Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Kyllä minä olen ihan varma , että lapseni on ollut isovanhempiansa hoidossa jopa matkustellut heidän kanssaan.Olen myös varma , että mummoni hoiti minua äitini ollessa töissä.
Ehkä kirjoittajallakin on oikeita todisteita hoitotapahtumasta ."Kusipää,v*ttupää mummo " - todellä nättiä .Kasvatustuloksen perusteella ei käy kieltäminen, että hän todella on sitä.
Niin. Ainakin minun tapauksessani äitini on kyllä ihan ansainnut nimityksen. Hakkasi veljeäni ja kaikki me lapset ollaan kärsitty monin tavoin henkisestä väkivallasta. Kun ei aikuisena kyennyt enää pitämään minua otteessaan, mm stalkkasi ja teki viranomaiskanteluja kiusatakseen.
Kun ei itse ole todelliseen pahuuteen törmännyt, sitä helposti sitten haluaa uskoa, ettei sitä ole. Me sen kohdanneet tiedämme sitten paremmin.
Miten olet selittänyt asian lapsillesi ja pyysikö äitisi heitä hoitoon kun he olivat ihan vauvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Mun anoppi kertoilee kaikille kuinka meidän lapsi on hänellä joka viikonloppu hoidossa. Todellisuudessa lapsi ei ole kertaakaan ollut anopilla hoidossa koska ne muutamat kerrat kun oltais oikeesti tarvittu lastenhoitoapua niin anoppi vastas "ei kannattais lapsia hankkia jos niitä ei pysty hoitamaan"
Minä muistan vieläkin miten äitini käytännössä jätti minut heitteille jo yläkoulussa. Teki kaikin tavoin selväksi, ettei enää "halua elättää". Ei kyllä elättänyt aiemminkaan ksoka hänhän ei käynyt töissä.
Lukioon jouduin jo ottamaan opintolainaa ja selviämään omillani. Näin nälkää ja nukuin paljaalla patjalla jne.
Kun olin 22, törmäsin tätiini, joka alkoi läksyttää minua siitä, miten edelleen aikuisena ihmisenä kehtasin roikkua äitini taakkana. Äitini maalaillut ummet ja lammet siitä, miten minä en kuulemma päivääkään selviä ilman häntä jne. Todellisuudessa äidilläni ei ollut ollut edes osoitettani neljään vuoteen ja ne kerrat kun olin käynyt lapsuudenkodissa, olin vienyt sinne sekä rahaa että ruokaa.
Samoja tarinoita kertoilee nyt lapsenlapsistaan. Joita ei edes oikeasti tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Kyllä minä olen ihan varma , että lapseni on ollut isovanhempiansa hoidossa jopa matkustellut heidän kanssaan.Olen myös varma , että mummoni hoiti minua äitini ollessa töissä.
Ehkä kirjoittajallakin on oikeita todisteita hoitotapahtumasta ."Kusipää,v*ttupää mummo " - todellä nättiä .Kasvatustuloksen perusteella ei käy kieltäminen, että hän todella on sitä.
Eri
Aika pienellä otannalla ihmettelet missä kaikki ei kivat mummot on. Jos tunnet kaksi mummoa ja ne on kivoja niin ei vielä paljoa kokonaismummotilanteesta kerro, etenkin kun suurin osa mummoista on varmastikin ihan normaaleja, joten ei ole ihme, että kohdallesi on osunut kivoja mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Kyllä minä olen ihan varma , että lapseni on ollut isovanhempiansa hoidossa jopa matkustellut heidän kanssaan.Olen myös varma , että mummoni hoiti minua äitini ollessa töissä.
Ehkä kirjoittajallakin on oikeita todisteita hoitotapahtumasta ."Kusipää,v*ttupää mummo " - todellä nättiä .Kasvatustuloksen perusteella ei käy kieltäminen, että hän todella on sitä.
