Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Maailmassa pärjää parhaiten lapset, joilla on vankka ja turvallinen kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa.
Se on kaiken onnen ja onnellisuuden ja menestymisen perusta.
Vielä paremmin pärjäävät ne, joilla on tuon lisäksi rakkaudelliset isovanhemmat lähellä! Heillä on jotain sellaista annettavaa mitä vanhemmilla ei ehkä olekaan, kuten kiireetöntä aikaa! Ja tämä on sitten asiantuntijoidenkin mielipide.
Itse, vaikka en niin ..... anopistani olin kuitenkin iloinen kuinka hän jaksoi huomioida lapsiamme.Tätä ei ole mitenkään tutkittu.
Ja isovanhempihan voi auttaa vnhempaa tarjoamaan sitä kiireetöntä aikaa lapsen kanssa esim tekemällä kotitöitä.
Kyllä on tutkittu, otapa selvää asioista ennenkuin vastaat!
Ei ole. Ja ei missään ole sanottu ettei vanhemmat järjestäisi kiireetöntä aikaa - tutkitusti nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen tätä. Eli mitään ulkopuolista ei siihen tarvita.
Tämän viestiketjun sisältö kuvaa täydellisesti tämän ketjun. Ensin täysin neutraali isovanhemman viesti ja siihen useita vastauksia, jotka todistaa koko ketjun tason.
Tämä koko ketju on sairas.
Niin mikä oli neutraali? Sekö väite ettei vanhemmilla ole lapsilleen aikaa? Mitä neutraalia siinä on? Kun se ei ole edes tutkimusten mukaan totta. Se on vain yhden mummelin mutu ja tekosyy tunkea sinne minne ei kuulu.
Sinä olet sairas.
En tiedä miksi vääristelet asiaa. Lue toi eka viesti.
Jos tämä ketju olisi terve, ei kukaan sanoisi, ettei isovanhempia tarvita, jos suhde on normaali.
Isovanhempia ei tarvita. Jos he ovat normaaleja, he ovat bonus - jos vanhemmat niin päättävät.
Miksi sinun pitää vääristellä asioita?
Vastauksesi kertoo kaiken.
Toivon että sairas ketju poistuu viimeinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Maailmassa pärjää parhaiten lapset, joilla on vankka ja turvallinen kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa.
Se on kaiken onnen ja onnellisuuden ja menestymisen perusta.
Vielä paremmin pärjäävät ne, joilla on tuon lisäksi rakkaudelliset isovanhemmat lähellä! Heillä on jotain sellaista annettavaa mitä vanhemmilla ei ehkä olekaan, kuten kiireetöntä aikaa! Ja tämä on sitten asiantuntijoidenkin mielipide.
Itse, vaikka en niin ..... anopistani olin kuitenkin iloinen kuinka hän jaksoi huomioida lapsiamme.Tätä ei ole mitenkään tutkittu.
Ja isovanhempihan voi auttaa vnhempaa tarjoamaan sitä kiireetöntä aikaa lapsen kanssa esim tekemällä kotitöitä.
Kyllä on tutkittu, otapa selvää asioista ennenkuin vastaat!
Ei ole. Ja ei missään ole sanottu ettei vanhemmat järjestäisi kiireetöntä aikaa - tutkitusti nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen tätä. Eli mitään ulkopuolista ei siihen tarvita.
Tämän viestiketjun sisältö kuvaa täydellisesti tämän ketjun. Ensin täysin neutraali isovanhemman viesti ja siihen useita vastauksia, jotka todistaa koko ketjun tason.
Tämä koko ketju on sairas.
Niin mikä oli neutraali? Sekö väite ettei vanhemmilla ole lapsilleen aikaa? Mitä neutraalia siinä on? Kun se ei ole edes tutkimusten mukaan totta. Se on vain yhden mummelin mutu ja tekosyy tunkea sinne minne ei kuulu.
Sinä olet sairas.
En tiedä miksi vääristelet asiaa. Lue toi eka viesti.
Jos tämä ketju olisi terve, ei kukaan sanoisi, ettei isovanhempia tarvita, jos suhde on normaali.
