Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väite että lapsenlapset ovat isovanhemmille toinen tilaisuus on jo lähtökohtaisesti suorastaan sairas.

Ei ole. Heidän junansa meni jo. Mokat tuli tehtyä. Uutta tilaisuutta ei saa.

Nyt olet itse jääräpäisen ehdoton, joka ei sekään ole terveellistä tai järkevää.

Oman isäni isä olihan sodan traumatisoima ja isä eli käsittääkseni hyvin tunnekylmän ja ankaran lapsuuden isänsä osalta. Itse muistan pappan hieman etäisenä, mutta lämpimänä ja turvallisena hahmona. Isä tästä joskus puhui minulle ollessani jo aikuinen, että pappa ehkä "uskalsi" vanhempana näyttää tunteensa paremmin lapsenlapsille kuin aikoinaan omille lapsilleen ja oli tästä hyvillään. Niin minäkin. Ihmisiä me kaikki olemme ja toivoakseni kasvaneet henkisesti hautaan saakka.

Eihän kuvaamassasi tilanteessa olekaan mitään ongelmaa. Ihminen joka ei ole osannut osoittaa tunteitaan lapsilleen, osaa vanhempana osoittaa tunteitaan lapsenlapsia kohtaan, sehän on hieno juttu ja kertoo henkisestä kasvusta.

Ongelmallista olisi jos isäsi isä olisi pyrkinyt elämään isyytensä uudelleen. Käsittääkseni näin ei ollut, vaan hän oli hyvä isoisä?

Vai haukkuiko hän sinulle vanhempiasi? Painosti ja syyllisti viettämään kanssaan aikaa tai toteuttamaan hänen tahtoaan vanhempien tahdon yli? Syyllistikö tunteilla, koitko lapsena että sinulla oli velvollisuuksia isoisääsi kohtaan, ja että hänen onnellisuutensa oli suoraan riippuvainen siitä mitä teit tai et tehnyt?

Jos vastaus on ei, niin onnea, sinulla on ollut onni saada elämääsi rakastava isovanhempi.

Voisitko olla neuvomatta niitä jotka ovat vähemmän onnekkaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väite että lapsenlapset ovat isovanhemmille toinen tilaisuus on jo lähtökohtaisesti suorastaan sairas.

Ei ole. Heidän junansa meni jo. Mokat tuli tehtyä. Uutta tilaisuutta ei saa.

Nyt olet itse jääräpäisen ehdoton, joka ei sekään ole terveellistä tai järkevää.

Oman isäni isä olihan sodan traumatisoima ja isä eli käsittääkseni hyvin tunnekylmän ja ankaran lapsuuden isänsä osalta. Itse muistan pappan hieman etäisenä, mutta lämpimänä ja turvallisena hahmona. Isä tästä joskus puhui minulle ollessani jo aikuinen, että pappa ehkä "uskalsi" vanhempana näyttää tunteensa paremmin lapsenlapsille kuin aikoinaan omille lapsilleen ja oli tästä hyvillään. Niin minäkin. Ihmisiä me kaikki olemme ja toivoakseni kasvaneet henkisesti hautaan saakka.

Eihän kuvaamassasi tilanteessa olekaan mitään ongelmaa. Ihminen joka ei ole osannut osoittaa tunteitaan lapsilleen, osaa vanhempana osoittaa tunteitaan lapsenlapsia kohtaan, sehän on hieno juttu ja kertoo henkisestä kasvusta.

Ongelmallista olisi jos isäsi isä olisi pyrkinyt elämään isyytensä uudelleen. Käsittääkseni näin ei ollut, vaan hän oli hyvä isoisä?

Vai haukkuiko hän sinulle vanhempiasi? Painosti ja syyllisti viettämään kanssaan aikaa tai toteuttamaan hänen tahtoaan vanhempien tahdon yli? Syyllistikö tunteilla, koitko lapsena että sinulla oli velvollisuuksia isoisääsi kohtaan, ja että hänen onnellisuutensa oli suoraan riippuvainen siitä mitä teit tai et tehnyt?

Jos vastaus on ei, niin onnea, sinulla on ollut onni saada elämääsi rakastava isovanhempi.

Voisitko olla neuvomatta niitä jotka ovat vähemmän onnekkaita?

Twist twist taas käännetään asioita haluamaansa suuntaan

Kommentti

"Väite että lapsenlapset ovat isovanhemmille toinen tilaisuus on jo lähtökohtaisesti suorastaan sairas."

