Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
No oho. Mulla on pari kommenttia. Sulla on outo tapa mieltää kaikki omasta mielipiteestäsi eroavat mielipiteet a) yhdeksi henkilöksi b) paskaksi. Tietää ongelmia ja on lähes vainoharhaista.
Taisit nyt itse syyllistyä siihen mistä syytät toista. Olen tuon alkuperäisen pidemmän viestin kirjoittaja, jolle siis vastasit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi kommentoi. En kirjoittanut tuota edellistä. Tämä kyseinen viesti, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti. Olen taustalla vain lukenut hiljaa vaikka ketjun aihe omaan elämääni liittyykin. Ketjun alkupuoli olikin hyvää vertaistukea. Tämä lopuupuoli on mennyt sitten juuri tuoksi eipäs-juupas väittelyksi.
Haluat keskustella omalla tavallasi. Se toki on kaikille sallittua. Mutta minkä takia haluat tulla väittelemään vertaistukiketjuun, aiheuttamaan turhaa eripuraa ja joillekin jopa pahaa mieltä. Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä. Joka tapauksessa, koska täällä keskustellaan anonyymisti, eikä kukaan muu ole päässyt omin silmin ja korvin todistamaan kuvattuja tilanteita, on sinällään aivan turhaa jauhaa molempien osapuolten kannasta, koska siitä ei ole mitään tietoa. Emme tiedä mikä on sen toisen osapuolen kanta, joten asiaa on sinällään turha spekuloida ja samalla lytätä toista joka on itselleen herkästäkin aiheesta avautunut. Käytkö muissakin vertaistukiketjuissa vääntämässä omaa näkökulmaasi, tavallaan aiheen vierestä? Syöpäkeskustelussa väittämässä että asioilla on aina kaksi puolta, eikä syöpää välttämättä ole ollenkaan? Tai narsistien tuki infossa jankkaamassa kuinka vika voi olla kirjoittajassa itsessään?
Harvoin alapeukutan ketään mutta jos sinä todella kirjoitit
"Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun."
Niin olet yksioikoinen ja turha elvistellä "Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä." kun itse osoitat teoillasi olevasi muuta kuin sanoillasi, pieni pettymys, olet tyhjää täynnä. Ja yksioikoisuus - en minä tarkoittanut molempien osapuolten kannalta SAMASTA SUVUSTA :D vaan erilaisia kokemuksia SAMASTA ASIASTA. Ei kumma, että "erityisherkät" hiiltyy ja heihin hiillytään.
Syöpäkortti oli oikein fiksu. Toki käyn tahallani ärsyttämässä syöpäpotilaita jopa osastoilla koska minulla on siitä niin paljon kokemusta saattohoidon läpikäyneenä. Tarkennan vielä, että minä en ollut se kuoleva siinä saattohoidossa ettet jää jankuttamaan MISTÄ oikein kirjoitan. Tarkoitin tällä MISTÄ fyysistä sijaintia, en aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
No oho. Mulla on pari kommenttia. Sulla on outo tapa mieltää kaikki omasta mielipiteestäsi eroavat mielipiteet a) yhdeksi henkilöksi b) paskaksi. Tietää ongelmia ja on lähes vainoharhaista.
Taisit nyt itse syyllistyä siihen mistä syytät toista. Olen tuon alkuperäisen pidemmän viestin kirjoittaja, jolle siis vastasit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi kommentoi. En kirjoittanut tuota edellistä. Tämä kyseinen viesti, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti. Olen taustalla vain lukenut hiljaa vaikka ketjun aihe omaan elämääni liittyykin. Ketjun alkupuoli olikin hyvää vertaistukea. Tämä lopuupuoli on mennyt sitten juuri tuoksi eipäs-juupas väittelyksi.