Mikä sinun mielestäsi on "eka viesti"?
Tämä lainausketju
Mikä ihmeen lainausketju?
?
Viest- vastaus -.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Maailmassa pärjää parhaiten lapset, joilla on vankka ja turvallinen kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa.
Se on kaiken onnen ja onnellisuuden ja menestymisen perusta.
Vielä paremmin pärjäävät ne, joilla on tuon lisäksi rakkaudelliset isovanhemmat lähellä! Heillä on jotain sellaista annettavaa mitä vanhemmilla ei ehkä olekaan, kuten kiireetöntä aikaa! Ja tämä on sitten asiantuntijoidenkin mielipide.
Itse, vaikka en niin ..... anopistani olin kuitenkin iloinen kuinka hän jaksoi huomioida lapsiamme.Tätä ei ole mitenkään tutkittu.
Ja isovanhempihan voi auttaa vnhempaa tarjoamaan sitä kiireetöntä aikaa lapsen kanssa esim tekemällä kotitöitä.
Kyllä on tutkittu, otapa selvää asioista ennenkuin vastaat!
Ei ole. Ja ei missään ole sanottu ettei vanhemmat järjestäisi kiireetöntä aikaa - tutkitusti nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen tätä. Eli mitään ulkopuolista ei siihen tarvita.
Tämän viestiketjun sisältö kuvaa täydellisesti tämän ketjun. Ensin täysin neutraali isovanhemman viesti ja siihen useita vastauksia, jotka todistaa koko ketjun tason.
Tämä koko ketju on sairas.
Niin mikä oli neutraali? Sekö väite ettei vanhemmilla ole lapsilleen aikaa? Mitä neutraalia siinä on? Kun se ei ole edes tutkimusten mukaan totta. Se on vain yhden mummelin mutu ja tekosyy tunkea sinne minne ei kuulu.
Sinä olet sairas.
En tiedä miksi vääristelet asiaa. Lue toi eka viesti.
Jos tämä ketju olisi terve, ei kukaan sanoisi, ettei isovanhempia tarvita, jos suhde on normaali.
Isovanhempia ei tarvita. Jos he ovat normaaleja, he ovat bonus - jos vanhemmat niin päättävät.
Miksi sinun pitää vääristellä asioita?
Vastauksesi kertoo kaiken.
Toivon että sairas ketju poistuu viimeinkin.
Niin kertoo. Se kertoo faktat.
Ketjussa ei ole mitään muuta sairasta kuin sairaat mummot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hoito vimmaa, ei sylittely vimmaa. Ei edes jaksamista lastenlasten kanssa oleiluun. Kiva tavata aina silloin tällöin. Jutellaan puhelimessa ja netissä joskus. On puhuttu nämä asiat miniän kanssa jo heti ennen lasten syntymää. Onneksi ihana miniäni on hyvä ja ymmärtää asiat oikein eikä väännä turhaan näistä.
Kortteli ryhmässä usein kuulee mummojen puhuvan jaksamisestaan. Ei osata sanoa ei.
On myös heitä jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan. Syynä lasten asuminen ulkomailla kaukana tai puhumattomat riidat miniöiden kanssa.
Itse ajattelen ettei näitä lapsia tehdä itseä eikä isovanhempia varten, vaan maailmaa varten.
Maailmassa vain pärjää paremmin ne henkilöt joilla on laaja ystävä ja sukulaiskontaktit. Lapsen sosiaaliset taidot kasvavat eri ikäisten ihmisten kanssa eläen parhaimilleen.
Maailmassa pärjää parhaiten lapset, joilla on vankka ja turvallinen kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa.
Se on kaiken onnen ja onnellisuuden ja menestymisen perusta.
Vielä paremmin pärjäävät ne, joilla on tuon lisäksi rakkaudelliset isovanhemmat lähellä! Heillä on jotain sellaista annettavaa mitä vanhemmilla ei ehkä olekaan, kuten kiireetöntä aikaa! Ja tämä on sitten asiantuntijoidenkin mielipide.
