Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kauempana asuvat isovanhemmat tulivat ihan pariksi viikoksi kylään heti lapsen synnyttyä. Alle pariviikkoista vauvaani pyydettiin mukaan mm. puistoon (ok, käytiin pikaisesti yhdessä), ostoskeskukseen ja eläinpuistoon (ei todellakaan). Kun jouduin käymään sairaalassa tikkejäni näyttämässä mieheni ehdotti että olisin jättänyt viikon ikäisen vauvan isovanhempien hoivaan siksi ajaksi, en todellakaan jättänyt kun ei mitään tietoa kuinka kauan siellä menee. Ilmeisesti heillä oli sellainen käsitys että on jotenkin avuksi ja saan levätä jos he vievät vauvan pois.
Kirsikkana kakun päälle vauvani oli todella huono imemään rintaa ja jouduin pumppaamaan hänelle maitoa. Isovanhemmille tai miehellekään ei tuntunut uppoavan kaaliin että en todellakaan halua imettää epävarmaa vauvaa kodin ulkopuolella tai lähteä mihinkään kun vauvan ruoka-ajat sotkeutuu ja en saa maitoa pumpattua.
Mielestäni ei mitenkään kohtuutonta että äiti ei halua jättää vastasyntynyttä toisten hoidettavaksi tai käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä sen sijaan että olisi ihan kotona luomassa vauvalle rutiineja. Kuvittelin jotenkin että nämä isovanhemmat sen olisi jo ihan etukäteen sisäistänyt kun omiakin vauvoja heillä on ollut, mutta ilmeisesti sitten ei.
Tiedän kyllä äitejäkin, jotka mieluusti jättävät vauvan esim.isän hoitoon. Todella raskasta elää kuin symbioosissa. Eikä vauvaa tarvita esim.tikkien poistossa mitenkään.
Isä onkin lapsen vanhempi. Ei ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kauempana asuvat isovanhemmat tulivat ihan pariksi viikoksi kylään heti lapsen synnyttyä. Alle pariviikkoista vauvaani pyydettiin mukaan mm. puistoon (ok, käytiin pikaisesti yhdessä), ostoskeskukseen ja eläinpuistoon (ei todellakaan). Kun jouduin käymään sairaalassa tikkejäni näyttämässä mieheni ehdotti että olisin jättänyt viikon ikäisen vauvan isovanhempien hoivaan siksi ajaksi, en todellakaan jättänyt kun ei mitään tietoa kuinka kauan siellä menee. Ilmeisesti heillä oli sellainen käsitys että on jotenkin avuksi ja saan levätä jos he vievät vauvan pois.
Kirsikkana kakun päälle vauvani oli todella huono imemään rintaa ja jouduin pumppaamaan hänelle maitoa. Isovanhemmille tai miehellekään ei tuntunut uppoavan kaaliin että en todellakaan halua imettää epävarmaa vauvaa kodin ulkopuolella tai lähteä mihinkään kun vauvan ruoka-ajat sotkeutuu ja en saa maitoa pumpattua.
Mielestäni ei mitenkään kohtuutonta että äiti ei halua jättää vastasyntynyttä toisten hoidettavaksi tai käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä sen sijaan että olisi ihan kotona luomassa vauvalle rutiineja. Kuvittelin jotenkin että nämä isovanhemmat sen olisi jo ihan etukäteen sisäistänyt kun omiakin vauvoja heillä on ollut, mutta ilmeisesti sitten ei.
Tiedän kyllä äitejäkin, jotka mieluusti jättävät vauvan esim.isän hoitoon. Todella raskasta elää kuin symbioosissa. Eikä vauvaa tarvita esim.tikkien poistossa mitenkään.
Symbioosihan se onkin, siis vauvan näkökulmasta. Jos edes ensimmäisinä viikkoina ei ole valmis tukemaan vauvan "harha"käsitystä symbioosista, niin ei varmaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Sillä lapseen todellakin joutuu sitoutumaan eri tavalla kuin mihinkään muuhun sitä ennen.
