Lue keskustelun säännöt.
Vaimon ainoastaan reaktiivinen halukkuus
16.10.2018 |
Mitäs mielipiteitä tämä herättelee? Meillä siis n 10 vuoden suhde takana ja vaikka seksielämä on sinänsä kunnossa on itseä tämä alkanut mietityttämään....
Meillä minä (mies) teen noin 99% aloitteista. Tästä ollaan jonkunverran puhuttu ja vaimolle se ei vaan tule luonnostaan. Jos en ehdota vaikkapa kuukauteen, ei seksiäkään ole kuukauteen. Tässä selvästi vain erona se, että minua asia vaivaa, vaimoa ei.
Mielestäni tähän ja tuohon aloitteettomuuteen vaimon suunnalta on se, että hänen halu ja himo on täysin reaktiivista. Ei ”paneta” tms, mutta minun tehtyä aloitteen se halu kyllä herää - reaktiivisesti. Aloitteen onnistuminen päätetään jollain perusteella, jos minun vaan annetaan jatkaa mitälie touhua (hierontaa, suutelua, rintojen hyväilyä), niin se halu kyllä herää. Mutta toisinaan vaimo ei halua minulle sitä mahdollisuutta antaa....
Onko muilla vastaavaa, tai kokemuksia tilanteen tasapainottamisesta? Saman logiikan tiimoilta vaimon on todella vaikea sanoa mitä hän haluaa... (kun ei halua ennenkuin vasta sitten kun touhuun ryhdytään?). Konkreettinen esimerkki on peppuseksi: vaimo siitä jonkinverran ilmeisesti tykkää (orkun saa silloinkin), mutta ei koskaan sitä ehdota. Minä sensijaan toisinaan ehdotan, harvakseltaan halut kohtaa. Eikö tän voisi ratkaista vaikka kerran kuussa sanomalla, että tänään haluisin peppuun... muttakun ei proaktiivisesti halua, niin ei tietenkään voi?
Olipa vuodatus.... viimeisenä nyanssina pohdin toisinaan, että miten vaimo saa oman kivan aloitettua...? Sivuhistoria kertoo että kyllä novelleja luetaan ja orkkuja ominkäsin otetaan.... mutta tämä ei liene reaktiivista, vaan reagointia siihen että ”tekee mieli”...? Mutta tätä ei siis aviovuoteessa tapahdu, että vaimon ”tekis mieli” ja ottaisit aloitteen tehtäväkseen... hmph!
Kohtalotovereita, vinkkejä, onnistumisia?
Kommentit (110)
Noilla seksimäärillä ei ole huolta. Koitahan antaa pakit vaikka pari kuukautta putkeen ja seuraa muutoksia miehesi käytöksessä ja olemuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muutuin apn vaimon kaltaisesta aivan päinvastaiseksi. Ja miten? Ostimme miehen kanssa seksileluja ja pelejä. Aloin jumppaamaan alapäätä geishakuulilla. Ja voin kertoa että kun rako on koko ajan liukkarista märkä, ja jumppaat niillä kuulilla, niin kyllä vaan alkaa tehdä mieli. Tuntoherkkyys pimpissä paranee 100 %, ja koko ajan on vain mielessä että mitä sinne sisälle saisi työnnettyä... :) :). Ehkä nyt ehdottelen seksiä miehelle liikaakin mene ja tiedä...
Vierailija kirjoitti:
Noilla seksimäärillä ei ole huolta. Koitahan antaa pakit vaikka pari kuukautta putkeen ja seuraa muutoksia miehesi käytöksessä ja olemuksessa.
En enää ymmärrä. Jotenkin mä käsitin että ongelma on se että vaimolla ei ole spontaania halua miestään kohtaan. Yritin sanoa, että sellaista on tosi vaikea kehittää, jos on seksuaalisuudeltaan responsiivinen. Sitä vastoin niitä aloitteiden tekemistä voi treenata ja siinä voi kehittyä. Yritin kysyä että riittääkö tämä? Eli onko oleellista halu vai aloite. Ja nyt kuitenkin sanotaan että sillä ei ole väliä kun seksiä on paljon.... Eli silloin ei tarvitsekaan tuntea olevansa haluttu ja himoittu kun vaan saa riittävästi?