Itse, vaikka en niin ..... anopistani olin kuitenkin iloinen kuinka hän jaksoi huomioida lapsiamme.Tätä ei ole mitenkään tutkittu.
Ja isovanhempihan voi auttaa vnhempaa tarjoamaan sitä kiireetöntä aikaa lapsen kanssa esim tekemällä kotitöitä.
Kyllä on tutkittu, otapa selvää asioista ennenkuin vastaat!
Ei ole. Ja ei missään ole sanottu ettei vanhemmat järjestäisi kiireetöntä aikaa - tutkitusti nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen tätä. Eli mitään ulkopuolista ei siihen tarvita.
Tämän viestiketjun sisältö kuvaa täydellisesti tämän ketjun. Ensin täysin neutraali isovanhemman viesti ja siihen useita vastauksia, jotka todistaa koko ketjun tason.
Tämä koko ketju on sairas.
Niin mikä oli neutraali? Sekö väite ettei vanhemmilla ole lapsilleen aikaa? Mitä neutraalia siinä on? Kun se ei ole edes tutkimusten mukaan totta. Se on vain yhden mummelin mutu ja tekosyy tunkea sinne minne ei kuulu.
Sinä olet sairas.
En tiedä miksi vääristelet asiaa. Lue toi eka viesti.
Jos tämä ketju olisi terve, ei kukaan sanoisi, ettei isovanhempia tarvita, jos suhde on normaali.
Osaisitko kertoa ihan vaikka esimerkein mihin niitä isovanhempia sitten tarvitaan, jos suhde on normaali?
Itse tykkään, että isovanhemmat on ihan kiva lisä meidän perheen elämässä, mutta en minä nyt meidän selviytymistä mitenkään isovanhempien varaan pistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat ovat aina lisuke, perheen ulkopuolelta. Vanhemmat päättävät missä määrin ovat isovanhempien kanssa tekemisissä.
Koskaan se isovanhempi ei ole oikeutettu häärimään perheessä kolmantena vanhempana. Ja jos hän aiheuttaa stressiä vanhemmille, on lapsen etu että hänet siirretään takavasemmalle.
Ap: lle
Voi hyvä äiti, kuulostaa kaikin puolin ymmärrettävältä huolesi.
Äidin ja lapsen lähelläolo on tärkeää, ja sinä olet se, joka vaistoaa herkimmin lapsen asioita. Sinä huolehdit, ja hyvällä omallatunnolla saat valita, miten ja missä tapaatte esim. toisia.
Pienen vauvan kanssa vaistoat, ketkä ovat hönelle hyviä ja turvallisia ihmisiä. Heille syliin varmasti annat vauvelin mielellään, niin uskon.
Joskus kaipailet vapaita; silloin lähi- ihminen, jompikumpi mummi, kummit jne. voivat olla ihania ihmisiä- vauvalle ja sinulle tärkeitä vapaa- ajan antajia. Silloin vauvan tuoma ilo ja onni jakaantuu. Ja ne ihmiset myös antavat lapselle omaa rakkauttaan. Se hyvää ja tuo paljon iloa lapselle myös.
Tilanne, jota kuvailet, ei kuulosta luonnolliselta, ehkä kiinnostus vauvaan okei, mutta takertuminen + vaatiminen, no ei.
Mummin halu nähdä lasta- luonnollista, 1 x vko ihan okei minusta, mutta sen pitäisi olla myös sinulle okei. Jos se ei ole etkä halua niin paljoa, sano ihan vain, että esim. 1, 5 vkon- 2 vkon päästä käy- jos se käy sinulle. Teet vain niinkuin hyvältä tuntuu, mutta älä ole ilkeäkään. On tärkeää äitiydenkin kannalta, että oppii laittamaan rajoja- hyvällä tavalla.
Jos hlö itkee; ole empaattinen, sipaise olkapäätä ja sano, että ei mitään hätää, sittenhän me nähdään. Pyri siirtymään ulos, toisiin asioihin, älä jatka aihetta pitkään. Kerro kaipaavasi rauhaa, koska vauvanhoito on herkkää puuhaa, mutta että arvostat sitä, että hän rakastaa lastasi.
