Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Meillä mummo yrittää jatkuvasti omia 10v tyttöä. Tämä on suureksi häiriöksi meidän omalle perhe- elämälle, aina pitää olla jotain sovittuna mummolaan, yökylä mieluiten.Mummolle on tärkeä nähdä tyttöä, sanoo mies lammasmaisesti. Itse istuu sitten saman tien koko illan äitinsä seurustelumarsalkkana.
Olen ollut tosi kiltti ja joustava ja silti mummo käyttäytyy avoimen vihamielisesti ja syyllistävästi. Mitä sitä kiittelemään miniää joustavuudesta kun mummon oikeus vain toteutuu
Joulunakin koko ajan hoki että viivi tulee sitten säännöllisesti mummolaan, viivin kanssa mennään sitten sinne ja tänne ja lehdessä oli tämä meno heille. Suunnilleen irvisteli uhkaavasti että jos tämä ei toteudu niin paha perii... Lapsi on kiltti eikä uskalla sanoa mummolle ei kun tämä soittaa.
Olen ottanut kierot keinot käyttöön ja buukkaillut menoja itselleni ja tytölle. Kauhean ahdistavaahan tämä jatkuva taistelu ja varuillaan olo on. Olen yrittänyt että kerran kuussa voisi tyttö mennä, se olisi aidosti ok. Mutta se on mummolle liian vähän, ilkeää olisi evätä mummolta tapaaminen.Aina kun haetaan tyttöä, mummo kaivaa kalenterin että milloin seuraava kerta, kävisikö ensi tiistaina. Tekisi mieli repiä " vanhusraukan" kalenteri.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä takerrutaan mm näin: kärtetään aina jo seuraavaa tapaamista, kun edelliseltä ollaan vasta lähdössä. Jos tämä ei onnistu, alkaa viestihorna ja korttipainostus. Viikossa voi tulla kolme korttia ja jokaisen perään monta viestiä, että tuliko kortti perille.
Lasten lomat on kamalia, koska jo hyvissä ajoin alkaa se painostus, miten loma vietetään.
Joululomalla viimeksi kestitsimme neljä päivää ja saman tien alkoi kylään kärttäminen. Olin koko joulun alusajan itse flunssakierteessä, sitten jörjestin sukujoulun ja heti sen perään alkoi taas uusi ohjelman kärttäminen. Ja meillä itse lapset viimein niin isoja, että heitä ei tarvitse vahtia, mutta sitten pitikin vahtia mummon tekemisiä.
Ja viimeisin veto oli se, että mummo muutti melkein naapuriin, jotta ainakaan matka ei olisi este.
Minulla on itselläni kaksi kroonista sairautta, joten lapsiperheen äitinä on välillä voimat vähissä. Ja esim flunssista toivun hitaasti.
Silti koskaan ei kysytä, että miten minä jaksan, vaan aina minun pitää ottaa huomioon se kroonikko mummo ja venyä hänen takiaan. Jos joskus sanon, että väsyttää, minulle tiuskaistaan, että mitäs ostit omakotitalon tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.Kuten niinku mitä?
Väännetään sitten rautalangasta. Eihän sitä voi kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu.
Voidaan varmasti olettaa etteivät tyttöjen äidit ole keskimäärin sen mukavampia kuin poikienkaan äidit.
Miksi siis miniät haukkuvat anoppeja paljon enemmän kuin äitejään?
Kun luulisi nyt miniöiden itsensä olevan niin fiksuja ja avarakatseisia että tajuaisivat että tyylejä ja tapoja on moneksi . Että huomaisivat oman perheen tapojen olevan yhtä hyviä tai huonoja kuin anoppilan tapojen.
Vaan ei kyllä siltä näytä että sellaista ahaa- elämystä olisi monellakaan miniällä tässä ketjussa.
Sitä on hyvin usein sokea omille erikoisuuksilleen kun on niihin kasvanut ja tottunut.
Ohiksena
On outoa, että jotkut pitää haukkumisena sitä, että kerrotaan totuus. Eihän totuuden kertominen ole haukkumista.
Jos joku esim. anoppi käyttäytyy huonosti, niin eihän se käytös oikeasti hyväksi muutu vaikka kuinka asiasta vaiettaisiin tai valehdeltaisiin, että anoppi se on niin ihana ja osaa käyttäyttyä niin kivan kunnioittavasti.