Vastaus

"Nyt olet itse jääräpäisen ehdoton, joka ei sekään ole terveellistä tai järkevää."

"Isä tästä joskus puhui minulle ollessani jo aikuinen, että pappa ehkä "uskalsi" vanhempana näyttää tunteensa paremmin lapsenlapsille kuin aikoinaan omille lapsilleen ja oli tästä hyvillään. Niin minäkin. "

Joten vastaus oli kommenttiin, että lapsenlapset ovat isovanhemmille toinen tilaisuus on jo lähtökohtaisesti suorastaan sairas ja vastauksessa kuvattiin elämän esimerkki, jossa omastakin mielestäsi ei ollut mitään ongelmaa.

Ei väännellä toisen vastauksia sopimaan myöhemmin muutettuun tilanteeseen, joka ei ollut vastauksen lähtökohtana. Tätä tarkoitan ettei keskustelua voi pakottaa tai hallita mieleisekseen ja on viheliäistä mennä muuntelemaan toisten vastauksia sopimaan omiin tarkoitusperiinsä ja mielipiteisiinsä.

Ja "lievää" uhrautumista taas viimeisessä lauseessa "Voisitko olla neuvomatta niitä jotka ovat vähemmän onnekkaita?"

Ja en todellakaan kiellä ettei ole todella väärin, että kukaan joutuu huonosti kohdelluksi. Enkä ole kenenkään puolella mutta en myöskään pidä kun asioita vääristellään että se tukisi omaa kantaa, ei se ole oikeaa keskustelua eikä kenenkään etu. Keskustelussa ei ole voittajia tai häviäjiä, se kannattaa muistaa kun lähtee kommentoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako sanoa äidille kun näkee äidin tai isän pussailevan lapsiaan suulle tai suun lähistölle, syövän ruokaa samalla lusikalla tai käyttävän lattialle pudonnutta tuttia omassa suussaan ja sitten antavan vauvalle, että oletko sinä koskaan kuullut karieksesta ja se tarttuu sinun suustasi vauvalle?

Vai onko tämä taas turhaa neuvomista mistä loukkaannutaan?

Mikä tarve sulla on puuttua siihen miten toisten perheissä toimitaan? Jos se äiti haluaa tartuttaa lapselleen karieksen niin siinähän tartuttaa. Ei se sun elämään mitenkään vaikuta eikä näin ollen tarvii käydä kommentoimassa.

Niin no minä olen kyseisen perheen isä ja vaimo on aika ehdoton ja jääräpäinen, mietin, että uskallanko sanoa karieksesta vai tuleekohan tästä taas joku riita. Miten sen sanoisi neutraalisti ettei vaimo kilahda? Äidilleni en uskalla enää soittaa ja kysyä neuvoa, vaimo tarkistaa nykyään minun soitetut puhelut.

Älä nyt ainakaan äitiäs sotke teidän perheen asioihin. Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan kasvatukselliset asiat ihan keskenään. Kehotan sanomaan vaimolle suoraan ja jos suuttuu niin sit suuttuu. Yleensä lapsiin liittyvät asiat kannattaa sopia ennen kun niitä lapsia rupee hankkimaan.

Mitä kaikkea kannattaa sopia ennen lasten hankintaa?

No me ollaan ainaki miehen kanssa sovittu kaikesta mikä saattaa liittyä lasten kasvatukseen. Alkaen ihan siitä et miten meidän lasta hoidetaan tai ruokitaan.

Mitä te sovitte karieksesta ennen kuin hankitte lapsia? Joku ystävällisesti muistutti, että karieksesta sovitaan ennen kuin hankitaan lapsia. Mietin vaan, että onko tosiaan tapana ja muistaako sen siinä tohinassa.

En tiedä miten muilla on tapana mut kyl me sovittiin miehen kanssa että lapsen kanssa ei syödä samoilla aterimilla/samalta lautaselta eikä pussailla suulle. Lisäks sovittiin ettei lapselle anneta lisättyä sokeria. Ja tietty hampaiden pesu 2xpäivässä +xylitol pastillit ruokailujen jälkeen. Karkkeja lapsi saa todella harvoin ja herkkuina on marjoja. Säännölliset ruokailut eikä napostelua välissä. Noudatetaan näitä samoja ruokailu "sääntöjä" itsekin niin helppo totuttaa lapsi samaan. Perheen ulkopuolisilla on toki ollut omat näkemyksensä asiaan mutta kun on yhdessä sovittu pelisäännöt niin on helppo pitää niistä kiinni.

