Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietetään nyt sitten se viikonloppu appivanhempien luona.

Viikonloppu alkoi silleen et tultiin autolla pihalle, niin appi ryntäsi autolle ja nappasi vauvan mukaansa ennen kun edes ehdin autosta nousta. Itse sain sit kantaa kaikki laukut. Ensi kerralla menee kyl ovet lukkoon!

Anoppi oli sitten heti menossa ottamaan istuimesta pois jolloin vauva oli herännyt hätääntyneenä. Huusi jo kun pääsin ovesta sisälle. Appi käski syömään ja silloin tietenkin ottivat vauvan syliin. Oli saunakin lämmitetty.

Yritin illalla nukuttaa vauvaa, niin eikö anoppi sitten rampannut huoneeseen jatkuvasti häiritsemässä, sanoi et voi kyl ottaa syliin, johon vastasin et vauva nukkuu sängyssä. Vähän aikaa anoppi sit jäi siihen istumaan kunnes nousi ja sanoi et hän kyl ottaa sit syliin jos ei nukahda, ja lähti.

Oli sitten itse mennytkin ottamaan kun oltiin saunomassa, vauva oli kuulemma itkenyt koko sen ajan, ja anoppi ihmetteli et mikä sitä vaivaa.

Puhuin taas mieheni kanssa et nyt tää loppuu, mies oli sitten samana iltana sanonut äitilleen ettei voi jatkuvasti pitää vauvaa sylissä.

Seuraavana aamuna anoppi mökötti makuhuoneessaan, en nähnyt sitä kun vasta päivällä. Eikä hän yrittänyt vauvaa ottaa omatoimisesti syliin enää. No myöhemmin kun sitten sai vauvan hetkeksi syliinsä niin alkoi taas sama käytös: ei antanut takaisin, piiloveetuilua jatkuvasti "mites ei nyt muka enää viihdy sylissä, kyl se ennen viihtyi jne". Eli opin ettei kannata antaa tällaisille tapauksille yhtään periksi!

(Mieheni muuten sanoi, että on ylpeä minusta kun näin suojelen vauvaa jopa läheisiä vastaan jos tarve vaatii.)

Miehen kuuluisi suojella perhettään ilman eri käskytyksiä ja sinun sanoa suoraan niille miehen sukulaisille.

Viikonloppu päättyi siis kun mies puhui äitinsä kanssa ja pyysi minuakin mukaan puhumaan siitä, miten hänen pitää antaa vauvan nukkua ja syödä eikä yrittää omia. Anoppi loukkaantui syvästi mutta puolistin vauvaani.

Anoppi yritti keskustelun aikana suostutella vielä jättämään vauvani hänelle hoitoon! Sanoin sitten lopulta kun jankuttaminen ei loppunut että "minä en neuvottele vaan minä sanon, ja sanon EI!

Anoppi nyt sitten mököttää, ei tullut hyvästelemään lähti pois kun tulin huoneeseen jne, todella lapsellista käytöstä. Olen kuitenkin niin ylpeä itsestäni kun uskalsin puolustaa vauvaa. :)

Tuossa tilanteessa miehen olisi pitänyt sisuuntua ja itse sanoa äidilleen, eikä odottaa että vaimo hermostuu. Anoppikin uskoo ihan eri lailla kun oma poika sanoo asiasta. Kun miniä suuttuu, on helppo anopin vain itkeä ympäriinsä kaikille miten miniä on ilkeä ja hankala.

Mikä miehiä vaivaa kun eivät oman perheensä parasta ajattele, vaan myötäilevät manpuloivia äitejään oman perheen kustannuksella...

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kyselen että miten ap:lla menee nyt? Tai kellään muulla joilla vastaavia ongelmia. Kaipaisin uutta vertaistukea, minulle nimittäin juuri ilmoitettiin että meidän viikonloppusuunnitelmat pikkuvauvan kanssa on peruttu koska anoppi on tulossa useammaksi päiväksi kylään. Hänen on pakko saada nähdä vauva ja pidellä häntä ja "viedä hänet vaunuilemaan että äiti saa levätä" (pikkuvauva ei todellakaan mene minnekään ilman minua tai isäänsä). On jo junassa, mies ei ollut hennonnut kieltää tulemasta kun anoppi niin kovasti halusi ja kuulemma oli itkenyt sitä että minun äitini (joka asuu lähellä) on saanut enemmän pitää vauvaa sylissä.