Tiedättekö te nyt oikeasti itsekään, mikä teitä tässä asiassa nyppii? Käsi sydämelle, onko ongelma responsiivisuus, aloitekyvyttömyys, vai ihan rehellisesti seksin puute?
-41
AP on selkä, eli "back" :)
Käsi sydämmelle, haaste tai ongelma EI ole seksin vähyys, vaan aloitteiden tekemisen keskittyminen täysin minulle, niin seksin (panemisen) suhteen, kuin "vaihteluiden" ja "virikkeiden" kehittäminen. Nämä aloittellisuuden ja haluamisen (siis kun ei saa irti edes, että mitä haluaa/mistä tykkää) tasapaino siis huolettaa kahdella tasolla:
1) miten tämä pitkässä juoksussa vaikuttaa minun (miehen) seksuaaliseen itsetuntoon, kun sitä ei ikinä pönkitetä "haluamalla minua" ja/tai "haluamalla sitä jotain mikä oli sillon joskus tosi kivaa"
2) edellisestä seuraava väkisinkin kaavamainen seksi (kun toinen ei sponttaanisti, eikä reaktiivisesti kerro haluavansa mitään, vaan saan "puuhailla" aika vapaasti...), josta seuraa tutkimusten mukaan seksielämään tyytymättömyyttä, josta taas seuraa sen väheneminen, josta seuraa puutteessa elämistä. Nämä taas usein syinä eroihin ja pettämisiin...
Mikä siinä nyt on niin vaikeeta... sanoa että "nuole mua", "pane mua peppuun", "fistaa mua", "anna mulle piiskaa", "sido mun silmät ja ota mut" jne, jne, jne... tämmöisiä siis harrastamme kyllä aina joskus, mutta kun jää sitten täysin epäselväksi että kuinka paljon se nyt tykkäsi ja mistä - huomenna uudestaan vai oliko juttu mallia "kaikkea kokeiltava kerran, tehty --> ei enää koskaan).
Mä nivon siis nää tiukasti yhteen, kun ei ole sponttaania halua (ei mielikuvaa siitä että haluanpa tänään miestäni, olispa ihanaa jos se ensin vaikka nuolis mut ihan valmiiks ja rakastelis sit hellästi lusikassa), niin ei tule aloitteita, mutta ei myöskään minkäänlaisia seksivariaatiotoiveita - vaimo vaan "ajelehtii" ja nauttii...
Eli minun näkövinkkelistä juu, suuri apu olisi jos vaimo "opettelisi" tekemään aloitteita edes jotenkin tai muuten ilmentämään/ilmaisemaan että haluaa juuri minua, haluaa että juuri minä teen juuri sitä koska se on ihanaa jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla seksimäärillä ei ole huolta. Koitahan antaa pakit vaikka pari kuukautta putkeen ja seuraa muutoksia miehesi käytöksessä ja olemuksessa.
En enää ymmärrä. Jotenkin mä käsitin että ongelma on se että vaimolla ei ole spontaania halua miestään kohtaan. Yritin sanoa, että sellaista on tosi vaikea kehittää, jos on seksuaalisuudeltaan responsiivinen. Sitä vastoin niitä aloitteiden tekemistä voi treenata ja siinä voi kehittyä. Yritin kysyä että riittääkö tämä? Eli onko oleellista halu vai aloite. Ja nyt kuitenkin sanotaan että sillä ei ole väliä kun seksiä on paljon.... Eli silloin ei tarvitsekaan tuntea olevansa haluttu ja himoittu kun vaan saa riittävästi?
Tiedättekö te nyt oikeasti itsekään, mikä teitä tässä asiassa nyppii? Käsi sydämelle, onko ongelma responsiivisuus, aloitekyvyttömyys, vai ihan rehellisesti seksin puute?