Enkä nyt tarkoita, etteikö vauvaa voisi jättää isälleen parin viikon ikäisenä, vaan sitä että äidin on erittäin tervettä kokea vahvaa halua olla vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"Tällainen vauva voisi viihtyä hyvin kantoliinassa vierailun ajan. Suunnittelet niin ettei tarvitse välttämättä ottaa ollenkaan pois liinasta ja sitten kun tulee tilanne että on pakko, niin lähdette kotiin =) tai kylppäriin lukkojen taakse.
Tuo "hyi hyi mälsää"-juttu on pelkkää vahingollista manipulointia. Ei mene montaakaan kuukautta kun lapsi jo ymmärtää lähes kaiken, vaikkei vielä itse puhu. Eikä tuo manipulointi siihen mennessä lopu. Nytkin vauva ymmärtää sanattomat viestit täydellisesti.
Hei olen kokeillut tuota kantoliinaa kun kävivät meillä. Mummo oli naama väärinpäin ja seurasi minua, oli aivan iholla ja "halasi" liinassa olevaa vauvaa. Lopulta kysyi narisevalla äänellä "etkö jo ota vauvaa liinasta, kuumahan sille tulee... Miekin haluaisin jo pitää". Vauva oli tosi pieni ja tämä ongelma ei ollut kirkastunut minulle silloin - otin liinan pois ja mummo sai märinällään tahtonsa läpi. On itsestäänselvä oletus että heidän tapaaminen tarkoittaa vauvan jatkuvaa, jatkuvaa sylittelyä. Muuta ei lasketa tapaamiseksi. Kerran kun vauva oli rokotteista kipeä ja tosi itkuinen, en antanut syliin lyhyen kyläilyn aikana kun kävivät meillä. Illalla tuli viesti "ilmoita kun rokote ei enää vaivaa, mie en saanu pidellä eilen yhtään:("
Nuo hyh hyi-jutut OVAT manipulointia. Siihen on vaikea puuttua - "höh vitsillähän minä sanoin..." Ja taas saadaan naurunaihe, pyydetään seuraavan kerran kahvipöydässä listaa asioista mitä vauvalle saa jutella. Ihan vitsinä, hymyillen sanotaan, heh heh, leikkiähän tämä vain on.Eli he eivät tiedosta/välitä aiheuttamastaan kaaoksesta? Olet varmaan kokeillut yhtä jos toistakin lähestymistapaa, ja sikäli tuntuu hölmöltä ehdottaa, mutta entä jos sanoisit painokkaasti, että et itse pidä heidän käytöstään leikkinä, vaan ahdistavana painostamisena, jonka on itkuineen ja jatkuvine viestittelyineen loputtava, jotta välit voivat olla edes kohteliaat. Ja ellei lopu, niin sanot rumemmin, ja estät tapaamiset joksikin aikaa kokonaan. Miehen on oltava tässä sinun tukenasi.
Kamala tuo kantoliinajuttu (viimeistä edellinen lainaus). Selvää on, että tuo mummo ei näe vauvaa ollenkaan yksilönä vaan jonkinlaisena leluna ja omien tarpeidensa tyydyttäjänä.
En voi uskoa että noin sekopäisiä ja itsekkäitä ihmisiä on olemassakaan. Olen itse vela ja jopa minä kykenen ymmärtmään että vauva EI tahdo että ties mitkä sukulaiset ja kumminkaimat tunkee naamaansa naamaan ja väkisin haluaa sylitellä.
Kuvitelkaa jos aikuisiakin mentäisiin lääppimään ihan miten sattuu? Että minä Risto nyt otan sinut Aulikki syliin ja pidän justiinsa niin kauan kuin haluan?
Ei se vauva ole olemassa mummuaan varten eikä mummulla ole mitään erityistä oikeutta sylitellä. Se voi sylitellä, jos vauva näyttää tahtovan sitä, mutta muussa tapauksessa ei pidä mennä koskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää toimia kuten masentuneen kaverin kanssa, joka kuormittaa omaa elämää. Välit poikki. Mummon tunteet voi sivuuttaa täysin! Ei tuollainen mummo ymmärrä järkipuhetta.
Vauva aistii äidin stressin, vaikka äiti yrittäisi sitä peitellä. Vauva ensin. Voiko ap mennä omien vanhempien luokse pakoon hetkeksi?
