Lue keskustelun säännöt.
Naiset - nyt tarvitaan kokemuksia. Olen a-i-v-a-n korviani myöten ihastunut ja perhe kotona
13.10.2018 |
Pakko jonnekkin saada purkaa ajatuksia..
Olin työmatkalla ja tehtävänä oli samalla toimittaa yksi muistitikku kyseisessä kaupungissa toimivalle yhteistyökumppaniyritykselle. Vastassa piti olla vanha herrasmies, mutta yllättäin vastassa olikin omaa ikäluokkaani oleva mies. En ole ikinä, siis en ikinä, kokenut mitään sellaista kuin sillä hetkellä miehen nähtyäni. Hän on ihan tavallinen mies, tilanne ei siis ollut, että wau - onpas siinä komea mies.
Esittelin itseni asiallisesti niin kuin työtapaamisessa yleensäkin ja hän samoin. Tapaaminen kesti siis noin 5 min ja kun olin tekemässä lähtöä, hän kohteliaasti pyysi puhelinnumeroani - mikäli tarvitsisi kysyä jotakin tikun sisältöön liittyvää.
En koko päivänä saanut häntä mielestäni ja seuraavana päivänä hän laittoi viestiä aivan samoista tuntemuksista. Kertoi täsmälleen samat ajatukset, kuin mitä minulla oli ollut; ei ollut saanut minua mielestäni ja hän olisi halunnut suudella minua siellä toimiston eteisessä!
Olemme nyt sitten siitä lähtien soitelleet joka päivä sekä laitelleet viestiä ja samat tuntemukset jatkuvat edelleen, erittäin vahvasti!! Tuntuu, että voisin lähteä hänen luokseen käymään ja mennä vaikka sänkyyn saakka.
No sitten se vakavampi puoli - minulla on perhe ja olemme olleet 10v yhdessä. Suhteessamme ei ole ollut uskottomuutta tai mitään erikoisia ongelmia koskaan. Ennen tätä kohtaamista olo kotona oli ihan normaalia arkea.. Nyt kun pääni on sekaisin kuin seinäkellolla, tuntuu tietenkin, että olisin valmis siirtymään tämän kuvittelemani "sen oikean" luokse. Hän on eronnut 2v sitten ja nyt ollut pääasiallisesti yksikseen..
Sanokaa joku jotain järkevää? Onko tämä nyt "se oikea" vai mitä ihmettä oikein tapahtui sillä hetkellä, kun näimme!! Ahdistaa, kun en halua olla uskoton kotona, mutta sydän on yhtäkkiä hypännyt aivan toiseen suuntaan ja saan sellaista vastakaikua, mitä en ole nähnyt kuin elokuvissa!!
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Mullekin 30 -40v sattui tuollaista paljon. Oon sairaanhoitaja ja superihanat ihastuneet lääkärit kävelivät päin seiniä ja hölmöilivät.
Mutta olisivatko he halunneet jättää lääkärivaimonsa ja lapsensa minun takia? En ikinä edes kuvitellut.
Mies kuulostaa niin helpolta nakilta että lienee eronnut ja haku päällä.
Mieti haluatko riskeerata kaiken jonkun hurmaheikin takia, hänestä saattaa paljastua ties mitä..
Noi ihastuneet lääkärit ovat kyllä oma kansanryhmänsä.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ihminen ei ole sinulle " se oikea." Sinulla on kotonasi jo se oikea.
Tämähän on aivan naurettava juttu. Miksi se, jonka kanssa on sattunut päätymään ensiksi yhteen, olisi se oikea? Hyvin useinhan asia ei näin mene.
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ihminen ei ole sinulle " se oikea." Sinulla on kotonasi jo se oikea.
