Lue keskustelun säännöt.
Naiset - nyt tarvitaan kokemuksia. Olen a-i-v-a-n korviani myöten ihastunut ja perhe kotona
13.10.2018 |
Pakko jonnekkin saada purkaa ajatuksia..
Olin työmatkalla ja tehtävänä oli samalla toimittaa yksi muistitikku kyseisessä kaupungissa toimivalle yhteistyökumppaniyritykselle. Vastassa piti olla vanha herrasmies, mutta yllättäin vastassa olikin omaa ikäluokkaani oleva mies. En ole ikinä, siis en ikinä, kokenut mitään sellaista kuin sillä hetkellä miehen nähtyäni. Hän on ihan tavallinen mies, tilanne ei siis ollut, että wau - onpas siinä komea mies.
Esittelin itseni asiallisesti niin kuin työtapaamisessa yleensäkin ja hän samoin. Tapaaminen kesti siis noin 5 min ja kun olin tekemässä lähtöä, hän kohteliaasti pyysi puhelinnumeroani - mikäli tarvitsisi kysyä jotakin tikun sisältöön liittyvää.
En koko päivänä saanut häntä mielestäni ja seuraavana päivänä hän laittoi viestiä aivan samoista tuntemuksista. Kertoi täsmälleen samat ajatukset, kuin mitä minulla oli ollut; ei ollut saanut minua mielestäni ja hän olisi halunnut suudella minua siellä toimiston eteisessä!
Olemme nyt sitten siitä lähtien soitelleet joka päivä sekä laitelleet viestiä ja samat tuntemukset jatkuvat edelleen, erittäin vahvasti!! Tuntuu, että voisin lähteä hänen luokseen käymään ja mennä vaikka sänkyyn saakka.
No sitten se vakavampi puoli - minulla on perhe ja olemme olleet 10v yhdessä. Suhteessamme ei ole ollut uskottomuutta tai mitään erikoisia ongelmia koskaan. Ennen tätä kohtaamista olo kotona oli ihan normaalia arkea.. Nyt kun pääni on sekaisin kuin seinäkellolla, tuntuu tietenkin, että olisin valmis siirtymään tämän kuvittelemani "sen oikean" luokse. Hän on eronnut 2v sitten ja nyt ollut pääasiallisesti yksikseen..
Sanokaa joku jotain järkevää? Onko tämä nyt "se oikea" vai mitä ihmettä oikein tapahtui sillä hetkellä, kun näimme!! Ahdistaa, kun en halua olla uskoton kotona, mutta sydän on yhtäkkiä hypännyt aivan toiseen suuntaan ja saan sellaista vastakaikua, mitä en ole nähnyt kuin elokuvissa!!
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä. En uskonut rakkauteen edes lapsena. Otan järjellä monet asiat, joten olen kai järki- ihminen. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka ratkaisevat typerillä tunteilla kaikki asiansa ja mahdollisesti pilaavat elämänsä. Rakkaus on kemiallinen ja biologinen reaktio aivoissa Tarkoituksena on se, ettei ihminen kuole sukupuuttoon. Kummallista että ihmiset pitävät evoluutiota totuutena, mutta eivät ymmärrä edes tätä.
Voinhan minä ehkä kuulostaa kylmältä tyypiltä. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Olen silti tyytyväinen elämääni, jopa onnellinen. Jatkakaa siitä mihin jäitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voisi kokeilla pikku suhdetta avioliitton sivussa. Avioliitto voi olla oikein hyvä, vaikka siihen kuuluisi ihastumisia muihin ja seikkailuja. Luonnollisesti nämä tunteet pitää kotona pitää aisoissa ja elää tietäen, että todennäköisesti joskus suhde päättyy. Naiset kasvatetaan olemaan uskollisia, omistavansa elämänsä perheelle. Miksi? Elämä on tehty elettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voisi kokeilla pikku suhdetta avioliitton sivussa. Avioliitto voi olla oikein hyvä, vaikka siihen kuuluisi ihastumisia muihin ja seikkailuja. Luonnollisesti nämä tunteet pitää kotona pitää aisoissa ja elää tietäen, että todennäköisesti joskus suhde päättyy. Naiset kasvatetaan olemaan uskollisia, omistavansa elämänsä perheelle. Miksi? Elämä on tehty elettäväksi.