Tämä on aina tätä. Anoppi ei voi vaan kysyä, että milloin ja miten sopisi tulla. Ja toki itsekin kutsuttaisiin, jos vierailujen välit olisi jäämässä pitkiksi. Ei, hän soittaa pojalleen syyllistäen hänet maan alle ja ilmoittaa, että tulee silloin ja silloin, ja marttyyroi kunnes poikansa myöntyy. Sitten kun minulle tulee tieto ja ajankohta on huono, ollaankin jos siinä vaiheessa että anoppi voi suureen ääneen itkeä pojalleen, että miniä vihaa häntä ja haluaa estää häntä näkemästä lastenlasta ja perua sovitun vierailun. Ja kaikki tämä on omiaan aiheuttamaan sen, että itselläni nousee verenpaine tappiin jo pelkästä anopin ajattelusta. Tiedän että ulkopuolelta voi kuulostaa siltä että tämän pitäisi ratketa miehen kanssa keskustelemalla, mutta mies näistä yhteenotoista ehkä eniten hajalla lopulta on. Ei taida olla helppoa kääntää kelkkaa kun on pienestä pitäen oppinut toimimaan manipulaattorin kanssa myöntelemällä.

Vauvan ollessa vastasyntynyt annoin anopin työntää vaunuja. Kun oli aika meidän lähteä kotiinpäin syötölle ja anopin kääntyä juna-asemalle, hänpä ei suostunutkaan pysähtymään vaan lähti reippain askelin työntämään vauvaa poispäin. Selitti, että nythän kannattaa hyödyntää aika kun vauva on rauhassa ja tässähän ehditään tehdä vielä pitkä lenkki. Olipa ihanan avuton fiilis parillakymmenellä tikillä kokoon kursittuna könkätä perässä ja yrittää kaapata oma vauvansa kotiin rauhassa imetettäväksi ennen kuin herää tien päällä nälkäisenä.

Menet vauvan kanssa hotelliin. Oppii miehesi sopimaan kanssasi ennen kuin antaa yökyläilijöiden kutsua itsensä teille.

Minä ainakin tekisin noin. Minun kotiini ei yksikään sielu tule ellen minä ole kutsunut. Koti on minulle pyhä paikka ja tarvitsen paljon omaa aikaa.

Jos anoppi märisisi, sanoisin että katsopa peiliin ja mieti mikset saa nähdä vauvaa enempää?

Hullut anopit saa kahjoimmat miniät. Ei voi muuta sanoa tätä ketjua lukuessa.

T. Normaalien ihmisten suvussa elävä äiti, tytär ja miniä

Ps. Erityisesti ihmettelen tuota vaunuttelua. Miksi anoppi ei saisi edes lastenvaunuja työntää? Kun äiti vielä kävelee itse vieressä. Vauvahan nukkuu, ei luulisi äitisuhteen kamalasti häiriintyvän.

Uskon kyllä, että osalla on ihan kauhea psykoanoppi, mutta kyllä täällä osa äideistäkin on siinä rajalla, onko kaikki tulkinta, toiminta ja rajijen veto terveellä pohjalla.

Eipä muuta. Jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Ps. Erityisesti ihmettelen tuota vaunuttelua. Miksi anoppi ei saisi edes lastenvaunuja työntää? Kun äiti vielä kävelee itse vieressä. Vauvahan nukkuu, ei luulisi äitisuhteen kamalasti häiriintyvän.

Uskon kyllä, että osalla on ihan kauhea psykoanoppi, mutta kyllä täällä osa äideistäkin on siinä rajalla, onko kaikki tulkinta, toiminta ja rajijen veto terveellä pohjalla.

Eipä muuta. Jatkakaa.

MIKSI sen anopin pitäisi saada työntää toisen lapsen vaunuja?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi haluaa tuntea itsensä tärkeäksi, pienen hoivaajaksi, "taitoineen ja tietoineen" ihailluksi. Ajatus siitä että lapsi kasvaessaan rakastaisi häntä kuin äitiä, ja yhdessä mummun kanssa, ihan kahdestaan, tirskuisi kuinka kotona onkin tyhmää ja tylsää verrattuna mummulaan, hoivaa hänen egoaan. Itse on jo hedelmätön, äitinä rooli on muuttunut sivustaseuraajaksi, eikä hän pysty ihmisenä kasvamaan.

