Lue keskustelun säännöt.
Sossun ja neuvolan toiminta: Naurettavaa!
15.10.2018 |
Pahimmassa uhmaiässä oleva lapsi tekee elämästä h*lvettiä. Huutaa päivät ja yöt, kun ei saa tahtoaan läpi/öisin saa raivokohtauksia, ei aavistustakaan, miksi. Meistä tehty myös lastensuojeluilmoitus lapsen huudon takia ja olen käynyt sossussa puhumassa tukiperheen tarpeesta, sillä olen yh ilman tukiverkkoa ja voimani alkavat olla lopussa, tuntuu, etten enää pärjää lapsen kanssa. Naapuritkin kyttäävät ja häiriintyvät lapsen jatkuvista raivareista. Muutama päivä sitten kamelin selkä katkesi ja soitin sosiaalipäivystykseen, että tulkaa nyt herranjumala hakemaan tuo lapsi pois, en kestä enää sen kamalaa huutoa, jota oli kestänyt koko yön. Päivystyksen sossu käski mennä nukkumaan! Tosi helppoa juu, kun lapsi ei suostunut enää mennä nukkumaan ja raivarit jatkuivat koko päivän. Seuraavana päivänä meillä olikin neuvola ja siellä itkin, paruin, rukoilin ja uhkailin jopa itsemurhalla, että tekisivät kiireellisen sijoituksen, en pärjää enää. Mutta ei! Kaikkia mitä turhimpia tukimuotoja tarjottiin, kuten perheneuvolaa tms. Samalla käynnillä soitti myös sossu tuon minun sosiaalipäivystykseen liittyneen soiton perusteella ja hän sitten tarjosi tukimuodoiksi lastenhoitoapua ja perhetyöntekijää! Samalla kertoi myös meistä tehdyn toisen lasun (syynä jälleen lapsen armoton huuto ja kirkuminen). Eihän nuo tollaiset perhetyöntekijät auta yhtään mitään, kun tarvitsen nyt oikeasti omaa aikaa saada oma pääni kuntoon erossa tuosta lapsesta. Pyysin tukiperhettä, pyysin sijoitusta, mutta ei heru! Mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kiireellisen sijoituksen? Olla perskännissä, kun perhetyöntekijä paukkaa kotiin? Miten voi olla mahdollista, että lapsia otetaan huostaan ihmisiltä, jotka eivät sitä toivo ja sitten kun itse pyydät sitä niin ei saa?? Käsittämätöntä!
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi sijoitetaan, jos toteat, ettet suostu häntä hoitamaan.
Lapsen heitteellejätöstä voi saada vankeusrangaistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi sijoitetaan, jos toteat, ettet suostu häntä hoitamaan.
Näin aion tehdä. Eikä ole rikos, jos ei ole sitä vielä tehnyt, mutta sanoo tekevänsä, jos eivät ota.
Onko teillä kameli,kerrostalossa?
Varaa aika lastenlääkärille. Jos on varaa niin kunnolliselle yksityiselle.
Jos sinulle tulee olo, ettet ihan oikeasti jaksa, voit kävellä lapsen kanssa paikalliseen (lasten)päivystykseen, vaikka keskellä yötä. Sanot ettet jaksa, ja lapsi vain huutaa. Varmasti saat apua.
Vähemmän akuutissa tilanteessa laita vaikka heti ilmoitus paikalliseen fbryhmään, esim äitien apupiiri, hätäkahvit jne. Olen käynyt monia ennestään tuntemattomia näiden ryhmien kautta (ihan kanssaeläjänä ja toisena äitinä) auttamassa, ketä missäkin :)
25 jatkaa;
Vika ei ole sinussa ap, olet varmasti tosi väsynyt. Jos lapsi on huutamut aina, voi hänellä olla jotakin sairauksia. Ehkä neurologisia ongelmia, entä onko allergiat tutkittu? Kehittyykö normaalisti; entä syö, juo, leikkii, kakkaa jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhotu niin lapsesi rauhottuu myös! Ja hoida se muksusi kun olet sen tähän maailmaan vääntänyt, se kuuluu sinulle eikä viranomaisille.
Minä olen täysin rauhallinen, en ole huutanut lapselle takaisin, vaan koittanut rauhoitella, mutta se on aivan turhaa, koska raivarin hetkellä menee jonkinlaiseen transsiin eikä mitään kontaktia saa. Tätä huutoa ja raivoamista on kestänyt siitä asti, kun syntyi. Kokoajan olen yrittänyt uskotella itselleni, että kyllä se siitä helpottaa, mutta pahenee vaan! Miksi pitää odottaa siihen pisteeseen, että ei enää jaksa ja jättää lapsen heitteille? En kestä enää yhtään ainutta raivaria ja seuraavalla kerralla lähden oikeasti karkuun ja jätän huutamaan tänne itsekseen. Ehkä sitten sossu tajuaa, että nyt ois ehkä oikea aika toimia!
