Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
No se on sitä. Oman tyttäreni kanssa se oli juuri sitä, että kyllä MINÄ tiedän! Ei tarvi tulla neuvomaan! Sama juttu sisareni tyttären kanssa. Ja nyt on elämä opettanut, että eivät tienneet. Mutta kun ei saanut neuvoa, niin pieleen meni ja pahasti. Sitten tullaan kyllä pyytämään ja suorastaan vaatimaan apua, kun on ns. kuset housuissa. Sitten on saanut selvitellä asioita ja auttaa rahallisesti. Mutta neuvot ei ole kelvanneet siinä vaiheessa kun niistä olisi vielä ollut hyötyä. Joskus tuntuu, että tekivät tahallaan päinvastoin kuin neuvottiin.
On se ihme, että parikymppiset on niin viisaita! Ne tietää maailmasta ihan kaiken.
Ehkä näin luulin itsekin siinä iässä, mutta elämäni oli kovasti toisenlaista kuin lapsillani koskaan.
Nykynuoret on varmaan sanavalmiimpia ja välittömämpiä, minun ikäisten on aina täytynyt olla hiljaa vanhempien aikana ja on ollut epäkohteliasta sanoa mitään kenenkään ulkonäöstä ja varsinkaan anopin. Ei olisi tullut mieleenkään.
Se, että on sattunut syntymään toista ihmistä aikaisemmin ei tee kenestäkään arvokkaampaa tai auktoriteettia eikä viisaampaa. Monesti nimenomaan vanhoilla ihmisillä on niitä haitallisia ja vääriä käsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lievää yleistystä taisi olla tuossa yhdessä kommentissa, että iäkkäämmät ihmiset on just tuollaisia.. rEi kai mikään ikä sinällään ole toistansa pahempi. Kyllä ihmisen pitää aikuisina pystyä kommunikoimaan keskenään!
Olen 48v, miniäni on jo ihan aikuisen iässä hänkin, mutta suoraa tekstiä tulee koko ajan mm. kommentteja ulkonäöstäni (ehkä siis todella näytän kamalan vanhalta?), mieleipiteistäni (kivikaudelta, tietty....mutta joita en ole hänelle tyrkyttänyt, mutta käsittääkseni minäkin saan sanoa omani etenkin yleisiin asioihin...heidän asioihinsa en sekaannu). Mistä ihmeestä valuu ihmisiin suoraan se kaikki viisaus heti vähän yli kaksikymppisenä? Ja mistä se kuvitelma, että vain MINÄMINÄMINÄ tiedän miten kaikki maailman asiat ovat?
Ei liity aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Kannattaako tämmöistä keskustelua täällä käydä ihmisestä, joka on leimattu mielisairaaksi? Siis tämä joku anoppi.
Tämä miniä on diagnoosinsa anopista tehnyt, joten kyse on vain siitä, onko anoppi hoidossa? Onko hän muiden ihmisten mielestä mieleltään sairas? Onko hänellä lääkärin tekemä diagnoosi? Tietääkö tämä miniä, mikä mielisairaus anopilla on?
Sairaasta ihmisestä täällä jaksetaan jauhaa. "Sairas mieleltään" tarkoittaa, että ihminen on sairas. mielenterveyspotilaalta voikin odottaa epävakaata ja outoa käytöstä. Eikä siitä pidä lähteä missään vauva-palstalla jankuttamaan. Mielenterveysongelma on aina raskas asia, kaikille lähipiirissä ja potilaalle itselleen. Se on kestettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kannattaa muistaa, että se voi kulkea myös suvussa, joten tämän miniän aviomies ja lapsi ovat myös alttiita.
Kyseinen anoppi on ihan lääkärin toimesta diagnosoitu mutta päätti itse katkaista hoitosuhteen.
Suomessa on sellanen hauska juttu ettei täällä voi pakottaa vastantahtoa hoitoon joten aika moni jää ilman diagnoosia. Suuri osa täälläkin kuvatuista tarttis ihan oikeesti hoitoa.
