Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Miehen äiti pimahti esikoisemme synnyttyä. Tunki päivittäin kylään, ei olisi antanut minun tai miehen pidellä oma vauvaamme, tahtoi viedä vauvaa vaunulenkille, vaihtoi ihan puhtaita vaatteita toisiin ym. Kiva että tykkäsi, mutta kun omi koko lapsen ! Kerran repi kesken imetyksen syliinsä ja silloin suutuin pahasti, huusin että tee tuo vielä niin tänne ei ole asiaa ! Viikon ikäinen olisi pitänyt saada yökylään " Kyllä mie osaan hoitaa".. Koetti puuttua myös nimiasiaan, sanotaan näin että jos anoppi olisi Maija niin tytöstä olisi pitänyt tulla Maisa. Ristiäisissäkin riuhtoi vauvaa sylikummilta itselleen.
Yritti juottaa tuttipullosta mehua jonkin 60-luvun ohjeistuksen mukaan ja antoi myös kahvia samalla lusikalla, jota oli käyttänyt suussaan ! Kyseenalaisti TÄYSIN minun kykyni hoitaa lasta ja vetosi siihen että kun hän on kolme lasta kasvattanut niin hän tietää paremmin. 1-vuotis synttäreille toi leipomansa kakun ja oli lisäksi räkätaudissa, joka tarttui lapseen ja puoliin vieraista. Yritti jäädä yöksi.
Kun koetimme sanoa, että oma rauha olisi kiva veti esiin "yksinäinen leski"-kortin.
Jätti sitten meidät rauhaan kun miehen veli vaimoineen sai kaksoset, lensi jenkkeihin eikä ollut kuulemma meinannut palata suomeen ollenkaan . Oli myös kuulemma kinannut rallienklannilla toisen anopin kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuvitelkaa homeista mörskää metsän keskellä, alko-ongelmaista anoppia ja huonokuntoista appiukkoa, joka ei meinaa päästä ovesta ulos. Ja sitte ihmetellään, miksi emme jätä lapsia "(2v ja 6kk) mummilaan hoitoon....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.Ok isovanhemmat tunnistaa siitä että he tukevat ja kunnioittavat lasten vanhempien vanhemmuutta. Ystävällisyys lapsenlapsia kohtaan ei ole Ok-isovanhemmuutta jos samalla mitätöidään millään tavalla lasten vanhempia. Meillä minun tai miehen mitätöinti = mummo ja vaari eivät näe lapsia kuukauteen. Jos jatkuu niin vielä pidempi tauko. Viimeksi nähtiin kesällä ja elämä on ollut mukavaa.
Niin aivan te tiedätte, että isovanhemmat eivät ole ok ettekä jätä lapsia heille vaan tapaatte omilla ehdoillanne. Silloinhan ei ole mitään mahdollisuuttakaan kietoa lapsia sormen ympärille.
Tuossa tilanteessa, että on onnistuttu lapsille olemaan niin kivoja ettei lapset usko isovanhempien kamaluutta ja jostain on tullut tarve kamaluudesta kertoa niin on varmasti annettu lasten olla keskenään isovanhempien kanssa, joten ei ne niin pahoja/vaarallisia isovanhempia voi olla.
Eikä mielestäni ole mitään järkeä puhua lapsille pahaa isovanhemmista jos heidät kuitenkin yhä päästetään lasten elämään, lapsethan menee siitä ihan sekaisin.
En minäkään pidä anopistani koska väheksyy minua ja omii toista lastani. Kuitenkin niin kauan kun annamme hänen tavata lapsiamme (valvotusti) en puhu hänestä pahaa lapsilleni (enkä kyllä varmaan muutenkaan puhuisi), vaan asioita selvitetään vain aikuisten kesken.
Oma äitini on sen verran alkoholiintaipuvainen ja itsesäälissä kieriskelevä, tiuskiva ja jatkuvaa huomiota kerjäävä ihminen, että saa nähdä lastani silloin tällöin kotonamme kun tulee kylään. Ja aika harvoin jaksan itse häntä enää nähdä. Alkoi touhu jo vaikuttaa niin pahasti omaan jaksamiseen kun jatkuvasti pitää passata. Miehen äiti ihan ok mutta on nyt yhtäkkiä alkanut valittaa miksi en vie lasta heille toiselle paikkakunnalle yökylään. Lapsi alle 3v eikä ollut vielä yötä poissa kotoa. Näkee niin harvakseltaan anoppia ja on vielä hyvin äiti riippuvainen että en halua viedä yöksi sinne, koska varmaati olisi aika shokki. Lisäksi anoppi on ainakin syönyt mielialalääkkeitä kun ei hallinnut hermojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.Ok isovanhemmat tunnistaa siitä että he tukevat ja kunnioittavat lasten vanhempien vanhemmuutta. Ystävällisyys lapsenlapsia kohtaan ei ole Ok-isovanhemmuutta jos samalla mitätöidään millään tavalla lasten vanhempia. Meillä minun tai miehen mitätöinti = mummo ja vaari eivät näe lapsia kuukauteen. Jos jatkuu niin vielä pidempi tauko. Viimeksi nähtiin kesällä ja elämä on ollut mukavaa.
