Lue keskustelun säännöt.
Sossun ja neuvolan toiminta: Naurettavaa!
15.10.2018 |
Pahimmassa uhmaiässä oleva lapsi tekee elämästä h*lvettiä. Huutaa päivät ja yöt, kun ei saa tahtoaan läpi/öisin saa raivokohtauksia, ei aavistustakaan, miksi. Meistä tehty myös lastensuojeluilmoitus lapsen huudon takia ja olen käynyt sossussa puhumassa tukiperheen tarpeesta, sillä olen yh ilman tukiverkkoa ja voimani alkavat olla lopussa, tuntuu, etten enää pärjää lapsen kanssa. Naapuritkin kyttäävät ja häiriintyvät lapsen jatkuvista raivareista. Muutama päivä sitten kamelin selkä katkesi ja soitin sosiaalipäivystykseen, että tulkaa nyt herranjumala hakemaan tuo lapsi pois, en kestä enää sen kamalaa huutoa, jota oli kestänyt koko yön. Päivystyksen sossu käski mennä nukkumaan! Tosi helppoa juu, kun lapsi ei suostunut enää mennä nukkumaan ja raivarit jatkuivat koko päivän. Seuraavana päivänä meillä olikin neuvola ja siellä itkin, paruin, rukoilin ja uhkailin jopa itsemurhalla, että tekisivät kiireellisen sijoituksen, en pärjää enää. Mutta ei! Kaikkia mitä turhimpia tukimuotoja tarjottiin, kuten perheneuvolaa tms. Samalla käynnillä soitti myös sossu tuon minun sosiaalipäivystykseen liittyneen soiton perusteella ja hän sitten tarjosi tukimuodoiksi lastenhoitoapua ja perhetyöntekijää! Samalla kertoi myös meistä tehdyn toisen lasun (syynä jälleen lapsen armoton huuto ja kirkuminen). Eihän nuo tollaiset perhetyöntekijät auta yhtään mitään, kun tarvitsen nyt oikeasti omaa aikaa saada oma pääni kuntoon erossa tuosta lapsesta. Pyysin tukiperhettä, pyysin sijoitusta, mutta ei heru! Mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kiireellisen sijoituksen? Olla perskännissä, kun perhetyöntekijä paukkaa kotiin? Miten voi olla mahdollista, että lapsia otetaan huostaan ihmisiltä, jotka eivät sitä toivo ja sitten kun itse pyydät sitä niin ei saa?? Käsittämätöntä!
Kommentit (111)
Yleensä tarjotaan päiväkotia ensimmäisenä. Ja tuo sosiaalitoimisto lupaa hakea lapsen, heti kun sinne soittaa. Perhetyötekijät voisivat seurata arkea ja huomata jotain. Muuten ne on kyllä vain rasitteeksi normaaliälyisessä perheessä. Päiväkotipaikka ei olisi huono. Siellä hoitajat huomaavat jos lapsi on erilainen.
Toivottavasti saat avun. Meillä oli itkevä ja levoton lapsi. Epäilin allergiaa ja kokeilin erityistuokavaliota vastoin neuvolan ja lääkärin ohjeita. Lapsi rauhoittui ja pääsi sitten testeihin ja allergiat virallisesti todettiin. Rauha pysyi maassa ruokavaliolla. Korvaavat tuotteet ja vitamiinit sai reseptillä.
Sopisiko tuohon petheneuvols?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tarjotaan päiväkotia ensimmäisenä. Ja tuo sosiaalitoimisto lupaa hakea lapsen, heti kun sinne soittaa. Perhetyötekijät voisivat seurata arkea ja huomata jotain. Muuten ne on kyllä vain rasitteeksi normaaliälyisessä perheessä. Päiväkotipaikka ei olisi huono. Siellä hoitajat huomaavat jos lapsi on erilainen.