Minkä ikäinen ap:n mummo on?
Mummo on 55v. Olimme vasta 1,5 viikkoa minun vanhemmilla, välimatka heille on pitkä. Kun palasimme kotiin, alkoi ihan mahdoton vetoaminen ja pommittaminen. Reissussa ollessa tuli joka päivä viestejä "miten kultapieni mahtaa pärjätä, nukkuukohan edes, kun tuosta vaan vietiin outoon paikkaan :(" Kummasti tällaista huolta ei ole kun vauvaa vaaditaan anoppilaan yöhoitoon. Kun nähtiin pikaisesti meillä (oli "menoa" heti heidän vierailun jälkeen...) appivanhemmat päivittelivät kuinka lapsi on kasvanut hurjasti, ei ole tuntea. Tapasivat siis sitä ennen 2 viikkoa aiemmin. Puhelivat lapselle "ethän sinä edes perusta tuollaisesta reissaamisesta, Veeti sanoo hyh hyi kun mälsää, vai mitä, sano Veeti hyh hyi! ".
Vauva on totinen kun nuo vierailevat tai käymme heillä. Ei riehaannu kirkumaan riemusta millään keinolla (kotioloissa riemastuu jo kun näkee että kohta alkaa vaanimisleikki, isä lähestyy hitaasti kädet ojossa :D) ja tarkkailee vaiti, alkaa itkeä pienellä äänellä heti kun katoan näkyvistä. Hänet nostetaan silloin välittömästi syliin ja hoetaan" nyt kävellään, nyt kävellään". Mies sanoi että itkevä vauva haluaa äidin syliin, anoppi kivahti ihan paniikissa "ei itke, kun kätisee vain!"Tällainen vauva voisi viihtyä hyvin kantoliinassa vierailun ajan. Suunnittelet niin ettei tarvitse välttämättä ottaa ollenkaan pois liinasta ja sitten kun tulee tilanne että on pakko, niin lähdette kotiin =) tai kylppäriin lukkojen taakse.
Tuo "hyi hyi mälsää"-juttu on pelkkää vahingollista manipulointia. Ei mene montaakaan kuukautta kun lapsi jo ymmärtää lähes kaiken, vaikkei vielä itse puhu. Eikä tuo manipulointi siihen mennessä lopu. Nytkin vauva ymmärtää sanattomat viestit täydellisesti.
Hei olen kokeillut tuota kantoliinaa kun kävivät meillä. Mummo oli naama väärinpäin ja seurasi minua, oli aivan iholla ja "halasi" liinassa olevaa vauvaa. Lopulta kysyi narisevalla äänellä "etkö jo ota vauvaa liinasta, kuumahan sille tulee... Miekin haluaisin jo pitää". Vauva oli tosi pieni ja tämä ongelma ei ollut kirkastunut minulle silloin - otin liinan pois ja mummo sai märinällään tahtonsa läpi. On itsestäänselvä oletus että heidän tapaaminen tarkoittaa vauvan jatkuvaa, jatkuvaa sylittelyä. Muuta ei lasketa tapaamiseksi. Kerran kun vauva oli rokotteista kipeä ja tosi itkuinen, en antanut syliin lyhyen kyläilyn aikana kun kävivät meillä. Illalla tuli viesti "ilmoita kun rokote ei enää vaivaa, mie en saanu pidellä eilen yhtään:("
Nuo hyh hyi-jutut OVAT manipulointia. Siihen on vaikea puuttua - "höh vitsillähän minä sanoin..." Ja taas saadaan naurunaihe, pyydetään seuraavan kerran kahvipöydässä listaa asioista mitä vauvalle saa jutella. Ihan vitsinä, hymyillen sanotaan, heh heh, leikkiähän tämä vain on.Eli he eivät tiedosta/välitä aiheuttamastaan kaaoksesta? Olet varmaan kokeillut yhtä jos toistakin lähestymistapaa, ja sikäli tuntuu hölmöltä ehdottaa, mutta entä jos sanoisit painokkaasti, että et itse pidä heidän käytöstään leikkinä, vaan ahdistavana painostamisena, jonka on itkuineen ja jatkuvine viestittelyineen loputtava, jotta välit voivat olla edes kohteliaat. Ja ellei lopu, niin sanot rumemmin, ja estät tapaamiset joksikin aikaa kokonaan. Miehen on oltava tässä sinun tukenasi.