Omiminen, yökylään vaatiminen, lapsen herättely kesken unien, mistä joku toinen taisi puhua; ei lapsia voi vaatia, ei herätellä, ei omia, vaan jakaa iloa heistä. Jos sinulla ei ole turvallinen olo siitä, että se mummo osaisi kuulla lapsesi tarpeita, kuule sitä intuitiota.
Rauhoita tilanne, tee päätös, mieti miten toimia, etukäteen ja sitten koita tehdä niin, ole lämmin mutta varma.
Semmoista, lämpöä + iloa teille vauvan kanssa
Sellainen käsitys itsellä yleensä, on hyvä olla isovanhempia; se ilo on tärkeää, mitä rakkaat ihmiset ympärillä voi antaa. Omaa perhettä on hyvä myös suojella; jos joku tunkeilee, kannattaa se ystävällisin elkein, mutta jämäkästi torjua. Kaikkien pitää kantaa vastuu siitä omasta hyvästä olostaan, niin helppo toimia.
Mummiudesta; on ihana olla mummi silloin, jos asiat tasapainossa.
Mummius toimii parhaiten, kun sekä auttelee tarpeen mukaan, että osaa myös sanoa hyvällä omallatunnolla ' ei' , kun sellainen olo.
Sekä järjestää ihan omalla tavallaan pikku puuhia lapsille, joita sillä tavalla rakastaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: lle
Voi hyvä äiti, kuulostaa kaikin puolin ymmärrettävältä huolesi.
Äidin ja lapsen lähelläolo on tärkeää, ja sinä olet se, joka vaistoaa herkimmin lapsen asioita. Sinä huolehdit, ja hyvällä omallatunnolla saat valita, miten ja missä tapaatte esim. toisia.
Pienen vauvan kanssa vaistoat, ketkä ovat hönelle hyviä ja turvallisia ihmisiä. Heille syliin varmasti annat vauvelin mielellään, niin uskon.
Joskus kaipailet vapaita; silloin lähi- ihminen, jompikumpi mummi, kummit jne. voivat olla ihania ihmisiä- vauvalle ja sinulle tärkeitä vapaa- ajan antajia. Silloin vauvan tuoma ilo ja onni jakaantuu. Ja ne ihmiset myös antavat lapselle omaa rakkauttaan. Se hyvää ja tuo paljon iloa lapselle myös.
Tilanne, jota kuvailet, ei kuulosta luonnolliselta, ehkä kiinnostus vauvaan okei, mutta takertuminen + vaatiminen, no ei.
Mummin halu nähdä lasta- luonnollista, 1 x vko ihan okei minusta, mutta sen pitäisi olla myös sinulle okei. Jos se ei ole etkä halua niin paljoa, sano ihan vain, että esim. 1, 5 vkon- 2 vkon päästä käy- jos se käy sinulle. Teet vain niinkuin hyvältä tuntuu, mutta älä ole ilkeäkään. On tärkeää äitiydenkin kannalta, että oppii laittamaan rajoja- hyvällä tavalla.
Jos hlö itkee; ole empaattinen, sipaise olkapäätä ja sano, että ei mitään hätää, sittenhän me nähdään. Pyri siirtymään ulos, toisiin asioihin, älä jatka aihetta pitkään. Kerro kaipaavasi rauhaa, koska vauvanhoito on herkkää puuhaa, mutta että arvostat sitä, että hän rakastaa lastasi.
Omiminen, yökylään vaatiminen, lapsen herättely kesken unien, mistä joku toinen taisi puhua; ei lapsia voi vaatia, ei herätellä, ei omia, vaan jakaa iloa heistä. Jos sinulla ei ole turvallinen olo siitä, että se mummo osaisi kuulla lapsesi tarpeita, kuule sitä intuitiota.
Rauhoita tilanne, tee päätös, mieti miten toimia, etukäteen ja sitten koita tehdä niin, ole lämmin mutta varma.