Niin aivan te tiedätte, että isovanhemmat eivät ole ok ettekä jätä lapsia heille vaan tapaatte omilla ehdoillanne. Silloinhan ei ole mitään mahdollisuuttakaan kietoa lapsia sormen ympärille.
Tuossa tilanteessa, että on onnistuttu lapsille olemaan niin kivoja ettei lapset usko isovanhempien kamaluutta ja jostain on tullut tarve kamaluudesta kertoa niin on varmasti annettu lasten olla keskenään isovanhempien kanssa, joten ei ne niin pahoja/vaarallisia isovanhempia voi olla.
Eikä mielestäni ole mitään järkeä puhua lapsille pahaa isovanhemmista jos heidät kuitenkin yhä päästetään lasten elämään, lapsethan menee siitä ihan sekaisin.En minäkään pidä anopistani koska väheksyy minua ja omii toista lastani. Kuitenkin niin kauan kun annamme hänen tavata lapsiamme (valvotusti) en puhu hänestä pahaa lapsilleni (enkä kyllä varmaan muutenkaan puhuisi), vaan asioita selvitetään vain aikuisten kesken.
Me toimitaan eri tavalla. Ei puhuta perättömiä, haukuta tms. ilkeää puhetta lasten kuullen, mutta törpöstä käytöksestä puhutaan törppönä käytöksenä. Lapsille opetetaan, että kaikkea ei pidä hyväksyä - oli sanojana tai tekijänä ihan kuka tahansa.
Esim. lasten kuullen on käsitelty sitä kun mummo kutsuu itseään lapsille äidiksi tai sitä kun mummo kysyy lapsilta että onko mummo parempi leipomaan kuin äiti.
Typerää ja ärsyttävää käytöstähän se on, eipä sitä täydy lapselle yhtään muuksi nimittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.Ok isovanhemmat tunnistaa siitä että he tukevat ja kunnioittavat lasten vanhempien vanhemmuutta. Ystävällisyys lapsenlapsia kohtaan ei ole Ok-isovanhemmuutta jos samalla mitätöidään millään tavalla lasten vanhempia. Meillä minun tai miehen mitätöinti = mummo ja vaari eivät näe lapsia kuukauteen. Jos jatkuu niin vielä pidempi tauko. Viimeksi nähtiin kesällä ja elämä on ollut mukavaa.
Niin aivan te tiedätte, että isovanhemmat eivät ole ok ettekä jätä lapsia heille vaan tapaatte omilla ehdoillanne. Silloinhan ei ole mitään mahdollisuuttakaan kietoa lapsia sormen ympärille.
Tuossa tilanteessa, että on onnistuttu lapsille olemaan niin kivoja ettei lapset usko isovanhempien kamaluutta ja jostain on tullut tarve kamaluudesta kertoa niin on varmasti annettu lasten olla keskenään isovanhempien kanssa, joten ei ne niin pahoja/vaarallisia isovanhempia voi olla.
Eikä mielestäni ole mitään järkeä puhua lapsille pahaa isovanhemmista jos heidät kuitenkin yhä päästetään lasten elämään, lapsethan menee siitä ihan sekaisin.En minäkään pidä anopistani koska väheksyy minua ja omii toista lastani. Kuitenkin niin kauan kun annamme hänen tavata lapsiamme (valvotusti) en puhu hänestä pahaa lapsilleni (enkä kyllä varmaan muutenkaan puhuisi), vaan asioita selvitetään vain aikuisten kesken.
Me toimitaan eri tavalla. Ei puhuta perättömiä, haukuta tms. ilkeää puhetta lasten kuullen, mutta törpöstä käytöksestä puhutaan törppönä käytöksenä. Lapsille opetetaan, että kaikkea ei pidä hyväksyä - oli sanojana tai tekijänä ihan kuka tahansa.
Esim. lasten kuullen on käsitelty sitä kun mummo kutsuu itseään lapsille äidiksi tai sitä kun mummo kysyy lapsilta että onko mummo parempi leipomaan kuin äiti.
