Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Meille änkes appivanhemmat joka kauppareissulla. Hiljaa auto hiipi pihaan ettei olis kuultu.
Ja kun tiesivät että olimme kotoa poissa, kävivät silloinkin nuuskimassa pihassa ja kiersivät talomme taaksekin kattomaan ym. Kuulin varmalta taholta asiasta. Touhu loppui kun asiasta puhuttiin tarpeeksi uskottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo liioittelu on raskasta. Meillä mummo kävi mm. työpaikallani kun vauva oli 5 vkoa, jutteli minun työkavereilleni miten meillä on vaikeaa ja vauva ei syö. Tämä paljastui kun törmäsin työkaveriin vaunulenkillä, hän oli aidosti yllättynyt nähdessään minut ulkona, kun luuli että meillä eletään jotain kriisiä. Vauvalla oli kireä kielijänne joka siis vaikeutti syömistä ja se katkaistiin, mummo oli kertonut että ”vauva ei pysty syömään ja joutui leikkaukseen”.
Minun teinini tussahti mummolle kerran (ja ihan hyvästä syystä). Mummo kehitti tästä draaman, miten teinillämme on ”tunne-elämän ongelmia, joihin emme hae apua”. Jep. Jep. Mummo on peruskoulun just ja just käynyt kaupan kassa. Hänellähän sitä paykiatrista pätevyyttä onkin.
Ei tosiaankaan ole, mutta näin meilläkin.
:(
Vierailija kirjoitti:
Meille änkes appivanhemmat joka kauppareissulla. Hiljaa auto hiipi pihaan ettei olis kuultu.
Ja kun tiesivät että olimme kotoa poissa, kävivät silloinkin nuuskimassa pihassa ja kiersivät talomme taaksekin kattomaan ym. Kuulin varmalta taholta asiasta. Touhu loppui kun asiasta puhuttiin tarpeeksi uskottavasti.
Mitä ihmettä näin käyttäytyvän ihmisen päässä liikkuu? Tai ihmisen joka bussista vakoilee lapsiaan? Suorastaan pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo liioittelu on raskasta. Meillä mummo kävi mm. työpaikallani kun vauva oli 5 vkoa, jutteli minun työkavereilleni miten meillä on vaikeaa ja vauva ei syö. Tämä paljastui kun törmäsin työkaveriin vaunulenkillä, hän oli aidosti yllättynyt nähdessään minut ulkona, kun luuli että meillä eletään jotain kriisiä. Vauvalla oli kireä kielijänne joka siis vaikeutti syömistä ja se katkaistiin, mummo oli kertonut että ”vauva ei pysty syömään ja joutui leikkaukseen”.
Tuore mummi kysyi kovaan ääneen vauvan ristiäisissä että kukas tämän kaiken on leiponut, kun sinulla on ollut niin raskasta? Vastasin että minä olen leiponut ja ihan hyvinhän meillä on mennyt. Mummi tähän että vähän toisin on kyllä käsittänyt... Mun vanhemmat vilkaisi toisiaan paljon puhuvasti. Mies oli kerran maininnut että minä joudun valvomaan paljon kun juhlien jälkeen kysyin oliko puhunut äidilleen jotain mikä selittäisi kysymyksen.
Meidän sekopää mummo(anoppini) on huolesta sekaisin, kun en ole aloittanut 5 kk ikäiselle esikoiselleni vielä soseita (poika kasvanut niin hienosti rintamaidolla ettei ole ollut tarvis). Aina tavatessamme moittii minua, kun pidän ”lasta nälässä” ja tulkitsee kaikkia vauvan ilmeitä ja katseita ”näläksi”. -”Kyllä minua niin säälittää Matti kun ei ole vielä edes vellin makuun päässyt, raukka pieni”.. Kehoitti myös minua lopettamaan rintaruokinnan, jotta saisi lapsen yökylään!