Nuorille miniöille todella ajateltavaksi: älä ole liian nössö. Minä pilasin elämäni ilkeän anopin pillin mukaan hyppelyillä. Kauheita haukkuja sain vuosien varrella kestää, yritti joka välistä omia lapsia. Onkin saanut ihan älyttömän usein lapsia yökylään ja meillekin on tunkenut huseeraamaan kun olemme poissa. Mikään ei riitä, aina on vaatimassa ja syyllistämässä. Olen siltikin kauhea miniä vaikka hän on saanut nähdä lapsia poikkeuksellisen paljon. Kyselee meidän asiat heiltä ja tosi paljon ikäviä kommentteja yhä kulkeutuu lasten kautta.

Vasta nyt kun esikoiseni on 16v, olen vihdoin saanut napakat rajat( miehen kautta, riitojen saattelemina tietty): anoppi ei saa tulla meille kun aikuiset olemme poissa. Eikä mummolaan tarvitse sopia menoa peräkkäisinä viikonloppuina, meillä on oltava omakin elämä.Eiväthän ystävänikään tule kotiini nuuskimaan tai vaadi joka sunnuntaista lounasta. Hän tietää että rajoitukset ovat lähtöisin minulta eikä enää soittele minulle.Parempi niin. Todellakin.

Mummoa ei kannata sulkea kokonaan pois ellei siihen ole tosi painavaa syytä. Hänen liian vapaa mellastuksensa perheen elämässä aiheuttaa kuitenkin tosi paljon ahdistusta. Turhaa ahdistusta. Omille tyttärilleni aion neuvoa varovaisuutta: ei kannata ottaa vierasta ihmistä eli anoppia heti avosylin liian sisään omaan eämään. Rajojen laittaminen on sitten vaikeampaa kun tulee lapsia.

Muistaakohan nämä karieksesta vouhkaavat sen, että itse ovat pussailleet ja suukotelleet pitkin elämäänsä milloin ketäkin, ventovieraita miehiä ja naisia baari-iltoinaan ja yhdenyön suhteitaan?  Jopa toistensa sukuelimiä ovat nuolleet (no siellä nyt ei ole kariesta, mutta muita pöpöjä aivan varmasti).

Vai kysyvätkö he aina ensin, että onko sinulla hampaat kunnossa ja ei varmasti ole kariesta?

Tarttuuhan se karies aikuisiinkin.

Niin kuin kaikki muutkin pöpöt.

Valistakaa nyt sitten ainakin sitä vauvaanne, kun se teini-ikään tulee, että ei ikinä saa pussailla kenenkään kanssa.  Kun ei sitä ole pussattu kotonakaan, niin ei niitä vieraitakaan saa suukotella, ettei mene vanhempien huolehtima hyvä hygieniakoulutus hukkaan. 

Vanhempien sylki myös kehittää vauvojen immuunipuolustusta. Immunologit nimenomaan suosittelevat tutin puhdistamista omassa suussa, pussailua suulle jne.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakohan nämä karieksesta vouhkaavat sen, että itse ovat pussailleet ja suukotelleet pitkin elämäänsä milloin ketäkin, ventovieraita miehiä ja naisia baari-iltoinaan ja yhdenyön suhteitaan?  Jopa toistensa sukuelimiä ovat nuolleet (no siellä nyt ei ole kariesta, mutta muita pöpöjä aivan varmasti).

Vai kysyvätkö he aina ensin, että onko sinulla hampaat kunnossa ja ei varmasti ole kariesta?

Tarttuuhan se karies aikuisiinkin.

Niin kuin kaikki muutkin pöpöt.

Valistakaa nyt sitten ainakin sitä vauvaanne, kun se teini-ikään tulee, että ei ikinä saa pussailla kenenkään kanssa.  Kun ei sitä ole pussattu kotonakaan, niin ei niitä vieraitakaan saa suukotella, ettei mene vanhempien huolehtima hyvä hygieniakoulutus hukkaan. 

