Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Tällä palstalla kirjoittaa enemmän naisia kuin miehiä, joten täällä on toki myös enemmän miehen äidistä kuin vaimon äidistä kirjoittavia.
Ja turha kertoa miten toimisit, jos et ole kuvatunkaltaisessa tilanteessa ollut. Tuollainen käyttäytyminen saattaa alkaa hyvin pienestä ja eskaloitua vähitellen, jolloin miniän saattaa olla vaikea nähdä tilannetta objektiivisesti. Anoppi voi myös esittää kaikille muille ihanaa ja haukkua miniää kahden kesken. Monille on myös kova paikka olla avaamatta ovea, jos "herttainen" mummo tulee oven taakse kutsumatta. Jne. Jne. Mies ei välttämättä tajua mitä tapahtuu eikä.tue vaimoaan. Sammakko kattilassa.-vertaus sopii hyvin moneen tässä ketjussa kuvattuun tilanteeseen.
Juu, vaimon äidistä ei ehkä mutta omasta äidistä kertovia voisi olla paljon enemmän kuin on.
Miehen äidistä kertovia on enemmistö, se asia paljastaa jotain.Omalle äidille voi olla helpompi sanoa asioista, oma äiti uskoo helpommin kuin anoppi, ja naisen ja naisen äidin välissä ei ole miestä, jonka pallit ovat äidin käsilaukussa. Toisekseen täällä ON ollut runsaasti omasta äidistään valittavia naisia.
Omalle äidille on HIEMAN helpompi sanoa jo alkuun, jos touhu on omituista että "hei nyt rauhotut, itkevä vauva äidin syliin!" jne. Anopit tietävät myös luottaa siihen ettei nuori "vieras" nainen uskalla sanoa. Ja kyllä, alkukantainen halu saada vauva "omaan laumaan" voi selittää joidenkin anoppien äkillistä inhoa lapsen äitiä kohtaan.
Olen rv 32+4, joka ikinen päivä soittelee tuleva mumma ja viestiä tulee. Kyselee ihan kaikkea ja haluis jo sopia tulevista hoitokuvioista. Kyselee siis ihan outoja kuten mitä mumman pyllerö tänään, onko leikkinyt ja liikkunut, siis vauvaa tarkoittaa. On ollut vaikeata meidän kodin kanssa kun haluttiin sisustaa itse ja postit on hakenut meille viikonloppuaamuisin ja tullut tuomaan ne meille sisään. Postilaatikko on alle 50m päässä. Stressaan lukea näitä juttuja, tuo anoppi on tavallaan tosi kiva ja auttavainen niin jännittää miettiä mitä tästä tulee ja jos pitää sanoa sille suoraan. Hirveä tilanne olisi kun hän on vaan niin sitä ja tätä ja nyyh.. Tämän ketjun juttuja ei mun pää kestäisi!!
Huh huh. No, onhan positiivista ainakin se, että saatte varmasti hoitoapua tarvitessanne. On niitä sellaisiakin tulevia mummoja, jotka sanoo vaan kylmästi heti, että minä en ainakaan sitten ala sitä hoitamaan, turha luulla että tänne voitte tuoda. Eli löytyy niitä senkin puolen mummeleita. Yksi minun ystäväni sanoi, ettei ole kertaakaan hoitanut kahta lapsenlastaan. Pidin ihan omituisena, kun minä taas olen hoitanut ihan urakalla. Ja olin vielä työelämässä täysillä. Ihan hyvin jaksoin ja tykkäsin valtavasti olla lasten kanssa. Siinä mielessä meni vielä oikein hyvin, että nyt kun pääsin eläkkeelle, lapsenlapset on jo melkein aikuisia. Saan viettää eläkepäivät ihan itselleni pyhitettyinä. En minä muista tuollainen kotkottaja olleeni vaikka kyllähän lapsenlapset on jotenkin vielä enemmän sydämeen käyviä kuin omat.