Haluat keskustella omalla tavallasi. Se toki on kaikille sallittua. Mutta minkä takia haluat tulla väittelemään vertaistukiketjuun, aiheuttamaan turhaa eripuraa ja joillekin jopa pahaa mieltä. Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä. Joka tapauksessa, koska täällä keskustellaan anonyymisti, eikä kukaan muu ole päässyt omin silmin ja korvin todistamaan kuvattuja tilanteita, on sinällään aivan turhaa jauhaa molempien osapuolten kannasta, koska siitä ei ole mitään tietoa. Emme tiedä mikä on sen toisen osapuolen kanta, joten asiaa on sinällään turha spekuloida ja samalla lytätä toista joka on itselleen herkästäkin aiheesta avautunut. Käytkö muissakin vertaistukiketjuissa vääntämässä omaa näkökulmaasi, tavallaan aiheen vierestä? Syöpäkeskustelussa väittämässä että asioilla on aina kaksi puolta, eikä syöpää välttämättä ole ollenkaan? Tai narsistien tuki infossa jankkaamassa kuinka vika voi olla kirjoittajassa itsessään?Harvoin alapeukutan ketään mutta jos sinä todella kirjoitit
"Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun."
Niin olet yksioikoinen ja turha elvistellä "Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä." kun itse osoitat teoillasi olevasi muuta kuin sanoillasi, pieni pettymys, olet tyhjää täynnä. Ja yksioikoisuus - en minä tarkoittanut molempien osapuolten kannalta SAMASTA SUVUSTA :D vaan erilaisia kokemuksia SAMASTA ASIASTA. Ei kumma, että "erityisherkät" hiiltyy ja heihin hiillytään.
Syöpäkortti oli oikein fiksu. Toki käyn tahallani ärsyttämässä syöpäpotilaita jopa osastoilla koska minulla on siitä niin paljon kokemusta saattohoidon läpikäyneenä. Tarkennan vielä, että minä en ollut se kuoleva siinä saattohoidossa ettet jää jankuttamaan MISTÄ oikein kirjoitan. Tarkoitin tällä MISTÄ fyysistä sijaintia, en aihetta.
Sinä sotket nyt eri kirjoittajatkin keskenään ja vastaat kuin he olisi yksi sama henkilö...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
No oho. Mulla on pari kommenttia. Sulla on outo tapa mieltää kaikki omasta mielipiteestäsi eroavat mielipiteet a) yhdeksi henkilöksi b) paskaksi. Tietää ongelmia ja on lähes vainoharhaista.
Taisit nyt itse syyllistyä siihen mistä syytät toista. Olen tuon alkuperäisen pidemmän viestin kirjoittaja, jolle siis vastasit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi kommentoi. En kirjoittanut tuota edellistä. Tämä kyseinen viesti, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti. Olen taustalla vain lukenut hiljaa vaikka ketjun aihe omaan elämääni liittyykin. Ketjun alkupuoli olikin hyvää vertaistukea. Tämä lopuupuoli on mennyt sitten juuri tuoksi eipäs-juupas väittelyksi.
Haluat keskustella omalla tavallasi. Se toki on kaikille sallittua. Mutta minkä takia haluat tulla väittelemään vertaistukiketjuun, aiheuttamaan turhaa eripuraa ja joillekin jopa pahaa mieltä. Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä. Joka tapauksessa, koska täällä keskustellaan anonyymisti, eikä kukaan muu ole päässyt omin silmin ja korvin todistamaan kuvattuja tilanteita, on sinällään aivan turhaa jauhaa molempien osapuolten kannasta, koska siitä ei ole mitään tietoa. Emme tiedä mikä on sen toisen osapuolen kanta, joten asiaa on sinällään turha spekuloida ja samalla lytätä toista joka on itselleen herkästäkin aiheesta avautunut. Käytkö muissakin vertaistukiketjuissa vääntämässä omaa näkökulmaasi, tavallaan aiheen vierestä? Syöpäkeskustelussa väittämässä että asioilla on aina kaksi puolta, eikä syöpää välttämättä ole ollenkaan? Tai narsistien tuki infossa jankkaamassa kuinka vika voi olla kirjoittajassa itsessään?Harvoin alapeukutan ketään mutta jos sinä todella kirjoitit
"Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun."
Niin olet yksioikoinen ja turha elvistellä "Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä." kun itse osoitat teoillasi olevasi muuta kuin sanoillasi, pieni pettymys, olet tyhjää täynnä. Ja yksioikoisuus - en minä tarkoittanut molempien osapuolten kannalta SAMASTA SUVUSTA :D vaan erilaisia kokemuksia SAMASTA ASIASTA. Ei kumma, että "erityisherkät" hiiltyy ja heihin hiillytään.
