Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Tän ketjun aihe on mt-ongelmaiset mummot.... siksi tähän ketjuun kirjoitetaan mt-ongelmaisista mummoista...
No ei ole, vaan paremminkin "liian rakastavat mummot".
No nää kuvaukset liiasta rakastamisesta kyllä on mt-ongelmia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.
Tässä ketjussa on kyse rajattomista isovanhemmista, ei ongelmaisista miniöistä. Rajaton henkilö saa aikaseks tappelun ihan keskenään joten syy nyt on vaan siellä toisessa päässä. Todella asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" ja samalla mitätöidä toisen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.Tässä ketjussa on kyse rajattomista isovanhemmista, ei ongelmaisista miniöistä. Rajaton henkilö saa aikaseks tappelun ihan keskenään joten syy nyt on vaan siellä toisessa päässä. Todella asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" ja samalla mitätöidä toisen kokemus.
Ei, vaan erittäin asiallista kehoittaa katselemaan peiliin silloin tällöin, olitpa miniä, anoppi, mt, tai ei. Ihan kaikkien ihmisten. Sieltä voi nimittäin joskus paljastua jotain, paitsi narsistin peilistä ei paljastu koskaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.Tässä ketjussa on kyse rajattomista isovanhemmista, ei ongelmaisista miniöistä. Rajaton henkilö saa aikaseks tappelun ihan keskenään joten syy nyt on vaan siellä toisessa päässä. Todella asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" ja samalla mitätöidä toisen kokemus.
Ei, vaan erittäin asiallista kehoittaa katselemaan peiliin silloin tällöin, olitpa miniä, anoppi, mt, tai ei. Ihan kaikkien ihmisten. Sieltä voi nimittäin joskus paljastua jotain, paitsi narsistin peilistä ei paljastu koskaan mitään.
Sinä olet ihminen joka sanoo raiskatullekin että kaikki on vain tämän minihameen aiheuttamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.Tässä ketjussa on kyse rajattomista isovanhemmista
Onkohan lauluyhtye "rajaton" koottu rajattomista isovanhemmista ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas tuo sama aivoton jankuttaja. On se rankkaa kun muut käyvät keskustelua aiheesta joka kyseistä kirjoittajaa jostain syystä niin häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.Tässä ketjussa on kyse rajattomista isovanhemmista, ei ongelmaisista miniöistä. Rajaton henkilö saa aikaseks tappelun ihan keskenään joten syy nyt on vaan siellä toisessa päässä. Todella asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" ja samalla mitätöidä toisen kokemus.
Ei, vaan erittäin asiallista kehoittaa katselemaan peiliin silloin tällöin, olitpa miniä, anoppi, mt, tai ei. Ihan kaikkien ihmisten. Sieltä voi nimittäin joskus paljastua jotain, paitsi narsistin peilistä ei paljastu koskaan mitään.
Sinä olet ihminen joka sanoo raiskatullekin että kaikki on vain tämän minihameen aiheuttamaa.
Epä-älyllistä laittaa toisen suuhun sanoja, joita ei koskaan ole sanonut, eikä tule sanomaan. Mitenkä olisi se peili ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas tuo sama aivoton jankuttaja. On se rankkaa kun muut käyvät keskustelua aiheesta joka kyseistä kirjoittajaa jostain syystä niin häiritsee.
Juurikin sana "aivoton" tulee ensimmäiseksi mieleen tästä ketjusta. Toiseksi tulee mieleen sana "sairas".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.Tässä ketjussa on kyse rajattomista isovanhemmista, ei ongelmaisista miniöistä. Rajaton henkilö saa aikaseks tappelun ihan keskenään joten syy nyt on vaan siellä toisessa päässä. Todella asiatonta tulla sanomaan "katso peiliin" ja samalla mitätöidä toisen kokemus.
Ei, vaan erittäin asiallista kehoittaa katselemaan peiliin silloin tällöin, olitpa miniä, anoppi, mt, tai ei. Ihan kaikkien ihmisten. Sieltä voi nimittäin joskus paljastua jotain, paitsi narsistin peilistä ei paljastu koskaan mitään.
Sinä olet ihminen joka sanoo raiskatullekin että kaikki on vain tämän minihameen aiheuttamaa.
Epä-älyllistä laittaa toisen suuhun sanoja, joita ei koskaan ole sanonut, eikä tule sanomaan. Mitenkä olisi se peili ?
