Lue keskustelun säännöt.
Sossun ja neuvolan toiminta: Naurettavaa!
15.10.2018 |
Pahimmassa uhmaiässä oleva lapsi tekee elämästä h*lvettiä. Huutaa päivät ja yöt, kun ei saa tahtoaan läpi/öisin saa raivokohtauksia, ei aavistustakaan, miksi. Meistä tehty myös lastensuojeluilmoitus lapsen huudon takia ja olen käynyt sossussa puhumassa tukiperheen tarpeesta, sillä olen yh ilman tukiverkkoa ja voimani alkavat olla lopussa, tuntuu, etten enää pärjää lapsen kanssa. Naapuritkin kyttäävät ja häiriintyvät lapsen jatkuvista raivareista. Muutama päivä sitten kamelin selkä katkesi ja soitin sosiaalipäivystykseen, että tulkaa nyt herranjumala hakemaan tuo lapsi pois, en kestä enää sen kamalaa huutoa, jota oli kestänyt koko yön. Päivystyksen sossu käski mennä nukkumaan! Tosi helppoa juu, kun lapsi ei suostunut enää mennä nukkumaan ja raivarit jatkuivat koko päivän. Seuraavana päivänä meillä olikin neuvola ja siellä itkin, paruin, rukoilin ja uhkailin jopa itsemurhalla, että tekisivät kiireellisen sijoituksen, en pärjää enää. Mutta ei! Kaikkia mitä turhimpia tukimuotoja tarjottiin, kuten perheneuvolaa tms. Samalla käynnillä soitti myös sossu tuon minun sosiaalipäivystykseen liittyneen soiton perusteella ja hän sitten tarjosi tukimuodoiksi lastenhoitoapua ja perhetyöntekijää! Samalla kertoi myös meistä tehdyn toisen lasun (syynä jälleen lapsen armoton huuto ja kirkuminen). Eihän nuo tollaiset perhetyöntekijät auta yhtään mitään, kun tarvitsen nyt oikeasti omaa aikaa saada oma pääni kuntoon erossa tuosta lapsesta. Pyysin tukiperhettä, pyysin sijoitusta, mutta ei heru! Mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kiireellisen sijoituksen? Olla perskännissä, kun perhetyöntekijä paukkaa kotiin? Miten voi olla mahdollista, että lapsia otetaan huostaan ihmisiltä, jotka eivät sitä toivo ja sitten kun itse pyydät sitä niin ei saa?? Käsittämätöntä!
Kommentit (111)
Lapsi osaa siis päivähoidossa käyttäytyä hyvin ja ei saa raivareita . Ei kuulosta neurologiselta.
On vaan turvaton olo kotonaan, kun ei äiti on pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pihalla. Tiedän, kuinka tulisi toimia, mutta se on hankalaa, koska lapsen pettymysraivarit poikivat vaan lisää lasuja. Tämän takia en koe, että perheneuvolasta tms. Saisin juuri sen enempää apua, kun mitä maalaisjärjellä pystyn asioista päättelemään ja googlamalla hakemaan tietoa. Ongelma on juurikin se, että pelottaa naapureiden reaktio noissa raivaritilanteissa, kun lapsi saattaa kirkua puolikin tuntia putkeen. Lisäksi tuntuu, ettei ole normaalia saada niin rajuja raivareita kuin mitä lapsi saa. Olen nähnyt satoja lasten raivareita, mutten koskaan yhtä sekopäistä ja kovaäänistä kuin omani. Olemme siis noidan kehässä. En pysty toimia, kuinka tiedän ja tunnen olevan oikein, koska naapurit ja raivarin taso. Ja tämä ei edelleenkään poista sitä faktaa, että olen lopussa ja elämä on kamalaa lapsen takia.
Lääkäreiden allergiatesti ei kerro yliherkkyyksistä mitään. Lapsi on sairas, jos on atooppista ihottumaa ja muitakin oireita. Suolistoperäinen ongelma voi olla. Niin suututtaa lääkäreiden toiminta. Eivät ota vakavasti. Lapsella voi olla esim jokin entsyymin puutos joka estää ruuan sulamisen jos on ollut aina tuollainen.
Näin se menee. Kaikkialla höpötetään, että pitää puhua ja pitää hakea apua ajoissa. Kun joku pahoinpitelee lapsensa, paheksutaan, miksei vanhemmat/äiti hakenut apua ajoissa.
