Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VIII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet mun ja minä sinun. Sitä ei mikään muuta, sitä ei voi kieltää. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vahvempi tunne on. Sellaista yhteyttä ja vetovoimaa ei löydä mistään. Tuollaista ihmistä ei ole toista joka olisi sopivampi minulle. Uskon että tekisimme toiselle hyvää. Tiedän että rakkaus ei loppuisi väliltämme. Niin kamalalta kuin se ajatus tuntuu, nyt ei ole oikea hetki sille mitä eniten haluaisin ja tarvitsen. Kaipaatkohan mua samalla tavoin elämäni mies.

Usein pohdin kaipaatkohan sinä nainen minua kuten minä kaipaan sinua. Olisihan se kuin julmaa leikkiä jos me molemmat samanaikaisesti toisiamme epätietoisuudessa kaipaisimme. Minulle olet ensimmäinen ja ainoa joka on koskettanut sydäntäni, siksi en voi sinua koskaan unohtaa. Pohdin aiemmin sinun olevan minun kohtaloni, niin suuri oli sinun vaikutus minuun. Tiedän että olisimme kuin luodut toisillemme ja rakastaisin sinua ihan loppuun saakka. Ehkä meidän aika vielä koittaa vaikka vuoren korkuisia esteitä on tiellämme. Ehkä me molemmat tiedämme tämän kaiken, aistin sen kaiken sinusta ja sinä tiedät sen minusta.

Kyllä minä kaipaan. Odotan vain hetkeä jolloin olet vieressäni.

Huvittavaa kun jotkut omii viestejä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyys on varmasti nainen meille yhteistä. Luulen, että me ollaan molemmat herkkiä ja omalla tavallamme myös vahvoja. Herkkyys saa aikaan sen, että tunteet ovat niin vahvoja. Ne menevät syvälle ihon alle. Olenko väärässä, jos sanon, että herkkyydestämme kumpuaa myös intohimomme rakkautta ja elämää kohtaan? Kun elää vahvasti tunteella, niin on vaikea tyytyä siihen, mikä menettelee. Jotta tuntisi olevansa elossa, kaipaa elämää suurempaa rakkautta, sitä jotain, joka saisi joka päivä jo aamusta asti tuntemaan olevansa todella elossa. Sen rakkauden ajattelin löytäneeni sinussa.

Paljon on tullut vastauksia tähän. Oletko ap milloin viimeksi nähnyt hänet jota näin kauniisti ajattelet. Tämä osui.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen itseni tässä ketjussa ihan hiekanmuruksi siirappitölkissä.

Voi ei, ootpa sä cool.

Sorit sulle kaikkien ketjun lällyköiden puolesta, ehkä löydät vielä täältä ulos.

Kuulostaa enempi turtuneelta kuin tavallista herkemmältä ihmiseltä, jos tarvitsee äärimmäisiä (tunne)kokemuksia (kuten rakastuminen) kyetäkseen tuntemaan olevansa elossa.

En saanut yöllä nukuttua, ajattelin sua aikani kuluksi. Miten voi haluta toista ihmistä niin paljon? Ihmettelin viimeisimpiä viestejämme ja mietin että odotatko sä nyt multa jotain, vai oliks ne vaan kaveriviestittelyitä? Mä en nyt uskalla tehdä mitään sun suhteen kun oon aika hämilläni.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enempi turtuneelta kuin tavallista herkemmältä ihmiseltä, jos tarvitsee äärimmäisiä (tunne)kokemuksia (kuten rakastuminen) kyetäkseen tuntemaan olevansa elossa.

Mietin myös mikä tuossa jotenkin häiritsee. Tulee vähän hyytävä olo siitä, että joku odottaa rakastetulta niin paljon, että syttyvien tunteiden pitää saada aikaan kokemus elossa olemisesta. Monet romanttiset asiat alkavat tarkemmin ajateltuna vaikuttaa pakkomielteiltä ja läheisriippuvuudelta. Näin on aika monien viestien kanssa. On sellaista hellien mielikuvien hehkuttelua, että toinen ihminen ei millään voi niitä toiveita täyttää, eikä lukijana voi tietää kuinka moni kirjoittaja tajuaa fantasioidensa ja realististen odotusten eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikko 💋

Mullakin tää.

