Miksi jotkut vanhat ihmiset eivät sano D-kirjainta? Esim. marmelaadia = marmelaatia, Heidi = Heiri jne.

Pohjalaiset tosiaan käyttää tuota käden = kären.

Keskisuomalaisena oma murre on vähän vaikeammin havaittava, mutta kyllä täälläkin d:tä vältellään ainakn taivutusmuodoissa: meidän = meijjän, joidenkin = joittenkin jne.

Minua tympäisee tuollainen sivistymättömyydessä ja oppimattomuudessa rypeminen. Se on henkistä köyhyyttä ei mitään muuta. Nuoremmat juntit puhuvat kun ovat ostaneet jotain "laittamisesta". Miksei voida puhua asioista oikeilla nimillä vai oliko sana "ostaa" tuntematon joskus Pohjanmaan periferiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kuullut, että D-kirjainta on pidetty ennen wanhaan hienosteluna. On pitänyt puhua vähän juntisti, ettei sitten naapureiden mielestä "ole olevinaan". :D

Tämä! Esim. tyydyttävä on tyytyttävä. OMG. :D

Ehkä se oli näin ennen vanhaan, eli mummoni nuoruudessa viime vuosisadan alkupuolella. Itse en ole koskaan tuohon törmänny, kun suomen murteissa ei vaan d:tä ole vaan sen sijasta käytetään muuta kirjainta.

Meillä päin sanotaan tyyvyttävä. Uusimman kaupan nimenä käytetään joko natsisivaa tai liiteriä. Vain nuoriso ja kaupan työntekijät käyttävät oikea nimeä.

Murre

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

No radio on suurimmassa osassa Suomea ratio tai rario.

Sivistys- ja vierasperäisten sanojen ääntämisen vaikeus on vain lähinnä jo poistumassa olevilla ikäluokilla.

Puhekielessä toki murretta puhuvilla suom elle epäominaiset äänneyhdistelmät oiotaan.

Traktori=>rattori tai raktori, psykologi=>sykoloki jne.

Vanhemmille ihmisille olivat vierasperäiset sanat tosi vaikeita, niissä ei ollut mitään tarttumapintaa, josta edes muisti saisi otteen.

Anoppini ei ole ikinä oppinut lausumaan esim lääkkeen "Trileptal" nimeä

Se on "Tiileprantti", siinäpä on farmaseutti ihmeissään...

Joo, joku vika näillä boomereilla on päässä kun ei yksinkertaisia sanoja edes opita. Mielenlaatukin semmoinen passiivis-agressiivinen katkeruus.

Me olemme oppineet äidinkielemme erinomaisesti ja se riittää meille. En sanoisi noita keksimällä keksittyjä lääkkeitten nimiä kovin yksinkertaisiksi, vaikka niissä olisi vain suomalaisia äänteitä kuten lainauksessa.

Äidinkieleemme ei  tungeta anglismeja noin vaan. Se on vaatinut ennenkin monta sukupolvea, ennen kuin aknosta tuli ikkuna ja monet saksalais- ja ruotsalaisperäiset sanat suomalaistuivat.

Vierailija kirjoitti:

Sade ei ole sade missään päin Suomea. Se on aina sare, sale, saje, sate tai sae.

Missä päin on sate? T korvaa d:n yleensä vain uudemmissa lainasanoissa, joissa ei ole vakiintunutta murreilmaisua ennestään. Toinen sana on sota.  Sodankylän  alkuperäisessä nimessä ei ole d:tä ollut. Se on jäänyt epäselväksi, tarkoittiko alkuperäinen sova saamenkielistä harria vai mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liity ikään millään tavalla, vaan murteeseen. Joissakin murteissa d:tä ei sanota.

Tämä on totta.

Puhun itsekin murretta, jossa ei sanota deetä. Eikä sanota beetäkään.

Täydellinen deen osaamattomuus on kuitenkin ikäsidonnainen asia, sillä vain osa nykyvanhuksista on opiskellut vieraita kieliä.