Sinulle on tarjottu ne avut, joita voidaan tarjota. Tukiperhettä ei tyhjästä nyhjästä ja sossu ei voi noin vaan hatusta sijoitella lapsia, jos lain kriteerit ei täyty. Perhetyö vaikuttaa tarpeelliselta, jos olet jo uhmaikäisen kanssa täysin keinoton.
Tämä. Sinulle on tarjottu ne avut, joita voidaan tarjota. Ota vastaan se tarjottu apu ja mene perheneuvolaan. Perheneuvola on tällaisia tilanteita varten.
Ap - et kuulosta rationaaliselta ajatuksenjuoksuinesi. Kieltäydyt avusta jota tarjotaan. Haahuilet sijoituksen perään. Mistä ihmeestä sijoitus pälkähtää ensimmäisenä päähäsi...Lapsen ikä kertomatta, et kerro kauanko ongelma on jatkunut, mitä olet tehnyt lapsen ongelman helpottamiseksi, miksi olet täysin turvaverkoton.Kerroin, että huuto-ongelma on jatkunut lapsen syntymästä lähtien. Tähän päivään saakka olen uskonut, että jossain vaiheessa helpottaa, mutta pahenee vain.
Nyt oikeesti AP - ongelma ei ole sinun oman aikasi puute (tai on, sitäkään ei saa vähätellä, yh:nä olet tosi kovilla) vaan lapsen itku. Sillä on hätä, jonkun lääkärin täytyy ottaa se tosissaan.
Tuttavaperheen lapsi itki aivan käsittämättömästi 8kk ja neuvolassa ja lääkärit vain sanoivat että sillä on nälkä, äidin maito ei riitä, anna korviketta.
Sitten sattui vastaanotolle kuunteleva lääkäri, joka totesi, että terveellä lapsella ei ole tarvetta huutaa tuolla lailla - perhe pääsi yliopistosairaalan tutkimuksiin ja selvisi, että lapsi oli erittäin yliherkkä kaikella maitoproteiinille, ja kaiken sen äidinmaidon ja korvikkeen miltei pakkosyöttäminen oli saattanut koko rassukan suoliston pahaan tulehdustilaan - mitä raukka tietenkin itki aina, ja erityisesti kun lisälaite poltti suolistoa :(
Onneksi vika löytyi ja apukin, kun lapselle määrättiin jotain erityiskorvike ’maitoa’ ja tulehdus laantui.
AP, vaadi siis pliis että lääkärit sulkevat pois kaikki tällaiset mahdollisuudet.
Sen jälkeen hyödyt varmasti myös niistä normaaleista perheen tukimuodoista, etkö enää halua luopua lapsestasi!
eikä ole isovanhempia kummaltakaan puolelta, sisarruksia tai ketään kehen luottaisit täysin? Jos sillä lapsella on oikeasti neuro-ongelmat niin ihan ensimmäisenä en ottaisi tuikituntemanta ja jättäisi yksin. Käykö lapsi päiväkodissa? Jos kyllä niin miten siellä menee? Jos ei niin tukitoimena pyydät lausunnon että lapsi tarvitsee täysipäiväisen hoidon sun mielenterveysongelmien vuoksi, sanot että olet masentunut toimintakyvyttömäksi ja tarvitse aikaa toipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haet apua väärästä paikasta. Vie lapsi lääkäriin! Ei ole normaalia, että lapsi huutaa öisin tai saa usein raivareita. Ei se ole ns. uhmaikää. Kuulostaa neurologiselta ongelmalta, mutta voi olla miltei mitä vain. Olisi hyvä varmistaa, ettei kyse ole esim. autismista tai esim. vaikeasta dysfasiasta (ei ymmärrä mitä sanotaan vaikka osaa itse puhua) tai mistä vaan, jopa allergioista tai kivuista. Osastopaikka viikoksi voisi tuoda selvyyttä siihen, tuleeko raivareita tai yöhuutamista muuallakin kuin kotona. Siis mikäli olet tosissasi, etkä provoile vakavalla asialla.
Sanoin sossussa, että epäilen lapsella olevan jotain neuropsykiatrista, mutta sanoivat vain, ettei noin pienellä lapsella voida vielä todeta, vaan vasta kouluiässä.
Niin, tuo pitää sanoa lääkärikäynnillä. Miten kuvittelet sossun tuetävän jotain lääkärille kuuluvista asioista...
