Lue keskustelun säännöt.
Vaimon ainoastaan reaktiivinen halukkuus
16.10.2018 |
Mitäs mielipiteitä tämä herättelee? Meillä siis n 10 vuoden suhde takana ja vaikka seksielämä on sinänsä kunnossa on itseä tämä alkanut mietityttämään....
Meillä minä (mies) teen noin 99% aloitteista. Tästä ollaan jonkunverran puhuttu ja vaimolle se ei vaan tule luonnostaan. Jos en ehdota vaikkapa kuukauteen, ei seksiäkään ole kuukauteen. Tässä selvästi vain erona se, että minua asia vaivaa, vaimoa ei.
Mielestäni tähän ja tuohon aloitteettomuuteen vaimon suunnalta on se, että hänen halu ja himo on täysin reaktiivista. Ei ”paneta” tms, mutta minun tehtyä aloitteen se halu kyllä herää - reaktiivisesti. Aloitteen onnistuminen päätetään jollain perusteella, jos minun vaan annetaan jatkaa mitälie touhua (hierontaa, suutelua, rintojen hyväilyä), niin se halu kyllä herää. Mutta toisinaan vaimo ei halua minulle sitä mahdollisuutta antaa....
Onko muilla vastaavaa, tai kokemuksia tilanteen tasapainottamisesta? Saman logiikan tiimoilta vaimon on todella vaikea sanoa mitä hän haluaa... (kun ei halua ennenkuin vasta sitten kun touhuun ryhdytään?). Konkreettinen esimerkki on peppuseksi: vaimo siitä jonkinverran ilmeisesti tykkää (orkun saa silloinkin), mutta ei koskaan sitä ehdota. Minä sensijaan toisinaan ehdotan, harvakseltaan halut kohtaa. Eikö tän voisi ratkaista vaikka kerran kuussa sanomalla, että tänään haluisin peppuun... muttakun ei proaktiivisesti halua, niin ei tietenkään voi?
Olipa vuodatus.... viimeisenä nyanssina pohdin toisinaan, että miten vaimo saa oman kivan aloitettua...? Sivuhistoria kertoo että kyllä novelleja luetaan ja orkkuja ominkäsin otetaan.... mutta tämä ei liene reaktiivista, vaan reagointia siihen että ”tekee mieli”...? Mutta tätä ei siis aviovuoteessa tapahdu, että vaimon ”tekis mieli” ja ottaisit aloitteen tehtäväkseen... hmph!
Kohtalotovereita, vinkkejä, onnistumisia?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Oma nainen ei myöskään ikinä tee aloitetta, mutta melko usein innostuu kun tarpeeksi lämmittää ja hivelee käynnistysnappuloita. Tosi turhauttavaa vaan aina kokeilla, josko tänään lähtisi käyntiin vai eikö. Siinä sitten itse ehtii jo lämmetä ja kun toinen ei reagoikaan käynnistysyrityksiin, niin vituttaahan se. Aiheuttaa sen ettei joka ilta tai edes joka viikko viitsi enää kokeillakaan.
Eli onko hän sitten sellainen valikoivan reaktiivinen nainen?Ja kuitenkin voi katsoa jännäriä telkkarista, jossa ei ole yhtään mitään eroottista ja yhtäkkiä hieroa itselleen orgasmin muutamassa minuutissa, ihan yhtä arkisesti kuin tekisi voileivän ja söisi sen nälkäänsä siinä katsellessa. Eikö se jos mikä ole spontaanisuutta? Se spontaanisuus ei vain jostain syystä ikinä kohdistu minuun.
Ei oikein voi muuta ajatella, kuin että mä olen sille väärä mies, kun seksuaalista halua ei minua kohtaan ole. Jos meillä ei olisi maailman ihanimpia lapsia, niin mulle alkaisi riittää tämä. Vaan kun on niin runkataan sitten molemmat tahoillamme silloin kun spontaani halu iskee..
Minä en ainakaan koskaan mastirboidessani ajattele omaa tai ketään muutakaan oikeaa miestä. Toisin seksuaalinen haluni ei kohdistu keneenkään tiettyyn ihmiseen. Se voi kyllä ihan helpostikin herätä jonkun sopivan henkilön äänensävystä tai käytöksestä johtuen eli responsiivisesti, reaktiona siihen. Ehkä siinä filmissä telkkarissa oli joku sellainen vaimoa kiihottanut tekijä.
