Lue keskustelun säännöt.
En onnistu saamaan ystäviä
14.10.2018 |
Tapaan uuden, kivalta vaikuttavan tyypin. Vaikuttaa siltä, että tulemme hyvin juttuun. Toinen ihminen näyttää käytöksensä perusteella siltä, että hän on viihtynyt seurassani - kuten myös minä hänen seurassaan. Lopuksi jutellaan, että olisi kiva nähdä. Jään odottamaan yhteydenottoa iloisena. Mitään ei kuitenkaan kuulu.
Kyselen jossain vaiheessa perään ja toinen iloisena yhteydenotosta suostuu uuteen tapaamiseen. Taas on mukavaa ja sovitaan, että nähdään uudelleen... Mutta mitään ei toisesta vieläkään kuulu, otit itse yhteyttä tai et. Onko muita joille toistuvasti käy näin? Jos jossain vaiheessa huomautat, että olisi kiva että toinenkin ottaisi yhteyttä sinuun, niin saatat saada pahoitteluja hajamielisyydestä, kiireestä, mutta mikään ei silti muutu.
Ovatko ihmissuhteet nykyään yleisesti tällaisia vai onko minulla erityisen paljon huonoa tuuria matkassa? Vaikea kuvitella, että ihmiset haluaisivat nähdä enää uudelleen, jos tapaamiset olisivat tuntuneet ikäviltä.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, näet tuttuja esim. kaupungilla, harrastuksissa, kiva nähdä, vaihdetaan kuulumisia pitkästä aikaa jne... nähdäänpä tässä joskus. Kerrot, että yhteystietosi löytyvät... jos ei siinä ehdi tai just pysty tietoja vaihtamaan... mitään ei kuulu. Tulee tunne, ettet ole minkään arvoinen ihmisenä.
Otat kohteliaan fraasin lupauksena ottaa yhteyttä? Mikset itse ota yhteyttä jos sitä kaipaat?
Siis sinä sanot haluavasi nähdä, mutta ajattelet, että toisen pitäisi hoitaa kaikki yhteyden ottaminen puolestasi, jotta oikeasti tapaisitte? Mitä järkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.
Kyllä ainakin minulle kelpaisi kevyempikin ystävyys, mutta kun ikäisilläni eli noin 40-vuotiailla on "kalenteri täynnä", niin en tule koskaan mahtumaan edes vähän näiden ihmisten elämään. Tämänkin ketjun perusteella näyttää siltä, että jos ei ole saanut kerättyä ystäväporukoita nuorempana, niin saa olla yksin. Jos yksinäisyyden kanssa on oppinut jo valmiiksi epävarmaksi, niin olisi sitten aika kivinen tie löytää itsensä portille ja ryhtyä sieltä sitten taistelemaan tietään niiden vanhojen ja arvokkaiden ystävien tasalle. Ei tässä ole sinänsä mitään väärää. Olen vain kyllästynyt kehotuksiin etsiä ystäviä harrastuksista tms., koska parhaimmillaan siinä törmää vain tähän asetelmaan, jossa minä olen edelleen se kiusallinen tulokas, jolle ei riitä resursseja jo jaetusta kakusta.
T. 59
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.
Kyllä ainakin minulle kelpaisi kevyempikin ystävyys, mutta kun ikäisilläni eli noin 40-vuotiailla on "kalenteri täynnä", niin en tule koskaan mahtumaan edes vähän näiden ihmisten elämään. Tämänkin ketjun perusteella näyttää siltä, että jos ei ole saanut kerättyä ystäväporukoita nuorempana, niin saa olla yksin. Jos yksinäisyyden kanssa on oppinut jo valmiiksi epävarmaksi, niin olisi sitten aika kivinen tie löytää itsensä portille ja ryhtyä sieltä sitten taistelemaan tietään niiden vanhojen ja arvokkaiden ystävien tasalle. Ei tässä ole sinänsä mitään väärää. Olen vain kyllästynyt kehotuksiin etsiä ystäviä harrastuksista tms., koska parhaimmillaan siinä törmää vain tähän asetelmaan, jossa minä olen edelleen se kiusallinen tulokas, jolle ei riitä resursseja jo jaetusta kakusta.
T. 59
Tämä on surullista. Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan yksin vastoin tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.