Apua ei saa, ellei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa tai jos et ole pahoinpidellyt lasta, itseäsi tai jotakuta muuta. Minä aikanani hain apua, kun olin uupunut vammaisen lapseni kanssa. Minulle vain lässytettiin "on varmasti rankkaa", "kyllä se siitä", "suhtaudu vain asioihin oikealla tavalla".
Onneksi meillä oli tukiverkostoja, niin päästiin pahimman yli ja ollaan kaikki elossa ja edelleen ilman päihe-, mielenterveys- ja väkivaltaongelmia.
Tsemppiä ap!
Muita vastauksia lukematta, suosittelen ensimmäisenä lääkärikäyntiä. Jatkuva huutaminen ei ole normaalia. Toivottavasti ette muuten asu kerrostalossa, on kohtuutonta valvottaa muita perheitä!
1. Yhteys lääkäriin (ensisijainen!)
2. Yhteys järjestöön, jossa tarjotaan unikouluapua. Sairaalasta tätä voit todennäköisesti saada, kunhan sinne pääsette.
3. Onko tutkittu mahdolliset allergiat? muu kehitys? viitteitä neurologisesta sairaudesta (kommunikaatio, vuorovaikutus, syöminen, liikkuminen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita vastauksia lukematta, suosittelen ensimmäisenä lääkärikäyntiä. Jatkuva huutaminen ei ole normaalia. Toivottavasti ette muuten asu kerrostalossa, on kohtuutonta valvottaa muita perheitä!
1. Yhteys lääkäriin (ensisijainen!)
2. Yhteys järjestöön, jossa tarjotaan unikouluapua. Sairaalasta tätä voit todennäköisesti saada, kunhan sinne pääsette.
3. Onko tutkittu mahdolliset allergiat? muu kehitys? viitteitä neurologisesta sairaudesta (kommunikaatio, vuorovaikutus, syöminen, liikkuminen)?
Oletko tosissasi? Luuletko, että minä jotenkin nautin tästä tilanteesta, että lapsi kirkuu kuin syötävä? Kuka äiti huudattaa lasta tahallaan? Muihin kysymyksiin, kyllä olen ottanut yhteyttä lääkäriin ja allergiat testattu. Siinä olet oikeassa, että valvottaminen on kohtuutonta, mutta luuletko, etten minäkin valvo kun lapsi huutaa nimenomaan minun korvan juuressa?? Jos naapurit tästä häiriintyvät niin voivat muuttaa metsään.
Neuvolan kautta lähete lasten neurologiselle osastolle tutkimuksiin ja seurantaan. Oikean diagnoosin löytymisessä voi kyllä mennä vuosia. Autismi kannattaa ainakin tutkia, siinä nuo raivarit ovat tavallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan itsekin nuo pitkät huudot uhmaiässä. Lapsi ikäänkuin tappeli itsensä kanssa ja huusi minulle. Esim. janottaa, yyyyyyy, haluun maitoa, (no tässä maitoa) --> eeen ota maitoa, äääää, yyyyy. Mutta kun haluun maitoa... Tätä saattoi jatkua vaikka kuinka kauan, eikä siihen mikään tehonnut. Mutta jos lapsi on huutanut koko ikänsä, ei sitä tietenkään uhmaikä selitä.
Meillä viimeiset järkyttävät huutokohtaukset oli vanhemmalla lapsella kuusivuotiaana. Siihen asti sai vähintään kaksi tunnin huutokohtausta päivässä, pienempänä hakkasi päätään lattiaan ja seinään kohtauksen tullessa.
Mitään fyysistä vikaa ei koskaan löytynyt ja tyttö on fiksu, suosittu ja tosi hyvä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään usko että nautit tilanteesta! Asut siis ilmeisesti kerrostalossa, harmi. Naapureilla ei ole velvollisuutta muuttaa asunnosta, jos eivät aiheuta häiriötä. Useimmissa kerrostaloissa on järjestyslailla laadittu päätös hiljaisuudesta ( tavallisesti aikavälillä noin 22-07). Jos naapurista tuleva toistuva häirintä (esim. koiran haukkuminen, 6 tuntia jatkuva pianonsoitto) häiritsee useampia asukkaita, tämä saattaa johtaa asunnon haltuunottoon. Ensin tulee kuitenkin varoitus isännöitsijältä. Eli se olet sinä joka muutat, ei naapurit.
Voimia sinulle. Toivon että saat apua ja helpotusta vaikeaan tilanteeseen. Olet varmasti väsynyt. Jos neuvolalääkäristä ei ole apua, kannattaa etsiä hyvä lastenlääkäri, suosituksia kannattaa kysyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita vastauksia lukematta, suosittelen ensimmäisenä lääkärikäyntiä. Jatkuva huutaminen ei ole normaalia. Toivottavasti ette muuten asu kerrostalossa, on kohtuutonta valvottaa muita perheitä!
