Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Vinoutumaa tai ei, mutta jostain syystä äitien äidit osaavat antaa enemmän tilaa oman tyttärensä äitiydelle, kuin poikien äidit sille miniän äitiydelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Vinoutumaa tai ei, mutta jostain syystä äitien äidit osaavat antaa enemmän tilaa oman tyttärensä äitiydelle, kuin poikien äidit sille miniän äitiydelle?
Lukutaito? Tää sama älynväläys on jo puitu täällä. Moneen kertaan. Ja todettu, että ketjussa on pilvin pimein myös tyttäriä kertomassa oman äitinsä kaameasta isoäitiydestä.
Jostain syystä sulla kova tarve liioitella.
Ja on muuten kehotettu muös ihmisiä jotka ei mitään tiedä häipymään täältä länkyttämästä hölmöyksiä.
Pahoittelen, etten jaksa lukea kaikkia kommentteja ja tämä ehkä todettukin, mutta mielestäni tämä on selvä tapaus: mummo haluaa, että lapsi kasvaessaan kiintyy häneen ja nimenomaan enemmän kuin äitiinsä. Isän kanssa mummo ei kilpaile. Jokin rakkaudennälkä on mummolle jostain jäänyt ja vauva on viimeinen tilaisuus. Siihen takerruttaan kuin henkensä kaupalla. Keski-ikäisenä vanhanapiikana en kyllä keksi yhtään syytä, miksi vauva pitäisi viedä pois äitinsä näköpiiristä että outoa hommaa on.
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Heh ja juuri sinua kaksi viestiä ennen joku kirjoitti omasta äidistään.
Taidat olla anoppi itse, kun noin "vinoutuneesti" luet ketjua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakohan nämä karieksesta vouhkaavat sen, että itse ovat pussailleet ja suukotelleet pitkin elämäänsä milloin ketäkin, ventovieraita miehiä ja naisia baari-iltoinaan ja yhdenyön suhteitaan? Jopa toistensa sukuelimiä ovat nuolleet (no siellä nyt ei ole kariesta, mutta muita pöpöjä aivan varmasti).
Vai kysyvätkö he aina ensin, että onko sinulla hampaat kunnossa ja ei varmasti ole kariesta?
Tarttuuhan se karies aikuisiinkin.
Niin kuin kaikki muutkin pöpöt.
Valistakaa nyt sitten ainakin sitä vauvaanne, kun se teini-ikään tulee, että ei ikinä saa pussailla kenenkään kanssa. Kun ei sitä ole pussattu kotonakaan, niin ei niitä vieraitakaan saa suukotella, ettei mene vanhempien huolehtima hyvä hygieniakoulutus hukkaan.
Kun pitää kariesbakteerin poissa lapsen suusta ensimmäiset 3v, sen tuhoisuus on myöhemmin paljon pienempi. Siitä nämä suositukset. T. Tiede.
Mutta muistakaa ne muutkin pöpöt yhtä tarkkaan!
Kariesta ei saa enää pois suusta, kun se on sinne kerran tarttunut. Se on siksi tässä suojelussa vähän erityistapaus.
Mutta juu, kyllä kaikki normaalit vanhemmat suojelevat vauvaa/lasta mahdollisuuksien mukaan myös muilta bakteereilta esimerkiksi vaatimalla vieraita pesemään kätensä (sekin on kuulemma joillekin isovanhemmille loukkaus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, etten jaksa lukea kaikkia kommentteja ja tämä ehkä todettukin, mutta mielestäni tämä on selvä tapaus: mummo haluaa, että lapsi kasvaessaan kiintyy häneen ja nimenomaan enemmän kuin äitiinsä. Isän kanssa mummo ei kilpaile. Jokin rakkaudennälkä on mummolle jostain jäänyt ja vauva on viimeinen tilaisuus. Siihen takerruttaan kuin henkensä kaupalla. Keski-ikäisenä vanhanapiikana en kyllä keksi yhtään syytä, miksi vauva pitäisi viedä pois äitinsä näköpiiristä että outoa hommaa on.