Tuon hyväksyminen tulee maksamaan perheonnen, suhteen omaan lapseesi, suhteen mieheesi, auktoriteettisi ja asemasi. On väärin lasta kohtaan että häneltä riistetään psyykeen kehittymiselle korvaamattoman tärkeä suhde äitiin - äidin kanssa kilpaileva mummo on myrkyllinen myös lapsen omalle identiteetille.

Tätä se aiheuttaa kun tyttölapset typistetään kilteiksi, miellyttäjiksi. Tuollainen touhu on mummulta pelkkää itsekkyyttä. Vanhan, itsetutkiskeluun kyvyttömän naisen oireilua. Olkoon kuinka miehen äiti, olkoon vaikka itse Kleopatra, et voi äitinä antaa hänen viedä paikkaasi. Ajattele lastasi, hänellä on oikeus äitiin! Mummu luottaa nyt siihen, ettet sinä uskalla vetää rajojasi esille - näytä hänelle, kenen tontille on kuseksinut!

T. Viiden mummo, äidin roolista isoäidiksi kasvanut ja tuon mummun tunteet tunnistava.

Kiitos kirjoituksestasi. Puit sanoiksi sen, mitä itse olen jollain tasolla arvellut olevan kyseessä anoppini kohdalla. Annoit myös kirjoituksessaan hyvin voimaa muille pitää puolensa. Ei lapsen ja vanhemman väliin saa tulla, oli se oma tunne-elämys siellä taustalla mikä tahansa.

Kukapa tietää vaikka itsekin olisi joskus mummona näiden tunteiden ja ajatusten äärellä. Mutta käytöshän on aina valinta, vaikka tunne olisi mikä niin tekomme ja sanamme valitsemme itse.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta edellinen kysyi onko naisten omat äidit samanlaisia kuin nämä hirviöanopit.

Miesten äidit tuppaa olemaan paljon hankalampia, johtuen varmasti siitä että ainakin itse pystyn omalle äidille sanomaan ihan mitä tahansa, mutta jostain syystä miehet on huonompia sanomaan omalle äidilleen. Sitten se on se miniä joka on paha, "oma poika antaisi vauvan hoitoon ja näkisi vaikka joka päivä". Jep. Se mies vaan ei uskalla sanoa äidilleen mitään. Omat vanhempani ei ainakaan ikinä vaatineet lasta pienenä hoitoon, anoppi todellakin. Eikä annettu. Tässä vielä sellainen tilanne taustalla ettei mies itsekään halunnut antaa, koska äitinsä oli aika karsea miehelle kun hän oli lapsi, mutta tietenkään tätä ei koskaan sanonut äidilleen.

Anoppi on sitten mököttänyt x määrän aikoja tässä vuosien saatossa mutta emme jaksa enää välittää. Tämäkin taitaa olla anoppien ongelma, mököttäminen.

Oma anoppini ehdotti viikko synnytyksestä, että lähtisin lenkille ja hän hoitaisi vauvaa. Siis kyseessähän oli ihan puhtaasti, että anoppi halusi "leikkiä äitiä" vauvan kanssa, ja kun eihän se onnistu jos se oikea äiti on paikalla. Kun kohteliaasti kieltäydyin, niin aloitti marttyyrivalituksen minulle ja miehelle, että milloinkohan hän sitten saa vauvaa hoitaa yhyy. Siis viikko synnytyksestä! No sikäli kyllä itkut meni oikeaan osoitteeseen, että kun tuota marttyrointia, syyllistämistä ja yleistä sekoilua on aikamme kuultu, niin ei ole saanut hoitaa vielä tänäkään päivänä.

Noh juttuni pointti oli kuitenkin tämä: jos oma äitini olisi ehdottanut että painun viikko synnytyksestä lenkille jotta hän saisi kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa, olisi tukehtunut pullaani siihen paikkaan - niin absurdia se olisi ollut hänen suustaan.

Toki joillain naisillekin on tällaisia minä minä ja minun tunteet -äitejä. Tässäkin ketjussa tainnut olla jokunen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta edellinen kysyi onko naisten omat äidit samanlaisia kuin nämä hirviöanopit.