Joka kerta ruinaa ja ruikuttaa, josko jo jättäisin vauvan hänelle hoitoon, edes kaupassakäynnin ajaksi, edes pariksi tunniksi, no entä tunniksi? Jospa varaisit itsellesi kampaajalle ajan niin tuot sitten vauvan hänelle? Mites käsihoitoon, saisit omaa aikaa? Aina möksähtää kun vastaan, että en halua vielä vauvasta eroon, ja kun sen aika tulee niin isä vahtii lasta silloin, ei mummo. Vauvavuosi olisi tuplasti ihanempaa aikaa ilman jatkuvaa anopin ruikutusta ja ohjeistusta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän sekopää mummo(anoppini) on huolesta sekaisin, kun en ole aloittanut 5 kk ikäiselle esikoiselleni vielä soseita (poika kasvanut niin hienosti rintamaidolla ettei ole ollut tarvis). Aina tavatessamme moittii minua, kun pidän ”lasta nälässä” ja tulkitsee kaikkia vauvan ilmeitä ja katseita ”näläksi”. -”Kyllä minua niin säälittää Matti kun ei ole vielä edes vellin makuun päässyt, raukka pieni”.. Kehoitti myös minua lopettamaan rintaruokinnan, jotta saisi lapsen yökylään!
Joka kerta ruinaa ja ruikuttaa, josko jo jättäisin vauvan hänelle hoitoon, edes kaupassakäynnin ajaksi, edes pariksi tunniksi, no entä tunniksi? Jospa varaisit itsellesi kampaajalle ajan niin tuot sitten vauvan hänelle? Mites käsihoitoon, saisit omaa aikaa? Aina möksähtää kun vastaan, että en halua vielä vauvasta eroon, ja kun sen aika tulee niin isä vahtii lasta silloin, ei mummo. Vauvavuosi olisi tuplasti ihanempaa aikaa ilman jatkuvaa anopin ruikutusta ja ohjeistusta!!
Meillä mummo on koko ajan näkevinään lapsessa väsymystä, uupumusta ja ahdistusta, kun hänet pantiin kielikouluun, eikä kouluun joka on mummon naapurissa. ”Pitäsköhän sen vaihtaa tohon naapurikouluun kun on niin väsynyt?”
Lohdullisia nää kohtalotoverien tarinat.
Minua anoppi syytti vauvan kaltoinkohtelusta tai siitä, että puhun rumasti vauvalleni, kun vauva lopetti yhtäkkiä juttelun 3kk iässä. Kysyi vauvalta huolissaan ”onko äiti kaltoinkohdellut mummon omaa rakasta, onko se sanonut sinulle rumasti?” Kerran myös oli näkevinään vauvan katseessa ”pelkoa” kun vauva katsoi minuun (ilmestyin nopeasti vauvan eteen, hän säikähti minua..) Näitä esimerkkejä riittäisi sivu tolkulla!
Terv. 3862
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Jos asiasta on sanottu jo kauniisti niin
1. Luovu ensin henkisesti tarpeestasi suojella mummon tunteita, tai pelätä pettymyksen tuottamista - perhe on tärkeämpi ja ihan kaikilla, myös mummolla on mukavampaa kun pelisäännöt on selvät.
2. Onko mummo miehesi äiti? Jos on, niin miehesi pitää hänelle puhuttelun jonka on mentävä perille. Jos ei mene, niin yhteydenpito loppuu. Tai vaihtoehtoisesti:
3. Asettele poliittinen hymy kasvoillesi kun seuraavan kerran tapaat mummoa. Sano hänelle esimerkiksi näin: "Kuulehan Raija, me olemme viimeaikoina Tomin kanssa päättäneet että tästedes vähennämme sinun tapaamistasi lasten kanssa mikäli touhu ei nyt viimeistään muutu. On kiva että lapsilla on kaltaisesi innokas mummo, mutta meidän perheessä lasten asioista päättää vain ja ainoastaan lasten vanhemmat. Kaikesta, niin pienistä kuin isoistakin asioista. Olisi mukavaa jos tämä asia olisi nyt selvä, harmittaisi vähentää yhteydenpitoa tällaisen takia". Jos alkaa kiukuttelu tai protestointi niin asettele se sama hymy takaisin ja sano ystävällisesti "Tämä asia on nyt näin". Jos vieläkin jatkuu niin ohjaa mummo lempeästi ovelle ja sano jokin ilmiselvä tekosyy "minä alan nyt leipomaan sämpylöitä, näkemiin!"
Mummon valta tai hänen kuvitelmansa vallasta katoaa, kun hän huomaa että sinä et pelkää tuottaa pettymystä hänelle.Minun äitini.
Ei minulla ole mitään vaikeutta tuottaa hänelle pettymyatä.
Sen sijaan hän ei kestä pettymystä eikä sitä ettei saa tahtoaan ja näkemyksiään läpi. Ongelma on siis se että hän ei kerta kaikkiaan käsitä rooliaan tai kuuntele mitään. Vänkää ja jänkää mitä merkillisin tavoin aina vaan sitä omaa käsitystään.