Älytön väite vieraasta ihmisestä heitettynä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sinulla menee sekaisin kaksi asiaa. Johtuu varmaan siitä miten naiset on kasvatettu, kun ei nähdä metsää puilta. Eli sekoitat himon, seksuaalisen halun ja vetovoiman ja fantasian "ihastumiseen, hullaantumiseen, salamarakastumiseen. Sinua panettaa. Tuo mies herättää halusi. Jos olette vaan viestitelleet ei mies voi tietää luonteenpiirteitäsi, etkä sinä vielä tunne häntä. Kyse on vain seksuaalisesta himosta eikä siinä ole mitään pahaa.
Se halu voi olla niin kova, että harkitset pettämistä. Toinenkin vaihtoehto on. Menet kotiin ja nait pitkään ja hartaasti ja usein miehesi kanssa, ja pidät tämän "ihastuksen" fantasiatasolla. Ei sinun oikeasti tarvitse tehdä syrjähyppyä, mutta voit kuvitella sen. Jokus kuvittelu on parempaa kuin itse aito action.
En tiedä miten kenetkin.on kasvatettu, mutta kyllä mulle ainakin on jo ihan nuoresta asti ollut täysin selvää, että himo ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa!!
Tunteehan sen jos haluaa jotakuta, miten sitä voi tunteisiin sotkea!
Ehkä tuo joihinkin sopii, koska mulla oli nuorena kaveri, jolle yritin selittää kuinka tunnen vetoa yhteen poikaan. Kaveri kyseli olenko ihastunut. Sanoin että ei, en ole ihastunut, haluan vaan sitä poikaa. Kaveri ei vaan tajunnut...
Olen muutaman kerran elämässäni ihastunut ensisilmäyksellä, ollut pää aivan pilvissä ja joka kerran se on ollut aivan typerää ja johtanut heikkoon lopputulokseen. Ja nämä kaikki tapahtuivat teininä tai varhaisaikuisena, ja nykyisin en pysty edes kunnolla ihastumaan kehenkään tai jarrut ovat erittäin vahvasti päällä.
Olen aivan varma, että nämä päätä pahkaa ihastujat ovat jotenkin tunne-elämältään keskenkasvuisia ja ovat sitoutuneet aivan liian tiukasti aivan liian nuorena ilman suurempaa tunteenpaloa ja lopputulos näkyy tässä. Totta kai arki on muuttunut tasaisen harmaaksi ja yllätyksettömäksi, mutta ei sekään selitä tuota haihattelua.
En sano että tietäisin kaikesta kaiken, mutta joskus kannattaa miettiä elämäänsä muutakin kautta kuin olla pää pilvissä. Omat rakkautta ensisilmäyksellä- tapaukseni ovat johtaneet aina vääjäämättä sellaiseen lopputulokseen, että olisin ollut onnellisempi ilman. Alitajuistahan tuo on, ja nämä miehet pettivät, jättivät ja olivat inhottavia kuin mitkä mutta rakkaus esti näkemästä puutteet. Älkää siis uskoko mitä tunnepaloissanne ajattelette, koska se ei ole mikään totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sinulla menee sekaisin kaksi asiaa. Johtuu varmaan siitä miten naiset on kasvatettu, kun ei nähdä metsää puilta. Eli sekoitat himon, seksuaalisen halun ja vetovoiman ja fantasian "ihastumiseen, hullaantumiseen, salamarakastumiseen. Sinua panettaa. Tuo mies herättää halusi. Jos olette vaan viestitelleet ei mies voi tietää luonteenpiirteitäsi, etkä sinä vielä tunne häntä. Kyse on vain seksuaalisesta himosta eikä siinä ole mitään pahaa.
Se halu voi olla niin kova, että harkitset pettämistä. Toinenkin vaihtoehto on. Menet kotiin ja nait pitkään ja hartaasti ja usein miehesi kanssa, ja pidät tämän "ihastuksen" fantasiatasolla. Ei sinun oikeasti tarvitse tehdä syrjähyppyä, mutta voit kuvitella sen. Jokus kuvittelu on parempaa kuin itse aito action.
En tiedä miten kenetkin.on kasvatettu, mutta kyllä mulle ainakin on jo ihan nuoresta asti ollut täysin selvää, että himo ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa!!