1. Yhteys lääkäriin (ensisijainen!)
2. Yhteys järjestöön, jossa tarjotaan unikouluapua. Sairaalasta tätä voit todennäköisesti saada, kunhan sinne pääsette.
3. Onko tutkittu mahdolliset allergiat? muu kehitys? viitteitä neurologisesta sairaudesta (kommunikaatio, vuorovaikutus, syöminen, liikkuminen)?
Oletko tosissasi? Luuletko, että minä jotenkin nautin tästä tilanteesta, että lapsi kirkuu kuin syötävä? Kuka äiti huudattaa lasta tahallaan? Muihin kysymyksiin, kyllä olen ottanut yhteyttä lääkäriin ja allergiat testattu. Siinä olet oikeassa, että valvottaminen on kohtuutonta, mutta luuletko, etten minäkin valvo kun lapsi huutaa nimenomaan minun korvan juuressa?? Jos naapurit tästä häiriintyvät niin voivat muuttaa metsään.
Vierailija kirjoitti:
Muistan itsekin nuo pitkät huudot uhmaiässä. Lapsi ikäänkuin tappeli itsensä kanssa ja huusi minulle. Esim. janottaa, yyyyyyy, haluun maitoa, (no tässä maitoa) --> eeen ota maitoa, äääää, yyyyy. Mutta kun haluun maitoa... Tätä saattoi jatkua vaikka kuinka kauan, eikä siihen mikään tehonnut. Mutta jos lapsi on huutanut koko ikänsä, ei sitä tietenkään uhmaikä selitä.
Juuri tällaista meillä on, mutta potentiaaliin tuhat! Suuttuu myös silmittömästi siitä, jos ei onnistu jossakin (sukka menee väärinpäin jalkaan/legorakennelma sortuu jne.). Se kirkumishuuto on jotain sellaista, ettei sitä pysty sanoilla kuvata. Periaatteessa en ihmettele, että naapurit ovat näistä "huolestuneet", mutta käytännössä, miten pystyn lasta kasvattamaan, ellei ääntä saa kuulua? Plus alan olla siinä pisteessä, etten jaksa kohta enää itsekään kuunnella, vaan kävelen kohta pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiireellisen sijoituksen kriteerinä on, että lapsen terveys ja kehitys on vaarassa tai lapsi on ne itse itselleen vaarantanut. Tilanteesi ei täytä noita kriteerejä, sillä lapsella on äiti, joka kykenee hänestä huolehtimaan. Tukiperheitä ei käytännössä ole saatavilla.
Miten niin tukiperheitä ei ole käytännössä saatavilla? Kyllä niitä on, ja erityisesti yksinhuoltajille.
Joillakin lapsilla vain on ailahteleva temperamentti. Ja uhmaiässä eivät itsekään tiedä, mitä oikeastaan huutavat ja kiukkuavat. Esim. tuo kakkavaippaepisodi. Opettele ennakoimaan. Olisit voinut rauhallisella äänellä jämtisti sanoa, että vaippa pitää vaihtaa, muuten kakka tekee ihon pipiksi. Olet nyt reipas, niin sitten sen jälkeen leikitään yhdessä se ja se leikki. Siis selitys, miksi jotain tehdään ja siitä koituvat hyvät puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä sen lapsen isä on? Vie sille, hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään usko että nautit tilanteesta! Asut siis ilmeisesti kerrostalossa, harmi. Naapureilla ei ole velvollisuutta muuttaa asunnosta, jos eivät aiheuta häiriötä. Useimmissa kerrostaloissa on järjestyslailla laadittu päätös hiljaisuudesta ( tavallisesti aikavälillä noin 22-07). Jos naapurista tuleva toistuva häirintä (esim. koiran haukkuminen, 6 tuntia jatkuva pianonsoitto) häiritsee useampia asukkaita, tämä saattaa johtaa asunnon haltuunottoon. Ensin tulee kuitenkin varoitus isännöitsijältä. Eli se olet sinä joka muutat, ei naapurit.
Voimia sinulle. Toivon että saat apua ja helpotusta vaikeaan tilanteeseen. Olet varmasti väsynyt. Jos neuvolalääkäristä ei ole apua, kannattaa etsiä hyvä lastenlääkäri, suosituksia kannattaa kysyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita vastauksia lukematta, suosittelen ensimmäisenä lääkärikäyntiä. Jatkuva huutaminen ei ole normaalia. Toivottavasti ette muuten asu kerrostalossa, on kohtuutonta valvottaa muita perheitä!
