Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VIII

Vierailija kirjoitti:

Eikö se oo sulle ollut vaikeaa ettei olla nähty? Jotainhan meidän välillä oli. Ei sillä tavalla halata jos ei ole. Haluaisitko edes nähdä enää ikinä millään lailla? Oon tosi epävarma siitä. Ne pienet hetken ja sanat näinä vuosina tuntuu unelta. Kuvittelinko kaiken ja jos en, lukiko ihastuneen mieli vain liikaa? Mitä mä sulle olin? Nyt tuntuu etten koskaan muuta ollutkaan kuin tuttava.

Olen miettinyt aivan samaa. Olinko sinulle enemmän kuin pelkkä tuttava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit niin huvittunut jos tietäisit. Olen opetellut uusia juttuja jotka liittyy sun elämään. Kun teen niitä, tunnen olevani lähempänä sinua. Riemuissani elämästä, enemmän elossa. Vallaton, naurusuuna. Muka malttamattomana odottaen sitä hetkeä kun saan näyttää sinulle. Siihen kohtaa se usein loppuukin, tipahdan todellisuuteen ja suru saapuu taas.

Millaisia uusia juttuja olet opetellut? Itse olen usein vaikka mielestäni ruokaa laitettuani ajatellut, että olisin halunnut tarjota sitä sinulle ja kuulla mitä sinä pidit siitä. Erilaisissa paikoissa ja hetkissä olen ajatellut, että nuo hetket olisin halunnut jakaa juuri sinun kanssasi ja kertoa myös hauskoista sattumuksista sinulle.

Kysyvät rohkeutta itsensä nolaamiseen, pientä kapinahenkeä, sinnikkyyttä, esteettistä silmää, harjaantunutta visuomotoriikkaa, heittäytymistä, ympäristön havainnointikykyä, pokkaa (röyhkeyttä), nopeita refleksejä. Kaikki löytyvät myös minulta.

Kuulostaa erittäin hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enempi turtuneelta kuin tavallista herkemmältä ihmiseltä, jos tarvitsee äärimmäisiä (tunne)kokemuksia (kuten rakastuminen) kyetäkseen tuntemaan olevansa elossa.

Mietin myös mikä tuossa jotenkin häiritsee. Tulee vähän hyytävä olo siitä, että joku odottaa rakastetulta niin paljon, että syttyvien tunteiden pitää saada aikaan kokemus elossa olemisesta. Monet romanttiset asiat alkavat tarkemmin ajateltuna vaikuttaa pakkomielteiltä ja läheisriippuvuudelta. Näin on aika monien viestien kanssa. On sellaista hellien mielikuvien hehkuttelua, että toinen ihminen ei millään voi niitä toiveita täyttää, eikä lukijana voi tietää kuinka moni kirjoittaja tajuaa fantasioidensa ja realististen odotusten eron.

Ettekö te nyt oikeasti voisi mennä jonnekin muualle pätemään? Mua sieppaa päästä kun luen noita spekulaatioitanne muiden kaipausviesteistä. Onko tuo se mitä sanotte, kun ystävänne kertovat teille suurista tunteistaan? Missä on toisen kokemuksen kunnioitus? Miksei voi antaa vain toisten elää omaa elämäänsä? Todellako on niin että teillä on se vastaus miten muiden pitäisi tuntea? Olette kuin rumia haaskalintuja rääkymässä kaipausketjun yllä.

No mutta! Noinhan hyeenat toimii, repii ja raatelee kaiken minkä hampaisiinsa saavat. Kaiken kauniinkin.

Pata kattilaa soimaa. Haluatte vaientaa eri mieltä olevat ja haukutte heitä haaskalinnuiksi ja hyeenoiksi. Onko tuo sitä toisen kokemuksen kunnioitusta ja herkkyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö se oo sulle ollut vaikeaa ettei olla nähty? Jotainhan meidän välillä oli. Ei sillä tavalla halata jos ei ole. Haluaisitko edes nähdä enää ikinä millään lailla? Oon tosi epävarma siitä. Ne pienet hetken ja sanat näinä vuosina tuntuu unelta. Kuvittelinko kaiken ja jos en, lukiko ihastuneen mieli vain liikaa? Mitä mä sulle olin? Nyt tuntuu etten koskaan muuta ollutkaan kuin tuttava.

It was big mistake, that's all.

Vierailija kirjoitti:

Metsänkeiju, hittolainen, eiks me vähän niinku sovittu ettet sais olla niin flirtti enää 😍💚

Syntymälahjaksi saatu piirre, miten sen pois kitket. Syytä vanhempiani, heiltähän ne flirttigeenitkin on peritty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen itseni tässä ketjussa ihan hiekanmuruksi siirappitölkissä.

