Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
No meillä ei anoppi ei sentään usko, että lapseni olisi hänen värkistään tullut mutta kuvittelee olevansa jotenkin äidin asemassa suhteessa esikoiseeni.
Kuvittelee siis olevansa samassa asemassa kuin minä eli voivansa päättää lapsen asioista tai perheeni rahankäytöstä tai, että hänen pitää saada samat asiat lapsen elämässä kuin minä (esim. jos lapsen syntymäpäiville kutsutasan veljeni niin mummon mielestä myös hänen veljensä pitää kutsua).
Vastaa lapselle kun hän huutaa äitiä, ja on sanonut minulle suoraan, että poika on hänen (ainakin osittain).
En kuitenkaan usko, että hän saisi minkään mielisairauden diagnoosia tällä perusteella, koska hän on kuitenkin muuten kohtalaisen normaali.
Mielestäni käytös ei kuitenkaan ole perhettäni kohtaan normaalia eli jotain muuta vikaa kuin mielisairaus mutta en osaa sanoa mitä.
Onko se mielestäsi oikein ja hyvää käytöstä, että väheksyt muiden ongelmia koska mielestäsi sinun ongelmasi ovat suurempia?
Ps. Mieheni ex on ihana ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
Olet hellyyttävän pihalla tästä koko asiasta...
Niinpä, tämähän on anopinhaukkumisketju eikä todelliset mt- ongelmat tässä mitään paina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mikä ihmisessä on silloin rikki, kun hän kuvittelee että oman pojan lapsi on hänen lapsi? Kaikki nämä järkyttävät esimerkit mitä tässä ketjussa on esillä. Miten on mahdollista, että isovanhemmaksi tulo ajaa ihmisen aivan sekopäiseksi?
JOS tämä anoppi ihan aikuisen oikeasti kuvittelee, että poikansa lapsi on anopin OMA lapsi, niin silloin on todella kyse harhaisuudesta. Sitä on hoidettava, niin kuin harhaista ihmistä hoidetaan. "Mikä ihmisessä silloin on rikki," kyselet. MIELI hänellä on rikki, eikö tuo ole sinulle ihan selvää kyselemättäkin?
Isovanhemmaksi tulo ei normaalielämässä aja ihmistä sekopäiseksi. Mielisairaan ihmisen maailmassa ja elämässä asiat voi olla aivan toisin. Aivan vieraskin ihminen on ottanut vaunuissa olevan vauvan syliinsä ja vienyt kotiinsa, näin kävi meilläpäin erään kerran. Tämä ihminen oli sairas mieleltään ja luuli lasta omakseen. Hänet vietiin hoitoon.
Mielestäni mielisairasta ihmistä ei pidä lähteä tällä tavoin haukuskelemaan, hän ei ole sairauttaan valinnut. Mielen sairaudet on niitä melkeinpä pahimpia sairauksia eikä niitä kukaan itselleen halua.
Joskus vaan ihmettelee, miten niitä sekopäitä niin kovasti siihen elämään on siunaantunutkaan. Yleensä miehen ex on sekopää ja sairas. Anoppi on siinä lajissa hyvänä kakkosena ja sen jälkeen appi ja miehen sisaret. Kun miehen exän kanssa tehdyt lapset kasvavat isommiksi, nekin ovat sekopäitä.
Muuten, minulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus oikeasti mieleltään sairaan ihmisen läheisenä olemisesta, ja tiedän tasan, että mitkään kakkujen arvostelemiset ja lapselle lässyttämiset eivät ole merkki mielitaudista. Jos ne anoppinne olisivat oikeasti mielenvikaisia, teillä olisi miljoona kertaa isommat ongelmat käsissänne. Joten lakatkaa diagnosoimasta ihmisiä. Ja se joka väittää anopillaan olevan todellakin mielenterveysongelma, mitä ihmettä tänne sitten hänen käytöstään tulet toitottamaan, sairaan ihmisen! Minua ei hetkauttaisi mihinkään mitkään mitättömät kakkujen arvostelemiset ja valokuvissa olemiset, nuohan on maailman olemattomimpia ongelmia!