No mikä on ongelma jos et todellakaan pelkää yhtään pettymyksen tuottamista? Talutat mummon ovelle tai sanot vain että nyt riitti taas tältä erää, käyttäydy tai häivy.
Se TUNKEMINEN.
Nyt muutti mm viiden minuutin päähän meistä. Ja pieninkin asia, jonka esim sukulainen hänelle mainitsee, saa aina megalomaaniset mittasuhteet. Siis megalomaaniset. Koko kesän höyrysi mm koulusta.
Etkö voi vaan sanoa sukulaisille ettet halua kuulla mummon höyryämisistä mitään?
Eihän se oikeasti niin kovasti haittaa vaikka mummo sukulaisille höyryäisikin kunhan teidän ei sitä tarvitse kuulla.Aika raskasta on kuule koko ajan varoa häntä. Minun ja sukulaisten.
Ja ihan kohta alkaa taas se ”hupsis, ihan vahingossa satuin kävelylle tänne teidän kadulle (eestaas)” -tungettelu. Asumme omakotitalossa, joten pihallakin ollaan. Siinä sitten yhräkkiä mummo aidan takana kuikuilemassa. Hänen bussinsakin kulkee nyt ihan tästä talon ohi.
Yök, kunnon stalkkeri.
Jaksaako jäädä aidalle vaikka menisittekin sisälle heti kun näette hänet? Olisiko mahdollista rakentaa parempi aita, tiivis ja niin korkea, ettei yli näe? Onhan se tietty kallista mutta sillä saisi vähän edes suojaa ja mielenrauhaa.
Mielestäni sinun kannattaisi keskittyä vain oman perheen suojaamiseen ja olla stressaamatta sukulaisten ongelmista mummon kanssa. Kuulostat nyt jo siltä, että olet ihan kireä ja jaksamisen äärirajoilla mummoasiassa.
Hankkikaa mummolle lähestymiskielto, jos se tosiaan tuollaista on.
Vierailija kirjoitti:
Meidän sekopää mummo(anoppini) on huolesta sekaisin, kun en ole aloittanut 5 kk ikäiselle esikoiselleni vielä soseita (poika kasvanut niin hienosti rintamaidolla ettei ole ollut tarvis). Aina tavatessamme moittii minua, kun pidän ”lasta nälässä” ja tulkitsee kaikkia vauvan ilmeitä ja katseita ”näläksi”. -”Kyllä minua niin säälittää Matti kun ei ole vielä edes vellin makuun päässyt, raukka pieni”.. Kehoitti myös minua lopettamaan rintaruokinnan, jotta saisi lapsen yökylään!
Joka kerta ruinaa ja ruikuttaa, josko jo jättäisin vauvan hänelle hoitoon, edes kaupassakäynnin ajaksi, edes pariksi tunniksi, no entä tunniksi? Jospa varaisit itsellesi kampaajalle ajan niin tuot sitten vauvan hänelle? Mites käsihoitoon, saisit omaa aikaa? Aina möksähtää kun vastaan, että en halua vielä vauvasta eroon, ja kun sen aika tulee niin isä vahtii lasta silloin, ei mummo. Vauvavuosi olisi tuplasti ihanempaa aikaa ilman jatkuvaa anopin ruikutusta ja ohjeistusta!!
Kai kerroit ettei nykyään ole tapana antaa edes vellejä. Sitten kun aloittaa kiinteän niin voi antaa sormiruokaakin.
Ja sitten katsoit kun mummo kalpenee kun aijot hänen Mattinsa tukehduttaa ruoalla 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kerroit ettei nykyään ole tapana antaa edes vellejä. Sitten kun aloittaa kiinteän niin voi antaa sormiruokaakin.
Ja sitten katsoit kun mummo kalpenee kun aijot hänen Mattinsa tukehduttaa ruoalla 😉Kerroin kyllä, mummo vain muljautteli silmiään.. Luulee, että vauvat hoidetaan samalla tavalla kuin 90-luvun lopulla :D Vaati myös, että kun ensimaistelun aika on niin hänet pitää soittaa paikalle katsomaan tai vähintään videoida tapahtuma ja lähettää hälle..