Epä-älyllisyys kuvaa sinun epätoivoista jankutustasi. Olet tehnyt itsestäsi täysin pellen noilla lapsentasoisilla kiukutteluillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Tän ketjun aihe on mt-ongelmaiset mummot.... siksi tähän ketjuun kirjoitetaan mt-ongelmaisista mummoista...
No ei ole, vaan paremminkin "liian rakastavat mummot".
Edit: Liian paljon ITSEÄÄN ja omia tarpeitaan rakastavat mummot.
Joo-o rakkautta se vaan on vaikka toistuvista kielloista, selityksistä, kuvailuista yms huolimatta sen mummon kullan pitää saada pähkinää. Siedäty tai kuole kun mummo on paikalla?
T. Anafylaktisesti oireilevan vanhempi
(Ja ei oo todellakaan ainut, vaikkakin vakavin "outous" toiminnassa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä loppuketjun väittelyä on samaan aikaan hulvatonta ja turhauttavaa lukea. On varmasti niitä tapauksia, joissa miniä on se vaikea osapuoli, mutta jos nyt täällä joku anoppi (pl. tuo yksi trolli joka jankkaa) aidosti miettii, että onko itse toimillaan aiheuttanut välien viilentymistä, niin kannattaa kyllä lukea ajatuksella erityisesti ketjun alkupuoli. Täällä lopussa on niistäkin kertomuksista valkoinen väännetty mustaksi jne. Hyvänä esimerkkinä tuo tilanne, jossa miniää ei huolittu koko suvun kuvaan ja anoppi piteli kuvassa vauvaa - yks kaks jossain vaiheessa ketjua puhutaan miniästä, joka ei ole hyväksynyt ns. sukupolvi kuvaa :D koko suvun kuva, jonne otetaan kaikkien muiden puolisot ei kyllä tällainen ole.
T. Yksi rajattoman anopin omaava, jonka anoppi mm. kutsui itseään lapsenlapselle äidiksi, soitteli ja viestitteli koko vauvavuoden monta kertaa päivässä "jokos olette päiväunilla?" "Kävikö x kylässä?" Jne. Yritti saada viikon vanhan vauvan hoitoon, yritti pompotella missä järjestyksessä ihmiset käyvät vauvaa meillä katsomassa, ehdotti meille kummeja, syyllisti ristiäisvieraiden valinnasta jne. Ihan pokkana myönsi ajattelevansa, että tämä on hänenkin lapsi koska hän on mieheni äiti. Siis tiedättekö sellainen logiikka "et sinä ole meidän pikku Jessica-Petterin äiti, joten älä kutsu itseäsi hänelle äidiksi." "Niin niin mutta kun minä olen Mikon (Jessica-Petterin isä) äiti".
Sitä on sellaista normaalia hössötystä ja sitten on sellaista, että mummo ei tiedä mihin itse loppuu ja mistä toinen ihminen alkaa. Tässä ketjussa on ihan hyviä esimerkkejä, mikä on normaalia ja mikä ei. Monissa suvuissa tiedetään kyllä, että joku käyttäytyy epäasiallisesti, mutta koska itse ollaan niin totuttuja tilanteeseen, niin nähdäänkin ongelmana se suvun "ulkopuolinen" ihminen joka ei sopeudu ja suhtaudu kivasti "huumorilla" kun anopilla/mummolla paukkuu niin yli, että se vaikuttaa jo tämän henkilön henkiseen hyvinvointiin, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Toivon todella, että tämä ketju aukaisisi monien silmiä sen suhteen, missä menee raja toisten ihmisten perheiden ja lasten suhteen.
Mua kiinnoistais oikeesti saada näiltä "katso peiliin"- jankkaajilta vastaus pariin kysymykseen mitä oon täällä jo aikasemminkin kysynyt.