Eri
Aika pienellä otannalla ihmettelet missä kaikki ei kivat mummot on. Jos tunnet kaksi mummoa ja ne on kivoja niin ei vielä paljoa kokonaismummotilanteesta kerro, etenkin kun suurin osa mummoista on varmastikin ihan normaaleja, joten ei ole ihme, että kohdallesi on osunut kivoja mummoja.
Ei kannata ottaa esiin kokonaismummotilannetta vaan tarkastella tuoreen äidin (jolla on pieni vauva) anopin sisältämää mummotilannetta eli rajataan keskustelualue tarkemmin. Henkilöitä, joilla ei ole vauvaa ei voida ottaa mukaan tähän keskusteluun. Ei oteta mukaan myöskään henkilöitä, joiden äiti on se hankala tapaus tai joiden lapset ovat isompia lapsia kuin mitä vauvalla tarkoitetaan. Jos ollaan oikein tarkkoja niin vain ne äidit, joilla on vasta ensimmäinen vauva täyttävät keskustelun kriteerit. Ihan vain keskustelusta vedettävien johtopäätösten vuoksi.
Itse mummona ja anoppina hirvittää lukea tätä ketjua. Olen sanaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan tehtävä EI ole pitää huolta isoäidistään, tehtävä kuuluu sille henkilölle, jonka kyseinen isoäiti on itse maailmaan synnyttänyt! Eiköhän se nyt ole käynyt jo harvinaisen selväksi, että VAIN ja AINOASTAAN ikiomat lapset ovat takuu ikuisesta rakkaudesta ja onnesta, näinhän täällä palstalla ja kylillä usein julistetaan!!! Rakastakaa vanhemmpianne niin kuin oletatte omien lapsienne teitä rakastavan kun olette itse vanhoja. UHG!
Minun lapsen öasta en saa tavata.......tytär kiwltää sanoo että jion liikaaa vaiken enää juo..........on jokamummon oiekus mutta ei sitö noudata!!!! Pyh sanon minä t sirpa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirvittävänä ääriesimerkkinä netin vaikutuksesta jo valmiiksi kieroutuneiden teinien mieleen on Dnepropetrovsk Maniacs - kolmen ukrainalaispojan porukka jotka m u r h a sivat v. 2007 yhteensä 21 viatonta ihmistä, motiivinaan saada "nettifeimiä" m u r h i sta kuvatuilla videoillaan. Poikien saama elinkautinen ei ole missään suhteessa tekojen raakuuteen, kuten raskaana olleen nuoren naisen t a p p a m i n e n ja sikiön repiminen ulos kohdusta. Pojat olivat "normaaleista", hieman tavallista vauraammista perheistä.
Ihan kuin meidän anoppi. Aina mietin mitä haluaisi tehdä minulle. Tiedä sitten montako vastaavaa tapausta anopilla on pakkasessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.
On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.
Tän ketjun aihe on mt-ongelmaiset mummot.... siksi tähän ketjuun kirjoitetaan mt-ongelmaisista mummoista...
Lähinnä tähän ketjuun kirjoittavat useat mt-ongelmaiset oli mummoja ja lapsia tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tähän ketjuun kirjoittavat useat mt-ongelmaiset oli mummoja ja lapsia tai sitten ei.
Oletko kokemusasiantuntija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä EI ole pitää huolta isoäidistään, tehtävä kuuluu sille henkilölle, jonka kyseinen isoäiti on itse maailmaan synnyttänyt! Eiköhän se nyt ole käynyt jo harvinaisen selväksi, että VAIN ja AINOASTAAN ikiomat lapset ovat takuu ikuisesta rakkaudesta ja onnesta, näinhän täällä palstalla ja kylillä usein julistetaan!!! Rakastakaa vanhemmpianne niin kuin oletatte omien lapsienne teitä rakastavan kun olette itse vanhoja. UHG!