Kyllä ainakin minulle kelpaisi kevyempikin ystävyys, mutta kun ikäisilläni eli noin 40-vuotiailla on "kalenteri täynnä", niin en tule koskaan mahtumaan edes vähän näiden ihmisten elämään. Tämänkin ketjun perusteella näyttää siltä, että jos ei ole saanut kerättyä ystäväporukoita nuorempana, niin saa olla yksin. Jos yksinäisyyden kanssa on oppinut jo valmiiksi epävarmaksi, niin olisi sitten aika kivinen tie löytää itsensä portille ja ryhtyä sieltä sitten taistelemaan tietään niiden vanhojen ja arvokkaiden ystävien tasalle. Ei tässä ole sinänsä mitään väärää. Olen vain kyllästynyt kehotuksiin etsiä ystäviä harrastuksista tms., koska parhaimmillaan siinä törmää vain tähän asetelmaan, jossa minä olen edelleen se kiusallinen tulokas, jolle ei riitä resursseja jo jaetusta kakusta.
T. 59
Ja sen ystävän pitää olla samanikäinen kuin sinä? Sulle ei kelpaa ystäväksi sellainen, jolla on lapset jo isoja tai kenties jopa aikuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.
Kyllä ainakin minulle kelpaisi kevyempikin ystävyys, mutta kun ikäisilläni eli noin 40-vuotiailla on "kalenteri täynnä", niin en tule koskaan mahtumaan edes vähän näiden ihmisten elämään. Tämänkin ketjun perusteella näyttää siltä, että jos ei ole saanut kerättyä ystäväporukoita nuorempana, niin saa olla yksin. Jos yksinäisyyden kanssa on oppinut jo valmiiksi epävarmaksi, niin olisi sitten aika kivinen tie löytää itsensä portille ja ryhtyä sieltä sitten taistelemaan tietään niiden vanhojen ja arvokkaiden ystävien tasalle. Ei tässä ole sinänsä mitään väärää. Olen vain kyllästynyt kehotuksiin etsiä ystäviä harrastuksista tms., koska parhaimmillaan siinä törmää vain tähän asetelmaan, jossa minä olen edelleen se kiusallinen tulokas, jolle ei riitä resursseja jo jaetusta kakusta.
T. 59Ja sen ystävän pitää olla samanikäinen kuin sinä? Sulle ei kelpaa ystäväksi sellainen, jolla on lapset jo isoja tai kenties jopa aikuisia?
Kyllä mulle ainakin kelpaisi kaikenikäiset ystävät ja tietenkin mieluiten ne ketkä myös kaipaa ystäviä mutta en kyllä itse kelpaa heille sen enempää kuin muillekaan. Nekin joilla on vähän ystäviä on mieluummin vaikka yksin kuin minun kanssani, sen verran olen ollut kaikenlaisten syrjäytyneiden ja mt- pulmaistenkin kanssa samoissa jutuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.
Kyllä ainakin minulle kelpaisi kevyempikin ystävyys, mutta kun ikäisilläni eli noin 40-vuotiailla on "kalenteri täynnä", niin en tule koskaan mahtumaan edes vähän näiden ihmisten elämään. Tämänkin ketjun perusteella näyttää siltä, että jos ei ole saanut kerättyä ystäväporukoita nuorempana, niin saa olla yksin. Jos yksinäisyyden kanssa on oppinut jo valmiiksi epävarmaksi, niin olisi sitten aika kivinen tie löytää itsensä portille ja ryhtyä sieltä sitten taistelemaan tietään niiden vanhojen ja arvokkaiden ystävien tasalle. Ei tässä ole sinänsä mitään väärää. Olen vain kyllästynyt kehotuksiin etsiä ystäviä harrastuksista tms., koska parhaimmillaan siinä törmää vain tähän asetelmaan, jossa minä olen edelleen se kiusallinen tulokas, jolle ei riitä resursseja jo jaetusta kakusta.
T. 59
Ei ihmisten ajankäyttö ole mikään ikuisesti samanlaisena pysyvä asia. Vaikka harrastuskaverillasi ei olisikaan nyt aikaa uusille kavereille, parin vuoden päästä saattaa jo ollakin. Lapsille ei tarvitse enää hankkia lapsenvahtia tapaamisten ajaksi, mutta vanhemmatkaan eivät ole vielä niin huonokuntoisia, että heitä pitäisi käydä auttamassa. Joku voi opiskella työn ohessa ja siksi on vain vähän aikaa. Mutta kun opinnot on suoritettu, aikaa vapautuu taas. Joku saattaa olla kiireinen työssäkäyntinsä vuoksi, mutta työttömäksi jäätyään onkin taas aikaa. Mun elämääni on tullut uusia ystäviä ja kavereita vain silloin, kun jostain muusta on vapautunut aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli oikeasti, sinussa ei ole välttämättä yhtään mitään vikaa, toisella voi vaan todella olla kalenteri niin täysi!