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Suosittelen tutustumaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakohan nämä karieksesta vouhkaavat sen, että itse ovat pussailleet ja suukotelleet pitkin elämäänsä milloin ketäkin, ventovieraita miehiä ja naisia baari-iltoinaan ja yhdenyön suhteitaan?  Jopa toistensa sukuelimiä ovat nuolleet (no siellä nyt ei ole kariesta, mutta muita pöpöjä aivan varmasti).

Vai kysyvätkö he aina ensin, että onko sinulla hampaat kunnossa ja ei varmasti ole kariesta?

Tarttuuhan se karies aikuisiinkin.

Niin kuin kaikki muutkin pöpöt.

Valistakaa nyt sitten ainakin sitä vauvaanne, kun se teini-ikään tulee, että ei ikinä saa pussailla kenenkään kanssa.  Kun ei sitä ole pussattu kotonakaan, niin ei niitä vieraitakaan saa suukotella, ettei mene vanhempien huolehtima hyvä hygieniakoulutus hukkaan. 

Tiedoksesi, tutkimusten mukaan karies ei tartu, jos sitä ei ole saanut kahteen ikävuoteen mennessä. Selvästi ensimmäinen kerta, kun kuulet koko asiasta. 

Mummot päästetään eläkkeelle liian nuorina. Kun pidetään mummot sorvilla 85-vuotiaiksi niin ei riitä aikaa kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mummot päästetään eläkkeelle liian nuorina. Kun pidetään mummot sorvilla 85-vuotiaiksi niin ei riitä aikaa kiusaamiseen.

Voi ku oliski niin ettei aika riittäis työn ohella. Meillä mummo on vahvasti vielä työelämässä ja silti riittää aikaa puuttua meidän asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot päästetään eläkkeelle liian nuorina. Kun pidetään mummot sorvilla 85-vuotiaiksi niin ei riitä aikaa kiusaamiseen.

Voi ku oliski niin ettei aika riittäis työn ohella. Meillä mummo on vahvasti vielä työelämässä ja silti riittää aikaa puuttua meidän asioihin.

Juu, sopivaa olisi joku lopullinen ratkaisu ihan kaikille naisille jossain sovitussa iässä. Olisiko 60? Etteivät jäisi tänne kaikkien, siis ihan kaikkien kiusaksi. Tulisi säästöä todella paljon ja suurin osa kaikista ongelmista ratkeaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot päästetään eläkkeelle liian nuorina. Kun pidetään mummot sorvilla 85-vuotiaiksi niin ei riitä aikaa kiusaamiseen.

Voi ku oliski niin ettei aika riittäis työn ohella. Meillä mummo on vahvasti vielä työelämässä ja silti riittää aikaa puuttua meidän asioihin.

Juu, sopivaa olisi joku lopullinen ratkaisu ihan kaikille naisille jossain sovitussa iässä. Olisiko 60? Etteivät jäisi tänne kaikkien, siis ihan kaikkien kiusaksi. Tulisi säästöä todella paljon ja suurin osa kaikista ongelmista ratkeaisi.

Vastustan ehdotusta, tulisi ikävä omaa äitiäni ja anoppia myös. Kummityttöni äiti tosin saattaisi kannattaa tuota. Hänellä on yksi tämän ketjun anopeista, jälkeenpäin harmittaa että pyörittelin silmiäni hänen jutuilleen ekat pari kuukautta kun vauva oli syntynyt. Ajattelin että nyt on pikkuisen ylitulkintaa ja värikynää niissä jutuissa. Kummitytön ristiäisissä tajusin että ystäväni kertomat jutut olivat itseasiassa aika kauniisti muotoiltuja. Mummo oli aivan raivostuttava, nälvi tuoretta äitiä julmasti koko ajan ja pyrki nolaamaan tämän kaikkien nähden. Huusi kahvipöydästä "nytkö menet nykimään, älä koske, minä tulen" kun ystäväni meni hakemaan vauvaa päiväunilta. Piti puheen jossa muisteli omia vauva-aikojaan ja "vitsaili" että tällä pienellä rakkaalla on elämän alku turvattu kun mummi auttaa. Kahvipöydässä oli hiljaista ja loppuajan tunnelma oli väkinäinen. Posket helotti mummilla kun oli niin innoissaan ja ravasi ympäri taloa vauva sylissään, antoi omille sukulaisilleen syliin minuutiksi, ihaili suureen ääneen ja antoi seuraavalle jne. En osaa kuvitella miten olisin toiminut jos mun anoppi olisi seonnut noin. Yhdeltäkään aikuiselta ihmiseltä ei pidä hyväksyä tuollaista. Silkka k***päisyys verhotaan höpsöön innostumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot päästetään eläkkeelle liian nuorina. Kun pidetään mummot sorvilla 85-vuotiaiksi niin ei riitä aikaa kiusaamiseen.