Kamala tuo kantoliinajuttu (viimeistä edellinen lainaus). Selvää on, että tuo mummo ei näe vauvaa ollenkaan yksilönä vaan jonkinlaisena leluna ja omien tarpeidensa tyydyttäjänä.
En voi uskoa että noin sekopäisiä ja itsekkäitä ihmisiä on olemassakaan. Olen itse vela ja jopa minä kykenen ymmärtmään että vauva EI tahdo että ties mitkä sukulaiset ja kumminkaimat tunkee naamaansa naamaan ja väkisin haluaa sylitellä.
Kuvitelkaa jos aikuisiakin mentäisiin lääppimään ihan miten sattuu? Että minä Risto nyt otan sinut Aulikki syliin ja pidän justiinsa niin kauan kuin haluan?
Ei se vauva ole olemassa mummuaan varten eikä mummulla ole mitään erityistä oikeutta sylitellä. Se voi sylitellä, jos vauva näyttää tahtovan sitä, mutta muussa tapauksessa ei pidä mennä koskemaan.
Osa näistä fyysisesti rajattomista ihmisistä eivät muuta toimiaan edes lapsen kasvaessa. Jos lapsi nähdään jo pienenä vauvana lähinnä välineenä saada hellyyttä tmv. niin ei se käsitys lapsesta mummon tarpeiden tyydyttäjänä muutu, toki itse toiminta muuttuu lapsen kasvun myötä. Pientä taaperoa nappaillaan syliin tuon tuosta aina kun mummolla tekee mieli vähän halia, leikki-ikäinen puolestaan usein jo haluaa miellyttää läheisiään ja erityisesti jonkun tärkeän - mutta ei vanhemman (jota uhmataan ja jolle sanotaan ei) on helppo syyllistää antamaan läheisyyttä. "Anna mummille hali niin mummille tulee hyvä mieli." "Mummi on surullinen tule mummin syliin". Sitten kun lapsi on jo niin iso että fyysisen läheisyyden kerjääminen alkaa jo muistakin vaikuttaa yksimielisesti oudolta, tulee lapsesta mummon kuuntelija/ihailija jne. Lapsi kuuntelee kun mummo kertoo joko sankaritarinoita itsestään tai kuinka niin moni on tehnyt väärin häntä kohtaan jne. Tämä on rajattoman ja jokseenkin narsistisen ihmisen logiikkaa. Muut ihmiset ovat olemassa hänen tarpeita ja tunteita varten. Tällainen isovanhempi on todennäköisesti ollut myös ihan yhtä ahdistava vanhempi, joten varmasti tällöin aikuisella lapsella on vääristynyt käsitys vuorovaikutuksesta ja läheisten jakamasta läheisyydestä. Aikuinen lapsi voi aidosti kokea olevansa vastuussa vanhempansa mielialasta ja haluaa antaa lapsensa hoitoon jo pienenä vauvana, jotta tämä saisi kokea itsensä perheelle läheiseksi ja tärkeäksi. Normaalisti erillistyneelle ihmiselle ei tule mieleenkään miellyttää aikuista ihmistä vauvan/lapsen kustannuksella, tilanne on eri jos tunkeilusta ja "ahdistelusta" on tullut normaali tapa perheessä. Varsinkin jos koko oma lapsuus ja nuoruus on eletty niin, että lasten tehtävä on ollut tuottaa äidilleen hyvää mieltä, tärkeyden ja läheisyyden kokemusta, on vaikeaa nähdä kuinka väärin sellainen on lasta kohtaan.
