Lue keskustelun säännöt.
En onnistu saamaan ystäviä
14.10.2018 |
Tapaan uuden, kivalta vaikuttavan tyypin. Vaikuttaa siltä, että tulemme hyvin juttuun. Toinen ihminen näyttää käytöksensä perusteella siltä, että hän on viihtynyt seurassani - kuten myös minä hänen seurassaan. Lopuksi jutellaan, että olisi kiva nähdä. Jään odottamaan yhteydenottoa iloisena. Mitään ei kuitenkaan kuulu.
Kyselen jossain vaiheessa perään ja toinen iloisena yhteydenotosta suostuu uuteen tapaamiseen. Taas on mukavaa ja sovitaan, että nähdään uudelleen... Mutta mitään ei toisesta vieläkään kuulu, otit itse yhteyttä tai et. Onko muita joille toistuvasti käy näin? Jos jossain vaiheessa huomautat, että olisi kiva että toinenkin ottaisi yhteyttä sinuun, niin saatat saada pahoitteluja hajamielisyydestä, kiireestä, mutta mikään ei silti muutu.
Ovatko ihmissuhteet nykyään yleisesti tällaisia vai onko minulla erityisen paljon huonoa tuuria matkassa? Vaikea kuvitella, että ihmiset haluaisivat nähdä enää uudelleen, jos tapaamiset olisivat tuntuneet ikäviltä.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa väittelevät ihmiset, joilla ei ole mitään yhteistä. Miksi kukaan yrittää löytää ystäviä ihmisistä, jotka elävät aivan erilaista elämää eikä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ole lainkaan? Tunnen paljon todella mukavia lapsiperheitten vanhempia, mutta ei heistä olisi minulle syvällisiksi ystäviksi. Siksi etsin ystäviä toisenlaisista aiheista kiinnostuneista tyypeistä, joilla on aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain juuri meitä kiinnostavaa. On vain kyse siitä, että se ei ole helppoa, ei sen helpompaa kuin vaikka parisuhteen löytäminen. Tietynlaiset tyypit eivät kohtaa tai löydä toisiaan ja nämä ystävyyttä käsittelevät ketjut täällä ovat hyvä osoitus siitä.
Jostain syystä tällaisiin ketjuihin aina ilmestyy lauma ihmisiä kertomaan, että aloittajassa on jotain vikaa ja hänen pitäisi muuttaa itseään tai ajatuksiaan, jotta seura kyseisille ihmisille (ehkä) kelpaisi. Kuitenkin, jos ajatukset tai toiveet lähtökohtaisesti monissa asioissa eroavat kovin paljon, niin välttämättä siinä tapauksessa tästä ihmisuhteesta ei koskaan tulisi kummankaan osapuolen näkökulmasta kovin mielekästä, yrittivät kummatkin ymmärtää paremmin toisiaan tai eivät. Siksi onkin usein vain jatkettava eteenpäin, jos huomaa ettei tuttavuutta kummempaa yhteyttä toisten kanssa tällä kertaa syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla ystävystymisessä tulee esteeksi minäkeskeisyys. Minä haluan ja minusta tuntuu ja minua harmittaa jne.
Aito ystävyys haluaa hyvää ystävälle, on kiinnostunut hänestä aidosti, ottaa ystävän tarpeet hienotunteisesti huomioon ja nauttii tästä ystävästä sellaisena kuin hän inhimillisine särmineen kaikkineen. Ja tämä tietystä molemminpuolisesti.
Ei oikein kukaan halua olla yksinäisen tarpeiden tyydyttäjä tyypille joka haluaa toisen sitoutuvan itseensä vahvasti jotta toisella osapuolella olisi parempi olla tässä ihmissuhteissa, haluaa tietynlaista yhteydenpitoa tietyin väliajoin ja toisen tehtävänä olisi tähän sopeutua ja järjestää muu elämänsä sen mukaan. Jne. Jos "ystävyyden" pohjana on toisen tarpeiden täyttäminen ja hänen yksinäisyytensä lievittäminen niin se ei ole hyvä pohja. Hyvä ystävyys syntyy usein jo valmiiksi onnellisten ihmisten välille, joilla ei ole odotuksia ja salattuja tai avoimia vaatimuksia toista kohtaan.
Aikuiset on vaan niin kiireisiä ja monilla ystäviä on jo valmiiksi tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.
Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.
Kysymys ei
En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.
Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.
Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.
Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(
Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.
Kuullostat kyllä tosi ahdistavalta ystävältä . Normaali ihminen ja ystävä ymmärtää kyllä, jos jollakulla on kiirettä. Eikä hän ole kokoajan vaatimassa lämpöä ja läheisyyttä. Hanki lemmikkieläin. Ehkä se sopii käsitykseesi ystävyydestä paremmin kuin ihminen, jolla on omakin perhe, elämä ja muut velvollisuudet.