Toivottavasti saat avun. Meillä oli itkevä ja levoton lapsi. Epäilin allergiaa ja kokeilin erityistuokavaliota vastoin neuvolan ja lääkärin ohjeita. Lapsi rauhoittui ja pääsi sitten testeihin ja allergiat virallisesti todettiin. Rauha pysyi maassa ruokavaliolla. Korvaavat tuotteet ja vitamiinit sai reseptillä.
Sopisiko tuohon petheneuvols?
Ei sosiaalitoimisto vaan päivystys.
Millainen päivärytmi teillä on? Minkä verran lapsi nukkuu? Minkä verran itse nukut? Mitä teillä syödään? Ulkoillaanko? Leikitäänkö? Lapsi päivähoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haet apua väärästä paikasta. Vie lapsi lääkäriin! Ei ole normaalia, että lapsi huutaa öisin tai saa usein raivareita. Ei se ole ns. uhmaikää. Kuulostaa neurologiselta ongelmalta, mutta voi olla miltei mitä vain. Olisi hyvä varmistaa, ettei kyse ole esim. autismista tai esim. vaikeasta dysfasiasta (ei ymmärrä mitä sanotaan vaikka osaa itse puhua) tai mistä vaan, jopa allergioista tai kivuista. Osastopaikka viikoksi voisi tuoda selvyyttä siihen, tuleeko raivareita tai yöhuutamista muuallakin kuin kotona. Siis mikäli olet tosissasi, etkä provoile vakavalla asialla.
Sanoin sossussa, että epäilen lapsella olevan jotain neuropsykiatrista, mutta sanoivat vain, ettei noin pienellä lapsella voida vielä todeta, vaan vasta kouluiässä.
Niin, tuo pitää sanoa lääkärikäynnillä. Miten kuvittelet sossun tuetävän jotain lääkärille kuuluvista asioista...
Miksi sossu ei osaa ohjata perheneuvolaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi sijoitetaan, jos toteat, ettet suostu häntä hoitamaan.
Näin aion tehdä. Eikä ole rikos, jos ei ole sitä vielä tehnyt, mutta sanoo tekevänsä, jos eivät ota.
Miten ap:n ajatukset pyörii vain lapsen sijoituksessa, kun hänen pitäisi varata lapselleen lastenlääkäriaika nyt heti.
Miten tilataan aika ja lastenlääkärille, jos ei ole varaa yksityiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haet apua väärästä paikasta. Vie lapsi lääkäriin! Ei ole normaalia, että lapsi huutaa öisin tai saa usein raivareita. Ei se ole ns. uhmaikää. Kuulostaa neurologiselta ongelmalta, mutta voi olla miltei mitä vain. Olisi hyvä varmistaa, ettei kyse ole esim. autismista tai esim. vaikeasta dysfasiasta (ei ymmärrä mitä sanotaan vaikka osaa itse puhua) tai mistä vaan, jopa allergioista tai kivuista. Osastopaikka viikoksi voisi tuoda selvyyttä siihen, tuleeko raivareita tai yöhuutamista muuallakin kuin kotona. Siis mikäli olet tosissasi, etkä provoile vakavalla asialla.
Tämä. EHDOTTOMAN hyvä neuvo.
Tuo yöraivoaminen ja transsitila kuulostaa yöllisiltä kauhukohtauksilta. Googlaa neuvoja siihen. Jos yö on rikkonainen niin kiukuttaahan se päivälläkin väsyneenä. Rytmi ja iltarutiinit sekä rauhittuminen kohdalleen niin saattaisi helpottaa, jos ei niin lääkäriin. Tarkkaile myös mitä syö ja onko sillä vaikutusta öihin jos on kyse allergioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene sinne perheneuvolaan ja ota se perhetyöntekijä kotiisi. Ja varaa aika terveyskeskuslääkärille (jos ei yksityiseen varaa). Perheneuvola ja perhetyöntekijä eivät luultavasti lastasi saa lopettamaan raivoamista, mutta sitten sinulla on ainakin todistajia lapsen käytökselle sitten, jos/kun pääsette tk-lääkärin lähetteellä johonkin erikoissairaanhoitoon (lastenpsykiatrinen).