Se on hyvä uutinen, sillä keskustelemalla vaimosi kanssa avoimesti ja luottamuksellisesti voit saada selville, millaiset asiat häntä kiihottavat. Onko se esim käskevä äänensävy tai jotkut tietyt sanat tai jokin tietty tapa koskettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nainen ei myöskään ikinä tee aloitetta, mutta melko usein innostuu kun tarpeeksi lämmittää ja hivelee käynnistysnappuloita. Tosi turhauttavaa vaan aina kokeilla, josko tänään lähtisi käyntiin vai eikö. Siinä sitten itse ehtii jo lämmetä ja kun toinen ei reagoikaan käynnistysyrityksiin, niin vituttaahan se. Aiheuttaa sen ettei joka ilta tai edes joka viikko viitsi enää kokeillakaan.
Eli onko hän sitten sellainen valikoivan reaktiivinen nainen?Ja kuitenkin voi katsoa jännäriä telkkarista, jossa ei ole yhtään mitään eroottista ja yhtäkkiä hieroa itselleen orgasmin muutamassa minuutissa, ihan yhtä arkisesti kuin tekisi voileivän ja söisi sen nälkäänsä siinä katsellessa. Eikö se jos mikä ole spontaanisuutta? Se spontaanisuus ei vain jostain syystä ikinä kohdistu minuun.
Ei oikein voi muuta ajatella, kuin että mä olen sille väärä mies, kun seksuaalista halua ei minua kohtaan ole. Jos meillä ei olisi maailman ihanimpia lapsia, niin mulle alkaisi riittää tämä. Vaan kun on niin runkataan sitten molemmat tahoillamme silloin kun spontaani halu iskee..
Minä en ainakaan koskaan mastirboidessani ajattele omaa tai ketään muutakaan oikeaa miestä. Toisin seksuaalinen haluni ei kohdistu keneenkään tiettyyn ihmiseen. Se voi kyllä ihan helpostikin herätä jonkun sopivan henkilön äänensävystä tai käytöksestä johtuen eli responsiivisesti, reaktiona siihen. Ehkä siinä filmissä telkkarissa oli joku sellainen vaimoa kiihottanut tekijä.
Se on hyvä uutinen, sillä keskustelemalla vaimosi kanssa avoimesti ja luottamuksellisesti voit saada selville, millaiset asiat häntä kiihottavat. Onko se esim käskevä äänensävy tai jotkut tietyt sanat tai jokin tietty tapa koskettaa.
Kiitos, pitääpä katsoa se raina kun vielä muistan mikä se oli.
Huono uutinen on, että hänen kanssaan voi keskustella avoimesti, minkälaisesta ruoasta hän pitää tai onko tuo tai tämä auto hieno. Sen sijaan hänen kanssaan EI voi keskustella seksistä millään tasolla eikä oikein mistään muustakaan hänen henkilökohtaisesta asiastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
67, et ole siis ikinä ollut aloitteellinen? Miehesi ei ole saanut kokea sinulle arkipäiväistä tunnetta, että joku tulee iholle ja alkaa kosketella hyväillen? Koitahan joskus.
Jos saat kerrankin pakit tuollaisen aloitteen tuloksena, miltä tuntuisi? Entä jos saat pakit 10 kertaa peräkkäin?
Reaktiivisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, eikä suhteessa kerätä pisteitä. Aloitteellinen puoliso on ainoa riskinottaja ja reaktiivinen on ainoa vallankäyttäjä.
Sitten kun aloitteellisen puolison itsetunto ei enää kestä yksiäkään pakkeja eikä muuta torjutuksi tulemista, seksi ja läheisyys loppuu.
Onko se aloitteellisen vika, jos hän tietää joutuvansa torjutuksi ja ehkä vielä pilkatuksi ja vähätellyksi?
Lähtökohtaisesti ajattelen, että kumppanit haluavat hyvää toisilleen ja siten se aloitteen tekeminen ei ole riski yhtään mihinkään eikä tässä myöskään mistään valtataistelusta ole kysymys muuta kuin sinun mielestäsi. Jos suhteessa on pilkkaa ja vähättelyä niin silloin kyllä suhteessa on muutakin vikaa kuin kumppanin reaktiivisuus ja haluttomuus ja kannattaa harkita haluaako sellaisessa suhteessa olla. Ainakin itse pystyn kieltäytymään ihan kumppaniani kunnioittaen eikä hän niistä ole mieltään pahoittanut. Tosin seksiä meillä on muutenkin 2-3 x viikossa. Kyllä meillä on lisäksi paljon läheisyyttä ja koskettelua ihan ilman eroottista viritystä. Joskus se halailu ja hieronta etenee seksiin joskus ei. Riippuu ihan tilanteesta. Mitä väliä sillä on kuka ne aloitteet tekee? Yhdessähän siitä lopputuloksesta nautitaan.