Semmoista, lämpöä + iloa teille vauvan kanssaSellainen käsitys itsellä yleensä, on hyvä olla isovanhempia; se ilo on tärkeää, mitä rakkaat ihmiset ympärillä voi antaa. Omaa perhettä on hyvä myös suojella; jos joku tunkeilee, kannattaa se ystävällisin elkein, mutta jämäkästi torjua. Kaikkien pitää kantaa vastuu siitä omasta hyvästä olostaan, niin helppo toimia.
Mummiudesta; on ihana olla mummi silloin, jos asiat tasapainossa.
Mummius toimii parhaiten, kun sekä auttelee tarpeen mukaan, että osaa myös sanoa hyvällä omallatunnolla ' ei' , kun sellainen olo.
Sekä järjestää ihan omalla tavallaan pikku puuhia lapsille, joita sillä tavalla rakastaa
Ja taaaaaaaas tää kultamummilässyttäjä. Lopeta jo!!!!!
On aika havainnollista nähdä noita isovanhempien räyhäyksiä tuolla Iltasanomien ketjussa. Niin rajatonta ja röyhkeää öyhötystä ettei mitään rajaa! Ei kertakaikkiaan tajuta, että perheen sisäisiin asioihin ei mennä sohlaamaan tai että tavaralla ei voi ostaa sananvaltaa siellä toisen perheessä.
Eikä tod ole isovanhemman asia päättää opettaa teinille rahankäyttöä ostamalla se teini luokseen. Kyllä ne teinin vanhemmat on ne, jotka tietää mikä on oikeasti teinin kesätyötilanne tai sen että tarvitseeko se teini lomaa tai että onko perhe suunnitellut yhteistä kesänviettoa.
Täydellistä kunnioituksen puutetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan tuo iltasanomien kommenttiosuus paljastaa että rajattomat isovanhemmat ovat Suomessa ihan oikea ongelma.
Mitälie sukupolvitraumojaan yrittävät hoitaa toisten lapsilla. On narsistista ajatella että se oma aikuinen lapsi ja hänen lapsi ovat jatkeita omalle egolle.
Yököttää nämä rajattomat mummut ja papat, jotka kuvittelevat että lahjan antaminen oikeuttaa johonkin. Lahja annetaan aina lahjana. Jos ei halua antaa lahjaa niin sitten ei anna. Lahjalla ei ostetaan mitään mahdollisuutta hoitaa lapsia tai ottaa kantaa toisten kasvatuskäytäntöihin.
Yök nämä ihmiset jotka luulevat että rahalla voit määrätä toisia.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan tuo iltasanomien kommenttiosuus paljastaa että rajattomat isovanhemmat ovat Suomessa ihan oikea ongelma.
Mitälie sukupolvitraumojaan yrittävät hoitaa toisten lapsilla. On narsistista ajatella että se oma aikuinen lapsi ja hänen lapsi ovat jatkeita omalle egolle.
Yököttää nämä rajattomat mummut ja papat, jotka kuvittelevat että lahjan antaminen oikeuttaa johonkin. Lahja annetaan aina lahjana. Jos ei halua antaa lahjaa niin sitten ei anna. Lahjalla ei ostetaan mitään mahdollisuutta hoitaa lapsia tai ottaa kantaa toisten kasvatuskäytäntöihin.
Yök nämä ihmiset jotka luulevat että rahalla voit määrätä toisia.
Sama koskee apua. Apu annetaan koska halutaan auttaa. Ei sillä voi myöhemmin kiristää eikä sitä voi hinnoitella eikä sillä voi ostaa määräysvaltaa toisen ihmisen asioihin.
Ja meillä sekä sitä tavaraa että "apua" tungetaan väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: lle
...
Jos hlö itkee; ole empaattinen, sipaise olkapäätä ja sano, että ei mitään hätää, sittenhän me nähdään. Pyri siirtymään ulos, toisiin asioihin, älä jatka aihetta pitkään. Kerro kaipaavasi rauhaa, koska vauvanhoito on herkkää puuhaa, mutta että arvostat sitä, että hän rakastaa lastasi.