Voih, mulla alkaa olla vähän samankaltainen tilanne anoppini kanssa. Ei antanut takaisin jotta voisin imettää, sanoi vaan itkevälle vauvalle että "eihän sulla vielä nälkä oo, vatsaa vaan kipristää" Yritin mennä ottamaan vauvan syliin, anoppi ei antanut. Pelkäsin että vauvaan sattuu jos yritän väkisin ottaa. Kun kerroin asiasta miehelleni hän vaan nauroi, nyt hän on mennyt jo sopimaan viikonlopusta appivanhempien luona. Mua ahdistaa tämä tilanne aivan suunnattomasti. Jos tämä käytös toistuu niin pysytään kyllä jatkossa poissa, ainakin kunnes en enää imetä. Pitäähän nyt lapsen saada syödä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voih, mulla alkaa olla vähän samankaltainen tilanne anoppini kanssa. Ei antanut takaisin jotta voisin imettää, sanoi vaan itkevälle vauvalle että "eihän sulla vielä nälkä oo, vatsaa vaan kipristää" Yritin mennä ottamaan vauvan syliin, anoppi ei antanut. Pelkäsin että vauvaan sattuu jos yritän väkisin ottaa. Kun kerroin asiasta miehelleni hän vaan nauroi, nyt hän on mennyt jo sopimaan viikonlopusta appivanhempien luona. Mua ahdistaa tämä tilanne aivan suunnattomasti. Jos tämä käytös toistuu niin pysytään kyllä jatkossa poissa, ainakin kunnes en enää imetä. Pitäähän nyt lapsen saada syödä!
No nyt on hyvä hetki harjotella sanoman "anna se lapsi minulle", samalla katsot silmiin ja ojennat kädet vaativasti.
Jos ei tottele niin sitten lisää ääntä ja vaativuutta "tähän se, NYT".
Mummelilla näyttäisi olevan läheisriippuvuus vauvaan. Itse kammoaisin tuollaista mummoa. Tiedä mitä vauvalla tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummelilla näyttäisi olevan läheisriippuvuus vauvaan. Itse kammoaisin tuollaista mummoa. Tiedä mitä vauvalla tekisi.
On se aina ollut vähän "höppänä" siis silleen että toistaa lauseita välillä ja ymmärtää yksinkertaisia asioita väärin. Ajattelin sen johtuvan "kielimuurista" (olen suomenruotsalainen) mutta nyt jo mietin että onko Alzheimerin tauti sillä puhkeamassa. Se vauvallekin meni uudestaan ja uudestaan jotain kuvaa seinässä näyttämässä, vauva on vasta 2kk. Sitten lauleskeli ja tokaisi joka kerta kun vauva yhtään piti ääntä "voi ei nyt kipristää, nyt kipristää" ja käänteli ja väänteli vauvaa sylissään. Se jatkui näin koko päivän. Viimeinen tikki oli kyl toi "ei sulla vielä voi nälkä olla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Joo, jännä että tämä on vaan anoppien, ei kenenkään oman äidin sairaus. heh...
Meillä on tätä vastaavaa menoa mun oman äidin kanssa, anoppi on ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voih, mulla alkaa olla vähän samankaltainen tilanne anoppini kanssa. Ei antanut takaisin jotta voisin imettää, sanoi vaan itkevälle vauvalle että "eihän sulla vielä nälkä oo, vatsaa vaan kipristää" Yritin mennä ottamaan vauvan syliin, anoppi ei antanut. Pelkäsin että vauvaan sattuu jos yritän väkisin ottaa. Kun kerroin asiasta miehelleni hän vaan nauroi, nyt hän on mennyt jo sopimaan viikonlopusta appivanhempien luona. Mua ahdistaa tämä tilanne aivan suunnattomasti. Jos tämä käytös toistuu niin pysytään kyllä jatkossa poissa, ainakin kunnes en enää imetä. Pitäähän nyt lapsen saada syödä!
Keskustele asia miehen kanssa selväksi niin että lakkaa nauramasta. Sano, että jos ehdottomasti haluaa, että sulla ja äidillään menee välit lopullisesti, niin jatkaa vain nauramista. Jos ei halua, niin ei anna äitinsä käyttäytyä noin.
Miksi tätä tylsää pskaa pitää nostaa jatkuvasti??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kauempana asuvat isovanhemmat tulivat ihan pariksi viikoksi kylään heti lapsen synnyttyä. Alle pariviikkoista vauvaani pyydettiin mukaan mm. puistoon (ok, käytiin pikaisesti yhdessä), ostoskeskukseen ja eläinpuistoon (ei todellakaan). Kun jouduin käymään sairaalassa tikkejäni näyttämässä mieheni ehdotti että olisin jättänyt viikon ikäisen vauvan isovanhempien hoivaan siksi ajaksi, en todellakaan jättänyt kun ei mitään tietoa kuinka kauan siellä menee. Ilmeisesti heillä oli sellainen käsitys että on jotenkin avuksi ja saan levätä jos he vievät vauvan pois.
