En onnistu saamaan ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä? 

Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.

Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.

Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä? 

Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.

Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.

Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.

Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Kuullostat kyllä tosi ahdistavalta ystävältä . Normaali ihminen ja ystävä ymmärtää kyllä, jos jollakulla on kiirettä. Eikä hän ole kokoajan vaatimassa lämpöä ja läheisyyttä. Hanki lemmikkieläin. Ehkä se sopii käsitykseesi ystävyydestä paremmin kuin ihminen, jolla on omakin perhe, elämä ja muut velvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Niin, tajuan sen itsekin, enkä sen takia ole aloitteellinen uusien ihmisten kanssa (vaikka joskus tekisikin kovasti mieli tutustua johonkin toiseen paremmin). Jopa vanhojen ystävien kohdalla minusta tuntuu inhottavalta yrittää sopia tapaamista, jos toisella on kalenteri lähes tyhjä ja itselle sopii seuraavan kolmen kuukauden viikonlopuista ainostaan 27.10 ja sitten kun se ei juuri sovikaan ystävälle niin sitten täytyy todeta että jepjep sitten on nuo ja tuo ja tämä ja kolmas pakollinen ja jälleen ollaan pelimatkalla ja sitten on oho-sitte ollaankin jo joulussa... joten senpä takoa tosiaan sovimme tärkeimpien ystävien kanssa esim että tammikuun eka lauantai on nyt varattu ja kaikki pitää sen tyhjänä ja silloin nähdään (ja silti usein jollain tulee joku pakollinen pojan pelimatka (joukkueenjohtajana) tai isomummon hautajaiset Pyhtäällä.) - joten jos joku ’uusi ystävä’ kutsuu minut kahville - pitäisikö minun siis sanoa a) ei en tule, en kuitenkaan ehdi kutsua sinua vastavuoroisesti meille B) joo Ok, mutta mulla on kalenteri niin täynnä jan5min erittely, että vaikka olisit kuinka ihana niin en ehdi sua meille kutsumaan C) ?

Mulla on yleensä nyt käytössä C) sori en pääse, katsotaan myöhemmin jos löydettäisiin joku sopiva väli - voitaisiinko mennä vaikka Café x lounaalle ensi viikolla? - tosin sen jälkeen jos se onnistuukin, en silti ole ehdottamassa uutta tapaamista :(

Entä jos presidentti Niinistö/Oprah Winfrey/Tom Hanks/valitsemasi kuuluisuus haluaisi tavata, järjestyisikö aikaa? Eli onko kyse vain siitä ettei ne uudet tutut niiiiin kiinnostavia ole, että jaksaisi nähdä vaivaa?

Hmm. Jos en tunne uutta ihmistä, niin lienee loogista, ettei minulla ole niin suurta kiinnostusta ’uhrata’ aikaa jostain muusta (esim viikon ainoasta salitreenistä tai äitini asioiden hoitamisesta) siihen, että antaisin hänelle mahdollisuuden osoittaa, miten mielenkiintoinen ja antoisa ihminen hänkin on?

Minulla on sellainen olo, että joudun jatkuvasti tekemään tilaa kalenteriin enemmän siitä lähtökohdasta mikä asia täytyy hoitaa kuin siitä ’miltä ventovierailta tuntuu, kun en etsi aikaa tutustuakseni heihin, vaikka he EHKÄ tarvitsisivat minut oman aikansa täytteeksi. Minusta tuntuu kohtuuttomalta, että yksinäinen ihminen, jolla on paljon aikaa, syyllistää minua siitä, että en etsi hänelle aikaa ja ota sitä pois jostain, joka on minulle jo nyt tärkeätä.iksi tuo yksinäinen ihminen ei tutustu johonkin toiseen yksinäiseen/kiireettömään ihmiseen?

