Lue keskustelun säännöt.
Vaimon ainoastaan reaktiivinen halukkuus
16.10.2018 |
Mitäs mielipiteitä tämä herättelee? Meillä siis n 10 vuoden suhde takana ja vaikka seksielämä on sinänsä kunnossa on itseä tämä alkanut mietityttämään....
Meillä minä (mies) teen noin 99% aloitteista. Tästä ollaan jonkunverran puhuttu ja vaimolle se ei vaan tule luonnostaan. Jos en ehdota vaikkapa kuukauteen, ei seksiäkään ole kuukauteen. Tässä selvästi vain erona se, että minua asia vaivaa, vaimoa ei.
Mielestäni tähän ja tuohon aloitteettomuuteen vaimon suunnalta on se, että hänen halu ja himo on täysin reaktiivista. Ei ”paneta” tms, mutta minun tehtyä aloitteen se halu kyllä herää - reaktiivisesti. Aloitteen onnistuminen päätetään jollain perusteella, jos minun vaan annetaan jatkaa mitälie touhua (hierontaa, suutelua, rintojen hyväilyä), niin se halu kyllä herää. Mutta toisinaan vaimo ei halua minulle sitä mahdollisuutta antaa....
Onko muilla vastaavaa, tai kokemuksia tilanteen tasapainottamisesta? Saman logiikan tiimoilta vaimon on todella vaikea sanoa mitä hän haluaa... (kun ei halua ennenkuin vasta sitten kun touhuun ryhdytään?). Konkreettinen esimerkki on peppuseksi: vaimo siitä jonkinverran ilmeisesti tykkää (orkun saa silloinkin), mutta ei koskaan sitä ehdota. Minä sensijaan toisinaan ehdotan, harvakseltaan halut kohtaa. Eikö tän voisi ratkaista vaikka kerran kuussa sanomalla, että tänään haluisin peppuun... muttakun ei proaktiivisesti halua, niin ei tietenkään voi?
Olipa vuodatus.... viimeisenä nyanssina pohdin toisinaan, että miten vaimo saa oman kivan aloitettua...? Sivuhistoria kertoo että kyllä novelleja luetaan ja orkkuja ominkäsin otetaan.... mutta tämä ei liene reaktiivista, vaan reagointia siihen että ”tekee mieli”...? Mutta tätä ei siis aviovuoteessa tapahdu, että vaimon ”tekis mieli” ja ottaisit aloitteen tehtäväkseen... hmph!
Kohtalotovereita, vinkkejä, onnistumisia?
Kommentit (110)
Viereisestä pöydästä huutelen sen verran, että minulla vain yhdestä. Ja toista sellaista en enää huoli jos vielä joskus valita pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että ovat monesti paljon enemmän itsetuntoon kuin mihinkään seksuaalisuuden "virittymis taipumuksiin" liittyviä asioita. Aika monella se että uskaltaa heittäytyä nauttimaan edellyttää että voi kokea olevansa kumppaninsa haluama. Ja haluaminen näkyy juuri aloitteellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä aloitteellinen eikä ikinä kerro mistä pitää, eikä osoita arvostavansa aloitteita, ja torjuu aloitteet lähes aina, saa täydellä varmuudella ennen pitkää pihtailla yksin kotona kissan ja pelargonian kanssa.
Tämän palstan juttujen perusteella näitä taitaa olla jo aika monta ja lisää tulee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
onneksi mieheni on siinä mielessä "helppo" että aloitteeksi hänelle riittää se, että odotan häntä alasti sängyssä, kun hän tulee pesemästä hampaita.
Ei jumankauta....... :D :D Vau, mikä "aloite"! :D
Vierailija kirjoitti:
Seurasin kerran, kun ex-ammattiprostituoitu iski tutun miehen basrissa (yhdenyönsuhteeseen ilmaiseksi, koska siitä miehestä oli tullut julkkis). En ole ikinä nähnyt sellaista ilmettä kenenkään naisen silmissä, hän totisesti osasi käöntää päälle sellaisen 'haluan sinua hulluna en kestä enää hetkeäkään ellet pane minua olet niin kuuma)-ilmeen. Se mies lähti JUOKSEMAAN ihan konkreettisesti sen naisen perään.
Tiedän tuon ilmeen. Mieheni tietää sen myös. Johtuu siitä, että aidosti haluan miestäni, ja haluan että hän tietää sen, enkä epäröi näyttää sitä haluani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä mietin, onko vaimosi niitä, joiden tarvii saada hellyyttä ja kauniita sanoja joka päivä, että voivat haluta seksiä. Minulle täysin käsittämätöntä kun sytyn sekunneissa, mutta olen niin paljon lukenut, että joitain naisia tarvii lämmitellä ihan pitkin päivää ja viikkoa, että ovat sopivassa moodissa seksiin. Pelkääkö naisesi torjutuksi tulemista? Sehän on nimittäin yksi haavoittavimmista asioista, kun puoliso torjuu seksuaalisesti. N50+
Itsehän olen tältäosin haavojen ja arpien peitossa päästä varpaisiin. Koomisinta tässä on se, että aikoinaan minä en riittänyt vaan piti hakea seksiä muualtakin, ja nykyään minä pyydän liikaa, vuoden seksikerrat laskettavissa yhden käden sormilla. Kahden, jos on oikein villi vuosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.Puoliso, joka vaatii itselleen oikeutta määrirätellä sen, mikä on toiselle osapuolelle oikea tapa syttyä eli kiihottua, on se alistava osapuoli. Se on todella sairasta kontrolointihalua koskien toisen ihmisen luontaisia ominaisuuksia.