Tunteehan sen jos haluaa jotakuta, miten sitä voi tunteisiin sotkea!
Ehkä tuo joihinkin sopii, koska mulla oli nuorena kaveri, jolle yritin selittää kuinka tunnen vetoa yhteen poikaan. Kaveri kyseli olenko ihastunut. Sanoin että ei, en ole ihastunut, haluan vaan sitä poikaa. Kaveri ei vaan tajunnut...
Itse asiassa rakkaus on kemiallista ja tietty määrä siitä on himoa. Se himo kuuluu siihen siksi, että suurin tunnepalo kestää korkeintaan kaksi vuotta ja siinä ajassa on tarkoitus saada aluille lapsi. Otapa selvää, näistä on artikkeleita netti piukassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen muutaman kerran elämässäni ihastunut ensisilmäyksellä, ollut pää aivan pilvissä ja joka kerran se on ollut aivan typerää ja johtanut heikkoon lopputulokseen. Ja nämä kaikki tapahtuivat teininä tai varhaisaikuisena, ja nykyisin en pysty edes kunnolla ihastumaan kehenkään tai jarrut ovat erittäin vahvasti päällä.
Olen aivan varma, että nämä päätä pahkaa ihastujat ovat jotenkin tunne-elämältään keskenkasvuisia ja ovat sitoutuneet aivan liian tiukasti aivan liian nuorena ilman suurempaa tunteenpaloa ja lopputulos näkyy tässä. Totta kai arki on muuttunut tasaisen harmaaksi ja yllätyksettömäksi, mutta ei sekään selitä tuota haihattelua.
En sano että tietäisin kaikesta kaiken, mutta joskus kannattaa miettiä elämäänsä muutakin kautta kuin olla pää pilvissä. Omat rakkautta ensisilmäyksellä- tapaukseni ovat johtaneet aina vääjäämättä sellaiseen lopputulokseen, että olisin ollut onnellisempi ilman. Alitajuistahan tuo on, ja nämä miehet pettivät, jättivät ja olivat inhottavia kuin mitkä mutta rakkaus esti näkemästä puutteet. Älkää siis uskoko mitä tunnepaloissanne ajattelette, koska se ei ole mikään totuus.
Kas kun minulla on ihan päinvastainen kokemus. Ainoa hyvä suhteeni on syntynyt keski-iässä ihastumalla päätä pahkaa. Ne nuoruuden ns jörkivalinnat taas eivät ole kestäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sinulla menee sekaisin kaksi asiaa. Johtuu varmaan siitä miten naiset on kasvatettu, kun ei nähdä metsää puilta. Eli sekoitat himon, seksuaalisen halun ja vetovoiman ja fantasian "ihastumiseen, hullaantumiseen, salamarakastumiseen. Sinua panettaa. Tuo mies herättää halusi. Jos olette vaan viestitelleet ei mies voi tietää luonteenpiirteitäsi, etkä sinä vielä tunne häntä. Kyse on vain seksuaalisesta himosta eikä siinä ole mitään pahaa.
Se halu voi olla niin kova, että harkitset pettämistä. Toinenkin vaihtoehto on. Menet kotiin ja nait pitkään ja hartaasti ja usein miehesi kanssa, ja pidät tämän "ihastuksen" fantasiatasolla. Ei sinun oikeasti tarvitse tehdä syrjähyppyä, mutta voit kuvitella sen. Jokus kuvittelu on parempaa kuin itse aito action.
En tiedä miten kenetkin.on kasvatettu, mutta kyllä mulle ainakin on jo ihan nuoresta asti ollut täysin selvää, että himo ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa!!
Tunteehan sen jos haluaa jotakuta, miten sitä voi tunteisiin sotkea!