Todella kummallista, ettei neuvolassa ohjata lääkärille, jos tuon ikäisellä lapsella on selittämättömiä raivokohtauksia öisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi sijoitetaan, jos toteat, ettet suostu häntä hoitamaan.
Näin aion tehdä. Eikä ole rikos, jos ei ole sitä vielä tehnyt, mutta sanoo tekevänsä, jos eivät ota.
Miten ap:n ajatukset pyörii vain lapsen sijoituksessa, kun hänen pitäisi varata lapselleen lastenlääkäriaika nyt heti.
Miten tilataan aika ja lastenlääkärille, jos ei ole varaa yksityiseen?
Esimerkiksi neuvolan tai terveyskeskuksen lääkäri voi laittaa lähetteen lastenlääkärille. Väitän että tk laittaa sen helpommin kuin neuvola, mutta on varmasti myös lääkärikohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia tsemppaavista kommenteista! Kyllä aion ottaa kaikki tukimuodot vastaan, perheneuvolat, perhetyöntekijät ja muut. Aika näyttää sitten, riittääkö ne. Lapsi on päiväkodissa ja pärjää ja viihtyy siellä. Alkukankeuksien jälkeen ei ole saanut siellä raivareita. Säästää ne minulle sitten kotiin. Suuttuu tosiaan aivan mitättömistä asioista, kuten tänään kakkavaipan vaihdosta; kertoi, että kakka vaipassa ja pyysi ottamaan kakan pois. Sitten kun yritin ottaa housuja pois, että saan vaipan vaihdettua, alkoi huutaa ei ei ei:tä eikä antanut koskea itseensä. Sanoin, että ei vaihdeta sitten ja poistuin tilanteesta. Alkoi kirkua kakka pois. Sitten ei kuitenkaan antanut vaihtaa. Tätä soutamista ja huopaamista kesti aikansa, kunnes päätin, että nyt kyllä vaihdan sen vaipan, ihan sama, kuinka lujaa kirkuu. Tästä alkoi sellainen puolisen tuntia kestävä huutokirkusraivari, jonka aikana mikään ei kelvannut rauhoituskeinona. En tiedä, oliko joku naapuri nimenomaan tuosta triggeröitynyt taas soittamaan lasun, vaikka mitään pahaa ei tapahtunut - täysin normaali hoitotoimenpide, josta raivokohtaus. Lapsella ei ole allergioita eikä mitään muutakaan fyysistä todettu, kun lääkärillä olen hänen kanssaan ravannut milloin mistäkin. Ja minulla ei tosiaankaan ole yhtään ainutta kaveria/ystävää, ketä pyytää apuun, kun olen loppu. Isovanhemmat eikä lapsen isä myöskään ole kuvioissa.
Osastolle tutkimuksiin tuollainen lapsi on saatava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhotu niin lapsesi rauhottuu myös! Ja hoida se muksusi kun olet sen tähän maailmaan vääntänyt, se kuuluu sinulle eikä viranomaisille.
Minä olen täysin rauhallinen, en ole huutanut lapselle takaisin, vaan koittanut rauhoitella, mutta se on aivan turhaa, koska raivarin hetkellä menee jonkinlaiseen transsiin eikä mitään kontaktia saa. Tätä huutoa ja raivoamista on kestänyt siitä asti, kun syntyi. Kokoajan olen yrittänyt uskotella itselleni, että kyllä se siitä helpottaa, mutta pahenee vaan! Miksi pitää odottaa siihen pisteeseen, että ei enää jaksa ja jättää lapsen heitteille? En kestä enää yhtään ainutta raivaria ja seuraavalla kerralla lähden oikeasti karkuun ja jätän huutamaan tänne itsekseen. Ehkä sitten sossu tajuaa, että nyt ois ehkä oikea aika toimia!
Meillä kolmevuotias uhmis tekee välilä tuota samaa, eli menee ikäänkuin transsiin siinä huutamisessa ja kiukussan. Katse on ihan lasittunut ja toistelee kuin rikkinäinen levy, esim. "Haluan - katsoa piirrettyjä!"