Kirsikkana kakun päälle vauvani oli todella huono imemään rintaa ja jouduin pumppaamaan hänelle maitoa. Isovanhemmille tai miehellekään ei tuntunut uppoavan kaaliin että en todellakaan halua imettää epävarmaa vauvaa kodin ulkopuolella tai lähteä mihinkään kun vauvan ruoka-ajat sotkeutuu ja en saa maitoa pumpattua.
Mielestäni ei mitenkään kohtuutonta että äiti ei halua jättää vastasyntynyttä toisten hoidettavaksi tai käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä sen sijaan että olisi ihan kotona luomassa vauvalle rutiineja. Kuvittelin jotenkin että nämä isovanhemmat sen olisi jo ihan etukäteen sisäistänyt kun omiakin vauvoja heillä on ollut, mutta ilmeisesti sitten ei.
Tiedän kyllä äitejäkin, jotka mieluusti jättävät vauvan esim.isän hoitoon. Todella raskasta elää kuin symbioosissa. Eikä vauvaa tarvita esim.tikkien poistossa mitenkään.
Isä onkin lapsen vanhempi. Ei ulkopuolinen.
niin on isovanhemmatkin. Huomaatko sanan" VANHEMPI" sanassa isovanhempi..? He on teidän kaikkien vanhempia. Itseasiassa olet ollut oman mummosi ruumiissa sisällä jo silloin kun hän ododtti äitiäsi, katosos kun munasolut luodaan (kehittyy) jo silloin kun vauva kehittyy äitinsä kohdussa. Siellä sinäkin olit jo hänen sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kauempana asuvat isovanhemmat tulivat ihan pariksi viikoksi kylään heti lapsen synnyttyä. Alle pariviikkoista vauvaani pyydettiin mukaan mm. puistoon (ok, käytiin pikaisesti yhdessä), ostoskeskukseen ja eläinpuistoon (ei todellakaan). Kun jouduin käymään sairaalassa tikkejäni näyttämässä mieheni ehdotti että olisin jättänyt viikon ikäisen vauvan isovanhempien hoivaan siksi ajaksi, en todellakaan jättänyt kun ei mitään tietoa kuinka kauan siellä menee. Ilmeisesti heillä oli sellainen käsitys että on jotenkin avuksi ja saan levätä jos he vievät vauvan pois.
Kirsikkana kakun päälle vauvani oli todella huono imemään rintaa ja jouduin pumppaamaan hänelle maitoa. Isovanhemmille tai miehellekään ei tuntunut uppoavan kaaliin että en todellakaan halua imettää epävarmaa vauvaa kodin ulkopuolella tai lähteä mihinkään kun vauvan ruoka-ajat sotkeutuu ja en saa maitoa pumpattua.
Mielestäni ei mitenkään kohtuutonta että äiti ei halua jättää vastasyntynyttä toisten hoidettavaksi tai käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä sen sijaan että olisi ihan kotona luomassa vauvalle rutiineja. Kuvittelin jotenkin että nämä isovanhemmat sen olisi jo ihan etukäteen sisäistänyt kun omiakin vauvoja heillä on ollut, mutta ilmeisesti sitten ei.
Suurimmalla osalla ihmisiä ei vaan yksinkertaisesti ole noin vaikeaa elää ihan normaalia elämää, vaan elämä jatkuu kuten ennenkin, vaikka vauva siinä mukana onkin, ja hänen ehdoillaan toki mennään.
