Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Laitoin edesmenneen psykopaattiäitini (alkoholisoitunut yritysjohtaja) aisoihin kertomalle lastensuojeluun, että ko. henkilö on narsistinen.
Jos ei muu auta, tee samoin.
Lapset jo aikuisuuden kynnyksellä tänä päivänä ja onnellisia.
miksi lastensuojelu oli sotkeentunut asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taisivat nyt portit aueta sitten tähän elämään. Pelottaa ihan sairaasti mitä on tulossa.
Minulla on ollut kuvioissa jo ennestään rajaton anoppi, ja olen vähän yli kolmannen kuun raskaana. Tieto julkistettiin sukulaisille äskettäin.
Neljältä isovanhemmalta saatiin kolme normaalia vastausta tyyliin "ihana uutinen, onneksi olkoon".
Sitten tämä yksi. Anoppi huusi ja itki puhelimessa pitkälle yli puoli tuntia hysteerisenä. Onnitteluja ei tullut, vaan sen sijaan "Kiitos niin paljon! KIITOS NIIN PALJON YHYYHYYY!!! En voinut kuvitella että MINULLE tapahtuu vielä tämä!!! KIITOS!!!" Ymmärrän, että kuulostaa ylireagoinnilta että järkytyn tästä, mutta kun tämän naisen on säännönmukaisesti ihan joka asiassa ollut mahdoton erottaa asioita, jotka kuuluvat meille, eli minulle ja miehelleni, ja niitä asioita jotka kuuluvat hänelle. Ja niin se taitaa nyt sitten tässäkin olla. Hän ei tajua, että meille tulee vauva, ei hänelle, ja se tapahtuu meille, ei hänelle.
Tänäänkin on nyt tullut siitä suunnasta viestipommitusta pitkin päivää täynnä komentoja, miten en saa enää urheilla enkä lapioida lunta ja minun pitää syödä terveellisesti (!!!) ja hän on ostanut mieleisensä vauvanvaunut jotka aikoo lähettää meille. Myös hän ilmoittaa, että haluaisi päästä jo halailemaan vauvaa vatsani läpi. Ahdistaa. Höyry nousee päästä. Tämän anopin kanssa on jo ennen lapsiuutisia käyty kymmeniä kertoja läpi sitä, että meille ei pidä ostaa yhtään mitään kysymättä. Meillä on nurkat täynnä omaakin romua. Aina selitys on että hän kun niin välittää niin hänen olisi niin kovin vaikea olla ostamatta romua meille.
Anoppi myös mielellään vaikka asuisi meillä. Valittaa jatkuvasti, miten "harvoin" nähdään (on meillä yleensä viikon n. 2 kk välein, mikä on minusta liian paljon). Yrittää varmasti nyt tehostetusti tunkeutua arkeemme osaksi.
Mies myöntää ja ymmärtää että äitinsä on hankala ihminen. Heidän suhdettaan rasittaa arvatenkin melkein parin vuosikymmenen syyllistäminen äitinsä taholta siitä, että on kehdannut aloittaa oman elämän ja jättää äidin yksin. Silti miehellä ei ole sydäntä laittaa äidilleen selviä rajoja. Mutta pelkään kovin, että nyt aletaan saapua sellaisille vesille, jossa ei ole tilaa luovia kaikkia miellyttäviä väyliä pitkin.
Et todellakaan ylireagoi.Monet tässä ketjussa puidut asiat ovat edessänne. Meillä se alkoi juuri noin. Mummo ei kerennyt edes onnitella meitä kun jo julkisti raskautemme koko suvulle - eikä siis suinkaan niin että meille tulee vauva, vaan hän saa lapsenlapsen!
Nyt mietit ensin ihan itsekseen etukäteen seuraavia kysymyksiä:
-Kuinka usein sinulle on ok viestitellä kuulumisia? Kuinka usein taas tavata?
-Kuinka paljon tapaamisilla aiot antaa anopin huseerata yksin vauvan kanssa - millaisiin tilanteisiin puutut ankarammin? Esim. jos anoppi ei "suostu" antamaan itkevää vauvaa sinulle.