No meillä ei anoppi ei sentään usko, että lapseni olisi hänen värkistään tullut mutta kuvittelee olevansa jotenkin äidin asemassa suhteessa esikoiseeni.
Kuvittelee siis olevansa samassa asemassa kuin minä eli voivansa päättää lapsen asioista tai perheeni rahankäytöstä tai, että hänen pitää saada samat asiat lapsen elämässä kuin minä (esim. jos lapsen syntymäpäiville kutsutasan veljeni niin mummon mielestä myös hänen veljensä pitää kutsua).
Vastaa lapselle kun hän huutaa äitiä, ja on sanonut minulle suoraan, että poika on hänen (ainakin osittain).En kuitenkaan usko, että hän saisi minkään mielisairauden diagnoosia tällä perusteella, koska hän on kuitenkin muuten kohtalaisen normaali.
Mielestäni käytös ei kuitenkaan ole perhettäni kohtaan normaalia eli jotain muuta vikaa kuin mielisairaus mutta en osaa sanoa mitä.Onko se mielestäsi oikein ja hyvää käytöstä, että väheksyt muiden ongelmia koska mielestäsi sinun ongelmasi ovat suurempia?
Ps. Mieheni ex on ihana ihminen.
Ei minunkaan anoppi varmaan saisi mitään diagnoosia vaikka jotain isoa ongelmaa hänellä onkin. Itkeskelee jos ei saa tahtoaan läpi meidän lapsiin liittyvissä asioissa ja möläyttelee outoja, kuten jos mieheni sanoo että jaa lähetäänpä muksut kotiin, tämä saattaa sanoa että menkää te vaan mutta lapset jää tänne. Ei ole vitsi kyseessä, katsoo naama väärinpäin jos tehdään lähtöä ja yrittää saada varsinkin esikoisen vielä aloittamaan uuden leikin. Jos lapset kysyy tai sanoo jotain minuun liittyen, käyttäen sanaa äiti, ei mummo reagoi mitenkään. Siis ei millään tavalla. Minua kutsuu lapsille sitkeästi edelleen etunimellä. Mummon sylissä ois nyt kyllä parempi, sanoi kun esikoinen itki vauvana. Suuttui jokaisen vauva aikana uudestaan verisesti kun tein selväksi että vauva itkee itkunsa äidin tai isän sylissä. Kiristeli hampaitaan ja paiskoi astioita tiskialtaassa. Jotain omaan äitiyteensä liittyvää traumaa?
Täältä moderoitiin viimeksikin pois sivukaupalla tuon yhden pellen jankkaamista, kyllä luuta taas käy, älkää välittäkö...
Varmaankin persoonallisuushäiriöistä kyse näissä tapauksissa, ei mielenterveyden ongelmista. Persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Tekee läheisten elämästä kyllä painajaista, ja henkilön omasta myös, mutta ei liity mielenterveyteen. Altistaa kylläkin masennukselle ja ahdistushäiriöille koska persoonaltaan häiriintynyt ei kykene toimimaan maailmassa ja ihmissuhteissa, vaan joutuu usein konflikteihin. Muiden ihmisten toiminta vaikuttaa hänestä käsittämättömältä, ja tämä synnyttää tietysti ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin persoonallisuushäiriöistä kyse näissä tapauksissa, ei mielenterveyden ongelmista. Persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Tekee läheisten elämästä kyllä painajaista, ja henkilön omasta myös, mutta ei liity mielenterveyteen. Altistaa kylläkin masennukselle ja ahdistushäiriöille koska persoonaltaan häiriintynyt ei kykene toimimaan maailmassa ja ihmissuhteissa, vaan joutuu usein konflikteihin. Muiden ihmisten toiminta vaikuttaa hänestä käsittämättömältä, ja tämä synnyttää tietysti ahdistusta.
Tarkoitatko nyt näitä miniöitä?