Miksi on oikeutettua kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Ja tällä nyt tarkoitan sitä että miksi anoppi/oma äiti saa kohdella miniää/omaa lastaan huonosti ja syy on tällöin miniässä/omassa lapsessa? Josta päästäänkin toiseen kysymykseen johon kaipaan vastausta eli eikö niiden isovanhempien ole tarkoitus tukea lastaan sekä miniää/vävyä vanhemmuudessa eikä jyrätä yli omien näkemystensä kanssa? En nyt sit tiedä oonko itse ymmärtänyt tän vanhemmuuden tosi väärin mut eikös tavoite oo kuitenkin kasvattaa niistä lapsista täyspäisiä aikuisia jotka osaa tehdä elämässään omat päätöksensä ilman vanhempien helikopterointia? Tokihan lapsia kuuluu neuvoa mutta vain sillon kun lapset sitä itse pyytää. Kyl mua ainaki hävettäis jos mun lapset ei päälle 30v osais tehdä päätöksiä ilman että mä oon neuvomassa joka ikisessä asiassa pyytämättä ja kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo-o rakkautta se vaan on vaikka toistuvista kielloista, selityksistä, kuvailuista yms huolimatta sen mummon kullan pitää saada pähkinää. Siedäty tai kuole kun mummo on paikalla?
T. Anafylaktisesti oireilevan vanhempi(Ja ei oo todellakaan ainut, vaikkakin vakavin "outous" toiminnassa.)
Meillä sama juttu "Kyllähän nyt pitää vähän pähkinää saada ettei sitten isompana allergia vaivaa" - juu ei saa kun se pienikin määrä pähkinää aiheuttaa anafylaktisen shokin ja päästään menee ambulanssilla sairaalaan. "Mutku mummo tahtoo antaa. Äiti on ilkee ja kieltää!"
t. se kenen anopin mielestä allergiat on kuviteltuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistettakoon kuitenkin että tämän päivän miniöistä tulee huomispäivän anoppeja, isoäitejä. Toivottavasti paljon parempia kun tämän päivän murheenkryynit. Sitä odotellessa.
Tämäkin on jo moneen kertaan tässä ketjussa käyty läpi. Mikä ihmeen olettamus se on että koska anopppini kohtelee minua huonosti niin kostaisin sen omalle tulevalle miniälleni? Miksi ihmeessä pitäis kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Just noin mun anoppi perustelee omaa käytöstään, koska hänen anoppinsa kohteli häntä huonosti niin hän kohtelee mua huonosti. Mä nyt vaan oon päättänyt että mua ei kukaan kohtele huonosti ja sekös anoppia suututtaa. Mä oon ainakin luvannu itselleni etten koskaan tuu käyttäytymään siten kun oma anoppini ja kohtelen tulevia miniöitä/vävyjä niinkun tasavertasia aikuisia kuuluukin kohdella.
Semmonen juttu että ex-mieheni sanoi että kärsi lapsena kun isänsä ei antanut hänelle aikaa ja huomiota, ei ollut paikalla, aina töissä tai ystävien kanssa. Ja että hän aikoo olla parempi isä kun niin kärsi tästä. No ei hän ollut vaan toisti samaa kaavaa. Kannattaa sinun tiedostaa tämä, kaavaa täytyy huolella rikkoa ettei luisu samaan mitä niin halusi vältää. Sanat ovat helppoja, teot vaikeampia.
Tämä. Tai sitten voi mennä toiseen laitaan kuin oma äiti/isä ja silläkin tavalla saada ongelmia aikaiseksi. Oma enoni olisi hyvä esimerkki siitä.
Pointti on se että moni vanhempi ihan oikeasti yrittää mutta tekee kuitenkin virheitä joita seuraava sukupolvi sitten palstoilla paheksuu ja ihmettelee.
Vähän sellaista armollisuutta voisi olla enemmän.
Ja on toki asioita joita ei voi hyväksyä kuten väkivalta.Jokainen tekee virheitä, se on totta. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan ole laskettavissa virheeksi eikä näin ollen vaadi yhtään mitään armollisuutta.
Eikö se armollisuus päde myös niihin isovanhempiin? Eikö heidän tule tukea tuoreita vanhempia uudessa elämäntilanteessa sen sijaan että jyräisivät yli omien näkemyksiensä kanssa? Ei vaan nyt mene mun jakeluun että miksi täällä peräänkuulutetaan miniöiden armollisuutta ja sitä että miniän pitäisi hyväksyä anopin huono käytös koska "niin nyt vaan kuuluu tehdä" Missä on anopin velvollisuus kohdella poikaansa sekä miniäänsä tasavertaisina aikuisina?
Minulle tulee koko ajan tätä palstaa lukiessani sama ajatus: missä ihmeessä nämä lukuisat huonot mummot oikein luuraa? Kun en tunne. Joku sanoi jo aiemmin että ei sitä tiedä millainen joku on sille pienen lapsen äidille kahden - tai pikemminkin kolmen kesken. Ei tiedä ei, mutta tuntemani mummot ainakin hoitavat lapsen lapsiaan usein , että olisiko siitä lupa jotain päätellä.