Ei tässä tuosta olekaan kyse. Eihän kukaan ystävysty yhden tai kahden kerran tapaamisella, joten on ihan eri asia, jos on esim viisi vuotta nähnyt jotakuta liki joka päivä, ystävyys on kehittynyt, ja sitten tulee perhe ja kiireitä eikä nähdä puoleen vuoteen, ystävyys pysyy silti. Sen sijaan jos tapaa jotakuta uutta ihmistä kaksi kertaa vuodessa, ei mitään ystävyyttä (yleensä) tuossa ole edes syntynyt. Silloin tapaamattomuuden syy on se ettei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, eikä ajanpuute sinänsä, sillä tärkeille asioille ja ihmisille järjestyy kyllä aikaa. Ei siis pidä syyttää ajanpuutetta vaan kiinnostuksenpuutetta, jos nyt jotain kokee tarvetta edes selitellä.
Millainen elämä on ihmisellä, jolla ei ole ikinä ajanpuutetta tai joka voi täysin omien halujensa mukaan käyttää aikansa? Kyllä minulla ainakin lapset, mies, työ, ja monet velvollisuudet pitää huomioida ,eikä itselle juuri jää aikaa josta voisin jollekkin vaativalle uudelle tuttavuuselle tai edes vanhoille ystäville nipistää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.
Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.
Kysymys ei
En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.
Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.
Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.
Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(
Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.
Kuullostat kyllä tosi ahdistavalta ystävältä . Normaali ihminen ja ystävä ymmärtää kyllä, jos jollakulla on kiirettä. Eikä hän ole kokoajan vaatimassa lämpöä ja läheisyyttä. Hanki lemmikkieläin. Ehkä se sopii käsitykseesi ystävyydestä paremmin kuin ihminen, jolla on omakin perhe, elämä ja muut velvollisuudet.
Ei tässä tuosta olekaan kyse. Eihän kukaan ystävysty yhden tai kahden kerran tapaamisella, joten on ihan eri asia, jos on esim viisi vuotta nähnyt jotakuta liki joka päivä, ystävyys on kehittynyt, ja sitten tulee perhe ja kiireitä eikä nähdä puoleen vuoteen, ystävyys pysyy silti. Sen sijaan jos tapaa jotakuta uutta ihmistä kaksi kertaa vuodessa, ei mitään ystävyyttä (yleensä) tuossa ole edes syntynyt. Silloin tapaamattomuuden syy on se ettei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, eikä ajanpuute sinänsä, sillä tärkeille asioille ja ihmisille järjestyy kyllä aikaa. Ei siis pidä syyttää ajanpuutetta vaan kiinnostuksenpuutetta, jos nyt jotain kokee tarvetta edes selitellä.
Millainen elämä on ihmisellä, jolla ei ole ikinä ajanpuutetta tai joka voi täysin omien halujensa mukaan käyttää aikansa? Kyllä minulla ainakin lapset, mies, työ, ja monet velvollisuudet pitää huomioida ,eikä itselle juuri jää aikaa josta voisin jollekkin vaativalle uudelle tuttavuuselle tai edes vanhoille ystäville nipistää aikaa.
Tiedätkin jo vastauksen kysymykseen: erilainen elämä kuin sinulla. Tuskin edes lähtisit tapaamaan jotain uutta tyyppiä, jos elämäsi jo tällä hetkellä on äärettömän hektistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.
Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.
Kysymys ei
En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.
Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.
Olen tuo toinen ihminen - ja alapeukutin tätä.
Minulla on kolme lasta, olen yrittäjä (ja normi työajan jälkeen teen kaikki kirjanpito yms yms jutut), parisuhde vaatii oman huomionsa, äitini on huonokuntoinen ja tarvitsee apuani, yritän ehtiä edes kerran viikossa salille ja pari kertaa lenkille/hiihtämään, opiskelen iltakurssilla (asiaa joka on minulle rakas harrastus) ja muutaman kerran vuodessa näen vanhoja rakkaita ystäviäni. Kärsin oikeasti siitä, ettei minulla ole enempää aikaa esim tuolla kurssilla tapaamalleni ’uudelle ystävälle’ - minustakin olisi ihanaa saada uusia ihmisiä elämääni ja löytää heille aikaa - mutta juuri nyt aikaa löytyy liian vähän niille olemassa olevillekaan :( kyse EI kuitenkaan ole siitä, etteikö nuo uudet ihmiset olisi minulle potentiaalisesti tärkeitä tai että jotenkin vähättelisin heitä tai haluaisin olla töykeä tai epäkohtelias :(
Kysymys ei ole siitä mitä sinä olet tai mitä et ole, vaan siitä, miltä käytöksesi toisen osapuolen näkökulmasta vaikuttaa. Ystävyys on lämpöä ja läheisyyttä, ei jatkuvia selityksiä miksei taaskaan pitkään aikaan ole ehditty eikä ehditäkään tavata.