Miesten äidit tuppaa olemaan paljon hankalampia, johtuen varmasti siitä että ainakin itse pystyn omalle äidille sanomaan ihan mitä tahansa, mutta jostain syystä miehet on huonompia sanomaan omalle äidilleen. Sitten se on se miniä joka on paha, "oma poika antaisi vauvan hoitoon ja näkisi vaikka joka päivä". Jep. Se mies vaan ei uskalla sanoa äidilleen mitään. Omat vanhempani ei ainakaan ikinä vaatineet lasta pienenä hoitoon, anoppi todellakin. Eikä annettu. Tässä vielä sellainen tilanne taustalla ettei mies itsekään halunnut antaa, koska äitinsä oli aika karsea miehelle kun hän oli lapsi, mutta tietenkään tätä ei koskaan sanonut äidilleen.

Anoppi on sitten mököttänyt x määrän aikoja tässä vuosien saatossa mutta emme jaksa enää välittää. Tämäkin taitaa olla anoppien ongelma, mököttäminen.

Oma anoppini ehdotti viikko synnytyksestä, että lähtisin lenkille ja hän hoitaisi vauvaa. Siis kyseessähän oli ihan puhtaasti, että anoppi halusi "leikkiä äitiä" vauvan kanssa, ja kun eihän se onnistu jos se oikea äiti on paikalla. Kun kohteliaasti kieltäydyin, niin aloitti marttyyrivalituksen minulle ja miehelle, että milloinkohan hän sitten saa vauvaa hoitaa yhyy. Siis viikko synnytyksestä! No sikäli kyllä itkut meni oikeaan osoitteeseen, että kun tuota marttyrointia, syyllistämistä ja yleistä sekoilua on aikamme kuultu, niin ei ole saanut hoitaa vielä tänäkään päivänä.

Noh juttuni pointti oli kuitenkin tämä: jos oma äitini olisi ehdottanut että painun viikko synnytyksestä lenkille jotta hän saisi kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa, olisi tukehtunut pullaani siihen paikkaan - niin absurdia se olisi ollut hänen suustaan.

Toki joillain naisillekin on tällaisia minä minä ja minun tunteet -äitejä. Tässäkin ketjussa tainnut olla jokunen.

Tätä oli meilläkin ja alkoi myös viikko synnytyksestä. Jos tuore mummi ei saanut minua painostettua kävelylle koiran kanssa, vinkui suureen ääneen että no kyllä olis hyvä mennä, ja appi alkoi häntä säestämään. "ei se raaski, heh heh, luulee ettei muut osaa hoitaa" nälvi tuohon tyyliin noissa tilanteissa. Ennen esikoisen syntymää välit olivat hyvät, en ole koskaan nähnyt kenenkään kohdalla yhtä nopeaa ja täydellistä muutosta tavallisista ihmisistä täysiksi k***päiksi.

Anoppi muuttui koko ajan aggressiivisemmaksi, meni jotenkin sekaisin, sähisi minulle, että "et ota", kun halusin vauvan syliini jne. Kuvitteli että toimintansa on ok ja katsomme kaiken sormien välistä, tai ei itse nähnyt miten toimi?

Lopputuloksena minä vihaan heitä edelleen, emmekä ole tekemisissä kuin harvoin, emmekä päästä lapsia heille ilman valvontaa. Tunne on molemminpuolinen, me olimme viimeinen mahdollisuus heille toteuttaa vanhemmuutta joka ei silloin aikoinaan kiinnostanut ja lapsille haukutaan ja vähätellään meitä vanhempia jopa meidän kuullenkin. Nyt anoppi ruikuttaa pitkin kyliä kun on vieraannutettu lapsenlapsista ja mt-ongelmainen miniä jne. ja kuulemma facebookiinsa linkkaa vieraannutus - juttuja.

He olivat _täysin_ normaaleja, mukavia, ennen esikoista. Onneksi perheemme säilyi ehjänä siitä kaikesta, mutta varsinkin miehelleni hänen vanhempiensa käytös on tuottanut tuskaa.

Kerron tähän väliin vaan yhden kokemukseni, ikään kuin vertaistukena hulluista anopeista.

Anoppini oli kysynyt lapsiltamme (5 ja 7 v), että lyökö äiti heitä. Vanhempi lapsi tästä kertoi hiukan kummeksuen. Mummo oli vielä sanonut, että "Mummolle saa kertoa, jos äiti lyö tai on tyhmä".

