Lue keskustelun säännöt.
Sossun ja neuvolan toiminta: Naurettavaa!
15.10.2018 |
Pahimmassa uhmaiässä oleva lapsi tekee elämästä h*lvettiä. Huutaa päivät ja yöt, kun ei saa tahtoaan läpi/öisin saa raivokohtauksia, ei aavistustakaan, miksi. Meistä tehty myös lastensuojeluilmoitus lapsen huudon takia ja olen käynyt sossussa puhumassa tukiperheen tarpeesta, sillä olen yh ilman tukiverkkoa ja voimani alkavat olla lopussa, tuntuu, etten enää pärjää lapsen kanssa. Naapuritkin kyttäävät ja häiriintyvät lapsen jatkuvista raivareista. Muutama päivä sitten kamelin selkä katkesi ja soitin sosiaalipäivystykseen, että tulkaa nyt herranjumala hakemaan tuo lapsi pois, en kestä enää sen kamalaa huutoa, jota oli kestänyt koko yön. Päivystyksen sossu käski mennä nukkumaan! Tosi helppoa juu, kun lapsi ei suostunut enää mennä nukkumaan ja raivarit jatkuivat koko päivän. Seuraavana päivänä meillä olikin neuvola ja siellä itkin, paruin, rukoilin ja uhkailin jopa itsemurhalla, että tekisivät kiireellisen sijoituksen, en pärjää enää. Mutta ei! Kaikkia mitä turhimpia tukimuotoja tarjottiin, kuten perheneuvolaa tms. Samalla käynnillä soitti myös sossu tuon minun sosiaalipäivystykseen liittyneen soiton perusteella ja hän sitten tarjosi tukimuodoiksi lastenhoitoapua ja perhetyöntekijää! Samalla kertoi myös meistä tehdyn toisen lasun (syynä jälleen lapsen armoton huuto ja kirkuminen). Eihän nuo tollaiset perhetyöntekijät auta yhtään mitään, kun tarvitsen nyt oikeasti omaa aikaa saada oma pääni kuntoon erossa tuosta lapsesta. Pyysin tukiperhettä, pyysin sijoitusta, mutta ei heru! Mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kiireellisen sijoituksen? Olla perskännissä, kun perhetyöntekijä paukkaa kotiin? Miten voi olla mahdollista, että lapsia otetaan huostaan ihmisiltä, jotka eivät sitä toivo ja sitten kun itse pyydät sitä niin ei saa?? Käsittämätöntä!
Kommentit (111)
Voisiko olla koliikki kyseessä? Itsellä oli ihan pienen pienenä lapsena ja itkin taukoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään usko että nautit tilanteesta! Asut siis ilmeisesti kerrostalossa, harmi. Naapureilla ei ole velvollisuutta muuttaa asunnosta, jos eivät aiheuta häiriötä. Useimmissa kerrostaloissa on järjestyslailla laadittu päätös hiljaisuudesta ( tavallisesti aikavälillä noin 22-07). Jos naapurista tuleva toistuva häirintä (esim. koiran haukkuminen, 6 tuntia jatkuva pianonsoitto) häiritsee useampia asukkaita, tämä saattaa johtaa asunnon haltuunottoon. Ensin tulee kuitenkin varoitus isännöitsijältä. Eli se olet sinä joka muutat, ei naapurit.
Voimia sinulle. Toivon että saat apua ja helpotusta vaikeaan tilanteeseen. Olet varmasti väsynyt. Jos neuvolalääkäristä ei ole apua, kannattaa etsiä hyvä lastenlääkäri, suosituksia kannattaa kysyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita vastauksia lukematta, suosittelen ensimmäisenä lääkärikäyntiä. Jatkuva huutaminen ei ole normaalia. Toivottavasti ette muuten asu kerrostalossa, on kohtuutonta valvottaa muita perheitä!
1. Yhteys lääkäriin (ensisijainen!)
2. Yhteys järjestöön, jossa tarjotaan unikouluapua. Sairaalasta tätä voit todennäköisesti saada, kunhan sinne pääsette.
3. Onko tutkittu mahdolliset allergiat? muu kehitys? viitteitä neurologisesta sairaudesta (kommunikaatio, vuorovaikutus, syöminen, liikkuminen)?
