Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää teksti oli kuin omasta kynästä kirjoitettu. Meilläkin anoppi vaati, että olisi saanut pienen vauvan hoitoon melkein heti. Sanoin hänelle, että vauvan täytyy ensin kasvaa ja että ei noin pieni voi olla erossa vanhemmistaan sen takia, että pääsisi mummon luo hoitoon.

Hän vaatii myös lasta itselleen pidettäväksi aina kun nähdään. Kerran kokeilin siirtyä kauemmaksi, vaan hänhän tuli perässä kädet ojossa ja vaati vauvaan itselleen.

Kerran vauva oli nukkumassa ja kysyi ” eikö sitä saa yhtään herättää” sanoin ” ei” ” vauva nukahti juuri.”

Muistan myös kun nostin vauvan pinnasängystä pois taannoin. En meinannut kerätä nostamaan sitä sängystä kun anoppi vieressä hoki ” tänne se” ” äkkiä tänne se nyt” ” minä pidän etkä sinä”.

Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa, mitta hän ei näe asiassa ongelmaa, vaan on äitinsä puolella tietenkin. Minähän olen kuulema vain tympeä niuhottaja mieheni mielestä. Todella turhauttavaa, kun tuntuu, ettei ole ketään, kuka mua ymmärtäisi :(

Minulla sama ongelma, mies on kunnon mammanpoika velliperse eikä uskalla sanoa äidilleen vastaan. Olen sanonut hälle monet kerrat, että nyt isänä sinun pitää ajatella lapsesi parasta, ei äitisi tunteita.

Jep :( tuntuu, että vika on aina vaan mussa, jos jotain sanon vastaan. Muistan myös, kun en heti lapsen syntymän jälkeen halunnut lähteä kyläilemään heille, niin anoppi tokaisi ” niin ne muutkin kyläilee heti” sanoin, että ” me emme ole ne muut vaan me teemme, kuten meille sopii” tuonkin sanomisen jälkeen mies alkoi arvostelemaan mua. Mulla saa kyllä sanoa, mutta sitten kun itse sanon, niin siitä tulee sanomista heti. En tajunnut että mies voi olla noin äitinsä vietävissä. Ennen ymmärsi aina mua :(

Mun mies oli ihan samanlainen aiemmin. Yks kerta mulla vaan meni hermo siihen että hänen äitinsä tunteita piti aina varoa mutta mun tai meidän lasten tunteilla ei ollut mitään väliä. Ilmotin miehelle että saa valita, joko äitinsä tai meidän perhe. Mies valitsi meidät.

Kannattaa muistaa että yleensä lopputulos on toinen jos pakottaa miehen valitsemaan oman äitinsä ja tyttökaverin, lasten äidin ym. väliltä. Äidin ja pojan väliin ei pidä mennä koskaan, todella pahaan paikkaan laitoit miehesi ja ihmettelen suuresti että silti päätti sinua "katsella".

Jos mies ei pysty katkaisemaan napanuoraa äitiinsä niin siinähän sitten on keskenään. En kaipaa rinnalleni miestä joka ei osaa seistä omilla jaloillaan. Kuitenkin mies on minut jo ennen lapsia minut vaimokseen valinnut joten oletan hänen valitsevan minut myös jatkossakin.

Vaimon rinnalla olemisen ei tarvitse sulkea omaa äitiä ja lapsuudenperhettä pois. Rasittaa lukea tästä nykyisestä asenneilmapiiristä. Ei vaan ole ok että oma äiti jää ulkopuolelle vaimon ja lasten takia. En tarkoita että pitäisi olla vanhemman asemassa ja kuulua sillä lailla kiinteästi joka asiaan mutta tavallista lämmintä elämää odotan ainakin itse, omien poikieni mahdollistavan. Keljua jos yleinen ajatus on tosiaan tämä eli mahdollisuus saada perhekäsitykseltään samanlainen miniä taitaa olla aika pieni. Ja sitä virhettähän ei kannata tehdä että opastaisi miniää ajattelemaan niin tai näin, on tullut selväksi täältä että miten siinä käy. Yhtäkään tyttöä en saanut ja harmittaa tällä hetkellä aivan vietävästi.

