Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.
Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.
Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.
Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.
Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.
Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.
Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.
Ei tässä kukaan ole väittänytkään, etteikö minimissä ole hyväksikäyttäjiä. Kyllä on, tiedän yhden tapauksen, jossa lapset miltei joka viikonloppu mummulassa. Säälittää lapset, jotka on raivattu biletyksen tieltä.
Mun anoppi oli tällainen kinuaja, kun oli niin kovat hoitohalut. Kun sai tahtonsa läpi, niin sitten ei enää kiinnostakaan. On muun muassa vienyt pirteän lapsen yläkertaan ”nukkumaan” pinnasänkyynsä ja pistänyt alakerrassa itkuhälyttimestä äänet pois. Minä sit löysin hengen hädässä kirkuvan lapsen sieltä sängystä, ja selkeästi oli siellä jo hetken ollut. Selityksiä riitti. Lapsi oli kuulemma melkein nukkunut, (täysin poikkeuksellista tuon lapsen rytmin mukaan), ettei ole kauaa ollut hereillä. ja äänettömällä se itkuhälytin oli ollut (ei muuten ollut, kun lähdin kotoa).
Ihmettelee vieläkin, silloin harvoin kun nähdään, miksi hänen hoitoapunsa ei kelpaa. Niin, miksihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Yksi fanaatikko mummojen vastainen barrikaadibarracuda jaksaa vielä taistella hampaat irvessä tuulimyllyjä vastaan. Minä valitettavasti joudun vielä korkeasta iästäni huolimatta mennä ansiotyöhön. Kivaa päivää!
Kukaan yli kilmekymppinen ei kirjoita ”joudun mennä”. Olet se palstahäirikkö!
Tai varsinkaan "barrikaadibarracuda" Nokkelaa, eh... Please 🤦♀️
Tuo yksi taas on tyypillinen suuren ikäluokan edustaja joka tuli tänne kertomaan totuuksia asian vierestä. Nautitaan ruuhkavuosista kyllä paraikaa tai ainakin yritetään, mutta helpompaa olisi jos energiaa ei menisi anopin pitämiseen loitolla. On yritetty jutella kauniisti ilman mitään vaikutusta, sanottu lopulta suoraan että nämä eivät ole hänen lapsensa emmekä ole heitä hankkineet hänen ilokseen, mutta ei suostu luopumaan siitä roolista jonka itselleen haluaisi. Näkee itsensä juurikin aiemman kommentoijan osuvalla termillä, turva-aikuisena. Jos saa tietää että olemme käyneet jossain niin pommittaa "minäkin oisin halunnut:(!!" - viestejä ja yrittää udella esikoisesta tulevia menojamme. Etäisyyttä yritetään pitää koko ajan mutta on stressaavaa jatkuvasti potkia häntä kauemmaksi.
MInä kestän vielä sen takertumisenkin mutta en sitä selän takana ähräämistä ja aivan käsittämättömien oppien jauhamista lapsille: "älä vaan mene, ei siitä mitään tule, jää tänne vaan, se on sulle liian vaikeaa/raskasta/vaarallista, voivoi sentään ettet nyt vaan satuttaisi/epäonnistuisi/onnistuisi, kyllä pitää nyt vaan varoa, voi pientä raaaaaaasua"... Jne.
Kaikki on vaarallista, raskasta ja vaikeaa ja ylivoimaista.
Omassa äidistäni ärsytti ihan hirveästi se, kun lapsi pyllähti tms, niin ihan harmittomassakin tilanteessa MUMMUN piti saada lohduttaa oma säikähdys pois. Lapsi mun seurassa jatkoi leikkejään pikaisen ohhoh, kuinkas kävi - tiedustelun jälkeen, mutta mummu ottaa syliin ja paijaa ja voivottelee, kunnes lapsi itkee. Lopetti kyllä kun kysyin, miksi turhaan itkettää lasta.
Ja samaa on havaittavissa kuin ylläolevalla. Asumme 2-kerroksisessa talossa, ja melko varhain alkoi lasta kiinnostaa rappuset. Ei saa mennä ja vaarallista ja voi voi ettei nyt vaan sattuisi mitään. Noin mutkin on aikanaan kasvatettu (valitettavasti) ja aika nössö olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.
Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.
Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.
Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.
Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.
Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.
Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.Ei tässä kukaan ole väittänytkään, etteikö minimissä ole hyväksikäyttäjiä. Kyllä on, tiedän yhden tapauksen, jossa lapset miltei joka viikonloppu mummulassa. Säälittää lapset, jotka on raivattu biletyksen tieltä.
Mun anoppi oli tällainen kinuaja, kun oli niin kovat hoitohalut. Kun sai tahtonsa läpi, niin sitten ei enää kiinnostakaan. On muun muassa vienyt pirteän lapsen yläkertaan ”nukkumaan” pinnasänkyynsä ja pistänyt alakerrassa itkuhälyttimestä äänet pois. Minä sit löysin hengen hädässä kirkuvan lapsen sieltä sängystä, ja selkeästi oli siellä jo hetken ollut. Selityksiä riitti. Lapsi oli kuulemma melkein nukkunut, (täysin poikkeuksellista tuon lapsen rytmin mukaan), ettei ole kauaa ollut hereillä. ja äänettömällä se itkuhälytin oli ollut (ei muuten ollut, kun lähdin kotoa).
Ihmettelee vieläkin, silloin harvoin kun nähdään, miksi hänen hoitoapunsa ei kelpaa. Niin, miksihän?
Joo, tässä ketjussa taitaa ongelmana olla se, että halutaan hoitaa, mutta omilla ehdoilla = ei oikeasti haluta siis olla avuksi. Minun äitini pitäisi saada sylitellä lapsia ja anopin kertoa somessa, että oli taas avuksi. Sitten oikeissa tilanteissa, kuten kun menin synnyttämään kuopusta, ei olekaan kiinnostanut auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.
Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.
Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.
Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.
Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.
Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.
Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.Ei tässä kukaan ole väittänytkään, etteikö minimissä ole hyväksikäyttäjiä. Kyllä on, tiedän yhden tapauksen, jossa lapset miltei joka viikonloppu mummulassa. Säälittää lapset, jotka on raivattu biletyksen tieltä.
Mun anoppi oli tällainen kinuaja, kun oli niin kovat hoitohalut. Kun sai tahtonsa läpi, niin sitten ei enää kiinnostakaan. On muun muassa vienyt pirteän lapsen yläkertaan ”nukkumaan” pinnasänkyynsä ja pistänyt alakerrassa itkuhälyttimestä äänet pois. Minä sit löysin hengen hädässä kirkuvan lapsen sieltä sängystä, ja selkeästi oli siellä jo hetken ollut. Selityksiä riitti. Lapsi oli kuulemma melkein nukkunut, (täysin poikkeuksellista tuon lapsen rytmin mukaan), ettei ole kauaa ollut hereillä. ja äänettömällä se itkuhälytin oli ollut (ei muuten ollut, kun lähdin kotoa).
Ihmettelee vieläkin, silloin harvoin kun nähdään, miksi hänen hoitoapunsa ei kelpaa. Niin, miksihän?
Joo, tässä ketjussa taitaa ongelmana olla se, että halutaan hoitaa, mutta omilla ehdoilla = ei oikeasti haluta siis olla avuksi. Minun äitini pitäisi saada sylitellä lapsia ja anopin kertoa somessa, että oli taas avuksi. Sitten oikeissa tilanteissa, kuten kun menin synnyttämään kuopusta, ei olekaan kiinnostanut auttaa.
Juuri näin!
Se ns apu on vain vaivaksi. Ja päälle vielä se uhmaikäiswn kiukuttelu kun hänen päänsä on sotkettu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.
Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.
Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.
Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.
Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.
Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.
Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.
En kutsuisi tuota rajattomuudeksi, vaan miniä (ja miehensä) käyttää hyväkseen hyväntahtoisia isovanhempia. Tässä lienee uhkana, että jos tuollaiselle ihmiselle sanoo että just nyt ei hoitokeikka käy, niin sitten ei tarvitse enää lastenlapsia nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.
Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.
Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.
Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.
Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.
Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.
Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.Ei tässä kukaan ole väittänytkään, etteikö minimissä ole hyväksikäyttäjiä. Kyllä on, tiedän yhden tapauksen, jossa lapset miltei joka viikonloppu mummulassa. Säälittää lapset, jotka on raivattu biletyksen tieltä.
Mun anoppi oli tällainen kinuaja, kun oli niin kovat hoitohalut. Kun sai tahtonsa läpi, niin sitten ei enää kiinnostakaan. On muun muassa vienyt pirteän lapsen yläkertaan ”nukkumaan” pinnasänkyynsä ja pistänyt alakerrassa itkuhälyttimestä äänet pois. Minä sit löysin hengen hädässä kirkuvan lapsen sieltä sängystä, ja selkeästi oli siellä jo hetken ollut. Selityksiä riitti. Lapsi oli kuulemma melkein nukkunut, (täysin poikkeuksellista tuon lapsen rytmin mukaan), ettei ole kauaa ollut hereillä. ja äänettömällä se itkuhälytin oli ollut (ei muuten ollut, kun lähdin kotoa).
Ihmettelee vieläkin, silloin harvoin kun nähdään, miksi hänen hoitoapunsa ei kelpaa. Niin, miksihän?
Joo, tässä ketjussa taitaa ongelmana olla se, että halutaan hoitaa, mutta omilla ehdoilla = ei oikeasti haluta siis olla avuksi. Minun äitini pitäisi saada sylitellä lapsia ja anopin kertoa somessa, että oli taas avuksi. Sitten oikeissa tilanteissa, kuten kun menin synnyttämään kuopusta, ei olekaan kiinnostanut auttaa.
Kyllä! Meill tosin anoppi ei somessa kehuskellut, ainoastaan koko kylälle, kuinka hän TAAS on menossa hoitamaan, kun eivät muuten pärjää. Hyvin on pärjätty, vaikka ei ole kohta neljään vuoteen hoitanut. Lapset nyt 5 ja 6. Tämä fakta ei tosin estä noista hoitamisista leijumista.Toisaalta jaksaa kitistä verkostolleen, kuinka hullulle miniälle ei mikään kelpaa. Ristiriitaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.
Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.
Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.
Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.
Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.
Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.
Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.En kutsuisi tuota rajattomuudeksi, vaan miniä (ja miehensä) käyttää hyväkseen hyväntahtoisia isovanhempia. Tässä lienee uhkana, että jos tuollaiselle ihmiselle sanoo että just nyt ei hoitokeikka käy, niin sitten ei tarvitse enää lastenlapsia nähdä.
Kyllä tuo on rajaton isoäiti. Mistä kysyjä voisi tietää ettei käy jos toinen sanoo joo, joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Lapsesta voi myös kasvaa mm. itsetunnoton kaikkien miellyttäjä mummon manipuloinnin seurauksena. Pikkusiskoni ei ole pystynyt vetämään rajoja äidillimme vaikka olen puhunut asiasta vuosien mittaan useasti. Siskoni esikoinen on äitimme terapialapsi ja nyt 5v:nä huomaa ettei suhde siskooni eli äitiinsä ole luottamuksellinen. Äitimme on näitä jotka syöksyvät väliin kun lasta kieltää jostakin ja nostavat lapsen syliin ja sanovat pokkana ääneen: mummi ei kiellä, rakastatko mummia? Ja kun manipuloitu lapsi nyökkää mielistelevästi, alkaa mummi itkeä ja puristaa lasta ja lässyttää "voi pieni rakas" -juttuja. Ei mitään ymmärrystä kiintymyssuhteista tai lapsen tarpeesta kokea olevansa vanhempiensa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Maailmassa pärjää parhaiten lapset, joilla on vankka ja turvallinen kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa.
Se on kaiken onnen ja onnellisuuden ja menestymisen perusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Maailmassa pärjää parhaiten lapset, joilla on vankka ja turvallinen kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa.
Se on kaiken onnen ja onnellisuuden ja menestymisen perusta.