Niin, tajuan sen itsekin, enkä sen takia ole aloitteellinen uusien ihmisten kanssa (vaikka joskus tekisikin kovasti mieli tutustua johonkin toiseen paremmin). Jopa vanhojen ystävien kohdalla minusta tuntuu inhottavalta yrittää sopia tapaamista, jos toisella on kalenteri lähes tyhjä ja itselle sopii seuraavan kolmen kuukauden viikonlopuista ainostaan 27.10 ja sitten kun se ei juuri sovikaan ystävälle niin sitten täytyy todeta että jepjep sitten on nuo ja tuo ja tämä ja kolmas pakollinen ja jälleen ollaan pelimatkalla ja sitten on oho-sitte ollaankin jo joulussa... joten senpä takoa tosiaan sovimme tärkeimpien ystävien kanssa esim että tammikuun eka lauantai on nyt varattu ja kaikki pitää sen tyhjänä ja silloin nähdään (ja silti usein jollain tulee joku pakollinen pojan pelimatka (joukkueenjohtajana) tai isomummon hautajaiset Pyhtäällä.) - joten jos joku ’uusi ystävä’ kutsuu minut kahville - pitäisikö minun siis sanoa a) ei en tule, en kuitenkaan ehdi kutsua sinua vastavuoroisesti meille B) joo Ok, mutta mulla on kalenteri niin täynnä jan5min erittely, että vaikka olisit kuinka ihana niin en ehdi sua meille kutsumaan C) ?
Mulla on yleensä nyt käytössä C) sori en pääse, katsotaan myöhemmin jos löydettäisiin joku sopiva väli - voitaisiinko mennä vaikka Café x lounaalle ensi viikolla? - tosin sen jälkeen jos se onnistuukin, en silti ole ehdottamassa uutta tapaamista :(
Entä jos presidentti Niinistö/Oprah Winfrey/Tom Hanks/valitsemasi kuuluisuus haluaisi tavata, järjestyisikö aikaa? Eli onko kyse vain siitä ettei ne uudet tutut niiiiin kiinnostavia ole, että jaksaisi nähdä vaivaa?
Ehkä näin voi todeta. So what?
Luulen että perusongelma tässä on se, että yksinäinen ihminen tarvitsisi ’parhaan ystävän’ . Hänellä on suuri kaipuu siihen, että hän olisi jollekin se bestis, ja suhteessa olisi paljon merkkejä siitä, että hän on yksi kaikkein tärkeimmistä ystävistä tuolle toiselle.
Luulen myös, että vain osa meistä kaipaa samanlaista ystäväporukkaa kuin jossain ’Sex in the cityssä’ - sellaista jonka kanssa jaetaan päivittäin kaikki jutut.
Itse tunnistan itseni sellaiseksi, että minulle ’riittää’ nuo muutamat hyvät vanhat ystävät, jotka jo tuntevat minut läpikotaisin, ja joiden kanssa juuri nyt nähdään ehkä 4-5|krt vuodessa - heidän lisäkseen en kaipaa uusia bestiksiä, vaan ennemminkin haluaisin tyhjentää kalenterini sille, että voin olla yksin itsekseni.
Mitä minun siis pitäisi sanoa aplle joka pyytää minut kahville? Jos olen rehellinen ”kiitos, ei nyt kyllä kovin paljon nappaa - haluan oikeasti viettää aikaa itsekseni” niin ei kai sekään kovin kivalta vastaukselta kuulosta?
Toisaalta, kun tarpeeksi monta kertaa tapaan jonkun ja pääsen ’etäältä’ tutustumaan, niin voi olla, että todella haluaisinkin juuri tuon ihmisen vievän elämästäni aikaa (mutta en siltikään aio mahduttaa kalenterini mitään kohteliaisuuspakkotapaamisia!)Tapasitteko nuorempanakin noitten ystäviesi kanssa 4-5 krt vuodessa vai olitko ahdistava, läheisriippuvainen roikkuja joka tahtoi nähdä esim jopa kerran kuussa? Onko sinusta outoa, että jos tuollaista vanhaa ystäväporukkaa ei ole, että sellaisen haluaisi, ja luuletko, että ystävyys kehittyy 4-5 krt vuositapaamisella sellaiseksi että toisen tuntee läpikotaisin?
No kun kerran kysyit, oikein pysähdyin pohtimaan.
Parhaat ystäväni ovat
A) jo lapsuudesta asti olleesta rakkaasta harrastuksesta (partio jonka ohella tapasimme jossain vaiheessa päivittäin. - ei siinä mitään kahvitteluja ja ystävätreffejä enää tarvittu)
B) alakoulusta (ei paljon koulun ulkopuolella treffattu - meillä molemmilla supernipot vanhemmat)
C) yliopistolta (toinen ’aktiivi’ jonka kanssa järjestimme milloin mitäkin)
Eli avainsana tässä itse asiassa, en ole koskaan ollut ”ystävää jahtaamassa” vaan ne ovat tulleet muun toiminnan ohella.