Eihän ole mitään ongelmaa jos ei omalla käytöksellään aja nuorta perhettä valintatilanteeseen.

Olen myös poikien äiti ja toivon, että he itsenäistyvät ihan omien perheidensä jäseniksi ja valitsevat kumppanit omien mieltymystensä, eivätkä minun, mieltymysten mukaan.

Ei se ihan noinkaan mene että omalla käytöksellä voi välttää ristiriitoja. Myönnän ihan suoraan että tulevaisuudessa haluan ehdottomasti hoitaa lapsenlapsiani ja kuulua heidän elämäänsä ihan kunnolla enkä minään etämummina. Nyt vasta on realisoitunut selkeämmin että tulevat miniäni saattavat tämän minulta estää, ihan vaan jos sattuvat haluamaan! Miten olla joustava ja myötäilevä sellaisessa tilanteessa, kuulisin mielelläni kokemuksia teiltä jotka kuitenkin saivat aktiivisen roolin mummina, vaikka miniä olisi toppuutellut ja se, että pitikö poikasi sinun puolta ristiriitatilanteessa?

Lapsen vanhemmat päättävät roolisi. Siinä se.

Ehei. Tässä tapauksessa lapsen äiti päättäisi eli tuleva miniäni. Pojistani tiedän tasan varmaksi että haluavat pitää minut elämässään ja lähellään, niin kuin normaali, hyvän äitisuhteen saanut ihminen yleensä haluaa. Ei se saa niin mennä että miniät kiristävät erolla jos haluavat että poikani hylkäävät oman äitinsä. Millainen on pohjimmiltaan ihminen joka sellaista vaatii ja haluaa?!

Millä lailla hylkää?

Sinä olet omat lapsesi kasvattanut, ne on kasvaneet, menneet eteenpäin. Sinun pitää nyt keksiä elämääsi muuta sisältöä kuin lastesi stalkkaus.

Hylkäämisellä tarkoitan sitä etteivät välittäisi enää minusta. Toki heidän kuuluu muuttaa omilleen ja aikuistua, en nyt sitä tarkoita ollenkaan. Vaan että minun ajatukseni ja toivomukseni olisivat toissijaisia ja tämä koskisi myös niitä lapsenlapsia joita odotan jo nyt aivan hurjasti!!

Sinun ajatuksesi ja toiveesi ovat ensisijaisia vain sinulle. Sinun lapsillesi ja heidän tuleville perheilleen niiden kuuluu olla toissijaisia. Jos käy niin että olet ensimmäisenä pojalla mielessä, eikä pojan omat lapset, poika itse tai pojan puoliso, on poikasi irtautuminen sinusta jäänyt puolitiehen.

Vierailija kirjoitti:

Mie en saa vuoteen ottaa (todennäköisesti) poikani perheeseen millään tavalla yhteyttä kun vauva on syntynyt, mie en saa pitää vauvaa sylissä kun mitä nöyrimmin hetken, mie en saa pyytää perhettä kylään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, mitä mie saan tehä? Mie saan laittaa ruokaa pojan perheelle ja sivusilmällä vilkuilla vauvaa, mie saan pitää vauvaa sylissä mitä nöyrimmin hetken, mie saan olla kärsivällinen.

Kärsivällisyyttä tarvitaankin näiden tyyppisten miniöiden kanssa. Toivottavasti minun lapset eivät koskaan jaa elämäänsä ankeuttajapuolison kanssa.

Sie oot kyllä se sama jankkaaja nyt kokoajan. Milloin teeskentelet pelkkien poikien äitiä, milloin kultamummia, milloin nuorta äitiä joka jakaa lapsensa mummojen kanssa jne. Kirjoitustyylistä tunnistaa.

Taidat olla ihan oikeassa elämässäsi sellainen pojan perheen elämästä eristetty mummi, joka purkaa tähän ketjuun pahaa mieltään asiasta.