Typerää ja ärsyttävää käytöstähän se on, eipä sitä täydy lapselle yhtään muuksi nimittää.
Juu kyllä minäkin aina siinä tilanteessa sanon asioista. Esimerkiksi jos mummo sanoo lapselle, että pue reippaasti niin voidaan leikkiä ulkona niin sanon kyllä heti, että mummo huijaa, vaikka pukisit kuinka reippaasti niin silti pitää mennä suoraan kotiin. En ajatellut, että se olisi pahan puhumista.
Tarkoitin lähinnä sellaista vanhojen asioiden jauhamista, vaikka niin, että minä kertoisin lapsille miten mummo aikoinaan haukkui äidin huonoksi äidiksi ja loiseksi ja jne. ja sen takia te ette saa tykätä mummosta.
Anoppi kilpailutti aikoinaan lapsiaan ja heidän puolisoitaan ja perheitään. Hoitoapua sai kun heille sopi, eivätkä tulleet hoitamaan lapsia vaikka oli sovittu. Kaikessa kehuttiin toista miniää toiselle ja lasta toisille ja opetettiin eri puraa ja arvostelua. Puhuttiin selän takana pahaa. Anoppi jopa kertoi mahani näyttävän odotusaikana samalta kuin tuttunsa joka sai mongoloidilapsen. Voiko lasta päästää tällaisen ihmisen luo aikuisenakaan? Anoppi on mielestäni häiriintynyt päästään. Häiritsee ja terrorisoi elämäämme kaikilla keinoilla millä vaan keksii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Miten se mummo saa tietää teidän kasvatuspäätöksistä? Tai kouluvalinnoista? Jos estätte sen ettei hän tiedä mitä te olette perheessänne sopineet tai mitä te teette niin hän ei voi enää puuttua tai kommentoida asioita kuin yleisesti kertoakseen mitä hän itse haluaisi, mutta ei voisi arvostella teidän päätöksiä.
Ja perusteluja ei todellakaan kannata sekaantujalle antaa, kokemuksella sanon, ei perusteluja koskaan. Jos kysytään miksi niin korkintaan vastataan siksi.
Ei hänen tarvitse mitään tietääkään. Hän voi silti itsekseen päättää tai luulla. Ja täällä ne kouluihin päässeet on netissä, joten sieltähän hän niitä penkoo. Nyt viimeksi pillaatui esikoisen lukiovalinnasta.
Enkä minä perustele. Silti hän odottaa niitä perusteluja ja kaivaa niitä sitten vaikka lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.
Ei se mene noin. Vaikka toki mukavaa olisi. Ei vanhempien ohi tai yli voi kiilata olemaan ihana. Enkä mnä luota lastani sellaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.Ok isovanhemmat tunnistaa siitä että he tukevat ja kunnioittavat lasten vanhempien vanhemmuutta. Ystävällisyys lapsenlapsia kohtaan ei ole Ok-isovanhemmuutta jos samalla mitätöidään millään tavalla lasten vanhempia. Meillä minun tai miehen mitätöinti = mummo ja vaari eivät näe lapsia kuukauteen. Jos jatkuu niin vielä pidempi tauko. Viimeksi nähtiin kesällä ja elämä on ollut mukavaa.
Niin aivan te tiedätte, että isovanhemmat eivät ole ok ettekä jätä lapsia heille vaan tapaatte omilla ehdoillanne. Silloinhan ei ole mitään mahdollisuuttakaan kietoa lapsia sormen ympärille.
Tuossa tilanteessa, että on onnistuttu lapsille olemaan niin kivoja ettei lapset usko isovanhempien kamaluutta ja jostain on tullut tarve kamaluudesta kertoa niin on varmasti annettu lasten olla keskenään isovanhempien kanssa, joten ei ne niin pahoja/vaarallisia isovanhempia voi olla.
Eikä mielestäni ole mitään järkeä puhua lapsille pahaa isovanhemmista jos heidät kuitenkin yhä päästetään lasten elämään, lapsethan menee siitä ihan sekaisin.En minäkään pidä anopistani koska väheksyy minua ja omii toista lastani. Kuitenkin niin kauan kun annamme hänen tavata lapsiamme (valvotusti) en puhu hänestä pahaa lapsilleni (enkä kyllä varmaan muutenkaan puhuisi), vaan asioita selvitetään vain aikuisten kesken.
Ja kuka sanoi että lapsille puhutaan pahaa isovanhemmista? Meillä käsitellään ne mummon ja vaarin höpinät jotka lapsia ihmetyttää mutta ei todellakaan puhuta pahaa. Ei ole tarvetta, riittää että me aikuiset tiedämme millaista väkeä ovat ja voiko heidän antaa olla lasten kanssa. Kivoja aikuisia on paljon muitakin ja sellaisia jotka kunnioittavat sitä että me vanhemmat päätetään ja meidän yli ei kävellä missään asiassa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ovat kietoneet lapsemme sormensa ympärille niin etteivät he halua voi kuulla mitään oikeita totuuksia heistä.