On varmasti mt- ongelmaisia ( diagnoosilla tai ilman) mummoja mutta luulisi suuren enemmistön olevan aika tavallisia ja normaaleja.
Onko varmasti aina niin että äiti tietää mutta mummo ei?
Onko lapsen edun mukaista esim eristää isän suvusta? Koko suku hullua , ei ainoastaan mummo.
Ei ole itselläni noin käynyt mutta kuunnellut joskus sivusta ja ihmetellyt.Mistä tiedät että hoitaa usein?
On tosi yleistä että juuri nämä kusipäämummot liiottelee sitä omaa panostaan. Tässäkin ketjussa moni kertonut ilmiöstä. Samaa harrastaa minunkin äitini.
Olen ollut ihan paikalla näkemässä , ainakin tulee nyt heti viisi mieleen ja lasten äidit ovat mummojen lisäksi kertoneet . Toki jos jokainen valehtelee, mutta en nyt sitä uskoisi kuitenkaan.
Niin, en todella tunne kusipäämummoja, vaan tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen.On vaan niin outo ketju, että kertakaikkiaan.
Tiedän että näitä on , mutta tämän ketjun perusteella luulisi että lähes kaikki mummot ovat hulluja tai jotain.Sitäpä juuri olen ihmetellyt monta päivää, kun tätä ketjua aloin seuraamaan!
Mt-mummoista täällä vaahdotaan, mutta mikä on näiden ongelmaminiöiden oman mielenterveyden laita. Peili olis kiva, jos toinen näyttää niin sairaalta.
Tekeekö se, että miniällä on hankala anoppi miniästä ongelmaminiän? Jos kyllä niin olen sitten ongelmaminiä.
Oma mielenterveyteni on hyvä. Olen ilmeisesti myös ihan mukava ihminen, koska minulla ei koskaan ole ollut ongelmia kenenkään kanssa. Paitsi nyt yhtäkkiä anopin kanssa. Ystävänikin ovat ihmetellet miten joku voi keksiä "riidellä" minun kanssa koska mun kanssa on oikeasti helppo tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Tätä loppuketjun väittelyä on samaan aikaan hulvatonta ja turhauttavaa lukea. On varmasti niitä tapauksia, joissa miniä on se vaikea osapuoli, mutta jos nyt täällä joku anoppi (pl. tuo yksi trolli joka jankkaa) aidosti miettii, että onko itse toimillaan aiheuttanut välien viilentymistä, niin kannattaa kyllä lukea ajatuksella erityisesti ketjun alkupuoli. Täällä lopussa on niistäkin kertomuksista valkoinen väännetty mustaksi jne. Hyvänä esimerkkinä tuo tilanne, jossa miniää ei huolittu koko suvun kuvaan ja anoppi piteli kuvassa vauvaa - yks kaks jossain vaiheessa ketjua puhutaan miniästä, joka ei ole hyväksynyt ns. sukupolvi kuvaa :D koko suvun kuva, jonne otetaan kaikkien muiden puolisot ei kyllä tällainen ole.
T. Yksi rajattoman anopin omaava, jonka anoppi mm. kutsui itseään lapsenlapselle äidiksi, soitteli ja viestitteli koko vauvavuoden monta kertaa päivässä "jokos olette päiväunilla?" "Kävikö x kylässä?" Jne. Yritti saada viikon vanhan vauvan hoitoon, yritti pompotella missä järjestyksessä ihmiset käyvät vauvaa meillä katsomassa, ehdotti meille kummeja, syyllisti ristiäisvieraiden valinnasta jne. Ihan pokkana myönsi ajattelevansa, että tämä on hänenkin lapsi koska hän on mieheni äiti. Siis tiedättekö sellainen logiikka "et sinä ole meidän pikku Jessica-Petterin äiti, joten älä kutsu itseäsi hänelle äidiksi." "Niin niin mutta kun minä olen Mikon (Jessica-Petterin isä) äiti".