Kyllä tuo kuvio tulee olemaan vielä kunnon murheenkryyni. Jos raskauden aikana jo on tuollasia juttuja. Oli meilläkin ihana ja lämmin auttavainen mummo ja anoppi, kunnes tajusi etten jaa äitiyttäni hänen kanssaan ja meillä mummo ei päätä asioista. "Sie olet tyhymä, niin jumalan tyhymä" vinkaisi kun viimeksi näytin ovea sille. (Piti lastenhuoneessa väkisin syliotteessa esikoista ja hoki "leikillään" että et pääse ennenkun sanot että mummo on eniten rakas. Poika kiljahti jo tosissaan että päästä irti niin menin katsomaan) Oltiin sovittu aiemmin että asiaton käytös tarkoittaa vierailun päättymistä. Ei paljon naurata nuo hoitoapu-jutut, mitään apua olla saatu kun pelkkää paskaa ja murhetta kun yhdellä iso pyörä vinossa päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Olen näinä päivinä saamassa ensimmäisen lapsenlapsen ja järkyttyneenä luen näistä kauhumummoista! Omien lasteni mummot ovat olleet tolkun ihmisiä ja sellaiseksi lasken itsenikin. Täytyy ilmeisesti kuitenkin pitää varansa, ettei mopo karkaa käsistä :) Onneksi itselläni on muitakin lapsia, joten kyseinen odotettu ja jo etukäteen rakas pienokainen ei ehkä jää ainokaiseksi lapsenlapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Apua! Olen näinä päivinä saamassa ensimmäisen lapsenlapsen ja järkyttyneenä luen näistä kauhumummoista! Omien lasteni mummot ovat olleet tolkun ihmisiä ja sellaiseksi lasken itsenikin. Täytyy ilmeisesti kuitenkin pitää varansa, ettei mopo karkaa käsistä :) Onneksi itselläni on muitakin lapsia, joten kyseinen odotettu ja jo etukäteen rakas pienokainen ei ehkä jää ainokaiseksi lapsenlapseksi.
Yritä asennoitua tässä vaiheessa niin, että poikasi/tyttäresi on tulossa vanhemmaksi, heille tulee lapsi. Joka on tietysti sinun lapsenlapsesi myös, mutta se todella iso juttu pitäisi olla se nuorten vanhemmuus. Tuore äiti antaa vauvan syliisi kun itse haluaa, älä kärtä äläkä häärää, äläkä änge kylään kutsumatta. Olispa mun anoppi pystynyt käyttäytymään aikoinaan, en ole vieläkään päässyt yli siitä vihasta ja inhosta jonka aiheutti jatkuvalla sekoilullaan ja vauvan omimisella. Myönnän että vauvavuoden törttöilyt ovat vaikuttaneet paljon siihen kuinka usein pyydämme häntä nykyisin kylään. En luota vain enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua! Olen näinä päivinä saamassa ensimmäisen lapsenlapsen ja järkyttyneenä luen näistä kauhumummoista! Omien lasteni mummot ovat olleet tolkun ihmisiä ja sellaiseksi lasken itsenikin. Täytyy ilmeisesti kuitenkin pitää varansa, ettei mopo karkaa käsistä :) Onneksi itselläni on muitakin lapsia, joten kyseinen odotettu ja jo etukäteen rakas pienokainen ei ehkä jää ainokaiseksi lapsenlapseksi.
Yritä asennoitua tässä vaiheessa niin, että poikasi/tyttäresi on tulossa vanhemmaksi, heille tulee lapsi. Joka on tietysti sinun lapsenlapsesi myös, mutta se todella iso juttu pitäisi olla se nuorten vanhemmuus. Tuore äiti antaa vauvan syliisi kun itse haluaa, älä kärtä äläkä häärää, äläkä änge kylään kutsumatta. Olispa mun anoppi pystynyt käyttäytymään aikoinaan, en ole vieläkään päässyt yli siitä vihasta ja inhosta jonka aiheutti jatkuvalla sekoilullaan ja vauvan omimisella. Myönnän että vauvavuoden törttöilyt ovat vaikuttaneet paljon siihen kuinka usein pyydämme häntä nykyisin kylään. En luota vain enää.
Äläkä omi lasta ”mummun pikku prinsessaksi”.