1. Yhteys lääkäriin (ensisijainen!)
2. Yhteys järjestöön, jossa tarjotaan unikouluapua. Sairaalasta tätä voit todennäköisesti saada, kunhan sinne pääsette.
3. Onko tutkittu mahdolliset allergiat? muu kehitys? viitteitä neurologisesta sairaudesta (kommunikaatio, vuorovaikutus, syöminen, liikkuminen)?
Oletko tosissasi? Luuletko, että minä jotenkin nautin tästä tilanteesta, että lapsi kirkuu kuin syötävä? Kuka äiti huudattaa lasta tahallaan? Muihin kysymyksiin, kyllä olen ottanut yhteyttä lääkäriin ja allergiat testattu. Siinä olet oikeassa, että valvottaminen on kohtuutonta, mutta luuletko, etten minäkin valvo kun lapsi huutaa nimenomaan minun korvan juuressa?? Jos naapurit tästä häiriintyvät niin voivat muuttaa metsään.
Ei voi kyllä lapsen huudon takia häätöä saada. Koira on ihan erikseen, kun siitä voi hankkiutua eroon/viedä piikille/muuttaa. Mutta kuten koira ei lopeta haukkumista, ei myöskään lapsi lopeta huutoaan, vaikka asunto vaihtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin lapsilla vain on ailahteleva temperamentti. Ja uhmaiässä eivät itsekään tiedä, mitä oikeastaan huutavat ja kiukkuavat. Esim. tuo kakkavaippaepisodi. Opettele ennakoimaan. Olisit voinut rauhallisella äänellä jämtisti sanoa, että vaippa pitää vaihtaa, muuten kakka tekee ihon pipiksi. Olet nyt reipas, niin sitten sen jälkeen leikitään yhdessä se ja se leikki. Siis selitys, miksi jotain tehdään ja siitä koituvat hyvät puolet.
Juuri näin aina selitän, mutta siitä ei ole mitään hyötyä.
Suolistoperäiset allergiat eivät näy tavallisissa allergiatesteissä. Atooppinen iho on valitettavan usein merkki allergiasta, vaikka lääkärit muuta väittävät. Itselläni lääkäreiden toteama atopia mystisesti katoaa kokonaan kunhan vältän viljoja, maitoa, soijaa ja kosketusta multaan.
Parhaiten saat ne selville testaamalla itse, mikä voi olla tietysti hankalaa, jos lapsi syö päiväkodissa eri ruokaa. Lapsella voi olla koko ajan suolisto oireiden takia hankala ja ikävä olo, jota sitten purkaa.
Jatkuva huutaminen on usein merkki neurologisista oireista. Niitä testamaan tarvitaan oikea neurologi. Tavallisella lääkärillä tai psykologilla ei ole riittävää osaamista. Diagnoosia ei välttämättä tehdä vielä heti, mutta kuntoutus pitää aloittaa mahdollisimman varhain. Kouluiässä ei ole enää paljon tehtävissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireellisen sijoituksen kriteerinä on, että lapsen terveys ja kehitys on vaarassa tai lapsi on ne itse itselleen vaarantanut. Tilanteesi ei täytä noita kriteerejä, sillä lapsella on äiti, joka kykenee hänestä huolehtimaan. Tukiperheitä ei käytännössä ole saatavilla.
Miten niin tukiperheitä ei ole käytännössä saatavilla? Kyllä niitä on, ja erityisesti yksinhuoltajille.
Tämä riippuu kunnasta. Joissakin kunnissa on ihan kiven alla. Ylsinhuoltajuus ei ole mikään taikasana.
Ja joku tuolla sanoi, että hiljaisuuden aikana ei saa häiritä, ja se on häiritsijä joka muuttaa, ei naapuri. Höpöhöpö, lapsen itku ei ole mitään yölliseen pianonsoittoon tms verrattavaa häirintää.
Ap sanoi epäilleensä refluksia joskus. Esimerkiksi silent refluksi ei aiheuta pulauttelua ollenkaan. Ja läheskään kaikki allergiat ei näy testeissä, jostain se atooppinen ihokin kertoo.