Sitä on sellaista normaalia hössötystä ja sitten on sellaista, että mummo ei tiedä mihin itse loppuu ja mistä toinen ihminen alkaa. Tässä ketjussa on ihan hyviä esimerkkejä, mikä on normaalia ja mikä ei. Monissa suvuissa tiedetään kyllä, että joku käyttäytyy epäasiallisesti, mutta koska itse ollaan niin totuttuja tilanteeseen, niin nähdäänkin ongelmana se suvun "ulkopuolinen" ihminen joka ei sopeudu ja suhtaudu kivasti "huumorilla" kun anopilla/mummolla paukkuu niin yli, että se vaikuttaa jo tämän henkilön henkiseen hyvinvointiin, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Toivon todella, että tämä ketju aukaisisi monien silmiä sen suhteen, missä menee raja toisten ihmisten perheiden ja lasten suhteen.
Tämä.
Minun anoppini oli avoimen aggressiivinn ja riehui esim ruoasta. Täysin käsittämättömiä episodeja, täsmäiskuja ja kaappien tarkastuksia, koska hänestä minä, kasvissyöjä, en ruoki hänen poikaansa kunnolla.
Ko poika asunut jo omillaan 10 vuotta, laittanut itse ruokansa eikä äitiään ollut kiinnostanut vähääkään
Yeitimme puhua apelle, että voisiko hän tehdä jotain vaimolleen ja appi vain selitti, miten ”se on sitä sellaista emon vaistoa, pitää ymmärtää”.
Siis aikuistenoikeasti appi kyytii anopin meille aamuseiskalta 200 kilsan päästä yllätyskäynnille tsekkaamaan, saako 30-vuotias diplomi-insinööri kotonaan ruokaa. Mitä kaapissa on, mitä jääkaapissa on, mitä on syönyt edellisenä iltana, miksei ole maksamakkaraa aamiaisella.
Ja tää oli sitten sitä ”normaalia käytöstä”.
Me ollaan miehen kanssa yli 30-vuotiaita, meillä on tutkinnon yliopistosta ja meillä on rahatilanne erittäin hyvä. Tässä suhteessa elämä on erittäin hyvin järjestetty.
Tilanne on kuitenkin se, että matalasti koulutettu ja köyhä anoppi luulee olevansa joku kasvatuksen, lasten ruokailun, kodin järjestyksen, v*ttu kierrättämisen ja ylipapitar. Hän tietää paljon paremmin kaikesta. Vaikka kuitenkin jatkuvasti tulee ilmi asioita joista hän ei itse asiassa ymmärrä mitään. Ja mitä kasvatukseen tulee, mää asun yhden hänen lapsensa kanssa eikä tämän miehen sisaruksetkaan mitään täydellisiä tyyppejä ole. Kuten ei tietenkään kukaan ole, mutta jos aikoo itsensä kasvatuksen kuningattareksi kruunata. Olisi hyvä olla taustalla melkoinen cv ja pitkät listat referenssejä onnistuineista töistä.
Tällä hetkellä luotto anopin oleskeluun lasten kanssa, ilman meitä vanhempia, on minulla pyöreä nolla. Hän aliarvioi kaikkea mitä minä teen. Jokainen asia pitää kommentoida ja hän tekee lyhyiden tapaamisten perusteella runsaasti päätelmiä siitä miten täällä meidän perheessä eletään. Jos tapaa lapsia vaikka kerran 2kk välein, ja vanhempi lapsi sattumalta on molempina kerroilla väsynyt ja kiukuttelee vaikka käsien pesusta. Niin anopilta tulee kuin apteekin hyllyltä "meillä AINA pestiin kädet kiltisti". Sillä omahyväisellä äänellään. Vaikka se meidän lapsi käyttäytyisi jokainen muu päivä hyvin, niin ei sillä ole mitään väliä, koska anoppi kuvittelee tietävänsä kaiken lyhyiden vierailuiden perusteella. Varmasti vanhempi lapsi reagoi jo siihen, kuinka kireäksi minä tulen ja hänelle muutenkin rutiinit ovat tärkeitä.
Joka asiasta pitää päästä sanomaan, jokaisen asian voisi tehdä paremmin kuin teen, ja on aloittanut sen "eikö olekkin *lapsen nimi* kivempaa, kun on valmiina siistinä kaapissa pipo odottamassa eikä lattialla". Muunneltu esimerkkilause. Osoitettu selkeästi minulle kun en ole osannut lapselle tota opettaa. Vaikka sama lapsi sen piponsa sinne kaappiin laittaa aina, paitsi kun mummeli on täällä ja lapsi saattaa hetkeksi unohtaa tai innostua vaikka selostamaan mitä teki eilen ulkona isänsä kanssa.