Höpö höpö! Suomessa käytetään pakkohoitoa enemmän kuin missään muussa maassa. Suomi on saanut huomautuksia liiallisesta pakkohoidon käytöstä EU:lta, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta ja ihmisoikeusjärjestöiltä.
Vaan eipä täällä saa hoitoon selkeästi mt-ongelmaista, selkeästi vaarallista ihmistä, joka häiriköi toisen elämää. Mekin saatiin kyllä kolmesti laajennettu lähestymiskielto, mutta eipä saatu ihmistä hoitoon. Ja kun katsoo noita uutisia esim eksänsä tappajista niin suurin osahan niistä on vaarallisina lähestymiskiellossa, mutta hoitoon ei ole saatu. Esim se Porvoon lapsentappaja tehnyt vaikka mitä ja vapaana vain kulki.
Ei liity aiheeseen.
Ja taas on mennyt tunteisiin. Koitahan skarpata.
Jollakulla mummolla taisi tosissaan kolahtaa. Häiriköi täällä nyt 24/7.
Luultavammin miniä 24/7, kuvittelee tietävänsä AINA paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Niin. Mikä ajaa sinut, 30 vee perheenäiti, jolla ei mitään kokemusta asiasta, kerta toisensa jälkeen kommentoimaan tämän saman puheenvuorosi?
Persoonallisuushäiriö?
Itse jos näen ketjun aiheesta, joka ei kiinnosta ja josta en mitään tiedä, EN MENE KOKO KETJUUN!
Ainakaan satoja kertoja toistamaan samaa, että "minä en usko että maapallo on pyöreä kun en vaan nyt usko".
En tiedä onko kommentin kirjoittaja mummo, anoppi tai miniä mutta NARSISTI hän ainakin on, viittaa teksti siihen.
Itse olen lapseton miniä. Olin kuitenkin tyrmistynyt, kun anoppi kertoi olleensa saunassa mieheni veljenpojan kanssa (4v). Kertoi 'imettäneensä' poikaa, kun niin oli poika tissin perään haikaillut.... En uskaltanut kertoa äidille, kun itseäkin pöyristytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton miniä. Olin kuitenkin tyrmistynyt, kun anoppi kertoi olleensa saunassa mieheni veljenpojan kanssa (4v). Kertoi 'imettäneensä' poikaa, kun niin oli poika tissin perään haikaillut.... En uskaltanut kertoa äidille, kun itseäkin pöyristytti.
Tuollaisista asioista kerrotaan aina. Jos nyt on tottakaan noin kuvottava juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Kannattaako tämmöistä keskustelua täällä käydä ihmisestä, joka on leimattu mielisairaaksi? Siis tämä joku anoppi.
Tämä miniä on diagnoosinsa anopista tehnyt, joten kyse on vain siitä, onko anoppi hoidossa? Onko hän muiden ihmisten mielestä mieleltään sairas? Onko hänellä lääkärin tekemä diagnoosi? Tietääkö tämä miniä, mikä mielisairaus anopilla on?
Sairaasta ihmisestä täällä jaksetaan jauhaa. "Sairas mieleltään" tarkoittaa, että ihminen on sairas. mielenterveyspotilaalta voikin odottaa epävakaata ja outoa käytöstä. Eikä siitä pidä lähteä missään vauva-palstalla jankuttamaan. Mielenterveysongelma on aina raskas asia, kaikille lähipiirissä ja potilaalle itselleen. Se on kestettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kannattaa muistaa, että se voi kulkea myös suvussa, joten tämän miniän aviomies ja lapsi ovat myös alttiita.
Kyseinen anoppi on ihan lääkärin toimesta diagnosoitu mutta päätti itse katkaista hoitosuhteen.
Suomessa on sellanen hauska juttu ettei täällä voi pakottaa vastantahtoa hoitoon joten aika moni jää ilman diagnoosia. Suuri osa täälläkin kuvatuista tarttis ihan oikeesti hoitoa.