Vierailija kirjoitti:
Minua anoppi syytti vauvan kaltoinkohtelusta tai siitä, että puhun rumasti vauvalleni, kun vauva lopetti yhtäkkiä juttelun 3kk iässä. Kysyi vauvalta huolissaan ”onko äiti kaltoinkohdellut mummon omaa rakasta, onko se sanonut sinulle rumasti?” Kerran myös oli näkevinään vauvan katseessa ”pelkoa” kun vauva katsoi minuun (ilmestyin nopeasti vauvan eteen, hän säikähti minua..) Näitä esimerkkejä riittäisi sivu tolkulla!
Terv. 3862
Kiitos tälle kirjoittajalle, tämä antoi itselleni tukea. Meillä oli samankaltaisia juttuja, mummo uskoi minun kaltoinkohtelevan vauvaa ja olevan reagoimatta vauvan tarpeisiin, hänestä en tunnistanut vauvan tunteita ja tarpeita. Hänhän tietysti tiesi aina mitä vauva haluaa, esim kun tuli käymään niin saattoi heti todeta että ”onpa kauhea nälkä” johon saatoin sanoa että ”just syötiin, nyt on väsy” ja vein lapsen nukkumaan. Tästä hän sitten järkyttyi kovasti sillä _minä_ en tunnista vauvan tarpeita. Toki hän juuri kylään tulleena tietää mitä vauva haluaa, paremmin kuin äiti joka hoitaa 24/7 ja tietää tarkalleen ruoka- ja unirytmin. Se minun demonisointini lähti sitten vähän lapasesta jopa, kertoi miehelleni että ”pelkää minua”, olinhan umpihullu sadistinen narsisti. Se harmittaa että aidosti joustin ja annoin polkea itseäni siinä toivossa että tilanne paranee, mutta huonompaan mentiin. En ole ikinä ollut kenellekään niin ystävällinen ja yrittänyt niin kovasti ihmissuhteessa kuin tämän mummon kanssa. Vieläkin juttelee minun persoonastani sukulaisille ja tutuilleen, viimeisin minkä kuulin oli että ”x on valmis antamaan julmuutesi anteeksi, sillä ymmärtää sinun olevan sairas”. On myös yrittänyt saada minua hoitoon.
Onneksi eletään nykyään rauhassa, välithän tuosta meni kokonaan. Ei ollut vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän sekopää mummo(anoppini) on huolesta sekaisin, kun en ole aloittanut 5 kk ikäiselle esikoiselleni vielä soseita (poika kasvanut niin hienosti rintamaidolla ettei ole ollut tarvis). Aina tavatessamme moittii minua, kun pidän ”lasta nälässä” ja tulkitsee kaikkia vauvan ilmeitä ja katseita ”näläksi”. -”Kyllä minua niin säälittää Matti kun ei ole vielä edes vellin makuun päässyt, raukka pieni”.. Kehoitti myös minua lopettamaan rintaruokinnan, jotta saisi lapsen yökylään!
Joka kerta ruinaa ja ruikuttaa, josko jo jättäisin vauvan hänelle hoitoon, edes kaupassakäynnin ajaksi, edes pariksi tunniksi, no entä tunniksi? Jospa varaisit itsellesi kampaajalle ajan niin tuot sitten vauvan hänelle? Mites käsihoitoon, saisit omaa aikaa? Aina möksähtää kun vastaan, että en halua vielä vauvasta eroon, ja kun sen aika tulee niin isä vahtii lasta silloin, ei mummo. Vauvavuosi olisi tuplasti ihanempaa aikaa ilman jatkuvaa anopin ruikutusta ja ohjeistusta!!
Meillä mummo on koko ajan näkevinään lapsessa väsymystä, uupumusta ja ahdistusta, kun hänet pantiin kielikouluun, eikä kouluun joka on mummon naapurissa. ”Pitäsköhän sen vaihtaa tohon naapurikouluun kun on niin väsynyt?”
Lohdullisia nää kohtalotoverien tarinat.
Meillä anoppi tosissaan ehdotti, että laittaisimme esikoisen yksityiseen päiväkotiin heidän naapuriinsa, toiselle puolelle kaupunkia (matka olisi ollut autolla 30 min).
Muuten on kyllä aika normaali, mutta ekan lapsenlapsen kohdalla petti jotenkin todellisuudentaju.