Oletko tosissasi? Luuletko, että minä jotenkin nautin tästä tilanteesta, että lapsi kirkuu kuin syötävä? Kuka äiti huudattaa lasta tahallaan? Muihin kysymyksiin, kyllä olen ottanut yhteyttä lääkäriin ja allergiat testattu. Siinä olet oikeassa, että valvottaminen on kohtuutonta, mutta luuletko, etten minäkin valvo kun lapsi huutaa nimenomaan minun korvan juuressa?? Jos naapurit tästä häiriintyvät niin voivat muuttaa metsään.
Miksi alapeukut?
Kyllä minä ainakin ymmärrän naapureita, joilla menee hermot, jos 2,5 vuoden ajan lapsi huutaa joka yö.
Toisten pitää käydä töissä...
Kyllä töissä pitää käydä, ja ymmärrän tuon lasunkin ihan siksi, että naapuri on ilmeisesti ollut huolissaan. Lastensuojelun pitää tietysti tarkistaa, mikä perheen tilanne on.
Itsekin asun kerrostalossa ja yläkerran lapsi itkee useampana yönä ( ja iltaisinkin). Huuto on aika kovaa, mutta olen jutellut ko vanhempien kanssa ja ovat pahoillaan huudosta, jonka arvelevat kuuluvan meille. Kuuluuhan se, mutta voin laittaa korvatulpat ja nukkua uudelleen. Myötätunnolla kyllä ajattelen noita vanhempia, jotka elävät tuossa tilanteessa, en missään tapauksessa halua lisätä heidän kuormaansa valittelemalla unettomuutta, minkä heidän pieni lapsensa aiheuttaa.
Itsellänikin on ollut pikkuisia ja asuimme kerrostalossa. Ei pienen lapsen itkua ja ääniä voi katkaista mistään napista. Sellaisen, joka ei siedä ääniä, pitää itse muuttaa omakotitaloon. Sitähän täälläkin on ehdotettu, mutta se ei kaikille ole mahdollista monestakin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap ei voi valita muuttaako itse metsään. Kaikilla ei ole mahdollisuutta asua omakotitalossa/mökissä metsän keskellä. Ensinnäkin omakotitalon kustannukset eivät ole vain vuokra, vaan siihen tulee paljon muitakin maksuja kuten lämmitys, jäte, tie ym. maksut. Lisäksi auto on välttämätön metsään muuttaessa. Lisäksi pitää olla osaamista omakotitalon hoidosta, tai rahaa palkata joku hoitamaan tarvittavat hommat. Eikä sen lapsen ongelma sillä ratkea että muuttavat metsään.
Ja todella lapsellista naapurin tehdä lasuja samasta asiasta solkenaan ja stressata lisää.
Näinhän se on, yh:n ei ole ihan helppo muuttaa omakotitaloon, vaikka siitä ehkä haaveilisikin😏. Siihen tarvitaan useimmiten lottovoitto.
Huh meidän lapsista lähtee ääntä päivisin ja iltaisin, mutta öisin nukutaan. Onneks....jotkut naapurit ei ehkä haluaisi sietää lasten ääniä koskaan, mitta se onkin heidän oma ongelma.
Se minkä siittää, sen myös niittää. Kasvata pentusi, äläkä vaa sysää sitä jonkun instanssin hoidettavaksi. Aikuisena lapsi kiittää kun tuit sitä koko sen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että olen saattanut antaa lapselle liikaa periksi ja päätäntävaltaa, koska olen pelännyt sitä huutoa aina. Olen ollut paniikissa, että joku naapuri huolestuu ja soittaa lasun. No nyt ollaan jouduttu prosessiin ja ajattelin, että enää ei tarvitse pelätä sitä lasuilmoa. Tämä ei kuitenkaan selitä Sitä, miksi lapsi on ollut koko ikänsä, syntymästään lähtien huutava. Eikä poista sitä faktaa, etteikö voimat ala olla lopussa. Aion kuitenkin kokeilla noita tukimuotoja, jos niistä jotain apua olisi. En sulje pois myöskään jotain neurologista tilaa, koska alleviivaan vielä, että huutaminen on jatkunut koko 2,5v.
