suoraan lapsille jotain muuta tekemistä niin alkaa vanhemman kilpalaulanta, että meidänpäs joulu on parempi ilman isovanhempia lällällää - kumpi voittaa valtataistelu.
Voisiko keskustella asioista aikuismaisesti? Tuntuu kuin osa vanhemmista suhtautuu isovanhempiin kuin lapsiin ja osa taantuu lapsien tasolle. En hyväksy tuollaisten isovanhempien toimintaa mutta asiat ratkaistaan aikuismaisesti keskustelemalla. (Ellei joku huom. joku tai jotkut osapuolet ole oikeasti häiriintyneitä.) Jonkun hei pitää olla aikuinen ja puhua asiat kuin aikuisille jos haluaa muutosta ja rakentavaa keskustelua.
Sitten on ketjun terhakka rakkikoirakommentoija, joka aina räkyttää vastauksensa jos kommentti avaa toista näkökulmaa, vähän häiriintynyt varmaan hänkin - siinä missä mummot - mutta onhan hänellä muutama tukikommentoija.
Tämmöisiä havaintoja tällä kertaa. Mukavaa iltaa kun tätä pohdiskelette.
No mutta elämässä nyt vain on luonnollisia seuraamuksia ihan kaikesta meillä jokaisella. Et voi sanoa ihan mitä tahansa vaikkapa ystävällesi, ilman että olet varautunut että sillä myös on merkitystä suhteeseenne.
Ja kun huomaat toisen ottavan etäisyyttä, niin aikuisena ihmisenä osaat kysyä mikä mättää ja olenko loukannut, eikö?
Ei sukulaiset ole poikkeus näissä asioissa. Elämässä sanoilla ja teoilla on seurauksia.
Tottakai on ja sitä saa mitä tilaa. Koské ihan kaikkia.
Jos pointt on, että aikuisen (esim. vanhempi) tulee puhua toiselle aikuiselle (esim. isovanhempi) kuin aikuinen aikuiselle eikä taantua itse lapsenomaiseen keskusteluun tai sortua puhumaan kuten lapselle - niin miksi siihen kommentoidaan joulutortuista ja jätskipaketeista?
Eikö se nyt ole harvinaisen selvää, että jos puhut aikuiselle ihmiselle niin puhut ja toimit kuten aikuinen aikuiselle?
Vierailija kirjoitti:
Jos pointt on, että aikuisen (esim. vanhempi) tulee puhua toiselle aikuiselle (esim. isovanhempi) kuin aikuinen aikuiselle eikä taantua itse lapsenomaiseen keskusteluun tai sortua puhumaan kuten lapselle - niin miksi siihen kommentoidaan joulutortuista ja jätskipaketeista?
Eikö se nyt ole harvinaisen selvää, että jos puhut aikuiselle ihmiselle niin puhut ja toimit kuten aikuinen aikuiselle?
Jätskipaketti oli havainnollistava esimerkki. Tyypillinen tavara jonka lapselliset ihmiset jakaa millilleen. Kuten nyt nämä isovanhemmat lapsenlapsia. Kohtelevat kuin pakettia, esinettä.
Joulutortut ketjussa ollut esimerkki siitä miten tietoisesti tehdään pahaa.
Blaablaablaablaa...