Tämähän on avoin liitto ja ihan ok, JOS siitä on sovittu yhdessä. Eli pariskunta tietää säännöt. Ap:n juttu kuulostaa salasuhteelta ja se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä. En uskonut rakkauteen edes lapsena. Otan järjellä monet asiat, joten olen kai järki- ihminen. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka ratkaisevat typerillä tunteilla kaikki asiansa ja mahdollisesti pilaavat elämänsä. Rakkaus on kemiallinen ja biologinen reaktio aivoissa Tarkoituksena on se, ettei ihminen kuole sukupuuttoon. Kummallista että ihmiset pitävät evoluutiota totuutena, mutta eivät ymmärrä edes tätä.
Kuulostaa poikkeuksellisen tunneköyhältä ja kylmältä. Useimmilla ihmisillä on tarve tunne-elämään ja rakkauteen.
Ihastuksia tulee ja menee. Minullakin niitä on ollut, tutkailen fiilistä ihan kylmän rauhallisesti vaan ja pidän ihastuksen kohteen etäällä. Ja yritän keskittää kotona huomiota parisuhteeseemme ja pitää deitti-iltoja, eli kanavoida niitä fiiliksiä puolisooni.
Minusta ihastuminen on inhimillistä ja se menee ohi jos sille ei anna tilaa. Avioliitto ja uskollisuus on tahdon asia. Ihastuksistani on aina lopulta tullut kavereita ja ne alkututustumisen tunteet ovat poistuneet aina kokonaan. Se liittyy jotenkin uuteen ihmiseenkin ja jos vastakkaisen sukupuolen edustaja on kiva ja komea niin miksipä ei vähän ihastuisi. Mutta tosiaan, ei se mitään rakkautta ole enkä koskaan ole kenellekään ihastumisia myöntänyt :)
Taannoin oli yksi, varmaan varsin molemminpuolinen, mutta kummatkin piti etäisyytensä ilman mitään sanomista, kunnes voitiin olla ilman niitä ihastumisen fiiliksiä. Nyt kavereita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tilanne helppo ole. Moni hyvä suhde on kuitenkin alkanut juuri noin, raju ihastuminen joka sittemmin on muuttunut syväksi rakkaudeksi. Eihän ihminen ole tarkoitettu jatkuvassa huumassakaan elämään. On toki ihmisiä jotka jatkuvasti janoavat tuota voimakasta ihastumisen tunnetta ja suhteet eivät kauan kestä ja sitten katsellaan jo uutta.
Tässä ei nyt ole ainoaa oikeaa ratkaisua, sinun pitää se päätös tehdä itse. Kerrot, ettei avioliitossasi ole mitään vikaa. Nyt pitää olla rehellinen, oletko koskaan aikaisemmin tuntenut samoin kuin nyt - esim. aviomiestäsi kohtaan. Mistä syystä olet mennyt naimisiin. Oletko kaivannut syvempiä, voimakkaampia tunteita tiedostamatta sitä itse. Kaiken kaikkiaan ja rehellisesti, oletko tyytyväinen liittoosi.
Täällä on paljon näitä "järki-ihmisiä" jotka pyrkivät vesittämään rakkautta - joko kateellisuuttaan tai siksi, etteivät paremmasta tiedä. Koska itsellä on välttävää, ei toisella voi eikä saa olla paremmin.
Kehottaisin sinua kuitenkin toistaiseksi odottamaan. "Järjetön" ihastus hiipuu melko pian, muutamassa kuukaudessa, viimeistään parissa vuodessa. Jos näin, niin koko keissistä jää ehkä vain lämmin muisto, pala elettyä elämää.