Menevän peilin eteen ja kun muutaman viikon olet käynyt itsereflektiota (ammattiauttajan kanssa juttelukim voi auttaa) niin laitappa kuule miniällesi ja pojallesi viesti missä myönnät käyttäytyneesi törpösti ja pyydät sitä anteeksi. Sitten alat uudelleen miettimään mitä sana mummo tarkoittaa ja mitä se voi realistisesti sinun kohdalla tarkoittaa. Kysypä vailla pojaltasi millaista osallistumista toivoisivat ka mitkä ovat säännöt mitä he toivovat sinun noudattavan. Siitä se lähtee. Ei tarvi enää oksentaa pahaa oloa tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie en saa vuoteen ottaa (todennäköisesti) poikani perheeseen millään tavalla yhteyttä kun vauva on syntynyt, mie en saa pitää vauvaa sylissä kun mitä nöyrimmin hetken, mie en saa pyytää perhettä kylään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, mitä mie saan tehä? Mie saan laittaa ruokaa pojan perheelle ja sivusilmällä vilkuilla vauvaa, mie saan pitää vauvaa sylissä mitä nöyrimmin hetken, mie saan olla kärsivällinen.

Kärsivällisyyttä tarvitaankin näiden tyyppisten miniöiden kanssa. Toivottavasti minun lapset eivät koskaan jaa elämäänsä ankeuttajapuolison kanssa.

Sie oot kyllä se sama jankkaaja nyt kokoajan. Milloin teeskentelet pelkkien poikien äitiä, milloin kultamummia, milloin nuorta äitiä joka jakaa lapsensa mummojen kanssa jne. Kirjoitustyylistä tunnistaa.

Taidat olla ihan oikeassa elämässäsi sellainen pojan perheen elämästä eristetty mummi, joka purkaa tähän ketjuun pahaa mieltään asiasta.

Menevän peilin eteen ja kun muutaman viikon olet käynyt itsereflektiota (ammattiauttajan kanssa juttelukim voi auttaa) niin laitappa kuule miniällesi ja pojallesi viesti missä myönnät käyttäytyneesi törpösti ja pyydät sitä anteeksi. Sitten alat uudelleen miettimään mitä sana mummo tarkoittaa ja mitä se voi realistisesti sinun kohdalla tarkoittaa. Kysypä vailla pojaltasi millaista osallistumista toivoisivat ka mitkä ovat säännöt mitä he toivovat sinun noudattavan. Siitä se lähtee. Ei tarvi enää oksentaa pahaa oloa tänne.

No tosi paska veto ja ihan ohi, ei nyt ihan idiootti tarvitse olla :-0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie en saa vuoteen ottaa (todennäköisesti) poikani perheeseen millään tavalla yhteyttä kun vauva on syntynyt, mie en saa pitää vauvaa sylissä kun mitä nöyrimmin hetken, mie en saa pyytää perhettä kylään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, mitä mie saan tehä? Mie saan laittaa ruokaa pojan perheelle ja sivusilmällä vilkuilla vauvaa, mie saan pitää vauvaa sylissä mitä nöyrimmin hetken, mie saan olla kärsivällinen.

Kärsivällisyyttä tarvitaankin näiden tyyppisten miniöiden kanssa. Toivottavasti minun lapset eivät koskaan jaa elämäänsä ankeuttajapuolison kanssa.

Sie oot kyllä se sama jankkaaja nyt kokoajan. Milloin teeskentelet pelkkien poikien äitiä, milloin kultamummia, milloin nuorta äitiä joka jakaa lapsensa mummojen kanssa jne. Kirjoitustyylistä tunnistaa.

Taidat olla ihan oikeassa elämässäsi sellainen pojan perheen elämästä eristetty mummi, joka purkaa tähän ketjuun pahaa mieltään asiasta.

Menevän peilin eteen ja kun muutaman viikon olet käynyt itsereflektiota (ammattiauttajan kanssa juttelukim voi auttaa) niin laitappa kuule miniällesi ja pojallesi viesti missä myönnät käyttäytyneesi törpösti ja pyydät sitä anteeksi. Sitten alat uudelleen miettimään mitä sana mummo tarkoittaa ja mitä se voi realistisesti sinun kohdalla tarkoittaa. Kysypä vailla pojaltasi millaista osallistumista toivoisivat ka mitkä ovat säännöt mitä he toivovat sinun noudattavan. Siitä se lähtee. Ei tarvi enää oksentaa pahaa oloa tänne.