Nyt joulun aikana taas seurannut somea joka täyttyy hehkutuksia näistä prinsessoista. Tytär/miniä/vävy jne on sivuhenkilöitä ja mummu ja mummun prinsessa fokuksessa. Ei varmaan ole edes lupaa julkaista ko kuvia.
Mun anoppi kasvatti omat lapsensa lähes yhteistaloudessa oman anoppinsa kanssa. Mieheni sanoi minulle että mummo tuntui äitiä tärkeämmältä monissa asioissa. Nyt anoppi pyrkii tähän samaan asetelmaan meidän perheen kohdalla. Uskon että on jäänyt paha mieli mutta kun ei käy silti, meillä mummo ei siinä asemassa ole. Tätä ei tule nielemään koskaan mutta en voi mitään. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla särähtää nykyään korvaan joka kerta nämä ”mummun pikku prinsessa tuli joulunviettoon” jne. Ihan yksinkö se tuli vai tuliko ”tytär/poika perheineen”?
Meillä minä lakkasin kokonaan olemasta. Olin kuin taksikuski joka kuskaa mummun pikku prinsessaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla särähtää nykyään korvaan joka kerta nämä ”mummun pikku prinsessa tuli joulunviettoon” jne. Ihan yksinkö se tuli vai tuliko ”tytär/poika perheineen”?
Meillä minä lakkasin kokonaan olemasta. Olin kuin taksikuski joka kuskaa mummun pikku prinsessaa.
Vähän eri fiilis tulee kyllä jos kirjoitetaan vaikka että "rakkaat tuli kylään ja niin ihana nähdä suloista Maijaa" tms. Kuin tuo "mummun oma pikkurakas tuli kylään". Kieltämättä ärsyttää olla näkymätön hoitolaukun kantaja jolle tokaistaan vain "mene syömään! Meillä on nyt omat jutut!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi kasvatti omat lapsensa lähes yhteistaloudessa oman anoppinsa kanssa. Mieheni sanoi minulle että mummo tuntui äitiä tärkeämmältä monissa asioissa. Nyt anoppi pyrkii tähän samaan asetelmaan meidän perheen kohdalla. Uskon että on jäänyt paha mieli mutta kun ei käy silti, meillä mummo ei siinä asemassa ole. Tätä ei tule nielemään koskaan mutta en voi mitään. :(
Mun anoppi on ihan ok, mutta hänkin luuli saavansa paljon isomman roolin lastenlasten kanssa. Hän lähetti omansa aina koko kesäksi omalle äidilleen, jotka sitten sanoivat tykkäävänsä mummista eniten. Hän vaivihkaa kalasteli samanlaista lausuntoa meidän lapsilta ja kun nämä osoittivat (vauvoina) ja suoraan sanoivat (puhumaan opittuaan) että äiti on tärkein, niin on alkanut sanoa toisen ääripään kommentteja "no nyt on sitten kaikki pelastettu kun ÄITI tuli kotiin", "no tietysti ÄITI on se paras" jne. Siis en valita mutta joskus nuo tuntuu vähän passiivis-aggressiivisilta.
Minä vietin tänä vuonna ekan joulun kokonaan ilman sukulaisiani.
En vaan jaksanut heitä enää. Kolme lapsetonta siskoa ja narsistinen läheisriippuvainen äiti.
From hell.
Tuntui kuin koko äitiyteni olisi ollut kilpajuoksua neljän muun naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä Facebook-ryhmässä luki kirjamellisesti näin ”tytär leipoi mummun omalle kullalle”.
Siis äiti leiponut lapselleen ja mummulla se muuttuu muotoon että tytär leipoo mummon kullalle?
