Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa huomioon seuraava. Muutama vuosi sitten hermostuin vauvamme omimaan anoppiin ja pistin välit poikki. Hirveä riita mutta uhkasi jättää mieheni jos anoppia näkyy. Muutimme 200km päähän ja lihava sokeritautinen köntysanoppi ei päässyt enään meille kotoontansa. Oli rauhan vuosia eikä poika edes kunnolla tiennyt mummostaan. Joululahjat heitin roskiin ja joulupataan. Minulla on akateeminen tutkinto AMKsta ja anoppi on vain myyjä.
Anoppi potkas tyhjää kesällä. Sillä muodolla ei ihmekään. Tupakoikin. Mikä olikin yksi syy eroon ettei poikamme saa tupakan höyryjä. Mutta anoppi olikin ollut hyvää pataa toisen lapsensa ja tämän tyttärien kanssa. Emme ole heihin yhteydessä. Luulin että saamme puolet anopin omaisuudesta. Mutta saimme vain lakiosan eli neljänneksen anopin omaisuudesta. Mieheni sisar lapsineen sai lakiosan ja testamentilla loput. Sisar olikin miellistellyt äitiään ja pikkutytöt asui pitkiä aikoja lomalla mummolla. Mummo vei heitä jopa Thaimaaseen. Näin sisar otti meidän rahat. Hirvipaisti. Suunniteltu juttu.
Eli ei kannata panna kokonaan yhteyksiä poikki jos haluu perii.
No olipas neuvo. Itselleni lasten ja oma hyvinvointi ovat huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin raha.
Ja kuka haluaisi matkustella esim. ap:n kuvaileman mummon kanssa? Itse en lähde edes mukavien appivanhempieni kanssa kuin muutamaksi päiväksi mökille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä ketjusta! Mulla on itselläni samankaltainen tilanne. Näin jouluna on taas ero miehestä käynyt lähellä, koska olen niin kurkkuani myöten täynnä! Oma anoppini tapaa hokea lauseita kuten "eikö mummo olekin paras? Mummo on kaikkein paras!" Minusta noin ei oikein sovi sanoa - lapset kun suhtautuu kirjaimellisesti kuulemaansa ja hämmentyvät. Minua anoppi ei kutsu lapseni äidiksi vaan, sanotaanko vaikka että mammaksi (ei olla suomenruotsalaisia). Kun lepään ollessani kipeänä, minä anopin mielestä mökötän. Kun menen synnyttämään, minä porsin. Hohhoi. Rakastaa olettaa asioita, esim. "Olet varmaan heittänyt antamani lahjan jo roskiin?" :O Periaatteessa nämä ovat pieniä asioita sinäänsä, mutta kaiken takaa kuultaa epäkunnioitus. Kuin hän maalailisi mielessään jotain ei-todellisuuteen perustuvaa kuvaa minusta... Pirullista, vähemmän tärkeää. Välillä tuntuu että mieheen alkaa tarttua anopin tavat suhtautua muhun. Meinasin ripustaa isännän kelleistä kattoon, kun huhuili mua lempinimellä jonka anoppi on keksinyt! Mies tietää että äitinsä menee välillä liiallisuuksiin, mutta meidän tulee kuulemma ymmärtää, sillä hän on sairas ihminen (fyysisesti, siis virallisesti). Tämä ketju antaa voimia etäisyyden pitämiseen silläkin uhalla että anoppi alkaa marttyyriksi ja suutahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kukaan enää lukee niin mites tämän kanssa tekisitte? Mummo näkee lasta noin kerran /2 vkoa (pakko oli vähentää kyläilyä kun keuli sitä enemmän mitä useammin nähtiin) ja jo ovella sanoo lapselle "mummo on nyt täällä, nyt ei äitiä". Kieltää kun lapsi konttaa minua kohti taikka havittelee päästä syliin. Ihan käsillä ohjaa itseensä päin ja sanoo ei kun tänne, tänne. Lapsi on hämmentynyt ja katsoo minua koko ajan kun on mummon sylissä ja mummo siirtyy heti toisin päin kun huomaa tämän. Pussaa lasta naamaan edelleen vaikka on jankutettu asiasta. Lapsella ollut kahdesti ientulehdus. Sanoin rauhallisesti edellisellä kerralla että äitin syliin saa kyllä tulla niin mummo ihan tiuskaisi "aina muulloin ehtii kyllä olla, mummo on nyt täällä!" On pinnan alla vieläkin yhtä sekaisin kuin pikkuvauva aikana jonka pilasi niiltä osin kun ehti meillä huseerata. Mitä sanoisin ensi kerralla noihin nyt ei äitiä-käskemisiin. On parempi omasta mielestään lapselle kuin minä ja huomasin asian kun vauva oli pari kuukautta. Outo olo hänen lähellään on koko ajan?