Joku persoonallisuushäiriö varmaan on näissä tämänkin ketjun ääritapauksissa mahdollinen. Meilläkin monenlaisia tilanteita. Yksikin oli kun 4 v oli isovanhemmilla yökylässä. Isovanhemmat menestyviä yrittäjiä, eli ulkoisesti ihan ok kansalaisia. Lapsi oli seuraavana päivänä itkuinen kun soiteltiin ja ikävöi. Haettiin lapsi kotiin. Huomasin heti, että lapsi oli kipeä. Lähemmäs 40 astetta kuumetta, kauhea yskä jne. Isovanhemmat loukkaantuivat, kun haettiin lapsi kotiin. Heillä oli vielä tarkoitus mennä pulkkailemaan ja teatteriin yms. He olivat siis jossain niin omassa kuplassaan etteivät huomanneet edes sitä, että lapsi oli todella kipeä. Piti tehdä "kivoja juttuja", koska he halusivat. Riippumatta lapsen kunnosta. Aloittivat sitten perinteisen mykkäkoulun kun kipeä ja ikävöivä lapsi haettiin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi harrastaa näiden newsner yms. sivujen isovanhemmat sitä ja isovanhemmat tätä-kuvien julkaisemista. Miehen veli joka on äitinsä facebook-kaveri laittaa välillä screenshotteja, aina nimenomaan rajojen vedon tai muun eripuran jälkeen ilmestyy hänen seinälle "isovanhemmat ovat lapselle suuri rikkaus... Äiti tietää paljon, mutta mummo tietää kaiken!" ja saatesanoilla "näinhän se on... Kun vaan eräs sen myös ymmärtäisi..." Anoppi siis ollut hukassa oman roolinsa kanssa esikoisen syntymästä lähtien ja tämän kolmannen kohdallakaan ei ole rauhoittunut. Sellainen ajatus tuntuu olevan että mummo on se viimeisen sanan sanoja, se Pää-Äiti. Esimerkiksi viime äitienpäivänä tuli ihan järjetön polemiikki siitä ettemme viettäneet äitienpäivää heillä eikä lapsilla ollut kortteja mummolle. Ohjaa ja neuvoo minua ylimielisesti koko ajan, lässyttää lapsille itsestäänselviä asioita vaatteiden viemisestä kaappiin ja katsoo hyvillään kun lapset tekevät mummon kullanarvoisten ohjeiden mukaan. Asioita jotka tekevät ihan normaalistikin aina. Kuopus oppi potalle, oli noin kuukausi "läpimurron" jälkeen mummolassa muutaman tunnin. Mummo oli kuulemma opettanut lapsen potalle, tällä asialla kehuskeli jopa siellä Facebookissa ja lähetti minulle linkkejä pottailuun liittyen. Tietoista ****päisyyttä joka vain jatkuu ja jatkuu.
Kyllä minun äitini sanoi tunteneens samankaltaisia tunteita kun lapsemme syntyi kun silloin kun minä6ja veljeni synnyttiin. On nähnyt lapsiamme pari kertaa viikossa aina ja minusta se on ollut todella suuri apu! Ja tietysti mummo "sulkeutuu ja keskittyy " vauvaan ja unohtaa muun, onhan vauvat aivan mahdottoman lumoava ja onhan vauva mummolle sukua ja perhettä! Itsekin tulee tehtyä niin, lumouduttua vauvasta ja rakkaudesta häntä kohtaan 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun äitini sanoi tunteneens samankaltaisia tunteita kun lapsemme syntyi kun silloin kun minä6ja veljeni synnyttiin. On nähnyt lapsiamme pari kertaa viikossa aina ja minusta se on ollut todella suuri apu! Ja tietysti mummo "sulkeutuu ja keskittyy " vauvaan ja unohtaa muun, onhan vauvat aivan mahdottoman lumoava ja onhan vauva mummolle sukua ja perhettä! Itsekin tulee tehtyä niin, lumouduttua vauvasta ja rakkaudesta häntä kohtaan 😍
Ihquu joo, neljänä päivänä viikossa teillä on mummo sulkeutuneena toiseen huoneeseen vauvan kanssa, ihanaa 😍😍