-Aiotko antaa anopin hoitaa lasta? Jos, niin milloin aikaisintaan? Jos olet epävarma, niin missä menee sinun rajasi ettet tule luottamaan häneen lastenhoitajana? Esim. minä olin epävarma, mutta koska hän viimeiset kaksi vuotta on kutsunut itseään äidiksi lapsilleni lähes joka tapaamisella, niin siinä meni minun raja. En luota, enkä tule luottamaan.Sitten kun olet oman mielipiteesi löytänyt, niin aloitat keskustelun puolison kanssa hänen mielipiteistä. On hyvä muistaa, että lapsen ei täydy olla kenellekään sellaisella hoidossa, johon jompi kumpi teistä ei luota. Toisen epäluottamus riittää. Sinulla on myös oikeus erityisesti yksin vauvan kanssa ollessa päättää, ketä tapaat ja kuinka usein. Saat myös päättää ihan vapaasti kenelle vastaat puheluihin ja kenelle et. Miehesi päättää itse omista rajoistaan näissä asioissa. Teidän perheen ja parisuhteen rajoista päätteeksi yhdessä, sillä poikkeuksella ettei kukaan voi pakottaa sinua olemaan erossa lapsestanne.
Meidän anoppi yritti säätää kuka käy katsomassa vauvaamme, kuka sitä saa sylitellä ja missä järjestyksessä. Kerta kaikkiaan kuvitteli itsensä vauvan äidiksi. Sellaiseen ihmiseen, joka yrittää omia toisen lapsen, ei pidä luottaa. Niin se vain on.
Täällä on hyviä neuvoja, mutta täsmentäisin tätä omalta osaltani niin, että sinun ei tarvitse päättää etukäteen, että koska olet valmis antamaam lapsen muiden syliin/hoitoon/ kävelylenkille. Eihäm sitä voi tietää, että miltä itsestä ja vauvasta tuntuu vaikka 6kk kuluttua. Ainakaan ei kannata muille "lupailla" mitään mistään. Näin säästyy syyllistämisetä "sinähän lupasit, että Janne tulee meille yökylään, kun on täyttänyt vuoden". Ei tarvitse ja syyt ei kuulu muille.
Yksi tosi hyvä neuvo oli täällä se, että ette ole selitysvelvollisia mistään kenellekään. Jos et halua vierailijoita ensimmäkseen kuukauteen, niin ette halua. Jos et halua vielä muita sylittelemään/halaamaan/pussaamaan itseänne tai vauvaa, niin ei tarvitse ja selittää ei tarvitse. Jos ette tarvitse tutteja/vaunuja/mekkoja, niin ette tarvitse ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin edesmenneen psykopaattiäitini (alkoholisoitunut yritysjohtaja) aisoihin kertomalle lastensuojeluun, että ko. henkilö on narsistinen.
Jos ei muu auta, tee samoin.
Lapset jo aikuisuuden kynnyksellä tänä päivänä ja onnellisia.miksi lastensuojelu oli sotkeentunut asiaan
Oisko se mummo väittänyt sinne jotain ensiksi?
Ei lastensuojelu sotkeentunut, vaan itse pyysin lastensuojelusta apua,kun tilanne oli vaikeimmillaan.
Lastensuojelu auttoi ja kaikki hyvin tänäpäivänä.
Tässä ketjussahan taisi olla puhetta tästä uudesta lapsenhuoltolaista. Joulukuussa sitten uudistus astuu voimaan, saas nähdä tuleeko erikoisia tapaamisvaatimuksia lapsille.
https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lapsenhuoltolak…
Toivottavasti, jos tästä julkisuudessa jotain puhetta on, painotetaan, että tapaamisoikeuden voi saada vain tosi läheinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussahan taisi olla puhetta tästä uudesta lapsenhuoltolaista. Joulukuussa sitten uudistus astuu voimaan, saas nähdä tuleeko erikoisia tapaamisvaatimuksia lapsille.
https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lapsenhuoltolak…
Toivottavasti, jos tästä julkisuudessa jotain puhetta on, painotetaan, että tapaamisoikeuden voi saada vain tosi läheinen ihminen.