Nämä on ne pienemmät asiat mitkä ovat saaneet minut varpailleni anopin kanssa, paljon kauheampaa on tapahtunut. Hän on mm. lapsien toista isovanhempaa (minun puoleltani) haukkunut, muka ovelasti ja "viattomasti". Vaikka kyseinen isovanhempi on isomman lapsen, meidän vanhempien jälkeen, tärkein läheinen.
En halua joutua tilanteeseen jossa oma lapsi sanoisi "äiti mummo sanoi että olet tyhmä". Minun lapseni ei sellaisen ihmisen kanssa aikaansa vietä, joka ei voi olla minua arvostelematta ja joka lapselle kertoisi kuinka hirveä minä olen. Olen kuitenkin täysin normaali ja kykenevä aikuinen, en mikään lapsi joka ei vain osaa, jota pitää opettaa. Me emme miehen kanssa puhu koskaan negatiivista kenestäkään lasten kuullen. Olettaisin saavani samaa kohtelua myös muilta.
Mummot ovat jo yhdet lapset kasvattaneet, jättäkää kasvatusrauha tuoreille vanhemmille. Eikä muuten olla lastenhoitoapua pyydetty koskaan, enkä kyllä tällä menolla pyydä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa yli 30-vuotiaita, meillä on tutkinnon yliopistosta ja meillä on rahatilanne erittäin hyvä. Tässä suhteessa elämä on erittäin hyvin järjestetty.
Tilanne on kuitenkin se, että matalasti koulutettu ja köyhä anoppi luulee olevansa joku kasvatuksen, lasten ruokailun, kodin järjestyksen, v*ttu kierrättämisen ja ylipapitar. Hän tietää paljon paremmin kaikesta. Vaikka kuitenkin jatkuvasti tulee ilmi asioita joista hän ei itse asiassa ymmärrä mitään. Ja mitä kasvatukseen tulee, mää asun yhden hänen lapsensa kanssa eikä tämän miehen sisaruksetkaan mitään täydellisiä tyyppejä ole. Kuten ei tietenkään kukaan ole, mutta jos aikoo itsensä kasvatuksen kuningattareksi kruunata. Olisi hyvä olla taustalla melkoinen cv ja pitkät listat referenssejä onnistuineista töistä.
Tällä hetkellä luotto anopin oleskeluun lasten kanssa, ilman meitä vanhempia, on minulla pyöreä nolla. Hän aliarvioi kaikkea mitä minä teen. Jokainen asia pitää kommentoida ja hän tekee lyhyiden tapaamisten perusteella runsaasti päätelmiä siitä miten täällä meidän perheessä eletään. Jos tapaa lapsia vaikka kerran 2kk välein, ja vanhempi lapsi sattumalta on molempina kerroilla väsynyt ja kiukuttelee vaikka käsien pesusta. Niin anopilta tulee kuin apteekin hyllyltä "meillä AINA pestiin kädet kiltisti". Sillä omahyväisellä äänellään. Vaikka se meidän lapsi käyttäytyisi jokainen muu päivä hyvin, niin ei sillä ole mitään väliä, koska anoppi kuvittelee tietävänsä kaiken lyhyiden vierailuiden perusteella. Varmasti vanhempi lapsi reagoi jo siihen, kuinka kireäksi minä tulen ja hänelle muutenkin rutiinit ovat tärkeitä.
Joka asiasta pitää päästä sanomaan, jokaisen asian voisi tehdä paremmin kuin teen, ja on aloittanut sen "eikö olekkin *lapsen nimi* kivempaa, kun on valmiina siistinä kaapissa pipo odottamassa eikä lattialla". Muunneltu esimerkkilause. Osoitettu selkeästi minulle kun en ole osannut lapselle tota opettaa. Vaikka sama lapsi sen piponsa sinne kaappiin laittaa aina, paitsi kun mummeli on täällä ja lapsi saattaa hetkeksi unohtaa tai innostua vaikka selostamaan mitä teki eilen ulkona isänsä kanssa.
Nämä on ne pienemmät asiat mitkä ovat saaneet minut varpailleni anopin kanssa, paljon kauheampaa on tapahtunut. Hän on mm. lapsien toista isovanhempaa (minun puoleltani) haukkunut, muka ovelasti ja "viattomasti". Vaikka kyseinen isovanhempi on isomman lapsen, meidän vanhempien jälkeen, tärkein läheinen.