Kumman puolen mummo on?
Se vanhemmista jonka äiti on pitää tiukan puhuttelun. Jos ei usko, sitten tapaamisvälit harvenee.
Mietin sitäkin että onko mahdollista ettei mummo tajua omaa käytöstään. On vasta reilu 50v ja työelämässä, ei päihteitä tms. Asiasta on sanottu aiemminkin mutta jos hän ei osaa tarkkailla omaa käytöstään. Vai yritänkö nyt vain valkopestä.
Hyvin mahdollista että ei hoksaa itse. Oletteko kokeilleet sanoa kauniisti ja mainita hyviä puolia. Useimmiten juuri nuo on kommunikoinnin vikoja.
Huoh kyllä nuo tapaukset tietää ja tajuaa. Luottaa miniän kiltteyteen.
Peesi. Perusterve (?) keski-ikäinen joka itsekin äiti, tasan tietää. Ihan samaa minullekin sanottu että vaihdevuodet ja se vain rakastaa niin paljon jne. Neuvola auttoi ymmärtämään että siitä ei nyt ole kyse. (Maailman ihanin) neuvolatätimme sanoi että nuoren naisen edessä nöyrtyminen voi olla joillekin mummoille ylivoimaisen vaikeaa vaikka kyse olisi vain perusasioista eli siitä että miniä päättää omista lapsistaan.
Minäkin olen kyllä täysin sitä mieltä, että kuka tahansa "normaali" lapsen joskus synnyttänyt nainen tietää kuinka herkillä tuore äiti on, ja tietää myös kuinka pahalta tuntuu kun joku lähestyy vauvaa "omistajan elkein".
Kyllä tällaiset anopit, jotka blokkaavat tieten tahtoen vauvan näköyhteyden äitiin, "lipsauttavat" itsensä äidiksi kun puhuttelevat lapsia tai keinolla millä hyvänsä hankkivat lastenlasten kanssa aikaa nimenomaan ilman heidän äitiä, tietävät mitä tekevät.
Se syyhän tällaiseen ei välttämättä ole, mummo on itse piru. Todennäköisemmin taustalla on kipeitä kohtia omasta äitiydestä sekä äiti- ja anoppisuhteista. Eikä syyllä toisaalta ole edes väliä, koska ei se sitä toimintaa mitenkään hyväksyttäväksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen ketju. Mun ex-anoppi ja appi sai tahtonsa läpi kun erottiin eksän kanssa. Sinnittelyä kesti 6 vuotta, ongelmat alkoi esikoisen synnyttyä. Toinen lapsi pahensi kaikkea ja riideltiin eksän kanssa miehen porukoiden touhuista niin että kämppä raikasi. Oli ihanaa aikaa ensin monta vuotta mutta tää ei pystynyt laittaa kampoihin vanhemmilleen. Nyt lapset on joka toinen viikonloppu mummolassaan ja yhtä %/+€& arki niiden reissujen jälkeen. Noh mummi ja vaari sai viimein sitä ikiomaa aikaa lasten kanssa jota ei irronnut minua nöyryyttämällä ja lapsille puhumalla kuinka äiti on pöljä, älä kuuntele sitä... Mun puolesta hullut isovanhemmat sais hypätä paino jaloissa järveen ja nössöt aikuiset pojat samalla.