Toivottavasti asiasta tulee uutisia, joissa puhutaan ihan faktoja, eli tämä kyseisen läheisen ihmisen tulee olla ollut lähes vanhemman kaltaisessa roolissa lapselle. Kellään sukulaiselle ei vain sukulaisuuden vuoksi ole edelleenkään oikeuksia lapseen.
Voin vain kuvitella, kuinka moni rajaton isovanhempi saa tästä kiristysvälineen ja bensaa liekkeihin.
Vastaisuudessa vanhempien tulee kyllä harkita tarkkaan, muuttavatko esim. samaan pihapiiriin isovanhempien kanssa tai kuinka läheiseksi päästävät mahdollisesti vaikean/rajattomasti käyttäytyvän isovanhemman lapsensa kanssa. Samoin eronneiden kannattaa miettiä uudessa suhteessa yhteen muuttoa nyt entistä tarkemmin.
Seuraan tällaista tilannetta sivusta kun miehen siskolle on tullut vauva. Mieheni äiti, anoppini, on tämä isoäiti, joka omii vauvan. On monta kertaa viikossa hoitamassa vauvaa, nimiäisissä piti lasta tiukasti sylissä, jottei muut voi sylitellä ja jos vauvan sai joku muu syliin, ku isoäiti söi, hän silmä tarkkana tuijotti tätä sylitystä. 1,5 tunnin aikana vauva ei ollut kertaakaan äitinsä sylissä (isän sylissä nimen kertomisen ajan), vaan isoäiti myös syötti ja lohdutti. Isoäiti huomauttelee lapsen äitille lapsen nälkää, väsymystä, vääriä vaatteita. Jos lapsi itkee isänsä sylissä, isoäiti parkuu, että arvasi tämän, kun ei saa olla hänen sylissään. Jos vieraillaan miehen siskolla yhtäaikaa lapsen isoäidin kanssa, ei milloinkaan kukaan muu pidä vauvaa sylissä kuin isoäiti. Ei sitä voi edes kuvailla kuinka dominoivan roolin hän on ottanut. Nyt kun mietin olen kerran nähnyt lapsen äitinsä sylissä, kun isoäiti on ollut paikalla. En tiedä sitten, kuinka ok tämä on miehen siskolle, kun tyytyy katsomaan vierestä ja ojentaa tuttipulloa isoäitille. Kiintymyssuhteisiin varmaan vaikutusta tällaisella.. vauva on siis vasta 2 kk.
Ahdistaa jo nyt millainen miehen äiti olisi meidän lasta kohtaan. Vielä kun hänen on annettu ottaa näin suuri rooli, niin miten suhtautuu, jos me ei hyväksytä tuollaista. Suuttuu varmasti ja minä olen sitten se pahis. Miehelle olen sanonut huolestani ja hän sanoi heti, että me pidetään omat rajat ja tehdään vaikka niin, että vain me vieraillaan anopilla, kuin että anoppi meillä. Tällöin voi itse määrittää kuinka kauan nähdään kerralla eikä tarvi häätää ketään kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraan tällaista tilannetta sivusta kun miehen siskolle on tullut vauva. Mieheni äiti, anoppini, on tämä isoäiti, joka omii vauvan. On monta kertaa viikossa hoitamassa vauvaa, nimiäisissä piti lasta tiukasti sylissä, jottei muut voi sylitellä ja jos vauvan sai joku muu syliin, ku isoäiti söi, hän silmä tarkkana tuijotti tätä sylitystä. 1,5 tunnin aikana vauva ei ollut kertaakaan äitinsä sylissä (isän sylissä nimen kertomisen ajan), vaan isoäiti myös syötti ja lohdutti. Isoäiti huomauttelee lapsen äitille lapsen nälkää, väsymystä, vääriä vaatteita. Jos lapsi itkee isänsä sylissä, isoäiti parkuu, että arvasi tämän, kun ei saa olla hänen sylissään. Jos vieraillaan miehen siskolla yhtäaikaa lapsen isoäidin kanssa, ei milloinkaan kukaan muu pidä vauvaa sylissä kuin isoäiti. Ei sitä voi edes kuvailla kuinka dominoivan roolin hän on ottanut. Nyt kun mietin olen kerran nähnyt lapsen äitinsä sylissä, kun isoäiti on ollut paikalla. En tiedä sitten, kuinka ok tämä on miehen siskolle, kun tyytyy katsomaan vierestä ja ojentaa tuttipulloa isoäitille. Kiintymyssuhteisiin varmaan vaikutusta tällaisella.. vauva on siis vasta 2 kk.