67
Olisiko vain niin että teillä on seksiä riittävästi ja suhde muuten kunnossa, joten miehesi on toistaiseksi vielä kestänyt satunnaiset torjumiset hyvin. Mitä luulet käyvän jos lisäät torjuntoja niin paljon että seksin määrä vähenee 2-3 x kuussa?
Tai miten luulet itse reagoivasi jos mies vähentää aloitteita niin paljon että seksin määrä vähenee tuohon pariin kertaan kuussa vaikka kuinka järjestäisit hierontoja tms? Vaikuttaako se kenties siihen miten haluttavaksi itsesi tunnet tai kärsitkö puutteesta? Tai alatko itse tekemään aloitteita, koska eihän sillä ole väliä kuka ne aloitteet tekee?
No ainakin meillä on suhde kunnossa eikä tarvitse kenenkään itkeä aloitteiden tekemisistä. Jos mies ei tekisi aloitteita oltaisiin sitten varmaan ilman. Tuskinpa se minulle kovin vaikeaa olisi.
ai että etä itkisi aloitteen tekemistä kirjoituksesi mukaan miehesi hoitaa aloitteet mitä sinä sitten teet.äläkä vastauksessasi kerro vaan että asetun selälleni makaamaan
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.
Tuo osoittaa, ettet ymmärrä eroa proaktiivisessa ja responsiivisessa seksuaalisuudessa lainkaan. Ne tarkoittavat sitä, miten ihminen SYTTYY. Ei sitä, kumpi tejee ALOITTEEN.
Proaktiivinen ihminen syttyy ilman stimulointia, muttaxei välttämättä tee aloitetta. Responsiivinen ihminen syttyy reaktiona johonkin, mutta voi hyvinkin tehdä aloitteita. Silloin toinen joutuu tekemään jotain, jos ei halua panna rutikuivaa reikää tai todellisuudessa halutonta kumppania. Hän siis kuitenkin suostuu seksiin toisen mieliksi ja voi tehdä sen aloitteenkin.
Minä olen responsiivinen, eli sytyn vain reaktiona johonkin, mitä mieheni tekee. Siitä huolimatta teen välillä aloitteita. Useimmiten mies lämmittelee silloin ja sytynkin eli kiihotun oikeasti ja molemmilla on mukavaa. Välillä mies ei tee sitä, vaan tulee kuiviltaan sisään, jolloin molempia sattuu ja välillä tulee limakalvoihin haavaumiakin.
Eli proaktiivinen SEKSUAALISUUS tarkoittaa sitä, mistä ihminen kiihottuu. Se on täysin eri ssia kuin ALOITTERN TEKEMINEN, joka on teko, ei ominaisuus.
Aukesiko? Jollei vieläkään, niin alan vähitellen ymmärtää, miksi vaimoasi ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.
Puoliso, joka vaatii itselleen oikeutta määrirätellä sen, mikä on toiselle osapuolelle oikea tapa syttyä eli kiihottua, on se alistava osapuoli. Se on todella sairasta kontrolointihalua koskien toisen ihmisen luontaisia ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.Puoliso, joka vaatii itselleen oikeutta määrirätellä sen, mikä on toiselle osapuolelle oikea tapa syttyä eli kiihottua, on se alistava osapuoli. Se on todella sairasta kontrolointihalua koskien toisen ihmisen luontaisia ominaisuuksia.
Päteehän sama sitten pyykkäämiseen, ruoanlaittoon ja siivoamiseen? Ei saa vaatia oma-aloitteisuutta, koska se on sairasta kontrollointihalua toisen luontaisiin ominaisuuksiin? Minua ei haittaa vaikka joskus jää illalla keittiön pöytä lasten jäljiltä siivoamatta, mutta naistani haittaa ja muistaa myös mainita asiasta, että voisin minäkin joskus tehdä jotain oma-aloitteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.Puoliso, joka vaatii itselleen oikeutta määrirätellä sen, mikä on toiselle osapuolelle oikea tapa syttyä eli kiihottua, on se alistava osapuoli. Se on todella sairasta kontrolointihalua koskien toisen ihmisen luontaisia ominaisuuksia.