Mun anoppi on hyvin samanlainen kuin ap:n ja olis kiva tietää kuka ap on niin sais vertaistukea täältä ja paljon. Meillä korostui kaiken jo mainitun lisäksi se että anoppi ei pystynyt sanoa mua äidiksi lapselle, mies oli kyllä isä ilman mitään ongelmaa. Käytti vaivihkaa vain mun etunimeä tai sanoi että "tuo". Aloin kutsumaan anoppia mummin sijasta etunimellä lapselle, ja hitto mikä äläkkä tuli kun koko elämä ja identiteetti oli pelkkää mummia. Sanoin että sun on vaikea kutsua minua lapselle äidiksi, joka minä olen, niin käytetään nyt muistakin etunimiä. Niin pitkin hampain sanottua "äitiä" en ole koskaan kuullut kuin sitten hänen suustaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on mummona from hell. Silti vieraat ja sukulaiset pitää häntä niin tavattoman herttaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.
Kuten niinku mitä?
No ainakin tässä on se hyvä puoli, että itse ihan varmasti sitten aikanaan osaatte olla toisenlaisia mummoja. Vaara on vain siinä, että ajat muuttuvat ja asiatkin sen mukana. Nykyiset käsitykset voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua ihan vanhanaikaisia ja niiden mukaan toimiminen suututtaa sen ajan nuoria äitejä. Mutta jotain varmasti opitte tästäkin.
Kyllä minä vaan pystyin pitämään lapseni erossa eräästä ihmisestä, kun katsoin, että ei ole hyväksi lapselleni eikä kenellekään. Ei ollut edes sukulainen, vaan ns. sukuun naitu, eli miehen sukuun. Kun erottiin miehen kanssa ja tämä muutti toiselle puolelle maata, niin tämä "sukulainen" keksi, että hän on sitten se linkki miehen sukulaisiin ja alkoi pommittaa ensin minua ja sitten lastani. Lopetin sen toiminnan lyhyeen, jolloin saimme olla rauhassa kymmenisen vuotta. Poikani 18-vuotispäivänä tämä ihminen soitti hänelle ja alkoi vaatia luokseen käymään ja neuvoi poikaani, että nyt täysi-ikäisenä hänellä on oikeus itse päättää asioistaan. En yhtään tiedä, mihin tämä ihminen pyrki, pojalla oli ihan hyvät välit isäänsäkin että ei sekään voinut olla motiivina. Jälkeenpäin kuulin, että aivan samoin hän oli toiminut erään toisen sukulaislapsen kanssa, ottanut yhteyttä tämän 18-vuotispäivänä ja alkanut esittää kaikenlaista soopaa. Tällä ihmisellä oli ja on erittäin vaikea alkoholiongelma, minkä takia en katsonut poikani olevan hänen seuransa tarpeessa eikä tämän toisenkaan lapsen vanhemmat. Onneksi nämä molemmat lapset olivat itse riittävän viisaita pysytelläkseen kaikesta puhelin- ja muusta rumbasta huolimatta hänestä erossa.
Kyllä minä vaan pystyin olemaan hänestä erossa, vaikka hän oven takanakin oli ensin monet kerrat. No ehkä mummo on sitten sen verran läheisempi, että häntä on pakko huomioida, mutta siitä huolimatta uskon, että oikein vaikeassa tapauksessa erossa oleminen kyllä onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tässä on se hyvä puoli, että itse ihan varmasti sitten aikanaan osaatte olla toisenlaisia mummoja. Vaara on vain siinä, että ajat muuttuvat ja asiatkin sen mukana. Nykyiset käsitykset voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua ihan vanhanaikaisia ja niiden mukaan toimiminen suututtaa sen ajan nuoria äitejä. Mutta jotain varmasti opitte tästäkin.
Kyllä minä vaan pystyin pitämään lapseni erossa eräästä ihmisestä, kun katsoin, että ei ole hyväksi lapselleni eikä kenellekään. Ei ollut edes sukulainen, vaan ns. sukuun naitu, eli miehen sukuun. Kun erottiin miehen kanssa ja tämä muutti toiselle puolelle maata, niin tämä "sukulainen" keksi, että hän on sitten se linkki miehen sukulaisiin ja alkoi pommittaa ensin minua ja sitten lastani. Lopetin sen toiminnan lyhyeen, jolloin saimme olla rauhassa kymmenisen vuotta. Poikani 18-vuotispäivänä tämä ihminen soitti hänelle ja alkoi vaatia luokseen käymään ja neuvoi poikaani, että nyt täysi-ikäisenä hänellä on oikeus itse päättää asioistaan. En yhtään tiedä, mihin tämä ihminen pyrki, pojalla oli ihan hyvät välit isäänsäkin että ei sekään voinut olla motiivina. Jälkeenpäin kuulin, että aivan samoin hän oli toiminut erään toisen sukulaislapsen kanssa, ottanut yhteyttä tämän 18-vuotispäivänä ja alkanut esittää kaikenlaista soopaa. Tällä ihmisellä oli ja on erittäin vaikea alkoholiongelma, minkä takia en katsonut poikani olevan hänen seuransa tarpeessa eikä tämän toisenkaan lapsen vanhemmat. Onneksi nämä molemmat lapset olivat itse riittävän viisaita pysytelläkseen kaikesta puhelin- ja muusta rumbasta huolimatta hänestä erossa.