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa uhmaiässä oleva lapsi tekee elämästä h*lvettiä. Huutaa päivät ja yöt, kun ei saa tahtoaan läpi/öisin saa raivokohtauksia, ei aavistustakaan, miksi. Meistä tehty myös lastensuojeluilmoitus lapsen huudon takia ja olen käynyt sossussa puhumassa tukiperheen tarpeesta, sillä olen yh ilman tukiverkkoa ja voimani alkavat olla lopussa, tuntuu, etten enää pärjää lapsen kanssa. Naapuritkin kyttäävät ja häiriintyvät lapsen jatkuvista raivareista. Muutama päivä sitten kamelin selkä katkesi ja soitin sosiaalipäivystykseen, että tulkaa nyt herranjumala hakemaan tuo lapsi pois, en kestä enää sen kamalaa huutoa, jota oli kestänyt koko yön. Päivystyksen sossu käski mennä nukkumaan! Tosi helppoa juu, kun lapsi ei suostunut enää mennä nukkumaan ja raivarit jatkuivat koko päivän. Seuraavana päivänä meillä olikin neuvola ja siellä itkin, paruin, rukoilin ja uhkailin jopa itsemurhalla, että tekisivät kiireellisen sijoituksen, en pärjää enää. Mutta ei! Kaikkia mitä turhimpia tukimuotoja tarjottiin, kuten perheneuvolaa tms. Samalla käynnillä soitti myös sossu tuon minun sosiaalipäivystykseen liittyneen soiton perusteella ja hän sitten tarjosi tukimuodoiksi lastenhoitoapua ja perhetyöntekijää! Samalla kertoi myös meistä tehdyn toisen lasun (syynä jälleen lapsen armoton huuto ja kirkuminen). Eihän nuo tollaiset perhetyöntekijät auta yhtään mitään, kun tarvitsen nyt oikeasti omaa aikaa saada oma pääni kuntoon erossa tuosta lapsesta. Pyysin tukiperhettä, pyysin sijoitusta, mutta ei heru! Mitä ihmettä pitää tehdä, että saa kiireellisen sijoituksen? Olla perskännissä, kun perhetyöntekijä paukkaa kotiin? Miten voi olla mahdollista, että lapsia otetaan huostaan ihmisiltä, jotka eivät sitä toivo ja sitten kun itse pyydät sitä niin ei saa?? Käsittämätöntä!
Ei teistä vaan lapsesta on tehty ilmoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei heitteillejättöä ole todeta, ettei jaksa eikä pysty enää hoitamaan. Eri asia on jättää lapsi ilman hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi sijoitetaan, jos toteat, ettet suostu häntä hoitamaan.
Näin aion tehdä. Eikä ole rikos, jos ei ole sitä vielä tehnyt, mutta sanoo tekevänsä, jos eivät ota.
Miten ap:n ajatukset pyörii vain lapsen sijoituksessa, kun hänen pitäisi varata lapselleen lastenlääkäriaika nyt heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin diagnoosin saa useasti vasta kouluikäisenä, mutta kyllä nämä oireet on näkyvillä jo vuosia ennen sitä. Kyllä neuvolassa pitäisi ammattilaisellakin hälytyskellojen soida, ei ole 2,5 vuotiaalle normaalia missään muodossa tuo huutaminen.
Ota se apu vastaan mitä tarjotaan, tilanne pitää ensin kartoittaa ja sitten on mahdollista päästä vaikka siihen tukiperheeseen, näihin on yleensä jonoa, joten ei kannata odottaa, että tämän heti saisi.
Päiväkoti on yksi vaihtoehto, mikä kannataa koittaa, kuitenkin on tärkeää saada edes hetkeksi omaa-aikaa.
Joskus on mahdollista päästä vaikka johonkin ensikodille tai johonkin perhekuntoutukseen, jossa sitä apua voidaan antaa ympäri vuorokauden.
Ole vaan täysin rehellinen tilanteesta ja siitä miten paljon uskot itse apua tarvitsevasi.
Tukiperheeseen mennään yleensä noin kerran kuukaudessa viikonloppuna, joten se ei todellakaan kuulosta siltä tuelta, mitä tarvitaan arkeen uhmaikää kanssa, vaan enemmänkin keinoja millä selviät itse; pystyt pitämään hermosi ja toimimaan järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään voit viedä sairaalan päivystykseen, sanot että huutaa yöt ja että kumpikaan teistä ei nuku ja tarvitsette molemmat nyt unta että muuten et enää jaksa.
Huomenna voit soittaa heti aamusta terveyskeskukseen ajan ja kertoa saman.
Tällä viikolla voit etsiä lapselle lastenhoitajan, joka voisi ottaa lapsen yöksi ja saisit nukkua, vaihtoehtoina on sukulainen, ystävä, naapuri, maksullinen lastenhoitaja.