Kysymykseesi: aikanaan kun Obaman liput tulivat myyntiin, mietin vakavasti ehkä n puoli tuntia, että olisi mielenkiintoista mennä häntä kuuntelemaan - muttantotesin, että kun syksy koittaa, on siihen hetkeen ihan tarpeeksi muutakin ohjelmaa - ja kun Obama täällä oli, olinkin pojan jääkiekon kahviovuorossa (ja tyytyväinen siitä, ettei minun tarvinnut järjestellä siihen jotain vuoronvaihtoa kenenkään kanssa).

Mutta varmasti joskus olen valinnut jättää jonkun muun tärkeän tekemisen myöhäisempään (vaikkapa yöunien kustannuksella) että olen saanut jotain riittävän mielenkiintoista mahdutettua kalenteriin. - minulla vain ei ole nyt tarvetta selvittää satunnaisen potentiaalisen uuden ystävän kohdalla, onko hän minulle ’riittävän tärkeä’.

Eihän kukaan syyllistänytkään. Pointti oli vain että sanoit ettet tapaa "uusia ystäviäsi" vain koska sinulla ei ole aikaa, kun oikea syy on että he ei ole ystäviäsi, eikä he ole sinulle tärkeitä, ja siksi et tapaa heitä.

Jossain toisessa elämäntilanteessa saattaisitkin tavata heitä ja heistä voisi tulla ystäviäsi, mutta tällä hetkellä he ei ole ystäviäsi eikä tärkeitä. Siinä ei ole mitään vikaa, se vain on aivan eri asia mitä aluksi sanoit. Voisihan vaikka tinderissä olla minulle aviomies, mutta koska en ole tinderissä, ei sillä ole mitään väliä minun eikä tuon potentiaalisen aviomiehen tämänhetkisessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Niin, tajuan sen itsekin, enkä sen takia ole aloitteellinen uusien ihmisten kanssa (vaikka joskus tekisikin kovasti mieli tutustua johonkin toiseen paremmin). Jopa vanhojen ystävien kohdalla minusta tuntuu inhottavalta yrittää sopia tapaamista, jos toisella on kalenteri lähes tyhjä ja itselle sopii seuraavan kolmen kuukauden viikonlopuista ainostaan 27.10 ja sitten kun se ei juuri sovikaan ystävälle niin sitten täytyy todeta että jepjep sitten on nuo ja tuo ja tämä ja kolmas pakollinen ja jälleen ollaan pelimatkalla ja sitten on oho-sitte ollaankin jo joulussa... joten senpä takoa tosiaan sovimme tärkeimpien ystävien kanssa esim että tammikuun eka lauantai on nyt varattu ja kaikki pitää sen tyhjänä ja silloin nähdään (ja silti usein jollain tulee joku pakollinen pojan pelimatka (joukkueenjohtajana) tai isomummon hautajaiset Pyhtäällä.) - joten jos joku ’uusi ystävä’ kutsuu minut kahville - pitäisikö minun siis sanoa a) ei en tule, en kuitenkaan ehdi kutsua sinua vastavuoroisesti meille B) joo Ok, mutta mulla on kalenteri niin täynnä jan5min erittely, että vaikka olisit kuinka ihana niin en ehdi sua meille kutsumaan C) ?

Mulla on yleensä nyt käytössä C) sori en pääse, katsotaan myöhemmin jos löydettäisiin joku sopiva väli - voitaisiinko mennä vaikka Café x lounaalle ensi viikolla? - tosin sen jälkeen jos se onnistuukin, en silti ole ehdottamassa uutta tapaamista :(

Entä jos presidentti Niinistö/Oprah Winfrey/Tom Hanks/valitsemasi kuuluisuus haluaisi tavata, järjestyisikö aikaa? Eli onko kyse vain siitä ettei ne uudet tutut niiiiin kiinnostavia ole, että jaksaisi nähdä vaivaa?

Ehkä näin voi todeta. So what?