Ahdistaa jo nyt millainen miehen äiti olisi meidän lasta kohtaan. Vielä kun hänen on annettu ottaa näin suuri rooli, niin miten suhtautuu, jos me ei hyväksytä tuollaista. Suuttuu varmasti ja minä olen sitten se pahis. Miehelle olen sanonut huolestani ja hän sanoi heti, että me pidetään omat rajat ja tehdään vaikka niin, että vain me vieraillaan anopilla, kuin että anoppi meillä. Tällöin voi itse määrittää kuinka kauan nähdään kerralla eikä tarvi häätää ketään kotiinsa.
Sitten olet se pahis, ja me toivotamme sinut tervetulleeksi joukkoon.
Meidän lapsen kimpussa oli anopin lisäksi käly, ja olin kyllä ihan superpahis, kun kumpikaan ei saanut "leikkiä äitiä" (miksipä muuksi tuota kutsuisikaan?) lapsellamme.
Onnesi on, että miehesi on samoilla linjoilla kanssasi.
En ole lukenut koko ketjua, mutta vauvan sylivaihe ei kestää kauaa ja sitten kävellään ja vauhdilla. Ei lapsi viihdy sylissä enää kauaa ja kun ikää tulee, niin juoksee tarpeen tullen varmasti ensin äidin luo. Yleensä ensimmäinen vauva saa aina vähän liikaakin huomiota jokaiselta sukulaisella, mutta yleensä tilanne tasoittuu kun lapsia on enemmän.
. Itselläni on hyvät välit anoppiin, mutta kannattaa muistaa että sinä ja anoppi ette ole sukulaisia. Vauva tulee heti sukuun kun sinulle kestää monta vuotta päästä sukuun. Jos et halua mummon pitävän sylissä, niin sano että lapsi on saanut ohjeet olla maassa aina välillä harjoittelee nyt jotain tms. Ja tee kuten olet aikaisemminkin tehnyt, pidät vauvan itse ja hoidat omalla tyylillä. En jättäisi yökylään, ennen kuin mummon tunteet tasoittuu ja lapsi vähän kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaisesti mummo on ajattelemattoman itsekäs. Tunkeutumisellakin pitäisi olla rajat!
Vanhempien on aihetta suojella lastaan, ja opettaa mummoa kohtuuteen.
Oltiin eilen mummolassa kylässä ja siinä olohuoneen lattialla vauvan (10kk) vaippaa vaihtaessani mummo syöksyy yhtäkkiä sohvalta taputtelemaan vauvan paljasta alapäätä ja hokee ”ihana olet, ihana kaunis pimpsa mummon kultasella”. Käsi pystyyn jonka mielestä tälläinen käytös normaalia, vai olenko yliherkkä niuhottaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oltiin eilen mummolassa kylässä ja siinä olohuoneen lattialla vauvan (10kk) vaippaa vaihtaessani mummo syöksyy yhtäkkiä sohvalta taputtelemaan vauvan paljasta alapäätä ja hokee ”ihana olet, ihana kaunis pimpsa mummon kultasella”. Käsi pystyyn jonka mielestä tälläinen käytös normaalia, vai olenko yliherkkä niuhottaja?