Mutta jos he ovat ok isovanhempia nyt niin ei kai lasten suhdetta heihin tarvitse tietentahtoen yrittää romuttaa.
Siis jos he ovat olleet huonoja vanhempia ja/tai appivanhempia mutta ovat nyt harmittomia isovanhempia niin ei lapsia tarvitse kuormittaa menneillä asioilla.Ok isovanhemmat tunnistaa siitä että he tukevat ja kunnioittavat lasten vanhempien vanhemmuutta. Ystävällisyys lapsenlapsia kohtaan ei ole Ok-isovanhemmuutta jos samalla mitätöidään millään tavalla lasten vanhempia. Meillä minun tai miehen mitätöinti = mummo ja vaari eivät näe lapsia kuukauteen. Jos jatkuu niin vielä pidempi tauko. Viimeksi nähtiin kesällä ja elämä on ollut mukavaa.
Niin aivan te tiedätte, että isovanhemmat eivät ole ok ettekä jätä lapsia heille vaan tapaatte omilla ehdoillanne. Silloinhan ei ole mitään mahdollisuuttakaan kietoa lapsia sormen ympärille.
Tuossa tilanteessa, että on onnistuttu lapsille olemaan niin kivoja ettei lapset usko isovanhempien kamaluutta ja jostain on tullut tarve kamaluudesta kertoa niin on varmasti annettu lasten olla keskenään isovanhempien kanssa, joten ei ne niin pahoja/vaarallisia isovanhempia voi olla.
Eikä mielestäni ole mitään järkeä puhua lapsille pahaa isovanhemmista jos heidät kuitenkin yhä päästetään lasten elämään, lapsethan menee siitä ihan sekaisin.En minäkään pidä anopistani koska väheksyy minua ja omii toista lastani. Kuitenkin niin kauan kun annamme hänen tavata lapsiamme (valvotusti) en puhu hänestä pahaa lapsilleni (enkä kyllä varmaan muutenkaan puhuisi), vaan asioita selvitetään vain aikuisten kesken.
Ja kuka sanoi että lapsille puhutaan pahaa isovanhemmista? Meillä käsitellään ne mummon ja vaarin höpinät jotka lapsia ihmetyttää mutta ei todellakaan puhuta pahaa. Ei ole tarvetta, riittää että me aikuiset tiedämme millaista väkeä ovat ja voiko heidän antaa olla lasten kanssa. Kivoja aikuisia on paljon muitakin ja sellaisia jotka kunnioittavat sitä että me vanhemmat päätetään ja meidän yli ei kävellä missään asiassa koskaan.
Alkuperäinen vastaus oli numerolle 3828 (?). Jossa lapsille yritetään ilmeisesti jälkikäteen opettaa totuuksia jotka ovat lapsille uskomattomia. Ilmeisesti he eivät ole käsitelleet asioita ihan reaaliaikaisesti kuten te, kun lapset kerran uskovat isovanhemmistaan hyvää. Mutta ei tästä sen enempää, kiitos jaksamisesta vaikka ilmeisesti olen vähän vaikeaselkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Joo, jännä että tämä on vaan anoppien, ei kenenkään oman äidin sairaus. heh...
Mulla se oli oman äidin. Johti vaihdevuosipsykoosiin, käräjäoikeuteen ja välirikkoon. Omalleni (jo aikuinen, lapseton) olen sanonut, että kalauttaa halolla päähän, jos en muuten tajua.
Mulla sekos anoppi ja teki just tota että ihan suoraan sanottuna "varasti" vauvan ja lähti vaan painelemaan ulos ja kauas pois niin että itse jäin tissit ja perse valuvana ihan hädissäni ja hämmennyksissäsi ihmettelemään. Tilanne oli myös sikäli sekava että kun olin juuri synnyttänyt ja hormonihuuruissani epäilin itseäni että onkohan se nyt minä joka käsitän kaiken jotenkin väärin ja ylireagoin. Mutta nyt kun aikaa on kulunut ja tapahtumista jo 15 vuotta niin näen kirkkaasti että ei, minussa ei ollut vikaa vaan kyllä se oli anoppi joka sekosi. Pelottavaa oikeesti, paljon pelottavampaa vielä kun funaa näin aikojen päästä. Mikä saa keski-ikäisen eukon niin sekaisin että noin vaan yhtäkkiä pöllii oman lapsenlapsensa imettävältä äidiltä?!