Luulen että perusongelma tässä on se, että yksinäinen ihminen tarvitsisi ’parhaan ystävän’ . Hänellä on suuri kaipuu siihen, että hän olisi jollekin se bestis, ja suhteessa olisi paljon merkkejä siitä, että hän on yksi kaikkein tärkeimmistä ystävistä tuolle toiselle.

Luulen myös, että vain osa meistä kaipaa samanlaista ystäväporukkaa kuin jossain ’Sex in the cityssä’ - sellaista jonka kanssa jaetaan päivittäin kaikki jutut.

Itse tunnistan itseni sellaiseksi, että minulle ’riittää’ nuo muutamat hyvät vanhat ystävät, jotka jo tuntevat minut läpikotaisin, ja joiden kanssa juuri nyt nähdään ehkä 4-5|krt vuodessa - heidän lisäkseen en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.

Mitä minun siis pitäisi sanoa aplle joka pyytää minut kahville? Jos olen rehellinen ”kiitos, ei nyt kyllä kovin paljon nappaa - haluan oikeasti viettää aikaa itsekseni” niin ei kai sekään kovin kivalta vastaukselta kuulosta?

Toisaalta, kun tarpeeksi monta kertaa tapaan jonkun ja pääsen ’etäältä’ tutustumaan, niin voi olla, että todella haluaisinkin juuri tuon ihmisen vievän elämästäni aikaa (mutta en siltikään aio mahduttaa kalenterini mitään kohteliaisuuspakkotapaamisia!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Kuullostat kyllä tosi ahdistavalta ystävältä . Normaali ihminen ja ystävä ymmärtää kyllä, jos jollakulla on kiirettä. Eikä hän ole kokoajan vaatimassa lämpöä ja läheisyyttä. Hanki lemmikkieläin. Ehkä se sopii käsitykseesi ystävyydestä paremmin kuin ihminen, jolla on omakin perhe, elämä ja muut velvollisuudet.

Etkö siedä erilaisia ajattelutapoja, kun koet noin suurta tarvetta ilkeillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Kuullostat kyllä tosi ahdistavalta ystävältä . Normaali ihminen ja ystävä ymmärtää kyllä, jos jollakulla on kiirettä. Eikä hän ole kokoajan vaatimassa lämpöä ja läheisyyttä. Hanki lemmikkieläin. Ehkä se sopii käsitykseesi ystävyydestä paremmin kuin ihminen, jolla on omakin perhe, elämä ja muut velvollisuudet.

Ei tässä tuosta olekaan kyse. Eihän kukaan ystävysty yhden tai kahden kerran tapaamisella, joten on ihan eri asia, jos on esim viisi vuotta nähnyt jotakuta liki joka päivä, ystävyys on kehittynyt, ja sitten tulee perhe ja kiireitä eikä nähdä puoleen vuoteen, ystävyys pysyy silti. Sen sijaan jos tapaa jotakuta uutta ihmistä kaksi kertaa vuodessa, ei mitään ystävyyttä (yleensä) tuossa ole edes syntynyt. Silloin tapaamattomuuden syy on se ettei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, eikä ajanpuute sinänsä, sillä tärkeille asioille ja ihmisille järjestyy kyllä aikaa. Ei siis pidä syyttää ajanpuutetta vaan kiinnostuksenpuutetta, jos nyt jotain kokee tarvetta edes selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Niin, tajuan sen itsekin, enkä sen takia ole aloitteellinen uusien ihmisten kanssa (vaikka joskus tekisikin kovasti mieli tutustua johonkin toiseen paremmin). Jopa vanhojen ystävien kohdalla minusta tuntuu inhottavalta yrittää sopia tapaamista, jos toisella on kalenteri lähes tyhjä ja itselle sopii seuraavan kolmen kuukauden viikonlopuista ainostaan 27.10 ja sitten kun se ei juuri sovikaan ystävälle niin sitten täytyy todeta että jepjep sitten on nuo ja tuo ja tämä ja kolmas pakollinen ja jälleen ollaan pelimatkalla ja sitten on oho-sitte ollaankin jo joulussa... joten senpä takoa tosiaan sovimme tärkeimpien ystävien kanssa esim että tammikuun eka lauantai on nyt varattu ja kaikki pitää sen tyhjänä ja silloin nähdään (ja silti usein jollain tulee joku pakollinen pojan pelimatka (joukkueenjohtajana) tai isomummon hautajaiset Pyhtäällä.) - joten jos joku ’uusi ystävä’ kutsuu minut kahville - pitäisikö minun siis sanoa a) ei en tule, en kuitenkaan ehdi kutsua sinua vastavuoroisesti meille B) joo Ok, mutta mulla on kalenteri niin täynnä jan5min erittely, että vaikka olisit kuinka ihana niin en ehdi sua meille kutsumaan C) ?