Miten tämän pitäisi minua lohduttaa? Oli syy muiden käytökseen mikä vain, niin koen itseni silti tällä hetkellä yksinäiseksi.
Sinä voit tuntea olosi yksinäiseksi. Se on ok. Mutta eikö sillä todellakaan ole sinulle mitään väliä oletko yksinäinen siksi, että et kelpaa ystäväksi vai siksi, että se toinen on kiireinen? Lopputulos on tietenkin sama, mutta toisessa asiassa sinulla on toivoa, koska vika ei ole sinussa. Ei kannata vaipua synkkyyteen ja epätoivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli oikeasti, sinussa ei ole välttämättä yhtään mitään vikaa, toisella voi vaan todella olla kalenteri niin täysi!
Miten tämän pitäisi minua lohduttaa? Oli syy muiden käytökseen mikä vain, niin koen itseni silti tällä hetkellä yksinäiseksi.
Sinä voit tuntea olosi yksinäiseksi. Se on ok. Mutta eikö sillä todellakaan ole sinulle mitään väliä oletko yksinäinen siksi, että et kelpaa ystäväksi vai siksi, että se toinen on kiireinen? Lopputulos on tietenkin sama, mutta toisessa asiassa sinulla on toivoa, koska vika ei ole sinussa. Ei kannata vaipua synkkyyteen ja epätoivoon.
En voi tietää onko selitys siitä ettei toinen kiireiden takia ehdi nähdä totta vai ei. Sikäli se on siis yhdentekevää, kun lopputulos on sama, oli syynä tapaamattomuuteen toisen kiire tai mielenkiinnon puute. Mennyt on mennyttä. Nyt pitää vain suunnata eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sen ystävän pitää olla samanikäinen kuin sinä? Sulle ei kelpaa ystäväksi sellainen, jolla on lapset jo isoja tai kenties jopa aikuisia?
Ei tietenkään tarvitse olla samanikäinen. Olen tullut hyvin juttuun kaikenikäisten ihmisten kanssa. Keski-ikäisenä sitä on mahdollista samaistua eri ikäisten ihmisten juttuihin aika laajastikin. Ennemmin ne ennakkoluulot ovat sielllä ääripäissä. Puhuin edellä kuitenkin niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tullut tekemisiin niin, että kanssakäyminen on ylipäätään mahdollista. Kun nyt puhutaan ammatillisista tai vapaa-aikaan liittyvistä kuvioista, niin nämä ovat olleet näitä ikäisiäni ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisten ajankäyttö ole mikään ikuisesti samanlaisena pysyvä asia. Vaikka harrastuskaverillasi ei olisikaan nyt aikaa uusille kavereille, parin vuoden päästä saattaa jo ollakin.
Olen tietoinen asiasta, mutta en jaksa enää olla erityisen toiveikas sen suhteen, että +10 vuotta jossain harrastusyhteydessä "lämmittelemältäni" ihmiseltä alkaisi löytyä elämästään minuutteja minullekin. Onhan tämänkin ketjun monipuolista sosiaalista elämää nauttivat esittäneet laajan todistusaineiston siitä, että turhaan yksinäiset odottavat mitään, kun uusia ihmisiä ei vain mahdu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen ystävän pitää olla samanikäinen kuin sinä? Sulle ei kelpaa ystäväksi sellainen, jolla on lapset jo isoja tai kenties jopa aikuisia?
Ei tietenkään tarvitse olla samanikäinen. Olen tullut hyvin juttuun kaikenikäisten ihmisten kanssa. Keski-ikäisenä sitä on mahdollista samaistua eri ikäisten ihmisten juttuihin aika laajastikin. Ennemmin ne ennakkoluulot ovat sielllä ääripäissä. Puhuin edellä kuitenkin niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tullut tekemisiin niin, että kanssakäyminen on ylipäätään mahdollista. Kun nyt puhutaan ammatillisista tai vapaa-aikaan liittyvistä kuvioista, niin nämä ovat olleet näitä ikäisiäni ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisten ajankäyttö ole mikään ikuisesti samanlaisena pysyvä asia. Vaikka harrastuskaverillasi ei olisikaan nyt aikaa uusille kavereille, parin vuoden päästä saattaa jo ollakin.