Tätä toistelee ja toistelee, huutaa ja itkee.
Noissa tilanteissa ei edes kannata yrittää puhua, mitään vastaanottavuutta ei ole. Syliin ei kannata ottaa, suuttuu vain lisää.
Yleensä olen vain istunut vieressä ja silitellyt lapsen jalkaa tai selkää, siis jos se silittäminen ei ärsytä. Viimeksi kysyin tuossa tilanteessa lapselta, että "onko vaikea olo?".
Lapsi vastasi huutaen, että "joo". Sen jälkeen toisteli muutaman kerran tuota "minulla on vaikea olo", jonka jälkeen alkoi itkeä ja halusi syliin. Alkoi pian rauhoittua.
Eli lapsi on siinä tilassa itsekin limbossa, eli ei tiedä miten rauhoittua.
Meillä nuo "kohtaukset" ajoittuneet selvästi väsymykseen. Eli joko herättyä ollut heti tuo tila päällä, tai sitten illalla nukkumaanmennessä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia tsemppaavista kommenteista! Kyllä aion ottaa kaikki tukimuodot vastaan, perheneuvolat, perhetyöntekijät ja muut. Aika näyttää sitten, riittääkö ne. Lapsi on päiväkodissa ja pärjää ja viihtyy siellä. Alkukankeuksien jälkeen ei ole saanut siellä raivareita. Säästää ne minulle sitten kotiin. Suuttuu tosiaan aivan mitättömistä asioista, kuten tänään kakkavaipan vaihdosta; kertoi, että kakka vaipassa ja pyysi ottamaan kakan pois. Sitten kun yritin ottaa housuja pois, että saan vaipan vaihdettua, alkoi huutaa ei ei ei:tä eikä antanut koskea itseensä. Sanoin, että ei vaihdeta sitten ja poistuin tilanteesta. Alkoi kirkua kakka pois. Sitten ei kuitenkaan antanut vaihtaa. Tätä soutamista ja huopaamista kesti aikansa, kunnes päätin, että nyt kyllä vaihdan sen vaipan, ihan sama, kuinka lujaa kirkuu. Tästä alkoi sellainen puolisen tuntia kestävä huutokirkusraivari, jonka aikana mikään ei kelvannut rauhoituskeinona. En tiedä, oliko joku naapuri nimenomaan tuosta triggeröitynyt taas soittamaan lasun, vaikka mitään pahaa ei tapahtunut - täysin normaali hoitotoimenpide, josta raivokohtaus. Lapsella ei ole allergioita eikä mitään muutakaan fyysistä todettu, kun lääkärillä olen hänen kanssaan ravannut milloin mistäkin. Ja minulla ei tosiaankaan ole yhtään ainutta kaveria/ystävää, ketä pyytää apuun, kun olen loppu. Isovanhemmat eikä lapsen isä myöskään ole kuvioissa.
Nyt vähän itsevarmuutta kehiin. Et voi antaa lapselle valtaa päättää että otetaako kakkavaippa pois vai ei. Totta kai heti otat sen. Tietenkin lapsi menee ihan sekaisin jos pompit hänen määräiltävänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia tsemppaavista kommenteista! Kyllä aion ottaa kaikki tukimuodot vastaan, perheneuvolat, perhetyöntekijät ja muut. Aika näyttää sitten, riittääkö ne. Lapsi on päiväkodissa ja pärjää ja viihtyy siellä. Alkukankeuksien jälkeen ei ole saanut siellä raivareita. Säästää ne minulle sitten kotiin. Suuttuu tosiaan aivan mitättömistä asioista, kuten tänään kakkavaipan vaihdosta; kertoi, että kakka vaipassa ja pyysi ottamaan kakan pois. Sitten kun yritin ottaa housuja pois, että saan vaipan vaihdettua, alkoi huutaa ei ei ei:tä eikä antanut koskea itseensä. Sanoin, että ei vaihdeta sitten ja poistuin tilanteesta. Alkoi kirkua kakka pois. Sitten ei kuitenkaan antanut vaihtaa. Tätä soutamista ja huopaamista kesti aikansa, kunnes päätin, että nyt kyllä vaihdan sen vaipan, ihan sama, kuinka lujaa kirkuu. Tästä alkoi sellainen puolisen tuntia kestävä huutokirkusraivari, jonka aikana mikään ei kelvannut rauhoituskeinona. En tiedä, oliko joku naapuri nimenomaan tuosta triggeröitynyt taas soittamaan lasun, vaikka mitään pahaa ei tapahtunut - täysin normaali hoitotoimenpide, josta raivokohtaus. Lapsella ei ole allergioita eikä mitään muutakaan fyysistä todettu, kun lääkärillä olen hänen kanssaan ravannut milloin mistäkin. Ja minulla ei tosiaankaan ole yhtään ainutta kaveria/ystävää, ketä pyytää apuun, kun olen loppu. Isovanhemmat eikä lapsen isä myöskään ole kuvioissa.