Isäviikoillaan minunkin lapset on anoppilassa. Isänsä omassa kodissaan ja hommailee omiaan,käy anoppilassa kuitenkin joka päivä.. Eikö isäviikkojen idea olisi viettää arkea isän kanssa?
Kai isä saa viikollaan päättää, ovatko lapset isovanhempien seurassa vai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen ketju. Mun ex-anoppi ja appi sai tahtonsa läpi kun erottiin eksän kanssa. Sinnittelyä kesti 6 vuotta, ongelmat alkoi esikoisen synnyttyä. Toinen lapsi pahensi kaikkea ja riideltiin eksän kanssa miehen porukoiden touhuista niin että kämppä raikasi. Oli ihanaa aikaa ensin monta vuotta mutta tää ei pystynyt laittaa kampoihin vanhemmilleen. Nyt lapset on joka toinen viikonloppu mummolassaan ja yhtä %/+€& arki niiden reissujen jälkeen. Noh mummi ja vaari sai viimein sitä ikiomaa aikaa lasten kanssa jota ei irronnut minua nöyryyttämällä ja lapsille puhumalla kuinka äiti on pöljä, älä kuuntele sitä... Mun puolesta hullut isovanhemmat sais hypätä paino jaloissa järveen ja nössöt aikuiset pojat samalla.
Isäviikoillaan minunkin lapset on anoppilassa. Isänsä omassa kodissaan ja hommailee omiaan,käy anoppilassa kuitenkin joka päivä.. Eikö isäviikkojen idea olisi viettää arkea isän kanssa?
Kai isä saa viikollaan päättää, ovatko lapset isovanhempien seurassa vai eivät.
Eihän kukaan isän päätösvaltaa kyseenalaistanut, vaan sen onko päätös fiksu. Lapsille on aika karu viesti, että isä ei halua viettää heidän kanssaan lainkaan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen ketju. Mun ex-anoppi ja appi sai tahtonsa läpi kun erottiin eksän kanssa. Sinnittelyä kesti 6 vuotta, ongelmat alkoi esikoisen synnyttyä. Toinen lapsi pahensi kaikkea ja riideltiin eksän kanssa miehen porukoiden touhuista niin että kämppä raikasi. Oli ihanaa aikaa ensin monta vuotta mutta tää ei pystynyt laittaa kampoihin vanhemmilleen. Nyt lapset on joka toinen viikonloppu mummolassaan ja yhtä %/+€& arki niiden reissujen jälkeen. Noh mummi ja vaari sai viimein sitä ikiomaa aikaa lasten kanssa jota ei irronnut minua nöyryyttämällä ja lapsille puhumalla kuinka äiti on pöljä, älä kuuntele sitä... Mun puolesta hullut isovanhemmat sais hypätä paino jaloissa järveen ja nössöt aikuiset pojat samalla.
Isäviikoillaan minunkin lapset on anoppilassa. Isänsä omassa kodissaan ja hommailee omiaan,käy anoppilassa kuitenkin joka päivä.. Eikö isäviikkojen idea olisi viettää arkea isän kanssa?
Kai isä saa viikollaan päättää, ovatko lapset isovanhempien seurassa vai eivät.
Eihän kukaan isän päätösvaltaa kyseenalaistanut, vaan sen onko päätös fiksu. Lapsille on aika karu viesti, että isä ei halua viettää heidän kanssaan lainkaan aikaa.
Tätä asiaa itsekin mietiskelin, kun mieheni veli erosi ja kaksi lasta meni asumaan äitinsä kanssa ja joka toinen vkl oli sitten se nk. isäviikonloppu. Asuttiin ihan anoppilan vieressä ja siellä anoppilassa asui sitten anoppi ja appi, sekä heidän nuorempi poikansa (poikamies, joka seurusteli vakavasti) ja vanhapiikatytär. Iso maalaistalo oli kyseessä.