Elämä on riskejä täynnä eikä takuita anneta mistään. Kun tässä maalailen piruja seinälle, voi käydä niinkin, että jätät ihastukseksi ja pian sen jälkeen miehesi ilmoittaa löytäneensä toisen ja haluavansa eron - kahden miehen sijasta sinulla ei olekaan yhtään. Voit toki myös elää nykyisen miehesi kanssa onnellisen loppuelämän.
Osaat kyllä tehdä oikean ratkaisun kunhan ensin hieman rauhoitut. Hyvä liitto syntyy tunteen ja järjen tasapainosta. Pelkkä järki johtaa kuivaan, tunneköyhään suhteeseen ja pelkkä tunne kaaokseen.
Mistä tulee tämä pitkien parisuhteiden ihannointi? Edelleen ollaan sitä mieltä että eronneet olisivat jotenkin epäonnistuneita kun eivät sinnitelleet väkisin. Hei, nykyään ihminen elättää itsensä ja elää itseään varten, ei tarvitse pelätä puolisosta eroa. Ei ennen eikä nyt ketään muisteta pitkästä avioliitosta. Ylipäätään avioliittokäsitteen voisi lakkauttaa ja pitää sitä vaan kirkollisena rituaalina. Avioliiton pitäisi olla pelkästään uskonnollinen sitoutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tilanne helppo ole. Moni hyvä suhde on kuitenkin alkanut juuri noin, raju ihastuminen joka sittemmin on muuttunut syväksi rakkaudeksi. Eihän ihminen ole tarkoitettu jatkuvassa huumassakaan elämään. On toki ihmisiä jotka jatkuvasti janoavat tuota voimakasta ihastumisen tunnetta ja suhteet eivät kauan kestä ja sitten katsellaan jo uutta.
Tässä ei nyt ole ainoaa oikeaa ratkaisua, sinun pitää se päätös tehdä itse. Kerrot, ettei avioliitossasi ole mitään vikaa. Nyt pitää olla rehellinen, oletko koskaan aikaisemmin tuntenut samoin kuin nyt - esim. aviomiestäsi kohtaan. Mistä syystä olet mennyt naimisiin. Oletko kaivannut syvempiä, voimakkaampia tunteita tiedostamatta sitä itse. Kaiken kaikkiaan ja rehellisesti, oletko tyytyväinen liittoosi.
Täällä on paljon näitä "järki-ihmisiä" jotka pyrkivät vesittämään rakkautta - joko kateellisuuttaan tai siksi, etteivät paremmasta tiedä. Koska itsellä on välttävää, ei toisella voi eikä saa olla paremmin.
Kehottaisin sinua kuitenkin toistaiseksi odottamaan. "Järjetön" ihastus hiipuu melko pian, muutamassa kuukaudessa, viimeistään parissa vuodessa. Jos näin, niin koko keissistä jää ehkä vain lämmin muisto, pala elettyä elämää.
Elämä on riskejä täynnä eikä takuita anneta mistään. Kun tässä maalailen piruja seinälle, voi käydä niinkin, että jätät ihastukseksi ja pian sen jälkeen miehesi ilmoittaa löytäneensä toisen ja haluavansa eron - kahden miehen sijasta sinulla ei olekaan yhtään. Voit toki myös elää nykyisen miehesi kanssa onnellisen loppuelämän.
Osaat kyllä tehdä oikean ratkaisun kunhan ensin hieman rauhoitut. Hyvä liitto syntyy tunteen ja järjen tasapainosta. Pelkkä järki johtaa kuivaan, tunneköyhään suhteeseen ja pelkkä tunne kaaokseen.
Se olisikin kaamea kohta kun ei jäisi yhtään miestä! Ovatko ne saavutuksia vai palkintoja? Ihminen voi elää varsin onnellisena ilman yhtään miestä. Itslläni on niitä kaksi ja se on sopiva määrä minun kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit heti vetämään ja huomenna lennät pimppa ojossa uusiin kokemuksiin.