Miten vauvan pitäis hoitaa isovanhempia?
Mehän ollaan sosiaalisia ihmisiä ja useimmat tarvitaan toisiamme.
Vanhukset tuntevat itsensä tavallisesti yksinäisiksi kun ovat tottuneet omiin lapsiinsa aikoinaan.
ottakaa kaikki apu isovanhemmilta vastaa. Omani aikoinaan eivät "jaksaneet" hoitaa meidän lapsia.
Nyt kun lapsemme ovat aikusia pitää heidän käydä usein isovanhempia kattomassa, jopa niin että omat vanhemmat unohtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vauvan pitäis hoitaa isovanhempia?
Mehän ollaan sosiaalisia ihmisiä ja useimmat tarvitaan toisiamme.
Vanhukset tuntevat itsensä tavallisesti yksinäisiksi kun ovat tottuneet omiin lapsiinsa aikoinaan.
ottakaa kaikki apu isovanhemmilta vastaa. Omani aikoinaan eivät "jaksaneet" hoitaa meidän lapsia.
Nyt kun lapsemme ovat aikusia pitää heidän käydä usein isovanhempia kattomassa, jopa niin että omat vanhemmat unohtuvat.
Jokainen ihminen on ihan vastuussa omasta elämästään. Yksinäinen vanhus on yleensä yksinäinen ihan oman käytöksensä takia.
Ja voisitko selittää, mitä APUA tämä täällä kuvattu rikkova ja henkisesti väkivaltainen käytös sinusta on?
Toivon että kaikki jotka ei siedä isovanhempia, joutuvat itse aikoinaan samaan tilanteeseen että haluaisivat viettää aikaa lastenlasten kanssa mutta eivät saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vauvan pitäis hoitaa isovanhempia?
Mehän ollaan sosiaalisia ihmisiä ja useimmat tarvitaan toisiamme.
Vanhukset tuntevat itsensä tavallisesti yksinäisiksi kun ovat tottuneet omiin lapsiinsa aikoinaan.
ottakaa kaikki apu isovanhemmilta vastaa. Omani aikoinaan eivät "jaksaneet" hoitaa meidän lapsia.
Nyt kun lapsemme ovat aikusia pitää heidän käydä usein isovanhempia kattomassa, jopa niin että omat vanhemmat unohtuvat.
Varmaan aika harva kieltäytyykään tarvitsemastaan pyyteettömästi tarjotusta avusta.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että kaikki jotka ei siedä isovanhempia, joutuvat itse aikoinaan samaan tilanteeseen että haluaisivat viettää aikaa lastenlasten kanssa mutta eivät saa.
Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vauvan pitäis hoitaa isovanhempia?
Mehän ollaan sosiaalisia ihmisiä ja useimmat tarvitaan toisiamme.
Vanhukset tuntevat itsensä tavallisesti yksinäisiksi kun ovat tottuneet omiin lapsiinsa aikoinaan.
ottakaa kaikki apu isovanhemmilta vastaa. Omani aikoinaan eivät "jaksaneet" hoitaa meidän lapsia.
Nyt kun lapsemme ovat aikusia pitää heidän käydä usein isovanhempia kattomassa, jopa niin että omat vanhemmat unohtuvat.
Varmaan aika harva kieltäytyykään tarvitsemastaan pyyteettömästi tarjotusta avusta.
Ainakin meillä mummo on käytöksellään niin kuormittava, että ei häntä kyllä edes villeissä unelmissaan pysty avuksi nimittämään. Ja se vähäinennkin ns apu on yleensä ehdollista eli jos olen kerran 40 asteen kuumeessa erehtynyt ottamaan hänet kotiini, se sitoo teinini velkaan vielä 15 vuotta myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että kaikki jotka ei siedä isovanhempia, joutuvat itse aikoinaan samaan tilanteeseen että haluaisivat viettää aikaa lastenlasten kanssa mutta eivät saa.
Ja sinä et siis osaa yhdistää isovanhempien törkeää omaa käytöstä siihen seikkaa, että heihin pidetään etäisyyttä?