Ensinnäkin hommaa kuulosuojaimet (10€ eurolla saa ihan käyttökelpoisia). Ne päähän aina kun lapsi kiljuu. Eivät vaimenna ääntä kokonaan eli edelleen kuulet mitä asiaa lapsella on, mutta leikkaa melusta pois sen pahimman terän ja jaksat paremmin kuunnella.
Toisakseen lopeta jahkaaminen. Olipa lapsi normaali tai erityinen, lapsen tehtävä ei ole päättää vaipanvaihdoista tai muista arkipäivän touhuista. Eli jos vaipassa on kakka, niin sanot että nyt vaipan vaihto ja sitten vaihdat vaipan melulla tai ilman. Joissakin pienissä asioissa lapsi voi harjoitella päättämistä (punaiset vai siniset lapaset? Otatko iltapalaksi viilin vai jugurtin?)
Kolmanneksi ota kaikki tarjottu apu vastaan. Osa varmasti menee ns. ohi eli tarjoavat sellaisia juttuja jotka ei teillä toimi tai joista ei ole teille apua, mutta ihan varmasti osa auttaa. Ja jos ei ns. miedommat konstit auta niin sitten saatte niitä "rankempia" eli vaikkapa tukiperhettä tai sijaisperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia tsemppaavista kommenteista! Kyllä aion ottaa kaikki tukimuodot vastaan, perheneuvolat, perhetyöntekijät ja muut. Aika näyttää sitten, riittääkö ne. Lapsi on päiväkodissa ja pärjää ja viihtyy siellä. Alkukankeuksien jälkeen ei ole saanut siellä raivareita. Säästää ne minulle sitten kotiin. Suuttuu tosiaan aivan mitättömistä asioista, kuten tänään kakkavaipan vaihdosta; kertoi, että kakka vaipassa ja pyysi ottamaan kakan pois. Sitten kun yritin ottaa housuja pois, että saan vaipan vaihdettua, alkoi huutaa ei ei ei:tä eikä antanut koskea itseensä. Sanoin, että ei vaihdeta sitten ja poistuin tilanteesta. Alkoi kirkua kakka pois. Sitten ei kuitenkaan antanut vaihtaa. Tätä soutamista ja huopaamista kesti aikansa, kunnes päätin, että nyt kyllä vaihdan sen vaipan, ihan sama, kuinka lujaa kirkuu. Tästä alkoi sellainen puolisen tuntia kestävä huutokirkusraivari, jonka aikana mikään ei kelvannut rauhoituskeinona. En tiedä, oliko joku naapuri nimenomaan tuosta triggeröitynyt taas soittamaan lasun, vaikka mitään pahaa ei tapahtunut - täysin normaali hoitotoimenpide, josta raivokohtaus. Lapsella ei ole allergioita eikä mitään muutakaan fyysistä todettu, kun lääkärillä olen hänen kanssaan ravannut milloin mistäkin. Ja minulla ei tosiaankaan ole yhtään ainutta kaveria/ystävää, ketä pyytää apuun, kun olen loppu. Isovanhemmat eikä lapsen isä myöskään ole kuvioissa.