Ehkä tuo joihinkin sopii, koska mulla oli nuorena kaveri, jolle yritin selittää kuinka tunnen vetoa yhteen poikaan. Kaveri kyseli olenko ihastunut. Sanoin että ei, en ole ihastunut, haluan vaan sitä poikaa. Kaveri ei vaan tajunnut...Itse asiassa rakkaus on kemiallista ja tietty määrä siitä on himoa. Se himo kuuluu siihen siksi, että suurin tunnepalo kestää korkeintaan kaksi vuotta ja siinä ajassa on tarkoitus saada aluille lapsi. Otapa selvää, näistä on artikkeleita netti piukassa.
Tuo max 2 vuotta himon kesto on puhdas myytti. Mm. maailmankuulu rakkaustutkija Helen Fisher on todistanut sen vääräksi. Aito kemia ja himo on voi aivan hyvin kestää eliniän.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hurjan romanttiselta, mutta yritä nyt rauhoittua. Mitään hätiköityä ei kannata tehdä.
Viesteissä ja unelmissa usein omat haavekuvat ottavat vallan ja todellisuus on jotain muuta.
Tavalla nyt kuitenkin jossain julkisella paikalla ja puhukaa, ota aikalisä. Mieskin tietää sun olevan naimisissa, eikö? Hänen kuuluu ymmärtää tilanne.
Puolusteletko AP:tä? Hän on jo pettänyt miestään. Jos hänellä on yhtään selkärankaa niin hän tunnustaa ja mies voi hakea eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa joku jotain järkevää? Onko tämä nyt "se oikea" vai mitä ihmettä oikein tapahtui sillä hetkellä, kun näimme!! Ahdistaa, kun en halua olla uskoton kotona, mutta sydän on yhtäkkiä hypännyt aivan toiseen suuntaan ja saan sellaista vastakaikua, mitä en ole nähnyt kuin elokuvissa!!
No sä olet nyt voikakkaasti ja äkkiä ihastunut johonkin. Sitä ei kukaan voi tietää, onko tämä nyt "se oikea", todennäköisesti ei. Tunteita tulee ja menee, ja niistä on kaikkien lupa nauttia (tai kärsiä, jos niikseen tulee). Eri asia on, mitä niille tai niiden pohjalta tekee. Olen itsekin joskus ihastunut todella voimakkaasti toiseen ihmiseen, vaikka olin parisuhteessa. En tehnyt asialle yhtään mitään, sen kuin keskenäni hekumoin sen tunteen kanssa, ja ajan myötä se sitten laimeni. En kadu yhtään, etten hypännyt sen ihastukseni kelkkaan tai juossut perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sinulla menee sekaisin kaksi asiaa. Johtuu varmaan siitä miten naiset on kasvatettu, kun ei nähdä metsää puilta. Eli sekoitat himon, seksuaalisen halun ja vetovoiman ja fantasian "ihastumiseen, hullaantumiseen, salamarakastumiseen. Sinua panettaa. Tuo mies herättää halusi. Jos olette vaan viestitelleet ei mies voi tietää luonteenpiirteitäsi, etkä sinä vielä tunne häntä. Kyse on vain seksuaalisesta himosta eikä siinä ole mitään pahaa.
Se halu voi olla niin kova, että harkitset pettämistä. Toinenkin vaihtoehto on. Menet kotiin ja nait pitkään ja hartaasti ja usein miehesi kanssa, ja pidät tämän "ihastuksen" fantasiatasolla. Ei sinun oikeasti tarvitse tehdä syrjähyppyä, mutta voit kuvitella sen. Jokus kuvittelu on parempaa kuin itse aito action.
En tiedä miten kenetkin.on kasvatettu, mutta kyllä mulle ainakin on jo ihan nuoresta asti ollut täysin selvää, että himo ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa!!
Tunteehan sen jos haluaa jotakuta, miten sitä voi tunteisiin sotkea!
Ehkä tuo joihinkin sopii, koska mulla oli nuorena kaveri, jolle yritin selittää kuinka tunnen vetoa yhteen poikaan. Kaveri kyseli olenko ihastunut. Sanoin että ei, en ole ihastunut, haluan vaan sitä poikaa. Kaveri ei vaan tajunnut...Itse asiassa rakkaus on kemiallista ja tietty määrä siitä on himoa. Se himo kuuluu siihen siksi, että suurin tunnepalo kestää korkeintaan kaksi vuotta ja siinä ajassa on tarkoitus saada aluille lapsi. Otapa selvää, näistä on artikkeleita netti piukassa.