Ja jos edellytät, että antaisin jollekin ’ystävättömälle’ niin paljon aikaa että saman syvyinen ystävyys ehtisi muodostua niin sori, sitä aikaa ei löydy. Ennemmin taas monien esimerkkien kautta palaan siihen puhkikuluneeseen neuvoin yksinäisille: hanki harrastus mit teet intohimoisesti. (ja tiedän, ei ole helppoa enää aikuisena )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Tässä alkaa tuntua, että ihmiset tarkoittavat hyvinkin eri asioita puhuessaan tästä ystävyydestä. En minä tarvitse ystävää kuntoilusuorituksen tekemiseksi ja vaikka haluaisinkin en todellakaan pysty viikottaiseen sitoumukseen. Esim. Meidän ystävyys kaatuisi tähän juoksulenkkiin. Voi hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Tässä alkaa tuntua, että ihmiset tarkoittavat hyvinkin eri asioita puhuessaan tästä ystävyydestä. En minä tarvitse ystävää kuntoilusuorituksen tekemiseksi ja vaikka haluaisinkin en todellakaan pysty viikottaiseen sitoumukseen. Esim. Meidän ystävyys kaatuisi tähän juoksulenkkiin. Voi hyvää päivää.
Ja se olisi ihan loistava juttu! Jos sinä loukkaantuisit tuosta ehdotuksesta, niin olisihan se hyvä nopeasti sen myötä ymmärtää, ettei yhteydenpitoa meidän välillä kannata jatkaa. Voin mennä lenkille yksinkin, mutta seura olisi silti kiva juttu. Jos sinä taas mieluiten menet yksin joka paikkaan, niin en enää viitsisi ehdottaa sinulle muitakin juttuja yhdessä tehtäväksi. Toteaisin vain mielessäni, että ehkä kumpikin löytää jostain muualta enemmän samanhenkistä seuraa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Entä sitten, kun tämä toinen (esim työkaverisi) ei harrasta juoksemista tai asuu toisessa kaupungissa? Onko sun osaltasi mahdollisuus ystävystymiseen sitten siinä?
Rehellisesti sanottuna en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa kukaan olisi tapaamisvaiheessa sanonut, haluaako olla vain työakverini/naapurini/opiskelukaverini/harrastuskaverini vai haluaako, että suhteemme kehittyy kaveruudeksi tai että se kehittyy ystävyydeksi. Olen ollut aika monessa työpaikassa elämäni aikana, tavannut satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä enkä silti ole vielä törmännyt moiseen odotusten asettamiseen. Eikö se olisi vähän tylyäkin sanoa esim työpaikalla kahvi- tai lounastauolla työkaverille, että ei halua tutustua tähän yhtään enempää kuin mitä työn puolesta on pakko? Tai toiselle, että mutta sun kanssasi mä haluan ystävystyä ja pyytä sut lapseni kummiksi? Ja entä, jos huomaakin tuosta ensimmäisestä joskus vuosia myöhemmin, että haluaisikin ystävystyä hänen kanssaan? Tuskin toinen enää haluaisi, jos olisi heti alussa möläyttänyt, että ei todellakaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys tarvii aikaa ja yhteistä tekemistä kehittyäkseen. Siksi monella on jo lapsuudesta ja nuoruudesta ne parhaat suhteet jotka kestää myöhemmin pitkiäkin taukoja. Aikuisella ei ole aikaa ja halua tavata niin usein että suhteet kehittyisi vastaavalle tasolle. Pitää olla hyvä yhteys että se kestää elämäntilanteen kiireet. Jos ei ole, ystävyyttä ei synny ja kaveruuskin hiipuu. Ystävyys kuin mikä tahansa muukin suhde vaatii aikaa ja hoitamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Eihän tapaamisen alussa tunne toista vielä lainkaan, joten täysin mahdotonta sanoa, mitä siltä ihmissuhteelta haluaisi. Suurimmalta osalta tuttavuuksia ei halua yhtään mitään. Vasta sitten, kun on tutustunut toiseen, voi jo alkaa miettiä, haluaako esimerkiksi viettää vapaa-aikaansa tämän ihmisen kanssa vai ei. Siis aikaa, joka on sen asian ulkopuolella, missä toisen on tavannut (työ, harrastus jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Entä sitten, kun tämä toinen (esim työkaverisi) ei harrasta juoksemista tai asuu toisessa kaupungissa? Onko sun osaltasi mahdollisuus ystävystymiseen sitten siinä?
Rehellisesti sanottuna en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa kukaan olisi tapaamisvaiheessa sanonut, haluaako olla vain työakverini/naapurini/opiskelukaverini/harrastuskaverini vai haluaako, että suhteemme kehittyy kaveruudeksi tai että se kehittyy ystävyydeksi. Olen ollut aika monessa työpaikassa elämäni aikana, tavannut satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä enkä silti ole vielä törmännyt moiseen odotusten asettamiseen. Eikö se olisi vähän tylyäkin sanoa esim työpaikalla kahvi- tai lounastauolla työkaverille, että ei halua tutustua tähän yhtään enempää kuin mitä työn puolesta on pakko? Tai toiselle, että mutta sun kanssasi mä haluan ystävystyä ja pyytä sut lapseni kummiksi? Ja entä, jos huomaakin tuosta ensimmäisestä joskus vuosia myöhemmin, että haluaisikin ystävystyä hänen kanssaan? Tuskin toinen enää haluaisi, jos olisi heti alussa möläyttänyt, että ei todellakaan halua.