En jättäisi kahden yhtäkään ihmistä lapseni kanssa, joka kommentoi hänen sukuelimiään. Max vessassa kävisin ja mielellään niin, että muitakin jää samaan huoneeseen. Ihan sama olisiko lapseni tyttö vai poika, ja olisiko kommentoija, mummo, vaari, kummi tai naapurin täti. Vaikka ihminen ei olisi mikään p***fiili, niin kyllä tuollainen kommentointi kertoo sen, että kommentoija ei lainkaan ymmärrä yksityisyyden rajoja eikä varmaan oikeasti ajattele sitä lasta edes ihmisenä vaan "lapsena" - ikään kuin kaikille kuuluvana objektina, jonka tunteista ja yksityisyydestä ei täydy välittää lainkaan.
Siis hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tulee molemmilta isovanhemmilta ylisuojelun perinne, epäonnistumisten pelkääminen ja ajatus kotona kökkimisestä pahaa maailmaa karussa.
On kuulkaa raskasta. Toinen mummo tässä juuri paasasi, miten lukiolainen ei saisi kulkea suoralla bussilla viittä kilometriä päiväsaikaan tutussa paikassa (käyttää siis lähtöpistettä päivittäin ja tuntee myös sen kohteen ja jos ajaisi ohi, päätyisi vain metroasemalle, josta osaa tulla kyllä kotiin).
En sitten kertonut, että tyyppi kävi just itseksensä kaverin kanssa Tallinnassa.
Mulla oli tällainen mummo, joka oli opettanut saman pojallensa eli isälleni. Minnekään en koskaan päässyt, kun maailma oli karu ja paha ja pelottava. Asuttiin maaseudulla kirjaimellisesti aivan metsässä. 30km päässä oli pikkukylä, jossa ei koskaan tapahdu mitään. En päässyt edes aikuisten valvomiin limudiskoihin 17-vuotiaana, koska isän mielestä pikkukylällä liikkuu satavarmana huumeita, huumediilereitä, raiskaajia, kidnappaajia, murhaajia. Uusien kavereiden luoksekaan ei päässyt, kun niiden vanhemmat on sitten ihan varmana niitä huumediileri-raiskari-kidnappaaja-paloittelusurmaajia. Poliisi vaan soittaa seuraavana aamuna isälleni, että tulkaa tunnistamaan täältä ojasta löytynyt raiskattu ja 15 palaan paloiteltu ruumis, tää on varmaan teidän tyttö, mitäs läksi limudiskoon.
En osannut käyttää edes yhteen suuntaan menevää paikallisbussia 14-vuotiaana, kun piti valita kolmesta bussista, että mihin niistä nousee. Kävelin sitten 15km kotiin, kunnes ohikulkija ihmetteli yksin taapertavaa nuorta, pysähtyi auttamaan ja heitti loput 15km kotiin. Tämä siis aikaa ennen kännyköitä.
On tässä sitten aikuisena ollut opettelemista siinä, miten kuljetaan paikasta toiseen. Onneksi maailma on nyt pieni ja matkalle pääsee ilman isän lupia. Henkilökohtaisia voittoja on, kun osaa käyttää miljoonakaupungin metroa tai suunnistaa siellä eksymättä.
Yleensä tilanne muuttuu ja tasoittuu heti kun lapsella tulee omia tarpeita ja alkaa niitä ilmaista.
Harva vauva-hullu mummo jaksaa sitten itkua,sylistä pois rinpuilua ja vaipparumbaa.Vielä vähemmän taaperon juttuja.
Odottele rauhassa 7-8 kk.
Tilanne onkin jo ohi.
Pääsin vasta sivulle 37, kun aloin miettiä omaa lapsuuttani. Vanhempani ovat kertoneet, etten pienenä (alle kävelyikäisenä) suostunut edes katsomaan vieraisiin päin, saati että olisin suostunut kenenkään muun kuin äidin syliin (kaikissa valokuvissakin näkyy vain takaraivoni, kun en kerta kaikkiaan suostunut edes katsomaan). Herranen aika mitähän olisi tapahtunut jos olisi ollut sellainen mummu kuin mitä ap kuvailee, joka olisi minut pakottanut toimintaan jota en todellakaan halunnut. Olisin varmaan melko traumatisoitunut. Isosiskoni taas ihan tyytyväisenä kiersi sylistä syliin, ja on aikuisenakin ihan eriluonteinen kuin minä.