Tuo max 2 vuotta himon kesto on puhdas myytti. Mm. maailmankuulu rakkaustutkija Helen Fisher on todistanut sen vääräksi. Aito kemia ja himo on voi aivan hyvin kestää eliniän.
Ja itse asiassa syy, miksi moni suhde on karahtanut parin vuoden päästä on ollut se, että kun ihmiset ovat menneet yhteen, he ovat perinteisesti hankkineet lapsia. Vauva-arki siis on pilannut himon suhteesta, ei mikään luonnollinen muu 'kehityskulku'. Eli jos löydät himottavan puolison, älä tee lapsia, koska se todennäköisesti himmentää seksuaalisen vedon välillänne, kun muututte miehestä ja naisesta lapsen isäksi ja äidiksi ja alatte riidellä kotitöistä. Itse fyysinen kemia siis ei sinällään häviä mihinkään ajan myötä, ellei sitä ala nitistää noiden muiden ongelmien alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sinulla menee sekaisin kaksi asiaa. Johtuu varmaan siitä miten naiset on kasvatettu, kun ei nähdä metsää puilta. Eli sekoitat himon, seksuaalisen halun ja vetovoiman ja fantasian "ihastumiseen, hullaantumiseen, salamarakastumiseen. Sinua panettaa. Tuo mies herättää halusi. Jos olette vaan viestitelleet ei mies voi tietää luonteenpiirteitäsi, etkä sinä vielä tunne häntä. Kyse on vain seksuaalisesta himosta eikä siinä ole mitään pahaa.
Se halu voi olla niin kova, että harkitset pettämistä. Toinenkin vaihtoehto on. Menet kotiin ja nait pitkään ja hartaasti ja usein miehesi kanssa, ja pidät tämän "ihastuksen" fantasiatasolla. Ei sinun oikeasti tarvitse tehdä syrjähyppyä, mutta voit kuvitella sen. Jokus kuvittelu on parempaa kuin itse aito action.
En tiedä miten kenetkin.on kasvatettu, mutta kyllä mulle ainakin on jo ihan nuoresta asti ollut täysin selvää, että himo ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa!!
Tunteehan sen jos haluaa jotakuta, miten sitä voi tunteisiin sotkea!
Ehkä tuo joihinkin sopii, koska mulla oli nuorena kaveri, jolle yritin selittää kuinka tunnen vetoa yhteen poikaan. Kaveri kyseli olenko ihastunut. Sanoin että ei, en ole ihastunut, haluan vaan sitä poikaa. Kaveri ei vaan tajunnut...Itse asiassa rakkaus on kemiallista ja tietty määrä siitä on himoa. Se himo kuuluu siihen siksi, että suurin tunnepalo kestää korkeintaan kaksi vuotta ja siinä ajassa on tarkoitus saada aluille lapsi. Otapa selvää, näistä on artikkeleita netti piukassa.
Aivan järkyttävä palo roihuaa tällaista ”ensisilmäyksellä jalat alta”- miestä kohtaan jo neljättä vuotta. Tuo kaksi vuotta on ihan yhtä tyhjän kanssa, kunnon kemia kun on niin ei se mihinkään katoa. Toki en ole enää ihan yhtä sekaisin, kuin alussa mutta yhtä hulluna mieheen kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutaman kerran elämässäni ihastunut ensisilmäyksellä, ollut pää aivan pilvissä ja joka kerran se on ollut aivan typerää ja johtanut heikkoon lopputulokseen. Ja nämä kaikki tapahtuivat teininä tai varhaisaikuisena, ja nykyisin en pysty edes kunnolla ihastumaan kehenkään tai jarrut ovat erittäin vahvasti päällä.