Kuten muutkaan suhteet ystävyys ja kaveruus ei synny pakottamalla, sopimalla tai asettamalla vaatimuksia toisille ihmisille. Ne tosiaan kehitty pikkuhiljaa kun ollaan tekemisissä toistensa kanssa siinä arjessa. Tämä on täysin eri asia kuin esim joku deittailu. Eri ihmisten kanssa se tuttavuus ja ystävyys jää vaan eri tasoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Entä sitten, kun tämä toinen (esim työkaverisi) ei harrasta juoksemista tai asuu toisessa kaupungissa? Onko sun osaltasi mahdollisuus ystävystymiseen sitten siinä?
Rehellisesti sanottuna en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa kukaan olisi tapaamisvaiheessa sanonut, haluaako olla vain työakverini/naapurini/opiskelukaverini/harrastuskaverini vai haluaako, että suhteemme kehittyy kaveruudeksi tai että se kehittyy ystävyydeksi. Olen ollut aika monessa työpaikassa elämäni aikana, tavannut satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä enkä silti ole vielä törmännyt moiseen odotusten asettamiseen. Eikö se olisi vähän tylyäkin sanoa esim työpaikalla kahvi- tai lounastauolla työkaverille, että ei halua tutustua tähän yhtään enempää kuin mitä työn puolesta on pakko? Tai toiselle, että mutta sun kanssasi mä haluan ystävystyä ja pyytä sut lapseni kummiksi? Ja entä, jos huomaakin tuosta ensimmäisestä joskus vuosia myöhemmin, että haluaisikin ystävystyä hänen kanssaan? Tuskin toinen enää haluaisi, jos olisi heti alussa möläyttänyt, että ei todellakaan halua.
Kuten muutkaan suhteet ystävyys ja kaveruus ei synny pakottamalla, sopimalla tai asettamalla vaatimuksia toisille ihmisille. Ne tosiaan kehitty pikkuhiljaa kun ollaan tekemisissä toistensa kanssa siinä arjessa. Tämä on täysin eri asia kuin esim joku deittailu. Eri ihmisten kanssa se tuttavuus ja ystävyys jää vaan eri tasoille.
Edelleen, sitä on erilaisia tapoja tutustua. Tutumisvaiheessa etsitään monesti niitä molemmista mieluisia yhdessäolon tapoja. Esimerkiksi pohditaan onko molemmilla kiinnostusta lenkkeillä yhdessä vai olisiko joku muu juttu, jonka merkeissä nähtäisiin. Jos seura alkaakin vaikuttaa jossain vaiheessa siltä, ettei siinä viihdy, niin voihan yhteisen lenkkeilyn päättääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Tässä alkaa tuntua, että ihmiset tarkoittavat hyvinkin eri asioita puhuessaan tästä ystävyydestä. En minä tarvitse ystävää kuntoilusuorituksen tekemiseksi ja vaikka haluaisinkin en todellakaan pysty viikottaiseen sitoumukseen. Esim. Meidän ystävyys kaatuisi tähän juoksulenkkiin. Voi hyvää päivää.
Ja se olisi ihan loistava juttu! Jos sinä loukkaantuisit tuosta ehdotuksesta, niin olisihan se hyvä nopeasti sen myötä ymmärtää, ettei yhteydenpitoa meidän välillä kannata jatkaa. Voin mennä lenkille yksinkin, mutta seura olisi silti kiva juttu. Jos sinä taas mieluiten menet yksin joka paikkaan, niin en enää viitsisi ehdottaa sinulle muitakin juttuja yhdessä tehtäväksi. Toteaisin vain mielessäni, että ehkä kumpikin löytää jostain muualta enemmän samanhenkistä seuraa itselleen.
Sinulla on kyllä omituinen käsitys ystävyydestä. Sinä asetat ystävälle ja tämän ajankäytölle odotuksia ja vaatimuksia etukäteen. Ystävän on oltava valmis palvelemaan sinun tarpeitasi. Kyllä minulle ainakin ystävyys on paljon syvempi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Entä sitten, kun tämä toinen (esim työkaverisi) ei harrasta juoksemista tai asuu toisessa kaupungissa? Onko sun osaltasi mahdollisuus ystävystymiseen sitten siinä?
Rehellisesti sanottuna en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa kukaan olisi tapaamisvaiheessa sanonut, haluaako olla vain työakverini/naapurini/opiskelukaverini/harrastuskaverini vai haluaako, että suhteemme kehittyy kaveruudeksi tai että se kehittyy ystävyydeksi. Olen ollut aika monessa työpaikassa elämäni aikana, tavannut satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä enkä silti ole vielä törmännyt moiseen odotusten asettamiseen. Eikö se olisi vähän tylyäkin sanoa esim työpaikalla kahvi- tai lounastauolla työkaverille, että ei halua tutustua tähän yhtään enempää kuin mitä työn puolesta on pakko? Tai toiselle, että mutta sun kanssasi mä haluan ystävystyä ja pyytä sut lapseni kummiksi? Ja entä, jos huomaakin tuosta ensimmäisestä joskus vuosia myöhemmin, että haluaisikin ystävystyä hänen kanssaan? Tuskin toinen enää haluaisi, jos olisi heti alussa möläyttänyt, että ei todellakaan halua.