Mulla on yleensä nyt käytössä C) sori en pääse, katsotaan myöhemmin jos löydettäisiin joku sopiva väli - voitaisiinko mennä vaikka Café x lounaalle ensi viikolla? - tosin sen jälkeen jos se onnistuukin, en silti ole ehdottamassa uutta tapaamista :(

Entä jos presidentti Niinistö/Oprah Winfrey/Tom Hanks/valitsemasi kuuluisuus haluaisi tavata, järjestyisikö aikaa? Eli onko kyse vain siitä ettei ne uudet tutut niiiiin kiinnostavia ole, että jaksaisi nähdä vaivaa?

Meinaat että jos Tom Hanks haluaisi tavata silloin kun on mummon hautajaiset toisella puolella Suomea niin joku peruisi hautajaisiin menonsa? Tai jos olet jojo tai valkku lapsen joukkueelle ja on esim joku turnaus , niin voisit lähettää porukan sinne keskenään? Kyllä mä katsoisin, että perheen , suvun ja harrasteryhmien kanssa tehdyt sitoomukset menee edelle kaikista kahvitteluista sun muista. Sori vaan.-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Niin, tajuan sen itsekin, enkä sen takia ole aloitteellinen uusien ihmisten kanssa (vaikka joskus tekisikin kovasti mieli tutustua johonkin toiseen paremmin). Jopa vanhojen ystävien kohdalla minusta tuntuu inhottavalta yrittää sopia tapaamista, jos toisella on kalenteri lähes tyhjä ja itselle sopii seuraavan kolmen kuukauden viikonlopuista ainostaan 27.10 ja sitten kun se ei juuri sovikaan ystävälle niin sitten täytyy todeta että jepjep sitten on nuo ja tuo ja tämä ja kolmas pakollinen ja jälleen ollaan pelimatkalla ja sitten on oho-sitte ollaankin jo joulussa... joten senpä takoa tosiaan sovimme tärkeimpien ystävien kanssa esim että tammikuun eka lauantai on nyt varattu ja kaikki pitää sen tyhjänä ja silloin nähdään (ja silti usein jollain tulee joku pakollinen pojan pelimatka (joukkueenjohtajana) tai isomummon hautajaiset Pyhtäällä.) - joten jos joku ’uusi ystävä’ kutsuu minut kahville - pitäisikö minun siis sanoa a) ei en tule, en kuitenkaan ehdi kutsua sinua vastavuoroisesti meille B) joo Ok, mutta mulla on kalenteri niin täynnä jan5min erittely, että vaikka olisit kuinka ihana niin en ehdi sua meille kutsumaan C) ?

Mulla on yleensä nyt käytössä C) sori en pääse, katsotaan myöhemmin jos löydettäisiin joku sopiva väli - voitaisiinko mennä vaikka Café x lounaalle ensi viikolla? - tosin sen jälkeen jos se onnistuukin, en silti ole ehdottamassa uutta tapaamista :(

Entä jos presidentti Niinistö/Oprah Winfrey/Tom Hanks/valitsemasi kuuluisuus haluaisi tavata, järjestyisikö aikaa? Eli onko kyse vain siitä ettei ne uudet tutut niiiiin kiinnostavia ole, että jaksaisi nähdä vaivaa?