Omiminen, yökylään vaatiminen, lapsen herättely kesken unien, mistä joku toinen taisi puhua; ei lapsia voi vaatia, ei herätellä, ei omia, vaan jakaa iloa heistä. Jos sinulla ei ole turvallinen olo siitä, että se mummo osaisi kuulla lapsesi tarpeita, kuule sitä intuitiota.
Rauhoita tilanne, tee päätös, mieti miten toimia, etukäteen ja sitten koita tehdä niin, ole lämmin mutta varma.
Semmoista, lämpöä + iloa teille vauvan kanssaSellainen käsitys itsellä yleensä, on hyvä olla isovanhempia; se ilo on tärkeää, mitä rakkaat ihmiset ympärillä voi antaa. Omaa perhettä on hyvä myös suojella; jos joku tunkeilee, kannattaa se ystävällisin elkein, mutta jämäkästi torjua. Kaikkien pitää kantaa vastuu siitä omasta hyvästä olostaan, niin helppo toimia.
Mummiudesta; on ihana olla mummi silloin, jos asiat tasapainossa.
Mummius toimii parhaiten, kun sekä auttelee tarpeen mukaan, että osaa myös sanoa hyvällä omallatunnolla ' ei' , kun sellainen olo.
Sekä järjestää ihan omalla tavallaan pikku puuhia lapsille, joita sillä tavalla rakastaa
Kauniita ajatuksia, mutta valitettavasti ei toimi, jos isovanhempi on oikeasti sekaisin eli mielenterveysongelmainen tai persoonallisuushäiriöinen tms. Lievemmässä "ongelmatapauksessa" voi toimia, hyvinkin. Aloitustekstien mummo ei vaikuta vain lievästi ongelmaiselta, vaan aika paljon isommin. Silloin ei auta kevyet pienet psykologiset kikat ja olkapään pyyhkäisyt. Silloin ei myöskään haluta epävakaalta ihmiseltä mitään apua lapsen hoitoon, kun pelätään lapsen puolesta jo itsekin paikalla ollessa.
EN voi ymmärtää noita mummoja jotka tuolla itkevät, miten heidän apuaan ei enää tarvitakaan kun lapset kasvavat.
Miten tää voi olla kenellekään isovanhemmalle yllätys? Eikö he ole jo kertaalleen joutuneet kokemaan sen että lapset irtaantuvat kodista?
Vai onko heillä ollutkin koko ajan jonkinlainen agenda sitoa ne lapsenlapset hoitamaan itseään sillä "avullaan"?
Olen itse teinien äiti eikä minun lapseni tietenkään enää minua "tarvitse" samoin kuin kymmenen vuotta sitten. Eikä tämä ole minulle yllätys. Nyt pitää pikkuhiljaa miettiä itselleen muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EN voi ymmärtää noita mummoja jotka tuolla itkevät, miten heidän apuaan ei enää tarvitakaan kun lapset kasvavat.
Miten tää voi olla kenellekään isovanhemmalle yllätys? Eikö he ole jo kertaalleen joutuneet kokemaan sen että lapset irtaantuvat kodista?
Vai onko heillä ollutkin koko ajan jonkinlainen agenda sitoa ne lapsenlapset hoitamaan itseään sillä "avullaan"?
Olen itse teinien äiti eikä minun lapseni tietenkään enää minua "tarvitse" samoin kuin kymmenen vuotta sitten. Eikä tämä ole minulle yllätys. Nyt pitää pikkuhiljaa miettiä itselleen muuta tekemistä.
Varmaankin joo, meidän mummu ainakin sanoi vastasyntyneelle pojalleni ensimmäisellä sylittelykerralla, että "sinä se sitten hoidat mummun kun en itse enää jaksa, käyt kaupassa ja pankissa mummulle...".
Tuo tavaroilla kiristäminen on kovin tuttua. Ensin meille raahattiin käsittämättömiä määriä lasten vaatteita ja muita tarvikkeita. Mitään oikeasti tarpeellista ei. Olisin arvostanut pienen vauvan kanssa vaippapakettia enemmän kuin koon 110 housuja. Toki tavarat eivät rajoittuneet vauvan tavaroihin, vaan meille alkoi virrata sisustusesineitä, toki anopin maun mukaisia. Lopulta tilanne oli se, että oli pakko kieltää tuomasta mitään, poikkeuksena lasten synttärit ja joulu.