Olen tietoinen asiasta, mutta en jaksa enää olla erityisen toiveikas sen suhteen, että +10 vuotta jossain harrastusyhteydessä "lämmittelemältäni" ihmiseltä alkaisi löytyä elämästään minuutteja minullekin. Onhan tämänkin ketjun monipuolista sosiaalista elämää nauttivat esittäneet laajan todistusaineiston siitä, että turhaan yksinäiset odottavat mitään, kun uusia ihmisiä ei vain mahdu elämään.
Henkisesti tuskin on järkevää vuosikausia pitää sitä ajatusta
aktiivisesti yllä, että ehkä jonain päivänä kiireiseltä tuttavalta voisikin löytyä enemmän aikaa... Jos löytyy, niin se on sitten iloinen yllätys. Siihen asti voi olla järkevämpää suhtautua siten, että kyseinen ihmissuhde taisi tällä kertaa jäädä pelkän tuttavuuden asteelle, ellei muusta ole
jotain merkkejä nähtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on valtavan laaja kaveripiiri ja hyviä ystäviäkin on monta, lisäksi mulla on puoliso ja pienet lapset, plus täysipäiväinen matkustelua ja iltamenoja vaativa työ. Mulla ei yksinkertaisesti ole resursseja satsata uusiin ihmisiin oli ne sitten kuinka kivoja tahansa. Niinpä itse en panosta mutta vastaan toki kutsuun mielelläni kyllä jos se sopii aikatauluihin.
Tämä ei ole itsekästä tai ilkeää, mutta vuorokaudessa on vaan 24 tuntia joten on pakko priorisoida ja yleensä ne vanhat ystävät ja perhe menevät uusien tuttavuuksiin edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen ystävän pitää olla samanikäinen kuin sinä? Sulle ei kelpaa ystäväksi sellainen, jolla on lapset jo isoja tai kenties jopa aikuisia?
Ei tietenkään tarvitse olla samanikäinen. Olen tullut hyvin juttuun kaikenikäisten ihmisten kanssa. Keski-ikäisenä sitä on mahdollista samaistua eri ikäisten ihmisten juttuihin aika laajastikin. Ennemmin ne ennakkoluulot ovat sielllä ääripäissä. Puhuin edellä kuitenkin niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tullut tekemisiin niin, että kanssakäyminen on ylipäätään mahdollista. Kun nyt puhutaan ammatillisista tai vapaa-aikaan liittyvistä kuvioista, niin nämä ovat olleet näitä ikäisiäni ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisten ajankäyttö ole mikään ikuisesti samanlaisena pysyvä asia. Vaikka harrastuskaverillasi ei olisikaan nyt aikaa uusille kavereille, parin vuoden päästä saattaa jo ollakin.
Olen tietoinen asiasta, mutta en jaksa enää olla erityisen toiveikas sen suhteen, että +10 vuotta jossain harrastusyhteydessä "lämmittelemältäni" ihmiseltä alkaisi löytyä elämästään minuutteja minullekin. Onhan tämänkin ketjun monipuolista sosiaalista elämää nauttivat esittäneet laajan todistusaineiston siitä, että turhaan yksinäiset odottavat mitään, kun uusia ihmisiä ei vain mahdu elämään.
Minullakin on laaja sosiaalinen elämä ja juuri aiemmassa kerroin, että uusille kavereille ja ystäville on tilaa silloin, kun aikaa vapautuu jostain muusta. Ja tätä ajan vapautumista tapahtuu varsin monta kertaa elämän aikana. Välillä tapahtuu myös ajan vähenemistä, mutta todelliset ystävät ymmärtävät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valtavan laaja kaveripiiri ja hyviä ystäviäkin on monta, lisäksi mulla on puoliso ja pienet lapset, plus täysipäiväinen matkustelua ja iltamenoja vaativa työ. Mulla ei yksinkertaisesti ole resursseja satsata uusiin ihmisiin oli ne sitten kuinka kivoja tahansa. Niinpä itse en panosta mutta vastaan toki kutsuun mielelläni kyllä jos se sopii aikatauluihin.
Tämä ei ole itsekästä tai ilkeää, mutta vuorokaudessa on vaan 24 tuntia joten on pakko priorisoida ja yleensä ne vanhat ystävät ja perhe menevät uusien tuttavuuksiin edelle.
Miksi vastaat kutsuun myöntävästi, jos tiedät jo etukäteen, ettet sen kummemmin ehdi enää myöhemmin tavata?
Selkeästi parasta jättää ne valmiiksi täyden kalenterin omaavat rauhaan ja olla kyselemättä heitä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi parasta jättää ne valmiiksi täyden kalenterin omaavat rauhaan ja olla kyselemättä heitä yhtään mihinkään.