Jos tarkoitat pelkkien poikien äidillä minua (olen kirjoittanut omasta ahdistuksestani liittyen siihen mitä tuleman pitää miniöiden kanssa) niin en puhu murteella ja jätin asiani jo sikseen edelliselle sivulle... Jotain toista keskustelupalstaa pitää katsoa jossa olisi samassa tilanteessa muitakin. 893

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie en saa vuoteen ottaa (todennäköisesti) poikani perheeseen millään tavalla yhteyttä kun vauva on syntynyt, mie en saa pitää vauvaa sylissä kun mitä nöyrimmin hetken, mie en saa pyytää perhettä kylään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, mitä mie saan tehä? Mie saan laittaa ruokaa pojan perheelle ja sivusilmällä vilkuilla vauvaa, mie saan pitää vauvaa sylissä mitä nöyrimmin hetken, mie saan olla kärsivällinen.

Kärsivällisyyttä tarvitaankin näiden tyyppisten miniöiden kanssa. Toivottavasti minun lapset eivät koskaan jaa elämäänsä ankeuttajapuolison kanssa.

Sie oot kyllä se sama jankkaaja nyt kokoajan. Milloin teeskentelet pelkkien poikien äitiä, milloin kultamummia, milloin nuorta äitiä joka jakaa lapsensa mummojen kanssa jne. Kirjoitustyylistä tunnistaa.

Taidat olla ihan oikeassa elämässäsi sellainen pojan perheen elämästä eristetty mummi, joka purkaa tähän ketjuun pahaa mieltään asiasta.

Menevän peilin eteen ja kun muutaman viikon olet käynyt itsereflektiota (ammattiauttajan kanssa juttelukim voi auttaa) niin laitappa kuule miniällesi ja pojallesi viesti missä myönnät käyttäytyneesi törpösti ja pyydät sitä anteeksi. Sitten alat uudelleen miettimään mitä sana mummo tarkoittaa ja mitä se voi realistisesti sinun kohdalla tarkoittaa. Kysypä vailla pojaltasi millaista osallistumista toivoisivat ka mitkä ovat säännöt mitä he toivovat sinun noudattavan. Siitä se lähtee. Ei tarvi enää oksentaa pahaa oloa tänne.

Jos tarkoitat pelkkien poikien äidillä minua (olen kirjoittanut omasta ahdistuksestani liittyen siihen mitä tuleman pitää miniöiden kanssa) niin en puhu murteella ja jätin asiani jo sikseen edelliselle sivulle... Jotain toista keskustelupalstaa pitää katsoa jossa olisi samassa tilanteessa muitakin. 893

Et sinä missään tilanteessa ole. Sun pitää nyt vaan aikuistua ja ryhdistäytyä. Ja hommata se oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mie en saa vuoteen ottaa (todennäköisesti) poikani perheeseen millään tavalla yhteyttä kun vauva on syntynyt, mie en saa pitää vauvaa sylissä kun mitä nöyrimmin hetken, mie en saa pyytää perhettä kylään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, mitä mie saan tehä? Mie saan laittaa ruokaa pojan perheelle ja sivusilmällä vilkuilla vauvaa, mie saan pitää vauvaa sylissä mitä nöyrimmin hetken, mie saan olla kärsivällinen.

Kärsivällisyyttä tarvitaankin näiden tyyppisten miniöiden kanssa. Toivottavasti minun lapset eivät koskaan jaa elämäänsä ankeuttajapuolison kanssa.

Niin. Varmaan se perustavanlaatuinen ongelma on tässä ettet ymmärrä, ettei se vauva ole sinun vauva. Yhtään millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie en saa vuoteen ottaa (todennäköisesti) poikani perheeseen millään tavalla yhteyttä kun vauva on syntynyt, mie en saa pitää vauvaa sylissä kun mitä nöyrimmin hetken, mie en saa pyytää perhettä kylään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, mitä mie saan tehä? Mie saan laittaa ruokaa pojan perheelle ja sivusilmällä vilkuilla vauvaa, mie saan pitää vauvaa sylissä mitä nöyrimmin hetken, mie saan olla kärsivällinen.