Voi ku oliski niin ettei aika riittäis työn ohella. Meillä mummo on vahvasti vielä työelämässä ja silti riittää aikaa puuttua meidän asioihin.

Juu, sopivaa olisi joku lopullinen ratkaisu ihan kaikille naisille jossain sovitussa iässä. Olisiko 60? Etteivät jäisi tänne kaikkien, siis ihan kaikkien kiusaksi. Tulisi säästöä todella paljon ja suurin osa kaikista ongelmista ratkeaisi.

Vastustan ehdotusta, tulisi ikävä omaa äitiäni ja anoppia myös. Kummityttöni äiti tosin saattaisi kannattaa tuota. Hänellä on yksi tämän ketjun anopeista, jälkeenpäin harmittaa että pyörittelin silmiäni hänen jutuilleen ekat pari kuukautta kun vauva oli syntynyt. Ajattelin että nyt on pikkuisen ylitulkintaa ja värikynää niissä jutuissa. Kummitytön ristiäisissä tajusin että ystäväni kertomat jutut olivat itseasiassa aika kauniisti muotoiltuja. Mummo oli aivan raivostuttava, nälvi tuoretta äitiä julmasti koko ajan ja pyrki nolaamaan tämän kaikkien nähden. Huusi kahvipöydästä "nytkö menet nykimään, älä koske, minä tulen" kun ystäväni meni hakemaan vauvaa päiväunilta. Piti puheen jossa muisteli omia vauva-aikojaan ja "vitsaili" että tällä pienellä rakkaalla on elämän alku turvattu kun mummi auttaa. Kahvipöydässä oli hiljaista ja loppuajan tunnelma oli väkinäinen. Posket helotti mummilla kun oli niin innoissaan ja ravasi ympäri taloa vauva sylissään, antoi omille sukulaisilleen syliin minuutiksi, ihaili suureen ääneen ja antoi seuraavalle jne. En osaa kuvitella miten olisin toiminut jos mun anoppi olisi seonnut noin. Yhdeltäkään aikuiselta ihmiseltä ei pidä hyväksyä tuollaista. Silkka k***päisyys verhotaan höpsöön innostumiseen.

Toi oli kyllä ärsyttävää kun just aluks kaverit ei uskonu, että mummon käytöksessä olisi mitään outoa.

Sanoivat vaan just, että nyt sä kyllä ylireagoit ja eihän toi nyt haittaa. Itsekin kerroin tietty vain joitain tapahtumia ja muutenkin ehkä vähän kaunistelin kun onhan kuitenkin kyse miehen äidistä, eikä siitä halunnut antaa mitään hirviökuvaa.

ristiäisissä katsomaan lahjat, kortit ja kirjekuoret läpi ja tuli vielä kotia perässäkin katsomaan lahjoja. Sama juttu kihlajaisissa, synttäreillä.. Muut vieraat laittavat nykyään kuoretkin kiinni!

Todella lohduttava ketju lukea, tässäkin vain yksi esimerkki mikä on anopin asia ja mikä ei..

Miksiihmiset ei osaa käyttäytyä hiljaisissa tiloissa?

Kuinka hlvetin vaikeaa on olla hiljaa?

Haistakaa vttu pskamedia. Vihanlietsontanne läpi näkee kaikki. Media on vaarallinen.