Sitten alkoi mökille kinuaminen. Anoppi osti järjettömiä kasoja leluja mökilleen, ja joka tapaamisella märisi kuinka sillä uuden uutukaisella pyörällä ei kukaan ajele, nyyhk. Koska en ole pyörää mökille pyytänyt, en mielestäni ole velvollinen pikkupyörälle käyttäjää viemään paikan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroilla kiristäminen on kovin tuttua. Ensin meille raahattiin käsittämättömiä määriä lasten vaatteita ja muita tarvikkeita. Mitään oikeasti tarpeellista ei. Olisin arvostanut pienen vauvan kanssa vaippapakettia enemmän kuin koon 110 housuja. Toki tavarat eivät rajoittuneet vauvan tavaroihin, vaan meille alkoi virrata sisustusesineitä, toki anopin maun mukaisia. Lopulta tilanne oli se, että oli pakko kieltää tuomasta mitään, poikkeuksena lasten synttärit ja joulu.
Sitten alkoi mökille kinuaminen. Anoppi osti järjettömiä kasoja leluja mökilleen, ja joka tapaamisella märisi kuinka sillä uuden uutukaisella pyörällä ei kukaan ajele, nyyhk. Koska en ole pyörää mökille pyytänyt, en mielestäni ole velvollinen pikkupyörälle käyttäjää viemään paikan päälle.
Niin on!
Minä ehdotin että laittaisivat vaikka ennemmin viisi euroa lapsen koulutustilille, mutta ei, piti saada törsätä 50 euroa johonkin typerään.
Nyt lukiolaisella on harvinaisen paljon hyötyä niistä kaikista hajonneista muovileluista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN voi ymmärtää noita mummoja jotka tuolla itkevät, miten heidän apuaan ei enää tarvitakaan kun lapset kasvavat.
Miten tää voi olla kenellekään isovanhemmalle yllätys? Eikö he ole jo kertaalleen joutuneet kokemaan sen että lapset irtaantuvat kodista?
Vai onko heillä ollutkin koko ajan jonkinlainen agenda sitoa ne lapsenlapset hoitamaan itseään sillä "avullaan"?
Olen itse teinien äiti eikä minun lapseni tietenkään enää minua "tarvitse" samoin kuin kymmenen vuotta sitten. Eikä tämä ole minulle yllätys. Nyt pitää pikkuhiljaa miettiä itselleen muuta tekemistä.
Varmaankin joo, meidän mummu ainakin sanoi vastasyntyneelle pojalleni ensimmäisellä sylittelykerralla, että "sinä se sitten hoidat mummun kun en itse enää jaksa, käyt kaupassa ja pankissa mummulle...".
Meidän pojalle on ollut viikon ikäisestä tiedossa hyvät tienestit mummun nurmikonleikkaajana ja lumitöistä myös. Plus muuta pientä puuhaa olisi tiedossa.
Jos anopin mielen mukaan mentäisiin, oltaisiin siellä talkoohommissa koko perheen voimin joka päivä. Hän on hyvä keksimään täysin turhaa hommaa sekä mestarikäskyttäjä. Mä olen jo vuosia sitten kieltäytynyt, ja mies vähentänyt kovasti äitinsä talkkarina olemista. Ja ei, anoppi ei hoida ikinä meidän lapsia, eikä mitään muutakaan palvelusta olla vailla.
Meillä myös mies yksinäisen anopin isännöitsijä. Kun lapsia pitäs hoitaa tai viedä, niin ei kyllä onnistu. Toinen insinööri poika kyllä juoksuttaa anoppia ja käskyttää tätä, milloin mihinkin mamman pojanpoikien tarpeisiin. Ei kuitenkaan auta äitiään ikinä. Onneksi on toinen ihana mummo, jota lapsetkin osaavat arvostaa.
Mikä ihmeen lainausketju?