Vieraita kieliä opiskelleille D-äänne on tullut tutuksi.

Viisikymppiset ja sitä nuoremmat ovat kaikki lukeneet jotain vierasta kieltä koulussa ja tutustuneet myös siihen D-äänteeseen.

Puheopetusta on annettu lapsille jo 60-luvulla. Nykyvanhuksille ei ole lapsena ollut paljonkaan tarjolla puheopetusta.

En ymmärrä kun kai koulussa kirjakieltä on silti pitänyt opetella. Esim. meidän, teidän.

Kukaan tavallinen ihminen ei puhu arkielämässään kirjakieltä. Tai ehkä jotkut kielitieteen professorit. Heistä en tiedä kun en ole tavannut kuin yliopistossa heidän työympäristössään.

Vierailija kirjoitti:

Älä velä siit köylen päästä, ei se pilä kun se on veles mäläntynny.

Metsänistutusta Hämeessä: Älä istuta sitä tainta kuoppaan, kun jää veren alle.

Vierailija kirjoitti:

Asuinpaikasta, iästä, tavoista, koulutuksesta kiinni. Isoäiti 90v. ääntää d:n b:n, g:n ja f:n niin kuin pitääkin. Koulutukseltaan hän on englannin opettaja eli siinä varmaan syy. Vaari on kiertänyt paljon maailmaa eikä puhu enää pohjanmaan murteella vaan d:t ääntyy niin kuin pitää. Mummi on Helsingistä kotoisin eikä koskaan käytä murresanoja muuta kuin viihdyttääkseen.

Ilmanko Helsingin murre eli vanha slangi oli lähes tyystin kavonnut jo 1980-luvulla. Helsinkiläinen opiskelukaverini tunsi silloin vain yhen oikeaa slangia puhuneen, joka taisi olla hänen isoisänsä.

Vierailija kirjoitti:

ÄRRRRRäeipäRRRRise kirjoitti:

Minun on kyllä vaikea saada D-kirjain äännettyä vaikka keskellä sanaa. Samoin B. D jää joistain kokonaan pois ja B:stä tulee P. Murteesta johtuu. Englanniksi on vaikeaa, jos samassa sanassa on paljon D-, ja R-kirjaimia. Kieli ei vaan taivu, enkä sitä aio hävetä. Ärrän kanssakin on välillä vaikeaa. Olen 21v.

Eli sulla on käet taskussa. Itse en viitsisi sinne lintuja tunkea:)

Kysymys  koululaiselle: missä on käen pesä?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tavallinen ihminen ei puhu arkielämässään kirjakieltä. Tai ehkä jotkut kielitieteen professorit. Heistä en tiedä kun en ole tavannut kuin yliopistossa heidän työympäristössään.

Itsekin kielitietelijänä voin vakuuttaa, että kielitieteen professorit eivät todellakaan puhu arkielämässään kirjakieltä. Kirjakielihän on täysin keinotekoinen konstruktio, jolle on kyllä oma paikkansa etenkin tietyntyyppisissä kirjoitetuissa teksteissä, mutta kieli on sen lisäksi niin valtavan paljon muutakin. Olisi aika typerää luopua sellaisista sanoista, rakenteista ja ääntämistavoista, jotka ovat olleet osa suomen kieltä jo satoja vuosia, vain siksi, että 1800-luvulla pieni porukka kielimiehiä halusi kirjakieleen tarkemmat säännöt. (Suomen länsi- ja itämurteissa on isoja eroja, jotka ovat peräisin jo parintuhannen vuoden takaa. Nykyinen kirjakieli on kompromissi molemmista: eri taivutusmuotojen, rakenteiden ja äänneyhdistelmien kohdalla päätettiin, mikä monista puhutussa kielessä käytössä olevista vaihtoehdoista valitaan kirjakieleen. Hylätyt vaihtoehdot eivät yleensä olleet yhtään sen huonompaa tai epäaidompaa suomea kuin nekään vaihtoehdot, jotka kirjakieleen valittiin.)