Kyllä minä vaan pystyin olemaan hänestä erossa, vaikka hän oven takanakin oli ensin monet kerrat. No ehkä mummo on sitten sen verran läheisempi, että häntä on pakko huomioida, mutta siitä huolimatta uskon, että oikein vaikeassa tapauksessa erossa oleminen kyllä onnistuisi.
Eihän tässä ole niinkään kyse neuvolan suosituksista kuin siitä, että sukulaisten kuuluu kunnioittaa äidin ja vastasyntyneen sidettä, vanhempien päätäntävaltaa lapseen nähden, sekä aikuisten päätäntävaltaa kotiinsa nähden. Nämä asiat tuskin muuttuvat miksikään vuosien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.
Omalle äidille voi olla helpompi sanoa asioista, oma äiti uskoo helpommin kuin anoppi, ja naisen ja naisen äidin välissä ei ole miestä, jonka pallit ovat äidin käsilaukussa. Toisekseen täällä ON ollut runsaasti omasta äidistään valittavia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tässä on se hyvä puoli, että itse ihan varmasti sitten aikanaan osaatte olla toisenlaisia mummoja. Vaara on vain siinä, että ajat muuttuvat ja asiatkin sen mukana. Nykyiset käsitykset voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua ihan vanhanaikaisia ja niiden mukaan toimiminen suututtaa sen ajan nuoria äitejä. Mutta jotain varmasti opitte tästäkin.
Kyllä minä vaan pystyin pitämään lapseni erossa eräästä ihmisestä, kun katsoin, että ei ole hyväksi lapselleni eikä kenellekään. Ei ollut edes sukulainen, vaan ns. sukuun naitu, eli miehen sukuun. Kun erottiin miehen kanssa ja tämä muutti toiselle puolelle maata, niin tämä "sukulainen" keksi, että hän on sitten se linkki miehen sukulaisiin ja alkoi pommittaa ensin minua ja sitten lastani. Lopetin sen toiminnan lyhyeen, jolloin saimme olla rauhassa kymmenisen vuotta. Poikani 18-vuotispäivänä tämä ihminen soitti hänelle ja alkoi vaatia luokseen käymään ja neuvoi poikaani, että nyt täysi-ikäisenä hänellä on oikeus itse päättää asioistaan. En yhtään tiedä, mihin tämä ihminen pyrki, pojalla oli ihan hyvät välit isäänsäkin että ei sekään voinut olla motiivina. Jälkeenpäin kuulin, että aivan samoin hän oli toiminut erään toisen sukulaislapsen kanssa, ottanut yhteyttä tämän 18-vuotispäivänä ja alkanut esittää kaikenlaista soopaa. Tällä ihmisellä oli ja on erittäin vaikea alkoholiongelma, minkä takia en katsonut poikani olevan hänen seuransa tarpeessa eikä tämän toisenkaan lapsen vanhemmat. Onneksi nämä molemmat lapset olivat itse riittävän viisaita pysytelläkseen kaikesta puhelin- ja muusta rumbasta huolimatta hänestä erossa.
Kyllä minä vaan pystyin olemaan hänestä erossa, vaikka hän oven takanakin oli ensin monet kerrat. No ehkä mummo on sitten sen verran läheisempi, että häntä on pakko huomioida, mutta siitä huolimatta uskon, että oikein vaikeassa tapauksessa erossa oleminen kyllä onnistuisi.