Kuten muutkaan suhteet ystävyys ja kaveruus ei synny pakottamalla, sopimalla tai asettamalla vaatimuksia toisille ihmisille. Ne tosiaan kehitty pikkuhiljaa kun ollaan tekemisissä toistensa kanssa siinä arjessa. Tämä on täysin eri asia kuin esim joku deittailu. Eri ihmisten kanssa se tuttavuus ja ystävyys jää vaan eri tasoille.
Edelleen, sitä on erilaisia tapoja tutustua. Tutumisvaiheessa etsitään monesti niitä molemmista mieluisia yhdessäolon tapoja. Esimerkiksi pohditaan onko molemmilla kiinnostusta lenkkeillä yhdessä vai olisiko joku muu juttu, jonka merkeissä nähtäisiin. Jos seura alkaakin vaikuttaa jossain vaiheessa siltä, ettei siinä viihdy, niin voihan yhteisen lenkkeilyn päättääkin.
Sinä lähdet kyllä tässä ystävyys asiassa ihan väärästä päästä liikkeelle. Kuvailet tuttavuutta , jossa ihmisillä on tietyt samat intressit johonkin tiettyyn asiaan. Ystävyys on henkinen yhteys, joka käytännössä sitten voi johtaa yhdessä toimimiseen tai voi olla ystävyyttä jossa ei edes ir olla ollenkaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Tässä alkaa tuntua, että ihmiset tarkoittavat hyvinkin eri asioita puhuessaan tästä ystävyydestä. En minä tarvitse ystävää kuntoilusuorituksen tekemiseksi ja vaikka haluaisinkin en todellakaan pysty viikottaiseen sitoumukseen. Esim. Meidän ystävyys kaatuisi tähän juoksulenkkiin. Voi hyvää päivää.
Ja se olisi ihan loistava juttu! Jos sinä loukkaantuisit tuosta ehdotuksesta, niin olisihan se hyvä nopeasti sen myötä ymmärtää, ettei yhteydenpitoa meidän välillä kannata jatkaa. Voin mennä lenkille yksinkin, mutta seura olisi silti kiva juttu. Jos sinä taas mieluiten menet yksin joka paikkaan, niin en enää viitsisi ehdottaa sinulle muitakin juttuja yhdessä tehtäväksi. Toteaisin vain mielessäni, että ehkä kumpikin löytää jostain muualta enemmän samanhenkistä seuraa itselleen.
Sinulla on kyllä omituinen käsitys ystävyydestä. Sinä asetat ystävälle ja tämän ajankäytölle odotuksia ja vaatimuksia etukäteen. Ystävän on oltava valmis palvelemaan sinun tarpeitasi. Kyllä minulle ainakin ystävyys on paljon syvempi juttu.
Ilmeisesti et erota toivetta tai ehdotusta vaatimuksesta. Mistä se johtuu? Etkö osaa sanoa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Entä sitten, kun tämä toinen (esim työkaverisi) ei harrasta juoksemista tai asuu toisessa kaupungissa? Onko sun osaltasi mahdollisuus ystävystymiseen sitten siinä?
Rehellisesti sanottuna en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa kukaan olisi tapaamisvaiheessa sanonut, haluaako olla vain työakverini/naapurini/opiskelukaverini/harrastuskaverini vai haluaako, että suhteemme kehittyy kaveruudeksi tai että se kehittyy ystävyydeksi. Olen ollut aika monessa työpaikassa elämäni aikana, tavannut satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä enkä silti ole vielä törmännyt moiseen odotusten asettamiseen. Eikö se olisi vähän tylyäkin sanoa esim työpaikalla kahvi- tai lounastauolla työkaverille, että ei halua tutustua tähän yhtään enempää kuin mitä työn puolesta on pakko? Tai toiselle, että mutta sun kanssasi mä haluan ystävystyä ja pyytä sut lapseni kummiksi? Ja entä, jos huomaakin tuosta ensimmäisestä joskus vuosia myöhemmin, että haluaisikin ystävystyä hänen kanssaan? Tuskin toinen enää haluaisi, jos olisi heti alussa möläyttänyt, että ei todellakaan halua.
Kuten muutkaan suhteet ystävyys ja kaveruus ei synny pakottamalla, sopimalla tai asettamalla vaatimuksia toisille ihmisille. Ne tosiaan kehitty pikkuhiljaa kun ollaan tekemisissä toistensa kanssa siinä arjessa. Tämä on täysin eri asia kuin esim joku deittailu. Eri ihmisten kanssa se tuttavuus ja ystävyys jää vaan eri tasoille.