Nykyäänkään en juuri jaksa vieraita kuin tunnin tai pari kerrallaan, ennen kuin olen ihan rättiväsynyt sosiaalisuuden aiheuttamasta energiavajeesta.
Lapsen ehdoilla tulee mennä, ja yleensä kai se lapsen kanssa eniten symbioosissa elävä äiti parhaiten tietää lapsensa persoonan, ja mitä lapsi tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin eilen mummolassa kylässä ja siinä olohuoneen lattialla vauvan (10kk) vaippaa vaihtaessani mummo syöksyy yhtäkkiä sohvalta taputtelemaan vauvan paljasta alapäätä ja hokee ”ihana olet, ihana kaunis pimpsa mummon kultasella”. Käsi pystyyn jonka mielestä tälläinen käytös normaalia, vai olenko yliherkkä niuhottaja?
En jättäisi kahden yhtäkään ihmistä lapseni kanssa, joka kommentoi hänen sukuelimiään. Max vessassa kävisin ja mielellään niin, että muitakin jää samaan huoneeseen. Ihan sama olisiko lapseni tyttö vai poika, ja olisiko kommentoija, mummo, vaari, kummi tai naapurin täti. Vaikka ihminen ei olisi mikään p***fiili, niin kyllä tuollainen kommentointi kertoo sen, että kommentoija ei lainkaan ymmärrä yksityisyyden rajoja eikä varmaan oikeasti ajattele sitä lasta edes ihmisenä vaan "lapsena" - ikään kuin kaikille kuuluvana objektina, jonka tunteista ja yksityisyydestä ei täydy välittää lainkaan.
Siis hyi.
Juu ei ole tullut tarvetta jättää tytärtä hetkeksikään mummon kanssa kahden, sen verran kaheli tapaus tuo on.. Pyysi muun muassa kuukausi sitten josko saisi tytön nakuna hänen viereensä koska ”mikään muu ei ole niin ihanaa kuin lämmin naku vauva omaa ihoa vasten”. Sanoin että ihokontakti on vauvan ja tämän vanhempien välinen juttu, ei isovanhempien. Kotona haukuin anopin perverssiksi ja hulluksi, poikaystävän mielestä hänen äitinsä on vaan niin innoissaan lapsenlapsesta eikä ota puheitani tosissaan.
Hyvä kirjoitus ap, ymmärrän täysin tilanteesi.
Sinun velvollisuutesi äitinä on huolehtia, ettei KUKAAN aseta itseään etusijalle vauvan kustannuksella. Vaikka tarkoittaisi kuinka hyvää, vaikka olisi kuinka herttainen, ja rakas. Älä missään nimessä anna vauvaa yökylään!!
Muistakaa myös, että 8 kk:n ikäinen ymmärtää jo aika paljon puhetta. Mummon puheet saattavat hämmentää, samoin itkeminen - vauvan ei pitäisi joutua ihmettelemään sellaisia ristiriitoja. Toisaalta ei ne mitään ratkaise vaan se, että säilytät itsevarman asenteesi. Se on vauvan paras tuki.
Tämä voi olla epäasiallista tässä yhteydessä, mutta maailmassa tapahtuu asioita joita ei olisi ikinä voinut edes kuvitella... esim. yksi ISOÄITI käytti vauvaa, lapsenlastaan, seksuaalisesti hyväksi. Moni isoäiti on pilannut vauvan aivoja unilääkkeillä. Ja muitakin, hullumpia juttuja, jos suinkaan mahdollista...
Laitoin edesmenneen psykopaattiäitini (alkoholisoitunut yritysjohtaja) aisoihin kertomalle lastensuojeluun, että ko. henkilö on narsistinen.
Jos ei muu auta, tee samoin.
Lapset jo aikuisuuden kynnyksellä tänä päivänä ja onnellisia.