Takaisin hali ja pusu, tiedä vaikka osu! 😘

Vierailija kirjoitti:

En saanut yöllä nukuttua, ajattelin sua aikani kuluksi. Miten voi haluta toista ihmistä niin paljon? Ihmettelin viimeisimpiä viestejämme ja mietin että odotatko sä nyt multa jotain, vai oliks ne vaan kaveriviestittelyitä? Mä en nyt uskalla tehdä mitään sun suhteen kun oon aika hämilläni.

Kauanko niistä viesteistä on? Itse ainakin halusin hänen tietävän yhden asian josta kerroin hänelle. Haluaisin että hän ottaisi vielä yhteyttä. Edes kaveri mielessä ellei muuten voi. Hän jäi sydämeeni.

Elossa tunsin olevani kanssasi, puolikuollut ilman sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

K ❤️

Miestäkö kaipailet nainen?

Juu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enempi turtuneelta kuin tavallista herkemmältä ihmiseltä, jos tarvitsee äärimmäisiä (tunne)kokemuksia (kuten rakastuminen) kyetäkseen tuntemaan olevansa elossa.

Mietin myös mikä tuossa jotenkin häiritsee. Tulee vähän hyytävä olo siitä, että joku odottaa rakastetulta niin paljon, että syttyvien tunteiden pitää saada aikaan kokemus elossa olemisesta. Monet romanttiset asiat alkavat tarkemmin ajateltuna vaikuttaa pakkomielteiltä ja läheisriippuvuudelta. Näin on aika monien viestien kanssa. On sellaista hellien mielikuvien hehkuttelua, että toinen ihminen ei millään voi niitä toiveita täyttää, eikä lukijana voi tietää kuinka moni kirjoittaja tajuaa fantasioidensa ja realististen odotusten eron.

Ettekö te nyt oikeasti voisi mennä jonnekin muualle pätemään? Mua sieppaa päästä kun luen noita spekulaatioitanne muiden kaipausviesteistä. Onko tuo se mitä sanotte, kun ystävänne kertovat teille suurista tunteistaan? Missä on toisen kokemuksen kunnioitus? Miksei voi antaa vain toisten elää omaa elämäänsä? Todellako on niin että teillä on se vastaus miten muiden pitäisi tuntea? Olette kuin rumia haaskalintuja rääkymässä kaipausketjun yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enempi turtuneelta kuin tavallista herkemmältä ihmiseltä, jos tarvitsee äärimmäisiä (tunne)kokemuksia (kuten rakastuminen) kyetäkseen tuntemaan olevansa elossa.

Mietin myös mikä tuossa jotenkin häiritsee. Tulee vähän hyytävä olo siitä, että joku odottaa rakastetulta niin paljon, että syttyvien tunteiden pitää saada aikaan kokemus elossa olemisesta. Monet romanttiset asiat alkavat tarkemmin ajateltuna vaikuttaa pakkomielteiltä ja läheisriippuvuudelta. Näin on aika monien viestien kanssa. On sellaista hellien mielikuvien hehkuttelua, että toinen ihminen ei millään voi niitä toiveita täyttää, eikä lukijana voi tietää kuinka moni kirjoittaja tajuaa fantasioidensa ja realististen odotusten eron.

Mun mielestä tällaisessa ketjussa ei tarvitsekaan olla realistinen.

Kommentoin vaan tuohon, ettei se kyllä mitään erityistä herkkyyttä ole vaan pikemminkin turtumusta, jos tarvitsee äärimmäisiä tunteita/kokemuksia herätäkseen eloon (tunteakseen jotain?).

Ne hetket jotka saimme olla kaksin, palaan niihin usein. Muistan sen energeettisen latauksen joka tuntui olevan läsnä vielä kauan sen jälkeen kun olit mennyt. Ilmassa sinkoili jänniä energioita ja tulkitsemattomia viestejä. Paljon puhuttiin kaikesta muusta mutta ei siitä mitä välillämme on. Lähdön hetkellä oli hiljaista.