Kärsivällisyyttä tarvitaankin näiden tyyppisten miniöiden kanssa. Toivottavasti minun lapset eivät koskaan jaa elämäänsä ankeuttajapuolison kanssa.

Sie oot kyllä se sama jankkaaja nyt kokoajan. Milloin teeskentelet pelkkien poikien äitiä, milloin kultamummia, milloin nuorta äitiä joka jakaa lapsensa mummojen kanssa jne. Kirjoitustyylistä tunnistaa.

Taidat olla ihan oikeassa elämässäsi sellainen pojan perheen elämästä eristetty mummi, joka purkaa tähän ketjuun pahaa mieltään asiasta.

Menevän peilin eteen ja kun muutaman viikon olet käynyt itsereflektiota (ammattiauttajan kanssa juttelukim voi auttaa) niin laitappa kuule miniällesi ja pojallesi viesti missä myönnät käyttäytyneesi törpösti ja pyydät sitä anteeksi. Sitten alat uudelleen miettimään mitä sana mummo tarkoittaa ja mitä se voi realistisesti sinun kohdalla tarkoittaa. Kysypä vailla pojaltasi millaista osallistumista toivoisivat ka mitkä ovat säännöt mitä he toivovat sinun noudattavan. Siitä se lähtee. Ei tarvi enää oksentaa pahaa oloa tänne.

Toi ei kyllä ole mun mielestä kultamummi. Kirjoittaa mukamas murteella eli veikkaan että provoaa. Muutenkin sisällötöntä jankkausta eli varmaan sama trolli kuin tavuttajamummo-sivuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie en saa vuoteen ottaa (todennäköisesti) poikani perheeseen millään tavalla yhteyttä kun vauva on syntynyt, mie en saa pitää vauvaa sylissä kun mitä nöyrimmin hetken, mie en saa pyytää perhettä kylään ennen kuin lapsi on leikki-ikäinen, mitä mie saan tehä? Mie saan laittaa ruokaa pojan perheelle ja sivusilmällä vilkuilla vauvaa, mie saan pitää vauvaa sylissä mitä nöyrimmin hetken, mie saan olla kärsivällinen.

Kärsivällisyyttä tarvitaankin näiden tyyppisten miniöiden kanssa. Toivottavasti minun lapset eivät koskaan jaa elämäänsä ankeuttajapuolison kanssa.

Sie oot kyllä se sama jankkaaja nyt kokoajan. Milloin teeskentelet pelkkien poikien äitiä, milloin kultamummia, milloin nuorta äitiä joka jakaa lapsensa mummojen kanssa jne. Kirjoitustyylistä tunnistaa.

Taidat olla ihan oikeassa elämässäsi sellainen pojan perheen elämästä eristetty mummi, joka purkaa tähän ketjuun pahaa mieltään asiasta.

Menevän peilin eteen ja kun muutaman viikon olet käynyt itsereflektiota (ammattiauttajan kanssa juttelukim voi auttaa) niin laitappa kuule miniällesi ja pojallesi viesti missä myönnät käyttäytyneesi törpösti ja pyydät sitä anteeksi. Sitten alat uudelleen miettimään mitä sana mummo tarkoittaa ja mitä se voi realistisesti sinun kohdalla tarkoittaa. Kysypä vailla pojaltasi millaista osallistumista toivoisivat ka mitkä ovat säännöt mitä he toivovat sinun noudattavan. Siitä se lähtee. Ei tarvi enää oksentaa pahaa oloa tänne.

Jos tarkoitat pelkkien poikien äidillä minua (olen kirjoittanut omasta ahdistuksestani liittyen siihen mitä tuleman pitää miniöiden kanssa) niin en puhu murteella ja jätin asiani jo sikseen edelliselle sivulle... Jotain toista keskustelupalstaa pitää katsoa jossa olisi samassa tilanteessa muitakin. 893

Kokeile et-lehden keskustelupalstaa, siltä löytyy enemmän mummoikäisiä.

Me isot ikäluokat tiedetään, mitä on olla avain kaulassa -lapsi ja ehkä siksi sorrumme hyvää hyvyyttämme joskus kaulaa myöten lastenlasten hoitoon. Omat lapsemme ovat samasta syystä saaneet kaiken eivätkä siksi tajua, ettei tämä voi jatkua ikuisesti.