En halua joutua tilanteeseen jossa oma lapsi sanoisi "äiti mummo sanoi että olet tyhmä". Minun lapseni ei sellaisen ihmisen kanssa aikaansa vietä, joka ei voi olla minua arvostelematta ja joka lapselle kertoisi kuinka hirveä minä olen. Olen kuitenkin täysin normaali ja kykenevä aikuinen, en mikään lapsi joka ei vain osaa, jota pitää opettaa. Me emme miehen kanssa puhu koskaan negatiivista kenestäkään lasten kuullen. Olettaisin saavani samaa kohtelua myös muilta.
Mummot ovat jo yhdet lapset kasvattaneet, jättäkää kasvatusrauha tuoreille vanhemmille. Eikä muuten olla lastenhoitoapua pyydetty koskaan, enkä kyllä tällä menolla pyydä koskaan.
Juu. Juuri tuo pohjaton tietävyys on niiin ärsyttävää. Ja tuo pikaisten ohimenevien hetkien perusteella arviointi.
Meillä mm appivanhemmat kiukutteli meillä ruoasta aina. Mikään mitä tarjottiin ei kelvannut. Päätin että hyvä, jos ei kerran meidän laittama kelpaa, viedään ravintolaan syömään. Tästäpä väännettiin oitis muunnelma sukulaisille: "Ei se osaa edes ruokaa laittaa, ulkona syövät AINA ja pojan rahat menee KAIKKI siihen".
En tajua miten joku ilkiää puhtaalla omallatunnolla horista tuollaisia.
Oma lapseton siskoni on sitten toinen samanlainen. Ihmeellisiä päätelmiä jostain tilanteesta. Täysin päättömiä päätelmiä. Mm että jos lapsi sanoittaa tunteitaan, hänellä täytyy olla suunnaton hätä ja ammattiavun tarve. Haloo. Olen erikseen esimerkiski lukenut heidän kanssaan tunteita käsitteleviä kirjoja, jotta he oppisi tunnistamaan omia tunteitaan ja esimerkiksi itse miettimään, että miksi jossain tilanteessa menee maltti. Ja tää on nyt sitten muuntunut joksikin kaltoinkohteluksi.
Sitten on nää perusjutut, että jos minä kiellän, heti itse annetaan lupa. Tai syötetään lasta koko ajan, vaikka lapsi itse sanoisi, ettei ole nälkä. Ei siis kuunnella ei minua eikä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnoistais oikeesti saada näiltä "katso peiliin"- jankkaajilta vastaus pariin kysymykseen mitä oon täällä jo aikasemminkin kysynyt.
Miksi on oikeutettua kohdella muita huonosti vaan koska itseä on kohdeltu huonosti? Ja tällä nyt tarkoitan sitä että miksi anoppi/oma äiti saa kohdella miniää/omaa lastaan huonosti ja syy on tällöin miniässä/omassa lapsessa? Josta päästäänkin toiseen kysymykseen johon kaipaan vastausta eli eikö niiden isovanhempien ole tarkoitus tukea lastaan sekä miniää/vävyä vanhemmuudessa eikä jyrätä yli omien näkemystensä kanssa? En nyt sit tiedä oonko itse ymmärtänyt tän vanhemmuuden tosi väärin mut eikös tavoite oo kuitenkin kasvattaa niistä lapsista täyspäisiä aikuisia jotka osaa tehdä elämässään omat päätöksensä ilman vanhempien helikopterointia? Tokihan lapsia kuuluu neuvoa mutta vain sillon kun lapset sitä itse pyytää. Kyl mua ainaki hävettäis jos mun lapset ei päälle 30v osais tehdä päätöksiä ilman että mä oon neuvomassa joka ikisessä asiassa pyytämättä ja kysymättä.
Luulisin että osa ajattelee niin että kun kuulee vain kolikon toisen puolen, ei ole kuullut koko tarinaa.
Eli äiti ( tai yhtälailla mummo) näkee asiat niin vahvasti vain omalta kannaltaan ettei osaa nähdä omaa toimintaansa miltä se näyttää ulospäin.
Ja kun harvoin kai ( varmaan joskus) tilanteet ovat mustavalkoisia.
Sitä tarkoitetaan sillä että katso peiliin tai että äidistä tulee aikanaan anoppi ja mummo ja näkökulma muuttuu.
Alue: Aihe vapaa
No ei ole, vaan paremminkin "liian rakastavat mummot".