Ehkäpä isovanhemmilla on ollut myös helppoa vauvojen syntymän jälkeen, eikä ole tarvinnut viikkokausia muhia kotona ja ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kauempana asuvat isovanhemmat tulivat ihan pariksi viikoksi kylään heti lapsen synnyttyä. Alle pariviikkoista vauvaani pyydettiin mukaan mm. puistoon (ok, käytiin pikaisesti yhdessä), ostoskeskukseen ja eläinpuistoon (ei todellakaan). Kun jouduin käymään sairaalassa tikkejäni näyttämässä mieheni ehdotti että olisin jättänyt viikon ikäisen vauvan isovanhempien hoivaan siksi ajaksi, en todellakaan jättänyt kun ei mitään tietoa kuinka kauan siellä menee. Ilmeisesti heillä oli sellainen käsitys että on jotenkin avuksi ja saan levätä jos he vievät vauvan pois.
Kirsikkana kakun päälle vauvani oli todella huono imemään rintaa ja jouduin pumppaamaan hänelle maitoa. Isovanhemmille tai miehellekään ei tuntunut uppoavan kaaliin että en todellakaan halua imettää epävarmaa vauvaa kodin ulkopuolella tai lähteä mihinkään kun vauvan ruoka-ajat sotkeutuu ja en saa maitoa pumpattua.
Mielestäni ei mitenkään kohtuutonta että äiti ei halua jättää vastasyntynyttä toisten hoidettavaksi tai käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä sen sijaan että olisi ihan kotona luomassa vauvalle rutiineja. Kuvittelin jotenkin että nämä isovanhemmat sen olisi jo ihan etukäteen sisäistänyt kun omiakin vauvoja heillä on ollut, mutta ilmeisesti sitten ei.
Suurimmalla osalla ihmisiä ei vaan yksinkertaisesti ole noin vaikeaa elää ihan normaalia elämää, vaan elämä jatkuu kuten ennenkin, vaikka vauva siinä mukana onkin, ja hänen ehdoillaan toki mennään.
Ehkäpä isovanhemmilla on ollut myös helppoa vauvojen syntymän jälkeen, eikä ole tarvinnut viikkokausia muhia kotona ja ihmetellä.
Heh 80-luvulla oltiin ainakin viikko sairaalassa lepäämässä ja toipumassa ja esikoinen laitettiin viikoiksi mummolaan. Vauvat tuotiin äideille ruoka-aikaan.
Että kyllä sitä silloinkin muhittiin viikkokausia, vähän vain eri tavalla. Nykyvanhemmat hoitavat vauvan itse ensiparkauksista lähtien 24/7 (mitään vauvaloita ole enää olemassakaan) ja ehkä sitten muhivat sen vauvansa kanssa viikkoja, mutta lasten näkökulmasta ehkä kuitenkin sitä terveempää "muhimista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kauempana asuvat isovanhemmat tulivat ihan pariksi viikoksi kylään heti lapsen synnyttyä. Alle pariviikkoista vauvaani pyydettiin mukaan mm. puistoon (ok, käytiin pikaisesti yhdessä), ostoskeskukseen ja eläinpuistoon (ei todellakaan). Kun jouduin käymään sairaalassa tikkejäni näyttämässä mieheni ehdotti että olisin jättänyt viikon ikäisen vauvan isovanhempien hoivaan siksi ajaksi, en todellakaan jättänyt kun ei mitään tietoa kuinka kauan siellä menee. Ilmeisesti heillä oli sellainen käsitys että on jotenkin avuksi ja saan levätä jos he vievät vauvan pois.
Kirsikkana kakun päälle vauvani oli todella huono imemään rintaa ja jouduin pumppaamaan hänelle maitoa. Isovanhemmille tai miehellekään ei tuntunut uppoavan kaaliin että en todellakaan halua imettää epävarmaa vauvaa kodin ulkopuolella tai lähteä mihinkään kun vauvan ruoka-ajat sotkeutuu ja en saa maitoa pumpattua.
Mielestäni ei mitenkään kohtuutonta että äiti ei halua jättää vastasyntynyttä toisten hoidettavaksi tai käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä sen sijaan että olisi ihan kotona luomassa vauvalle rutiineja. Kuvittelin jotenkin että nämä isovanhemmat sen olisi jo ihan etukäteen sisäistänyt kun omiakin vauvoja heillä on ollut, mutta ilmeisesti sitten ei.