Höpö höpö! Suomessa käytetään pakkohoitoa enemmän kuin missään muussa maassa. Suomi on saanut huomautuksia liiallisesta pakkohoidon käytöstä EU:lta, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta ja ihmisoikeusjärjestöiltä.
Vaan eipä täällä saa hoitoon selkeästi mt-ongelmaista, selkeästi vaarallista ihmistä, joka häiriköi toisen elämää. Mekin saatiin kyllä kolmesti laajennettu lähestymiskielto, mutta eipä saatu ihmistä hoitoon. Ja kun katsoo noita uutisia esim eksänsä tappajista niin suurin osahan niistä on vaarallisina lähestymiskiellossa, mutta hoitoon ei ole saatu. Esim se Porvoon lapsentappaja tehnyt vaikka mitä ja vapaana vain kulki.
Nimenomaan näin. Oma äitini kuvitteli vuosia, että häntä vakoillaan koko ajan kaikkialla, jopa omassa kodissa. Seurantalaitteita joka puolella. Pahimmat oireet nähtiin vain me perheenjäsenet, kodin ulkopuolella pystyi tsemppaamaan. Vuosien taisto, että saatiin pakkohoitoon. Lopputulemana muut perheenjäsenet masentuneita, ahdistuneita, sairaslomalla unettomuuden yms vuoksi, isäni harmaantui hetkessä ja joutui hakemaan verenpainelääkityksen jne. Jos saan joskus lapsia äitini ei niitä tule hoitamaan. Ja tiedän jo nyt, että osaa varmasti uskottavasti uhrin roolia vetää, että miten on niin kamala ja julma lapsi ettei anna hänen toteuttaa tärkeää ja arvokasta mummon rooliaan. Äitilläni on myös narsismin oireita.
Palataan asiaan kun sulla on niitä lapsia, ketjun aihe on "Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Pysytään siis aiheessa.
Yhdellä sisaruksellani on lapsi, ei ole koskaan ollut valvomatta mummonsa seurassa. Itse tulen vetämään samaa linjaa jos niitä lapsia joskus saan.
Kerroin kokemukseni siksi, että ymmärrän täysin niitä joilla on sairas mummo/pappa lähipiirissä ja miten hankalaa sairastuneen läheisen hoitoon saaminen voi olla. Ulospäin tilanne voi näyttää ihan erille kun sairas osaa skarpata ja persoonallisuushäiriöiset vetävät aina oikeasta narusta ettei heidän pahuutensa paljastuisi muille.
Varmaan kannattaa käydä ammattilaiselle juttelemassa, sinunkin, niin ymmärrät, että jos mieli on sairas niin se on sairas eikä mitään "pahuutta". Mielisairaus ei siis ole saatanasta.
Ei liity ketjun aiheeseen. Tää on uhrien ketju.
Miksi et aloittaessasi ketjua kertonut selvästi, että tämä on "hullujen mummojen UHRIEN ketju" ja muut eivät saa tänne kirjoittaa, paitsi ainoastaan myötäileviä ja osaaottavia viestejä. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Kannattaako tämmöistä keskustelua täällä käydä ihmisestä, joka on leimattu mielisairaaksi? Siis tämä joku anoppi.
Tämä miniä on diagnoosinsa anopista tehnyt, joten kyse on vain siitä, onko anoppi hoidossa? Onko hän muiden ihmisten mielestä mieleltään sairas? Onko hänellä lääkärin tekemä diagnoosi? Tietääkö tämä miniä, mikä mielisairaus anopilla on?
Sairaasta ihmisestä täällä jaksetaan jauhaa. "Sairas mieleltään" tarkoittaa, että ihminen on sairas. mielenterveyspotilaalta voikin odottaa epävakaata ja outoa käytöstä. Eikä siitä pidä lähteä missään vauva-palstalla jankuttamaan. Mielenterveysongelma on aina raskas asia, kaikille lähipiirissä ja potilaalle itselleen. Se on kestettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kannattaa muistaa, että se voi kulkea myös suvussa, joten tämän miniän aviomies ja lapsi ovat myös alttiita.