Tuire <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enempi turtuneelta kuin tavallista herkemmältä ihmiseltä, jos tarvitsee äärimmäisiä (tunne)kokemuksia (kuten rakastuminen) kyetäkseen tuntemaan olevansa elossa.

Mietin myös mikä tuossa jotenkin häiritsee. Tulee vähän hyytävä olo siitä, että joku odottaa rakastetulta niin paljon, että syttyvien tunteiden pitää saada aikaan kokemus elossa olemisesta. Monet romanttiset asiat alkavat tarkemmin ajateltuna vaikuttaa pakkomielteiltä ja läheisriippuvuudelta. Näin on aika monien viestien kanssa. On sellaista hellien mielikuvien hehkuttelua, että toinen ihminen ei millään voi niitä toiveita täyttää, eikä lukijana voi tietää kuinka moni kirjoittaja tajuaa fantasioidensa ja realististen odotusten eron.

Ettekö te nyt oikeasti voisi mennä jonnekin muualle pätemään? Mua sieppaa päästä kun luen noita spekulaatioitanne muiden kaipausviesteistä. Onko tuo se mitä sanotte, kun ystävänne kertovat teille suurista tunteistaan? Missä on toisen kokemuksen kunnioitus? Miksei voi antaa vain toisten elää omaa elämäänsä? Todellako on niin että teillä on se vastaus miten muiden pitäisi tuntea? Olette kuin rumia haaskalintuja rääkymässä kaipausketjun yllä.

Just näin.

Vierailija kirjoitti:

En saanut yöllä nukuttua, ajattelin sua aikani kuluksi. Miten voi haluta toista ihmistä niin paljon? Ihmettelin viimeisimpiä viestejämme ja mietin että odotatko sä nyt multa jotain, vai oliks ne vaan kaveriviestittelyitä? Mä en nyt uskalla tehdä mitään sun suhteen kun oon aika hämilläni.

Itselläni oli sama juttu viime yönä ja tätä on nyt jatkunut melko pitkään. Välillä on vaikeaa saada nukutuksi, kun älykäs ja kaunis vaaleahiuksinen nainen tulee minun mieleen. Sitten mennäänkin töissä koomassa, kun tuli huonosti nukuttua. Meistä on aika moni samassa veneessä. ;)

Olisit niin huvittunut jos tietäisit. Olen opetellut uusia juttuja jotka liittyy sun elämään. Kun teen niitä, tunnen olevani lähempänä sinua. Riemuissani elämästä, enemmän elossa. Vallaton, naurusuuna. Muka malttamattomana odottaen sitä hetkeä kun saan näyttää sinulle. Siihen kohtaa se usein loppuukin, tipahdan todellisuuteen ja suru saapuu taas.

Vierailija kirjoitti:

En saanut yöllä nukuttua, ajattelin sua aikani kuluksi. Miten voi haluta toista ihmistä niin paljon? Ihmettelin viimeisimpiä viestejämme ja mietin että odotatko sä nyt multa jotain, vai oliks ne vaan kaveriviestittelyitä? Mä en nyt uskalla tehdä mitään sun suhteen kun oon aika hämilläni.

Jos olet mies, en odota sulta mitään. Ne olivat vain ystävältä ystävälle. Olit olkapää, johon sain hetken ajatuksissani nojata ja purkaa osan painavasta taakastani sinun hartioille. Ymmärrän, että olet hämilläni. Minäkin olen. Miksi luotan sinuun päin paljon, että uskoudun sinulle? Taas ja taas ja taas. Se on huono tapa. Pitää lopettaa ja kasvattaa vahvemmat olkapää-, hartia- ja selkälihakset, jotta jaksan kantaa ja kannatella omia taakkojani. Niinhän sinäkin teet. 

Eikö se oo sulle ollut vaikeaa ettei olla nähty? Jotainhan meidän välillä oli. Ei sillä tavalla halata jos ei ole. Haluaisitko edes nähdä enää ikinä millään lailla? Oon tosi epävarma siitä. Ne pienet hetken ja sanat näinä vuosina tuntuu unelta. Kuvittelinko kaiken ja jos en, lukiko ihastuneen mieli vain liikaa? Mitä mä sulle olin? Nyt tuntuu etten koskaan muuta ollutkaan kuin tuttava.

Rakastan sinua.