Joka toinen viikonloppu tämä mieheni veli toi sitten ne lapset anoppilaan, jo perjantai-iltapäivällä. Samantien hän painui sinne "miesten hommiin" pihalle ja lapset jäi muiden hoiviin. Olihan siellä hoitajia, kun olimme me kaksi miniää, täti ja mummo. Lisäksi meidän lapset seurana. Lapset tuskin näki isäänsä koko viikonloppuna. Illalla tämä isä lähti kavereittensa kanssa viihteelle, kun pitihän sitä uutta naista etsiskellä. Seuraavana päivänä sitten makaili puoliin päiviin krapuloissaan. Ei siis minkäänlaista eroa poikamieselämään, ei tarvinnut huomioida niitä lapsiaankaan mitenkään, niiden syömiset ja juomiset ja seuranpidot ja nukuttamiset hoitui ihan muitten toimesta. Mukavaa maalaiselämää sinänsä eikä varmasti olleet huonoissa käsissä, en sitä sano, mutta miten helpolla tuo mies pääsi lastensa suhteen.
Kun viikonloppu oli ohi, mies kyyditsi lapset äidilleen ja ajoi omaan kotiinsa, missä sai taas viettää kaksi viikkoa ihan rauhassa omillaan. Erittäin hyvä käytäntö hänelle.
Kuinkahan paljon tätä itse asiassa tapahtuukaan? Jos on yleensäkin tarkoitus, että lapset tapaavat myös isänpuoleisiaan isovanhempia, niin silloin isäviikonloppunahan se tapahtuu, ei kai muulloin? Eli isä ei käytännössä hoida lapsiaan juuri lainkaan, ellei sitten se isovanhempien tapaaminen ole vain muutaman tunnin vierailu
En toki koko ketjua jaksa lukea, mutta tuli mieleen että lasta ei saisi pakottaa läheisyyteen. Ap:n vauva tuntui pyrkivän pois tiukasta otteesta. Tuo on varmasti aika haitallista että lapsi opetetaan että on vaan pakko sietää. Itse en lapsena tykännyt että muut kuin äitini tuli lähelle, vanhat ihmiset ja heidän hengityksensä haisi. Kyllä lapsi itse osoittaa milloin haluaa syliin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/monilla-vanhemmilla-vaarallinen-tap…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En toki koko ketjua jaksa lukea, mutta tuli mieleen että lasta ei saisi pakottaa läheisyyteen. Ap:n vauva tuntui pyrkivän pois tiukasta otteesta. Tuo on varmasti aika haitallista että lapsi opetetaan että on vaan pakko sietää. Itse en lapsena tykännyt että muut kuin äitini tuli lähelle, vanhat ihmiset ja heidän hengityksensä haisi. Kyllä lapsi itse osoittaa milloin haluaa syliin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/monilla-vanhemmilla-vaarallinen-tap…
Nyt löyty artikkeli lasten mummille, mun anopille. On keksinyt että lasten pitää antaa "halipusu" eli pusu mummin poskelle ja halaus perään. Jos jompaa kumpaa saati kumpaakaan ei tule ilman maanittelua niin mummi mököttää ja siis lapsille. Oikein pinnistää että näyttäisi huomiotaherättävän surkealta. Laittaa silmät kiinni ja posken esille, kädet levälleen ja jos tämä ei viimeistään toimi niin muori piipittää kuinka "ethän sinä haluakaan halia mummia..." lapset ärsyyntyy tästä hiton rituaalista ja tönivät toisiaan ja lähteminen viivästyy. Pidin aiemmin vain tosi ärsyttävänä ja lapsellisena juttuna mutta tuohan antaa viestiä että lapsen omilla rajoilla ei ole niin väliä. Kiitos linkkaajalle
Vierailija kirjoitti:
Sivuan ketjun aihetta ja kysyn kysymyksen. Meillä on aivan kamala mummo lapsella, aivan yhtä rajaton kuin monet muut ovat tässä ketjussa kertoneet. Isomummu on järkevä ja kunnioittaa rajojamme lapsen suhteen. Olen se, joka kirjoitti anopistaan, joka kaappasi lapsen vauvana vessaan. Lapsi täyttää pian 3v.