Tulee mieleen kokonaisuudessaan, että lapsi kokee turvattomuutta. Kun aikuinen tekee päätökset, niin se tuo lapselle turvaa ja tunteen, että vanhemmalla on ohjat tiukasti käsissään.
Noin nuorella ei voi olla päätäntävaltaa kuin hyvin pienissä asioissa, kuten otatko banaani- vai mustikkajogurttia.
Voi toki olla näinkin. Mutta oletko koskaan nähnyt temperamentiltaan voimakastahtoista lasta. Mulle sanottiin jo synnytysosastolla synnytyksen jälkeen, että onpas sinulla voimakastahtoinen vauva. Siellä se karjui niin, että sairaala raikui. Samaa ihmetteli pappi kun kastoi lasta. Että miten voi olla noin rauhallisilla vanhemmilla noin temperamenttinen lapsi. Ja mulla on siis lehmän hermot. Ja kyllä, lapsi oli myös uhmaikäisenä voimakastahtoinen. Onneksi mä äitinä olen vielä voimakastahtoisempi kuin lapseni, joten on tasapaino säilynyt. Meillä määrää äiti.
Meidänkin pojan huutamistaipumus huomattiin jo synnytyslaitoksella. On ollut temperamenttinen,puhelias ja kovaääninen jo neljä vuotta. Eikä ole todellakaan tullut vanhempiinsa. Huutoon on auttanut rauhallinen keskustelu.
Miehesi vie lapsen ulos illalla muutamaksi tunniksi että saat nukkua ja sitten vaihdatte. Eihän tätä nyt ole niin vaikea hoksata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Kaikkialla höpötetään, että pitää puhua ja pitää hakea apua ajoissa. Kun joku pahoinpitelee lapsensa, paheksutaan, miksei vanhemmat/äiti hakenut apua ajoissa.
Apua ei saa, ellei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa tai jos et ole pahoinpidellyt lasta, itseäsi tai jotakuta muuta. Minä aikanani hain apua, kun olin uupunut vammaisen lapseni kanssa. Minulle vain lässytettiin "on varmasti rankkaa", "kyllä se siitä", "suhtaudu vain asioihin oikealla tavalla".
Onneksi meillä oli tukiverkostoja, niin päästiin pahimman yli ja ollaan kaikki elossa ja edelleen ilman päihe-, mielenterveys- ja väkivaltaongelmia.
Tsemppiä ap!
Näimpä, ja sitä päihdeongelmaa yritetään oikein kaivamalla kaivaa mm.neuvoloissa säännöllisillä päihdekyselyillä. Kyllä niistä audit-pisteistä saa helposti korkeat, ei vaadita kuin pahat krapulat, jotka voi jollekin tulla ihan pienistä määristä alkoholia. Sitten jos olet rehellinen niin pisteitä ropisee.
Ja jonkin vamman/vammaisuuden omaava lapsi ei kait ole yhtä menevää tavaraa kunnan sijaishuoltobisneksessä kuin täysin terve lapsi.
Rivitalossa äänet häiritsevät vähemmän naapureita. Öinen jatkuva rääkyminen kiristää aivan varmasti naapurien hermoja, kenen tahansa, vaikka ymmärrystäkin riittäisi.
Olet varmasti väsynyt ja se voi olla yksi asia, miksi asiat eivät muutu. Oletko aivan yksin vastuussa lapsen hoitamisesta ja kasvattamisesta? On ihan mahdollista että saat tukiperheen jatkossa, kun kevyemmät keinot on kokeiltu ensin ja lapsen sijoittaminen on kyllä yleensä viimeinen vaihtoehto. Toivottavasti asiat paranevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhotu niin lapsesi rauhottuu myös! Ja hoida se muksusi kun olet sen tähän maailmaan vääntänyt, se kuuluu sinulle eikä viranomaisille.
Monellekohan itsensä ja ehkä lastensa elämän traagisesti päättäneelle on annettu tämä ohje.
Miksi alapeukut?
Kyllä minä ainakin ymmärrän naapureita, joilla menee hermot, jos 2,5 vuoden ajan lapsi huutaa joka yö.
Toisten pitää käydä töissä...