Päästäkää meidät eläkkeelle!

Miettikää nuoret nyt, miten te aiotte hoitaa omien lastenne lapsia? Kun olette yliväsyneitä, niin se sama tunne on mummilla ja vaarilla. He ovat myös kymmeniä vuosia vanhempia kuin te, luuletteko itse jaksavanne silloin? Vierailut ovat ok, mutta ei täyspäiväinen lastenhoitotyö.

Lisään vielä, että itse teen raskasta vuorotyötä ja viikonloppuna pitää vaan levätä, että suoriutuu taas seuraavasta työviikosta. Ei siinä aina jaksa lapsenlapsia luokseen ottaa vaikka haluaisikin, kun ei vaan yksikertaisesti jaksa. Eläkkeellä jos olisin, silloin ehkä useammin, mutta silloinkin vaan, kun minulle sopii ja siitä ei lapsien pidä vetää hernettä nenään. Nykyään nuoret aikuiset eivät jaksa hoitaa omia lapsiaan, kun töissäkin on niin rankkaa ja pitäis keritä harrastamaan sitä sun tätä. No miksi niiden isovanhempien pitäisi jaksaa heti, kun sormet napsahtaa?

Minun lapsenlapseni vanhemmat odottavat, että olen käytettävissä lähes koska vaan, jopa vain tunninkin varoitusajalla, koska asun kohtuullisen lähellä. Ja joskus, jos en ole päässytkään hoitamaan ihan sovittuna aikana, on täysin kohtuuton viharyöppy tullut niskaan. Joskus tulee mieleen, että pitäisikö muuttaa muualle ettei mummin ’hoitokeikkoja’ pidettäisi itsestäänselvyytenä.

Ei taida olla helppoa kenelläkään, sanon minä.

Teille aikuiset ihmiset, joilla on ns. ruuhkavuodet menossa: lakatkaa valittamasta ja nauttikaa asioista, joita voi tehdä yhdessä perheen kesken. Oma aikanne siihen kuuluisaan omaan aikaan koittaa vielä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Teille aikuiset ihmiset, joilla on ns. ruuhkavuodet menossa: lakatkaa valittamasta ja nauttikaa asioista, joita voi tehdä yhdessä perheen kesken. Oma aikanne siihen kuuluisaan omaan aikaan koittaa vielä joskus.

Mihin tämäkin liittyy? Tässä puhutaan häirikkömummoista. Älä häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Me isot ikäluokat tiedetään, mitä on olla avain kaulassa -lapsi ja ehkä siksi sorrumme hyvää hyvyyttämme joskus kaulaa myöten lastenlasten hoitoon. Omat lapsemme ovat samasta syystä saaneet kaiken eivätkä siksi tajua, ettei tämä voi jatkua ikuisesti.

Päästäkää meidät eläkkeelle!

Miettikää nuoret nyt, miten te aiotte hoitaa omien lastenne lapsia? Kun olette yliväsyneitä, niin se sama tunne on mummilla ja vaarilla. He ovat myös kymmeniä vuosia vanhempia kuin te, luuletteko itse jaksavanne silloin? Vierailut ovat ok, mutta ei täyspäiväinen lastenhoitotyö.

Suurten ikäluokkien lapset on hoidatettu aina muilla ja laiminlyöty henkisesti. Siksi teillä on nyt niin suuri tarve sekaantua, kun se oma vanhemmuus on ollut mitä sattuu.

Paikkaatte sitä ja omaa "kurjaa" lapsuuttanne ryöväämällä seuraavan sukupolven lapset.

Kiitos tästä ketjusta, laittoi pohtimaan kun itsestä on tuntunut, että tuppaan eikä siitä tykätä ja en ole osannut puhua asiasta. Laitoin nyt aamulla viestiä ettei mummi olekaan tulossa Itsenäisyyspäivän viettoon lastenlapsia katsomaan vaan lepään ja vietän rauhallista aikaa kotona. Perjantaina olisi vanhemmilla ollut menoa kyläilemään mutta saavat nyt viettää aikaa lasten kanssa kotona. Parempi rauhoittaa menot ja pysähtyä siihen mikä on tärkeää.