Syöpäkortti oli oikein fiksu. Toki käyn tahallani ärsyttämässä syöpäpotilaita jopa osastoilla koska minulla on siitä niin paljon kokemusta saattohoidon läpikäyneenä. Tarkennan vielä, että minä en ollut se kuoleva siinä saattohoidossa ettet jää jankuttamaan MISTÄ oikein kirjoitan. Tarkoitin tällä MISTÄ fyysistä sijaintia, en aihetta.
Sinä sotket nyt eri kirjoittajatkin keskenään ja vastaat kuin he olisi yksi sama henkilö...
No onko ihme...
"Olen tuon alkuperäisen pidemmän viestin kirjoittaja, jolle siis vastasit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi kommentoi. En kirjoittanut tuota edellistä. Tämä kyseinen viesti, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti."
Ei hän sitten selvemmin pysty asiaansa ilmaisemaan?
Olen tämän alkuperäisen lyhyemmän kuin pidemmän viestin kirjoittaja eli kommentoija jolle siis vastasit tai ikäänkuin kommentoit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi luki, vastasi kommentoi kertomalla mielipiteensä, joka siis oli paska. En kirjoittanut tuota edellistä pitempää kommenttia eli vastausta siihen lyhyempään kommenttiin eli viestiin elikkäs vastaukseen. Tämä kyseinen ja erityisesti kyseenalainen viesti eli kommentti eli vastaus siihen lyhyempään mutta pidempään kommenttiin eli viestiin, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti. Mutta samaa paskaa mistä varmasti voidaan olla eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
No oho. Mulla on pari kommenttia. Sulla on outo tapa mieltää kaikki omasta mielipiteestäsi eroavat mielipiteet a) yhdeksi henkilöksi b) paskaksi. Tietää ongelmia ja on lähes vainoharhaista.
Taisit nyt itse syyllistyä siihen mistä syytät toista. Olen tuon alkuperäisen pidemmän viestin kirjoittaja, jolle siis vastasit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi kommentoi. En kirjoittanut tuota edellistä. Tämä kyseinen viesti, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti. Olen taustalla vain lukenut hiljaa vaikka ketjun aihe omaan elämääni liittyykin. Ketjun alkupuoli olikin hyvää vertaistukea. Tämä lopuupuoli on mennyt sitten juuri tuoksi eipäs-juupas väittelyksi.
Haluat keskustella omalla tavallasi. Se toki on kaikille sallittua. Mutta minkä takia haluat tulla väittelemään vertaistukiketjuun, aiheuttamaan turhaa eripuraa ja joillekin jopa pahaa mieltä. Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä. Joka tapauksessa, koska täällä keskustellaan anonyymisti, eikä kukaan muu ole päässyt omin silmin ja korvin todistamaan kuvattuja tilanteita, on sinällään aivan turhaa jauhaa molempien osapuolten kannasta, koska siitä ei ole mitään tietoa. Emme tiedä mikä on sen toisen osapuolen kanta, joten asiaa on sinällään turha spekuloida ja samalla lytätä toista joka on itselleen herkästäkin aiheesta avautunut. Käytkö muissakin vertaistukiketjuissa vääntämässä omaa näkökulmaasi, tavallaan aiheen vierestä? Syöpäkeskustelussa väittämässä että asioilla on aina kaksi puolta, eikä syöpää välttämättä ole ollenkaan? Tai narsistien tuki infossa jankkaamassa kuinka vika voi olla kirjoittajassa itsessään?Harvoin alapeukutan ketään mutta jos sinä todella kirjoitit
"Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun."
Niin olet yksioikoinen ja turha elvistellä "Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä." kun itse osoitat teoillasi olevasi muuta kuin sanoillasi, pieni pettymys, olet tyhjää täynnä. Ja yksioikoisuus - en minä tarkoittanut molempien osapuolten kannalta SAMASTA SUVUSTA :D vaan erilaisia kokemuksia SAMASTA ASIASTA. Ei kumma, että "erityisherkät" hiiltyy ja heihin hiillytään.