Vierailija kirjoitti:
Minua anoppi syytti vauvan kaltoinkohtelusta tai siitä, että puhun rumasti vauvalleni, kun vauva lopetti yhtäkkiä juttelun 3kk iässä. Kysyi vauvalta huolissaan ”onko äiti kaltoinkohdellut mummon omaa rakasta, onko se sanonut sinulle rumasti?” Kerran myös oli näkevinään vauvan katseessa ”pelkoa” kun vauva katsoi minuun (ilmestyin nopeasti vauvan eteen, hän säikähti minua..) Näitä esimerkkejä riittäisi sivu tolkulla!
Terv. 3862
Voi olla, että mummolla itsellään on ollut vaikeuksia vauva-aikana, ja on puhunut rumasti välillä/vuorovaikuttanut niin huonosti vauvan kanssa, että noin on oikeasti käynyt hänelle ja lapselleen aikanaan. Anoppisi siis varmaan projisoi, eli tavallaan näkee ne omat ongelmat ja kipupisteet toisessa, niin voi ummistaa silmät omilta virheiltä.
Mitä itse anopin puhumaan aiheeseen tulee, niin uskon kyllä että jokaisella äidillä tulee kyllä välillä niin turhautuneita hetkiä, että päästää suustaan tylymmin vauvalle: "laita jo nukkumaan" tms. Mutta se että anoppisi päätteli siitä että vauva ei vuorovaikuta hänen kanssaan, että sinä olisit puhunut vauvalle "rumasti" kielii kyllä mielestäni siitä että hänellä itsellään tuo on saattanut olla asteen verran vakavampaa.
Sano seuraavalla kerralla: Ajatteletpa erikoisesti. Onko sinulla itselläsi sitten ollut vuorovaikutusongelmia tai vihanhallinta ongelmia omien lasten kanssa vauva-aikana, kun tuollainen tulee ensimmäisenä mieleesi? Ei meidän x jaksa jutella kokoajan vieraiden kanssa, ja ehkä häntä pelottaa olla vieraampien sukulaisten kanssa.
Uskonpa vain, että kolahtaa niin ettei enää noin kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua anoppi syytti vauvan kaltoinkohtelusta tai siitä, että puhun rumasti vauvalleni, kun vauva lopetti yhtäkkiä juttelun 3kk iässä. Kysyi vauvalta huolissaan ”onko äiti kaltoinkohdellut mummon omaa rakasta, onko se sanonut sinulle rumasti?” Kerran myös oli näkevinään vauvan katseessa ”pelkoa” kun vauva katsoi minuun (ilmestyin nopeasti vauvan eteen, hän säikähti minua..) Näitä esimerkkejä riittäisi sivu tolkulla!
Terv. 3862
Voi olla, että mummolla itsellään on ollut vaikeuksia vauva-aikana, ja on puhunut rumasti välillä/vuorovaikuttanut niin huonosti vauvan kanssa, että noin on oikeasti käynyt hänelle ja lapselleen aikanaan. Anoppisi siis varmaan projisoi, eli tavallaan näkee ne omat ongelmat ja kipupisteet toisessa, niin voi ummistaa silmät omilta virheiltä.
Mitä itse anopin puhumaan aiheeseen tulee, niin uskon kyllä että jokaisella äidillä tulee kyllä välillä niin turhautuneita hetkiä, että päästää suustaan tylymmin vauvalle: "laita jo nukkumaan" tms. Mutta se että anoppisi päätteli siitä että vauva ei vuorovaikuta hänen kanssaan, että sinä olisit puhunut vauvalle "rumasti" kielii kyllä mielestäni siitä että hänellä itsellään tuo on saattanut olla asteen verran vakavampaa.
Sano seuraavalla kerralla: Ajatteletpa erikoisesti. Onko sinulla itselläsi sitten ollut vuorovaikutusongelmia tai vihanhallinta ongelmia omien lasten kanssa vauva-aikana, kun tuollainen tulee ensimmäisenä mieleesi? Ei meidän x jaksa jutella kokoajan vieraiden kanssa, ja ehkä häntä pelottaa olla vieraampien sukulaisten kanssa.
Uskonpa vain, että kolahtaa niin ettei enää noin kommentoi.
Tai sitten on vain itseään superkasvattajana pitävä ylimielinen ass hole. Minun äitini tekee tuota, on aina tehnyt. Koko kylän paras äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kerroit ettei nykyään ole tapana antaa edes vellejä. Sitten kun aloittaa kiinteän niin voi antaa sormiruokaakin.