Nyt lämmitän saunan ja pidän itsestäni huolta. Hyvää Isenäisyyspäivää kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta, laittoi pohtimaan kun itsestä on tuntunut, että tuppaan eikä siitä tykätä ja en ole osannut puhua asiasta. Laitoin nyt aamulla viestiä ettei mummi olekaan tulossa Itsenäisyyspäivän viettoon lastenlapsia katsomaan vaan lepään ja vietän rauhallista aikaa kotona. Perjantaina olisi vanhemmilla ollut menoa kyläilemään mutta saavat nyt viettää aikaa lasten kanssa kotona. Parempi rauhoittaa menot ja pysähtyä siihen mikä on tärkeää.

Nyt lämmitän saunan ja pidän itsestäni huolta. Hyvää Isenäisyyspäivää kaikille!

Marttyyrimummon perusmarinoita osa XXXX.

Muista nyt uhkailla vielä tukilasten ottamisella ja kiristä vappupalloilla.

Vierailija kirjoitti:

Me isot ikäluokat tiedetään, mitä on olla avain kaulassa -lapsi ja ehkä siksi sorrumme hyvää hyvyyttämme joskus kaulaa myöten lastenlasten hoitoon. Omat lapsemme ovat samasta syystä saaneet kaiken eivätkä siksi tajua, ettei tämä voi jatkua ikuisesti.

Päästäkää meidät eläkkeelle!

Miettikää nuoret nyt, miten te aiotte hoitaa omien lastenne lapsia? Kun olette yliväsyneitä, niin se sama tunne on mummilla ja vaarilla. He ovat myös kymmeniä vuosia vanhempia kuin te, luuletteko itse jaksavanne silloin? Vierailut ovat ok, mutta ei täyspäiväinen lastenhoitotyö.

Lapsenlapsen tehtävä ei ole terapoida lapsuuttasi eikä omaa vanhemmuuttasi. Hänessä EI OLE KYSE sinusta.

Hyvä! Yksi fanaatikko mummojen vastainen barrikaadibarracuda jaksaa vielä taistella hampaat irvessä tuulimyllyjä vastaan. Minä valitettavasti joudun vielä korkeasta iästäni huolimatta mennä ansiotyöhön. Kivaa päivää!

Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.

Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.

Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.

Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.

Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.

Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.

Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.

Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.

Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.

Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.

Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.

Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.

Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.

Meidän mummun mielestä hoitaminen on juurikin sylissäpitämistä. Sitten jos pitää tehdä jotain muuta, vaikka kokata tai käydä vessassa niin lapsen voi vaan laskea sylistä ja sitten hommien jälkeen nostaa taas syliin ja jatkaa "hoitamista".

Ei koskaan tainnut hoitaa omiaan, vaan mummo ja pph hoiti hänen lapset, niin ei hahmota mitä kaikkea vauvan/lapsen hoito vaatii.

Vähän on alkanut silmät aueta kun nyt kun hänellä on viisi alle kouluikäistä lastenlasta ja joskus kokoonnutaan kaikki yhteen leikkimään :)

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on häirikkömummuista tiedän.

Kuitenkin itse olen joutunut ehkä sitten rajattomien miniöiden uhriksi.

Olen kokenut joka viikonloppuista hoitorumbaaa ,yllättäviä hoitokeikkoja, hoitokeikkoja jotka "yllättäen" muuttuvatkin yöhoidoksi.

Kaikelle tälle piti pistää loppu, kun olin vielä työelämässäkin. Siitä ajasta jäi sekavat tunnelmat, ihme kyllä ei ole mitään näitä miniöitä vastaan. Tykkään heistä.

Lastenlapsiin tuli läheiset välit. Ehkä se jaksamisongelma siinä oli, olin uupunut.

Mies oli tässä showssa mukana, ja hänkin ihan loppu.

Siinä mielessä ihmettelen näitä mummuja jotka väen vängällä kinuvat hoitoon jaksaisivatko todella hoitaa. On eri asia pitää vauvaa sylissä, ja äiti hoitaa muuten, kuin juosta taaperon perässä koko viikonloppu.

Ruikututi ruikuti. Olet narsistinem läheisriippubainen.