Syöpäkortti oli oikein fiksu. Toki käyn tahallani ärsyttämässä syöpäpotilaita jopa osastoilla koska minulla on siitä niin paljon kokemusta saattohoidon läpikäyneenä. Tarkennan vielä, että minä en ollut se kuoleva siinä saattohoidossa ettet jää jankuttamaan MISTÄ oikein kirjoitan. Tarkoitin tällä MISTÄ fyysistä sijaintia, en aihetta.
En kirjoittanut tuota lainaamaasi heittomerkeissä olevaa viestiä, kuten mielestäni selkeästi kirjoitinkin. Olen pahoillani jos en sinun mielestäsi ilmaissut asiaa tarpeeksi selkeästi.
Ei minulla ole aikomusta jäädä kanssasi jankkaamaan yhtään mistään vaan poistun tästä nyt takaisin taustalle ja toivon että tälle ketjulle löytyisi taas asiallisempi keskustelulinja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kirjoittaja takoo nyt hiki päässä noita "voi näitä miniöitä" - ruikutuksia.
Miksi siitä aiheesta pitäisi vaieta?
Juurikin HE tappelevat anoppinsa kanssa ja juuri HE kirjoittelevat sitten tänne yksipuolisia versioita riidoista, joissa ei omista virheistä taatusti ole mainintoja.
Anopista on myös lukuisissa tarinoissa tehty mt-potilas, mutta ei huomata, että onkin ITSE sellainen.
Eiköhän täällä jokainen, lähes ainakin, tajua että rajaton, hankala ihminen voi olla kuka tahansa, ei pelkästään anoppi (tai oma vanhempi, monillahan on kokemusta myös siitä). Tämä on kuitenkin ketju jossa keskustellaan nimenomaan niistä isovanhemmista. Hankalista miniöistä voi sitten tehdä vaikka oman keskustelunsa.
Joillakin täällä tuntuu olevan tarve lytätä muiden kokemukset isovanhemmista vedoten juuri siihen että miniäkin voi olla hankala. Kyllä, hankalia miniöitä on, mutta se ei poista tosiasiaa siitä että rajattomia, hankalia isovanhempia on olemassa ja että monille tässä ketjussa kuvatut kokemukset on totisinta totta, ei vain jotain aiheetonta haukkumista.
Joillain tuntuu olevan myös kumma käsitys siitä mitä vertaistuki on. Ei se ole sitä että haukutaan nyt joukolla (viattomat ja syyttömät) anopit. Vaan sitä että pääsee kerrankin purkamaan omia kokemuksiaan ja tuntojaan samaa kokeneiden kesken saaden ymmärrystä. Sekään ei ole pääpointti että ongelmiin löytyy hyvä ratkaisu, vaikka aina se on todella positiivista jos ratkaisu löytyy.
En ymmärrä miksi tänne tullaan lynkkaamaan vertaistukea hakevia ihmisiä, yritetään kumota heidän kokemuksensa jne. Jos on itse sitä mieltä että ongelma on miniöissä, tai ettei ongelmaa edes ole oikeasti, niin sitten kannattaa mennä muita keskusteluja lukemaan tai perustaa se omansa. Tämmöinen eipäs-juupas jankkaus,kumpi on nyt oikeassa, on ihan typerää. Täällä keskustellaan anonyymisti joten kukaan ei voi tulla sanomaan onko jonkun kertoma totta vai ei.Niin jos sinä otat tämän ketjun samanmielisten hymistelynä niin se on sinun tapasi keskustella. Jos minä otan keskustelun asian pohdintana molempien osapuolten kannalta ja muiden kokemuksien perusteella oman mielipiteeni muodostamiseksi niin se on minun valintani. Et sinä voi ohjata keskustelua hyväksymääsi suuntaan yhtään sen enempää kuin voit vaikuttaa ihmisiin ympärilläsi. Itse on oltava aktiivisempi, että keskustelun painopiste muuttuu. Itse on muututtava jos kärsii ihmissuhdeongelmista. Tai valittava se etäisyys.
Ennenkuin lyttäät mielipiteeni niin mieti hetki mitä tarkoitin, en yritä olla nokkela vaan ihan vilpittömästi kerron mitä mieltä olen, enkä pahantahtoisesti.
Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun.
No oho. Mulla on pari kommenttia. Sulla on outo tapa mieltää kaikki omasta mielipiteestäsi eroavat mielipiteet a) yhdeksi henkilöksi b) paskaksi. Tietää ongelmia ja on lähes vainoharhaista.
Taisit nyt itse syyllistyä siihen mistä syytät toista. Olen tuon alkuperäisen pidemmän viestin kirjoittaja, jolle siis vastasit, ja joka nähtävästi sinun viestiäsi kommentoi. En kirjoittanut tuota edellistä. Tämä kyseinen viesti, jota nyt kirjoitan, on toinen tähän ketjuun kirjoittama viesti. Olen taustalla vain lukenut hiljaa vaikka ketjun aihe omaan elämääni liittyykin. Ketjun alkupuoli olikin hyvää vertaistukea. Tämä lopuupuoli on mennyt sitten juuri tuoksi eipäs-juupas väittelyksi.
Haluat keskustella omalla tavallasi. Se toki on kaikille sallittua. Mutta minkä takia haluat tulla väittelemään vertaistukiketjuun, aiheuttamaan turhaa eripuraa ja joillekin jopa pahaa mieltä. Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä. Joka tapauksessa, koska täällä keskustellaan anonyymisti, eikä kukaan muu ole päässyt omin silmin ja korvin todistamaan kuvattuja tilanteita, on sinällään aivan turhaa jauhaa molempien osapuolten kannasta, koska siitä ei ole mitään tietoa. Emme tiedä mikä on sen toisen osapuolen kanta, joten asiaa on sinällään turha spekuloida ja samalla lytätä toista joka on itselleen herkästäkin aiheesta avautunut. Käytkö muissakin vertaistukiketjuissa vääntämässä omaa näkökulmaasi, tavallaan aiheen vierestä? Syöpäkeskustelussa väittämässä että asioilla on aina kaksi puolta, eikä syöpää välttämättä ole ollenkaan? Tai narsistien tuki infossa jankkaamassa kuinka vika voi olla kirjoittajassa itsessään?Harvoin alapeukutan ketään mutta jos sinä todella kirjoitit
"Sinä vain pilaat käytökselläsi nämä vertaistukiketjut, kun jauhat kymmeniä puheenvuoroja tätä samaa paskaasi joka ketjuun."
Niin olet yksioikoinen ja turha elvistellä "Keskustelutaitoihin kuuluu myös tahdikkuus ja sen ymmärtäminen mitä on sopivaa sanoa ja missä." kun itse osoitat teoillasi olevasi muuta kuin sanoillasi, pieni pettymys, olet tyhjää täynnä. Ja yksioikoisuus - en minä tarkoittanut molempien osapuolten kannalta SAMASTA SUVUSTA :D vaan erilaisia kokemuksia SAMASTA ASIASTA. Ei kumma, että "erityisherkät" hiiltyy ja heihin hiillytään.
Syöpäkortti oli oikein fiksu. Toki käyn tahallani ärsyttämässä syöpäpotilaita jopa osastoilla koska minulla on siitä niin paljon kokemusta saattohoidon läpikäyneenä. Tarkennan vielä, että minä en ollut se kuoleva siinä saattohoidossa ettet jää jankuttamaan MISTÄ oikein kirjoitan. Tarkoitin tällä MISTÄ fyysistä sijaintia, en aihetta.
En kirjoittanut tuota lainaamaasi heittomerkeissä olevaa viestiä, kuten mielestäni selkeästi kirjoitinkin. Olen pahoillani jos en sinun mielestäsi ilmaissut asiaa tarpeeksi selkeästi.
Ei minulla ole aikomusta jäädä kanssasi jankkaamaan yhtään mistään vaan poistun tästä nyt takaisin taustalle ja toivon että tälle ketjulle löytyisi taas asiallisempi keskustelulinja.