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun äitini sanoi tunteneens samankaltaisia tunteita kun lapsemme syntyi kun silloin kun minä6ja veljeni synnyttiin. On nähnyt lapsiamme pari kertaa viikossa aina ja minusta se on ollut todella suuri apu! Ja tietysti mummo "sulkeutuu ja keskittyy " vauvaan ja unohtaa muun, onhan vauvat aivan mahdottoman lumoava ja onhan vauva mummolle sukua ja perhettä! Itsekin tulee tehtyä niin, lumouduttua vauvasta ja rakkaudesta häntä kohtaan 😍
Miehen äiti sanoi ihan samaa 😍 tuntui kuulemma kuin ois oma vauva syntynyt 😍 ehkä sen takia ei halua kutsua minua lapsen äidiksi ja vahingossa aina vastaa itse kun lapsi huutaa äitiä 😍 sanoi että vauvan ois hyvä olla mummolla vastasyntyneestä asti viikonloppuhoidossa kun mummo tykkää niin paljon vauvoista ja on niin kokenut hoitaja 😍😍 ihana kun tarjosi apuakin, hän voi hoitaa vauvaa että minä voin siivota 😍😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin persoonallisuushäiriöistä kyse näissä tapauksissa, ei mielenterveyden ongelmista. Persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Tekee läheisten elämästä kyllä painajaista, ja henkilön omasta myös, mutta ei liity mielenterveyteen. Altistaa kylläkin masennukselle ja ahdistushäiriöille koska persoonaltaan häiriintynyt ei kykene toimimaan maailmassa ja ihmissuhteissa, vaan joutuu usein konflikteihin. Muiden ihmisten toiminta vaikuttaa hänestä käsittämättömältä, ja tämä synnyttää tietysti ahdistusta.
Varmasti niissä tapauksissa, joissa juttu on mennyt niin kuin täällä on kerrottu, kyseessä on jonkin asteinen persoonallisuushäiriö.
Mutta myös voi olla niin että kertoja itse on persoonallisuushäiriöinen ja kokee asian aivan toisin kuin joku muu. Ei siis tietoisesti tai suoranaisesti valehtele mutta silti totuus muuntuu niin ettei muut asianosaiset edes tunnista tapahtumaa.
Siksi näihin juttuihin on hiukan vaikea ihan täysillä uskoa.
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Niin. Mikä ajaa sinut, 30 vee perheenäiti, jolla ei mitään kokemusta asiasta, kerta toisensa jälkeen kommentoimaan tämän saman puheenvuorosi?
Persoonallisuushäiriö?
Itse jos näen ketjun aiheesta, joka ei kiinnosta ja josta en mitään tiedä, EN MENE KOKO KETJUUN!
Ainakaan satoja kertoja toistamaan samaa, että "minä en usko että maapallo on pyöreä kun en vaan nyt usko".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Niin. Mikä ajaa sinut, 30 vee perheenäiti, jolla ei mitään kokemusta asiasta, kerta toisensa jälkeen kommentoimaan tämän saman puheenvuorosi?
Persoonallisuushäiriö?
Itse jos näen ketjun aiheesta, joka ei kiinnosta ja josta en mitään tiedä, EN MENE KOKO KETJUUN!
Ainakaan satoja kertoja toistamaan samaa, että "minä en usko että maapallo on pyöreä kun en vaan nyt usko".
Mitä minä juuri sanoin... (ja kerta toisensa jälkeen, kuulemma).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Niin. Mikä ajaa sinut, 30 vee perheenäiti, jolla ei mitään kokemusta asiasta, kerta toisensa jälkeen kommentoimaan tämän saman puheenvuorosi?
Persoonallisuushäiriö?
Itse jos näen ketjun aiheesta, joka ei kiinnosta ja josta en mitään tiedä, EN MENE KOKO KETJUUN!
Ainakaan satoja kertoja toistamaan samaa, että "minä en usko että maapallo on pyöreä kun en vaan nyt usko".
Mitä minä juuri sanoin... (ja kerta toisensa jälkeen, kuulemma).