Tässäkin ketjussa on käynyt selkeästi ilmi, että vanhemmat venyvät, venyvät, sietävät ja sietävät täysin käsittämätöntä henkistä väkivaltaa pitääkseen kiinni niistä isovanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ja mieheni ollaan yhdessä luettu nää molemmat pitkät ketjut, jotka täällä on syksyllä pyörineet. Ollaan saatu vertaistukea tiedosta, että emme ole ainoat vastaavan käytöksen uhrit. En ole ennen kommentoinut.
Meillä on ollut esikoisen (alle 1v) syntymän jälkeen vastaava tilanne päällä, kuin mistä tässä ketjussa monet ovat kertoneet. Vakavimmasta päästä kylläkin.
En viitsi kertoa hirveän tarkasti tunnistamisriskin takia mitä on tapahtunut. Miehen vanhemmat ja muutama muu lapseton sukulainen alkoivat jo raskausaikana pedata tilannetta. Minut haluttiin pois lapseni elämästä. Kun mies olikin puolellani, tilanne eskaloitui nopeasti ja minun lisäkseni myös miestäni alettiin mustamaalata hulluksi, jolla ei voi olla lasta huollettavanaan. Taustalla on ylisukupolvisia häiriintyneitä perhesuhteita: äitejä jotka eivät ole voineet hoitaa itse lapsiaan ja tahattoman lapsettomuuden katkeroittamia ihmisiä. Musta haluttiin vain jonkin sortin sijaissynnyttäjä.
Meillä mies on 100% mun kanssa onneksi samalla puolella, laitettiin välit lopullisesti poikki kun vauva oli 2kk vanha. Välit katkesi miehen päätöksestä, mutta sitähän tuo suku ei halua uskoa, vaikka miestä kohdeltiin koko elämänsä todella julmasti heidän taholtaan, mies on lapsuudenperheessään ns syntipukkilapsi.
Ollaan toistuvasti käsketty näitä henkilöitä jättämään meidän rauhaan. Meistä esim edelleen soittellaan viranomaisille ja ystävillemme ja kerrotaan meidän "mielenterveysongelmistamme" ja miten huolissaan he ovat kun lapsemme on kanssamme. Haluaisivat, että joku "ylempi taho" pakottaisi meidät olemaan heidän kanssaan tekemisissä. Kaaliin ei kerta kaikkiaan uppoa, että olemme täysivaltaisia aikuisia, joilla on Suomessa oikeus päättää, kenen kanssa perheemme on tai ei ole tekemisissä.
Nyt jouluna anoppi murtautui meille, luojan kiitos olimme koko perhe sattumalta samassa huoneessa, mies ajoi hänet ulos heti. Mieheni uskoo, että hän aikoi mahdollisesti kaapata lapsemme. Harkitaan vakavasti muuttoa KAUAS vaikka oma elämä on täällä. Toki keräämme kaiken mahdollisen materiaalin lähestymiskieltoa varten. Rankkaa.
Voimia samankaltaisissa tilanteissa painiville, kyllä meitä ikävä kyllä on, vaikka näistä ei vauvakerhoissa ajankuluksi smalltalkatakaan.
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo suoraan sanominen johti meillä siihen että mummon mielestä minä olen seonnut, lapset ja mies kärsivät henkisen väkivallan uhreina, kaikille tutuille ja tutun tutuille selitettiin kyynelsilmin tarinoita minun hulluudestani ja puuhattiin minulle ja miehelleni avioeroa. Ja syy miksi eroa ei tullut eikä tule, on tietenkin se että mieheni on niin alistettu ettei uskalla lähteä.
Todellisuudessa mies on meillä enemmän perheen pää kuin minä, ja eletään tosi tasapainoista elämää tasapainoisessa liitossa.Ja kaikkein raskainta on se, että vaikka suurin osa ulkopuolisista ihmisistä tajuaa että jutut eivät ole tosia, niin monesta näkee että siellä taustalla on kuitenkin ajatus että jotain on täytynyt tapahtua, minunkin on tarvinnut edes vähän olla asiaton jotta tilanne on eskaloitunut. Kuten näissä keskusteluissakin näkee, moni ajattelee että kukaan ei riitele yksinään. Se on oikeasti aika raskasta uhrille.