Sanattomaksi kyllä veti. Kyseinen anoppi on aina ollut todella omistushaluinen lapsia kohtaan ja jopa kilpailuhenkinen.

Siis esim jos lapset ovat saaneet minulta lahjaksi nallen, mummo hankkii kymmenen isompaa nallea.

Ihan outoa meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Erityisesti ihmettelen tuota vaunuttelua. Miksi anoppi ei saisi edes lastenvaunuja työntää? Kun äiti vielä kävelee itse vieressä. Vauvahan nukkuu, ei luulisi äitisuhteen kamalasti häiriintyvän.

Uskon kyllä, että osalla on ihan kauhea psykoanoppi, mutta kyllä täällä osa äideistäkin on siinä rajalla, onko kaikki tulkinta, toiminta ja rajijen veto terveellä pohjalla.

Eipä muuta. Jatkakaa.

MIKSI sen anopin pitäisi saada työntää toisen lapsen vaunuja?

Miksi ei?Onhan se hänen lapsenlapsi. Ei tietty oma mutta mistä löydät ketään muita jotka lapsesta välittää? Hyvän suhteen luo lapsen lapseen ja auttaa sitten jatkossakin enemmän jos tarvitsee, avustaa tuomalla vaikka marjoja pakkaseen. Kukaan kaveri ei tuota tee, oikeesti isovanhemmat on tyyliin ainoita jotka lapsista yleensä vanhempien lisäksi välittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi isovanhempiaan mihinkään tarvitse, omat vanhempansa vain (jos ovat normaaleja täysjärkisiä ihmisiä).

T: Lapsi jonka kaikki isovanhemmat olivat kuolleet jo ennen syntymääni

Ei varmaan tarvitse, mutta isovanhemmat ovat valtava rikkaus. Tulet huomaamaan kun apua tarvitset! Myös lapsen kannalta, sillä usein isovanhemmat suhtautuvat lapsenlapsiin " puhtaalta pöydältä" ilman oman lapsen kasvatuksesta ja huolesta johtuneita rasitteita.

On valtava rikkaus lapselle saada isovanhemmat huomiota ja lämpöä.

Camoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Erityisesti ihmettelen tuota vaunuttelua. Miksi anoppi ei saisi edes lastenvaunuja työntää? Kun äiti vielä kävelee itse vieressä. Vauvahan nukkuu, ei luulisi äitisuhteen kamalasti häiriintyvän.

Uskon kyllä, että osalla on ihan kauhea psykoanoppi, mutta kyllä täällä osa äideistäkin on siinä rajalla, onko kaikki tulkinta, toiminta ja rajijen veto terveellä pohjalla.

Eipä muuta. Jatkakaa.

MIKSI sen anopin pitäisi saada työntää toisen lapsen vaunuja?

Miksi ei?Onhan se hänen lapsenlapsi. Ei tietty oma mutta mistä löydät ketään muita jotka lapsesta välittää? Hyvän suhteen luo lapsen lapseen ja auttaa sitten jatkossakin enemmän jos tarvitsee, avustaa tuomalla vaikka marjoja pakkaseen. Kukaan kaveri ei tuota tee, oikeesti isovanhemmat on tyyliin ainoita jotka lapsista yleensä vanhempien lisäksi välittää.

Vähän ohis, mutta aika ankeat elämänpiirit kyllä teillä on, jos isovanhemmat ovat ainoita jotka lapsesta vanhempien lisäksi välittävät. Kyllä minä välitän monista kummi- ja sukulaislapsista sekä läheisten ystävien lapsista myös. Samoin meidän oma lähipiirimme ei rajoitu isovanhempiin, vaan lastemme elämässä on paljon muitakin aikuisia.

Ja siitäkö se on kiinni sitten lopulta että sitä välittämistä lapselle aikoo näyttää, siis että saa pilata vaunuja ja tehdä kaikenlaista mitä nyt vaan itse haluaa vaikka äiti mieluummin tekisi sen itse? Kyllä on surullista, jos jonkun lapsen elämän ihmiset rajoittuvat vanhempiin ja vanhemman eteen kiilaaviin isovanhempiin.

Eipämuuta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi isovanhempiaan mihinkään tarvitse, omat vanhempansa vain (jos ovat normaaleja täysjärkisiä ihmisiä).