Mutta kyllä mäkin silti veikkaisin neurologisia ongelmia, toki jos päiväkodissa ei ole ongelmia, niin sitten ei ole kyse niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään usko että nautit tilanteesta! Asut siis ilmeisesti kerrostalossa, harmi. Naapureilla ei ole velvollisuutta muuttaa asunnosta, jos eivät aiheuta häiriötä. Useimmissa kerrostaloissa on järjestyslailla laadittu päätös hiljaisuudesta ( tavallisesti aikavälillä noin 22-07). Jos naapurista tuleva toistuva häirintä (esim. koiran haukkuminen, 6 tuntia jatkuva pianonsoitto) häiritsee useampia asukkaita, tämä saattaa johtaa asunnon haltuunottoon. Ensin tulee kuitenkin varoitus isännöitsijältä. Eli se olet sinä joka muutat, ei naapurit.
Voimia sinulle. Toivon että saat apua ja helpotusta vaikeaan tilanteeseen. Olet varmasti väsynyt. Jos neuvolalääkäristä ei ole apua, kannattaa etsiä hyvä lastenlääkäri, suosituksia kannattaa kysyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita vastauksia lukematta, suosittelen ensimmäisenä lääkärikäyntiä. Jatkuva huutaminen ei ole normaalia. Toivottavasti ette muuten asu kerrostalossa, on kohtuutonta valvottaa muita perheitä!
1. Yhteys lääkäriin (ensisijainen!)
2. Yhteys järjestöön, jossa tarjotaan unikouluapua. Sairaalasta tätä voit todennäköisesti saada, kunhan sinne pääsette.
3. Onko tutkittu mahdolliset allergiat? muu kehitys? viitteitä neurologisesta sairaudesta (kommunikaatio, vuorovaikutus, syöminen, liikkuminen)?
Oletko tosissasi? Luuletko, että minä jotenkin nautin tästä tilanteesta, että lapsi kirkuu kuin syötävä? Kuka äiti huudattaa lasta tahallaan? Muihin kysymyksiin, kyllä olen ottanut yhteyttä lääkäriin ja allergiat testattu. Siinä olet oikeassa, että valvottaminen on kohtuutonta, mutta luuletko, etten minäkin valvo kun lapsi huutaa nimenomaan minun korvan juuressa?? Jos naapurit tästä häiriintyvät niin voivat muuttaa metsään.
Ei voi kyllä lapsen huudon takia häätöä saada. Koira on ihan erikseen, kun siitä voi hankkiutua eroon/viedä piikille/muuttaa. Mutta kuten koira ei lopeta haukkumista, ei myöskään lapsi lopeta huutoaan, vaikka asunto vaihtuisi.
Mun rapussa asuu autistinen mies joka huutaa välillä todella kovaa ja yölläkin. Ei se ole saanut häätöjä yli 10v. Sama varmasti on lapsessa. Ei lapsi, kuten autistinen mies voi tälle mitään. Ja tässä tosiaan kyse vaikeasta autismista.
Ei ole yöllinen kauhukohtaus, aluksi luulin itsekin näin, kun raivoaminen öisin saavutti tämän nykytasonsa, mutta tiedän, että lapsi on täysin hereillä. Aina on heräillyt öisin, koko 2,5v. Älkää kehdatko sanoa, että en olisi hakenut lapselle apua! Olen juoksuttanut häntä fysioterapiassa vauvasta lähtien, itse vaadin lähetteen neuvolasta, kun lapsi ei alkanut kääntyä vauvana selältä vatsalleen eikä ryömimään. Vauvana puklasi paljon ja vaadin siitäkin lähetteen lastenlääkärille. Ei ollut kuulemma refluksia, kun ei kaaressa lennä. Sitten tuli atooppinen iho, jonka takia käyty lääkärissä varmaan 10 kertaa ja itse vaadin lähetteen taas lasten lääkärille ja siihen, että allergiat selvitetään. Ei ollut mitään allergioita, että kyllä olen todellakin hakenut lapselle apua, mutta mitään ei ole koskaan löytynyt!! Ja jos lapsella olisi jotain kipuja/tuskia niin luulisi itkevän eikä HUUTAVAN tilanteissa, joissa ei saa tahtoaan läpi! Näitä raivareita tulee moonta päivässä eikä lasta saa rauhoitettua millään keinolla, jos ehtii tuohon transsitilaan. En usko hetkeäkään, että lapsi olisi mistään kipeä. Olen myös tuota neurologista tilaa kysellyt useamnan kerran lääkäreiltä ja neuvolassa ja sossussa ja jokapaikassa, mutta ei kukaan ota tosissaan! NYT on MINUN vuoro vaatia itselleni apua!