Minä rakastan lapsiani, ja he toivottavasti rakastavat minua vielä aikuisinakin. Ei siihen kuitenkaan mitään velvollisuutta ole, enkä sitä oleta. Aion kyllä nähdä vaivaa sen eteen että he pysyisivät elämässäni aina, en aio horista vain samoja vanhoja juttuja joka tapaamisella, valittaa kaikesta mahdollisesta, ja vastata jokaiseen heidän sanomaansa asiaan neuvomalla tai tarjoamalla kärkkään mielipiteen.
Ei lapsille kuulu myöskään vastuu mummon mielenterveydestä. Mummolle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tehtävä EI ole pitää huolta isoäidistään, tehtävä kuuluu sille henkilölle, jonka kyseinen isoäiti on itse maailmaan synnyttänyt! Eiköhän se nyt ole käynyt jo harvinaisen selväksi, että VAIN ja AINOASTAAN ikiomat lapset ovat takuu ikuisesta rakkaudesta ja onnesta, näinhän täällä palstalla ja kylillä usein julistetaan!!! Rakastakaa vanhemmpianne niin kuin oletatte omien lapsienne teitä rakastavan kun olette itse vanhoja. UHG!
Minä rakastan lapsiani, ja he toivottavasti rakastavat minua vielä aikuisinakin. Ei siihen kuitenkaan mitään velvollisuutta ole, enkä sitä oleta. Aion kyllä nähdä vaivaa sen eteen että he pysyisivät elämässäni aina, en aio horista vain samoja vanhoja juttuja joka tapaamisella, valittaa kaikesta mahdollisesta, ja vastata jokaiseen heidän sanomaansa asiaan neuvomalla tai tarjoamalla kärkkään mielipiteen.
Äitini on tavallinen, vanha nainen, joka horisee samoja juttuja joka kerta. Ei ole pystynyt hoitamaan lapsiamme, kun olivat pieniä.
Silti aikuiset lapsemme rakastavat häntä ja jaksavat joka kertaa kuunnella ne samat nuoruudenmuistot, mitä äitini horisee.
Että kyllä se on aika lailla jostain muusta kiinni, kiintyykö lapsenlapset mummoonsa vai ei. Äitini ei ole koskaan mitään temppuja heidän eteen nähnyt, eikä erityisemmin vaivaa nähnyt. Ollut tavallinen äiti minulle ja tavallinen mummo lapsenlapsilleen virheineen ja hyvine puolineen.
Joten ei se mummous mitään ihmeellisiä tarvitse, jos ei siitä halua tehdä jotain ihme draamaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tähän ketjuun kirjoittavat useat mt-ongelmaiset oli mummoja ja lapsia tai sitten ei.
Oletko kokemusasiantuntija?
Juu, ei äideillä ole mt- ongelmia vain mummoilla. Ne puhkeavat heti kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tähän ketjuun kirjoittavat useat mt-ongelmaiset oli mummoja ja lapsia tai sitten ei.
Oletko kokemusasiantuntija?
Juu, ei äideillä ole mt- ongelmia vain mummoilla. Ne puhkeavat heti kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy.
Pojan odottaminen varsinkin altistaa mt-oireille, koska olen huomannut, että miesten äidit ovat yleensä mt-ongelmaisia. Tyttöjen äidit ovat taas niitä kunnon äitejä ja mummeja. Miesten äideistä tulee mt-ongelmaisiaq anoppeja. Tämä liittyy jotenkin poikien testorterien tuottoon ja vaikuttaa näin äitien mielenterveyteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.
Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Ainakin minun tapauksessani äitini on kyllä ihan ansainnut nimityksen. Hakkasi veljeäni ja kaikki me lapset ollaan kärsitty monin tavoin henkisestä väkivallasta. Kun ei aikuisena kyennyt enää pitämään minua otteessaan, mm stalkkasi ja teki viranomaiskanteluja kiusatakseen.
Kun ei itse ole todelliseen pahuuteen törmännyt, sitä helposti sitten haluaa uskoa, ettei sitä ole. Me sen kohdanneet tiedämme sitten paremmin.