Kyseinen anoppi on ihan lääkärin toimesta diagnosoitu mutta päätti itse katkaista hoitosuhteen.
Suomessa on sellanen hauska juttu ettei täällä voi pakottaa vastantahtoa hoitoon joten aika moni jää ilman diagnoosia. Suuri osa täälläkin kuvatuista tarttis ihan oikeesti hoitoa.
Höpö höpö! Suomessa käytetään pakkohoitoa enemmän kuin missään muussa maassa. Suomi on saanut huomautuksia liiallisesta pakkohoidon käytöstä EU:lta, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta ja ihmisoikeusjärjestöiltä.
Vaan eipä täällä saa hoitoon selkeästi mt-ongelmaista, selkeästi vaarallista ihmistä, joka häiriköi toisen elämää. Mekin saatiin kyllä kolmesti laajennettu lähestymiskielto, mutta eipä saatu ihmistä hoitoon. Ja kun katsoo noita uutisia esim eksänsä tappajista niin suurin osahan niistä on vaarallisina lähestymiskiellossa, mutta hoitoon ei ole saatu. Esim se Porvoon lapsentappaja tehnyt vaikka mitä ja vapaana vain kulki.
Nimenomaan näin. Oma äitini kuvitteli vuosia, että häntä vakoillaan koko ajan kaikkialla, jopa omassa kodissa. Seurantalaitteita joka puolella. Pahimmat oireet nähtiin vain me perheenjäsenet, kodin ulkopuolella pystyi tsemppaamaan. Vuosien taisto, että saatiin pakkohoitoon. Lopputulemana muut perheenjäsenet masentuneita, ahdistuneita, sairaslomalla unettomuuden yms vuoksi, isäni harmaantui hetkessä ja joutui hakemaan verenpainelääkityksen jne. Jos saan joskus lapsia äitini ei niitä tule hoitamaan. Ja tiedän jo nyt, että osaa varmasti uskottavasti uhrin roolia vetää, että miten on niin kamala ja julma lapsi ettei anna hänen toteuttaa tärkeää ja arvokasta mummon rooliaan. Äitilläni on myös narsismin oireita.
Palataan asiaan kun sulla on niitä lapsia, ketjun aihe on "Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Pysytään siis aiheessa.
Yhdellä sisaruksellani on lapsi, ei ole koskaan ollut valvomatta mummonsa seurassa. Itse tulen vetämään samaa linjaa jos niitä lapsia joskus saan.
Kerroin kokemukseni siksi, että ymmärrän täysin niitä joilla on sairas mummo/pappa lähipiirissä ja miten hankalaa sairastuneen läheisen hoitoon saaminen voi olla. Ulospäin tilanne voi näyttää ihan erille kun sairas osaa skarpata ja persoonallisuushäiriöiset vetävät aina oikeasta narusta ettei heidän pahuutensa paljastuisi muille.
Varmaan kannattaa käydä ammattilaiselle juttelemassa, sinunkin, niin ymmärrät, että jos mieli on sairas niin se on sairas eikä mitään "pahuutta". Mielisairaus ei siis ole saatanasta.
Ei liity ketjun aiheeseen. Tää on uhrien ketju.
Miksi et aloittaessasi ketjua kertonut selvästi, että tämä on "hullujen mummojen UHRIEN ketju" ja muut eivät saa tänne kirjoittaa, paitsi ainoastaan myötäileviä ja osaaottavia viestejä. Sorry.
Ehkä ap yliarvioi älyllisesi tasosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton miniä. Olin kuitenkin tyrmistynyt, kun anoppi kertoi olleensa saunassa mieheni veljenpojan kanssa (4v). Kertoi 'imettäneensä' poikaa, kun niin oli poika tissin perään haikaillut.... En uskaltanut kertoa äidille, kun itseäkin pöyristytti.