Olen aivan varma, että nämä päätä pahkaa ihastujat ovat jotenkin tunne-elämältään keskenkasvuisia ja ovat sitoutuneet aivan liian tiukasti aivan liian nuorena ilman suurempaa tunteenpaloa ja lopputulos näkyy tässä. Totta kai arki on muuttunut tasaisen harmaaksi ja yllätyksettömäksi, mutta ei sekään selitä tuota haihattelua.
En sano että tietäisin kaikesta kaiken, mutta joskus kannattaa miettiä elämäänsä muutakin kautta kuin olla pää pilvissä. Omat rakkautta ensisilmäyksellä- tapaukseni ovat johtaneet aina vääjäämättä sellaiseen lopputulokseen, että olisin ollut onnellisempi ilman. Alitajuistahan tuo on, ja nämä miehet pettivät, jättivät ja olivat inhottavia kuin mitkä mutta rakkaus esti näkemästä puutteet. Älkää siis uskoko mitä tunnepaloissanne ajattelette, koska se ei ole mikään totuus.
Kas kun minulla on ihan päinvastainen kokemus. Ainoa hyvä suhteeni on syntynyt keski-iässä ihastumalla päätä pahkaa. Ne nuoruuden ns jörkivalinnat taas eivät ole kestäneet.
Noniin, eli olet juuri se kenestä tekstissäni puhuin. :D Se luetunymmärtäminen! Itse ihastuin päätä pahkaa nuorena, ja kun tuo vaihe oli koettu, löysin sitten miehen johon toki ihastuin, mutta suhdetta osasin jo tarkastella objektiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sinulla menee sekaisin kaksi asiaa. Johtuu varmaan siitä miten naiset on kasvatettu, kun ei nähdä metsää puilta. Eli sekoitat himon, seksuaalisen halun ja vetovoiman ja fantasian "ihastumiseen, hullaantumiseen, salamarakastumiseen. Sinua panettaa. Tuo mies herättää halusi. Jos olette vaan viestitelleet ei mies voi tietää luonteenpiirteitäsi, etkä sinä vielä tunne häntä. Kyse on vain seksuaalisesta himosta eikä siinä ole mitään pahaa.
Se halu voi olla niin kova, että harkitset pettämistä. Toinenkin vaihtoehto on. Menet kotiin ja nait pitkään ja hartaasti ja usein miehesi kanssa, ja pidät tämän "ihastuksen" fantasiatasolla. Ei sinun oikeasti tarvitse tehdä syrjähyppyä, mutta voit kuvitella sen. Jokus kuvittelu on parempaa kuin itse aito action.
En tiedä miten kenetkin.on kasvatettu, mutta kyllä mulle ainakin on jo ihan nuoresta asti ollut täysin selvää, että himo ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa!!
Tunteehan sen jos haluaa jotakuta, miten sitä voi tunteisiin sotkea!
Ehkä tuo joihinkin sopii, koska mulla oli nuorena kaveri, jolle yritin selittää kuinka tunnen vetoa yhteen poikaan. Kaveri kyseli olenko ihastunut. Sanoin että ei, en ole ihastunut, haluan vaan sitä poikaa. Kaveri ei vaan tajunnut...Itse asiassa rakkaus on kemiallista ja tietty määrä siitä on himoa. Se himo kuuluu siihen siksi, että suurin tunnepalo kestää korkeintaan kaksi vuotta ja siinä ajassa on tarkoitus saada aluille lapsi. Otapa selvää, näistä on artikkeleita netti piukassa.
Aivan järkyttävä palo roihuaa tällaista ”ensisilmäyksellä jalat alta”- miestä kohtaan jo neljättä vuotta. Tuo kaksi vuotta on ihan yhtä tyhjän kanssa, kunnon kemia kun on niin ei se mihinkään katoa. Toki en ole enää ihan yhtä sekaisin, kuin alussa mutta yhtä hulluna mieheen kylläkin.
Noniin, eli ensihuuma on kadonnut ja sen kuuluukin kadota.