Minä en ainakaan tiedä miltä muiden kalenterit näyttävät. Eikö helpointa ole se, että itsensä kiireiseksi kokevat ihmiset vain kieltäytyvät sellaisista jutuista, joihin heillä ei ole aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi parasta jättää ne valmiiksi täyden kalenterin omaavat rauhaan ja olla kyselemättä heitä yhtään mihinkään.
Minä en ainakaan tiedä miltä muiden kalenterit näyttävät. Eikö helpointa ole se, että itsensä kiireiseksi kokevat ihmiset vain kieltäytyvät sellaisista jutuista, joihin heillä ei ole aikaa?
Mä kieltäydynkin. Mutta jos työkaverini kysyy tänään, lähdenkö sen kanssa töiden jälkeen bisselle eikä mulla ole kiire juuri tänään minnekään, niin mä lähden. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mä voisin tästä lähtien ihan milloin tahansa lähteä hänen kanssaan töiden jälkeen bisselle. Seuraava kerta voi olla vasta ensi keväänä. Ei pidä olettaa, että jos joku lähtee kerran, se lähtisi sen jälkeen aina. Tai vaikka lähtisi muutamankin kerran. Kesällä voi olla vaikka ukko ja lapset pari viikkoa anoppilassa, joten silloin voi lähteä. Mutta ei ole aikaa enää sitten, kun revohka palaa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valtavan laaja kaveripiiri ja hyviä ystäviäkin on monta, lisäksi mulla on puoliso ja pienet lapset, plus täysipäiväinen matkustelua ja iltamenoja vaativa työ. Mulla ei yksinkertaisesti ole resursseja satsata uusiin ihmisiin oli ne sitten kuinka kivoja tahansa. Niinpä itse en panosta mutta vastaan toki kutsuun mielelläni kyllä jos se sopii aikatauluihin.
Tämä ei ole itsekästä tai ilkeää, mutta vuorokaudessa on vaan 24 tuntia joten on pakko priorisoida ja yleensä ne vanhat ystävät ja perhe menevät uusien tuttavuuksiin edelle.Miksi vastaat kutsuun myöntävästi, jos tiedät jo etukäteen, ettet sen kummemmin ehdi enää myöhemmin tavata?
Miksi en vastaisi? Kyllä mä sinkkunakin kävin treffeillä tyyppien kanssa joista en ollut varma tuleeko siitä vuosisadan rakkaustarinaa.
Enkä sitäpaitsi sanonut etten ehdi koskaan tavata vaan sanoin ettei mulla just nyt ole aikaa ja kapasiteettia olla itse aktiivinen tapaamisten järjestämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valtavan laaja kaveripiiri ja hyviä ystäviäkin on monta, lisäksi mulla on puoliso ja pienet lapset, plus täysipäiväinen matkustelua ja iltamenoja vaativa työ. Mulla ei yksinkertaisesti ole resursseja satsata uusiin ihmisiin oli ne sitten kuinka kivoja tahansa. Niinpä itse en panosta mutta vastaan toki kutsuun mielelläni kyllä jos se sopii aikatauluihin.
Tämä ei ole itsekästä tai ilkeää, mutta vuorokaudessa on vaan 24 tuntia joten on pakko priorisoida ja yleensä ne vanhat ystävät ja perhe menevät uusien tuttavuuksiin edelle.Miksi vastaat kutsuun myöntävästi, jos tiedät jo etukäteen, ettet sen kummemmin ehdi enää myöhemmin tavata?
Miksi en vastaisi? Kyllä mä sinkkunakin kävin treffeillä tyyppien kanssa joista en ollut varma tuleeko siitä vuosisadan rakkaustarinaa.
Enkä sitäpaitsi sanonut etten ehdi koskaan tavata vaan sanoin ettei mulla just nyt ole aikaa ja kapasiteettia olla itse aktiivinen tapaamisten järjestämisessä.
Kävitkö näillä treffeillä myös silloin, kun sinulla jo oli mm tyttö- tai poikaystävä? Jos kävit, niin toimintasi on silloin298 linjassa.
Melko mustavalkoista ajattelua. Onko mitään muita vaihtoehtoja kuin katteettoman toivon ruokkiminen ja toisen epärehellinen imarteleminen tai suora loukkaaminen? Osaatko ilmaista ajatuksiasi millään neutraalilla tavalla? Sanomalla vaikka että olihan tämä vaihtelua arkeen, mutta elämäsi on nyt valitettavasti niin kiireistä, että harmittaa, ettei aikaa ihmissuhteille oikein ole?