Perheneuvola auttaa nimenomaan toimimaan tällaisissa tilanteissa. Eli ohjataan pesemään kakkavaippa riippumatta lapsen mielipiteestä. Näin ne toimii siellä päiväkodissakin ja siksi lapsi ei siellä saa raivareita kun tietää mitä tapahtuu. Sen ohjaamisen lisäksi tutkitaan onko lapsella esim. aistisäätelyongelmia tmv. minkä takia on alkanut alunperin säätämään saa pestä-ei saa pestä valtataistelua.
Myönnän, että olen saattanut antaa lapselle liikaa periksi ja päätäntävaltaa, koska olen pelännyt sitä huutoa aina. Olen ollut paniikissa, että joku naapuri huolestuu ja soittaa lasun. No nyt ollaan jouduttu prosessiin ja ajattelin, että enää ei tarvitse pelätä sitä lasuilmoa. Tämä ei kuitenkaan selitä Sitä, miksi lapsi on ollut koko ikänsä, syntymästään lähtien huutava. Eikä poista sitä faktaa, etteikö voimat ala olla lopussa. Aion kuitenkin kokeilla noita tukimuotoja, jos niistä jotain apua olisi. En sulje pois myöskään jotain neurologista tilaa, koska alleviivaan vielä, että huutaminen on jatkunut koko 2,5v.
Hmm, jos lapsi on huutanut koko ikänsä, hän on huutanut myös vauvana. Onko refluksi poissuljettu? Allergiat testattu?
Nyt en syyllistä APta, vaan varmasti taustalla on muutakin ongelmaa, ja AP on taatusti toiminut parhaansa mukaan.
Mutta lapsi kyllä vaistoaa vanhemman pelon ja hukassa olon, ja tuntee olonsa turvattomaksi (esim kun äiti ei uskalla vaihtaa vaippaa huudon pelossa -> päätös ja vastuu siirtyy lapselle -> turvaton olo). Eli vaikka perhetyöntekijän/-neuvolan kanssa harjoittelemaan johdonmukaisuutta ja aikuisen päätösvaltaa, ilman niitä et pärjää isommankaan lapsen kanssa.
Laita rohkeasti ilmoitus vaikka sinne oman alueen fbryhmään, sieltä löytyy yleensä aina meitä jotka auttaa mielellään - sen kunnalta tarjotun avun lisäksi.
Tarjotun avun kautta pääset myös tilanteeseen, jossa kartoitetaan teidän avuntarve, eli sen kautta voi saada lisäapua.
Ja ihan tosissaan, jos väsähdät kokonaan tilanteeseen, kävele sinne (lasten)päivystykseen. Ei ne sieltä pois käännytä, ja parempi se on kuin jäädä kotiin.
Hirveesti tsemppiä, ja muista ettei vika ole kenessäkään - tilanne vain on hankala ja eskaloitunut.
25
Öisin saa raivareita? Mitä jos ne ovat yöllisiä kauhukohtauksia?
Ehkä vähän väärästä suunnasta lähestyt ongelmaa. Koita saada lapsellesi apua älä itsellesi.
Yleensä tarjotaan päiväkotia ensimmäisenä. Ja tuo sosiaalitoimisto lupaa hakea lapsen, heti kun sinne soittaa. Perhetyötekijät voisivat seurata arkea ja huomata jotain. Muuten ne on kyllä vain rasitteeksi normaaliälyisessä perheessä. Päiväkotipaikka ei olisi huono. Siellä hoitajat huomaavat jos lapsi on erilainen.
Toivottavasti saat avun. Meillä oli itkevä ja levoton lapsi. Epäilin allergiaa ja kokeilin erityistuokavaliota vastoin neuvolan ja lääkärin ohjeita. Lapsi rauhoittui ja pääsi sitten testeihin ja allergiat virallisesti todettiin. Rauha pysyi maassa ruokavaliolla. Korvaavat tuotteet ja vitamiinit sai reseptillä.
Sopisiko tuohon petheneuvols?