Pimppa ojossa kuulostaa hyvältä, kun eilen luin artikkelin ,jossa kerrottiin ulos pullahtaneesta emättimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moralisoiminen on typerää. Kyse on ap sinun elämästäsi. Mieti, jaksatko loppuikäsi äijääsi, jos jätät tämän tilaisuuden käyttämättä.
Minä koin upean sivusuhteen, joka kesti 4 kk. Kannan sitä kalliina aarteena sydämessäni. Sen aikainen avioliittoni ei lapsista huolimatta ollut yhtä hyvä.
Teet tai jätät tekemättä jotain, olet itse vastuussa. Älä ikinä kerro kenellekään, koska tieto loukkaa.
Sivusuhteessa ei ole mitään vikaa kun sen vastuullisesti hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee tämä pitkien parisuhteiden ihannointi? Edelleen ollaan sitä mieltä että eronneet olisivat jotenkin epäonnistuneita kun eivät sinnitelleet väkisin. Hei, nykyään ihminen elättää itsensä ja elää itseään varten, ei tarvitse pelätä puolisosta eroa. Ei ennen eikä nyt ketään muisteta pitkästä avioliitosta. Ylipäätään avioliittokäsitteen voisi lakkauttaa ja pitää sitä vaan kirkollisena rituaalina. Avioliiton pitäisi olla pelkästään uskonnollinen sitoutuminen.
Minulla on vain yksi elämä -eroajat tuottavat usein ainakin lapsilleen kohtuuttomasti tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä. En uskonut rakkauteen edes lapsena. Otan järjellä monet asiat, joten olen kai järki- ihminen. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka ratkaisevat typerillä tunteilla kaikki asiansa ja mahdollisesti pilaavat elämänsä. Rakkaus on kemiallinen ja biologinen reaktio aivoissa Tarkoituksena on se, ettei ihminen kuole sukupuuttoon. Kummallista että ihmiset pitävät evoluutiota totuutena, mutta eivät ymmärrä edes tätä.
Kuulostaa poikkeuksellisen tunneköyhältä ja kylmältä. Useimmilla ihmisillä on tarve tunne-elämään ja rakkauteen.
Miten niin?
Mitä tuo viestisi tarkoittaa? En ymmärrä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä. En uskonut rakkauteen edes lapsena. Otan järjellä monet asiat, joten olen kai järki- ihminen. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka ratkaisevat typerillä tunteilla kaikki asiansa ja mahdollisesti pilaavat elämänsä. Rakkaus on kemiallinen ja biologinen reaktio aivoissa Tarkoituksena on se, ettei ihminen kuole sukupuuttoon. Kummallista että ihmiset pitävät evoluutiota totuutena, mutta eivät ymmärrä edes tätä.
Kuulostaa poikkeuksellisen tunneköyhältä ja kylmältä. Useimmilla ihmisillä on tarve tunne-elämään ja rakkauteen.
Uskotko eviluutioon? On älyllistä epärehellisyyttä jos sen lisäksi uskot rakkauteen. Ihminen voi kiintyä toiseen, mutta ei rakastaa. Ihmisten rakkaus on hömppää. Nytkin joku on valmis pilaamaan monta ihmiselämää hömpän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä. En uskonut rakkauteen edes lapsena. Otan järjellä monet asiat, joten olen kai järki- ihminen. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka ratkaisevat typerillä tunteilla kaikki asiansa ja mahdollisesti pilaavat elämänsä. Rakkaus on kemiallinen ja biologinen reaktio aivoissa Tarkoituksena on se, ettei ihminen kuole sukupuuttoon. Kummallista että ihmiset pitävät evoluutiota totuutena, mutta eivät ymmärrä edes tätä.
Kuulostaa poikkeuksellisen tunneköyhältä ja kylmältä. Useimmilla ihmisillä on tarve tunne-elämään ja rakkauteen.