Kävimme jokin aika sitten markkinoilla, joissa isomummu ja isopappa olivat. Juttelin isopapan kanssa, kun lapsi seisoskeli vieressäni ja ihmetteli ihmisiä. Kävin välillä kävelemässä lapsen kanssa pieniä kieppejä, kun alkoi olla levoton.
Jossain vaiheessa lapsen isomummu siirtyi minun tilalleni, kun lapsi oli niin ihmeissään ihmisten määrästä, ettei huomannut kädestä pitelijän vaihtuneen. Lapsi ei siis halua pitää muita kuin minua kädestä tällä hetkellä, ei edes isäänsä. Isomummu sitten autuaana käveli lapsen kanssa samaa pientä reittiä kuin minä hetki sitten.
Sitten yhdellä kiepillä lähtikin viemään lasta pidemmälle ja kun huomasin heidän vain katoavan kulman taakse, ahdistus oli jotain ihan järjetöntä, en tiedä miksi. Isomummu ei siis sanonut minulle mitään tästä. Menin tietysti perään ja kun lapsi kääntyi katsomaan taakseen ja näki minut, katsoi kauhistuneena isomummua, alkoi huutaa ja itkeä, repi itsensä irti ja juoksi itkien luokseni. Ei ollut siis oikeasti huomannut kädestä pitäjän vaihtuneen. Isomummu oli kuulemma ollut viemässä lasta "näytille" jollekin ystävälleen, kun kerrankin antoi koskea.
En tiedä, miksi ahdistuin niin kovasti, kun huomasin lapsen katoavan näköpiiristäni. Olenko nyt hullu äiti vai en? Olen miettinyt, oliko reaktioni normaali vai ei, vai johtuisiko kenties tämä siitä, kun anoppi kaappasi lapsen vauvana sinne vessaan.
Et todellakaan ole hullu äiti :) Olisin itse hätääntynyt aivan samalla lailla. Äidinvaistoa, mutta tuo vessaepisodi varmasti kummittelee mielessä :s Ahdistaa edes ajatella, että oma lapsi napattaisiin ja vietäisiin pois mitään sanomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa huomioon seuraava. Muutama vuosi sitten hermostuin vauvamme omimaan anoppiin ja pistin välit poikki. Hirveä riita mutta uhkasi jättää mieheni jos anoppia näkyy. Muutimme 200km päähän ja lihava sokeritautinen köntysanoppi ei päässyt enään meille kotoontansa. Oli rauhan vuosia eikä poika edes kunnolla tiennyt mummostaan. Joululahjat heitin roskiin ja joulupataan. Minulla on akateeminen tutkinto AMKsta ja anoppi on vain myyjä.
Anoppi potkas tyhjää kesällä. Sillä muodolla ei ihmekään. Tupakoikin. Mikä olikin yksi syy eroon ettei poikamme saa tupakan höyryjä. Mutta anoppi olikin ollut hyvää pataa toisen lapsensa ja tämän tyttärien kanssa. Emme ole heihin yhteydessä. Luulin että saamme puolet anopin omaisuudesta. Mutta saimme vain lakiosan eli neljänneksen anopin omaisuudesta. Mieheni sisar lapsineen sai lakiosan ja testamentilla loput. Sisar olikin miellistellyt äitiään ja pikkutytöt asui pitkiä aikoja lomalla mummolla. Mummo vei heitä jopa Thaimaaseen. Näin sisar otti meidän rahat. Hirvipaisti. Suunniteltu juttu.
Eli ei kannata panna kokonaan yhteyksiä poikki jos haluu perii.
Tää olisi huomattavasti taitavampi provo ellet olisi sotkenut juttuusi kaikkea mahdollista mihin tarttua ” Sinä akateeminen AMK:sta valmistunut”.
