Oon ihan kauhuissani! Tili tuli, maksoin laskut ja tajusin että emme millään selviä seuraavaan tilipäivään.

Tuttua juttua. Jouduin lainaamaan exältä, ei ollut helppo rasti sekään. Toissaalta, itseppä oli nitistänyt elarit niin pieniksi, etten kyennyt handlaamaan arkea lasten kanssa. Onneksi sittemmin saatuani työn on talous helpottanut. 

Hommaa joku sponsori/Sugardad

Ja problem solved :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä toimivin keino on se että hoidan tilipäivänä kaikki tulevan kuukauden pakolliset maksut ja sitten sen mitä tilille jää jaan päivien määrällä ennen seuraavaa tiliä. Siitä tulee itselle konkreettinen päiväsumma joka on käytettävissä ruokaan yms. Joka päivä kun pystyn tuon summan alittamaan niin tulee hyvä ja voimakas olo, minä pystyn ja minä pärjään. 

Toki en käy joka päivä kaupassa vaan jos päiväbudjetti on esim 10 e ja käyn kaupassa kolmen päivän välein niin käytettävissä on 30 e. 

Näin minäkim pyrin toimimaan. Lapsiperheessä ennakoimattomia menoja tulee kuitenkin turhan usein ja ne sotkevat palettia.

Mitä ovat lapsiperheen ennakoimattomat laskut? Kaikki vuoden laskut jaetaan kuukausien määrällä ja tämä summa ja hieman puskuria siirretään erilliselle laskujenmaksutilille, josta maksetaan VAIN laskut. Jokainen voi tehdä näin, ei tarvitse edes olla rahapulassa. Lapsiperheellinen myös.

Ennakoitaville laskuille voi (ja kannattaakin) tehdä juuri noin, mutta nyt puhuttiin ennakoimattomista menoista eli lähinnä hankinnoista lapsille hänen kasvaessaan, leirikoulut, urheilu- ja harrastusvälineet jne. Joo, toki voi laskea, että lapsen hankintoihin pitää säästää joku summa 10-1500 euron välissä kuukausittain, joten ne ei ole ennakoimattomia. Tai jos hankitaan 150e luistimet tietoisesti, niin ei se ole ennakoimatonta. Tuohon suuntaan en jaksa jatkaa väittelyä.

Siis lapsista tulee ennakoimattomia menoja (hankinnat hänen kasvaessaan, leirikoulu, urheilu-ja harrastusvälineet) joihin ei millään vaan pysty varautumaan mutta sitten kuitenkin niihin voisi laittaa rahaa säästöön jo etukäteen niin etteivät menot tulisi yllätyksinä. What?

Joo, eihän tästä kannata jatkaa väittelyä. Toisille kun tosiaan esimerkiksi se lapsen kasvaminen ja uusien talvikamojen hankinta tulee vuosi vuodelta yllätyksenä johon ei mitenkään voi varautua ja sitten on talous kuralla taas. Se, että lapsi käy kaverisynttäreillä ja sinne tarvii lahjoja ja niihin rahaa, tulee yllärinä myös. Niinkuin harrastusvälineiden uusinta. Etc. Ihan täysin mahdotonta on arvioida yhtään etukäteen sitä lapseen kuluvan rahan määrää... (Jännä vaan että toisilta se onnistuu ihan helposti, itsekin opettelin kun jäin työttömäksi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuen hakeminen ja sen häpeän kestäminen.

Mitä hävettävää siinä on, että ostovoima on romutettu täysin pas"ka"ksi.

Ja aktiivitukileikkuri.

Jotain on todella pahasti vialla, jos palkalla ei elä. Se vika on yhteiskunnassa ja päättäjissä. "Yrittäjissä", jotka haluavat vaan hyväksikäyttää ihmistä omaan rikastumiseen.

Hyi hel"vetti. Kaikki ihan pilalla.

Mutta kun kyllä sillä palkalla elää, jos ei kuvittele, että on jotenkin oikeutettu elämään mahdollisimman mukavasti ja samantasoisesti kuin enemmän tienaavat. Ei, sillä palkalla ei välttämättä ole varaa Netflixiin, HBO:hun, Spotifyhin, kuntosalikorttiin, ravintolassakäyntiin, sisäfileeseen, valmiisiin kermapeurnoihin jne. Pieni palkka tarkoittaa yleensä sitä, että pystyy maksamaan kohtuullisen asumisen (ei yhtään isompi kuin pakko, eikä yhtään kalliimmalla paikalla kuin pakko), sähkön ja vakuutukset edullisimalta tarjoajalta, ruoat alusta asti itse tehtynä, mahdollisimman edulliset kännykkä- ja nettiratkaisut sekä pakolliset hygieniatuotteet. Muuten sitten hankitaan ne kalliimmat tavarat (tv, isot kalusteet jne.) ja vaatetta kirppiksiltä ja kierrätyksestä - ei osteta kaupasta sitä osamaksutelkkaria, vähintään 50 tuumaa, kun naapurillakin on, tai merkkihupparia täyteen hintaan. Vika ei ole yhteiskunnassa ja yrittäjissä, vaan siinä, että kuvitellaan, että pienituloisella on oikeus suurituloisen elintasoon ja jos ei siinä onnistu, pitää jonkun muun maksaa.

Anna kun arvaan; olet porvari ja sitä mieltä että nälkäpalkalla pitää sinun toimeesi tuleman, jotta meille porvareille jää enemmän voittoa.