Soita sossuun ja pyydä lapselle päivähoitopaikka jaksamisesi tueksi, ota myös vastaan perhetyö ja pyydä lastenhoitoapua (kotipalvelu).
Varaa lapselle lääkäriaika (yksityinen lastenlääkäri tai neuvolalääkäri neuvokan kautta), jotta itkun syy saadaan selville.
Voimia, apua on, voit myös oman olon helpottamiseksi soittaa auttavaan puhelimeen (ovat myöhään auki) ja älä murehdi lastensuojeluilmoituksista, ainakin saat tukea sille että lapsi itkee tavattoman paljon ja ehkä sitä myöten asiaan saa apua. Hetki ja päivä kerrallaan, älä luovuta.
Ota vaikka se perhetyö, ne antaa kans palautetta sossulle joka sitte paremmin eväin voi alkaa vaatia tutkimuksia ym.lapselle sun tukena. ikävä tosiasia on että usein se äidin sana ei riitä, mutta kun on useampi sanoja, perhetyö, sossu, terkkari, päiväkodista, että tällä lapsella on joku, tutkikaa, hoitohenkilöstö ottaa enemmän tosissaan.
Sijoitus on aina viimesijainen tukimuoto, kaikki mahdollinen pitää kokeilla ensin.
Kannattaa harkita noita tarjottuja tukia. Onko lapsi kanssasi jatkuvasti? Hänelle voisi tehdä hyvää olla muiden seurassa. Teillä saattaa olla päällä vahingollinen kierre,jossa molemmat raivostutatte toisianne. Tuo sijoituksen toivominen kuulostaa oudolta. Kyllä kannattaa pitää lapsi itsellä ja vaihtaa mieluummin elintapoja tai -ympäristöä. Kyttäävät ja paheksuvat naapurit varmasti stressaavat,ja stressistä pitäisi päästä eroon tavalla tai toisella.
Meillä on nelivuotias poika,joka on myös karjunut jo vauvasta lähtien. Sieti huonosti pettymyksiä ja muita negatiivisia tunteita. Neuvolan mukaan on ihan normaalia.
Kannattaa tutustua tunteiden sanoittamiseen. Lapsi ja sinä itsekin opitte puhumaan tunteistanne. Meillä poika rauhoittui huomattavasti ja kiukkukohtaukset ovat lyhentyneet.
Tsemppiä. Kuulostat rankasta tekstistä huolimatta hyvältä tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhotu niin lapsesi rauhottuu myös! Ja hoida se muksusi kun olet sen tähän maailmaan vääntänyt, se kuuluu sinulle eikä viranomaisille.
Minä olen täysin rauhallinen, en ole huutanut lapselle takaisin, vaan koittanut rauhoitella, mutta se on aivan turhaa, koska raivarin hetkellä menee jonkinlaiseen transsiin eikä mitään kontaktia saa. Tätä huutoa ja raivoamista on kestänyt siitä asti, kun syntyi. Kokoajan olen yrittänyt uskotella itselleni, että kyllä se siitä helpottaa, mutta pahenee vaan! Miksi pitää odottaa siihen pisteeseen, että ei enää jaksa ja jättää lapsen heitteille? En kestä enää yhtään ainutta raivaria ja seuraavalla kerralla lähden oikeasti karkuun ja jätän huutamaan tänne itsekseen. Ehkä sitten sossu tajuaa, että nyt ois ehkä oikea aika toimia!
Koita jättää lapsi yksin raivoamaan, joillakin ei vaan toimi että aikuiset sanoittaa, sylittää yms. Se vaan lisää huutoa.
Minkäi ikäinen? Jos yli 5v, niin lastenpsykalle tutkimuksiin asap. Melko varmasti on adhd, ja ehkäasperger, oireilu kuulostaa siltä. Ja jos yrittää joku evätä tarpeettomana tutkimusjaksoa, niin sano että jos henkilö ei nyt tee työtään, niin menet samantien potilastoimiston tekemään valituksen hänestä. Sano samoin kaikile jotka yrittävät hoitoa evätä, ja tee myös jokaisesta kerrasta valitus eteenpäin. Tämä valitusten tekeminen toimii parhaiten. Eikellään ole aikaa jatkuvasti hoitaa valituksia, vaan ottavat sitten tutkimuksiin, koska pääsevät helpommalla.
Perheneuvolan kautta pääsee lastenpsykiatrille ja psykologille. Miksi ihmeessä et ottaisi sitä apua vastaan? He ovat olemassa nimenomaan käytöshäiriöiden tutkimista ja hoitamista varten olemassa.
Kyllä lapsi sijoitetaan, jos toteat, ettet suostu häntä hoitamaan.