Kellään ongelmaa eritoten ukin kanssa? Ukki on vahva auktoriteetti ja olen tehnyt aina selväksi että minua eli miniäänsä hän ei määrää vaikka kaikkia muita määrääkin. Appi on lapsia omivan anopin puolella ja joka kerta kun lapset tulevat minun syliin tai pyytävät nimenomaan minua tekemään jotain/auttamaan jossain alkaa appi nälviä "hyh sinähän olet mammanpoika, oletko mammanpoika, mammanpoika mammanpoika..." 3v. alkanut hämmentyä tästä selvästi ja nykyään huomaamatta nykäisee minua apuun tai livahtaa kainaloon isovanhempien läsnäollessa. Hymysuin "vitsillä" ukko aikoo päätään mutta tasan tarkkaan tekee sen niin että lapsi lähestyisi minua vähemmän. Poika kehui kuinka isänsä oli tehnyt hänelle hienon "mettävyön" niin ukki totesi että "ei se mitään osaa, ostat kaupasta paremman ukin ja mummin kanssa". He ovat niin inhottavia ja ovat vieneet ilon niin monesta asiasta jo että olen miettinyt onko tosiaan velvollisuus olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jutut on täysin kamalia. Kaikkea sitä yritetäänkin!
Vierailija kirjoitti:
Kellään ongelmaa eritoten ukin kanssa? Ukki on vahva auktoriteetti ja olen tehnyt aina selväksi että minua eli miniäänsä hän ei määrää vaikka kaikkia muita määrääkin. Appi on lapsia omivan anopin puolella ja joka kerta kun lapset tulevat minun syliin tai pyytävät nimenomaan minua tekemään jotain/auttamaan jossain alkaa appi nälviä "hyh sinähän olet mammanpoika, oletko mammanpoika, mammanpoika mammanpoika..." 3v. alkanut hämmentyä tästä selvästi ja nykyään huomaamatta nykäisee minua apuun tai livahtaa kainaloon isovanhempien läsnäollessa. Hymysuin "vitsillä" ukko aikoo päätään mutta tasan tarkkaan tekee sen niin että lapsi lähestyisi minua vähemmän. Poika kehui kuinka isänsä oli tehnyt hänelle hienon "mettävyön" niin ukki totesi että "ei se mitään osaa, ostat kaupasta paremman ukin ja mummin kanssa". He ovat niin inhottavia ja ovat vieneet ilon niin monesta asiasta jo että olen miettinyt onko tosiaan velvollisuus olla tekemisissä.
Tuo ukki ei olisi missään tekemisissä lasteni kanssa enää. Tuo on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään ongelmaa eritoten ukin kanssa? Ukki on vahva auktoriteetti ja olen tehnyt aina selväksi että minua eli miniäänsä hän ei määrää vaikka kaikkia muita määrääkin. Appi on lapsia omivan anopin puolella ja joka kerta kun lapset tulevat minun syliin tai pyytävät nimenomaan minua tekemään jotain/auttamaan jossain alkaa appi nälviä "hyh sinähän olet mammanpoika, oletko mammanpoika, mammanpoika mammanpoika..." 3v. alkanut hämmentyä tästä selvästi ja nykyään huomaamatta nykäisee minua apuun tai livahtaa kainaloon isovanhempien läsnäollessa. Hymysuin "vitsillä" ukko aikoo päätään mutta tasan tarkkaan tekee sen niin että lapsi lähestyisi minua vähemmän. Poika kehui kuinka isänsä oli tehnyt hänelle hienon "mettävyön" niin ukki totesi että "ei se mitään osaa, ostat kaupasta paremman ukin ja mummin kanssa". He ovat niin inhottavia ja ovat vieneet ilon niin monesta asiasta jo että olen miettinyt onko tosiaan velvollisuus olla tekemisissä.
Tuo ukki ei olisi missään tekemisissä lasteni kanssa enää. Tuo on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Samaa mieltä! Jotain rajaa, tuo on just sellaista manipulointia joka murentaa lapsen itsetuntoa ja luottamusta aikuisiin. Haloo, olette tekemisissä syystä että..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään ongelmaa eritoten ukin kanssa? Ukki on vahva auktoriteetti ja olen tehnyt aina selväksi että minua eli miniäänsä hän ei määrää vaikka kaikkia muita määrääkin. Appi on lapsia omivan anopin puolella ja joka kerta kun lapset tulevat minun syliin tai pyytävät nimenomaan minua tekemään jotain/auttamaan jossain alkaa appi nälviä "hyh sinähän olet mammanpoika, oletko mammanpoika, mammanpoika mammanpoika..." 3v. alkanut hämmentyä tästä selvästi ja nykyään huomaamatta nykäisee minua apuun tai livahtaa kainaloon isovanhempien läsnäollessa. Hymysuin "vitsillä" ukko aikoo päätään mutta tasan tarkkaan tekee sen niin että lapsi lähestyisi minua vähemmän. Poika kehui kuinka isänsä oli tehnyt hänelle hienon "mettävyön" niin ukki totesi että "ei se mitään osaa, ostat kaupasta paremman ukin ja mummin kanssa". He ovat niin inhottavia ja ovat vieneet ilon niin monesta asiasta jo että olen miettinyt onko tosiaan velvollisuus olla tekemisissä.