Aatonaattona alkoi anopin viiltely kun ei vietetä lapsen ensimmäistä joulua heillä. Ensin kysyi ihan pokkana jospa me pidettäisiin "aikuisten joulu" ja tyttö menisi heille kahdeksi yöksi. Ei ole ollut yökylässä kertaakaan vielä. Sitten ehdotti että no tulkaa kaikki. Toki menen pilaamaan jouluni sinne en saisi ilman riitelyä edes koskea omaan lapseeni. Joka päivä on tullut viestejä, aattoiltana syyllistävä "kyllä se joulumieli tulis nyt lapsen ilosta, voidaan tulla vielä hakemaan!" Ihanko oikeasti luulee että myönnyn??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu on "lasten" (mummojen) juhla....... Syyllistämistä syyllistämisen perään. Miksette muka voi juosta sinne tänne taaperon ja vauvan kanssa kolme päivää putkeen esittelemässä lapsia miehen sukulaisille. Ja mitäs väliä sillä on kun lapsilla on selvästi huono olla, kun ne on kuitenkin niiiin söpöjä. Täällä mummolassahan ne niiiin hyvin viihtyy (karjuu lattialla sokerilaskuissa ja väsyneinä, mutta hei annetaan vähän lisää sokeria) . Kyllä ne lapset jaksaa vaikka päiväunet jääneet kaiken hälinän takia väliin useampana päivänä, pompoteltu sylistä syliin, mutta kun mummon sydän särkyy jos ei näe teidän perhettä (eli lapsia) tänä jouluna joka päivä.
Se mummon takertuminen liittyy usein siihen että oma elämä on kriisissä. Haetaan jotain jonka kautta elää ja joka kelpaisi tekosyyksi välttää oman elämän vääriä valintoja.
Meillä meni ihan kamalaksi kun mummo jäi sairauslomalle. Alkoi kelailla omaa elämäänsä ja sitten keksi elämälleen ”tarkoituksen” meidän teinistä. Nyt kyökkidiagnosoi täysin tavisteinistä ties mitä häikkää, jota korjaamaan tarvitaan yllättäen se mummo.
Kahden ei heitä voi päästää ollenkaan (teini itse kieltäytyy), koska sittne teinille itketään miten hänkin kohta mummon hylkää. Mummo myös yritti taivutella, että teini ei menisi lukioon, kun se on niin raskasta. Teinillä 9,8 keskiarvo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mummon takertuminen liittyy usein siihen että oma elämä on kriisissä. Haetaan jotain jonka kautta elää ja joka kelpaisi tekosyyksi välttää oman elämän vääriä valintoja.
Meillä meni ihan kamalaksi kun mummo jäi sairauslomalle. Alkoi kelailla omaa elämäänsä ja sitten keksi elämälleen ”tarkoituksen” meidän teinistä. Nyt kyökkidiagnosoi täysin tavisteinistä ties mitä häikkää, jota korjaamaan tarvitaan yllättäen se mummo.
Kahden ei heitä voi päästää ollenkaan (teini itse kieltäytyy), koska sittne teinille itketään miten hänkin kohta mummon hylkää. Mummo myös yritti taivutella, että teini ei menisi lukioon, kun se on niin raskasta. Teinillä 9,8 keskiarvo...
Mun anoppi sanoi esikoista oottaessani että hän ei saanut riittävästi lapsia ja se on kyllä häntä harmittanut, onneksi nyt tulee neljäs kulta. Hälärit eivät soineet, ajattelin vain että voi, onpas nyt kiva kun kuitenkin lapsenlapsi tulee. Vaan mummon rooli (vauvan äitiin nähden vähäisempi) ei kelvannut, aiemmin ihanasta lämpimästä naisesta kuoriutui sellainen kilpaileva kitkerä kateellinen röyhkeä *****pää ettei olla enää tekemisissä kuin pakosta ja lapset eivät näe häntä ilman että minä olen paikalla. Huusi minulle "sinä likka et minua neuvo, minä tunnen vauvat" ja ihan sananmukaisesti REPI vauvan sylistäni, kerran niin että lapsi kirkaisi kun anopin kynsi upposi kylkeen kun veti lasta minun sylistä ja minä laitoin hanttiin. Sitten napsahti tällä typerällä likalla ja ei auttanut mummon itku enää siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Muistaakohan nämä karieksesta vouhkaavat sen, että itse ovat pussailleet ja suukotelleet pitkin elämäänsä milloin ketäkin, ventovieraita miehiä ja naisia baari-iltoinaan ja yhdenyön suhteitaan? Jopa toistensa sukuelimiä ovat nuolleet (no siellä nyt ei ole kariesta, mutta muita pöpöjä aivan varmasti).