Edelleen, sitä on erilaisia tapoja tutustua. Tutumisvaiheessa etsitään monesti niitä molemmista mieluisia yhdessäolon tapoja. Esimerkiksi pohditaan onko molemmilla kiinnostusta lenkkeillä yhdessä vai olisiko joku muu juttu, jonka merkeissä nähtäisiin. Jos seura alkaakin vaikuttaa jossain vaiheessa siltä, ettei siinä viihdy, niin voihan yhteisen lenkkeilyn päättääkin.
Sinä lähdet kyllä tässä ystävyys asiassa ihan väärästä päästä liikkeelle. Kuvailet tuttavuutta , jossa ihmisillä on tietyt samat intressit johonkin tiettyyn asiaan. Ystävyys on henkinen yhteys, joka käytännössä sitten voi johtaa yhdessä toimimiseen tai voi olla ystävyyttä jossa ei edes ir olla ollenkaan tekemisissä.
Itse koen, että henkisen yhteyden syntyminen vaatii sitä, että ollaan tekemisissä.
Voihan olla että vika ei ole sinussa ap vaan toinen osapuoli ei kaipaa uusia ystäviä. Itselläni on vain yksi hyvä ystävä ja muut hyvänpäiväntuttuja. Energiaa menee niin paljon muihin asioihin.
Löytyisikö netistä kavereita, jotka olisivat samoilla aikeilla liikkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hankala asia. Jos tapaa mukavan ihmisen, jonka seurassa viihtyy, pitäisi ymmärtää torjua ko henkilö ja kieltäytyä kaikista kutsuista ja ehdotuksista, jos ei aio ystävystyä tämän kanssa? Pelkkä tuttavuus tai kaveruus ei siis riitä?
Jos tämä toinen tyyppi sanoo sinulle, että hän haluaisi tavata sinua vaikka säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain, niin olisi hyvä sanoa heti kättelyssä, että sinä et ehdi tavata noin usein, vaan pari kertaa vuodessa on sinusta riittävästi. Se olisi se olennainen juttu, että yhdessä juteltaisiin onko samankaltaisia ajatuksia tutustumisen suhteen.
Luokatonta on todeta koko ajan toiselle pitkän aikaa, että tämän seurassa on tosi mukavaa ja olisi hirveän kiva nähdä useammin, mutta valitettavasti nyt ei onnistu, eikä nyt onnistu, eikä nytkään onnistu... Eli toimia sillä tavoin, että toinen joutuu itsekseen miettimään haluaako toinen olla tekemisissä vai ei, kun viestit ovat ristiriitaisia.
Ei ystävyys ole mikään sitoumus johon ryhdytään etukäteen sopimalla. Pitää olla jollain tavalla a-tyyppi jos noin ajattelee. Normaalit ihmiset tutustuu työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja siitä tuttavuudesta pikkuhiljaa kehittyy ystävyys tai sitten ei. En minä ainakaan sitoudu ihmisiä tavatessani tiettyyn tapaamistiheyteen tai muuhun. Ihminen voi sinänsä olla hauska ja mukava , mutta jokin vain ei niissä jutuissa ja ajatuksissa natsaa . Ei sitä ystävyyttä pakottaa.
Mitä kertoo sinusta, että haluat lyödä eri tavalla kanssasi ajattelevia ihmisiä tuollaisilla leimoilla? Ei kovin asiallista.
Osuiko? Mainitsin asiasta ainoastaan siinä mielessä, että kyseiset a-tyypit ajattelevat ja käsittelevät asioita erilailla kuin " normaalit" ja varsinkin toisten ihmisten lukeminen ja sosiaalisen kanssakäyminen on hankalampaa. Kuulostaa tosi omituiselta, että joku vaati etukäteen sitoutumaan tietynlaiseen ystävyyteen, lämpöön, läheisyyteen , yhteiseen tekemiseen ja vaikka mihin. Ei ystävyys niin toimi.
Ei kyseessä ole mikään vaatiminen, vaan se, että kertoo omista ajatuksistaan sen suhteen, mitä sillä hetkellä elämässä alustavasti toivoisi uudelta ihmissuhteelta. Jokainenhan voi vapaasti päättää millaisessa seurassa aikaansa viettää. Avoin keskustelu ei velvoita ketään mihinkään.
Voi herrajestas. Se ystävyys muodostuu tai sitten ei. Ei siinäitään kehityskeskusteluja tai ihmissuhdetoiveita tarvita. Ikinä ei ole kukaan onneksi tullut näitä toiveitaan latelemaan. Mistä kukaan tietää voiko edes jokin tuttavuus kehittyä ystävyydeksi, joten aika omituista olisi etukäteen keskustella. Eihän se ystävyys sopimalla muodostu. Edelleen voit olla mukava ja hauska ja sinua voi olla hauska silloin tällöin tavata, mutta jos ei natsaa niin ei natsaa. Ystävyyssuhteen muodostaminen nyt kuitenkin on ihan eri asia kuin esim. Parisuhteen . Parisuhteeseen sitoudutaan ja niitä on yleensä vain yksi kerrallaan. Ihmisellä voi olla hyviä ystäviä vaikka kuinka psljon ja niiden määrä ei ole mitenkään rajoitettu.