-41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis puhutteko seksistä noin niin kuin ollenkaan? Sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole nyt juuri tarkoitus sitä harrastaa? Neutraalissa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämmelle, haaste tai ongelma EI ole seksin vähyys, vaan aloitteiden tekemisen keskittyminen täysin minulle, niin seksin (panemisen) suhteen, kuin "vaihteluiden" ja "virikkeiden" kehittäminen. Nämä aloittellisuuden ja haluamisen (siis kun ei saa irti edes, että mitä haluaa/mistä tykkää) tasapaino siis huolettaa kahdella tasolla:
1) miten tämä pitkässä juoksussa vaikuttaa minun (miehen) seksuaaliseen itsetuntoon, kun sitä ei ikinä pönkitetä "haluamalla minua" ja/tai "haluamalla sitä jotain mikä oli sillon joskus tosi kivaa"
2) edellisestä seuraava väkisinkin kaavamainen seksi (kun toinen ei sponttaanisti, eikä reaktiivisesti kerro haluavansa mitään, vaan saan "puuhailla" aika vapaasti...), josta seuraa tutkimusten mukaan seksielämään tyytymättömyyttä, josta taas seuraa sen väheneminen, josta seuraa puutteessa elämistä. Nämä taas usein syinä eroihin ja pettämisiin...
Mikä siinä nyt on niin vaikeeta... sanoa että "nuole mua", "pane mua peppuun", "fistaa mua", "anna mulle piiskaa", "sido mun silmät ja ota mut" jne, jne, jne... tämmöisiä siis harrastamme kyllä aina joskus, mutta kun jää sitten täysin epäselväksi että kuinka paljon se nyt tykkäsi ja mistä - huomenna uudestaan vai oliko juttu mallia "kaikkea kokeiltava kerran, tehty --> ei enää koskaan).
Mä nivon siis nää tiukasti yhteen, kun ei ole sponttaania halua (ei mielikuvaa siitä että haluanpa tänään miestäni, olispa ihanaa jos se ensin vaikka nuolis mut ihan valmiiks ja rakastelis sit hellästi lusikassa), niin ei tule aloitteita, mutta ei myöskään minkäänlaisia seksivariaatiotoiveita - vaimo vaan "ajelehtii" ja nauttii...
Eli minun näkövinkkelistä juu, suuri apu olisi jos vaimo "opettelisi" tekemään aloitteita edes jotenkin tai muuten ilmentämään/ilmaisemaan että haluaa juuri minua, haluaa että juuri minä teen juuri sitä koska se on ihanaa jne
Voisi melkein luulla että naiseni elää kaksoiselämää ja sä oot se toinen mies, niin samanlaiselta kuulostaa, paitsi että meillä ei piiskata, peppuun ei ole asiaa eikä mun nyrkki sen toosaan mahdu :D Tuo "ajelehtii ja nauttii" oli oikein osuvasti kuvattu. Hyvin samanlaisten ajatusten kanssa tässä on itsekin tullut kipuiltua, enkä enää jaksa aloitteita tehdä kuin harvakseltaan.
Sanoinkin naiselle tässä yksi kerta, että vaikuttaa siltä, että joko hän ei suuremmin seksistä välitä ylipäätään tai sitten mä olen vain väärä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis puhutteko seksistä noin niin kuin ollenkaan? Sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole nyt juuri tarkoitus sitä harrastaa? Neutraalissa tilanteessa.
Kyllä puhutaan, vastaukset variaatiokyssäreihin on aina sama: ei sitä voi etukäteen tietää haluaako ja mitä ja ainahan se on kivaa... esim vastauksena ”Haluisitko viikonloppuna kun ollaan kahden vaikka peppuseksiä” on vastaus melko varmasti:
1) en tiedä haluanko seksiä viikonloppuna ja en rupea etukäteen sopimaan ja sitoutumaan siihen että seksiä on
2) voishan peppujutut ehkä olla jees tai ehkä ei, en voi tietää, fiiliksen mukaan.