Tuntuu kuin kertoisit minun kokemuksista. Mummu suuttui niin pahoin, vieläkin miehen sukulaiset saattaa "vitsillä" sanoa että teillähän onkin kotona emännän valta, heh heh... Vaikka mies oli minua rohkeampi vetämään rajoja. Ainoa mitä sain sanottua mummulle oli että hän on tärkeä mutta menee liian pitkälle nyt kun ei saatu olla rauhassa edes yhtä kokonaista vuorokautta koskaan ja hän laittoi talon sekaisin kun tuli kutsumatta ja jyräsi oikeasti hymy naamalla varsinkin minut. Huusi kerran että mummua sinä et komenna kun sanoin ettei kuopukselle saa antaa enempää herkkua. Yllättävän kovaa ja vihaisena ja menin lukkoon. Sitten kun mies oli kunnolla suuttunut tälle niin alkoi puhua ympäri kyliä että täällä meillä on lääkepaketteja lasten ulottuvilla kun minä syön psyykelääkkeitä. (En syö mitään lääkkeitä paitsi rautaa) Lapset on kuulemma ahdistuneita kun minä huudan koko ajan. Näiden juttujen takia tuli niin hirveä stressi että oli lähellä etten mennyt lääkäriin ja silloin olisinkin varmaan saanut niitä lääkkeitä.. Huono itsetunto on osasyy, minun on ollut todella ylivoimaisen vaikea sanoa vastaan miehen äidille. Nyt on pitkään ollu kireää ja kun mummu näkee lapsia hän halaa heitä tiukasti ja silittelee ja puhuu sellaisia että nyt ei ole hätää. Jos olisin kovempi niin olisin sanonut mummulle pahasti jo jonkun kerran.
Olisin sanonut miehelle tuollaisen käytöksen jälkeen että mummolla ei ole enää mitää asiaa meille. Enkä kyllä pystyisikän katsoa enää tuolkaista ihmistä muutenkaan.
, sen verran raivostuisin. Jos mies puolustaa mummoa niin kannattaa harkita avioeroa. Ei tee lapsille hyvää jos äiti menee raiteiltaan sekopää mummon takia. Ketään ei tarvitse sietää ja elämä pitää olla hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mä ja mieheni ollaan yhdessä luettu nää molemmat pitkät ketjut, jotka täällä on syksyllä pyörineet. Ollaan saatu vertaistukea tiedosta, että emme ole ainoat vastaavan käytöksen uhrit. En ole ennen kommentoinut.
Meillä on ollut esikoisen (alle 1v) syntymän jälkeen vastaava tilanne päällä, kuin mistä tässä ketjussa monet ovat kertoneet. Vakavimmasta päästä kylläkin.
En viitsi kertoa hirveän tarkasti tunnistamisriskin takia mitä on tapahtunut. Miehen vanhemmat ja muutama muu lapseton sukulainen alkoivat jo raskausaikana pedata tilannetta. Minut haluttiin pois lapseni elämästä. Kun mies olikin puolellani, tilanne eskaloitui nopeasti ja minun lisäkseni myös miestäni alettiin mustamaalata hulluksi, jolla ei voi olla lasta huollettavanaan. Taustalla on ylisukupolvisia häiriintyneitä perhesuhteita: äitejä jotka eivät ole voineet hoitaa itse lapsiaan ja tahattoman lapsettomuuden katkeroittamia ihmisiä. Musta haluttiin vain jonkin sortin sijaissynnyttäjä.
Meillä mies on 100% mun kanssa onneksi samalla puolella, laitettiin välit lopullisesti poikki kun vauva oli 2kk vanha. Välit katkesi miehen päätöksestä, mutta sitähän tuo suku ei halua uskoa, vaikka miestä kohdeltiin koko elämänsä todella julmasti heidän taholtaan, mies on lapsuudenperheessään ns syntipukkilapsi.
Ollaan toistuvasti käsketty näitä henkilöitä jättämään meidän rauhaan. Meistä esim edelleen soittellaan viranomaisille ja ystävillemme ja kerrotaan meidän "mielenterveysongelmistamme" ja miten huolissaan he ovat kun lapsemme on kanssamme. Haluaisivat, että joku "ylempi taho" pakottaisi meidät olemaan heidän kanssaan tekemisissä. Kaaliin ei kerta kaikkiaan uppoa, että olemme täysivaltaisia aikuisia, joilla on Suomessa oikeus päättää, kenen kanssa perheemme on tai ei ole tekemisissä.