On ihan hyvä ettet jankkaa mutta henkistä laiskuutta odottaa, että muut huolehtivat keskustelun tasosta. Tai sinun mielipiteesi mukaisesta keskustelun suunnasta. Hyvää odottelua. Tämä ketju olisi tyrehtynyt jo aikoja sitten ellen olisi välillä ruokkinut keskustelua. Ja tämäkö on kiitos :D Teillä on nyt mahdollisuus aktiiviseen, oikeanlaiseen ja virallisesti hyväksyn ainoan oikean mielipiteen mukaiseen keskusteluun. Ketju on teidän, olkaa hyvä.
Siis tuotiinko nuo nykyajan kasvatukselliset ongelmat esille sillä ajatuksella että äidit toimivat nykyään väärin? (entäs lasten isät?) Että enemmän mummoa ja pappaa? Kasvatusongelmia on ollut aina, aivan aina. Nykyaikana suurin ongelma lienee siinä että paineet luoda uraa ja huolehtia samaan aikaan perheestä ovat kovemmat kuin milloinkaan ennen. Kotona lapsiaan hoitava äiti on perse homeessa makaava loinen ja vastaavasti uraäiti on itsekäs paska jonka olisi pitänyt käyttää ehkäisyä. Lapset pitää kummassakin yhtälössä onnistua kasvattamaan täydellisesti, huolimatta siitä että
- lapset elävät ennennäkemättömän voimakkaassa aikuisillekin traumaattisen nettisisällön vaikutuspiirissä. Jo ala-asteikäiset näyttävät toisilleen puhelimelta gore-materiaalia ja S/M-pornoa. Kotona ollaan tavallisia kilttejä lapsia.
- lapset murehtivat pelottavia ja isoja asioita joita joka tuutista tuleva uutisointi tuo heidän elämäänsä.
- ulkonäköpaineet ovat niin pojilla kuin tytöillä pahemmat kuin koskaan.
- lastenkasvatuksen psykologinen näkökulma on ymmärretty osittain täysin väärin - fyysinen kurinpito ei ole missään nimessä ok, mutta kuri ja auktoriteetti on silti välttämätöntä. Vanhemman auktoriteetti muodostuu johdonmukaisuudesta, lempeästä diktatuurista joka ikätasoisesti tietenkin asteittain hellittää.
Tämä on aikamoinen soppa eikä vanhempien arkaa auktoriteettia entisestään murentavat isovanhemmat auta asiaa. Lähes aina problematiikka isovanhempien kanssa lähtee juuri siitä vanhemman määräysvallan kyseenalaistamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvittävänä ääriesimerkkinä netin vaikutuksesta jo valmiiksi kieroutuneiden teinien mieleen on Dnepropetrovsk Maniacs - kolmen ukrainalaispojan porukka jotka m u r h a sivat v. 2007 yhteensä 21 viatonta ihmistä, motiivinaan saada "nettifeimiä" m u r h i sta kuvatuilla videoillaan. Poikien saama elinkautinen ei ole missään suhteessa tekojen raakuuteen, kuten raskaana olleen nuoren naisen t a p p a m i n e n ja sikiön repiminen ulos kohdusta. Pojat olivat "normaaleista", hieman tavallista vauraammista perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.
On olemassa lohdullinen sanonta - "kaikki vanhemmat epäonnistuvat". Se on lopulta totta, koska vanhemmat ovat vain ihmisiä omine ongelmineen ja oikein hyvinkin hoidetuilla ja kasvatetuilla lapsilla on kipukohtia, lieviä tai isompia, vanhempiinsa liittyen. Mutta oman perheen sisäiset ongelmat ja huonojen toimintamallien perinne ei sillä muutu että perheeseen änkeää ulkopuolinen sukulainen säätämään ja määräämään. Toivottu apu on asia erikseen. Huonot anoppi- ja oma vanhempi-kokemukset voivat todella olla hyödyksi kun itse tulee aikanaan isovanhemmaksi ja tietää toimia toisin. Tämä riippuu tietenkin täysin siitä onko kyseisellä henkilöllä ollut valmiuksia itsetutkiskeluun ja problematiikan objektiiviseen tunnistamiseen. Perherauha on äärettömän tärkeä asia ja lasten perusturvan kokemukselle välttämätöntä. Lapsen ei pidä joutua tilanteisiin joissa hänen nähden kumpaakaan vanhemmista mitätöidään tai varsinkaan pilkataan suoraan lapselle itselleen - lapselle vanhempien haukkumisen kuuleminen näyttäytyy hänen itsensä haukkumisena ja tuntuu fyysisenä kipuna ja petoksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.
Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.
Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.
En nyt puutu muuhun kun tohon että eristää isän suvusta. Se isän puolen suku koostuu usein monesta muustakin ihmisestä kun vaan siitä mummosta. Se että mummon kanssa ei olla tekemisissä ei automaattisesti tarkoita sitä ettei olla muun suvun kanssa lämpimissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.
Minäkin ihmettelen parisuhdeväkivaltaa ja perheitä joissa on vammainen lapsi. Jännä miettiä, en ymmärrä yhtään noita kuvioita. Kun en tunne ketään joilla tuommoisia ongelmia on. Oikeastaan on ihan mahdollista että noita juttuja ei itse asiassa edes tapahdu, ehkä draamanhakuiset naiset kehittelevät noita traagisia kokemuksiaan? Sillä nyt ei sinänsä ole väliä vaikka kyse on tabuista joista puhutaan, jos puhutaan, ainoastaan kaikkein lähimpien ihmisten kanssa. Onhan minullakin läheisiä ystäviä mutta eivät ne tuollaisia puhu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Mun anoppi kertoilee kaikille kuinka meidän lapsi on hänellä joka viikonloppu hoidossa. Todellisuudessa lapsi ei ole kertaakaan ollut anopilla hoidossa koska ne muutamat kerrat kun oltais oikeesti tarvittu lastenhoitoapua niin anoppi vastas "ei kannattais lapsia hankkia jos niitä ei pysty hoitamaan"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.En nyt puutu muuhun kun tohon että eristää isän suvusta. Se isän puolen suku koostuu usein monesta muustakin ihmisestä kun vaan siitä mummosta. Se että mummon kanssa ei olla tekemisissä ei automaattisesti tarkoita sitä ettei olla muun suvun kanssa lämpimissä väleissä.
Meidän lapset ovat lähes jokainen vkonloppu tekemisissä setiensä ja isotätinsä kanssa, miehen sukulaisia ovat. Minun sukua eivät välimatkan takia näe kuin max. pari kertaa vuodessa. Miehen vanhemmille eivät mene hoitoon eivätkä he kylästele meillä, näin on toimittu esikoisen vauva-ajasta lähtien ja yhden sairaalareissun jälkeen. (mummo oli välttämättä halunnut nukkua 10kk vauva vieressään vaikka tämä oltiin nimenomaan ehdottomasti kielletty. Vauva, joka meidän esikoinen, ryömi sängystä alas pää edellä ja otsa kolahti yöpöydän reunaan, tikattiin sairaalassa. Mutta kyllä mummo tietää!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Kyllä minä olen ihan varma , että lapseni on ollut isovanhempiansa hoidossa jopa matkustellut heidän kanssaan.Olen myös varma , että mummoni hoiti minua äitini ollessa töissä.
Ehkä kirjoittajallakin on oikeita todisteita hoitotapahtumasta .
"Kusipää,v*ttupää mummo " - todellä nättiä .Kasvatustuloksen perusteella ei käy kieltäminen, että hän todella on sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Kyllä minä olen ihan varma , että lapseni on ollut isovanhempiansa hoidossa jopa matkustellut heidän kanssaan.Olen myös varma , että mummoni hoiti minua äitini ollessa töissä.
Ehkä kirjoittajallakin on oikeita todisteita hoitotapahtumasta ."Kusipää,v*ttupää mummo " - todellä nättiä .Kasvatustuloksen perusteella ei käy kieltäminen, että hän todella on sitä.
Todella nättiä kielenkäyttöä, samaa mieltä. Ihminen, joka käyttää tuollaista kieltä niin kivasti siirtää kielenkäytön ja asenteen lapsilleen.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Tuo yksi pauhanjauhaja kyllä tunkisi esim suöpäkeskusteluihin pätemään, muten hänen mielestään kuollaan oikein. Ja lapsensa menettäneiden ryhmässä vrmaan selittäisi, miten lapset kaikilla muillakin on ”vain lainassa”. Tilannetaju kuin ameeballa.