Ja kun vkl tulee ja seksiminen alkaa, niin sanaakaan tai muuta viitettä ei peppujuttuihin tule - voin toki sitten siinä touhutessa siihen suuntaan edetä ja todennäkösesti jossain vaiheessa tullee sanat ”ei nyt/tänään/tälläkertaa”, tai sitten ei tule - viittausten tai sanojen puute kun ei tarkoita vaimolla ”ei”...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis puhutteko seksistä noin niin kuin ollenkaan? Sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole nyt juuri tarkoitus sitä harrastaa? Neutraalissa tilanteessa.
Kyllä puhutaan, vastaukset variaatiokyssäreihin on aina sama: ei sitä voi etukäteen tietää haluaako ja mitä ja ainahan se on kivaa... esim vastauksena ”Haluisitko viikonloppuna kun ollaan kahden vaikka peppuseksiä” on vastaus melko varmasti:
1) en tiedä haluanko seksiä viikonloppuna ja en rupea etukäteen sopimaan ja sitoutumaan siihen että seksiä on
2) voishan peppujutut ehkä olla jees tai ehkä ei, en voi tietää, fiiliksen mukaan.
Ja kun vkl tulee ja seksiminen alkaa, niin sanaakaan tai muuta viitettä ei peppujuttuihin tule - voin toki sitten siinä touhutessa siihen suuntaan edetä ja todennäkösesti jossain vaiheessa tullee sanat ”ei nyt/tänään/tälläkertaa”, tai sitten ei tule - viittausten tai sanojen puute kun ei tarkoita vaimolla ”ei”...
Kaikella ystävyydellä, voisitko joskus kysyä ilman oletusta seksistä? Sen sijaan että kysyt haluatko viikonloppuna peppuseksiä, oletuksena siis että viikonloppuna sitten harrastetaan seksiä, kysyt vaikka että minkälaisesta seksistä nautit eniten. Muistele yhtä kertaa kun olet nauttinut seksistä, mistä siinä nautit. Onko sinulla toiveita tai haaveita meidän seksin suhteen? Ilman oletusta seksistä jonain tiettynä ajankohtana.
En ole (varmaankaan) yhtä hankala tässä asiassa kuin vaimosi, puhumme mieheni kanssa ihan kaikesta, myös seksistä estottomasti, mutta yritän vain ymmärtää häntä tässä asiassa ja luulen että tuo oletus on se, joka saattaisi tuossa tilanteessa häntä ottaa pattiin. En tiedä. Toinen vaihtoehto on toki se, että ette vain yksinkertaisesti sovi toisillenne, eikä kommunikaatiokaan tunnu pelaavan, ja silloin varmaan pitää miettiä, mikä itse kullekin on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ap varmaan vaihtaa foorumia. Aika monta kertaa oot huoles rautalangasta vääntänyt, mutta kukkahattutädit ne sivuuttaa ja kertoo auliisti mitä sinä (miehet!!!) tekee väärin sen kriittisen naissukupuolen toiminnan tarkkailemisen sijaan. Toikin mamma tossa yllä keskittyy johonkin kysymyksen asetteluun ja siihen sisältääkö päivän vai ei - plaah.
Mun ainoo neuvo on koittaa jutella vaimos kanssa tunteista (ilmeisestikin vielä lisää), sitten hän joko ymmärtää ja toimii tai ei.
Tsemppiä!
M42
P.S Reaktiivinen siivooja oli kyllä ihan paras!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ap varmaan vaihtaa foorumia. Aika monta kertaa oot huoles rautalangasta vääntänyt, mutta kukkahattutädit ne sivuuttaa ja kertoo auliisti mitä sinä (miehet!!!) tekee väärin sen kriittisen naissukupuolen toiminnan tarkkailemisen sijaan. Toikin mamma tossa yllä keskittyy johonkin kysymyksen asetteluun ja siihen sisältääkö päivän vai ei - plaah.