Ja sitten katsoit kun mummo kalpenee kun aijot hänen Mattinsa tukehduttaa ruoalla 😉Kerroin kyllä, mummo vain muljautteli silmiään.. Luulee, että vauvat hoidetaan samalla tavalla kuin 90-luvun lopulla :D Vaati myös, että kun ensimaistelun aika on niin hänet pitää soittaa paikalle katsomaan tai vähintään videoida tapahtuma ja lähettää hälle..
Ihan mielenkiinnosta: miten vauvat hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 90-luvun lopulla? Kiinnostaa siks, kun lapsenlapsi syntyi -97 ja mun mielestä sitä hoidettiin ihan samalla tavalla kuin silloin 70-luvulla kun sen äiti syntyi. Erot oli siinä ettei annettu enää itse keitettyjä maitovellejä ja vaipat oli erilaiset, mutta muutenhan vauvojen kanssa oltiin ihan samalla lailla. Mitä nyt on tullut erilaista? Nukutetaanko lapsia nykyään ulkona enää niin kuin ennen? Se voi olla, kun en enää ole aikoihin nähnyt, että lasten vaunuja olisi missään talojen pihoissa ulkona, ennen oli kun lapset nukkui hyvin päiväunet ulkoilmassa. Tätä 97-syntynyttä kyllä nukutettiin vaunuissa parvekkeella, kerrostalossa ei oikein voi viedä ulos muuten eikä pidäkään. Mutta en ole oikeestaan nähnyt vauvanvaunujakaan enää, onko ne siirtymässä historiaan, kun vauvat viedään joka paikkaan jo autoilla. Mutta eiköhän niitä vauvoja samalla lailla pidetä sylissä ja niille lauleskella ja niiden kanssa seurustella ihan niin kuin aina ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kerroit ettei nykyään ole tapana antaa edes vellejä. Sitten kun aloittaa kiinteän niin voi antaa sormiruokaakin.
Ja sitten katsoit kun mummo kalpenee kun aijot hänen Mattinsa tukehduttaa ruoalla 😉Kerroin kyllä, mummo vain muljautteli silmiään.. Luulee, että vauvat hoidetaan samalla tavalla kuin 90-luvun lopulla :D Vaati myös, että kun ensimaistelun aika on niin hänet pitää soittaa paikalle katsomaan tai vähintään videoida tapahtuma ja lähettää hälle..
Ihan mielenkiinnosta: miten vauvat hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 90-luvun lopulla? Kiinnostaa siks, kun lapsenlapsi syntyi -97 ja mun mielestä sitä hoidettiin ihan samalla tavalla kuin silloin 70-luvulla kun sen äiti syntyi. Erot oli siinä ettei annettu enää itse keitettyjä maitovellejä ja vaipat oli erilaiset, mutta muutenhan vauvojen kanssa oltiin ihan samalla lailla. Mitä nyt on tullut erilaista? Nukutetaanko lapsia nykyään ulkona enää niin kuin ennen? Se voi olla, kun en enää ole aikoihin nähnyt, että lasten vaunuja olisi missään talojen pihoissa ulkona, ennen oli kun lapset nukkui hyvin päiväunet ulkoilmassa. Tätä 97-syntynyttä kyllä nukutettiin vaunuissa parvekkeella, kerrostalossa ei oikein voi viedä ulos muuten eikä pidäkään. Mutta en ole oikeestaan nähnyt vauvanvaunujakaan enää, onko ne siirtymässä historiaan, kun vauvat viedään joka paikkaan jo autoilla. Mutta eiköhän niitä vauvoja samalla lailla pidetä sylissä ja niille lauleskella ja niiden kanssa seurustella ihan niin kuin aina ennenkin.
Merkillistä.
Mun esikoinen on syntynyt 2002 ja minusta todella moni asia on muuttunt jo hänenkin vauva- ja lapsuusajoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kerroit ettei nykyään ole tapana antaa edes vellejä. Sitten kun aloittaa kiinteän niin voi antaa sormiruokaakin.
Ja sitten katsoit kun mummo kalpenee kun aijot hänen Mattinsa tukehduttaa ruoalla 😉Kerroin kyllä, mummo vain muljautteli silmiään.. Luulee, että vauvat hoidetaan samalla tavalla kuin 90-luvun lopulla :D Vaati myös, että kun ensimaistelun aika on niin hänet pitää soittaa paikalle katsomaan tai vähintään videoida tapahtuma ja lähettää hälle..