Tuo ukki ei olisi missään tekemisissä lasteni kanssa enää. Tuo on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Samaa mieltä! Jotain rajaa, tuo on just sellaista manipulointia joka murentaa lapsen itsetuntoa ja luottamusta aikuisiin. Haloo, olette tekemisissä syystä että..?
Asuvat lähellä, takaavat meidän asuntolainan, miehellä työt heidän perheyrityksessä. Todellisen karvansa paljasti vasta kun lapset syntyi ja minä en ollutkaan pompoteltavissa. Olen kaulaani myöten siinä ittessään, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään ongelmaa eritoten ukin kanssa? Ukki on vahva auktoriteetti ja olen tehnyt aina selväksi että minua eli miniäänsä hän ei määrää vaikka kaikkia muita määrääkin. Appi on lapsia omivan anopin puolella ja joka kerta kun lapset tulevat minun syliin tai pyytävät nimenomaan minua tekemään jotain/auttamaan jossain alkaa appi nälviä "hyh sinähän olet mammanpoika, oletko mammanpoika, mammanpoika mammanpoika..." 3v. alkanut hämmentyä tästä selvästi ja nykyään huomaamatta nykäisee minua apuun tai livahtaa kainaloon isovanhempien läsnäollessa. Hymysuin "vitsillä" ukko aikoo päätään mutta tasan tarkkaan tekee sen niin että lapsi lähestyisi minua vähemmän. Poika kehui kuinka isänsä oli tehnyt hänelle hienon "mettävyön" niin ukki totesi että "ei se mitään osaa, ostat kaupasta paremman ukin ja mummin kanssa". He ovat niin inhottavia ja ovat vieneet ilon niin monesta asiasta jo että olen miettinyt onko tosiaan velvollisuus olla tekemisissä.
Tuo ukki ei olisi missään tekemisissä lasteni kanssa enää. Tuo on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Samaa mieltä! Jotain rajaa, tuo on just sellaista manipulointia joka murentaa lapsen itsetuntoa ja luottamusta aikuisiin. Haloo, olette tekemisissä syystä että..?
Asuvat lähellä, takaavat meidän asuntolainan, miehellä työt heidän perheyrityksessä. Todellisen karvansa paljasti vasta kun lapset syntyi ja minä en ollutkaan pompoteltavissa. Olen kaulaani myöten siinä ittessään, kyllä.
Siitä alatte etsiä miehelle uutta työpaikkaa. Ei tuollaisessa voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään ongelmaa eritoten ukin kanssa? Ukki on vahva auktoriteetti ja olen tehnyt aina selväksi että minua eli miniäänsä hän ei määrää vaikka kaikkia muita määrääkin. Appi on lapsia omivan anopin puolella ja joka kerta kun lapset tulevat minun syliin tai pyytävät nimenomaan minua tekemään jotain/auttamaan jossain alkaa appi nälviä "hyh sinähän olet mammanpoika, oletko mammanpoika, mammanpoika mammanpoika..." 3v. alkanut hämmentyä tästä selvästi ja nykyään huomaamatta nykäisee minua apuun tai livahtaa kainaloon isovanhempien läsnäollessa. Hymysuin "vitsillä" ukko aikoo päätään mutta tasan tarkkaan tekee sen niin että lapsi lähestyisi minua vähemmän. Poika kehui kuinka isänsä oli tehnyt hänelle hienon "mettävyön" niin ukki totesi että "ei se mitään osaa, ostat kaupasta paremman ukin ja mummin kanssa". He ovat niin inhottavia ja ovat vieneet ilon niin monesta asiasta jo että olen miettinyt onko tosiaan velvollisuus olla tekemisissä.