Mun ainoo neuvo on koittaa jutella vaimos kanssa tunteista (ilmeisestikin vielä lisää), sitten hän joko ymmärtää ja toimii tai ei.
Tsemppiä!
M42
P.S Reaktiivinen siivooja oli kyllä ihan paras!
Jos mies kaipaa vain sympatiaa, sitä saanee tosiaan jostain muualta. Täältä saa neuvoja. Niistä voi ottaa onkeensa tai sitten ei. Voi jatkaa valitsemallaan linjalla tai sitten ei. Ihan kuinka vaan. Mulla on hyvä seksielämä, aloittajalla ei. Ei ole multa pois.
Terkuin mamma ylhäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse asiassa, nyt kun luen ketjua vielä uudelleen, totean että itse asiassa ketjussa on lähinnä tarjottu sitä sympatiaa. Ne neuvot mitä on yritetty antaa on lähinnä tyrmätty.
Miehet on niin vaikeita, mikään ei kelpaa ;)
Terkuin sama mamma edelleen :)
Edelleenkään mitään vaikutusta ei tunnu olevan ap:n ongelmalla eli sillä, että mies ei tunne olevansa haluttu eikä kiinnostava.
Kun seksiä tuntuu olevan, puhuminen on varmaan parasta. Leluja kannattaa kokeilla.
Jos seksiä ei ole, tai pakkeja tulee lannistavia määriä, puhutaan jo musertavasta vallankäytöstä ja välinpitämättömyydestä.
Voi voi jos seksiä koskevien aloitteiden saaminen olisi pihtaavalle puolisolle yhtä tärkeää kuin vaikka siivoaminen tai muu hänelle tärkeä asia.
Onko joku, joka nauttii saamistaan aloitteista mutta ei suostu niihin? Entä inhoaa jopa aloitteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä håmmentävä ketju! Osalle responsiivisuus/reaktiivisuus on selvästi yhtä kuin pihtaaminen, mistä ei aloittajan tapauksessa käsittääkseni kuitenkaan ole kysymys. Sitä taas ei suostuta mitenkään hyväksymään, että responsiivinen ei tuosta noin vaan muutu spontaaniksi, vaikka kuinka haluaisi miestään/kumppaniaan sillä tavoin miellyttää. Aloitekykyä voi oppia, ja kun kerta asia miestä (tässä tapauksessa) vaivaa, myös pitäisikin oppia, jos vaimo miestään ja suhdettaan arvostaa.
Eli: responsiivisuus EI ole yhtä kuin pihtaaminen.
Spontaania seksuaalisuutta on vaikea vain oppia, kun sitä ei sisäsyntyisesti ole.
Aloitekykyä voi oppia.
Kaiken a ja o on edelleen se kommunikoiminen. Jostain syystä se ei toimi aloittajan ja vaimonsa välillä. Kuitenkaan ehdotuksia siitä, miten kommunikoimista voisi parantaa, ei suostuta hyvåksymään, koska vaimo nyt vaan on tuollainen ja sellaisena pysyy. Rasittava ketju kaiken kaikkiaan! Ei varmastikaan nyt ole mitään muuta ratkaisua kuin se pettäminen ja ero! Senhän aloittaja varmaan halusi kuulla?
Ap halusi tuntea itsensä halutuksi. Kun nainen ei ole aloitteellinen, hän ei taida viestiä haluavansa miestään.
Jos seksiin vain suostuu, seksiä on, mutta aloitteentekijä ottaa aina riskin. Responsiivinen valikoi.
Jos responsiivinen antaa harvoin, aloitteentekijä ei tunne itseään halutuksi koskaan ja saa pakkeja usein eli tulee usein torjutuksi.
Responsiivisuus itsessään ei ole niin paha, mutta responsiivisen ihmisen pitäisi hyvin selkeästi osoittaa ja kertoa, että puolisokin on haluttava. Responsiivisen kannattaisi myös harkita tosi tarkkaan aina ennen kieltäytymistään.