T: Lapsi jonka kaikki isovanhemmat olivat kuolleet jo ennen syntymääni

Ei varmaan tarvitse, mutta isovanhemmat ovat valtava rikkaus. Tulet huomaamaan kun apua tarvitset! Myös lapsen kannalta, sillä usein isovanhemmat suhtautuvat lapsenlapsiin " puhtaalta pöydältä" ilman oman lapsen kasvatuksesta ja huolesta johtuneita rasitteita.

On valtava rikkaus lapselle saada isovanhemmat huomiota ja lämpöä.

Hoitoapua saa rahalla ilman psyykkistä kuormaa ja sairailla ihmisillä lapset ei tee mitään.

Camoon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ps. Erityisesti ihmettelen tuota vaunuttelua. Miksi anoppi ei saisi edes lastenvaunuja työntää? Kun äiti vielä kävelee itse vieressä. Vauvahan nukkuu, ei luulisi äitisuhteen kamalasti häiriintyvän.

Uskon kyllä, että osalla on ihan kauhea psykoanoppi, mutta kyllä täällä osa äideistäkin on siinä rajalla, onko kaikki tulkinta, toiminta ja rajijen veto terveellä pohjalla.

Eipä muuta. Jatkakaa.

MIKSI sen anopin pitäisi saada työntää toisen lapsen vaunuja?

Miksi ei?Onhan se hänen lapsenlapsi. Ei tietty oma mutta mistä löydät ketään muita jotka lapsesta välittää? Hyvän suhteen luo lapsen lapseen ja auttaa sitten jatkossakin enemmän jos tarvitsee, avustaa tuomalla vaikka marjoja pakkaseen. Kukaan kaveri ei tuota tee, oikeesti isovanhemmat on tyyliin ainoita jotka lapsista yleensä vanhempien lisäksi välittää.

Ai lykkimällä vaunuja luo suhteen? Hyvän suhteen lapsenlapseen luo vain olemalla asiallinen lapsenlapsen vanhempia kohtaan ja tietämällä oman paikkansa.

Eipämuuta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi isovanhempiaan mihinkään tarvitse, omat vanhempansa vain (jos ovat normaaleja täysjärkisiä ihmisiä).

T: Lapsi jonka kaikki isovanhemmat olivat kuolleet jo ennen syntymääni

Ei varmaan tarvitse, mutta isovanhemmat ovat valtava rikkaus. Tulet huomaamaan kun apua tarvitset! Myös lapsen kannalta, sillä usein isovanhemmat suhtautuvat lapsenlapsiin " puhtaalta pöydältä" ilman oman lapsen kasvatuksesta ja huolesta johtuneita rasitteita.

On valtava rikkaus lapselle saada isovanhemmat huomiota ja lämpöä.

Vain siinä tapauksessa, että isovanhemmat ovat järkeviä ihmisiä. Omien lasten narsistisen mestarimanipulaattori-mummun pidän mahdollisimman kaukana. Ihan niiden lasten hyvinvoinnin takia.

Ihan outo ketju tämä, jossa anopit ( ja nimenomaan anopit) ovat niitä pahiksia ja omivia.. lapsenlapset ovat biologisia jatkumoita ja tottakai halutaan hoivata ja taata tulevaisuus.. ei se nyt pelkästään lapsen vanhempien harteilla ole.. mummoista on ihanaa nähdä vauvassa niin omaansa kuin oman lapsensa piirteitä ihan niin kuin vauvan omistakin vanhemmista.. toisekseen mummot ovat kasvattaneet omat lapsensa ja tietävät kyllä varsin hyvin, että vaikka vauvan äideillä on korkeat ihanteet ja odotukset, niin elämä ei mene ihan odotusten mukaisesti.. lapset kasvaessaan tekevät kuitenkin oman tahtonsa mukaan.. siitä tulevasta presidentistä saattaa tulla juoppo narkkari tai vaikka putkimies...