Jos kukaan enää lukee niin mites tämän kanssa tekisitte? Mummo näkee lasta noin kerran /2 vkoa (pakko oli vähentää kyläilyä kun keuli sitä enemmän mitä useammin nähtiin) ja jo ovella sanoo lapselle "mummo on nyt täällä, nyt ei äitiä". Kieltää kun lapsi konttaa minua kohti taikka havittelee päästä syliin. Ihan käsillä ohjaa itseensä päin ja sanoo ei kun tänne, tänne. Lapsi on hämmentynyt ja katsoo minua koko ajan kun on mummon sylissä ja mummo siirtyy heti toisin päin kun huomaa tämän. Pussaa lasta naamaan edelleen vaikka on jankutettu asiasta. Lapsella ollut kahdesti ientulehdus. Sanoin rauhallisesti edellisellä kerralla että äitin syliin saa kyllä tulla niin mummo ihan tiuskaisi "aina muulloin ehtii kyllä olla, mummo on nyt täällä!" On pinnan alla vieläkin yhtä sekaisin kuin pikkuvauva aikana jonka pilasi niiltä osin kun ehti meillä huseerata. Mitä sanoisin ensi kerralla noihin nyt ei äitiä-käskemisiin. On parempi omasta mielestään lapselle kuin minä ja huomasin asian kun vauva oli pari kuukautta. Outo olo hänen lähellään on koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Jos kukaan enää lukee niin mites tämän kanssa tekisitte? Mummo näkee lasta noin kerran /2 vkoa (pakko oli vähentää kyläilyä kun keuli sitä enemmän mitä useammin nähtiin) ja jo ovella sanoo lapselle "mummo on nyt täällä, nyt ei äitiä". Kieltää kun lapsi konttaa minua kohti taikka havittelee päästä syliin. Ihan käsillä ohjaa itseensä päin ja sanoo ei kun tänne, tänne. Lapsi on hämmentynyt ja katsoo minua koko ajan kun on mummon sylissä ja mummo siirtyy heti toisin päin kun huomaa tämän. Pussaa lasta naamaan edelleen vaikka on jankutettu asiasta. Lapsella ollut kahdesti ientulehdus. Sanoin rauhallisesti edellisellä kerralla että äitin syliin saa kyllä tulla niin mummo ihan tiuskaisi "aina muulloin ehtii kyllä olla, mummo on nyt täällä!" On pinnan alla vieläkin yhtä sekaisin kuin pikkuvauva aikana jonka pilasi niiltä osin kun ehti meillä huseerata. Mitä sanoisin ensi kerralla noihin nyt ei äitiä-käskemisiin. On parempi omasta mielestään lapselle kuin minä ja huomasin asian kun vauva oli pari kuukautta. Outo olo hänen lähellään on koko ajan?

Kumman puolen mummo on?

Se vanhemmista jonka äiti on pitää tiukan puhuttelun. Jos ei usko, sitten tapaamisvälit harvenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kukaan enää lukee niin mites tämän kanssa tekisitte? Mummo näkee lasta noin kerran /2 vkoa (pakko oli vähentää kyläilyä kun keuli sitä enemmän mitä useammin nähtiin) ja jo ovella sanoo lapselle "mummo on nyt täällä, nyt ei äitiä". Kieltää kun lapsi konttaa minua kohti taikka havittelee päästä syliin. Ihan käsillä ohjaa itseensä päin ja sanoo ei kun tänne, tänne. Lapsi on hämmentynyt ja katsoo minua koko ajan kun on mummon sylissä ja mummo siirtyy heti toisin päin kun huomaa tämän. Pussaa lasta naamaan edelleen vaikka on jankutettu asiasta. Lapsella ollut kahdesti ientulehdus. Sanoin rauhallisesti edellisellä kerralla että äitin syliin saa kyllä tulla niin mummo ihan tiuskaisi "aina muulloin ehtii kyllä olla, mummo on nyt täällä!" On pinnan alla vieläkin yhtä sekaisin kuin pikkuvauva aikana jonka pilasi niiltä osin kun ehti meillä huseerata. Mitä sanoisin ensi kerralla noihin nyt ei äitiä-käskemisiin. On parempi omasta mielestään lapselle kuin minä ja huomasin asian kun vauva oli pari kuukautta. Outo olo hänen lähellään on koko ajan?

Kumman puolen mummo on?

Se vanhemmista jonka äiti on pitää tiukan puhuttelun. Jos ei usko, sitten tapaamisvälit harvenee.

Mieheni äiti. Mies on yrittänyt pariin otteeseen mutta äitinsä tuhahteli ja mökötti ja laittoi miehensä eli minun apen asialle joka sanoi pojalleen että pitäs vähän ymmärtää ja kuulemma mummo oli ihan itkenytkin, voi kauheaa. On tässä muutama kyynel vuodatettu itsekin tuoreena äitinä varsinkin silloin ihan alussa kun mummolla löi pahiten yli. On harvennettu paljonkin mutta se kostautuu näköjään. On jopa aggressiivinen sävy noissa nyt ei äitiä-määräilyissä.