Päteehän sama sitten pyykkäämiseen, ruoanlaittoon ja siivoamiseen? Ei saa vaatia oma-aloitteisuutta, koska se on sairasta kontrollointihalua toisen luontaisiin ominaisuuksiin? Minua ei haittaa vaikka joskus jää illalla keittiön pöytä lasten jäljiltä siivoamatta, mutta naistani haittaa ja muistaa myös mainita asiasta, että voisin minäkin joskus tehdä jotain oma-aloitteisesti.
Jos haluat vaimosi näkevän sinut aikuisena, pätevänä miehenä, niin arjen kotityöt pitää hoitaa oma-aloitteisesti. Jos haluat vaimosi näkevän sinut huollettavana lapsena, yhtenä perheen pienokaisista, niin silloin kannattaa jäädä odottamaan äitihahmon ohjausta.
Ehkä tämä onkin se syy siihen, ettei vaimo tunnu haluavan sinua. Nimittäin naiset eivät koe seksuaalista halua henkilöihin, jotka tuntuvat omilta lapsilta. Siksi nimenomaan kotitöitä aloitteellisesti mies on naisten mielestä seksikäs. Hänet pystyy näkemään ja kokemaan tasaveroisena ja kykenevänä ja pärjäävänä aikuisena miehenä ja sellaista kykenevää miestä isolla M:llä on helppo haluta.
Okkeadtaan veikkaan, että tässä se syy taisi nyt löytyä. Hyvä puoli on, että se on todella helppoa korjata ja pystyt tekemään sen ihan itse. Eli kokeilepa tehdä ne kotityöt oma-aloitteisesti seurasvan puolen vuoden aikana ja olen varma, että sängyssä alkaa tulla säpinää myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat miehesi näkevän sinut aikuisena, pätevänä ja seksuaalisena naisena, niin arjen seksialoitteet pitää hoitaa oma-aloitteisesti.
???
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vaimosi näkevän sinut aikuisena, pätevänä miehenä, niin arjen kotityöt pitää hoitaa oma-aloitteisesti. Jos haluat vaimosi näkevän sinut huollettavana lapsena, yhtenä perheen pienokaisista, niin silloin kannattaa jäädä odottamaan äitihahmon ohjausta.
Ehkä tämä onkin se syy siihen, ettei vaimo tunnu haluavan sinua. Nimittäin naiset eivät koe seksuaalista halua henkilöihin, jotka tuntuvat omilta lapsilta. Siksi nimenomaan kotitöitä aloitteellisesti mies on naisten mielestä seksikäs. Hänet pystyy näkemään ja kokemaan tasaveroisena ja kykenevänä ja pärjäävänä aikuisena miehenä ja sellaista kykenevää miestä isolla M:llä on helppo haluta.
Okkeadtaan veikkaan, että tässä se syy taisi nyt löytyä. Hyvä puoli on, että se on todella helppoa korjata ja pystyt tekemään sen ihan itse. Eli kokeilepa tehdä ne kotityöt oma-aloitteisesti seurasvan puolen vuoden aikana ja olen varma, että sängyssä alkaa tulla säpinää myös!
Enpä tiedä, sanoin että se siivoamatta jäänyt pöytä ei haittaa minua, se ei tarkoita sitä ettenkö sitä useimmiten siivoaisi. Mutta jos se kerran jää niin siitä muistetaan sanoa. Laitan meidän ruoat 95 kertaa sadasta. Pesen pyykkiä. Usein myös siivoan että toisen on mukava tulla kotiin.
Se missä meillä nainen kantaa isoimman vastuun on lasten asiat, vaatteet, hoitovuorot ja useimmiten neuvolakäynnit. Muuten väittäisin tekeväni keskivertoa enemmän kotitöitä. Varsinkin kun hoidan muksuja sitten muuten melkein kaiken vapaa-aikani vaimon kolmivuorotyön takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys edelliseen. Ymmärrän kyllä nykyään tuon "vastuuttomuuden", että se on turn off. Mutta onko tämä nyt niin, että jos vielä kovasti lisää otan vastuuta arjen pyörittämisestä, minua ei enää haluta koska olenkin joku tossukka enkä mikään mies? Missä se raja menee? Viimeksi kun vaimo alkoi "ajamaan" automatkalla siitä vieruspenkiltä hieman liikaa, pysäytin auton ja pistin hänet rattiin. Suutahtihan se kun "olin niin lapsellinen" mutta sivusilmällä näin, että selvästi tykkäsikin kun pistin vähän hanttiin ja tarjosin vastusta. ;)
täytyy varmaan kahlata tämä keskustelu, aloitus hyvä. Toivottavasti olet saanut rakentavaa palautetta.