Olen 2 kk halunnut sanoa tämän: vauvalla ei ole tehtäviä. Aikuisten tehtävä on huolehtia hänestä ja mummon tehtävä on olla mummo tarvittaessa.
Vauva ei ole teidän eikä mummon omaisuutta kuten sohvatyyny tai joku *itun käsilaukkukoira. Hän on ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mimi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D
Joo, jännä että tämä on vaan anoppien, ei kenenkään oman äidin sairaus. heh...
Mulla se oli oman äidin. Johti vaihdevuosipsykoosiin, käräjäoikeuteen ja välirikkoon. Omalleni (jo aikuinen, lapseton) olen sanonut, että kalauttaa halolla päähän, jos en muuten tajua.
Mulla sekos anoppi ja teki just tota että ihan suoraan sanottuna "varasti" vauvan ja lähti vaan painelemaan ulos ja kauas pois niin että itse jäin tissit ja perse valuvana ihan hädissäni ja hämmennyksissäsi ihmettelemään. Tilanne oli myös sikäli sekava että kun olin juuri synnyttänyt ja hormonihuuruissani epäilin itseäni että onkohan se nyt minä joka käsitän kaiken jotenkin väärin ja ylireagoin. Mutta nyt kun aikaa on kulunut ja tapahtumista jo 15 vuotta niin näen kirkkaasti että ei, minussa ei ollut vikaa vaan kyllä se oli anoppi joka sekosi. Pelottavaa oikeesti, paljon pelottavampaa vielä kun funaa näin aikojen päästä. Mikä saa keski-ikäisen eukon niin sekaisin että noin vaan yhtäkkiä pöllii oman lapsenlapsensa imettävältä äidiltä?!
Ihan mielenkiinnosta, miten tämä tilanne lopulta ratkesi? Jouduitko turvautumaan poliisin apuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Jos asiasta on sanottu jo kauniisti niin
1. Luovu ensin henkisesti tarpeestasi suojella mummon tunteita, tai pelätä pettymyksen tuottamista - perhe on tärkeämpi ja ihan kaikilla, myös mummolla on mukavampaa kun pelisäännöt on selvät.
2. Onko mummo miehesi äiti? Jos on, niin miehesi pitää hänelle puhuttelun jonka on mentävä perille. Jos ei mene, niin yhteydenpito loppuu. Tai vaihtoehtoisesti:
3. Asettele poliittinen hymy kasvoillesi kun seuraavan kerran tapaat mummoa. Sano hänelle esimerkiksi näin: "Kuulehan Raija, me olemme viimeaikoina Tomin kanssa päättäneet että tästedes vähennämme sinun tapaamistasi lasten kanssa mikäli touhu ei nyt viimeistään muutu. On kiva että lapsilla on kaltaisesi innokas mummo, mutta meidän perheessä lasten asioista päättää vain ja ainoastaan lasten vanhemmat. Kaikesta, niin pienistä kuin isoistakin asioista. Olisi mukavaa jos tämä asia olisi nyt selvä, harmittaisi vähentää yhteydenpitoa tällaisen takia". Jos alkaa kiukuttelu tai protestointi niin asettele se sama hymy takaisin ja sano ystävällisesti "Tämä asia on nyt näin". Jos vieläkin jatkuu niin ohjaa mummo lempeästi ovelle ja sano jokin ilmiselvä tekosyy "minä alan nyt leipomaan sämpylöitä, näkemiin!"
Mummon valta tai hänen kuvitelmansa vallasta katoaa, kun hän huomaa että sinä et pelkää tuottaa pettymystä hänelle.Minun äitini.
Ei minulla ole mitään vaikeutta tuottaa hänelle pettymyatä.
Sen sijaan hän ei kestä pettymystä eikä sitä ettei saa tahtoaan ja näkemyksiään läpi. Ongelma on siis se että hän ei kerta kaikkiaan käsitä rooliaan tai kuuntele mitään. Vänkää ja jänkää mitä merkillisin tavoin aina vaan sitä omaa käsitystään.
No mikä on ongelma jos et todellakaan pelkää yhtään pettymyksen tuottamista? Talutat mummon ovelle tai sanot vain että nyt riitti taas tältä erää, käyttäydy tai häivy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Jos asiasta on sanottu jo kauniisti niin
1. Luovu ensin henkisesti tarpeestasi suojella mummon tunteita, tai pelätä pettymyksen tuottamista - perhe on tärkeämpi ja ihan kaikilla, myös mummolla on mukavampaa kun pelisäännöt on selvät.