Ehkä näin voi todeta. So what?

Luulen että perusongelma tässä on se, että yksinäinen ihminen tarvitsisi ’parhaan ystävän’ . Hänellä on suuri kaipuu siihen, että hän olisi jollekin se bestis, ja suhteessa olisi paljon merkkejä siitä, että hän on yksi kaikkein tärkeimmistä ystävistä tuolle toiselle.

Luulen myös, että vain osa meistä kaipaa samanlaista ystäväporukkaa kuin jossain ’Sex in the cityssä’ - sellaista jonka kanssa jaetaan päivittäin kaikki jutut.

Itse tunnistan itseni sellaiseksi, että minulle ’riittää’ nuo muutamat hyvät vanhat ystävät, jotka jo tuntevat minut läpikotaisin, ja joiden kanssa juuri nyt nähdään ehkä 4-5|krt vuodessa - heidän lisäkseen en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.

Mitä minun siis pitäisi sanoa aplle joka pyytää minut kahville? Jos olen rehellinen ”kiitos, ei nyt kyllä kovin paljon nappaa - haluan oikeasti viettää aikaa itsekseni” niin ei kai sekään kovin kivalta vastaukselta kuulosta?

Toisaalta, kun tarpeeksi monta kertaa tapaan jonkun ja pääsen ’etäältä’ tutustumaan, niin voi olla, että todella haluaisinkin juuri tuon ihmisen vievän elämästäni aikaa (mutta en siltikään aio mahduttaa kalenterini mitään kohteliaisuuspakkotapaamisia!)

Tapasitteko nuorempanakin noitten ystäviesi kanssa 4-5 krt vuodessa vai olitko ahdistava, läheisriippuvainen roikkuja joka tahtoi nähdä esim jopa kerran kuussa? Onko sinusta outoa, että jos tuollaista vanhaa ystäväporukkaa ei ole, että sellaisen haluaisi, ja luuletko, että ystävyys kehittyy 4-5 krt vuositapaamisella sellaiseksi että toisen tuntee läpikotaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Kysymys ei

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.

Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(

Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.

Niin, tajuan sen itsekin, enkä sen takia ole aloitteellinen uusien ihmisten kanssa (vaikka joskus tekisikin kovasti mieli tutustua johonkin toiseen paremmin). Jopa vanhojen ystävien kohdalla minusta tuntuu inhottavalta yrittää sopia tapaamista, jos toisella on kalenteri lähes tyhjä ja itselle sopii seuraavan kolmen kuukauden viikonlopuista ainostaan 27.10 ja sitten kun se ei juuri sovikaan ystävälle niin sitten täytyy todeta että jepjep sitten on nuo ja tuo ja tämä ja kolmas pakollinen ja jälleen ollaan pelimatkalla ja sitten on oho-sitte ollaankin jo joulussa... joten senpä takoa tosiaan sovimme tärkeimpien ystävien kanssa esim että tammikuun eka lauantai on nyt varattu ja kaikki pitää sen tyhjänä ja silloin nähdään (ja silti usein jollain tulee joku pakollinen pojan pelimatka (joukkueenjohtajana) tai isomummon hautajaiset Pyhtäällä.) - joten jos joku ’uusi ystävä’ kutsuu minut kahville - pitäisikö minun siis sanoa a) ei en tule, en kuitenkaan ehdi kutsua sinua vastavuoroisesti meille B) joo Ok, mutta mulla on kalenteri niin täynnä jan5min erittely, että vaikka olisit kuinka ihana niin en ehdi sua meille kutsumaan C) ?