Tuollaisista asioista kerrotaan aina. Jos nyt on tottakaan noin kuvottava juttu.
Tässä ketjussa kaikki jutut ovat taivahan tosia, vaikka olisivat suorastaan mielipuolisia. Niitä ei sovi epäillä, tai..... 😖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.
Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.
Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!
Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken
Siksi tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää, koska se on nopein tie tilanteen hallintaan.
Vai ajatteletko, että koska anoppi on vanhempi, niin hänen tulisi automaattisesti olla osaavampi tunnepuolen hallinnassa? Että se, kun on syntynyt aiemmin, niin on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymään oikeudenmukaisesti jne?
Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea".
Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta.
Ajattelen samoin, vähän jo kyllästytti lukea niitä "anoppihan se on väärässä ja miksi miniän täytyy ymmärtää" kun se pointti on, että ihmiselle on hyväksi ymmärtää. Mistä tässä on kysymys ja etäännyttää itsensä tilanteesta, hallita tunteensa ja miettiä ratkausu. Ehkä se ratkaisu on sitten etääntyminen ja kunnolla. Muutenkin koitan mieluummin löytää ratkaisut tilanteeseen kuin jäädä siihen tilanteeseen vellomaan. Vertaistuki on tärkeää mutta siihen on niin helppo jäädä makaamaan. Ymmärrys lohduttaa mutta sitten siihen jäädään latkimaan empatiaa kuin hirvi nuolukiveen.
Eli teidän mielestä ”antaa anopin olla sellanen kun on miniän pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi loukkaantuu kun häntä haukutaan” asia selvä.
Taisit loukkaantua. Miksi sinä annat muiden painella nappejasi, ne on sinun napit ne. Mitä sinä ajattelet kun anoppi haukkuu sinua?
En loukkaantunut enkä anna muiden painella mun nappeja. Kun mun anoppi haukkuu mua niin tunnen sääliä anoppia kohtaan koska tiedän että hänellä on paha olla. Mua lähinnä vaan ihmetyttää tää tapa syyttä uhreja.
Eli sun pitäis periaatteessa ymmärtää mutta jostain syystä et kuitenkaan. Tai sanot vaan ymmärtäväsi mutta et ole sisäistänyt asiaa? Jostainhan loukkaannuit kun nyt muka "syytellään".
Tuo yksi kommentoija sanoi todella viisaasti:
"Oikeasti on niin, että se joka sen taidon oppii hallitsemaan - siis omat tunnetaidot - hallitsee "kaikkea". Jos itse ei hallitse omia tunteitaan, silloin elämän ohjaksissa on muut ihmiset ja randomit tapahtumat, jotka saa meidät vaan reagoimaan elämän tuomiin ärsykkeisiin.
Eli iästä riippumatta, se joka on fiksu, opettelee tunnekontrollia päästäkseen muiden vallasta. "Eli ymmärrätkö vai etkö? En minä tiedä onko sinulla ymmärrys ja aivot mistä keskustellaan vai ei.
On mulla aivot kiitos vaan kysymästä. Selkeesti sulla ei ole ymmärrystä tilanteessa jossa vastassa on sairas ihminen. Siinä ei auta vaikka kuinka hallitset omat tunteet kun se toinen osapuoli kääntää ihan kaiken sun syyks. Oon myös testannut sitä että myötäilen anoppia ihan kaikessa mitä hän sanoo ja tekee ja sain myöhemmin miehen sukulaisilta kuulla kuinka mä nuolen anopin takamusta eikä mulla oo omia mielipiteitä. Hetkeä aikasemmin oli valittanut kuinka mulla on liikaa mielipiteitä enkä osaa ottaa muita huomioon. Niinku sanoin teet niin tai näin ni aina on väärin.
Kannattaako tämmöistä keskustelua täällä käydä ihmisestä, joka on leimattu mielisairaaksi? Siis tämä joku anoppi.