Tuo ukki ei olisi missään tekemisissä lasteni kanssa enää. Tuo on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Samaa mieltä! Jotain rajaa, tuo on just sellaista manipulointia joka murentaa lapsen itsetuntoa ja luottamusta aikuisiin. Haloo, olette tekemisissä syystä että..?
Asuvat lähellä, takaavat meidän asuntolainan, miehellä työt heidän perheyrityksessä. Todellisen karvansa paljasti vasta kun lapset syntyi ja minä en ollutkaan pompoteltavissa. Olen kaulaani myöten siinä ittessään, kyllä.
Hankkiutukaa eroon noista taloudellisista siteistä ja muuttakaa.
Sillä välin älä nää appivanhempia ollenkaan ilman miestä. Jos appi sitten sanoo poikaasi mammanpojaksi tms. niin sano kovalla äänellä "(Pekka), kuulitko mitä isäsi sanoi? Hän sanoi "Villestä" että hyi, mammanpoika kun Ville halusi tulla näyttämään minulle tätä. Mitä mieltä olet siitä?"
Tai yksinkertaisesti sinä ja lapset ette näe.heitä enää. Mies tehköön mitä haluaa. Sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi.
Just yllä olevasta esimerkistä johtuen en ota juuri mitään vastaan mistä voisi joutua ns. "henkiseen velkaan". Emme lähde mukaan ilmaisille ulkomaanmatkoille joita on tarjottu, ei isovanhempia (anoppia) lainantakaajaksi, ei oteta rahaa vastaan, ei oteta lastenvahdiksi kun hän pyytää vaan silloin kun me tarvitsemme jne. jne. Nämä kaikki edellyttäisi sitten meidän perheeltä maksua lasten kustannuksella: tiiviimpää yhteydenpitoa ja näkemistä, yökyläilyruinausta, mitä vaan.... Koska "minäkin aina oon teitä niin paljon auttanut" - tyylisesti. NO THANKS!!!
Meillä sitä henkistä velkaa yritetään kasvattaa niin, että me emme koskaan saa korvata vastapalveluksella mitään. Ainoa tapa ”maksaa takaisin” on se laaten kanssa olo eli nyt se velka on jo ylisukupolvista, kun lapset teinejä.
Nyt juuri en jaksa olla missään tekemisissä ja lapsillakin on esto puhelimessa.
No tämän ketjun jutut lienevät tiedossa teillekin, jos jo nyt haluaa puhua hoitokuvioista...
Nyt istutte miehen kanssa alas, sanot syyksi että sinua on alkanut stressaamaan tulevan mummon käytös ja haluat keskustella ihan yleisellä tasolla millaista roolia teidän perheellä on tarjota mummolle.
Eli mietitte yhdessä nyt valmiiksi: kuinka usein isovanhempia tavataan, kuinka paljon lapsi tulee hoidossa olemaan - missä iässä aikaisintaan ja onko lähipiirissä ihmisiä jolle ette halua antaa koskaan hoitoon. Miettikää sitäkin, milloin otatte vieraita vastasyntynyttä katsomaan.
Kaikki mitä päätätte, voitte vielä muuttaa, mutta tuon pohjalta nyt käytte tulevan mummon kanssa keskustelun. Mummon on hyvä tietää etukäteen, mitä odottaa teiltäkin, vaikka olisikin ihan harmiton.
Itse henkilökohtaisesti puuttuisin postin hakemiseen. Mitäpä sitten kun teille tulee postia vaikkapa sairaalasta tai mistä tahansa lapseen liittyvästä henkilökohtaisesta asiasta. Osaako mummo pitää uteliaisuutensa aisoissa?
Minun äitini aikoinaan avasi postini, otti laskun että maksaa sen, ei sanonut mitään ja unohti maksaa laskun... Kyllä kannattaa tehdä selväksi, että toisen postiluukulla käynnissä menee raja, vaikka olisi kuinka kiva ihminen kyseessä.