Ihan mielenkiinnosta: miten vauvat hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 90-luvun lopulla? Kiinnostaa siks, kun lapsenlapsi syntyi -97 ja mun mielestä sitä hoidettiin ihan samalla tavalla kuin silloin 70-luvulla kun sen äiti syntyi. Erot oli siinä ettei annettu enää itse keitettyjä maitovellejä ja vaipat oli erilaiset, mutta muutenhan vauvojen kanssa oltiin ihan samalla lailla. Mitä nyt on tullut erilaista? Nukutetaanko lapsia nykyään ulkona enää niin kuin ennen? Se voi olla, kun en enää ole aikoihin nähnyt, että lasten vaunuja olisi missään talojen pihoissa ulkona, ennen oli kun lapset nukkui hyvin päiväunet ulkoilmassa. Tätä 97-syntynyttä kyllä nukutettiin vaunuissa parvekkeella, kerrostalossa ei oikein voi viedä ulos muuten eikä pidäkään. Mutta en ole oikeestaan nähnyt vauvanvaunujakaan enää, onko ne siirtymässä historiaan, kun vauvat viedään joka paikkaan jo autoilla. Mutta eiköhän niitä vauvoja samalla lailla pidetä sylissä ja niille lauleskella ja niiden kanssa seurustella ihan niin kuin aina ennenkin.
Tuohon ulkona nukuttamiseen - tapa on lähtöisin 30-luvulta jolloin järkeiltiin että vauva välttää riisitaudin mikäli saa mahdollisimman paljon auringonvaloa. Vauvat ohjeistettiin sen vuoksi nukuttamaan ehdottomasti mieluiten ulos. Ulkona nukuttamiseen liittyy kuitenkin ongelmia, joiden vuoksi vauvat nukutetaan nykyään sinne minne ne helpoiten ja turvallisimmin saa nukkumaan, eli yleensä omaan pinnasänkyyn. Muutamia seikkoja joille ulkona nukkuva vauva on lopulta täysin turhaan alttiina:
- Vaunut voivat kaatua, lapset voivat vahingossa tai tahallaan kaataa ne
- ryömimään opetteleva vauva voi pudota vaunuista kaikkien odotuksien vastaisesti
- vauvan itkun ja kaiken muun valvonta on itkuhälyttimen varassa, moni ei pidä tästä ajatuksesta
- pienet verta imevät hyönteiset pääsevät hyttysverkonkin raoista vauvan iholle esim. mäkäräiset. Myös hedelmäsoseen haistava ampiainen pääsee.
- lämpötilan muutokset, varsinkin kesällä. Vaunuissa voi kohota lämpötila yli 60 asteiseksi.
- tiedetään tapauksia joissa mm. rotta on kiivennyt vaunuihin ja purrut vauvaa. Myös kissa voi asettua makaamaan vauvan päälle tai koira voi kaataa vaunut. (Altassa puri kettu vaunuissa nukkuvaa vauvaa hiljattain)
- emme elä enää lintukodossa. Pihalle voi eksyä hämärissä puuhissa liikkuva ihminen ja huomata vaunut.
Joo, kauheata hysteriaa jonkun mielestä mutta MIKSI pitää ottaa mitään riskejä jos ulkona nukkumisesta saatava potentiaalinen hyöty on vähäinen? Vauva joka opetetaan nukahtamaan ulos vaunuihin, nukkuu siellä kyllä hyvin. Aivan niin kuin sisällä, omassa turvallisessa pinnasängyssäänkin nukkuva vauva. Yöheräilyjä ym. helpottaa mahdollisimman selkeä unirutiini, se että nukahtaminen tapahtuisi aina samassa paikassa ja tämänkin vuoksi omaan sänkyyn nukuttaminen on järkevää.
En kuitenkaan arvostele ulos nukuttajia, se on jokaisen omasta asuinpaikasta ja harkinnasta ja vauvan unitavoista yms. kiinni.
Samaa mieltä. Estäisin kaikki sukulaiset, jotka kiellosta huolimatta puhuvat mummon juttuja. Ovet aina lukossa ja mummoa ei päästetä sisään jos tulee ovelle. Jos tulee aidan taakse niin menisin lasten kanssa toiselle puolelle pihaa tai sisään. Lisäksi kieltäisin tulemasta aidan taakse ja jos tulee niin seuraava sovittu tapaaminen siirtyy kuukaudella eteenpäin joka kerrasta.