Eihän tässä ole niinkään kyse neuvolan suosituksista kuin siitä, että sukulaisten kuuluu kunnioittaa äidin ja vastasyntyneen sidettä, vanhempien päätäntävaltaa lapseen nähden, sekä aikuisten päätäntävaltaa kotiinsa nähden. Nämä asiat tuskin muuttuvat miksikään vuosien myötä.
Niin, muistatte siis kunnioittaa näitä asioita sitten, kun itsestänne tulee isovanhempia.
Näillä nykyisillä ongelmamummoilla ei ole ollut tällaisia palstoja käytettävissään silloin nuorempina, että olisivat oppineet tulevaisuutta varten edes niistä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tässä on se hyvä puoli, että itse ihan varmasti sitten aikanaan osaatte olla toisenlaisia mummoja. Vaara on vain siinä, että ajat muuttuvat ja asiatkin sen mukana. Nykyiset käsitykset voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua ihan vanhanaikaisia ja niiden mukaan toimiminen suututtaa sen ajan nuoria äitejä. Mutta jotain varmasti opitte tästäkin.
Kyllä minä vaan pystyin pitämään lapseni erossa eräästä ihmisestä, kun katsoin, että ei ole hyväksi lapselleni eikä kenellekään. Ei ollut edes sukulainen, vaan ns. sukuun naitu, eli miehen sukuun. Kun erottiin miehen kanssa ja tämä muutti toiselle puolelle maata, niin tämä "sukulainen" keksi, että hän on sitten se linkki miehen sukulaisiin ja alkoi pommittaa ensin minua ja sitten lastani. Lopetin sen toiminnan lyhyeen, jolloin saimme olla rauhassa kymmenisen vuotta. Poikani 18-vuotispäivänä tämä ihminen soitti hänelle ja alkoi vaatia luokseen käymään ja neuvoi poikaani, että nyt täysi-ikäisenä hänellä on oikeus itse päättää asioistaan. En yhtään tiedä, mihin tämä ihminen pyrki, pojalla oli ihan hyvät välit isäänsäkin että ei sekään voinut olla motiivina. Jälkeenpäin kuulin, että aivan samoin hän oli toiminut erään toisen sukulaislapsen kanssa, ottanut yhteyttä tämän 18-vuotispäivänä ja alkanut esittää kaikenlaista soopaa. Tällä ihmisellä oli ja on erittäin vaikea alkoholiongelma, minkä takia en katsonut poikani olevan hänen seuransa tarpeessa eikä tämän toisenkaan lapsen vanhemmat. Onneksi nämä molemmat lapset olivat itse riittävän viisaita pysytelläkseen kaikesta puhelin- ja muusta rumbasta huolimatta hänestä erossa.
Kyllä minä vaan pystyin olemaan hänestä erossa, vaikka hän oven takanakin oli ensin monet kerrat. No ehkä mummo on sitten sen verran läheisempi, että häntä on pakko huomioida, mutta siitä huolimatta uskon, että oikein vaikeassa tapauksessa erossa oleminen kyllä onnistuisi.
Eihän tässä ole niinkään kyse neuvolan suosituksista kuin siitä, että sukulaisten kuuluu kunnioittaa äidin ja vastasyntyneen sidettä, vanhempien päätäntävaltaa lapseen nähden, sekä aikuisten päätäntävaltaa kotiinsa nähden. Nämä asiat tuskin muuttuvat miksikään vuosien myötä.
Niin, muistatte siis kunnioittaa näitä asioita sitten, kun itsestänne tulee isovanhempia.
Näillä nykyisillä ongelmamummoilla ei ole ollut tällaisia palstoja käytettävissään silloin nuorempina, että olisivat oppineet tulevaisuutta varten edes niistä jotain.
Kun nuo asiat ovat normaalilla ihmisellä hallussa ihan automaattisesti. En minä voisi koskaan kuvitella, että minulla olisi päätäntävaltaa toisen ihmisen lapsiin, olen aina odottanut että vauvaa tarjotaan syliin ja pitänyt vauvoja niin, että näkevät äitinsä, jutellut että äiti on tuossa ihan lähellä jne. Ihan tällaisia ketjuja lukematta. Enkä ikinä ole mennyt toisen ihmisen kotiin "kun nyt ovi oli auki". Tässä ketjussa on ollut kyse epänormaalista, rajattomasta, sairaasta käytöksestä ja tuettu sen kohteita vetämään ne rajat. Ei mistään asioista, jotka kaikkien pitäisi oppia kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.Omalle äidille voi olla helpompi sanoa asioista, oma äiti uskoo helpommin kuin anoppi, ja naisen ja naisen äidin välissä ei ole miestä, jonka pallit ovat äidin käsilaukussa. Toisekseen täällä ON ollut runsaasti omasta äidistään valittavia naisia.