Vierailija kirjoitti:

Ihan outo ketju tämä, jossa anopit ( ja nimenomaan anopit) ovat niitä pahiksia ja omivia.. lapsenlapset ovat biologisia jatkumoita ja tottakai halutaan hoivata ja taata tulevaisuus.. ei se nyt pelkästään lapsen vanhempien harteilla ole.. mummoista on ihanaa nähdä vauvassa niin omaansa kuin oman lapsensa piirteitä ihan niin kuin vauvan omistakin vanhemmista.. toisekseen mummot ovat kasvattaneet omat lapsensa ja tietävät kyllä varsin hyvin, että vaikka vauvan äideillä on korkeat ihanteet ja odotukset, niin elämä ei mene ihan odotusten mukaisesti.. lapset kasvaessaan tekevät kuitenkin oman tahtonsa mukaan.. siitä tulevasta presidentistä saattaa tulla juoppo narkkari tai vaikka putkimies...

Mitä ihmettä tääkin soperrus tarkoittaa?

Ei se lapsi mikään jatkumo ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihan outo ketju tämä, jossa anopit ( ja nimenomaan anopit) ovat niitä pahiksia ja omivia.. lapsenlapset ovat biologisia jatkumoita ja tottakai halutaan hoivata ja taata tulevaisuus.. ei se nyt pelkästään lapsen vanhempien harteilla ole.. mummoista on ihanaa nähdä vauvassa niin omaansa kuin oman lapsensa piirteitä ihan niin kuin vauvan omistakin vanhemmista.. toisekseen mummot ovat kasvattaneet omat lapsensa ja tietävät kyllä varsin hyvin, että vaikka vauvan äideillä on korkeat ihanteet ja odotukset, niin elämä ei mene ihan odotusten mukaisesti.. lapset kasvaessaan tekevät kuitenkin oman tahtonsa mukaan.. siitä tulevasta presidentistä saattaa tulla juoppo narkkari tai vaikka putkimies...

Anopin hoiva olisi ollut ihan ok, jollei hän olisi estänyt minua hoitamasta lastani, siis ei antanut syöttää, nukuttaa tai vaippaakaan vaihtaa, eikä aikaa olla vaan. Koko viikonloppu olisi mennyt näin, ellen olisi pistänyt vastaan, vauva olis viety jo heti aamusta.

Enkä tosiaankaan ymmärrä miksi on pakko pitää koko ajan sylissä, eikö kädet väsy? Ja miksi ei vauva saanut syödä/nukkua jne, olisi ollut sit paljon tyytyväisempi sylissä? Ja miksi viedään pois toiseen huoneeseen? Eikö kaikki voi olla siinä yhdessä, viettää perheenä mukavaa aikaa, saa kaikki ihastella vauvaa mummon sylissä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan outo ketju tämä, jossa anopit ( ja nimenomaan anopit) ovat niitä pahiksia ja omivia.. lapsenlapset ovat biologisia jatkumoita ja tottakai halutaan hoivata ja taata tulevaisuus.. ei se nyt pelkästään lapsen vanhempien harteilla ole.. mummoista on ihanaa nähdä vauvassa niin omaansa kuin oman lapsensa piirteitä ihan niin kuin vauvan omistakin vanhemmista.. toisekseen mummot ovat kasvattaneet omat lapsensa ja tietävät kyllä varsin hyvin, että vaikka vauvan äideillä on korkeat ihanteet ja odotukset, niin elämä ei mene ihan odotusten mukaisesti.. lapset kasvaessaan tekevät kuitenkin oman tahtonsa mukaan.. siitä tulevasta presidentistä saattaa tulla juoppo narkkari tai vaikka putkimies...

Ja sen takia se vanhempi ei saa nauttia edes vauva-ajasta? Ja ainahan se mummo on myös anoppi, jommankumman vanhemman anoppi. Mikä muu se voisi olla?

Minulla meni taas niin päin että tyrkytettiin muutaman viikon ikäistä vauvaa yöhoitoon. Joka oli täysimetyksellä siis. En olisi millään ottanut ,mutta puoliväkisin tuotiin. No eihän siitä mitään tullut, vauva huusi tuntikausia tissiä, ei osannut edes pulloa imeä.

Kannettiin ja keinuteltiin, oltiin ihan poikki.

Soitin miniälle, että tuletko hakemaan pois, ei tullut kun oli ottanut alkoholia.

Jäi kauhea tunne siitä hoitamisesta.

Miniä oli kyllä minusta muuten hyvä äiti. Mutta tämä tapaus liittyi johonkin parisuhde ongelmaa kun poikanikin oli silloin viettämässä iltaa ravintolassa.