Jo paritkymmenet pakit saatuaan puoliso, joka ei ole alunperinkään tuntenut itseään halutuksi, alkaa masentua ja menettää itsetuntonsa. Siihen ei tarvita enää kuin vähän negatiivisuutta ja vähättelyä, ja ollaan suossa.
Eli ap:n naiselle ohje, että kerro miten haluttava ap on ja miten hyvältä aloitteet ja seksi tuntuvat.
Ap:lle varmaan ohje kertoa, että on havainnut asian ja haluaisi kuulla että aloitteet ja seksi ovat hyvä asia ja että hän on haluttava. Aloitteen saajahan on koko ajan tietoinen sekä siitä, että on toisen mielestä haluttava, samoin hän tietää saavansa seksiä.
Aloitteellinen ei voi olla varma kummastakaan. Hän laittaa itsensä likoon joka kerta ja asettaa kroppansa , persoonansa ja alkaneen kiihotuksensa alttiiksi kritiikille. On aivan liian helppoa vetäytyä responsiivisen luonteen suojiin ja jättää kaikki riskit toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ap halusi tuntea itsensä halutuksi. Kun nainen ei ole aloitteellinen, hän ei taida viestiä haluavansa miestään.
Jos seksiin vain suostuu, seksiä on, mutta aloitteentekijä ottaa aina riskin. Responsiivinen valikoi.
Jos responsiivinen antaa harvoin, aloitteentekijä ei tunne itseään halutuksi koskaan ja saa pakkeja usein eli tulee usein torjutuksi.
Responsiivisuus itsessään ei ole niin paha, mutta responsiivisen ihmisen pitäisi hyvin selkeästi osoittaa ja kertoa, että puolisokin on haluttava. Responsiivisen kannattaisi myös harkita tosi tarkkaan aina ennen kieltäytymistään.
Jo paritkymmenet pakit saatuaan puoliso, joka ei ole alunperinkään tuntenut itseään halutuksi, alkaa masentua ja menettää itsetuntonsa. Siihen ei tarvita enää kuin vähän negatiivisuutta ja vähättelyä, ja ollaan suossa.
Eli ap:n naiselle ohje, että kerro miten haluttava ap on ja miten hyvältä aloitteet ja seksi tuntuvat.
Ap:lle varmaan ohje kertoa, että on havainnut asian ja haluaisi kuulla että aloitteet ja seksi ovat hyvä asia ja että hän on haluttava. Aloitteen saajahan on koko ajan tietoinen sekä siitä, että on toisen mielestä haluttava, samoin hän tietää saavansa seksiä.
Aloitteellinen ei voi olla varma kummastakaan. Hän laittaa itsensä likoon joka kerta ja asettaa kroppansa , persoonansa ja alkaneen kiihotuksensa alttiiksi kritiikille. On aivan liian helppoa vetäytyä responsiivisen luonteen suojiin ja jättää kaikki riskit toiselle.
Loistavasti kiteytetty!
Erittäin hyvin kiteytetty tosiaan. Lisään siihen sen verran, että jos ja kun responsiivinen sattuu antamaan ja silloinkin lahnailee, niin sitä ei määräänsä enempää vaan jaksa. Mieluummin on sitten ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla seksimäärillä ei ole huolta. Koitahan antaa pakit vaikka pari kuukautta putkeen ja seuraa muutoksia miehesi käytöksessä ja olemuksessa.
En enää ymmärrä. Jotenkin mä käsitin että ongelma on se että vaimolla ei ole spontaania halua miestään kohtaan. Yritin sanoa, että sellaista on tosi vaikea kehittää, jos on seksuaalisuudeltaan responsiivinen. Sitä vastoin niitä aloitteiden tekemistä voi treenata ja siinä voi kehittyä. Yritin kysyä että riittääkö tämä? Eli onko oleellista halu vai aloite. Ja nyt kuitenkin sanotaan että sillä ei ole väliä kun seksiä on paljon.... Eli silloin ei tarvitsekaan tuntea olevansa haluttu ja himoittu kun vaan saa riittävästi?