Tämä miniä on diagnoosinsa anopista tehnyt, joten kyse on vain siitä, onko anoppi hoidossa? Onko hän muiden ihmisten mielestä mieleltään sairas? Onko hänellä lääkärin tekemä diagnoosi? Tietääkö tämä miniä, mikä mielisairaus anopilla on?
Sairaasta ihmisestä täällä jaksetaan jauhaa. "Sairas mieleltään" tarkoittaa, että ihminen on sairas. mielenterveyspotilaalta voikin odottaa epävakaata ja outoa käytöstä. Eikä siitä pidä lähteä missään vauva-palstalla jankuttamaan. Mielenterveysongelma on aina raskas asia, kaikille lähipiirissä ja potilaalle itselleen. Se on kestettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kannattaa muistaa, että se voi kulkea myös suvussa, joten tämän miniän aviomies ja lapsi ovat myös alttiita.
Kyseinen anoppi on ihan lääkärin toimesta diagnosoitu mutta päätti itse katkaista hoitosuhteen.
Suomessa on sellanen hauska juttu ettei täällä voi pakottaa vastantahtoa hoitoon joten aika moni jää ilman diagnoosia. Suuri osa täälläkin kuvatuista tarttis ihan oikeesti hoitoa.
Höpö höpö! Suomessa käytetään pakkohoitoa enemmän kuin missään muussa maassa. Suomi on saanut huomautuksia liiallisesta pakkohoidon käytöstä EU:lta, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta ja ihmisoikeusjärjestöiltä.
Vaan eipä täällä saa hoitoon selkeästi mt-ongelmaista, selkeästi vaarallista ihmistä, joka häiriköi toisen elämää. Mekin saatiin kyllä kolmesti laajennettu lähestymiskielto, mutta eipä saatu ihmistä hoitoon. Ja kun katsoo noita uutisia esim eksänsä tappajista niin suurin osahan niistä on vaarallisina lähestymiskiellossa, mutta hoitoon ei ole saatu. Esim se Porvoon lapsentappaja tehnyt vaikka mitä ja vapaana vain kulki.
Nimenomaan näin. Oma äitini kuvitteli vuosia, että häntä vakoillaan koko ajan kaikkialla, jopa omassa kodissa. Seurantalaitteita joka puolella. Pahimmat oireet nähtiin vain me perheenjäsenet, kodin ulkopuolella pystyi tsemppaamaan. Vuosien taisto, että saatiin pakkohoitoon. Lopputulemana muut perheenjäsenet masentuneita, ahdistuneita, sairaslomalla unettomuuden yms vuoksi, isäni harmaantui hetkessä ja joutui hakemaan verenpainelääkityksen jne. Jos saan joskus lapsia äitini ei niitä tule hoitamaan. Ja tiedän jo nyt, että osaa varmasti uskottavasti uhrin roolia vetää, että miten on niin kamala ja julma lapsi ettei anna hänen toteuttaa tärkeää ja arvokasta mummon rooliaan. Äitilläni on myös narsismin oireita.
Palataan asiaan kun sulla on niitä lapsia, ketjun aihe on "Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Pysytään siis aiheessa.
Yhdellä sisaruksellani on lapsi, ei ole koskaan ollut valvomatta mummonsa seurassa. Itse tulen vetämään samaa linjaa jos niitä lapsia joskus saan.
Kerroin kokemukseni siksi, että ymmärrän täysin niitä joilla on sairas mummo/pappa lähipiirissä ja miten hankalaa sairastuneen läheisen hoitoon saaminen voi olla. Ulospäin tilanne voi näyttää ihan erille kun sairas osaa skarpata ja persoonallisuushäiriöiset vetävät aina oikeasta narusta ettei heidän pahuutensa paljastuisi muille.
Varmaan kannattaa käydä ammattilaiselle juttelemassa, sinunkin, niin ymmärrät, että jos mieli on sairas niin se on sairas eikä mitään "pahuutta". Mielisairaus ei siis ole saatanasta.
Ei liity ketjun aiheeseen. Tää on uhrien ketju.