Sinuun väsyy, kun JANKKAAT ja JANKKAAT ja JANKKAAT tätä yhtä ja samaa. Joka kertoo muuten ihan vaan sen, että olet täydellinen omanapainen pönttöpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Niin. Mikä ajaa sinut, 30 vee perheenäiti, jolla ei mitään kokemusta asiasta, kerta toisensa jälkeen kommentoimaan tämän saman puheenvuorosi?
Persoonallisuushäiriö?
Itse jos näen ketjun aiheesta, joka ei kiinnosta ja josta en mitään tiedä, EN MENE KOKO KETJUUN!
Ainakaan satoja kertoja toistamaan samaa, että "minä en usko että maapallo on pyöreä kun en vaan nyt usko".
Mitä minä juuri sanoin... (ja kerta toisensa jälkeen, kuulemma).
Sinuun väsyy, kun JANKKAAT ja JANKKAAT ja JANKKAAT tätä yhtä ja samaa. Joka kertoo muuten ihan vaan sen, että olet täydellinen omanapainen pönttöpää.
Etkö itse väsy omaan vihaasi? Hellitä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Niin. Mikä ajaa sinut, 30 vee perheenäiti, jolla ei mitään kokemusta asiasta, kerta toisensa jälkeen kommentoimaan tämän saman puheenvuorosi?
Persoonallisuushäiriö?
Itse jos näen ketjun aiheesta, joka ei kiinnosta ja josta en mitään tiedä, EN MENE KOKO KETJUUN!
Ainakaan satoja kertoja toistamaan samaa, että "minä en usko että maapallo on pyöreä kun en vaan nyt usko".
Mitä minä juuri sanoin... (ja kerta toisensa jälkeen, kuulemma).
Sinuun väsyy, kun JANKKAAT ja JANKKAAT ja JANKKAAT tätä yhtä ja samaa. Joka kertoo muuten ihan vaan sen, että olet täydellinen omanapainen pönttöpää.
Etkö itse väsy omaan vihaasi? Hellitä jo.
Sinä se tässä tunnet vihaa ja epätoivoa kun tästä aiheesta keskustellaan. Ei ole vaikea arvata miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu turhan tarkoitushakuiselta nämä ketjut. Lueskeltuani näitä niin alkaa oma mielipide kääntyä aloittajaa vastaan. Yhtenä syynä ovat ne kirjoittajat, jotka aggressiivisesti hyökkäävät neutraalimmin kirjoittavia vastaan. Ja sitten ne aikuiset tyypit, joilla tuskin on itsellään lapsia mutta ovat täynnä vihaa narsisteja kohtaan. Juuri tuo viha ja vain yhden näkökulman hyväksyminen on herättänyt epäluulot mitä tällä ketjulla oikeastaan haetaan. Kenenkään sairaudella ei pitäisi juhlia missään keskustelupalstalla.
Niin. Mikä ajaa sinut, 30 vee perheenäiti, jolla ei mitään kokemusta asiasta, kerta toisensa jälkeen kommentoimaan tämän saman puheenvuorosi?
Persoonallisuushäiriö?
Itse jos näen ketjun aiheesta, joka ei kiinnosta ja josta en mitään tiedä, EN MENE KOKO KETJUUN!
Ainakaan satoja kertoja toistamaan samaa, että "minä en usko että maapallo on pyöreä kun en vaan nyt usko".
Mitä minä juuri sanoin... (ja kerta toisensa jälkeen, kuulemma).
Sinuun väsyy, kun JANKKAAT ja JANKKAAT ja JANKKAAT tätä yhtä ja samaa. Joka kertoo muuten ihan vaan sen, että olet täydellinen omanapainen pönttöpää.
Etkö itse väsy omaan vihaasi? Hellitä jo.
Eikö oma typeryytesi yhtään ällötä?
Tämä muuttuu hankalaksi lukea ja turhauttavaksi kun tuo yksi tyyppi käyttää noita hymiöitä ja jankuttaa mutta ei tuo mitään tähän varsinaiseen keskusteluun.