Mulla on yleensä nyt käytössä C) sori en pääse, katsotaan myöhemmin jos löydettäisiin joku sopiva väli - voitaisiinko mennä vaikka Café x lounaalle ensi viikolla? - tosin sen jälkeen jos se onnistuukin, en silti ole ehdottamassa uutta tapaamista :(

Entä jos presidentti Niinistö/Oprah Winfrey/Tom Hanks/valitsemasi kuuluisuus haluaisi tavata, järjestyisikö aikaa? Eli onko kyse vain siitä ettei ne uudet tutut niiiiin kiinnostavia ole, että jaksaisi nähdä vaivaa?

Meinaat että jos Tom Hanks haluaisi tavata silloin kun on mummon hautajaiset toisella puolella Suomea niin joku peruisi hautajaisiin menonsa? Tai jos olet jojo tai valkku lapsen joukkueelle ja on esim joku turnaus , niin voisit lähettää porukan sinne keskenään? Kyllä mä katsoisin, että perheen , suvun ja harrasteryhmien kanssa tehdyt sitoomukset menee edelle kaikista kahvitteluista sun muista. Sori vaan.-ohis

No tuskin syy aina on mummon hautajaiset, useimmiten varmasti oma salitreeni/kirjan lukeminen jne, jotka useimmat jättäisi väliin jos saisivat riittävän kiinnostavan tarjouksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä? 

Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.

Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.

Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.

Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.

Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä? 

Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.

Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.

Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.

Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.

Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.

Miten omat ystävyytesi sitten kehittyivät aikoinaan?

Tässä ketjussa vihdoin päästään asian ytimeen tai vähän eteenpäin. Aiemmissa yksinäisyysketjuissa on jumitettu siihen, etteikö MUKA olisi mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, kun todellakin niitä 98 % tapauksista on!

No tuossa vaiheessa sitten, kun ollaan tutustuttu (mikä on helppoa) ja yritetään edetä siitä (mikä onkin jo vaikeampaa) onkin omat haasteensa. Koska tuttuja on maailma täynnä (jos vähänkin näkee vaivaa), kavereita huomattavasti vähemmän ja se on onnekas joka elämänsä aikana löytää edes yhden tosiystävän, tupla- tai triplaonnekas, joka löytää useamman.

Ystävyyttä ei voi pakottaa, joten täytyy vaan nauttia niistä tuttavista ja kaverin tapaisista, jos ei sen syvempää ole. Se auttaa jonkun verran, että itse avautuu asioistaan ja on syvällinen, mutta ei sekään tuo kuin harvoin syvempiä kavereita. Määrä auttaa, se tuo laatua, mitä enemmän tutustumisia, sitä todennäköisemmin jostain heistä kehkeytyy jotain syvempääkin.

Eipä muuta kuin tsemppiä! ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä? 

Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.

Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.

Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.

Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.

Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.

Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.

En tiedä millaisia vastauksia täällä on jo tullut. Mutta ei se ystävyyden solminen varsinkaan enää aikuisiällä ihan noin mustavalkoista valitettavasti ole. Tavataan kiva tyyppi ja molemmat tykätään toistemme seurasta ja tsadaa upean ystävyystarinan alku. 

Vaikka tapaisi mukavan henkilön, jonka kanssa on kiva viettää aikaa niin ei se ei silti välttämättä tarkoita, että tämä henkilö olisi valmis tutustumaan sen syvemmän. Tämä ei myöskään silti tarkoita, että toisessa osapuolessa olisi jotakin vikaa, vaan joko henkilö ei välttämättä vain halua tai olosuhteiden vuoksi ehdi syventämään tuttavuussuhdetta.  Elämänvaihe voi olla hektinen ja uuteen henkilöön syvemmin tutustuminen vie aikaa ja enrgiaa. Sen uuden henkilön kanssa ei kuitenkaan heti voi olla täysin oma itsensä, vaan alussa on tutustumisvaihe. Välttämättä kaikki eivät kuitenkaan ole valmita antamaan itsestään sen vertaa mitä ystävyyden muodostuminen vaatisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyttä ei voi pakottaa, joten täytyy vaan nauttia niistä tuttavista ja kaverin tapaisista, jos ei sen syvempää ole. Se auttaa jonkun verran, että itse avautuu asioistaan ja on syvällinen, mutta ei sekään tuo kuin harvoin syvempiä kavereita. Määrä auttaa, se tuo laatua, mitä enemmän tutustumisia, sitä todennäköisemmin jostain heistä kehkeytyy jotain syvempääkin.