Nyt jouluna anoppi murtautui meille, luojan kiitos olimme koko perhe sattumalta samassa huoneessa, mies ajoi hänet ulos heti. Mieheni uskoo, että hän aikoi mahdollisesti kaapata lapsemme. Harkitaan vakavasti muuttoa KAUAS vaikka oma elämä on täällä. Toki keräämme kaiken mahdollisen materiaalin lähestymiskieltoa varten. Rankkaa.
Voimia samankaltaisissa tilanteissa painiville, kyllä meitä ikävä kyllä on, vaikka näistä ei vauvakerhoissa ajankuluksi smalltalkatakaan.
Meillä aivan sama tilanne. Vainoa, häiriköintiä, lasten kyttäämistä, viranomaiskanteluja sinne ja tänne.
Minun lapseton siskoni mm marssi lastensuojeluun ehdottamaan, että muodostetaan jonkinlainen "läheisneuvosto" huoltamaan minun lapsiani. Voitte varmaan arvata, kuka tuollaista neuvostoa olisi johtanut.
Mummo tykkäsi vaan meikata itteään ja arvostella lapsiamme rasittaviksi kun olis aikanaan apua tarvittu.
Nyt lapset ei usko totuuden sanaa isovanhemmistaan. Reilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Jos asiasta on sanottu jo kauniisti niin
1. Luovu ensin henkisesti tarpeestasi suojella mummon tunteita, tai pelätä pettymyksen tuottamista - perhe on tärkeämpi ja ihan kaikilla, myös mummolla on mukavampaa kun pelisäännöt on selvät.
2. Onko mummo miehesi äiti? Jos on, niin miehesi pitää hänelle puhuttelun jonka on mentävä perille. Jos ei mene, niin yhteydenpito loppuu. Tai vaihtoehtoisesti:
3. Asettele poliittinen hymy kasvoillesi kun seuraavan kerran tapaat mummoa. Sano hänelle esimerkiksi näin: "Kuulehan Raija, me olemme viimeaikoina Tomin kanssa päättäneet että tästedes vähennämme sinun tapaamistasi lasten kanssa mikäli touhu ei nyt viimeistään muutu. On kiva että lapsilla on kaltaisesi innokas mummo, mutta meidän perheessä lasten asioista päättää vain ja ainoastaan lasten vanhemmat. Kaikesta, niin pienistä kuin isoistakin asioista. Olisi mukavaa jos tämä asia olisi nyt selvä, harmittaisi vähentää yhteydenpitoa tällaisen takia". Jos alkaa kiukuttelu tai protestointi niin asettele se sama hymy takaisin ja sano ystävällisesti "Tämä asia on nyt näin". Jos vieläkin jatkuu niin ohjaa mummo lempeästi ovelle ja sano jokin ilmiselvä tekosyy "minä alan nyt leipomaan sämpylöitä, näkemiin!"
Mummon valta tai hänen kuvitelmansa vallasta katoaa, kun hän huomaa että sinä et pelkää tuottaa pettymystä hänelle.Minun äitini.
Ei minulla ole mitään vaikeutta tuottaa hänelle pettymyatä.
Sen sijaan hän ei kestä pettymystä eikä sitä ettei saa tahtoaan ja näkemyksiään läpi. Ongelma on siis se että hän ei kerta kaikkiaan käsitä rooliaan tai kuuntele mitään. Vänkää ja jänkää mitä merkillisin tavoin aina vaan sitä omaa käsitystään.
1. Vähentäkää tapaamisia -> 4x/vuosi tms.
2. Tapaaminen loppuu heti jos hän ylittää teidän jo useaan kertaan selittämiä rajoja. Jos häntä ei saa ulos niin seuraavat tapaamiset vain julkisilla paikoilla, joista voittenitse poistua.
3. Älä vastaa.viesteihin kuin harvakseltaan ja puheluihin kerran viikossa tai sen verran kuin oikeasti haluat ja jaksat puhua hänen kanssaan. Jos jänkääminen alkaa niin heihei ja luuri kiinni.
4. Jos tulee oven taakse kutsumatta niin ette avaa ovea ja seuraava sovittu tapaaminen peruuntuu.Aikuisuudessa on mahtavaa se, että saa itse päättää kenen kanssa viettää aikaa ja kuinka paljon.