Tiedättekö te nyt oikeasti itsekään, mikä teitä tässä asiassa nyppii? Käsi sydämelle, onko ongelma responsiivisuus, aloitekyvyttömyys, vai ihan rehellisesti seksin puute?
-41
Ongelma on se, että ap (ja monet muut samassa tilanteessa olevat) eivät pääse koskaan tuntemaan itseään halutuksi. On yksilökohtaista kuinka kauan kestää että siitä tulee ongelma. Jos parilla on muuten tyydyttävä seksielämä ja suhteessa menee hyvin, niin ongelmaa ei välttämättä tulekaan.
Meillä ongelma alkoi pikkulapsielämän myötä. Pakit silloin tällöin vielä ymmärsin (ei itsekään väsyneenä niin paljon tehnyt mieli). Kun vaimo toisen lapsen myötä lopetti myös aloitteet läheisyyteen ja yhteisen ajan viettoon ja alkoi torjua minun aloitteeni läheisyyteen, seksiin ja yhteisen ajan viettoon yhä useammin, asiasta tuli oikeasti ongelma. Tätäkin kestin useamman vuoden, mutta kun aiheesta ei voinut kunnolla edes keskustella eikä asioihin tullut mitään muutosta, tunsin itseni totaalisen hyljityksi. Se johti muihin ongelmiin ja nyt ollaan jo eroamassa.
Meni ehkä jo avautumisen puolelle, mutta toivottavasti avasi hieman asiaa. Taustalla on tuo responsiivisuus. Sen takia toinen ei pääse kokemaan itseään seksuaalisesti halutuksi. Tätä tietysti pahentaa aloitekyvyttömyys ja seksin puute. Asiaa voi paikata rakkaudenosoitukset kunhan seksielämä pysyy kohtuullisen tyydyttävänä. Väittäisin, että kömpelötkin kokeilut aloitteiden tekemiseen auttavat jo paljon. Ne on osoitus että välittää toisesta niin paljon että on itse valmis menemään epämukavuusalueelle toista huomioidakseen. Kaiken perustana on kuitenkin keskustelu siitä mistä ongelmat johtuvat ja mitä niille voitaisiin tehdä. Ilman niitä ei proaktiivinen ja reaktiivinen välttämättä ollenkaan ymmärrä toisiaan.
Mulla on niin, että miehen halut syttyy herkemmin, jos saa olla proaktiivinen ja minä olen rektiivinen. Sain seksiä vähemmän silloin, kun tein alotteita.
Minäkin olen selvästi enemmän responsiivinen ja vähemmän spontaani. Ja tiedän, että mieheni haluaisi minun tekevän enemmän aloitteita. Mutta kuten edellinenkin kommentoija, en minäkään tunne mitään spontaania halua miestäni kohtaan. Kumpi varsinaisesti on siis tärkeämpi juttu: se että nainen tuntee spontaania halua (joka siis ilmeisesti vähemmistöllä toteutuu) vai se että nainen joskus tekee aloitteen? Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Koska ei ole spontaania halua, ei tule juuri mieleen myöskään ehdottaa seksiä spontaanisti. Kyllä, olen yrittänyt tietoisesti muuttaa käyttäytymistäni, ja onneksi mieheni on siinä mielessä "helppo" että aloitteeksi hänelle riittää se, että odotan häntä alasti sängyssä, kun hän tulee pesemästä hampaita.
Muuten kyllä koskettelen paljonkin miestäni, mutta ei se tarkoita sitä, että kosketan, koska tunnen häntä kohtaan juuri silloin valtavaa himoa. Joskus se kosketus johtaa seksiin, useimmiten kuitenkaan ei. Meillä halataan, pussataan, silitetään, rapsutetaan, hierotaan jne tosi paljon. Seksiä meillä on 5-6 kertaa viikossa, 95% mieheni aloitteesta.
Mutta summa summarum: onko ongelma aloitteiden puute vai spontaanin halun puute? Ensimmäistä voi treenata ja yrittää tietoisesti muuttaa, jälkimmäistä ei.