Miksi et aloittaessasi ketjua kertonut selvästi, että tämä on "hullujen mummojen UHRIEN ketju" ja muut eivät saa tänne kirjoittaa, paitsi ainoastaan myötäileviä ja osaaottavia viestejä. Sorry.
Koska kenelläkään ei selvästi ole käsitystä eikä kokemusta eikä silloin mielipide kelpaa koska uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton miniä. Olin kuitenkin tyrmistynyt, kun anoppi kertoi olleensa saunassa mieheni veljenpojan kanssa (4v). Kertoi 'imettäneensä' poikaa, kun niin oli poika tissin perään haikaillut.... En uskaltanut kertoa äidille, kun itseäkin pöyristytti.
Rikosnimikkeenähän tässä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton miniä. Olin kuitenkin tyrmistynyt, kun anoppi kertoi olleensa saunassa mieheni veljenpojan kanssa (4v). Kertoi 'imettäneensä' poikaa, kun niin oli poika tissin perään haikaillut.... En uskaltanut kertoa äidille, kun itseäkin pöyristytti.
Hyi... Sinun on pakko kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton miniä. Olin kuitenkin tyrmistynyt, kun anoppi kertoi olleensa saunassa mieheni veljenpojan kanssa (4v). Kertoi 'imettäneensä' poikaa, kun niin oli poika tissin perään haikaillut.... En uskaltanut kertoa äidille, kun itseäkin pöyristytti.
Hae apua, olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton miniä. Olin kuitenkin tyrmistynyt, kun anoppi kertoi olleensa saunassa mieheni veljenpojan kanssa (4v). Kertoi 'imettäneensä' poikaa, kun niin oli poika tissin perään haikaillut.... En uskaltanut kertoa äidille, kun itseäkin pöyristytti.
Hae apua, olet sairas.
No kyllä minunkin anoppi antoi esikoisen "hamuta" rintaansa tosin paita oli päällä.. Hihitti vain eikä tehnyt elettäkään siirtääkseen vauvaa tai antaakseen minulle, nälkä sillä oli kun hamusi. Sanoi vain että "voi kun sieltä tuliskin tilkka sinulle, kyllä saisit!"
Tolla tehdään pahimmillaan isoa vahinkoa äiti-lapsi-suhteen kehittymiselle jos vauva viedään jatkuvasti pois ja äiti käsketään lepäämään. Kuin äidin ei kuuluisi vauvaa hoitaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tolla tehdään pahimmillaan isoa vahinkoa äiti-lapsi-suhteen kehittymiselle jos vauva viedään jatkuvasti pois ja äiti käsketään lepäämään. Kuin äidin ei kuuluisi vauvaa hoitaakaan.
Joo jos mummo asuu samassa huushollissa.
Harvemmin nykyään kuitenkaan.
Ja sellainen äiti joka ei saa pidettyä itsensä ja lapsensa puolta niin että vauva vaan kerta toisensa jälkeen riistetään sylistä , saa kyllä ihan itse aikaan jos jonkinlaista vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Tolla tehdään pahimmillaan isoa vahinkoa äiti-lapsi-suhteen kehittymiselle jos vauva viedään jatkuvasti pois ja äiti käsketään lepäämään. Kuin äidin ei kuuluisi vauvaa hoitaakaan.
Höpö höpö höpö... Missä maalaisjärki ??? Sitäkin saa muuten käyttää. Typerät kirjaviisaudet romukoppaan! Ne vaan vaikeuttavat elämää.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä niin joo. Mummo taitaa jättää nyt jotain kertomatta. Vai että tulivat hattu kourassa pyytämään neuvoja kun olihan se mummo kuitenkin oikeassa. Taitaa olla mummon toiveuni tuo vain. Kyllä niitä neuvoja kysytään jos niitä kaivataan ja äiti tuntee vauvansa paremmin kuin yksikään mummeli. On kova pala niellä nähtävästi mutta niin se vain on.