Nimittäin olen varmaan aikas lailla samassa sarjassa kuin vaimosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdäänkö taas vähän askelia taaksepäin. Määritelkää toisin jos haluatte.
Aloitteellisuus eli mikä tahansa selvä viesti että haluaa seksiä. Aloitteellinen ottaa riskin ja voi tulla torjutuksi.
Responsiivinen on siis henkilö, joka kiihottuu vasta jonkun muun asian seurauksena voi olla aloitteellinen tai aloitteeton.
Proaktiivinen eli kiihottuu itsekseen ja voi tehdä tai olla tekemättä aloitteen.
Nyt on keskusteltu tilanteesta, jossa puoliso ei ota riskiä eikä tee aloitetta, vaikka saattaa kiihottua itsekseen. Joka tapauksessa aloitteeton ei anna toisen tuntea olevansa haluttu, ja jää tai saa olla ilman seksiä jos aloitteellinen ei tee tai enää uskalla tehdä aloitetta.
Sillä milloin joku kiihottuu ja miksi, ei ole mielestäni mitään merkitystä jos edes suostuu mukaan ja osoittaa pitävänsä aloitteista ja niiden tekijästä. Jos aloitteellinen puoliso saa pakit 50 kertaa peräkkäin, hänen itsetuntoaan lyödään lujaa.
Responsiivinen henkilö voi lähteä leikkiin mukaan jos tietää kiihottuvansa oikeassa käsittelyssä. Jos ei ole ikinä aloitteellinen eikä ikinä kerro mistä pitää, eikä osoita arvostavansa aloitteita, ja torjuu aloitteet lähes aina, saa täydellä varmuudella ennen pitkää pihtailla yksin kotona kissan ja pelargonian kanssa.
Vetoaminen kotitöihin tai muihin suorituksiin, jotta olisi oikeutettu seksiin, on hölynpölyä. Se on tekosyy, eikä kotitöiden tekeminen kuirenkaan johda seksiin. Jos puolison seksuaalinen kiinnostavuus on kotitöistä kiinni, on päässä vikaa.
Vai luuletteko, että seksiä harrastetaan vain sellaisissa suhteissa, joissa kotityöt, kulut, vastuut, ajankäyttö ja harrastukset on jaettu ja toteutettu millimetrintarkasti?
-joo tänään mun ei sitten tarvitse antaa seksiä kun et tampannut mattoja oma-aloitteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun on kaksi reaktiivista parina? Itse olin eilen reaktiivisella tuulella kun mentiin nukkumaan. Vaimo tuli iltapesuilta eikä pukenut niin peitellen kuin yleensä vaan antoi vähän pepun ja tissien vilahtaa. Sängyssä tuli lähelle hipsuttelemaan ja halimaan. Varmat merkit panohaluista. Itseä ei panettanut ja vastasin hellyyteen vain samalla mitalla. Koska vaimon käsi ei kaulaani alempana käynyt, en syttynyt eikä mitään sitten tapahtunut. Nukahdin.
Reaktiivisen on ainakin turha kiukutella jos ei seksiä saa, kun ei mitään itse sen eteen tee.
Aiemmin joku kommentoi että kömpelötkin aloitteet on parempi kuin ei mitään. Ei sitten.
Ei se tietenkään tarkoita, että mikä tahansa aloite johtaa onnistumiseen! Ei se reaktiivinen nainenkaan aina syty. Ei niin menestyksekkäitä aloitteita tulee ja ne pitää vain kestää. Kyllä se kirpaisee, mutta ei siihen kuole.
Vinkiksi voin sanoa, että moni mies ei laske aloitteeksi sellaisia tekoja mitkä voi tulkita jokapäiväiseksi toiminnaksi, esim. hyvän yön pusu, niskahieronta tai pieni silittely. Sen verran pidemmälle pitäisi mennä, että toinenkin erottaa ettei nyt ole pelkästä arjen läheisyydestä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on responsiivisia halultaan. Minäkin luen jotain seksinovelkeja tyydytän itseäni, sen tarkoitus on nimenomaan muistuttaa itseäni seksistä ja herätellä kehoani seksiin. En ole sius koskaan ensin kokenut spontaania halua ja sen seurauksena nadturboinut tai katsonut pornoa. Ap:n vaimo on näköjään samanlainen.