Omalle äidille on HIEMAN helpompi sanoa jo alkuun, jos touhu on omituista että "hei nyt rauhotut, itkevä vauva äidin syliin!" jne. Anopit tietävät myös luottaa siihen ettei nuori "vieras" nainen uskalla sanoa. Ja kyllä, alkukantainen halu saada vauva "omaan laumaan" voi selittää joidenkin anoppien äkillistä inhoa lapsen äitiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.Omalle äidille voi olla helpompi sanoa asioista, oma äiti uskoo helpommin kuin anoppi, ja naisen ja naisen äidin välissä ei ole miestä, jonka pallit ovat äidin käsilaukussa. Toisekseen täällä ON ollut runsaasti omasta äidistään valittavia naisia.
Omalle äidille on HIEMAN helpompi sanoa jo alkuun, jos touhu on omituista että "hei nyt rauhotut, itkevä vauva äidin syliin!" jne. Anopit tietävät myös luottaa siihen ettei nuori "vieras" nainen uskalla sanoa. Ja kyllä, alkukantainen halu saada vauva "omaan laumaan" voi selittää joidenkin anoppien äkillistä inhoa lapsen äitiä kohtaan.
Olen rv 32+4, joka ikinen päivä soittelee tuleva mumma ja viestiä tulee. Kyselee ihan kaikkea ja haluis jo sopia tulevista hoitokuvioista. Kyselee siis ihan outoja kuten mitä mumman pyllerö tänään, onko leikkinyt ja liikkunut, siis vauvaa tarkoittaa. On ollut vaikeata meidän kodin kanssa kun haluttiin sisustaa itse ja postit on hakenut meille viikonloppuaamuisin ja tullut tuomaan ne meille sisään. Postilaatikko on alle 50m päässä. Stressaan lukea näitä juttuja, tuo anoppi on tavallaan tosi kiva ja auttavainen niin jännittää miettiä mitä tästä tulee ja jos pitää sanoa sille suoraan. Hirveä tilanne olisi kun hän on vaan niin sitä ja tätä ja nyyh.. Tämän ketjun juttuja ei mun pää kestäisi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin tässä on se hyvä puoli, että itse ihan varmasti sitten aikanaan osaatte olla toisenlaisia mummoja. Vaara on vain siinä, että ajat muuttuvat ja asiatkin sen mukana. Nykyiset käsitykset voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua ihan vanhanaikaisia ja niiden mukaan toimiminen suututtaa sen ajan nuoria äitejä. Mutta jotain varmasti opitte tästäkin.
Kyllä minä vaan pystyin pitämään lapseni erossa eräästä ihmisestä, kun katsoin, että ei ole hyväksi lapselleni eikä kenellekään. Ei ollut edes sukulainen, vaan ns. sukuun naitu, eli miehen sukuun. Kun erottiin miehen kanssa ja tämä muutti toiselle puolelle maata, niin tämä "sukulainen" keksi, että hän on sitten se linkki miehen sukulaisiin ja alkoi pommittaa ensin minua ja sitten lastani. Lopetin sen toiminnan lyhyeen, jolloin saimme olla rauhassa kymmenisen vuotta. Poikani 18-vuotispäivänä tämä ihminen soitti hänelle ja alkoi vaatia luokseen käymään ja neuvoi poikaani, että nyt täysi-ikäisenä hänellä on oikeus itse päättää asioistaan. En yhtään tiedä, mihin tämä ihminen pyrki, pojalla oli ihan hyvät välit isäänsäkin että ei sekään voinut olla motiivina. Jälkeenpäin kuulin, että aivan samoin hän oli toiminut erään toisen sukulaislapsen kanssa, ottanut yhteyttä tämän 18-vuotispäivänä ja alkanut esittää kaikenlaista soopaa. Tällä ihmisellä oli ja on erittäin vaikea alkoholiongelma, minkä takia en katsonut poikani olevan hänen seuransa tarpeessa eikä tämän toisenkaan lapsen vanhemmat. Onneksi nämä molemmat lapset olivat itse riittävän viisaita pysytelläkseen kaikesta puhelin- ja muusta rumbasta huolimatta hänestä erossa.