2. Onko mummo miehesi äiti? Jos on, niin miehesi pitää hänelle puhuttelun jonka on mentävä perille. Jos ei mene, niin yhteydenpito loppuu. Tai vaihtoehtoisesti:
3. Asettele poliittinen hymy kasvoillesi kun seuraavan kerran tapaat mummoa. Sano hänelle esimerkiksi näin: "Kuulehan Raija, me olemme viimeaikoina Tomin kanssa päättäneet että tästedes vähennämme sinun tapaamistasi lasten kanssa mikäli touhu ei nyt viimeistään muutu. On kiva että lapsilla on kaltaisesi innokas mummo, mutta meidän perheessä lasten asioista päättää vain ja ainoastaan lasten vanhemmat. Kaikesta, niin pienistä kuin isoistakin asioista. Olisi mukavaa jos tämä asia olisi nyt selvä, harmittaisi vähentää yhteydenpitoa tällaisen takia". Jos alkaa kiukuttelu tai protestointi niin asettele se sama hymy takaisin ja sano ystävällisesti "Tämä asia on nyt näin". Jos vieläkin jatkuu niin ohjaa mummo lempeästi ovelle ja sano jokin ilmiselvä tekosyy "minä alan nyt leipomaan sämpylöitä, näkemiin!"
Mummon valta tai hänen kuvitelmansa vallasta katoaa, kun hän huomaa että sinä et pelkää tuottaa pettymystä hänelle.Minun äitini.
Ei minulla ole mitään vaikeutta tuottaa hänelle pettymyatä.
Sen sijaan hän ei kestä pettymystä eikä sitä ettei saa tahtoaan ja näkemyksiään läpi. Ongelma on siis se että hän ei kerta kaikkiaan käsitä rooliaan tai kuuntele mitään. Vänkää ja jänkää mitä merkillisin tavoin aina vaan sitä omaa käsitystään.
No mikä on ongelma jos et todellakaan pelkää yhtään pettymyksen tuottamista? Talutat mummon ovelle tai sanot vain että nyt riitti taas tältä erää, käyttäydy tai häivy.
Se TUNKEMINEN.
Nyt muutti mm viiden minuutin päähän meistä. Ja pieninkin asia, jonka esim sukulainen hänelle mainitsee, saa aina megalomaaniset mittasuhteet. Siis megalomaaniset. Koko kesän höyrysi mm koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Jos asiasta on sanottu jo kauniisti niin
1. Luovu ensin henkisesti tarpeestasi suojella mummon tunteita, tai pelätä pettymyksen tuottamista - perhe on tärkeämpi ja ihan kaikilla, myös mummolla on mukavampaa kun pelisäännöt on selvät.
2. Onko mummo miehesi äiti? Jos on, niin miehesi pitää hänelle puhuttelun jonka on mentävä perille. Jos ei mene, niin yhteydenpito loppuu. Tai vaihtoehtoisesti:
3. Asettele poliittinen hymy kasvoillesi kun seuraavan kerran tapaat mummoa. Sano hänelle esimerkiksi näin: "Kuulehan Raija, me olemme viimeaikoina Tomin kanssa päättäneet että tästedes vähennämme sinun tapaamistasi lasten kanssa mikäli touhu ei nyt viimeistään muutu. On kiva että lapsilla on kaltaisesi innokas mummo, mutta meidän perheessä lasten asioista päättää vain ja ainoastaan lasten vanhemmat. Kaikesta, niin pienistä kuin isoistakin asioista. Olisi mukavaa jos tämä asia olisi nyt selvä, harmittaisi vähentää yhteydenpitoa tällaisen takia". Jos alkaa kiukuttelu tai protestointi niin asettele se sama hymy takaisin ja sano ystävällisesti "Tämä asia on nyt näin". Jos vieläkin jatkuu niin ohjaa mummo lempeästi ovelle ja sano jokin ilmiselvä tekosyy "minä alan nyt leipomaan sämpylöitä, näkemiin!"
Mummon valta tai hänen kuvitelmansa vallasta katoaa, kun hän huomaa että sinä et pelkää tuottaa pettymystä hänelle.Minun äitini.
Ei minulla ole mitään vaikeutta tuottaa hänelle pettymyatä.
Sen sijaan hän ei kestä pettymystä eikä sitä ettei saa tahtoaan ja näkemyksiään läpi. Ongelma on siis se että hän ei kerta kaikkiaan käsitä rooliaan tai kuuntele mitään. Vänkää ja jänkää mitä merkillisin tavoin aina vaan sitä omaa käsitystään.