Päteehän sama sitten pyykkäämiseen, ruoanlaittoon ja siivoamiseen? Ei saa vaatia oma-aloitteisuutta, koska se on sairasta kontrollointihalua toisen luontaisiin ominaisuuksiin? Minua ei haittaa vaikka joskus jää illalla keittiön pöytä lasten jäljiltä siivoamatta, mutta naistani haittaa ja muistaa myös mainita asiasta, että voisin minäkin joskus tehdä jotain oma-aloitteisesti.
Jos haluat vaimosi näkevän sinut aikuisena, pätevänä miehenä, niin arjen kotityöt pitää hoitaa oma-aloitteisesti. Jos haluat vaimosi näkevän sinut huollettavana lapsena, yhtenä perheen pienokaisista, niin silloin kannattaa jäädä odottamaan äitihahmon ohjausta.
Ehkä tämä onkin se syy siihen, ettei vaimo tunnu haluavan sinua. Nimittäin naiset eivät koe seksuaalista halua henkilöihin, jotka tuntuvat omilta lapsilta. Siksi nimenomaan kotitöitä aloitteellisesti mies on naisten mielestä seksikäs. Hänet pystyy näkemään ja kokemaan tasaveroisena ja kykenevänä ja pärjäävänä aikuisena miehenä ja sellaista kykenevää miestä isolla M:llä on helppo haluta.
Okkeadtaan veikkaan, että tässä se syy taisi nyt löytyä. Hyvä puoli on, että se on todella helppoa korjata ja pystyt tekemään sen ihan itse. Eli kokeilepa tehdä ne kotityöt oma-aloitteisesti seurasvan puolen vuoden aikana ja olen varma, että sängyssä alkaa tulla säpinää myös!
Eli naisille tärkeissä asioissa sairaanloinen kontrollointihalu on ihan ok, koska se vaikuttaa siihen miten nainen näkee miehensä. Mutta miehelle tärkeissä asioissa ei, koska miehen tulee aina nähdä naisensa ihanana tai muuten mies on itsekäs sika, joka ei aidosti rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.Tuo osoittaa, ettet ymmärrä eroa proaktiivisessa ja responsiivisessa seksuaalisuudessa lainkaan. Ne tarkoittavat sitä, miten ihminen SYTTYY. Ei sitä, kumpi tejee ALOITTEEN.
Proaktiivinen ihminen syttyy ilman stimulointia, muttaxei välttämättä tee aloitetta. Responsiivinen ihminen syttyy reaktiona johonkin, mutta voi hyvinkin tehdä aloitteita. Silloin toinen joutuu tekemään jotain, jos ei halua panna rutikuivaa reikää tai todellisuudessa halutonta kumppania. Hän siis kuitenkin suostuu seksiin toisen mieliksi ja voi tehdä sen aloitteenkin.
Minä olen responsiivinen, eli sytyn vain reaktiona johonkin, mitä mieheni tekee. Siitä huolimatta teen välillä aloitteita. Useimmiten mies lämmittelee silloin ja sytynkin eli kiihotun oikeasti ja molemmilla on mukavaa. Välillä mies ei tee sitä, vaan tulee kuiviltaan sisään, jolloin molempia sattuu ja välillä tulee limakalvoihin haavaumiakin.
Eli proaktiivinen SEKSUAALISUUS tarkoittaa sitä, mistä ihminen kiihottuu. Se on täysin eri ssia kuin ALOITTERN TEKEMINEN, joka on teko, ei ominaisuus.
Aukesiko? Jollei vieläkään, niin alan vähitellen ymmärtää, miksi vaimoasi ei kiinnosta.
Sinä et taida ymmärtää miten harvinaista on että responsiivisesti seksuaalinen vaivautuu tekemään aloitteita? Sitä responsiivisuutta (tai miehen ja naisten rooleja) käytetään hyvin yleisesti syynä sille, miksei toinen kertakaikkiaan voi tehdä aloitteita. Siksi responsiivisuus tarkoittaa käytännössä hyvin usein samaa kuin aloitteiden tekemättä jättäminen.
Kuinka monesta responsiivisesta kumppanista sinulla on kokemusta?
Piti oikein alkaa muistelemaan. Itsellä ollut 5 reaktiivista kumppania, joista yksi on kerran tehnyt jotain aloitteeksi laskettavaa. Se ei ole paljon, mutta aihetta on sivuttu monien kavereiden kanssa ja kaikilla on ollut samansuuntaiset kokemukset. On helpompi löytää proaktiivinen nainen kuin reaktiivinen nainen joka tekee aloitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onneksi mieheni on siinä mielessä "helppo" että aloitteeksi hänelle riittää se, että odotan häntä alasti sängyssä, kun hän tulee pesemästä hampaita.
Ei jumankauta....... :D :D Vau, mikä "aloite"! :D
Voitko kuvitella miehen aloitteeksi, että makaa alasti sängyssä, kun toinen tulee hammaspyykiltä. Eikä välttämättä edes kankin pystyssä vaan möllöttää siinä. Kuinkakohan moni nainen tuosta innostuisi?
Kuinka monesta responsiivisesta kumppanista sinulla on kokemusta?