Tottakai pienipalkkainen ostaa käytettynä mahdollisimman paljon, kaiken minkä voi. Mutta aina tulee ylläreitä joita ei voi ostaa käytettynä: hammaslääkärilasku, sairaalalasku tms. Ja turha sanoa että sossu maksaa, EI maksa. Se laskee omien normiensa mukaiset menot (jotka eivät huomioi koko vuokraa ym.) ja sanoo että sinulle jää vuodessa xx määrä säästöön josta pitää itse maksaa terveydenhuoltomenot.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta rehellisesti en usko, että rahaongelmien kanssa painivilla syy ongelmiin löytyisi lääkärilaskuista tms. Toki joillain juu, mutta se porukka on marginaalinen, verrattuna näihin osamaksutelkkareiden ostajiin. Paljastaahan totuuden jo pelkästään maksuhäiriömerkinnän saaneiden käsiin räjähtänyt määrä.

Syy pienituloisten rahallisiin ongelmiin on se, että ei ymmärrä omia tuloja ja menojaan, eikä osaa pitkäjänteisesti rakentaa elämää niiden ympärille. Kattaa 90% tapauksista.

Minä olen edellinen kirjoittaja, ja terveydenhuoltomaksut olivat vain yksi esimerkki, ei näköjään riittänyt. Yksi tavallinen lasku joka kaataa pienituloisen talouden on autokorjaamolasku (sitäkään ei voi ostaa käytettynä kirpparilta). Ja auto on usein pakollinen työssäkäyvälle jotta pääsee töihin. Kun asuu kehäkolmosen ulkopuolella, niin julkinen liikenne ei välttämättä kulje vierestä, läheltä eikä edes kovin usein.

Toisekseen työssä käynnistä pitäisi jäädä jotain ylimääräistä käteen verrattuna minimitoimeentuloon, jonka saa jos on työttömänä. Se siis riittää (tai sen pitäisi riittää, muttei aina) ihan välttämättömään. Palkalla pitäisi saada jotain sen päälle, esim. Netfilixiä, maksullisia harrastuksia jne. Jotain on pahasti pielessä jos palkka on sama kuin köyhyysrajan alapuolella oleva toimeentulotuki!

Fiksut pärjää aina, pätee tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva pienipalkkainen kahden lapsen yh-äiti pystyy maksamaan omistusasuntoa, ja siihen vielä opintolainoja päälle. Edes kaikki pienipalkkaiset pariskunnat eivät pysty maksamaan omistusasuntoa, jos on lapsia.

Olen juuri tänään lukenut jonkun pienipalkkaisen yh:n maksavan 1000 e/kk vuokraa kuukaudessa. Sillä summalla saa maksettua pois 200 000 euroa asuntolainaa korkoineen 20 vuodessa. Seuraava fakta on erittäin tärkeä:

Jo kymmenen vuoden kuluttua inflaatio on purrut niin paljon, että vuokra olisi noussut vähintään määrään 1300 e/kk. Jos lainan korko ei ole noussut, lainan lyhennys ja korkojen maksu jatkuu samalla 1000 e/kk tasolla. Palkat ja tuet ovat nousseet vähintään inflaation verran. Asunnon omistaja alkaa jo siinä vaiheessa tuntea nahoissaan miltä tuntuu, kun oma pääoma alkaa tuottaa. Vaikka asunto olisi valittu viisaasti, joitakin remontteja varmaan tulee, mutta niiden kustannukset eivät kuukausitasolla jatkuvasti nouse yli tuon kolmensadan euron edun.  Ja lopulta asunto on ikioma ja ainoa kulu on hoitovastike ja satunnaiset remontit, jos on kerrostaloasunnosta kyse. 

Vuokraan saa asumistukea. Asuntolainan lisäksi pitää maksaa yhtiövastike.

Yhtiövastikkeeseen saa asumistukea, ainakin vielä keväällä sain velattomaan omistusasuntoon, olin opiskelija.

Tottakai sait. Opiskelija katsotaan 0-tuloiseksi, (ellei ole työssä) ja silloin saa yhtiövastikkeeseen asumistukea.

Mutta luuletko että joku jonka tulot riittävät 200 000 e asuntolainaan, saa niillä tuloilla asumistukea yhtiövastikkeeseen, joka on parisataa? Ei saa vaikka olisi neljäsataa, koska yhtiövastike on ainut mikä lasketaan kelalla asumismenoiksi (+ tietysti sähkö ja vesi kuten kaikilla). En usko että yksikään kokopäivätyössä käyvä saa asumistukea alle neljänsadan euron yhtiövastikkeeseen. Täytyisi olla tosi pieni palkka ja iso lauma lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä pakko ihmetellä, että MITÄ neuvoja odotetaan, kun kaikki tyrmätään?

.....................

Ja joo, en todellakaan ole "hyväosainen sormi pystyssä neuvova martta". Elänyt elämäni alkoholistiperheessä köyhyydessä, omilleni muutin täysin oman pikkupalkkani turvin. Kotoa yritettiin vielä huijata sitä vähänkin rahaani viinaan.

Pienituloista on suurin osa ajasta ollut, mutta pärjätään (nykyään olen siis naimisissa). Pienipalkkaista työtäni en halunnut jatkaa eläkkeeseen saakka, joten viimeisiä vedetään amk -opinnoissa.

Asuntoa myös vaihdettu siinä vaiheessa, jos vuokrakorotuksissa tullut oma raja vastaan.

Alkoholistiperheen köyhyys on itse valittu vapaaehtoinen valinta. Jos isäsi on alkoholisti, äitisi olisi voinut lähteä lasten kanssa omilleen, ja pärjätä paremmin. Ap ei juo alkoholia, eikä polta tupakkaa. Ja jos olisit sinkku kuten ap, niin opiskelu ilman aviomiehen palkkatuloja olisi kituuttamista.