Voi ei, ootpa sä cool.

Sorit sulle kaikkien ketjun lällyköiden puolesta, ehkä löydät vielä täältä ulos.

Olen kyllä oman osani pöljäily- ja hattarahötöstä tänne kaatanut, mutta perusilmaisuni on kai vähän karumpaa. Jos se on sinusta ”coolia”, niin olkoon niin, mutta minulle tulee siitä ulkopuolinen olo.

Olen löytänyt täältä jo lukuisia kertoja ulos, ja aina palannut. Omalta osaltasi teit nyt tuosta jälkimmäisen välttämisestä hieman helpompaa. Kiitos siitä, kai.

Miten reagoisit, jos sanoisin sinun ymmärtävän minua paremmin kuin oma mieheni? Tai jos sanoisin sinun sopivan minulle paremmin?

Voisi joskus yrittää elää kuin eläisi viimeistä päivää. Silloin varmasti tulisi sanottua kaivatulleen, ja miksi ei muillekin kohtaamilleen ne tärkeät asiat, jotka jäisi muuten sanomatta. Kuinka erilaiselta kaikki näyttäisi ja tuntuisi. Normaalisti olen väsynyt ja poissaoleva. En välitä siitä, että keskitän positiiviset huomionosoitukseni vain tietyille henkilöille. Toisille käännän selkäni. Pitäisi vaan ensin kokea joku läheltä piti tilanne tai muuta vaikeuksia, että osaisi kääntää aivot oikealle taajuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Voisi joskus yrittää elää kuin eläisi viimeistä päivää. Silloin varmasti tulisi sanottua kaivatulleen, ja miksi ei muillekin kohtaamilleen ne tärkeät asiat, jotka jäisi muuten sanomatta. Kuinka erilaiselta kaikki näyttäisi ja tuntuisi. Normaalisti olen väsynyt ja poissaoleva. En välitä siitä, että keskitän positiiviset huomionosoitukseni vain tietyille henkilöille. Toisille käännän selkäni. Pitäisi vaan ensin kokea joku läheltä piti tilanne tai muuta vaikeuksia, että osaisi kääntää aivot oikealle taajuudelle.

Olen elänyt, olen sanonut, pitänyt niin sanotusti pöydän puhtaana enkä kehuja säästellyt.

Ei tee autuaaksi, vaikka toisaalta herään kyllä yleensä joka aamu nauraen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen itseni tässä ketjussa ihan hiekanmuruksi siirappitölkissä.

Voi ei, ootpa sä cool.

Sorit sulle kaikkien ketjun lällyköiden puolesta, ehkä löydät vielä täältä ulos.

Olen kyllä oman osani pöljäily- ja hattarahötöstä tänne kaatanut, mutta perusilmaisuni on kai vähän karumpaa. Jos se on sinusta ”coolia”, niin olkoon niin, mutta minulle tulee siitä ulkopuolinen olo.

Olen löytänyt täältä jo lukuisia kertoja ulos, ja aina palannut. Omalta osaltasi teit nyt tuosta jälkimmäisen välttämisestä hieman helpompaa. Kiitos siitä, kai.

Minä kyllä tykkäsin kielikuvastasi paljon, se oli hauskalla tavalla kriittinen. Jollain tapaa se kuvastaa ajoittaista omaa oloakin tunteiden keskellä, sellaista voimatonta hukkumista ja vajoamista. Tuttu tunne on myös tuo halu päästä pois täältä...

Samoin sinä M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä J. Olet vieläkin ajatuksissani päivittäin, eikä loppua näy.

Kaikkea hyvää sinullekin jos olet M

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko koskaan miltä tuntuisi antaa tunteille periksi ja suudella minua?

Voi kuule kun tietäisikin kuinka usein.

Vierailija kirjoitti:

Olisit niin huvittunut jos tietäisit. Olen opetellut uusia juttuja jotka liittyy sun elämään. Kun teen niitä, tunnen olevani lähempänä sinua. Riemuissani elämästä, enemmän elossa. Vallaton, naurusuuna. Muka malttamattomana odottaen sitä hetkeä kun saan näyttää sinulle. Siihen kohtaa se usein loppuukin, tipahdan todellisuuteen ja suru saapuu taas.