Eipä muuta kuin tsemppiä! ;)

Kiitos tsempeistä! Itse en välttämättä koe, että omista asioista avautuminen tai syvällisyys olisivat useinkaan ihmisiin tutustuessa eduksi. Ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä, että moni tuntuu haluavan pitää ihmisuhteet aika kevyellä tasolla.

Tässäkin ketjussa väittelevät ihmiset, joilla ei ole mitään yhteistä. Miksi kukaan yrittää löytää ystäviä ihmisistä, jotka elävät aivan erilaista elämää eikä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ole lainkaan? Tunnen paljon todella mukavia lapsiperheitten vanhempia, mutta ei heistä olisi minulle syvällisiksi ystäviksi. Siksi etsin ystäviä toisenlaisista aiheista kiinnostuneista tyypeistä, joilla on aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain juuri meitä kiinnostavaa. On vain kyse siitä, että se ei ole helppoa, ei sen helpompaa kuin vaikka parisuhteen löytäminen. Tietynlaiset tyypit eivät kohtaa tai löydä toisiaan ja nämä ystävyyttä käsittelevät ketjut täällä ovat hyvä osoitus siitä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisia vastauksia täällä on jo tullut. Mutta ei se ystävyyden solminen varsinkaan enää aikuisiällä ihan noin mustavalkoista valitettavasti ole. Tavataan kiva tyyppi ja molemmat tykätään toistemme seurasta ja tsadaa upean ystävyystarinan alku. 

Vaikka tapaisi mukavan henkilön, jonka kanssa on kiva viettää aikaa niin ei se ei silti välttämättä tarkoita, että tämä henkilö olisi valmis tutustumaan sen syvemmän. Tämä ei myöskään silti tarkoita, että toisessa osapuolessa olisi jotakin vikaa, vaan joko henkilö ei välttämättä vain halua tai olosuhteiden vuoksi ehdi syventämään tuttavuussuhdetta.  Elämänvaihe voi olla hektinen ja uuteen henkilöön syvemmin tutustuminen vie aikaa ja enrgiaa. Sen uuden henkilön kanssa ei kuitenkaan heti voi olla täysin oma itsensä, vaan alussa on tutustumisvaihe. Välttämättä kaikki eivät kuitenkaan ole valmita antamaan itsestään sen vertaa mitä ystävyyden muodostuminen vaatisi. 

Ihmissuhteet ovat usein haastavia. Ja se tutustumisvaihekin on sellainen, että jos kaikki alkaa vaikuttaa kovin yksipuoliselta, niin moni alkaa menettää kiinnostustaan tätä seuraa kohtaan. Jos uutta tuttavaa tapaa pari kertaa vuodessa, niin se on joka kerran tavallaan kuin aloittaisi kaiken nollasta. Ei synny riittävästi yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistaisivat yhteyttä ihmisten välillä.

Haluisin kyllä itekin joskus harvoin seuraa mut oon niin kauan tykännyt olla itekseni et oikeesti ahdistun ku pitää keksiä jotain puhuttavaa jonku ihmisen kans sen takia on myös salilla käynti jääny ku en vaa kertakaikkiaan oo yhtään sosiaalinen tapaus tietenki tervehdin tuttuja mut semmonen kiehnääminen ja kyläily ei vaan oo mun juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä? 

Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.

Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.

Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.

Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.

Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.

Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.

Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.

Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.

En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.