Miehet tietysti syttyvät sellaisista naisista, joilla on samanlainen seksuaalisuus kuin heillä itsellään tai naiset TEESKENTELEVÄT, että niin on. Esim pornossa naiset esitetään sellaisina fantasianaisina, joilla on spontaani halu. Miehet tykkäävät siitä ja toisaalta alkavat ikävä kyllä sitä paljon katsottuaan luulla, että naiset olisivat oikeasti sellaisia ja jos ei ole, niin jotain on pielessä.
Ylivoimaisesti helpoin tapa ikinä iskeä mies on tuijotella sitä himokkaasti ja antaa ymmärtää, että haluat juuri häntä ihan sietämättömästi. Seurasin kerran, kun ex-ammattiprostituoitu iski tutun miehen basrissa (yhdenyönsuhteeseen ilmaiseksi, koska siitä miehestä oli tullut julkkis). En ole ikinä nähnyt sellaista ilmettä kenenkään naisen silmissä, hän totisesti osasi käöntää päälle sellaisen 'haluan sinua hulluna en kestä enää hetkeäkään ellet pane minua olet niin kuuma)-ilmeen. Se mies lähti JUOKSEMAAN ihan konkreettisesti sen naisen perään.
Sinä siis luet novelleja ja/tai tyydytät itseäsi jotta heräilisit seksiin. Jos voit tehdä tuon ilman spontaania halua eli vain koska tiedät nauttivasi seksistä jos tilanne siihen asti johtaa. Miksi et siis voisi tehdä myös aloitetta ilman halua, jotta seksiä olisi ja miehesikin saisi joskus tuntea itsensä halutuksi?
Ja missähän lukee, etten olisi tehnyt aloitteita miehelleni, vaikken ole oikeasti halunnut seksiä? Ei tasan missään.
Sinulla on nyt se ongelma, minkä joku täällä mainitsikin aiemmin, että sekoitat seksuaalisuuden lajin (proaktiivinen tai responsiivinen) ja aloitteiden teon keskenäön. Ne ovat ihan eri asioita. Edellistä ei voi muuttaa, jälkimmäistä voi.
Tässä ketjussa on nyt epäselvää, kummasta ap valittaa.
Sori, sekoitin sinut toiseen. Olen vaan liian usein törmännyt näihin selitykseen, että ei voi tehdä mitään kun on responsiivinen. Juuri itseäkin kismittää, kun ei ymmärretä että ne on eri asioita vaan käytetään responsiivisuutta kaiken kattavan syynä olla yrittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
67, et ole siis ikinä ollut aloitteellinen? Miehesi ei ole saanut kokea sinulle arkipäiväistä tunnetta, että joku tulee iholle ja alkaa kosketella hyväillen? Koitahan joskus.
Jos saat kerrankin pakit tuollaisen aloitteen tuloksena, miltä tuntuisi? Entä jos saat pakit 10 kertaa peräkkäin?
Reaktiivisuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, eikä suhteessa kerätä pisteitä. Aloitteellinen puoliso on ainoa riskinottaja ja reaktiivinen on ainoa vallankäyttäjä.
Sitten kun aloitteellisen puolison itsetunto ei enää kestä yksiäkään pakkeja eikä muuta torjutuksi tulemista, seksi ja läheisyys loppuu.
Onko se aloitteellisen vika, jos hän tietää joutuvansa torjutuksi ja ehkä vielä pilkatuksi ja vähätellyksi?
Lähtökohtaisesti ajattelen, että kumppanit haluavat hyvää toisilleen ja siten se aloitteen tekeminen ei ole riski yhtään mihinkään eikä tässä myöskään mistään valtataistelusta ole kysymys muuta kuin sinun mielestäsi. Jos suhteessa on pilkkaa ja vähättelyä niin silloin kyllä suhteessa on muutakin vikaa kuin kumppanin reaktiivisuus ja haluttomuus ja kannattaa harkita haluaako sellaisessa suhteessa olla. Ainakin itse pystyn kieltäytymään ihan kumppaniani kunnioittaen eikä hän niistä ole mieltään pahoittanut. Tosin seksiä meillä on muutenkin 2-3 x viikossa. Kyllä meillä on lisäksi paljon läheisyyttä ja koskettelua ihan ilman eroottista viritystä. Joskus se halailu ja hieronta etenee seksiin joskus ei. Riippuu ihan tilanteesta. Mitä väliä sillä on kuka ne aloitteet tekee? Yhdessähän siitä lopputuloksesta nautitaan.