Uskotko eviluutioon? On älyllistä epärehellisyyttä jos sen lisäksi uskot rakkauteen. Ihminen voi kiintyä toiseen, mutta ei rakastaa. Ihmisten rakkaus on hömppää. Nytkin joku on valmis pilaamaan monta ihmiselämää hömpän takia.
Sori kirjoitusvirhe. Luultavasti tähän keskusteluun osallistujat ovat kaikki naisia. Naiset uskovat tuollaiseen hömppään.
Taisi olla munasolu irtoamassa? Ovulaatiokierron tietyssä vaiheessa vähän kaikenlaiset ukkelit voi vaikuttaa viehättäviltä. Mielikuvitus laukkaa ja pikkupöksyt kastuu. Todellisuudessa se äijä kuitenkin kaivaa persettä, pieree ja haisee ajoittain (tai usein) melko pahalta. Ihan niin kuin omakin ukkosi.
Minä rakastan mun lemmikkejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee. Minullakin niitä on ollut, tutkailen fiilistä ihan kylmän rauhallisesti vaan ja pidän ihastuksen kohteen etäällä. Ja yritän keskittää kotona huomiota parisuhteeseemme ja pitää deitti-iltoja, eli kanavoida niitä fiiliksiä puolisooni.
Minusta ihastuminen on inhimillistä ja se menee ohi jos sille ei anna tilaa. Avioliitto ja uskollisuus on tahdon asia. Ihastuksistani on aina lopulta tullut kavereita ja ne alkututustumisen tunteet ovat poistuneet aina kokonaan. Se liittyy jotenkin uuteen ihmiseenkin ja jos vastakkaisen sukupuolen edustaja on kiva ja komea niin miksipä ei vähän ihastuisi. Mutta tosiaan, ei se mitään rakkautta ole enkä koskaan ole kenellekään ihastumisia myöntänyt :)
Taannoin oli yksi, varmaan varsin molemminpuolinen, mutta kummatkin piti etäisyytensä ilman mitään sanomista, kunnes voitiin olla ilman niitä ihastumisen fiiliksiä. Nyt kavereita :)
Tämä on aikuisen ihmisen puhetta joka ajattelee järkevästi. Mitä pahaa tässä on? Ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan mun lemmikkejäkin.
Lemmikkejä voikin rakastaa. Ihmisen rakastaminen on pelkkää ajanhaaskausta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tuntuu, että pää sekoaa, kun en kehtaa kenellekään aiheesta puhua..
Ensi tapaamisesta on nyt noin 2kk ja edelleen nämä meidän viestittelyt ja puhelut jatkuvat. Täällä kehtaan jopa myöntää, että olemme lähettäneet selfie -kuviakin, jotta emme unohtaisi miltä toinen näyttää.. apua...
Romanttista tämä on tosiaan ja tuntuu hullulle, kun en ole koskaan kuvitellut olevani mitenkään yltiöromanttinen, mutta kun toinen kehuu luonteen piirteitä ja ihmettelee omia tuntemuksiaan erittäin oudoksi, en voi olla muuta kuin sen sydänsilmäisen emojin näköinen!!
Välimatkaa on 600 km, että hankala on tapaamista saada sovittua. Seuraavan kerran olen kyseisellä paikkakunnalla 2vkon kuluttua ja tuntuu aivan ihanalta mennä sinne, mutta samalla kauhistuttaa, kun luulen tietäväni, että petän miestäni - mitä en koskaan kuvitellut tekeväni..
-aloittaja
"luulen tietäväni, että petän miestäni"
Ei se ole mikään vahininko, että petät miestäsi. Se on aikuisen ihmisen tietoinen päätös. Jätä miehesi, jos tahdot kokeilla elämää tämän ihastuksen kanssa. Mutta älä petä.
Enemmän punnitsisin sitä kumpi todennäköisesti pysyy vierellä vaikeatkin ajat. Haluaisinko himon ilotulitusta jatkuvalla syötöllä vai luotettavaksi todetun pitkäaikaisen kumppanin jonka kanssa on sairastettu, koettu vaikeita asioita ja silti rakastetaan.