Toivottavasti eräs ei luule että tää on multa, sillä minäkin olen opetellut juttuja, jotka liittyy hänen elämään ja hän taitaa tietää siitä. Voisi kuvitella minun opetelleen siksi, että olisin lähempänä häntä. Oikeasti en kuitenkaan siksi. Olen vähän kuin palannut opettelemaan asioita, joista olin kiinnostunut yli kymmenen vuotta sitten mutta luovutin. Olin silloin kiinnostunut yllättävän samoista asioista kuin hän tällä vuosikymmenellä, mutta minulla ei ollut kykyjä tai päätä tehdä niitä asioita ja hylkäsin kiinnostuksenikin. Itseasiassa minulla oli silloin jopa eräs idea, jonka olisin halunnut toteuttaa, mutten tiennyt miten ja siksi hylkäsin sen ja hän on yli kymmenen vuotta myöhemmin keksinyt saman idean ja toteuttanut sen tietämättä koskaan mun ideasta. Hassu sattuma, niin hassu etten voi sitä ikinä kertoa, koska se kuulostaisi ihan keksityltä valheelta. Tosin ihan kuin me muutenkaan enää puhuttais. Tuo sattuma on myös sikäli aika erikoinen, että jos olisin yrittänyt silloin aikoinani enemmän, niin meidän polkumme olisi todennäköisesti kohdannut aiemmin ja eri merkeissä. Tosin ei sillä ole merkitystä vai oisiko ollut sittenkin. Siitäkö se tunne kuin ois tunnettu aiemmin joskus johtui. No enää sillä ei ainakaan ole merkitystä. Eikä minulla muuten ole edelleenkään tarpeeksi päätä. No ehkä toinen kerta toden sanoo ja olen varmempi siitä että muut kiinnostuksenkohteeni ovat minulle sopivampia.

Vierailija kirjoitti:

Oon susta ja meistä edelleen erittäin varma, vaikka tää nyt onkin ollut vähän hankalaa toistaiseksi. Me vaan kuulutaan yhteen, ei välttämättä loppuelämäksi mutta joksikin ajaksi,ehkä vain lyhyeksi mutta kuitenkin.

Sinä et ole hän, mutta samalla tavalla ajattelen minäkin. Sitä aikaa vaan ei ehkä tule koskaan, sillä "meidän" takiamme muut eivät saa kärsiä. Kun olemme molemmat vapaita sieluja niin toivon, että silloin kohtalo ohjaa meidät toistemme luokse. Odottamaan en kuitenkaan turhaan jää vaikka sielunkumppanilta sinä tunnut syystä jota en edes itse voi ymmärtää tai käsittää. Epäilen kyllä usein , että onkohan kaikki ajatukseni sittenkin vain kuvitelmaa ja harhaa.

I miss your laugh, I miss your smile,

I miss everything about you

And I miss you like hell

And I'm feeling blue

Wish You Were Here / Blackmore's Night (lyrics T. Leskelä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon susta ja meistä edelleen erittäin varma, vaikka tää nyt onkin ollut vähän hankalaa toistaiseksi. Me vaan kuulutaan yhteen, ei välttämättä loppuelämäksi mutta joksikin ajaksi,ehkä vain lyhyeksi mutta kuitenkin.

Sinä et ole hän, mutta samalla tavalla ajattelen minäkin. Sitä aikaa vaan ei ehkä tule koskaan, sillä "meidän" takiamme muut eivät saa kärsiä. Kun olemme molemmat vapaita sieluja niin toivon, että silloin kohtalo ohjaa meidät toistemme luokse. Odottamaan en kuitenkaan turhaan jää vaikka sielunkumppanilta sinä tunnut syystä jota en edes itse voi ymmärtää tai käsittää. Epäilen kyllä usein , että onkohan kaikki ajatukseni sittenkin vain kuvitelmaa ja harhaa.

Haluan vielä lisätä tähän, että tuntuu kuin sieluillamme olisi joskus jo ennen meitä jäänyt jotakin kesken ja nyt tässä elämässä se on saatava jatkumaan ja ehkä päätöksee.

Hulluinta tässä on se, etten varsinaisesti edes usko sielun vaellukseen ja uudelleen syntymiseen.

Kylläpäs täällä nyt kaipaillaan Mikko(j)a!

T. Yksi kaipailija lisää

Vierailija kirjoitti:

Miten reagoisit, jos sanoisin sinun ymmärtävän minua paremmin kuin oma mieheni? Tai jos sanoisin sinun sopivan minulle paremmin?

Vastaisin, että sinäkin sovit minulle mielestäni paremmin kuin vaimoni.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä nyt kaipaillaan Mikko(j)a!

T. Yksi kaipailija lisää

Täällä myöskin. En ihmettelis vaikka samaa Mikkoa useimmat kaipaa. Mikko/Mikot voisivat kertoa ketä he kaipaavat. :)