Kumpa vain olisikin noin. Kauhuanoppi juuri kuvatunlainen, mutta mies näkee hänet laupiaana. Teki varmaan lapsetkin vain äitiään miellyttääkseen. Hohhoijaa, eli ero tai kauhuanoppi, koska minun käskyilläni ei ole mitään väliä kun mies kutsuu äitinsä kuitenkin vähintään kerran viikossa.
Tää on toki tosi paha ongelma. Mitä tuossa voi tehdä:
-sano miehelle, että tarvitset kunnollisen tauon anopista, koska sinua on loukattu niin monta kertaa. Esim 6 kuukautta. Jos mies sanoo että haluaa nähdä äitiään -> mies voi tavata äitiään muualla kuin teidän kotona, ilman sinua ja lapsia.
-6kk tauon jälkeen tapaamiset eivät todellakaan palaa tuohon 1x/vko, eivätkä 1x/2vko vaan tapaamistiheyden tulee olla aito kompromissi. Sinä et halua tavata anoppia lainkaan, joten jopa 1x/vuosi on sinulta kompromissi.
-jos mies sanoo että tämä ei käy, anna konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä äitinsä sanoo ja tekee, jotka pahoittavat mielesi tai ovat jopa vahingollisia lapsille. Kerro miten koet tämän ja että olet todella pettynyt häneen, kun hän on antanut tämän tapahtua.
-selitä, että miehellä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus pelastaa sinun ja anopin suhde. Jos hän pakottaa sinut näkemään anoppia noin usein, se suhde on tuhoon tuomittu. Jos hän ottaa huomioon mitä sinä haluat, suhde saattaa olla pelastettavissa. Mutta.se on miehen käsissä.
-mies sanoo, että anoppi nyt vaan on tuollainen -> sinä sanot, että saa olla, mutta sinä et aio katsella moista käytöstä omassa kodissasi.
-mies sanoo, että anopille tulee paha mieli -> kysyt, miksi anopin tunteilla on väliä mutta sinun tunteilla ei? Painota, että olet todella onneton ja stressaantunut nykytilanteessa.
-mies sanoo, että asetat hänet sinun ja äitinsä väliin -> sano, että mitään "väliä" ei ole, koska hän on jo valinnut sinut kun perustitte perheen yhdessä. Te olette yksikkö ja anopilla ei ole mitään valtaa teidän perheen asioihin, joten tilanne ei ole se, että hänen kanssaan pitäisi neuvotella teidän perheen asioista. Sinä ja mies neuvottelette ja kerrotte anopille mitä olette päättäneet. Jos hän kokee olevansa välissä niin hän on itse asiassa naimisissa myös äitinsä kanssa.
-jos mies on periaatteessa samaa mieltä kuin sinä, mutta ei uskalla sanoa sitä äidilleen, niin ole sinä se joka rajaa anoppia, mutta silloin miehen on tuettava sinua tarvittaessa.
-mies (esittää että) ei ymmärrä mitään tai pitää kaikkea sinun syynäsi -> ilmoita että hän saa valita eron tai parisuhdeterapian. Sinä tai lapset ette näe anoppia ennen kuin terapia on alkanut. Jos mies vaan kutsuu anopin kylään, lähde lasten kanssa pois. Osoita, että olet tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.
Ok isovanhemmat tunnistaa siitä että he tukevat ja kunnioittavat lasten vanhempien vanhemmuutta. Ystävällisyys lapsenlapsia kohtaan ei ole Ok-isovanhemmuutta jos samalla mitätöidään millään tavalla lasten vanhempia. Meillä minun tai miehen mitätöinti = mummo ja vaari eivät näe lapsia kuukauteen. Jos jatkuu niin vielä pidempi tauko. Viimeksi nähtiin kesällä ja elämä on ollut mukavaa.
Mummolla ja papalla on vakaana aikomuksena kuulua erittäin tiiviisti lapsiperheen elämään ja olla vanhempien kanssa tasavertaisia lapsiin nähden. Omiin tai puolison vanhempiin ei tule heti ensimmäisenä haettua lähestymiskieltoa vaan rajat yritetään vetää muulla keinoin. Ja sehän ei mummolle ja papalle käy, lapset on saatava omalle puolelleen ja keinoja ei kaihdeta. Ei ole helppo yhtälö, entisestään mutkistaa se että kyseessä tosiaan vanhemmat, omat tai puolison.