No mikä on ongelma jos et todellakaan pelkää yhtään pettymyksen tuottamista? Talutat mummon ovelle tai sanot vain että nyt riitti taas tältä erää, käyttäydy tai häivy.
Se TUNKEMINEN.
Nyt muutti mm viiden minuutin päähän meistä. Ja pieninkin asia, jonka esim sukulainen hänelle mainitsee, saa aina megalomaaniset mittasuhteet. Siis megalomaaniset. Koko kesän höyrysi mm koulusta.
Etkö voi vaan sanoa sukulaisille ettet halua kuulla mummon höyryämisistä mitään?
Eihän se oikeasti niin kovasti haittaa vaikka mummo sukulaisille höyryäisikin kunhan teidän ei sitä tarvitse kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Jos asiasta on sanottu jo kauniisti niin
1. Luovu ensin henkisesti tarpeestasi suojella mummon tunteita, tai pelätä pettymyksen tuottamista - perhe on tärkeämpi ja ihan kaikilla, myös mummolla on mukavampaa kun pelisäännöt on selvät.
2. Onko mummo miehesi äiti? Jos on, niin miehesi pitää hänelle puhuttelun jonka on mentävä perille. Jos ei mene, niin yhteydenpito loppuu. Tai vaihtoehtoisesti:
3. Asettele poliittinen hymy kasvoillesi kun seuraavan kerran tapaat mummoa. Sano hänelle esimerkiksi näin: "Kuulehan Raija, me olemme viimeaikoina Tomin kanssa päättäneet että tästedes vähennämme sinun tapaamistasi lasten kanssa mikäli touhu ei nyt viimeistään muutu. On kiva että lapsilla on kaltaisesi innokas mummo, mutta meidän perheessä lasten asioista päättää vain ja ainoastaan lasten vanhemmat. Kaikesta, niin pienistä kuin isoistakin asioista. Olisi mukavaa jos tämä asia olisi nyt selvä, harmittaisi vähentää yhteydenpitoa tällaisen takia". Jos alkaa kiukuttelu tai protestointi niin asettele se sama hymy takaisin ja sano ystävällisesti "Tämä asia on nyt näin". Jos vieläkin jatkuu niin ohjaa mummo lempeästi ovelle ja sano jokin ilmiselvä tekosyy "minä alan nyt leipomaan sämpylöitä, näkemiin!"
Mummon valta tai hänen kuvitelmansa vallasta katoaa, kun hän huomaa että sinä et pelkää tuottaa pettymystä hänelle.Minun äitini.
Ei minulla ole mitään vaikeutta tuottaa hänelle pettymyatä.
Sen sijaan hän ei kestä pettymystä eikä sitä ettei saa tahtoaan ja näkemyksiään läpi. Ongelma on siis se että hän ei kerta kaikkiaan käsitä rooliaan tai kuuntele mitään. Vänkää ja jänkää mitä merkillisin tavoin aina vaan sitä omaa käsitystään.
No mikä on ongelma jos et todellakaan pelkää yhtään pettymyksen tuottamista? Talutat mummon ovelle tai sanot vain että nyt riitti taas tältä erää, käyttäydy tai häivy.
Se TUNKEMINEN.
Nyt muutti mm viiden minuutin päähän meistä. Ja pieninkin asia, jonka esim sukulainen hänelle mainitsee, saa aina megalomaaniset mittasuhteet. Siis megalomaaniset. Koko kesän höyrysi mm koulusta.
Etkö voi vaan sanoa sukulaisille ettet halua kuulla mummon höyryämisistä mitään?
Eihän se oikeasti niin kovasti haittaa vaikka mummo sukulaisille höyryäisikin kunhan teidän ei sitä tarvitse kuulla.
Aika raskasta on kuule koko ajan varoa häntä. Minun ja sukulaisten.
Ja ihan kohta alkaa taas se ”hupsis, ihan vahingossa satuin kävelylle tänne teidän kadulle (eestaas)” -tungettelu. Asumme omakotitalossa, joten pihallakin ollaan. Siinä sitten yhräkkiä mummo aidan takana kuikuilemassa. Hänen bussinsakin kulkee nyt ihan tästä talon ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mummo ei kerta kaikkiaan tajua, ettei hän ole ”tämän perheen aikuinen”, eikä hänelle kuulu perheen kasvatuspäätökset, ei muutkaan päätökset tms.
Meillä mummolle ei mene jakeluun, että hänen ei oikeasti kuulu osalliatua esim kouluvalintoihin. Tai jos me käskemme jotain, meidän ei a) tarvitse perustella hänelle tekemisiämme eikä b) hänellä ole oikeutta alkaa murentaa käakyjämme tai kumota niitä.
Ei mene jakeluun. Ei hyvällä ei pahalla.