67
Olisiko vain niin että teillä on seksiä riittävästi ja suhde muuten kunnossa, joten miehesi on toistaiseksi vielä kestänyt satunnaiset torjumiset hyvin. Mitä luulet käyvän jos lisäät torjuntoja niin paljon että seksin määrä vähenee 2-3 x kuussa?
Tai miten luulet itse reagoivasi jos mies vähentää aloitteita niin paljon että seksin määrä vähenee tuohon pariin kertaan kuussa vaikka kuinka järjestäisit hierontoja tms? Vaikuttaako se kenties siihen miten haluttavaksi itsesi tunnet tai kärsitkö puutteesta? Tai alatko itse tekemään aloitteita, koska eihän sillä ole väliä kuka ne aloitteet tekee?
No ainakin meillä on suhde kunnossa eikä tarvitse kenenkään itkeä aloitteiden tekemisistä. Jos mies ei tekisi aloitteita oltaisiin sitten varmaan ilman. Tuskinpa se minulle kovin vaikeaa olisi.
Ihanko oikesti luulet, että sinua ei häiritsisi alotteiden ja seksin pois jäänti? Montako vuotta kestäisi ennen kuin se alkaisi syömään itseluottamustasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.Tuo osoittaa, ettet ymmärrä eroa proaktiivisessa ja responsiivisessa seksuaalisuudessa lainkaan. Ne tarkoittavat sitä, miten ihminen SYTTYY. Ei sitä, kumpi tejee ALOITTEEN.
Proaktiivinen ihminen syttyy ilman stimulointia, muttaxei välttämättä tee aloitetta. Responsiivinen ihminen syttyy reaktiona johonkin, mutta voi hyvinkin tehdä aloitteita. Silloin toinen joutuu tekemään jotain, jos ei halua panna rutikuivaa reikää tai todellisuudessa halutonta kumppania. Hän siis kuitenkin suostuu seksiin toisen mieliksi ja voi tehdä sen aloitteenkin.
Minä olen responsiivinen, eli sytyn vain reaktiona johonkin, mitä mieheni tekee. Siitä huolimatta teen välillä aloitteita. Useimmiten mies lämmittelee silloin ja sytynkin eli kiihotun oikeasti ja molemmilla on mukavaa. Välillä mies ei tee sitä, vaan tulee kuiviltaan sisään, jolloin molempia sattuu ja välillä tulee limakalvoihin haavaumiakin.
Eli proaktiivinen SEKSUAALISUUS tarkoittaa sitä, mistä ihminen kiihottuu. Se on täysin eri ssia kuin ALOITTERN TEKEMINEN, joka on teko, ei ominaisuus.
Aukesiko? Jollei vieläkään, niin alan vähitellen ymmärtää, miksi vaimoasi ei kiinnosta.
Sinä et taida ymmärtää miten harvinaista on että responsiivisesti seksuaalinen vaivautuu tekemään aloitteita? Sitä responsiivisuutta (tai miehen ja naisten rooleja) käytetään hyvin yleisesti syynä sille, miksei toinen kertakaikkiaan voi tehdä aloitteita. Siksi responsiivisuus tarkoittaa käytännössä hyvin usein samaa kuin aloitteiden tekemättä jättäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde on kunnossa ja seksiä on riittävästi silloin kun toinen tekee aloitteet aina, homma on varmaan mallillaan sillä, joka saa valita, miten suhtautuu toisen aloitteisiin. Aloitteen saaja tuntee itsensä halutuksi ja saa seksiä kun itselle sopii. Kun ei sovi, torppaa. Kaikki hyvin vai mitä? Kenenkään olennaisen ihmisen tarpeet eivät jää huomiotta?
Sitten jos empatiastaan tunnettu responsiivinen puoliso ajattelisi sen toisen puolison vinkkelistä, hän saattaisi huomata, että puoliso asettaa itsensä ja halunsa alttiiksi torjunnalle joka kerta. Mitä useammin hänet torjutaan, sitä useammin itsetuntoa lyödään. Jos puoliso ei tee ikinä aloitteita, aloitteellinen puoliso ei saa ikinä tuntea olevansa halun kohde.