Lisäksi joissain tilanteissa suullisessa viestinnässä voi kyllä olla hyödyksi siloitella tiettyjä murrepiirteitä ja puhua yleiskielisemmin, mutta 100-prosenttisen kirjakielen puhuminen on ihan viestinnällisestikin todella typerä ratkaisu, koska sen rakenteet ovat monimutkaisempia ja sitä on paljon vaikeampi ymmärtää esimerkiksi nopeasti etenevässä keskustelussa.

Olen kotoisin lounais-, hämäläis- ja pohjalaismurteiden risteysalueelta eikä d todellakaan kuulu luontevasti puhumaani kieleen eikä sen tarvitsekaan. Työkseni kirjoitan asiatekstiä ja puhun asiantuntijaroolissa erilaisille yleisöille, ja puhumani kieli on erilaista kuin kirjoittamani kieli, tietenkin. En puheessa edes yritä häivyttää murretta. Tälle ei ole tarvetta, koska se on niin lähellä yleiskieltä, että kuulijat sitä kyllä ymmärtävät. Yksittäiset murresanat tai -ilmaisutkin ymmärretään viimeistään asiayhteydestä. Erilaisten puhuttujen suomen kielten kirjo on rikkaus, jota ei ole syytä häivyttää tai hävittää eikä ainakaan minun silmissäni yhdenkään ihmisen luotettavuus tai uskottavuus riipu hänen puhumastaan murteesta.

Entä se kun puhutaan laudasta tai laudoista, mutta sanotaan Laurasta tai Lauroista.

Jos jonkun nimi on vaikka Daniela, niin lausutaanko sekin Taniela tällä murteella :D

Kirjaimet b, d, f, g, ovat tulleet suomen kieleen  sivistssanojen mukana ja  jotka ovat peräisin muista kielistä, lähinnä ruotsista. Murrealueiden ihmiset eivät ole viitsineet opetella ns sivistsssanojen ääntämistä kuten kuuluisi. Lähinnä syntyperäiset  Helsingin seudulla ja Turussa ääntävät ne luontevasti.

Syntyperäiset helsinkiläiset eivät taas osaa puhua murteita kovin sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos jonkun nimi on vaikka Daniela, niin lausutaanko sekin Taniela tällä murteella :D

Danny on ainakin pohjanmaalla Räni. Danielasta en tiedä.

Oon ihan tyytyväinen, että ollaan eteläisemmästä Suomesta perheeni kanssa. Murteet on ihan hauskoja, mutta ärsyttää juuri tuo kirjainten muuntaminen toiseksi. Eikös jossain Hämeenlinnan seudulla puhuta "puhtainta" suomea?

Itsekin kaksikielisenä (suomi-englanti) olen puhunut lapselle niin että lausun kirjaimet oikein. Meillä banaani on tosiaan banaani, Berliini on Berliini ja piano on piano (ei pieno mikä on yksi inhokkisanoistani). 

Birgitta Ralli kirjoitti:

Tekohampailla mahtaa olla osuutta asiaan. Minun äitini osasi sanoa kaikki kirjaimet ennen tekohampaiden laittoa. Hän sanoi olevansa aika tyytyväinen tekareihinsa. Kaikkien sanojen ja äänteiden ääntäminen ei enää onnistunut. Mutta väliäkö tuolla, kun ne helpottivat hänen elämäänsä. 

Pohjois-Suomessa annettiin vielä 50 luvulla  nuorille rippilahjaksi tekarit kun ei ollut oikeastaan mitään julkista hammashoitoa, ei edes koululaisille. . Mun anopilla on esim. tekarit juuri siksi.

Mikko Alataloa kiusatiin koulussa siksi että hänellä oli omat hampaat, vieläpä hvin hoidetut,  riparin jälkeen. Hänen äitinsä oli joku pikkuvirkamies ja kustansi Mikolle käynnit hammaslääkärillä.

Entäs monumenddaalinen Nikke Pärmi?