Kyllä minä vaan pystyin olemaan hänestä erossa, vaikka hän oven takanakin oli ensin monet kerrat. No ehkä mummo on sitten sen verran läheisempi, että häntä on pakko huomioida, mutta siitä huolimatta uskon, että oikein vaikeassa tapauksessa erossa oleminen kyllä onnistuisi.
Eihän tässä ole niinkään kyse neuvolan suosituksista kuin siitä, että sukulaisten kuuluu kunnioittaa äidin ja vastasyntyneen sidettä, vanhempien päätäntävaltaa lapseen nähden, sekä aikuisten päätäntävaltaa kotiinsa nähden. Nämä asiat tuskin muuttuvat miksikään vuosien myötä.
Niin, muistatte siis kunnioittaa näitä asioita sitten, kun itsestänne tulee isovanhempia.
Näillä nykyisillä ongelmamummoilla ei ole ollut tällaisia palstoja käytettävissään silloin nuorempina, että olisivat oppineet tulevaisuutta varten edes niistä jotain.
Käytöstavat ei vaadi nettipalstaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.Omalle äidille voi olla helpompi sanoa asioista, oma äiti uskoo helpommin kuin anoppi, ja naisen ja naisen äidin välissä ei ole miestä, jonka pallit ovat äidin käsilaukussa. Toisekseen täällä ON ollut runsaasti omasta äidistään valittavia naisia.
Omalle äidille on HIEMAN helpompi sanoa jo alkuun, jos touhu on omituista että "hei nyt rauhotut, itkevä vauva äidin syliin!" jne. Anopit tietävät myös luottaa siihen ettei nuori "vieras" nainen uskalla sanoa. Ja kyllä, alkukantainen halu saada vauva "omaan laumaan" voi selittää joidenkin anoppien äkillistä inhoa lapsen äitiä kohtaan.
Olen rv 32+4, joka ikinen päivä soittelee tuleva mumma ja viestiä tulee. Kyselee ihan kaikkea ja haluis jo sopia tulevista hoitokuvioista. Kyselee siis ihan outoja kuten mitä mumman pyllerö tänään, onko leikkinyt ja liikkunut, siis vauvaa tarkoittaa. On ollut vaikeata meidän kodin kanssa kun haluttiin sisustaa itse ja postit on hakenut meille viikonloppuaamuisin ja tullut tuomaan ne meille sisään. Postilaatikko on alle 50m päässä. Stressaan lukea näitä juttuja, tuo anoppi on tavallaan tosi kiva ja auttavainen niin jännittää miettiä mitä tästä tulee ja jos pitää sanoa sille suoraan. Hirveä tilanne olisi kun hän on vaan niin sitä ja tätä ja nyyh.. Tämän ketjun juttuja ei mun pää kestäisi!!
Huh huh. No, onhan positiivista ainakin se, että saatte varmasti hoitoapua tarvitessanne. On niitä sellaisiakin tulevia mummoja, jotka sanoo vaan kylmästi heti, että minä en ainakaan sitten ala sitä hoitamaan, turha luulla että tänne voitte tuoda. Eli löytyy niitä senkin puolen mummeleita. Yksi minun ystäväni sanoi, ettei ole kertaakaan hoitanut kahta lapsenlastaan. Pidin ihan omituisena, kun minä taas olen hoitanut ihan urakalla. Ja olin vielä työelämässä täysillä. Ihan hyvin jaksoin ja tykkäsin valtavasti olla lasten kanssa. Siinä mielessä meni vielä oikein hyvin, että nyt kun pääsin eläkkeelle, lapsenlapset on jo melkein aikuisia. Saan viettää eläkepäivät ihan itselleni pyhitettyinä. En minä muista tuollainen kotkottaja olleeni vaikka kyllähän lapsenlapset on jotenkin vielä enemmän sydämeen käyviä kuin omat.
Tämä "vinoutuma" on käsitelty tässä ketjussa jo moneen kertaan. Nyt puhutaan niin hankalasta ihmissuhdekuviosta kun kyseessä lapsen isovanhemmat, että menisitkö muualle lässyttämään noita näppäriä konstejasi kuinka välit vain poikki ja kaikki on hyvin.