Todellakin aloitteellisuus ja proaktiivisuus ovat sama asia. Seksiä syntyy vain kun toinen osapuoli ottaa riskin ja paljastaa itsensä. Jos responsiivinen puoliso varaa oikeuden joko suostua tai torjua, hän ei ota ikinä riskiä eikä aseta itseään alttiiksi torjunnalle.
Vetoomus responsiivisille puolisoille:
- yrittäkää olla kiitollisia saamastanne huomiosta
- kertokaa miten hyvältä tuntuu olla haluttu (puolisonne ei saa tätä koskaan itse kokea mutta helpottaa jos kerrotte että arvostatte hänen aloitteitaan)
- älkää ikinä -ikinä - ilmaisko negatiivisin ilmaisuin tai ilmein, jos ette millään pysty juuri sillä hetkellä seksiin. Se loukkaa henkilöä.
- jos seksi ei onnistu niin että olette itse saamassa, suokaa toiselle nautinto. Vaikka sitten kiitoksena saamastanne huomiosta. Puolisonne haluaa teitä, eikä ole hakemassa lohtua muualta. Avioliitto, jossa responsiivinen puoliso päättä selibaatista eikä suostu seksiin, on alistava ja tulee päättymään huonosti.Puoliso, joka vaatii itselleen oikeutta määrirätellä sen, mikä on toiselle osapuolelle oikea tapa syttyä eli kiihottua, on se alistava osapuoli. Se on todella sairasta kontrolointihalua koskien toisen ihmisen luontaisia ominaisuuksia.
Päteehän sama sitten pyykkäämiseen, ruoanlaittoon ja siivoamiseen? Ei saa vaatia oma-aloitteisuutta, koska se on sairasta kontrollointihalua toisen luontaisiin ominaisuuksiin? Minua ei haittaa vaikka joskus jää illalla keittiön pöytä lasten jäljiltä siivoamatta, mutta naistani haittaa ja muistaa myös mainita asiasta, että voisin minäkin joskus tehdä jotain oma-aloitteisesti.
Jos haluat vaimosi näkevän sinut aikuisena, pätevänä miehenä, niin arjen kotityöt pitää hoitaa oma-aloitteisesti. Jos haluat vaimosi näkevän sinut huollettavana lapsena, yhtenä perheen pienokaisista, niin silloin kannattaa jäädä odottamaan äitihahmon ohjausta.
Ehkä tämä onkin se syy siihen, ettei vaimo tunnu haluavan sinua. Nimittäin naiset eivät koe seksuaalista halua henkilöihin, jotka tuntuvat omilta lapsilta. Siksi nimenomaan kotitöitä aloitteellisesti mies on naisten mielestä seksikäs. Hänet pystyy näkemään ja kokemaan tasaveroisena ja kykenevänä ja pärjäävänä aikuisena miehenä ja sellaista kykenevää miestä isolla M:llä on helppo haluta.
Okkeadtaan veikkaan, että tässä se syy taisi nyt löytyä. Hyvä puoli on, että se on todella helppoa korjata ja pystyt tekemään sen ihan itse. Eli kokeilepa tehdä ne kotityöt oma-aloitteisesti seurasvan puolen vuoden aikana ja olen varma, että sängyssä alkaa tulla säpinää myös!
Jos haluat miehesi näkevän sinut aikuisena seksuaalisena miehenä, niin aloitteita on tehtävä myös sinun. Jos haluat miehesi näkevän sinut vain kaverina tai lasten äitinä, niin kannattaa jäädä odottamaan miehen aloitteita.
Ehkä tässä on syy miksi niin moni nainen nykyään valittaa seksin puutettaan. Miehet harvoin kokevat seksuaalista vetoa kavereihinsa. Jopa omaa seksuaalisuuttaan pelkäävää tai peittävää naista on hankala ajatella potentiaalisena partnerina. Halukasta ja seksuaalisuutensa näyttävää naista on helppo pitää tasavertaisena aikuisena kumppanina seksiin.
Ja missähän lukee, etten olisi tehnyt aloitteita miehelleni, vaikken ole oikeasti halunnut seksiä? Ei tasan missään.
Sinulla on nyt se ongelma, minkä joku täällä mainitsikin aiemmin, että sekoitat seksuaalisuuden lajin (proaktiivinen tai responsiivinen) ja aloitteiden teon keskenäön. Ne ovat ihan eri asioita. Edellistä ei voi muuttaa, jälkimmäistä voi.
Tässä ketjussa on nyt epäselvää, kummasta ap valittaa.