Suurimmalla osalla ihmisiä ei vaan yksinkertaisesti ole noin vaikeaa elää ihan normaalia elämää, vaan elämä jatkuu kuten ennenkin, vaikka vauva siinä mukana onkin, ja hänen ehdoillaan toki mennään.
Ehkäpä isovanhemmilla on ollut myös helppoa vauvojen syntymän jälkeen, eikä ole tarvinnut viikkokausia muhia kotona ja ihmetellä.
Niin onhan se vaikea elää ihan normaalia elämää vauvan kanssa jos yhtäkkiä kotonasi on oman perheesi lisäksi ulkopuolisia sukulaisiakin.
Varmaankin joillakin mummoilla tuo älyttömät mittasuhteet saanut lapsenlapsen hyysääminen johtuu hormooneista jotka sekoittavat mummon pään. Ehkä asiantuntijan vastaanotolla käynti selvittäisi mummon päätä ja voihan mummolla olla ihan lääkitystä vaativa vaiva
Ei vauvan tehtävä ole hoitaa yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kauempana asuvat isovanhemmat tulivat ihan pariksi viikoksi kylään heti lapsen synnyttyä. Alle pariviikkoista vauvaani pyydettiin mukaan mm. puistoon (ok, käytiin pikaisesti yhdessä), ostoskeskukseen ja eläinpuistoon (ei todellakaan). Kun jouduin käymään sairaalassa tikkejäni näyttämässä mieheni ehdotti että olisin jättänyt viikon ikäisen vauvan isovanhempien hoivaan siksi ajaksi, en todellakaan jättänyt kun ei mitään tietoa kuinka kauan siellä menee. Ilmeisesti heillä oli sellainen käsitys että on jotenkin avuksi ja saan levätä jos he vievät vauvan pois.
Kirsikkana kakun päälle vauvani oli todella huono imemään rintaa ja jouduin pumppaamaan hänelle maitoa. Isovanhemmille tai miehellekään ei tuntunut uppoavan kaaliin että en todellakaan halua imettää epävarmaa vauvaa kodin ulkopuolella tai lähteä mihinkään kun vauvan ruoka-ajat sotkeutuu ja en saa maitoa pumpattua.
Mielestäni ei mitenkään kohtuutonta että äiti ei halua jättää vastasyntynyttä toisten hoidettavaksi tai käydä katsomassa jotain nähtävyyksiä sen sijaan että olisi ihan kotona luomassa vauvalle rutiineja. Kuvittelin jotenkin että nämä isovanhemmat sen olisi jo ihan etukäteen sisäistänyt kun omiakin vauvoja heillä on ollut, mutta ilmeisesti sitten ei.
Huh mitenhän se onkin niin, että toisilta tulee ihan luonnostaan se pesimisrauhan antaminen ja toisilta ei. Olen itse siis lapseton, mutta kun siskoni sai lapsen niin olin todella varovainen mitenkään tunkeilemasta tai tekemästä omasta "roolistani" isompaa kuin onkaan. Jotenkin sen vain tajusi, että näistä ihmisistä on juuri tullut pienen ja avuttomana olennon koko maailma, minä olen sivuseikka. Jotenkin hirveän vaikeaa ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka ovat vaatimassa itselleen tärkeyden tunnetta ja jotain roolia juuri silloin kun lapsi on vasta syntynyt.
Ja ihan ylipäätään olen sitä mieltä, että ei ole koskaan kohtuutonta että äiti/isä ei jätä lapsiaan hoitoon jollekin sukulaiselle - oli sen lapsen ikä mikä hyvänsä. Ei lasta jätetä toisten mieliksi hoitoon, ei se ole sellainen asia millä yritetään tuottaa mummolle tai kenelle tahansa hyvää mieltä. Se lapsi on kuitenkin ihan aito tunteva ja ajatteleva ihminen, jonka vanhemmat tietävät milloin on hyvä jäädä hoitoon ja kenelle on hyvä jäädä hoitoon.
Ap aloituksestasi aikaa, mites asiat anopin kanssa sujuu nykyisin?
Tiedän kyllä äitejäkin, jotka mieluusti jättävät vauvan esim.isän hoitoon. Todella raskasta elää kuin symbioosissa. Eikä vauvaa tarvita esim.tikkien poistossa mitenkään.