Mieheni, jolle psykologia on vierasta aluetta ja jo termi "kiintymyssuhdeteoria" on tyyliin vaikeatajuista lätinää, on ymmärtänyt tuon kirjoittamasi asian. Totesi että kertomani asiat liittyen identiteetin kehitykseen ja vanhempien merkitykseen käyvät järkeen, ja siitä lähtien ollut samassa rintamassa kanssani. Hänen vanhempansa ehtivät pilata esikoisen vauvavuoden mutta sitten lamppu syttyi. Suuri merkitys oli varmaan silläkin että korostin jatkuvasti miehen merkitystä isänä ja miehen mallina, esikoiselle korvaamattomana. Toisin kuin appivanhemmat. Mieheni tuntui oikeasti alkuun ajattelevan että hänen vanhempansa ovat itsestään selvästi parasta, mitä lapselle voi tarjota. Syyllistetty ja manipuloitu täyttämään vanhempiensa, erityisesti äitinsä tarpeet pienestä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.
Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.
Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.
Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.
Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.
Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.
Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.En kutsuisi tuota rajattomuudeksi, vaan miniä (ja miehensä) käyttää hyväkseen hyväntahtoisia isovanhempia. Tässä lienee uhkana, että jos tuollaiselle ihmiselle sanoo että just nyt ei hoitokeikka käy, niin sitten ei tarvitse enää lastenlapsia nähdä.
Onneksi ei mennyt näin. Aluksi oli kyllä ihmettelyä, varsinkin viikonlopusta , että ei voida tuoda vai. Sanottiin ihan suoraan että ei jakseta. Sitten heille kai valkeni, että ollaan jo kuusikymppisiä, ja tarvitaan toipumisaikaa.
Meidän välit ovat hyvät nyt, se suoraan sanominen on paras näille nykyisille vanhemmille, eivät jaksa pelata mitään pelejä ja tuntuvat ymmärtävän kun asiat puhuu rehellisesti eikä selän takana.
Kyllä siinä voi vähä mennä pää sekasin, on se sen verran iso juttu tulla isovanhemmaksi. Mutta aloittajan kertomus on kaukana normaalista. Itse oon höpsömumma, mutta terveellä tavalla. Ja nuoret on jo laittaneet selkeet rajat. He päättää kaikesta lapsiin liittyvästä, siitäkin miten heillä puhutaan ( ei missään tapauksessa kiroilua eikä kovaa ääntä) Aika ylpeä oon pojastani ja miniästäni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä voi vähä mennä pää sekasin, on se sen verran iso juttu tulla isovanhemmaksi. Mutta aloittajan kertomus on kaukana normaalista. Itse oon höpsömumma, mutta terveellä tavalla. Ja nuoret on jo laittaneet selkeet rajat. He päättää kaikesta lapsiin liittyvästä, siitäkin miten heillä puhutaan ( ei missään tapauksessa kiroilua eikä kovaa ääntä) Aika ylpeä oon pojastani ja miniästäni.
Kuulostaa terveeltä, ja pieni höpsähtäminenkin on ok, jos se menee ohi viimeistään siinä vaiheessa, kun asiasta sanotaan. Omalla kohdalla ei käynyt näin, homma vaan otti enempi tulta alleen, kun Hänen Täydellisyyttään alkaa kakarat neuvoa, kuten anoppi mua ja poikaansa muinoin tituleerasi. Oltiin molemmat 35. Ihan järjetöntä, kun ihan joka asiasta yritettiin päättää meidän puolesta. Jopa mun käyttämä pyykinpesuaine oli väärää. Kyllä, tästäkin suututtiin, kun en vaihtanut anopin suosittelemaan merkkiin.
Meilläkin sekaannuttiin aivan kaikkeen maidonjuonnista siihen että meillä ei ollut olihuoneessa telkkaria.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin sekaannuttiin aivan kaikkeen maidonjuonnista siihen että meillä ei ollut olihuoneessa telkkaria.
Miten tuollainenkin voi oikeasti jonkun peffaa kynsittää? 😂
Mut joi, ei naurata kun kohdalle sattuu.
T. Väärä pesuaine
Ketju on päässyt iltapäivälehteen!
Kukaan yli kilmekymppinen ei kirjoita ”joudun mennä”. Olet se palstahäirikkö!