Joku kusyi miten ystävyys muodostuu. No aluksi ollaan tuttavia jostain arkielämän yhteydestä esim. Opiskelusta, harrastuksesta tai työstä. Tietyt kokemukset, samantapaiset arvomaailmat ja ajatukset yhdistää. Mutta sekään ei vielä riitä , huumorin ym. Täytyy sopia yhteen. Ns. Omien ihmisten kanssa vaan on helppo ja hauska olla alusta lähtien. Näin se tuttavuus pikkuhiljaa syvenee ystävyydeksi tai sitten ei. Ei kai kukaan voi päättää, että nytpä ryhdyn tuon ihmisen bestikseksi ja käydään kehityskeskusteluja , vaatimuksia ja toiveita läpi. Ystävystyminen on pitkä prosessi ja jos ei kemiat kohtaa niin sitä ei tapahdu.
En kyllä ihmettele ollenkaan, että joillain on vaikea ystävystyä. Varsinkin kun osa ei tajua ollenkaan normaalia kohteliasta sosiaalista käytöstä. Jos olet ollut jonkun kanssa kahvilla ja toteat lopuksi, että olipa kivaa otetaanpa joskus uusiksi, niin siihen kohtelias vastaus on , että niin oli, otetaan vaan. Ei siinä yhteydessä ruveta selittelemään, että ei ollut mukavaa ja sinäkin olet ihan outo. Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti. Tämä ei tarkoita, että toinen valehtelisi.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.
Entä sitten, kun tämä toinen (esim työkaverisi) ei harrasta juoksemista tai asuu toisessa kaupungissa? Onko sun osaltasi mahdollisuus ystävystymiseen sitten siinä?
Rehellisesti sanottuna en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa kukaan olisi tapaamisvaiheessa sanonut, haluaako olla vain työakverini/naapurini/opiskelukaverini/harrastuskaverini vai haluaako, että suhteemme kehittyy kaveruudeksi tai että se kehittyy ystävyydeksi. Olen ollut aika monessa työpaikassa elämäni aikana, tavannut satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä enkä silti ole vielä törmännyt moiseen odotusten asettamiseen. Eikö se olisi vähän tylyäkin sanoa esim työpaikalla kahvi- tai lounastauolla työkaverille, että ei halua tutustua tähän yhtään enempää kuin mitä työn puolesta on pakko? Tai toiselle, että mutta sun kanssasi mä haluan ystävystyä ja pyytä sut lapseni kummiksi? Ja entä, jos huomaakin tuosta ensimmäisestä joskus vuosia myöhemmin, että haluaisikin ystävystyä hänen kanssaan? Tuskin toinen enää haluaisi, jos olisi heti alussa möläyttänyt, että ei todellakaan halua.
Kuten muutkaan suhteet ystävyys ja kaveruus ei synny pakottamalla, sopimalla tai asettamalla vaatimuksia toisille ihmisille. Ne tosiaan kehitty pikkuhiljaa kun ollaan tekemisissä toistensa kanssa siinä arjessa. Tämä on täysin eri asia kuin esim joku deittailu. Eri ihmisten kanssa se tuttavuus ja ystävyys jää vaan eri tasoille.
Edelleen, sitä on erilaisia tapoja tutustua. Tutumisvaiheessa etsitään monesti niitä molemmista mieluisia yhdessäolon tapoja. Esimerkiksi pohditaan onko molemmilla kiinnostusta lenkkeillä yhdessä vai olisiko joku muu juttu, jonka merkeissä nähtäisiin. Jos seura alkaakin vaikuttaa jossain vaiheessa siltä, ettei siinä viihdy, niin voihan yhteisen lenkkeilyn päättääkin.
Mun mielestä taas tutustumisvaiheessa tehdään just sitä, mitä on tultu tekemäänkin. Tehdään töitä, opiskellaan, harrastetaan, asutaan naapureina jne. Jutustelu, mitä sen ohessa tehdään, ei liity millään tavalla mieluisten yhdessäolotapojen etsimiseen vaan jutellaan työstä/opiskeluista/harrastuksesta eli siitä, miksi ylipäätään ollaan samassa paikassa samaan aikaan, sekä yleisistä asioista kuten ajankohtaisista asioista, yhteiskunnallisista asioista, tv-ohjelmista, kirjoista, taloyhtiön asioista, matkustelusta tai mitä nyt mieleen tuleekaan, mutta eivät ne liity mitenkään siihen, mitä haluaisi työkavereiden/opiskelukavereiden/harrastuskavereiden/naapureiden kanssa muuten tehdä.
Vaikutat olevan omien näkemystesi vanki. Ne eivät ole mikään absoluuttinen totuus tästä maailmasta. On erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Eivät kaikki hermostu siitä, jos joku tapaamisvaiheessa sanoo, että hänestä olisi mukava saada viikoittain seuraa juoksulenkille. Eivätkä kaikki ihmiset sovi kaikille. Siitäkin on hyvä puhua ääneen. Hyvin erilaiset ääneen lausumattomat odotukset ovat usein juuri se asia, joka alkaa ihmissuhteissa hiertää.