Jos asiasta on sanottu jo kauniisti niin
1. Luovu ensin henkisesti tarpeestasi suojella mummon tunteita, tai pelätä pettymyksen tuottamista - perhe on tärkeämpi ja ihan kaikilla, myös mummolla on mukavampaa kun pelisäännöt on selvät.
2. Onko mummo miehesi äiti? Jos on, niin miehesi pitää hänelle puhuttelun jonka on mentävä perille. Jos ei mene, niin yhteydenpito loppuu. Tai vaihtoehtoisesti:
3. Asettele poliittinen hymy kasvoillesi kun seuraavan kerran tapaat mummoa. Sano hänelle esimerkiksi näin: "Kuulehan Raija, me olemme viimeaikoina Tomin kanssa päättäneet että tästedes vähennämme sinun tapaamistasi lasten kanssa mikäli touhu ei nyt viimeistään muutu. On kiva että lapsilla on kaltaisesi innokas mummo, mutta meidän perheessä lasten asioista päättää vain ja ainoastaan lasten vanhemmat. Kaikesta, niin pienistä kuin isoistakin asioista. Olisi mukavaa jos tämä asia olisi nyt selvä, harmittaisi vähentää yhteydenpitoa tällaisen takia". Jos alkaa kiukuttelu tai protestointi niin asettele se sama hymy takaisin ja sano ystävällisesti "Tämä asia on nyt näin". Jos vieläkin jatkuu niin ohjaa mummo lempeästi ovelle ja sano jokin ilmiselvä tekosyy "minä alan nyt leipomaan sämpylöitä, näkemiin!"
Mummon valta tai hänen kuvitelmansa vallasta katoaa, kun hän huomaa että sinä et pelkää tuottaa pettymystä hänelle.Minun äitini.
Ei minulla ole mitään vaikeutta tuottaa hänelle pettymyatä.
Sen sijaan hän ei kestä pettymystä eikä sitä ettei saa tahtoaan ja näkemyksiään läpi. Ongelma on siis se että hän ei kerta kaikkiaan käsitä rooliaan tai kuuntele mitään. Vänkää ja jänkää mitä merkillisin tavoin aina vaan sitä omaa käsitystään.
No mikä on ongelma jos et todellakaan pelkää yhtään pettymyksen tuottamista? Talutat mummon ovelle tai sanot vain että nyt riitti taas tältä erää, käyttäydy tai häivy.
Se TUNKEMINEN.
Nyt muutti mm viiden minuutin päähän meistä. Ja pieninkin asia, jonka esim sukulainen hänelle mainitsee, saa aina megalomaaniset mittasuhteet. Siis megalomaaniset. Koko kesän höyrysi mm koulusta.
Etkö voi vaan sanoa sukulaisille ettet halua kuulla mummon höyryämisistä mitään?
Eihän se oikeasti niin kovasti haittaa vaikka mummo sukulaisille höyryäisikin kunhan teidän ei sitä tarvitse kuulla.Aika raskasta on kuule koko ajan varoa häntä. Minun ja sukulaisten.
Ja ihan kohta alkaa taas se ”hupsis, ihan vahingossa satuin kävelylle tänne teidän kadulle (eestaas)” -tungettelu. Asumme omakotitalossa, joten pihallakin ollaan. Siinä sitten yhräkkiä mummo aidan takana kuikuilemassa. Hänen bussinsakin kulkee nyt ihan tästä talon ohi.
Yök, kunnon stalkkeri.
Jaksaako jäädä aidalle vaikka menisittekin sisälle heti kun näette hänet? Olisiko mahdollista rakentaa parempi aita, tiivis ja niin korkea, ettei yli näe? Onhan se tietty kallista mutta sillä saisi vähän edes suojaa ja mielenrauhaa.
Mielestäni sinun kannattaisi keskittyä vain oman perheen suojaamiseen ja olla stressaamatta sukulaisten ongelmista mummon kanssa. Kuulostat nyt jo siltä, että olet ihan kireä ja jaksamisen äärirajoilla mummoasiassa.
Miten se mummo saa tietää teidän kasvatuspäätöksistä? Tai kouluvalinnoista? Jos estätte sen ettei hän tiedä mitä te olette perheessänne sopineet tai mitä te teette niin hän ei voi enää puuttua tai kommentoida asioita kuin yleisesti kertoakseen mitä hän itse haluaisi, mutta ei voisi arvostella teidän päätöksiä.
Ja perusteluja ei todellakaan kannata sekaantujalle antaa, kokemuksella sanon, ei perusteluja koskaan. Jos kysytään miksi niin korkintaan vastataan siksi.