Vai kysyvätkö he aina ensin, että onko sinulla hampaat kunnossa ja ei varmasti ole kariesta?
Tarttuuhan se karies aikuisiinkin.
Niin kuin kaikki muutkin pöpöt.
Valistakaa nyt sitten ainakin sitä vauvaanne, kun se teini-ikään tulee, että ei ikinä saa pussailla kenenkään kanssa. Kun ei sitä ole pussattu kotonakaan, niin ei niitä vieraitakaan saa suukotella, ettei mene vanhempien huolehtima hyvä hygieniakoulutus hukkaan.
Kun pitää kariesbakteerin poissa lapsen suusta ensimmäiset 3v, sen tuhoisuus on myöhemmin paljon pienempi. Siitä nämä suositukset. T. Tiede.
Meillä minun äitini on aina ollut jollain tavalla syrjäytynyt. Ikänsä kotirouvana. Hän takertuu ja pelkää kaikkea.
Muistan miten kamalaa se aikoinaan oli ja sama touhu jatkui lasteni kanssa. ”Älä mene, mitä sinä nyt sinne, pysy nyt täällä vaan, siellä on vaarallista”.
Kaikkien pitäisi kyyhöttää näköetäisyydellä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakohan nämä karieksesta vouhkaavat sen, että itse ovat pussailleet ja suukotelleet pitkin elämäänsä milloin ketäkin, ventovieraita miehiä ja naisia baari-iltoinaan ja yhdenyön suhteitaan? Jopa toistensa sukuelimiä ovat nuolleet (no siellä nyt ei ole kariesta, mutta muita pöpöjä aivan varmasti).
Vai kysyvätkö he aina ensin, että onko sinulla hampaat kunnossa ja ei varmasti ole kariesta?
Tarttuuhan se karies aikuisiinkin.
Niin kuin kaikki muutkin pöpöt.
Valistakaa nyt sitten ainakin sitä vauvaanne, kun se teini-ikään tulee, että ei ikinä saa pussailla kenenkään kanssa. Kun ei sitä ole pussattu kotonakaan, niin ei niitä vieraitakaan saa suukotella, ettei mene vanhempien huolehtima hyvä hygieniakoulutus hukkaan.
Kun pitää kariesbakteerin poissa lapsen suusta ensimmäiset 3v, sen tuhoisuus on myöhemmin paljon pienempi. Siitä nämä suositukset. T. Tiede.
Mutta muistakaa ne muutkin pöpöt yhtä tarkkaan!
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Onpa järkyttäviä mummoja täällä. Jokin kuitenkin pistää "simmuun."
Ylivoimaisesti suurin osa näistä on anoppeja. Hyvin harvalla on mitään valittamista omasta äidistään. Siinä on jotain vinoutumaa, ei ole mahdollista, että vain poikien äidit ovat tällaisia.
Liioittelun makua monessakin kirjoituksessa.
Mutta jos näin kauheaa on, niin eihän siinä muuta ole kuin että on pidettävä se mummo ja lapsenlapsi erossa toisistaan. Jo nyt on kumma, jos ei lapsen äiti siihen kykene. Kyllä minä kykenisin ihan hyvin. Siihen loppuisi valittamisen aihe. Ei kukaan anoppi tule ikkunasta väkisin sisään, ei kukaan. Jos tulisi, sehän olisi poliisiasia.
Minä ainakin saisin aivan hyvin lapseni pidettyä erossa ei-toivotusta ihmisestä. Ihan sama, olisiko kyseessä sukulainen vai ei.
Etpä tiedä aiheesta mitään. Meillä vaadittiin kolme vuoden laajaa lähestymiskieltoa ja silti ko ihminen häärii taas välikäsien kautta elämässämme.
Huono, next...