Oletko pohtinut että koko tilanne saattaisi vain johtua jonkinlaisesta jännityksenkaipuusta arjen keskellä?
Onko arkesi tasapaksua ja suhteellisen muuttumatonta kuukaudesta toiseen? Mikä vain mikä rikkoo kaavan saattaa hetkellisesti tuntua erittäin jännittävältä, mutta kuten monet tässä viestiketjussa ovat jo sanoneet, kannattaa mieluummin työstää perhearkea mielenkiintoisemmaksi kuin lähteä ihastuksen mukaan hetkellisesti hulluttelemaan. Loppujenlopuksi huomaat todennäköisesti ettei ruoho ole sen vihreämpää toisellakaak puolella jokea ja tuossa vaiheessa et voi todennäköisesti saada vanhaa hyvää perhearkeasikaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ihminen ei ole sinulle " se oikea." Sinulla on kotonasi jo se oikea.
Tämähän on aivan naurettava juttu. Miksi se, jonka kanssa on sattunut päätymään ensiksi yhteen, olisi se oikea? Hyvin useinhan asia ei näin mene.
Jos nykyinen aviopuoliso on ok, hän on varmasti se oikea. Rakastuminen on pelkkää biologiaa ja kemiaa. Aikuiset ihmiset eivät enää usko joulupukkiin. Rakkaus on kuvitelmaa. Todella typerää pilata avioliittonsa lapsellisuuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kaikki aina sanoo, ettei pidä erota tällaisessa???!!!! Kuolkaa te vain pystyyn, minusta omn elämänsä voi aivan hyvin järjestää, niin kuin se on itselle ihaninta. Lapsia pitää tietenkin ajatella, mutta itseään pitää ajatella myös. Mä ainakin tarttuisin tilaisuuteen, koska katuisin ikuisesti, jos en olisi valinnut olla onnellinen. Mä olisin todella onneton tuon jälkeen kaikissa muissa asetelmissa. Jos tuosta ei tulisi mitään, niin so what? Osaan mä elää yksinkin.
Siis NÄIN JUURI! Mutta suurin osa täällä kirjoittelijoista joko tyytyy, pelkää yksin olemista ja vastuun ottamista ja pitää kulissit millä keinolla hyvänsä. Sitten voi töissä kauhistella kahvipöydässä niitä riskinottajia, nauraa katkeraa naurua ja olla salaa onnellinen niiden riskinottajien vuoksi joille ei käy hyvin, vaikka edessäpäin esitetään ymmärtäväistä perhemammaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ihminen ei ole sinulle " se oikea." Sinulla on kotonasi jo se oikea.
Tämähän on aivan naurettava juttu. Miksi se, jonka kanssa on sattunut päätymään ensiksi yhteen, olisi se oikea? Hyvin useinhan asia ei näin mene.
Jos nykyinen aviopuoliso on ok, hän on varmasti se oikea. Rakastuminen on pelkkää biologiaa ja kemiaa. Aikuiset ihmiset eivät enää usko joulupukkiin. Rakkaus on kuvitelmaa. Todella typerää pilata avioliittonsa lapsellisuuksilla.
Sun asenne kuulostaa hirveän surulliselta. Lopeta uskottelemasta itsellesi ja muille, ettei kenelläkään voi olla parempaa, kun sinullakaan ei ole. Kyllä monella on!
Höpsistä. En uskonut rakkauteen edes lapsena. Otan järjellä monet asiat, joten olen kai järki- ihminen. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka ratkaisevat typerillä tunteilla kaikki asiansa ja mahdollisesti pilaavat elämänsä. Rakkaus on kemiallinen ja biologinen reaktio aivoissa Tarkoituksena on se, ettei ihminen kuole sukupuuttoon. Kummallista että ihmiset pitävät evoluutiota totuutena, mutta eivät ymmärrä edes tätä.
Se on just näin. Ja ihmiset selittelevät väljähtäneitä suhteitaan jollain ruuhkavuosilla tai tahdolla rakastaa, kun oikeasti elävät vaan väärän kumppanin kanssa.